Olen alkoholisti, enkä osaa lopettaa. Kertokaa mulle kauhutarinoita alkoholismista. Puhukaa suoraan.

Dementia, keskittymiskyvyn puute, luonne muuttuu eikä hyvään suuntaan. Kiukkuinen, jopa agressiivinen, kiittämätön kiukuttelija. Masentunut ja unettomuudesta kärsivä.

Kaiken kruunaa se, että puheestasi ei välttämättä tulla saamaan selvää. Se vasta mukavaa on.

On myös hienoa kun varpaasi ja sormesi eivät välttämättä aukea enää. Ovat kippurassa samassa asennossa 24/7 sinertävänä kun veri ei kierrä. Tämä mm aiheuttaa tulehduksia kun ilma ei kierrä ja kuivaaminen on hankalaa esim suihkun jälkeen. Istua siinä sitten mädäntyneine raajoineen. Puhumattakaan kuinka huono vastustuskyky tulee olemaan ja yskit limaa aamusta iltaan plus kaikki muut tulehdukset ja taudit jotka imet itseesi kuin pesusieni.

Haimatulehdus on muuten erittäin suosittu alkoholistien keskuudessa.

Tasapainohäiriöt ja huojuva töppöinen kävely on myös normaalia. Välillä mietin, miten esim tarjottimen joku onnistuu pöytään kantamaan noilla raajoilla. Hetken se vielä onnistuu, mutta jossain kohtaa ihminen on kyvytön tekemään sitä itse. Niinkuin osa onkin ja kyse ei ole vanhuudesta. Mutta osa nuoristakin menee rollaattorilla tai pyörätuolilla.

Olen siis töissä päihdeKUNTOUTUJIEN parissa. Eivät siis juo tällä hetkellä, monta vuotta saattaa olla välissä juomisesta, mutta alkoholi on tehnyt jo tehtävänsä tuhoamalla keskushermostoa ja aivoja.

Sydänkohtaus on myös yleinen ja korkeat verenpaineet. Delirium tremens on myös asia, jota ihmiset eivät enää haluaisi ikinä kokea. On myös äärettömän surullista kun ihmisellä on syntymäpäivät, isän tai äitienpäivä ja arvaa kuinka monta tullaan katsomaan :( ne asiat voi myös unohtaa. Olet yksin.

Toivon, että pääset eroon juomisesta. Retkahduksia voi myös sattua, mutta niin se on monilla kuntoutujilla. Silti ei kannata luovuttaa, huomenna on uusi päivä. Vaikutat fiksulta enkä usko että haluat juoda asuntoasi alta ja mahdollisesti amputoida paleltumien takia raajojasi. Laitostuminen on myös vaihtoehto. Ei kovin mukavaa sekään.

Kaikkea hyvää matkaasi ja tsemppiä :)

Olen nuorehko alkoholisti mutta minulla ei ole lainkaan läheisiä, perhettä tai mitään syytä elää. Näin oli jo ennen kuin aloitin juomisen. Apua olin koittanut hakea jo 12 vuoden ajan mutta mikään lääkitys tai terapia ei auttanut, siispä aloin juomaan (aina yksin kotona). Edes hetken helpotus.

Nyt joudun taas olemaan hetken selvinpäin ettei pumppu petä enkä tee muuta kuin itken ja haaveilen poispääsystä. Muiden tarinoista on vaikea saada vertaistukea tai kannustusta kun tuntuu että kaikilla muilla on menetettävää: puoliso, perhe, ystävät, työpaikka, koti... Entä jos ei ole yhtään mitään menetettävää ja elämässä ei ollut mitään valonpilkahduksia edes ennen juomisen aloittamista?

Katkokävely tulee ja pää ei enää pelaa mutta huikkaa muistaa kuitenkin aina ottaa, lopulta verensyöksy ja kuolema, sit makaa viikkoja ennenkuin löydetään. Näin kävi isälleni. Jos tuuri käy saa inspiraation lopettamiseen akuutista haimatulehduksesta.

Alkoholidementia. Muistisairaus toki voi kohdata kenet vaan, mutta myös runsas alkoholinkäyttö voi sen aiheuttaa. Eli olisko kiva olla sellainen vielä nuorehko ihminen (eli ei mikään vanhus), joka ei kykene edes omaa pe*settään pyyhkimään tai muutenkaan itsestään huolehtimaan. Sitten jossain laitoksessa olet säilössä ja tuhrit omalla ulosteellasi.

