Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
80-LUKU OFFICIAL -elokuva-, tv-, musiikki- ym muistoja elämästä silloin
Itse olin 80-luvulla 8-18v, joten se eittämättä on itselleni rakkain vuosikymmen lapsuusmuistoineen, karkkeineen, MTV-musiikkivideoineen ja ensirakkauksineen.
Ajattelin tehdä ketjun, upean ajan kunniaksi.
Mitä sinä muistat 80-luvulta. Tai mitä musiikkia ja viihdettä haluat jakaa siltä ajalta.
Jos laitat linkin esim tubevideoon, muista laittaa myös teksti, mitä linkki sisältää.
Toki saa osallistua, vaikkei olisi sillon vielä syntynytkään. Moni nuorikin on onneksi löytänyt 80-luvun.
Laitan ketjun nyt alulle näin arkisena aikana, toivottavasti se ajan kanssa kuitenkin tuottaa hedelmää, ainakin viikonloppuisin kun ihmiset haluavat viihdyttää itseään kasarihelmien parissa.
ps. Official tarkoittaa tässä tapauksessa, että vain virallinen kasarimatsku tervetullutta, älä siis laita matskua muilta vuosikymmeniltä, vaikka ne jäljittelisivät kasaria.
Kommentit (933)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paul McKärttynä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 80-luvulla 14-23-vuotias. En kaipaa tuota täysin epäitsenäistä aikaa ollenkaan. Enkä se ajan rumia vaatteita, kampauksia, juppi-kulttuurin tuloa. Musiikki oli naurettavaa.
En tiennyt miten olisin pukeutunut, kun olin sellainen hippi- rock-tyyppi ja kaupossa oli lökärifarkkuja ja pastellin värsiä college-paitoja.
Koulun diskoissa oli vaivautunut olo kun odotin koko ajan (turhaan) että tulispa nyt Led Zeppeliiniä tai vaikka Juicen Marilyn.
Pidän ja pidin silloinkin 60-70-lukujen hardrockista, heavysta, progesta, balladeista. Melkein kaikki suomalaiset rock-bändit tai muusikot olivat kovia. Lyriikat olivat todella hyviä ja bändeissä taitavia soittajia.
Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt n.15-vuotta liian myöhään.
No jos olisit syntynyt 15 vuotta aiemmin niin olisit varmaankin digannut Beatlesiä noiden sijaan...
Todennäköisemmin olisin digannut Modern Jazz Quartetia. ja varmaankin Rolling Stonesia, Yardbirdsia, Big Brother and Holding Companya ja siinä laulavaa Janis Joplinia jne. vähän raskaampaa. Ehkä Eleanor Rigbya olisin kyllä kuunnellut Beatlesilta.
Mitä ihmettä, olen syntynyt -66 ja siis vuonna 1980 olin 14 v ja kyllä meitä oli monta, jotka tykkäsi noista bändeistä, noiden lisäksi mm. Uriah heepistä...ylipäätään kaikenlaista musaa kuuntelevia oli. Ehkä me vähän muka tiedostavammat joskus hifistelimme noiden seitkytluvun starojen tahtiin, mutta salaa sitten viimeistään kuunneltiin kaikki Samanthat. Vaikka kyllä mä jos silloin myönsin olevani kaikkiruokainen ja vaatteita pidin isosiskon vanhoja, isän vanhoja flanellipaitoja, oli yksi serkkupojan vanha villapaita vaikka oli sit muodikkaampiakin. Ihan sai olla semmoinen kun oli.
Paitsi minä, joka en näköjään olisi saanut olla...
Olisiko tässä kyse ihan vaan paikkakunnalliset erot, meillä siellä maalaiskunnassa nyt hiihti kaikenmaan kylähullua muutenkin, ei siellä kukaan johonkin teinien vaatteisiin kauheasti huomiota kiinnittänyt, edes toiset teinit:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi kiitos sarjamuistosta China Beach! En tiedä, minkä takia, mutta se oli jotenkin mua todella koskettava ja sehän oli aina ihan pakko nähdä! Ei uskaltanut jättää äänityksen varaan, sen verran usein VHS petti.
