Olen alkoholisti, enkä osaa lopettaa. Kertokaa mulle kauhutarinoita alkoholismista. Puhukaa suoraan.

Äitini lupasi lähteä joskus minun (tuolloin pikkutyttö) ja pienen koirani kanssa lenkille. Pyysin monta kertaa.

Pieni koira ehti kuolla vanhuuteen, ennen kuin äiti piti lupauksensa. Äitini juo edelleen.

Täällä myös kokemusta juomisen lopettamisesta. Voin sanoa, että oli vaikeaa, otti pitkän ajan mutta kyllä kannatti! Yksi houkutuksen selättäminen kerrallaan ja pikkuhiljaa huomaat ahdistuksen väistyvän. Voit paremmin, järki kulkee, mielialat eivät enää heittele yhtä paljon ja ennen kaikkea unen laati paranee. Ja kunnon palauttava, selvänä nukuttu uni puolestaan vaikuttaa mielialaan, energiatasoon jne. ja positiivinen kierre on valmis.

Mullakin lienee joku addiktiogeeni ja alkoholi aiheuttaa edelleen pieninäkin annoksina todella vahvan, ihanan nousun. Vastaavasti juomisen jälkeen pari seuraavaa päivää tulee kärvisteltyä hirveässä ahdistuksessa ja morkkiksessa.

Aloin kuntoutua addiktiostani 3,5 v sitten, mutta sitä ennen mietin asiaa pitkään kun alkoholi alkoi aiheuttamaan pahoja muistikatkoksia ja övereitä. Noin vuoden jälkeen uskalsin kokeilla pienten alkoholimäärien juomista mutta tunnen edelleen olevani hieman veitsenterällä. Alkoholi pyöri mielessä pitkään koko ajan.

Ei varmaankaan oo juomisen lopettamiseen mitään viisastenkiveä tai oikotietä. Alku on kuitenkin se vaikein ja pahin, ja se voi kestää pitkään. Tsemppiä ap. Olet selvästi ajatellut asiaa ja kuulostat sille, että olet valmis muutokseen. Nyt vaan päättäväisesti päivä kerrallaan eteenpäin. Täytä tuo alkoholin vapauttama tila elämässäsi jollain muulla. Ihan millä tahansa, muttei toisella addiktiolla tai muulla haitallisella.

Tsemppiä, ap!

Olen itse kahden diagnoosin ihminen: sairastan alkoholismia ja kroonista masennusta. Raitistuin 7 vuotta sitten, ja raitistumisen myötä helpottui myös masennuksen hoito.

Minulla on edelleen pahoja ajanjaksoja masennuksen kanssa, mutta näiden jaksojen kanssa on ollut jonkin verran helpompi elää raittiina. Masennusjaksot ovat raittiina todellakin rajattuja ajanjaksoja, kun taas juovana aikana koko elämäni oli poukkoilua nousuhumalan ja itsarimasennuksen välillä. Juominen lisää psyykkistä kipua.

Minä yritin kaikenlaista. Menin AA-palavereihin ja A-klinikalle mutta silti retkahdin aina uudelleen. Lopulta minut pelasti Minnesota-hoito.

Ensimmäinen raitis vuosi oli minulle (ja kuulemma monelle muullekin) hirveän, hirveän raskas. Mutta olo helpottuu hiljalleen kyllä ja karmeat päihdehimot helpottuvat & loppuvat ajallaan.

Suosittelen Minnesota- eli myllyhoitoa erittäin lämpimästi. Se on rankka hoito, mutta sen avulla moni saa uuden mahdollisuuden ja uusia kavereitakin.

Älä luovuta!

Tunnen miehen, jolla oli oma firma, kaunis vaimo, hieno koti, lapset. Nyt se asuu mökinrähjässä yksin ja vain yksi lapsi pitää siihen yhteyttä. Kannatti dokata.

Joo, päädyt keräilemään pulloja tai varastelemaan saadaksesi päivän annoksen pullon pari halvinta väkevää viiniä. Siis jos olet vanha äijä.

Jos olet nuorempi ja eritoten nainen, päädyt baareihin vikittelemään vanhoja rasvaisia äijiä tai jakamaan persettä mamuille jotka ovat hankkineet flindan houkutellakseen sortuneita naisia panopatjakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholista irti pääseminen vaatii usein kunnon elämänmuutoksen, pelkkä juomisen lopettaminen on hankalaa. Siksi varmaan on aika yleistä että entiset alkoholistit on uskossa, siinä menee arvot melkein kokonaan uusiksi. Elämään pitäisi löytää jotain kunnon sisältöä mikä melkein pakottaa olemaan juomatta.

