Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkoholisti, enkä osaa lopettaa. Kertokaa mulle kauhutarinoita alkoholismista. Puhukaa suoraan.
21.11.2019 |
Eilen googlettelin kaikenlaista. Hakusanoja oli mm. "alcoholism jaundice", "alcoholism death" ja esim. "alcoholism ascites". Nuorikin ihminen voi kuolla tähän. Alkoholismi tosiaan tappaa ja se kuolema on hirveä. En ikinä haluaisi mun läheisteni joutuvan katselemaan, kun muutun keltaiseksi, ihoon tulee isoja punaisia läiskiä kun veri ei enää pysy suonissa ja maha turpoaa valtavaksi palloksi.
Lueskelin myös Juha Kemppisen juttuja alkoholismista ja kuulostaa tosi tutulta.
Tällä seudulla asuu paljon vanhoja alkoholisteja. Juttelen joskus muutaman kanssa ja mua surettaa oikeasti heidän kohtalonsa. Yksikin vanhempi nainen on hirvittävän mukava, mutta juo. Hänkin varmasti vielä kuolee viinaan ja pian. Hänen elimistö ei kestä enää kauaa. Lisäksi on jatkuvasti ilmeisen huonoissa suhteissa alkoholistimiesten kanssa. Hän tsemppaa mua aina ja hänenkin takia haluaisin taistella tätä pirua vastaan.
Sitten on niitä alkoholisteja, jotka puhelee pelkälle ilmalle. Olen itse kokenut harhoja ihan muista syistä, mutta pelottaa tuommoinenkin.
Painta on se, että en pysty siltikään lopettamaan. Hörpin tässä nytkin olutta. Huomenna menen kuitenkin toivottavasti AA:n tapaamiseen. En ole ennen saanut sieltä apua oikein, mutta kokeilen silti uudestaan. Hukkuva tarttuu kaikkeen kelluvaan.
Mun pitäisi pian päästä myös traumaterapiaan. Ehkä. Mulla on liikaa henkistä painolastia. Sen vuoksi ja ehkä ihan geenienkin takia jäin heti koukkuun 12 vuotta sitten. Olen saanut elämääni järjestettyä paremmaksi viime vuosina, enkä halua juoda tätä pilalle.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Traumojen vuoksi et sentään koukkuun jäänyt... mutta hyvä, että aloitat terapiasi. Todellisuusterapiasta hoitolaitoksessa hyötyisit taatusti ja raitistuisit.
Uskon, että epätoivoisena alkoholi tuntui hyvältä pakokeinolta, mutta alkoholisteissa tosiaan on kaikenlaisia ihmisiä. Alkoholismilla on musta jo varmasti niin vahva ote, että vaikka jos jokin ihme parantaisi mut menneisyyden traumoista, joisin yhä silti.
En ole koskaan saanut enempää ammattiapua nimenomaan alkoholismiin, mutta sitä varmasti tarvitsisin. Mulle määrättiin joskus antabusta ja pysyinkin sen avulla noin 4 kuukautta raittiina, kunnes aloin vain juoda antabuksesta huolimatta. Se on pitkä juttu, mutta en tosiaan pidä amtabusta enää kohdallani hyvänä keinona.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olen tavannut potilaita joilla on korsakoffin syndrooma, alkoholidementia. Nuorimmat ovat alle 40v. Juomaan eivät enää tietenkään laitoksessa pysty ja ovat siis loppuelämänsä toisten hoivan varassa. Tämän jos minkä luulisi pistävän miettimään ja hakemaan apua itselleen.
Toivottavasti saat apua itsellesi, onko antabus kokeiltu?
Läheiseni oli pahasti alkoholisoitunut, katkokävelee ja laskee herkästi alleen. Nykyään juo jo paljon vähemmän mutta nuo vaivat ei ole korjaantuneet. On työkyvytön eikä parisuhteesta taida olla toivoakaan. Liikkuminen on vaikeaa eikä elämään saa sisältöä oikein millään. Lopeta siis ajoissa.