Eli hae apua! Omassa äidistäni huomaan jo muutoksia, muisti ja keskittymiskyky heikentyneet, kertoo aina samoja asioita uudelleen ja uudelleen ja on todella kärttyinen aina, kuka sellaisen kanssa haluaa aikaa viettää? Ikää tosiaan hänellä vielä 59 vuotta.

Muistan, kun jossain suomalaisessa sairaala-realityssa lääkäri kävi toteamassa kuolleeksi maksakirroosiin menehtyneen potilaan. Ne verhon takaa pilkottaneet keltaiset jalat todella syöpyivät mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nuorehko alkoholisti mutta minulla ei ole lainkaan läheisiä, perhettä tai mitään syytä elää. Näin oli jo ennen kuin aloitin juomisen. Apua olin koittanut hakea jo 12 vuoden ajan mutta mikään lääkitys tai terapia ei auttanut, siispä aloin juomaan (aina yksin kotona). Edes hetken helpotus.

Nyt joudun taas olemaan hetken selvinpäin ettei pumppu petä enkä tee muuta kuin itken ja haaveilen poispääsystä. Muiden tarinoista on vaikea saada vertaistukea tai kannustusta kun tuntuu että kaikilla muilla on menetettävää: puoliso, perhe, ystävät, työpaikka, koti... Entä jos ei ole yhtään mitään menetettävää ja elämässä ei ollut mitään valonpilkahduksia edes ennen juomisen aloittamista?

Kerrot, että olet nuorehko. Eli sulla on vielä kaikki mahdollisuudet löytää vaikka se puoliso ja ystäviä. Ihan oikeasti. Toki niin kauan kuin juot, on se vaikeaa, sillä ei kukaan jaksa jatkuvaa ryyppäämistä vieressä katsella. Vaikka tuntuu, ettei nyt ole mitään menetettävää, niin sulla olisi kuitenkin vielä mahdollisuus muuttaa se asia. Ota vastaan kaikki apu ja koita päästä vaikka katkolle. Etsit jotain muuta tekemistä juomisen tilalle, ettei kaikki aika mene sen viinan miettimiseen.

Vaihda kannabikseen, sillä itse pääsin viinasta eroon. Pääsee läheiset paljon vähemmällä. Enkä ole ainut joka on tehnyt näin. Toimii vieroitushoitona alkoholista oikeasti.

Olen herännyt lukemattomia kertoja paikasta johon en muista menneeni, sammunut julkiselle paikalle keskellä päivää, muisti alkoi mennä selvinpäinkin, jatkuvat univaikeudet, nolannut itseni julkisella paikalla ties kuinka monta kertaa..tätä tarinaa riittäisi. Nyt vuosia aa:n avulla raittiina. Mene sinne ryhmään. Juovan alkoholistin elämä on helvettiä. Ps. Töissä kävin koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Olen nuorehko alkoholisti mutta minulla ei ole lainkaan läheisiä, perhettä tai mitään syytä elää. Näin oli jo ennen kuin aloitin juomisen. Apua olin koittanut hakea jo 12 vuoden ajan mutta mikään lääkitys tai terapia ei auttanut, siispä aloin juomaan (aina yksin kotona). Edes hetken helpotus.

Nyt joudun taas olemaan hetken selvinpäin ettei pumppu petä enkä tee muuta kuin itken ja haaveilen poispääsystä. Muiden tarinoista on vaikea saada vertaistukea tai kannustusta kun tuntuu että kaikilla muilla on menetettävää: puoliso, perhe, ystävät, työpaikka, koti... Entä jos ei ole yhtään mitään menetettävää ja elämässä ei ollut mitään valonpilkahduksia edes ennen juomisen aloittamista?

Tämä nyt voi kuulostaa vähän oudolta.. mutta jos kuitenkin sinulla sisimmässä on pieni tahto elää, niin oletko kokeillut kääntyä Jeesuksen puoleen? Tai minkään muun uskonnon, kristinuskoa ehdotan koska se saattaa olla sinulle tuttu ja on Suomessa yleinen.