Muistan ihailleeni kovasti hoitaja Murphya, mutta varsinaisen vaikutuksen teki se ilotyttöä esittänyt, hänen nimeään en muista. Lojaali ja loppujen lopuksi adoptoi pienen tytön!
Tuota lekuria esitti Dana Delany ja prostituutta KC:a Marg Helgelberger. Paitsi että KC oli parittaja ja harrasti muutakin hämäräbisnestä kuten passiväärennöksiä. Tuo tyttö oli KC:n oma tytär, jonka tämä oli jättänyt paikallisen naisen hoitoon ettei tyttö turmeltuisi äidin elämäntyylin takia. Kun sota loppui 1975 amerikkalaisten tappioon ja evakuointiin, KC haki vastahakoisen ja vihamielisen tytön pikapikaa omiin holviinsa paetakseen maasta.
Romeo's Daughter - I cry myself to sleep
Outside Edge - Heaven tonight
Fiona Flangan & Kip Winger: You're sexing me.
When in Rome: I promise I will.
OMD: Dreaming.
Alex Brown: Shout breakout
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paul McKärttynä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 80-luvulla 14-23-vuotias. En kaipaa tuota täysin epäitsenäistä aikaa ollenkaan. Enkä se ajan rumia vaatteita, kampauksia, juppi-kulttuurin tuloa. Musiikki oli naurettavaa.
En tiennyt miten olisin pukeutunut, kun olin sellainen hippi- rock-tyyppi ja kaupossa oli lökärifarkkuja ja pastellin värsiä college-paitoja.
Koulun diskoissa oli vaivautunut olo kun odotin koko ajan (turhaan) että tulispa nyt Led Zeppeliiniä tai vaikka Juicen Marilyn.
Pidän ja pidin silloinkin 60-70-lukujen hardrockista, heavysta, progesta, balladeista. Melkein kaikki suomalaiset rock-bändit tai muusikot olivat kovia. Lyriikat olivat todella hyviä ja bändeissä taitavia soittajia.
Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt n.15-vuotta liian myöhään.
No jos olisit syntynyt 15 vuotta aiemmin niin olisit varmaankin digannut Beatlesiä noiden sijaan...
Todennäköisemmin olisin digannut Modern Jazz Quartetia. ja varmaankin Rolling Stonesia, Yardbirdsia, Big Brother and Holding Companya ja siinä laulavaa Janis Joplinia jne. vähän raskaampaa. Ehkä Eleanor Rigbya olisin kyllä kuunnellut Beatlesilta.
Mitä ihmettä, olen syntynyt -66 ja siis vuonna 1980 olin 14 v ja kyllä meitä oli monta, jotka tykkäsi noista bändeistä, noiden lisäksi mm. Uriah heepistä...ylipäätään kaikenlaista musaa kuuntelevia oli. Ehkä me vähän muka tiedostavammat joskus hifistelimme noiden seitkytluvun starojen tahtiin, mutta salaa sitten viimeistään kuunneltiin kaikki Samanthat. Vaikka kyllä mä jos silloin myönsin olevani kaikkiruokainen ja vaatteita pidin isosiskon vanhoja, isän vanhoja flanellipaitoja, oli yksi serkkupojan vanha villapaita vaikka oli sit muodikkaampiakin. Ihan sai olla semmoinen kun oli.
Paitsi minä, joka en näköjään olisi saanut olla...
Olisiko tässä kyse ihan vaan paikkakunnalliset erot, meillä siellä maalaiskunnassa nyt hiihti kaikenmaan kylähullua muutenkin, ei siellä kukaan johonkin teinien vaatteisiin kauheasti huomiota kiinnittänyt, edes toiset teinit:-)
Ihan maaseudun kirkonkylän yläasteen ja lukion käynyt olen minäkin. Tosin iso laskettelukeskus toi ja tuo edelleen paljon turisteja ja kansainvälistä meininkiä. Tarkoitin vain sitä kun nuo muistelmani näytti joitakin niin suututtavan. Ihan oma kummallisesti pukeutuva itseni olin.