No tämä ei ole kauhutarina, vaan ihan normi päivää, että toivon hartaasti alkoholistiäitini kuolemaa. Joka kerta, kun puhelin soi terkkarista, niin innostun, että nyt vihdoin. Petyn aina, kun sanovat, ettei mitään vakavaa ja on kotiutettu. Sitten sen kämpässä makaa mustelmainen juopunut nainen, joka sönköttää selityksiä, kuinka hän muka selvänä kävi kaupassa ja kaatui. Potilaskertomuksessa kuitenkin lukee voimakas humalatila ja sekavuus.
Äidin tila on siinä vaiheessa, että laskee alleen, on viikkoja putkeen kännissä ja kämpässä ei ole enää mitään muuta, kuin paskottu sohva, rikkinäinen pöytäryhmä ja tv tasolla. Se on rahan puutteessa myynyt irtaimistonsa tai tuhonnut sen kännissä mellastaessa. Kukaan sukulainen minua lukuunottamatta ei enää vieraile hänen luonaan ja hän on ns. yhteiskunnan pohjasakkaa. Aikani autoin häntä jaloilleen, muttei halunnut. Se Matti oli niin ihana mies ja teki hänet onnelliseksi (lue: juopoksi). Matti kuoli maksavaivoihin, mutta viina se vaan jäi äidin elämään. Mutta rehellisesti voin sanoa, että äiti on 7 vuodessa juonut noin 220000 euroa kurkusta alas. Eli kämppänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ok, jos rukoilisin puolestasi ap?
Kiitos! Rukoile toki. En itse usko Jumalaan, mutta pidän hänen olemassaoloaan ihan mahdollisena. Olen itsekin rukoillut epätoivoisena välillä mm. ennen yhtä isoa leikkausta ja koko juttu meni sitten todella hyvin ja hämmentävän kivuttomasti. Ehkä joku tosiaan on tuolla kuuntelemassa rukouksia.
ap
Kiitos luvasta :) Rukoukset kuullaan, usko siihen! Ihan lyhyt ajatuksissa lausuttu avunpyyntökin kuullaan varmasti. Hieno juttu että leikkaus meni hyvin eikä kipujakaan ollut pahemmin.
Pyydän sinulle apua illemmalla kun rauhoitun nukkumaan niin pystyn keskittymään paremmin. Toivon sydämestäni, että pääset juomisesta eroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholista irti pääseminen vaatii usein kunnon elämänmuutoksen, pelkkä juomisen lopettaminen on hankalaa. Siksi varmaan on aika yleistä että entiset alkoholistit on uskossa, siinä menee arvot melkein kokonaan uusiksi. Elämään pitäisi löytää jotain kunnon sisältöä mikä melkein pakottaa olemaan juomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden alkoholistin näin makaavan julkisella paikalla pullon kanssa. Kertoi että oli ollut ihan tavallisessa työssä aiemmin.
Mieti vaikka sitä että olisit ihmisten toljotettavana ja varattomana.
Omassa suvussa oli yksi, mutta en ehtinyt nähdä häntä. Ei kehdannut mennä isänsä hautajaisiin vaan oli tullut ulkopuolelle katsomaan. Itkin kun kuulin. Omat vanhempansa myös jättivät hänet perinnöttä, siksi ettei joisi.
Olen nähnyt ex-arkeologin tenuremmissä.
Vielä surkeampi oli siisti professori istumassa kahvilan nurkassa, housut kintuissa. Nainen.
Samoja kokemuksia mullakin. Olen luennon jälkeen lähtenyt ryyppämään yliopiston opettajan kanssa, juonut hänen kanssa kun tehtiin yhden kurssin hommia ja sitten taas aamulla otettiin krapularyypyt ja mentiin "hommiin". Tämä tyyppi oli usein opiskelijoiden mukana ja oli aina "ihan naamat".
Alkoholistit kai tunnistaa toisensa ja tosi pienessä tiedekunnassa saattaa lopulta päätyä tämmöiseenkin. Ja tosiaan yksi baarituttu oli entinen professori.