Olen toipuva alkoholisti ja juuri muun tekemisen keksiminen on hankalaa. Viina on aiemmin vienyt lähes kaiken ajan ja nyt tilalla on iso lovi. Samaan aikaan tunne-elämä on jotenkin niin lamassa, ettei oikein huvittaisi tehdä mitään tai lähteä mihinkään eikä mistään oikein saa iloa.

Tämä on itsellänikin ollut ongelmana. Muistan hyvin viimeisen käyntini AA:ssa. Ihmiset avautuivat siitä, miten katkeria ja onnettomia heistä on tullut. Itse kärsin noin viikon raittiuden jälkeen oikeasti jo fyysisestikin, kun henkiset ongelmani ottivat mussa kaiken tilan. Pakenin vain koko hommasta, kun tuska kasvoi sietämättömäksi. En ole koskaan ollut fyysisesti alkoholista riippuvainen, mutta koen siis henkisiä tuskia myös fyysisinä.

Sitten taas olen lukenut juttuja, joissa ihmiset puhuvat tästä tuskasta ja sanovat, että se helpottaa. Kai tämä elämän tarkoituksen löytäminen auttaisi.

ap

Setäni oli lopulta valmis vaihtamaan mitä tahansa alkoholiin. Hän joi itseltään silmät (sokeutui), toimivat raajat (muuttui ihmisraunioksi) ja lopulta hengen.

Hän kuoli julkiselle paikalle, mutta kukaan ei ollut edes ryöstänyt ruumista. Niin vastenmielinen, luurankomainen ja k e l t a i n e n, ennen kaikkea keltainen se raato oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ok, jos rukoilisin puolestasi ap?

Kiitos! Rukoile toki. En itse usko Jumalaan, mutta pidän hänen olemassaoloaan ihan mahdollisena. Olen itsekin rukoillut epätoivoisena välillä mm. ennen yhtä isoa leikkausta ja koko juttu meni sitten todella hyvin ja hämmentävän kivuttomasti. Ehkä joku tosiaan on tuolla kuuntelemassa rukouksia.

ap

Kiitos luvasta :) Rukoukset kuullaan, usko siihen! Ihan lyhyt ajatuksissa lausuttu avunpyyntökin kuullaan varmasti. Hieno juttu että leikkaus meni hyvin eikä kipujakaan ollut pahemmin.

Pyydän sinulle apua illemmalla kun rauhoitun nukkumaan niin pystyn keskittymään paremmin. Toivon sydämestäni, että pääset juomisesta eroon!

Voi ihana, minäkin juuri ajattelin että rukoilen ap sinun puolestasi tänään! Olet siis kohta minunkin iltarukouksessani. Rukoilen että pystyt lopettamaan juomisen ja että voit hyvin ja pääset ahdistuksesta ja tunnet onnea ja rauhaa. Toivon että koet uuden elämän ja kaikki sen mahdollisuudet aukeavan itsellesi ilman riippuvuutta ! ❤️

Kiitos paljon!

Olisi hienoa kokea todellinen rauha. Olen yrittänyt työstää omaa sisäistä maailmaani, jotta voisin kokea jotain rauhaa pääni sisällä. Olen päässyt jo aika pitkälle, mutta siellä on joku este, jonka yli en pääse.

ap

Vierailija kirjoitti:

Streittari kirjoitti:

Mene sinne AA:han huomenna, jooko. Alkoholistit herää toisinaan omasta pissasta tai vessanlattialta ensin oksennettuaan pönttöön ja ripuloituaan lattialle. 

Noin käy varmaan useammin sellaisille, jotka juovat harvoin ja vetävät joskus erehdyksessä armottomat perseet. Kunnon alkoholisti juo joka päivä, eikä heille siksi tapahdu tuollaisia ylilyöntejä. Juominen on heille jokapäiväistä arkea. Tuurijuopot ja harvoin juhlapyhinä kittaajat ne useimmiten ongelmiin ajautuvat.

Eiku inkontinenssi ja suolen pettäminen on vuosikausia ryypänneen alkkiksen normipäivää. 

Ap, se tuska helpottuu ajan kanssa!

Anna raitistumiselle aikaa yksi vuosi ja yritä tuon vuoden aikana saada apua henkiselle tuskallesi. Käy AA:ssa tai NA:ssa ja yritä päästä myös terapiaan.

Ensimmäiset viikot ovat helvettiä, mutta parin kuukauden kuluttua aivoihin on jo syntynyt uusia mielihyväyhteyksiä, joihin ei tartteta alkoholia. Vuoden päästä olet jo tosi pitkällä.