Mutta yhden mukavankin asian muistan kyllä. Moonbootsit! Kerrankin kengät joissa ei palellut varpaat ja lumeenkin jäi hassut jäljet. Toiset kummalliset kengät olivat karvakengät, sellaista pitkää tekokarvaa olevat pörheät saappaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 80-luvulla 14-23-vuotias. En kaipaa tuota täysin epäitsenäistä aikaa ollenkaan. Enkä se ajan rumia vaatteita, kampauksia, juppi-kulttuurin tuloa. Musiikki oli naurettavaa.
En tiennyt miten olisin pukeutunut, kun olin sellainen hippi- rock-tyyppi ja kaupossa oli lökärifarkkuja ja pastellin värsiä college-paitoja.
Koulun diskoissa oli vaivautunut olo kun odotin koko ajan (turhaan) että tulispa nyt Led Zeppeliiniä tai vaikka Juicen Marilyn.
Pidän ja pidin silloinkin 60-70-lukujen hardrockista, heavysta, progesta, balladeista. Melkein kaikki suomalaiset rock-bändit tai muusikot olivat kovia. Lyriikat olivat todella hyviä ja bändeissä taitavia soittajia.
Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt n.15-vuotta liian myöhään.i
Olipas outo kommentti. Suomi oli kasarilla rock ja punk. Suomi oli tuolloin, ainakin pienempien paikkakuntien kohdalla, sellainen dinosaurusten hautausmaa. Tänne päätyivät 5-10 vuoden viiveellä ulkomaailman musatyylit ja ne myös katosivat täältä 5-10 vuoden viiveellä, vaikka muualta olivatkin kadonneet.
Punk kuoli 80-luvulle tultaessa. Suomessa se oli ihan validi tyyli vielä kasarin puolivälissä. Joku englantilainen toimittaja sitä ihmettelikin, että ei ole missään muualla nähnyt punkkareita enää vuosikausiin, mutta Suomessa niitä piikkitukkia ja hakaneuloja tuli vastaan vähän kaikkialla.
Muistan myös jostain musaohjelmasta jonkin elähtäneen suomalaisen rokkikukon, joka narisi syntikoista ja rumpukoneista. Epäili, oliko tuo musiikkia laisinkaan. Samaan aikaan ulkomaiden musalistat täynnä tätä "epämusiikkia".
Itse tuohon aikaan lapsi Etelä-Pohjanmaalla, ja muistan nähneeni punkkareita vain televisiosta ja lehdistä. Punk-musiikin kuuntelijoita tiesin joitakin, mutta hekin olivat ulkoisesti ihan normaaleja. Itse olisin kovasti halunnut olla diinari, mutta ongelma oli, että en jaksanut kuunnella rockabilly-musiikkia.
Näin jälkeenpäin ajatellen, mielestäni suomalainen musiikki oli 80-luvun ensimmäisellä puoliskolla melko hyvin ajan hermolla, mutta sitten tapahtui jotain. Oliko se jonkinlaista vastareaktiota silloiseen juppi-kulttuuriin, mutta jotenkin suomirokki taantui siinä 80-luvun loppupuolella.
Jako ja Nuka, kahdesta karhunpennusta kertova animaatio. Oli i-h-a-n-a!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan ollut pikkukakkosessa kauhea lasten ohjelma pojasta joka tippui myyrien koloon maan alle. Hän ei saanut sano sanaa kissa. No, tietysti sanoi, eikä koskaan päässyt takaisin maanpinnalle. Mikä lienee ollut nimi?
Muistaako kukaan tätä ihanaa biisiä Patrick Swayzelta?
Jostain syystä viime aikoina on ollut ikävä kasarille ja surettaa, kun niin moni sen vuosikymmenen isoista staroista on jo kuollut. En ole kehdannut kertoa kaihostani kenellekään, joten tämä ketju on oikea löytö. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kahlannut vielä koko ketjua läpi, joten en tiedä, onko tätä sarjaa jo muisteltu. Kyseessä siis Jaettu maa, olisi kiva nähdä se joskus uusintana! Toisaalta roolihahmojen kasarimeikit pistävät vähän häiritsevästi silmään. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 80-luvulla 14-23-vuotias. En kaipaa tuota täysin epäitsenäistä aikaa ollenkaan. Enkä se ajan rumia vaatteita, kampauksia, juppi-kulttuurin tuloa. Musiikki oli naurettavaa.