Omat opiskelut katkesi psyykkisen sairauden puhkeamiseen. Mua pidettiin aina lahjakkaana. Tuo juoppo opettajakin sanoi sitä aina. Kai tuo juominenkin edesauttoi tässä kärryiltä putoamisessa. Nyt olen taas opiskelija ja pelkään, että käy niin kuin ennenkin. On kuitenkin tosi hienoa, kun olen päässyt auttamaan muita opiskelijoita kun päähän on kuitenkin jäänyt jotain entisistä opinnoista. Bileissä tms. en ole käynyt. En halua imeytyä takaisin siihen viinanhuuruiseen kulttuuriin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Streittari kirjoitti:
Mene sinne AA:han huomenna, jooko. Alkoholistit herää toisinaan omasta pissasta tai vessanlattialta ensin oksennettuaan pönttöön ja ripuloituaan lattialle.
Noin käy varmaan useammin sellaisille, jotka juovat harvoin ja vetävät joskus erehdyksessä armottomat perseet. Kunnon alkoholisti juo joka päivä, eikä heille siksi tapahdu tuollaisia ylilyöntejä. Juominen on heille jokapäiväistä arkea. Tuurijuopot ja harvoin juhlapyhinä kittaajat ne useimmiten ongelmiin ajautuvat.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholista irti pääseminen vaatii usein kunnon elämänmuutoksen, pelkkä juomisen lopettaminen on hankalaa. Siksi varmaan on aika yleistä että entiset alkoholistit on uskossa, siinä menee arvot melkein kokonaan uusiksi. Elämään pitäisi löytää jotain kunnon sisältöä mikä melkein pakottaa olemaan juomatta.
Olen toipuva alkoholisti ja juuri muun tekemisen keksiminen on hankalaa. Viina on aiemmin vienyt lähes kaiken ajan ja nyt tilalla on iso lovi. Samaan aikaan tunne-elämä on jotenkin niin lamassa, ettei oikein huvittaisi tehdä mitään tai lähteä mihinkään eikä mistään oikein saa iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisti menettää ihmisarvonsa muiden silmissä niin että on ikäänkuin hyväksyttyä vapaasti riepotella tekemisiä selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ok, jos rukoilisin puolestasi ap?
Kiitos! Rukoile toki. En itse usko Jumalaan, mutta pidän hänen olemassaoloaan ihan mahdollisena. Olen itsekin rukoillut epätoivoisena välillä mm. ennen yhtä isoa leikkausta ja koko juttu meni sitten todella hyvin ja hämmentävän kivuttomasti. Ehkä joku tosiaan on tuolla kuuntelemassa rukouksia.
ap
Kiitos luvasta :) Rukoukset kuullaan, usko siihen! Ihan lyhyt ajatuksissa lausuttu avunpyyntökin kuullaan varmasti. Hieno juttu että leikkaus meni hyvin eikä kipujakaan ollut pahemmin.
Pyydän sinulle apua illemmalla kun rauhoitun nukkumaan niin pystyn keskittymään paremmin. Toivon sydämestäni, että pääset juomisesta eroon!
Ehkä yritän itsekin rukoilla. Vaikka se olisikin pelkkää itsesuggestiota, niin ei sillä väliä.
Ja mä kuulin siinä leikkauksesta herätessäni ääniä, jotka puhui mulle elämästäni hyvin henkilökohtaisesti ja kannustivat jaksamaan. Leijuin semmoisessa rauhoittavassa, valkoisessa valossa ja olo oli todella hyvä ja jotenkin kevyt. Sitä tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan ja mulle puhuttiin hyvin pitkään. Se oli todella tärkeää asiaa ja tavallaan muuttikin elämääni aika paljon.