Minä raitistuin vasta tultuani uskoon. Ilman uskoa en olisi tässä. Kohtaan seurakunnassa monia jotka olleet samassa tilanteessa kuin sinä. Ei perhettä, ei mitään. Minulla oli puoliso mutta erosimme raitistuttuani, koska usko muutti minua niin paljon. Mutta se on raittiuden hinta.

Koska olen uskossa saan osakseni nauramista, halveksuntaa, minua syytetään ties mistä katolilaisten pappien teoista ja siitä että vahvistaa syrjivää instituutiota yms. Sen kriitikin kestää kyllä. Alkuun usko hävetti mutta Jumalan ja Jeesuksen rakkaus on suurempi kuin häpeä uskosta, ihmiset aiheuttaa häpeän. Ihmiset on myös rakentaneet sen sortavan instituution joka on tehnyt pahaa Jumalan nimissä.. jumala ei missään nimessä ole epäoikeudenmukainen tai syrjivä vaan rakastaa kaikkia. Sinuakin valtavasti !

Samoin raamattu on ihmisten kirjoittama ikivanha kirja ja Jumala loi ihmisille vapaan tahdon.. tahdon riidellläkin ja käyttää valtaa. Tämä näkyy myös raamatussa. Jumala lähetti Jeesuksen pelastamaan ihmiset mutta ihmiset eivät halunneet kuulla hänen sanomaansa vaan tappoivat hänet.

Jos sinulla ei ole mitään muuta.. koita uskoa. Minut se pelasti ja halusin kertoa tämän sinulle. Minua myös pelotti tosi paljon mennä seurakuntaan (uskoa voi menemättä sinne myös). Pelkäsin että mua ei hyväksytä, kunnes tapasin papin joka sanoi että häntäkin pelottaa aina uuteen kirkkoon tai vieraaseen seurakuntaan mennessä.

Olemme kaikki ihmisiä.. voimia ja jumalan siunausta sinulle. Se elämän merkitys minkä mä sain jumalalta, on korvaamaton. En pysty sanoin kuvailemaan sitä miltä tuntuu kun yhtäkkiä tunsin että minulla on väliä, minulla on arvo ja minua rakastetaan, vaikka yhteiskunnallisessa mielessä minulla ei ollut mitään.

Alkoholisti, joka haluaa eroon alkoholismista voi rukoilla haimatulehdusta. Aika moni sen kohtaa ja suurimmalla osalla se tarkoittaa, että juominen on lopetettava tai kuolo tulee melkoisella varmuudella.

Näin akuuttisairaanhoidossa useita alkoholisteja, jotka olivat jatkaneet juomistaan lääkärin varoituksista huolimatta. Muistan yhden, jolle lääkäri totesi, että otapa seuraavan kerran pihlajanoksa mukaan sitten.

Se tarkoitti, että kun tulee sairaalaan haimatulehduksen vuoksi, ei enää selviä elävänä pois ( mitään ei ole tehtävissä) ja pihlajanoksa laitetaan vainajan päällä olevalle lakanalle.

Alakerta kirjoitti:

Vaihda kannabikseen, sillä itse pääsin viinasta eroon. Pääsee läheiset paljon vähemmällä. Enkä ole ainut joka on tehnyt näin. Toimii vieroitushoitona alkoholista oikeasti.

Tämä on totta, mutta kaikkialla kannabista ei ole niin helppo saada ja vaikea sitä on lähteä hankkimaan Tai kokeilemaan jos ei tunne oikeita ihmisiä.. kannabis on paras alkoholista vierottautumiseen siitä olen 100% samaa mieltä. (T. Nykyään raitis joka myös siirtyi raittiiksi kannabiksen kautta)

Aivan kuten mainitsit tekstissä, niin alkoholi voi aiheuttaa vakavia sairauksia jo nuorelle. Pahimmat tapaukset, joita olen itse nähnyt, ovat nuoria aikuisia, jotka ovat saaneet haimatulehduksen alkoholinkäytön vuoksi. Sairaalahoito saattaa kestää kuukausia, joista ensimmäiset viikot teho-osastolla. Pahimmassa tapauksessa vatsa joudutaan avamaan ja se jätetään auki. Ihojen reunoihin ommellaan läpinäkyvä kalvo, josta tarkkaillaan vatsan aluetta.  Myös munuaisten toiminta on tällöin kovilla, pahassa haimatulehduksessa voidaan joutua turvautumaan dialyysiin eli keinomunuaishoitoon. Kuolleisuus on suurta.