En tiennyt miten olisin pukeutunut, kun olin sellainen hippi- rock-tyyppi ja kaupossa oli lökärifarkkuja ja pastellin värsiä college-paitoja.
Koulun diskoissa oli vaivautunut olo kun odotin koko ajan (turhaan) että tulispa nyt Led Zeppeliiniä tai vaikka Juicen Marilyn.
Pidän ja pidin silloinkin 60-70-lukujen hardrockista, heavysta, progesta, balladeista. Melkein kaikki suomalaiset rock-bändit tai muusikot olivat kovia. Lyriikat olivat todella hyviä ja bändeissä taitavia soittajia.
Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt n.15-vuotta liian myöhään.i
Olipas outo kommentti. Suomi oli kasarilla rock ja punk. Suomi oli tuolloin, ainakin pienempien paikkakuntien kohdalla, sellainen dinosaurusten hautausmaa. Tänne päätyivät 5-10 vuoden viiveellä ulkomaailman musatyylit ja ne myös katosivat täältä 5-10 vuoden viiveellä, vaikka muualta olivatkin kadonneet.
Punk kuoli 80-luvulle tultaessa. Suomessa se oli ihan validi tyyli vielä kasarin puolivälissä. Joku englantilainen toimittaja sitä ihmettelikin, että ei ole missään muualla nähnyt punkkareita enää vuosikausiin, mutta Suomessa niitä piikkitukkia ja hakaneuloja tuli vastaan vähän kaikkialla.
Muistan myös jostain musaohjelmasta jonkin elähtäneen suomalaisen rokkikukon, joka narisi syntikoista ja rumpukoneista. Epäili, oliko tuo musiikkia laisinkaan. Samaan aikaan ulkomaiden musalistat täynnä tätä "epämusiikkia".
Itse tuohon aikaan lapsi Etelä-Pohjanmaalla, ja muistan nähneeni punkkareita vain televisiosta ja lehdistä. Punk-musiikin kuuntelijoita tiesin joitakin, mutta hekin olivat ulkoisesti ihan normaaleja. Itse olisin kovasti halunnut olla diinari, mutta ongelma oli, että en jaksanut kuunnella rockabilly-musiikkia.
Näin jälkeenpäin ajatellen, mielestäni suomalainen musiikki oli 80-luvun ensimmäisellä puoliskolla melko hyvin ajan hermolla, mutta sitten tapahtui jotain. Oliko se jonkinlaista vastareaktiota silloiseen juppi-kulttuuriin, mutta jotenkin suomirokki taantui siinä 80-luvun loppupuolella.
Minäkin muistan tuon,että sen ajan punkkarit esim. Eppu Normaalin ja Pelle Miljoonan soittajat olivat sellaisia aika kiltin näköisiä poikia. Tietysti Martti Syrjällä oli jännittävät pienet suorakaiteen muotoiset aurinkolasit ja hän liikehti ihan "mahdottoman anarkisesti.". Petri Tiili taas värjäsi tukkansa punaiseksi, hui.
En tiedä tuosta vastareaktiosta juppikulttuuriin mutta minunkin mielestäni Suomi-rock alkoi menettää musiikillisesti ja sanoituksellisesti sitä taitavien tekijöiden otetta vaikka tarttumapintaa olisi ollut entistä enemmän, juuri tuon kauhean juppi-kultturin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MTV aloitti lähetykset ja musaa tuli 24h.Erillaiset musalistat tuli muistaakseni aina lauantaina.Helsingissä oli viihdekanava eli pieni musta laatikko tv:n päällä jossa katkaisin.Sarjoja tais olla ammattilaiset, bonanza ja suuri laakso ja joka ilta tuli elokuva klo 21.00.Tuli mieleen kultsa (kultuuritalo limudisco) ikää karttu niin ky , arkadia (arkku) ,anna ja erik ,botta.Tottakai rakkaus ja kalajoen juhannus.Niin ne vuodet vierii.Otammeko tämän elämän vähän liian vakavasti?Veikko Lavi sano en muista laulua "OTA LÖYSIN RANTEIN ÄLÄ JÄNNITÄ OTA VASTAAN MITÄ TARJOO ELÄMÄ"
Kasarimurkku kirjoitti:
En ole kahlannut vielä koko ketjua läpi, joten en tiedä, onko tätä sarjaa jo muisteltu. Kyseessä siis Jaettu maa, olisi kiva nähdä se joskus uusintana! Toisaalta roolihahmojen kasarimeikit pistävät vähän häiritsevästi silmään. :D
Mulla on Jaettu Maa kokonaisuudessaan dvd-boxina. Harvoin sitä tulee kuitenkin katsottua. Se kun täytyy oikeasti katsoa huolella ja järjestyksessä ja jokainen jakso on 1,5h pitkä.