Kun heräsin, en kokenut mitään kipuja, mikä ihmetytti hoitajiakin. Kipuja ei ollut sairaalassa oikeastaan lainkaan. Tuo oli aika voimakas kokemus. Toki se voi selittyä vahvoilla lääkkeilläkin, mutta mun aivoillani on enemmänkin taipumus luoda pelottavia näkyjä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksa pettää, oksentelet verta ja sairaalassa siirtoon on pitkät jonot. Kannattaisi lopettaa ennen kuin on myöhäistä.
Lue Juha Seppäsen Selvästi Juovuksissa - kirja!
Lopeta nyt, ennen kuin oot pohjalla.
Jotkut ihmiset pystyy palaamaan kohtuukäyttäjiksi , osa joutuu luopumaan kokonaan.
Mä olin yli vuoden juomatta mutta jouduin leikkaukseen ja sain tosi vahvoja kipulääkkeitä. Sen jälkeen on tehnyt mieli taas juoda mutta mulla on selkärankaan nykyään hakattu että max 8 annosta viikossa max 5 kerrallaan ja huone ne miten juon. Silti nyt on käyny jo kerran että join 6.. vaikka vielä puoli vuotta sitten olin sitä mieltä että en ees pysty juomaan 6 annosta enää. Olen siis nainen ja yli vuoden juomattomuuden jälkeen pystyin pitkään olemaan että vain 1-2 annosta pari kertaa kuussa jos sitäkään.
Tunnista se tarve riippuvuuteen.. se tulee aivoista.
Ne kauhutarinat ei auta kun et sä usko että sä niihin päädyt.
Mun ystävän äiti juo joka päivä 0,5 pullon vodkaa. Joka päivä. On 50v ja työelämässä. Ei tule elämään niin pitkään että lapsenlapset aikuistuu. Ihana ihminen muuten. Juo aivan turhaan. Mun ystävän veli kuoli maksakirroosiin 36-v. Entinen osastopomo joi työnsä ja ensin lähti vaimo ja sitten kuoli, alle 50v. Mun yks läheinen ei ole saanut mitään aikaiseksi elämässään ja on 40-kymppisen työssäkäyvä alkoholisti . Mitään ei ole koskaan saavuttanut, ei ole matkustellut, ei ole kokenut mitään muuta kuin töitä ja juomista.
Haluatko olla sellainen ihminen?
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholin käyttö (pitkä ja runsas) alkaa vaikuttaa persoonallisuuteen. Humalassa muuttuu ihan sekopäiseksi. Tekee tekoja, joita ei uskoisi tekevänsä. Voivat johtaa jopa henkirikokseen.
Kun juoppo on pilannut normaalit ihmissuhteensa, ainoat kaverit ovat juopporemmiä, joista yhteenkään et voi luottaa. Voivat viedä rahasi ja henkesi.
Mulla oli tuttuja, jotka olivat luisumassa alkoholin kanssa ihan rappiolle. En voinut mitään lopulta, vaikka yritin. Lopulta en jaksanut sitä seuraa. Epäluotettavaa, ailahtelevaa ja viina menee kaiken edelle. Ja se inhotti, kun käytös alkoi olla sekopäistä. Ei enää mitään hauskaa humalasekoilua, vaan ihan SAIRASTA. Ja sitten tietysti tuli se itsestään huolehtimisen väheneminen, alle laskeminen jne.. Mutta viinan takia, mitä väliä...??! En voinut muuta kuin irrottautua siitä, koska itseäni koko alkoholi houkutti vähemmän ja vähemmän, kun kaiken tuon näin läheltä. Ja hyvä niin. Olisin voinut saada puukosta lopulta. Joku nimittäin sai.
Elämä on ihanaa selvin päin. Olen onnellinen, kun elämässäni ja lähipiirissäni ei ole tällaista huolta eikä taakkaa.
Toivottavasti saat apua ja omat voimasi kasaan niin että pääset lopullisesti eroon riippuvuudestasi!