Oma lukunsa ovat sitten humalassa kaatuneet ja päänsä lyöneet. Välillä seuranta riittää, mutta välillä neurokirurgi joutuu leikkamaan kallon auki, jotta verenpurkauma saadaan poistettua aivokudoksesta. Hengenvaarallinen tilanne siis kyseessä.

Ja sitten ne omaiset! En tiedä kuinka monta sataa omaista olen tavannut, jotka ovat kertoneet järkyttäviä tarinoita siitä, miten läheisen alkoholinkäyttö on vaikuttanut heidän elämäänsä. Surullisia tarinoita. 

Tsemppiä sinulle, on iso askel, että olet myöntänyt ongelman ja olet motivoitunut hakemaan apua!

-sairaanhoitaja 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nuorehko alkoholisti mutta minulla ei ole lainkaan läheisiä, perhettä tai mitään syytä elää. Näin oli jo ennen kuin aloitin juomisen. Apua olin koittanut hakea jo 12 vuoden ajan mutta mikään lääkitys tai terapia ei auttanut, siispä aloin juomaan (aina yksin kotona). Edes hetken helpotus.

Nyt joudun taas olemaan hetken selvinpäin ettei pumppu petä enkä tee muuta kuin itken ja haaveilen poispääsystä. Muiden tarinoista on vaikea saada vertaistukea tai kannustusta kun tuntuu että kaikilla muilla on menetettävää: puoliso, perhe, ystävät, työpaikka, koti... Entä jos ei ole yhtään mitään menetettävää ja elämässä ei ollut mitään valonpilkahduksia edes ennen juomisen aloittamista?

Tämä nyt voi kuulostaa vähän oudolta.. mutta jos kuitenkin sinulla sisimmässä on pieni tahto elää, niin oletko kokeillut kääntyä Jeesuksen puoleen? Tai minkään muun uskonnon, kristinuskoa ehdotan koska se saattaa olla sinulle tuttu ja on Suomessa yleinen.

Minä raitistuin vasta tultuani uskoon. Ilman uskoa en olisi tässä. Kohtaan seurakunnassa monia jotka olleet samassa tilanteessa kuin sinä. Ei perhettä, ei mitään. Minulla oli puoliso mutta erosimme raitistuttuani, koska usko muutti minua niin paljon. Mutta se on raittiuden hinta.

Koska olen uskossa saan osakseni nauramista, halveksuntaa, minua syytetään ties mistä katolilaisten pappien teoista ja siitä että vahvistaa syrjivää instituutiota yms. Sen kriitikin kestää kyllä. Alkuun usko hävetti mutta Jumalan ja Jeesuksen rakkaus on suurempi kuin häpeä uskosta, ihmiset aiheuttaa häpeän. Ihmiset on myös rakentaneet sen sortavan instituution joka on tehnyt pahaa Jumalan nimissä.. jumala ei missään nimessä ole epäoikeudenmukainen tai syrjivä vaan rakastaa kaikkia. Sinuakin valtavasti !

Samoin raamattu on ihmisten kirjoittama ikivanha kirja ja Jumala loi ihmisille vapaan tahdon.. tahdon riidellläkin ja käyttää valtaa. Tämä näkyy myös raamatussa. Jumala lähetti Jeesuksen pelastamaan ihmiset mutta ihmiset eivät halunneet kuulla hänen sanomaansa vaan tappoivat hänet.

Jos sinulla ei ole mitään muuta.. koita uskoa. Minut se pelasti ja halusin kertoa tämän sinulle. Minua myös pelotti tosi paljon mennä seurakuntaan (uskoa voi menemättä sinne myös). Pelkäsin että mua ei hyväksytä, kunnes tapasin papin joka sanoi että häntäkin pelottaa aina uuteen kirkkoon tai vieraaseen seurakuntaan mennessä.

Olemme kaikki ihmisiä.. voimia ja jumalan siunausta sinulle. Se elämän merkitys minkä mä sain jumalalta, on korvaamaton. En pysty sanoin kuvailemaan sitä miltä tuntuu kun yhtäkkiä tunsin että minulla on väliä, minulla on arvo ja minua rakastetaan, vaikka yhteiskunnallisessa mielessä minulla ei ollut mitään.