Raitistumisessa on kyse ennen kaikkea uuden opettelemisesta. Kun pysyt päivä kerrallaan raittiina, saat joka hetki lisää uutta ja hyvää. Uuden elämäntavan oppiminen vaatii toistoja, viinattomien päivien toistoja.

Palkitse itseäsi! Tee kaikkea, mistä saat edes hiukan hyvää mieltä. Mutta älä juo. Ole itsellesi aivan sika-armollinen, älä syyttele itseäsi, älä yritä olla enkeli tai synnitön. Älä yritä pelastaa maailmaa, pelasta vain itsesi. Anna itsesi olla just sellainen kuin olet, mutta älä juo!

Tunnen yhden raitistuneen, hänellä tepsi Minnesota-hoito. Ne tuntemani jotka on yrittäneet vain antabusta tai itsekseen lopettamista ovat epäonnistneet.

Entinen kaverini kuoli verensyöksyyn. Verta tulee kurkusta paineella. Alkoholi maistui. : (

Ohessa toinen keskustelu täältä, jossa tuli esiin mielia-alaan vaikuttava ruokavalio ja muutamia hivenaineita: 

https://www.vauva.fi/keskustelu/3600125/apua-masennuksesta-tietavat?pag…

Minä uskon että sinä avaat nyt uuden jakson elämässäsi :)

Vierailija kirjoitti:

Uskon kans tuohon rukouksen voimaan, olet jo oikealla tiellä kun mietit näitä uskonasioita. Jumala auttaa, häneltä voi aina pyytää apua ja rukoilla voimaa parantumiseen.

Ystäväni raitistui Minnesota-hoidolla. Hän kehui että se on ainut joka oikeasti auttaa. Sitä voisi kokeilla jos saa lähetteen, tai miten sinne nyt päästään.

Itse olen siinä vaiheessa, että en "vielä" juo liikaa. Ongelma on että tuntuu että en voi rentoutua mitenkään muuten. Olen liian levoton ja toimelias, sekä kyllästyn helposti. Olen yrittänyt löytää asioita, jotka korvaisivat juomisen. Yksi hyvä on ollut urheilu ja sitten sauna ja alkoholiton olut. Liikunnasta tuleva hyvä olo on melkein sama kuin alkoholi, eikä tarvitse edes olla mitään rääkkiä. Myös musiikin kuuntelu ja jonkun kivan tai tarpeellisen asian tekeminen samalla, kuten työt tai siivous on aika hyvä.  Tai kirjojen lukeminen ja matkojen tai muiden inspiroivien juttujen suunnittelu.

Vaikutat mahtavalta ihmiseltä, toivon oikeasti sydämestäni että selviät eroon alkoholista!

Ehkä voisin käydä juttelemassa uskonkin asioista jossain. En tiedä, voinko löytää itsestäni uskoa enää. Pidän sitä jonkinlaisena lahjana, jos uskomaan kykenee. Ihmiset toki sanovat, mitä sanovat, mutta olen nähnyt, miten paljon hyvää usko voi saada aikaan.

Ehdottomasti me kumpikin varmasti tarvitaan enemmän positiivisia asioita elämään. Itselleni musiikki ja soittaminen ovat olleet kutakuinkin toimivia juttuja, mutta asun nykyään kerrostalossa, eikä naapurit tykkäisi. Puhallinsoittajana (huonona sellaisena tosin) en myöskään ole oikein lämmennyt näille elektronisille vaihtoehdoille.

Mutta onhan elämässä oltava muutakin. Pitää kai vain löytää jotain, mitä oikeasti haluaa.

Vaikutat mukavalta itsekin. Toivon sullekin parempaa tulevaisuutta.

ap

Ap. Sinä selviät siksi, että olet alkanut ajatella asiaa. Tässä tärkein tieto. KUKAAN IHMINEN EI TARVITSE ALKOHOLIA EIKÄ MUITAKAAN PÄIHTEITÄ . Miksi esimerkiksi päättäjät eivät sano tätä ääneen. Eivät uskalla. Minua on auttanut eniten tämä tieto.

Vierailija kirjoitti:

Tämä redditin keskustelu herätteli mua eilen... (kieli on englanti). Pahinta oli nuo alkoholistien läheisten tarinat. En välitä oikeastaan edes, mitä itselleni tapahtuu.

Varoitus! Kuva on aika järkyttävä.

https://www.reddit.com/r/lastimages/comments/6mwg30/the_last_image_of_g…

ap

Mun vanhemmat näytti tolta. Olen se jolla on vahvat alkoholistigeenit mutta ei ole alkoholisti. Tuo on yksi syy. En tiedä miksi mun viesti poistettiin kun pyydettiin puhuun suoraan. Jos antaa itselleen luvan juoda mitään, vaikka on geenit ja on traumat, niin on kuin silmät auki hyppäisi haita kuhisevaan veteen.