Vierailija kirjoitti:
No tämä ei ole kauhutarina, vaan ihan normi päivää, että toivon hartaasti alkoholistiäitini kuolemaa. Joka kerta, kun puhelin soi terkkarista, niin innostun, että nyt vihdoin. Petyn aina, kun sanovat, ettei mitään vakavaa ja on kotiutettu. Sitten sen kämpässä makaa mustelmainen juopunut nainen, joka sönköttää selityksiä, kuinka hän muka selvänä kävi kaupassa ja kaatui. Potilaskertomuksessa kuitenkin lukee voimakas humalatila ja sekavuus.
Äidin tila on siinä vaiheessa, että laskee alleen, on viikkoja putkeen kännissä ja kämpässä ei ole enää mitään muuta, kuin paskottu sohva, rikkinäinen pöytäryhmä ja tv tasolla. Se on rahan puutteessa myynyt irtaimistonsa tai tuhonnut sen kännissä mellastaessa. Kukaan sukulainen minua lukuunottamatta ei enää vieraile hänen luonaan ja hän on ns. yhteiskunnan pohjasakkaa. Aikani autoin häntä jaloilleen, muttei halunnut. Se Matti oli niin ihana mies ja teki hänet onnelliseksi (lue: juopoksi). Matti kuoli maksavaivoihin, mutta viina se vaan jäi äidin elämään. Mutta rehellisesti voin sanoa, että äiti on 7 vuodessa juonut noin 220000 euroa kurkusta alas. Eli kämppänsä.
Äitini on kertonut samanlaisia juttuja isästään, joka oli alkoholisoitunut sotaveteraani. Äiti on yhä katkera.
Kuulen välillä tosi ristiriitaisia juttuja. Vaari oli todella taiteellinen tyyppi ja kaiketi lahjakaskin. Kuulen aina juttuja kaikesta, mitä hän teki, mutten ole nähnyt yhtäkään piirrosta tai maalausta. Kaikilla hänet tunteneilla on päällimmäisenä mielessä vain alkoholismi, eikä mitään muuta ole säilynyt. Hän jätti jälkeensä paljon tuhoa. En koskaan tuntenut häntä, mutta olen usein käynyt haudalla. Ilman viinaa olisin todennäköisesti saanut tutustua häneen itse ja olen surrut sitä, etten ole voinut tavata häntä. Meillä olisi ollut niin paljon yhteistä.
Kun ensimmäisen kerran kävin AA:ssa, eräs vanha mies puhui siitä, miten ei syytä ketään välien katkaisemisesta häneen ja ymmärtää vihan itseään kohtaan. Hän oli raitistunut ja iloitsi kovasti mm. sukulaislasten tapaamisesta. Se vanha nuhjuinen mies oli saavuttanut jotain ihan uskomatonta. Pystyi siihen kuulemma AA:n avulla.
Läheinen on hyvin avuton. En yhtään ihmettele, että toivot hänen kuolemaansa. Oletko hakenut itsellesi tukea?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ok, jos rukoilisin puolestasi ap?
Kiitos! Rukoile toki. En itse usko Jumalaan, mutta pidän hänen olemassaoloaan ihan mahdollisena. Olen itsekin rukoillut epätoivoisena välillä mm. ennen yhtä isoa leikkausta ja koko juttu meni sitten todella hyvin ja hämmentävän kivuttomasti. Ehkä joku tosiaan on tuolla kuuntelemassa rukouksia.
ap
Kiitos luvasta :) Rukoukset kuullaan, usko siihen! Ihan lyhyt ajatuksissa lausuttu avunpyyntökin kuullaan varmasti. Hieno juttu että leikkaus meni hyvin eikä kipujakaan ollut pahemmin.
Pyydän sinulle apua illemmalla kun rauhoitun nukkumaan niin pystyn keskittymään paremmin. Toivon sydämestäni, että pääset juomisesta eroon!
