Voiko lievän autismin huomata lapsesta paljon myöhemmin?
Lapseni (melkein 12-vuotias) on aina ollut vähän erikoinen oman tien kulkija, koulu sujunut kyllä hyvin ja kavereitakin on. Nyt olen vain pannut merkille ettei hän ole pitkään aikaan nähnyt kavereitaan koulun ulkopuolella eikä hänen kavereitaan ole tullut meille kylään... olen miettinyt että meneekö hänellä sittenkään niin hyvin ystäviensä kanssa miltä vaikuttaa. Hän on aina ollut herkkä muutoksille ja reagoinut vahvasti pieniinkin muutoksiin, ei kestä kritiikkiä ja on ollut tunteellinen muutenkin. Sosiaalista rajoittuneisuutta olen havainnut varsinkin uusien lasten kanssa, ei kaveeraa helposti uusien ihmisten kanssa. Nyt kuitenkin on joutunut pakostakin olemaan uusien ihmisten kanssa mutta havaitsen silti paljon jännitystä. Kesken leikkien ja puuhien saattaa istahtaa ja vaikuttaa apaattiselta ja haluttomalta. Väsyy siis selvästi sosiaalisista kanssakäymisistä. Voihan tämä olla vain tavallista introverttiyttä mutta kun on nähnyt hänen suhtautumisiaan koko hänen elämänsä niin olen alkanut epäilemään ettei taustalla ole jotain muutakin.
Pienenä hän reagoi hyvin vahvasti kaikkeen, kuumaan, kylmään, makuihin, ääniin. Ajattelin että se menee ajan kanssa pois mutta mitään helpotusta mielestäni tähän ei ole tullut.
Kommentit (13)
Moni saa diagnoosin vasta aikuisena
Vierailija kirjoitti:
Olet itse autisti, häpeä kun syytät lastasi sairaaksi!
Missä kohtaa olen lastani syyttänyt sairaaksi? Yritän saada jotain tukea täältä mutta nähtävästi se on turhaa kun suhtautuminen on tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itse autisti, häpeä kun syytät lastasi sairaaksi!
Missä kohtaa olen lastani syyttänyt sairaaksi? Yritän saada jotain tukea täältä mutta nähtävästi se on turhaa kun suhtautuminen on tällaista.
Neurotyypilliset nyt ovat tuollaisia. Aina aukomassa päätään, mutta sitten kun niille aukoo takaisin, niin alkavat pillittää ja syyttävät epäempaattiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Olet itse autisti, häpeä kun syytät lastasi sairaaksi!
Jos tässä jonkun pitää hävetä käytöstään se olet sinä!
Joo, kyllä voi. Meillä toinen sai diagnoosin 17-vuotiaana ja toinen 14-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itse autisti, häpeä kun syytät lastasi sairaaksi!
Jos tässä jonkun pitää hävetä käytöstään se olet sinä!
Tämä. Eri
Kyllä voi. Omalla tyttärelläni diagnosoitiin autismin kirjo vasta 14-vuotiaana, kun sairastui vakavaan masennukseen. Alkoi myös muuten oireilla, mm. ahdistuksen kautta.
Koulussa on aina ollut hyvä, ja muutenkin tosi fiksu. Lapsena oli sellainen vähän "erikoinen", mutta kuitenkin ihan tavallinen, kiva tyttö. Aivan jäätävän itsepäinen, mikä nyt jälkikäteen ajateltuna oli varmaan autisminkirjon ajattelun jäykkyyttä.
Tällä hetkellä oireet ovat sellaisia, että saa nähdä, mitä aikuisuudesta tulee. Mm. lukion käyminen ei onnistu, koska on äärimmäisen stressiherkkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itse autisti, häpeä kun syytät lastasi sairaaksi!
Missä kohtaa olen lastani syyttänyt sairaaksi? Yritän saada jotain tukea täältä mutta nähtävästi se on turhaa kun suhtautuminen on tällaista.
Neurotyypilliset nyt ovat tuollaisia. Aina aukomassa päätään, mutta sitten kun niille aukoo takaisin, niin alkavat pillittää ja syyttävät epäempaattiseksi.
Juuri näin. Autismin kirjon ihmisiin kohdistuva syrjintä on vakava onglema. Ei ole epäempaattista välittää myös omasta voinnistaan.
Kyllä todellakin voi - itseasiassa se on hyvin yleistä.
Minä sain diagnoosin vähän yli nelikymppisenä, lapseni 12-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Olet itse autisti, häpeä kun syytät lastasi sairaaksi!
Ei autismi ole sairaus, eikä ole syytös epäillä jotain autistiksi.
Tuon kuvauksen perusteella suosittelisin kyllä pyrkimään hakeutumaan autismin kirjon tutkimuksiin.
Siskoni diagnosoitiin melkein nelikymppisenä.
Olet itse autisti, häpeä kun syytät lastasi sairaaksi!