Molemmat vanhemmat kuolivat ennen aikaisesti alkoholismin aiheuttamiin sairauksiin. Olen nähnyt deliriumin, psyykosin ja aivovamman jälkitiloissa olevan vanhempani laitoshoidossa uudelleen opettelemassa kävelemään ja syömään. Sekään ei riittänyt, juoma alkoi uudelleen maistumaan muutaman vuoden päästä. Molemmat vanhemmat syyttivät toisiaan juomisestaan. Syöminen unohtui, suolisto oli heikkona. He valehteli melkein kaiken elämästään meille lapsille. Molemmat kuolivat alkoholisoituneina. Itse en käytä alkoa. Olen nähnyt ihan tarpeeksi. Elämä on nyt paljon helpompaa, kun ei tarvitse pelätä kokoajan niiden kuolemaa.

Toipuva alkoholisti No aamuksi toipuu Alkoon lähtemään kjäh kjäh

Vierailija kirjoitti:

Ap, se tuska helpottuu ajan kanssa!

Anna raitistumiselle aikaa yksi vuosi ja yritä tuon vuoden aikana saada apua henkiselle tuskallesi. Käy AA:ssa tai NA:ssa ja yritä päästä myös terapiaan.

Ensimmäiset viikot ovat helvettiä, mutta parin kuukauden kuluttua aivoihin on jo syntynyt uusia mielihyväyhteyksiä, joihin ei tartteta alkoholia. Vuoden päästä olet jo tosi pitkällä.

Raitistumisessa on kyse ennen kaikkea uuden opettelemisesta. Kun pysyt päivä kerrallaan raittiina, saat joka hetki lisää uutta ja hyvää. Uuden elämäntavan oppiminen vaatii toistoja, viinattomien päivien toistoja.

Palkitse itseäsi! Tee kaikkea, mistä saat edes hiukan hyvää mieltä. Mutta älä juo. Ole itsellesi aivan sika-armollinen, älä syyttele itseäsi, älä yritä olla enkeli tai synnitön. Älä yritä pelastaa maailmaa, pelasta vain itsesi. Anna itsesi olla just sellainen kuin olet, mutta älä juo!

Kuulostaa hieman tutulta. Päätin tämän vuoden alussa, että teen kaikkeni elääkseni ja löytääkseni paikkani. Jos mulla on mukavuusalue, niin olen elänyt ihan hemmetin kaukana sieltä. Olen taistellut ja lähtenyt kotoa, vaikka koko kroppa huutaa, etten voi tai tapahtuu kauheita. Olen tehnyt uusia ja pelottavia asioita. Pystyin kaikkeen tähän ja olen muuttanut elämäni ihan täysin. Löysin paikkani.

Ehkä seuraava taistelu tosiaan käydään tätä alkoholismia vastaan. Olen voittanut "hirviön" toisensa jälkeen, joten tämä on vain seuraava taistelu. Ikäänkuin videopelin "final boss". Aikanaan, kun lähdin työstämään traumojani ensimmäisen kerran, en edes tiennyt, kuka olen ja olin ihan lammaantunut kun pidin itseäni niin huonona ja pahana, etten ansaitse ilmaa, jota hengitän. Kehityin ihan eri ihmiseksi lopulta. Ehkä en voi vain kuvitella sitä ihmistä, joksi voin kehittyä.

Jos vielä pääsen tästä, niin lupaan tulla tänne joskus juttelemaan saman asian kanssa painiville.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä redditin keskustelu herätteli mua eilen... (kieli on englanti). Pahinta oli nuo alkoholistien läheisten tarinat. En välitä oikeastaan edes, mitä itselleni tapahtuu.

Varoitus! Kuva on aika järkyttävä.

https://www.reddit.com/r/lastimages/comments/6mwg30/the_last_image_of_g…

ap

Mun vanhemmat näytti tolta. Olen se jolla on vahvat alkoholistigeenit mutta ei ole alkoholisti. Tuo on yksi syy. En tiedä miksi mun viesti poistettiin kun pyydettiin puhuun suoraan. Jos antaa itselleen luvan juoda mitään, vaikka on geenit ja on traumat, niin on kuin silmät auki hyppäisi haita kuhisevaan veteen.

Aika loppuu justiinsa, mutta tuossa ketjussa moni sanoi, että heidän tuntemansa alkoholistit näytti ihan yhtä keltaisilta, vaikka jotkut väitti kuvaa vahvasti muokatuksi.

Pslsta sensuroi viestejä joskus yksittäisten sanojen takia.

Tulen tänne vielä huomenna. Olen oikeassa haista ja traumoista.

ap