Voi ihana, minäkin juuri ajattelin että rukoilen ap sinun puolestasi tänään! Olet siis kohta minunkin iltarukouksessani. Rukoilen että pystyt lopettamaan juomisen ja että voit hyvin ja pääset ahdistuksesta ja tunnet onnea ja rauhaa. Toivon että koet uuden elämän ja kaikki sen mahdollisuudet aukeavan itsellesi ilman riippuvuutta ! ❤️
Vierailija kirjoitti:
Alkoholista irti pääseminen vaatii usein kunnon elämänmuutoksen, pelkkä juomisen lopettaminen on hankalaa. Siksi varmaan on aika yleistä että entiset alkoholistit on uskossa, siinä menee arvot melkein kokonaan uusiksi. Elämään pitäisi löytää jotain kunnon sisältöä mikä melkein pakottaa olemaan juomatta.
Tämä on totta. Kun ensimmäisen kerran rupesin käymään AA:ssa, monet siellä tukeutui Jumalaan. Mustakin olisi hienoa pystyä uskomaan, mutten ole siihen kyennyt.
Mä haluaisin selviytyä tästä ja auttaa muita ihmisiä.
Mä olen taas opiskelija, ja olen saanut paljon kannustusta ja hyvää palautetta. Ja olen tosiaan koittanut auttaa muita. Se tuntuu oikeastaan todella hyvältä. Olen varmasti löytänyt paikkani ja haluan pitää sen, mutta tämä viinapiru selvästi tahtoo vain juoda senkin. En tiedä, miksen pysty tekemään tästä elämäni tarkoitusta ja oikeasti heittäytymään siihen. Jos sen pystyisin tekemään, pääsisin vaikka läpi harmaan kiven.
ap
Uskon kans tuohon rukouksen voimaan, olet jo oikealla tiellä kun mietit näitä uskonasioita. Jumala auttaa, häneltä voi aina pyytää apua ja rukoilla voimaa parantumiseen.
Ystäväni raitistui Minnesota-hoidolla. Hän kehui että se on ainut joka oikeasti auttaa. Sitä voisi kokeilla jos saa lähetteen, tai miten sinne nyt päästään.
Itse olen siinä vaiheessa, että en "vielä" juo liikaa. Ongelma on että tuntuu että en voi rentoutua mitenkään muuten. Olen liian levoton ja toimelias, sekä kyllästyn helposti. Olen yrittänyt löytää asioita, jotka korvaisivat juomisen. Yksi hyvä on ollut urheilu ja sitten sauna ja alkoholiton olut. Liikunnasta tuleva hyvä olo on melkein sama kuin alkoholi, eikä tarvitse edes olla mitään rääkkiä. Myös musiikin kuuntelu ja jonkun kivan tai tarpeellisen asian tekeminen samalla, kuten työt tai siivous on aika hyvä. Tai kirjojen lukeminen ja matkojen tai muiden inspiroivien juttujen suunnittelu.
Vaikutat mahtavalta ihmiseltä, toivon oikeasti sydämestäni että selviät eroon alkoholista!
Vierailija kirjoitti:
Maksa pettää, oksentelet verta ja sairaalassa siirtoon on pitkät jonot. Kannattaisi lopettaa ennen kuin on myöhäistä.
Tämä olisi... hemmetin nöyryyttävää. Olen ollut pitkään henkisesti sairas ja luvannut muutamalle itkevälle läheiselle, etten ikinä tapa itseäni. Olen sitä yrittänyt siis joskus. Jos sairastuisin nyt, haluaisin vain poistua täältä oman käden kautta ns. hyvän sään aikana, mutta en voi tehdä sitä. Mun pitäisi siis kärsiä loppuun asti ja antaa muidenkin kärsiä.
Tämä on ihan todellisuutta. Viina tappaa. Ja olisi todella itsekästä viedä maksa joltakulta, kun en ole varma, olisiko musta raittiuteen.
Tämä on niin surullista. Alkoholismi on usein kuolemaan johtava sairaus.
ap
Alue: Aihe vapaa
Raitis elämä on paljon parempaa kuin juova, voitat joka hetki ilman turruttavaa filtteriä. Traumojen mukana kantaminen ja puudutus rampauttavat, niiden kohtaaminen hellässä ohjauksessa vahvistavat. Rakkautta elämääsi!