Kiitos kommentistasi. Kasvoin kristillisessä perheessä ja olin ainakin jollain tapaa uskovainen kunnes menetin uskoni pitkän kriisin yhteydessä. Nyt on vain pahoja asioita kasaantunut jo toista vuosikymmentä enkä näe minkäänlaista toivoa. Minulla ei ole mitään muuta kuin koirani ja sen saatteleminen vihreämmille laitumille on kaikella todennäköisyydellä viimeinen tekoni. En saa enää nukuttua kun mietin vanhenevaa koiraani ja siitä luopumista.

Olen siis hieman päälle 30v nainen. Olen ollut yksin koko elämäni, yritin parikymppisenä kovasti löytää puolisoa ja kavereita mutta en kelvannut silloin, en varmasti kelpaa nytkään. Viime vuosina on ollut levollinen olo ainoastaan humalassa, olen jopa voinut nauttia musiikista ja elokuvista. Krapulat vaan on jotain rytmihäiriöiden ja paniikkikohtausten väliltä nykyään ja se pelottaa enemmän kuin äkkikuolema.

https://rehappi.fi/

Rehappi

Googleta verensyöksy.

Viinapiru. Lyhytdokumentti alkoholistien elämästä.

Mun exä veti kolmevitosena iloisia kännejä joka viikonloppu. Siihen asti että kasteli sänkyynsä.

Nelikymppisenä alkoi saada rytmihäiriöitä. Nelivitosena oli jo koko ajan masentunut, sammui juhlista ojan pohjalle. Viisikymppiseksi tultua oli jo todella ärtyisä, masentunut, avioliitto karilla, työpaikka mennyt, burnout, ja vähän yli viisikymmentä eka sydänkohtaus.

On vielä hengissä, en tiedä kauanko. Suhteet ei kestä ja menettää työpaikkoja kiihtyvään tahtiin.

Minäkin suosittelen Juhani Seppäsen kirjaa Selvästi juovuksissa. Sain vinkin aikoinaan tältä palstalta ja sittemmin on tullut vähennettyä juomista todella paljon.

Olet ap hyvällä alulla kohti raitistumista, sillä osaat pohtia tätä asiaa melko fiksusti. Aikanaan itsekin tiedostin itseni alkoholistiksi, mutta salasin sen toki muilta. Tai niin luulin, mutta kyllähän kaikista lähimmät sen tajusivat. Menetin kaiken. Enkä päivääkään ole katunut, että hain apua ja lähdin hoitoon. Juovana aikana kaduin päivittäin jotain, yleensä juomistani, sillä aamuisin vannoin itselleni, että tänään en juo, mutta ennenkuin ilta koitti, olin lastini jo taas hakenut... Se häpeä oli valtava.

Minä en keksinyt juomisen tilalle mitään, päinvastoin, elin kotona hyvin askeettisesti, mietin paljon syitä ja seurauksia. Pikkuhiljaa voimat alkoivat kantaa, ja aloin elämään kotini ulkopuolellakin enemmän. Sittemmin olen löytänyt kivoja pieniä asioita, joita tehdä ja harrastaa. Masennus on parantunut niin etten syö enää lääkkeitä. Paniikkikohtauksia tulee aina vaan harvemmin, muutaman kerran vuodessa, kestoltaan pari päivää pahimmillaan, mutta lääkkeitä olen tähänkään ottanut vain kahdesti vuoden sisään.

Olen niin onnellinen, että olen vapaa. Minä päätän elämästäni ja tekemisistäni, alkoholi ei enää päätä puolestani. Opiskelen tällä hetkellä uutta ammattia itselleni, ei varmaan iso yllätys monelle, että juuri lähihoitajaksi mt- ja päihdepuolelle. Haluan antaa samaa muille, mitä itse olen saanut, apua alkoholismiin. Tätä sairautta en toivo kenellekään, en edes niille, jotka elämäni mursivat.

Ennen niin säihkyvä äly kadonnut ja korkeasti koulutettu ystäväni osaa hädin tuskin kirjoittaa yhtä järkevää lausetta. Ainoat selvät hetket ovat pakkohoidossa psykiatrisessa sairaalassa, josta hän häipyy heti kun voi.