En esim. ollut aiemmin huomannut että lopussa kun sota on hävitty ja jenkkijoukko tulee polttamaan Mainin perheen plantaasia, niitä johtaa Ned Fisk, jonka kanssa Orry aikoinaan jakoi huoneen West Pointissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan Falcon Crestin, joka oli suosikkini näistä suuren rahan saippuoista. Dallasista en saanut otetta ja Dynastia oli liian pelottava, kun siinä oli homo ja aloin seuraamaan siinä vaiheessa, missä Adam yritti myrkyttää Jeffin sillä myrkkymaalilla. =/
Falcon Crest oli jotenkin "iloisempi" sarja, mutta Mtv lopetti sen esittämisen toiseen kauteen ja jatkoi myöhemmin kolmoskanavalla, joka ei näkynyt meillä kotona. >(
Morgan McVey: Looking Good Diving with the wild bunch
Scarlet Fantastic: No memory
Vierailija kirjoitti:
MTV aloitti lähetykset ja musaa tuli 24h.Erillaiset musalistat tuli muistaakseni aina lauantaina.Helsingissä oli viihdekanava eli pieni musta laatikko tv:n päällä jossa katkaisin.Sarjoja tais olla ammattilaiset, bonanza ja suuri laakso ja joka ilta tuli elokuva klo 21.00.Tuli mieleen kultsa (kultuuritalo limudisco) ikää karttu niin ky , arkadia (arkku) ,anna ja erik ,botta.Tottakai rakkaus ja kalajoen juhannus.Niin ne vuodet vierii.Otammeko tämän elämän vähän liian vakavasti?Veikko Lavi sano en muista laulua "OTA LÖYSIN RANTEIN ÄLÄ JÄNNITÄ OTA VASTAAN MITÄ TARJOO ELÄMÄ"
Lännensarja Bonanza tuli Suomessa televisiosta ensi kertaa 1961-1974 sekä aamu-ja päivänäytöksinä vuosina 1998-99. 1980-luvulla Suomen tv:ssä sarjaa ei nähty.
Ashton Huntoon kirjoitti:
Kasarimurkku kirjoitti:
En ole kahlannut vielä koko ketjua läpi, joten en tiedä, onko tätä sarjaa jo muisteltu. Kyseessä siis Jaettu maa, olisi kiva nähdä se joskus uusintana! Toisaalta roolihahmojen kasarimeikit pistävät vähän häiritsevästi silmään. :D
Mulla on Jaettu Maa kokonaisuudessaan dvd-boxina. Harvoin sitä tulee kuitenkin katsottua. Se kun täytyy oikeasti katsoa huolella ja järjestyksessä ja jokainen jakso on 1,5h pitkä.
En esim. ollut aiemmin huomannut että lopussa kun sota on hävitty ja jenkkijoukko tulee polttamaan Mainin perheen plantaasia, niitä johtaa Ned Fisk, jonka kanssa Orry aikoinaan jakoi huoneen West Pointissa.
Oi mikä aarreaitta sinulla on! Pakko varmaan itsekin hankkia kyseinen boksi jostain. Olin ihan unohtanut, että Mainin kartano poltettiin. :(
Olimme kirkonkylän nuorisoteatterissa 80-luvun alkupuoliskolla. Olimme kai vähän anarkistejakin olevinamme mutta kilttejä muuten. Kunnan nuorisotoimi oli ostanut peräti videokameran ja sitä lainailtiinkin niin ahkerasti, että nuorisotoimenjohtaja antoi meille lopulta vapaat kädet lainata sitä. Teimme rock-videoita, lyhytelokuvia (hyvin kokeellisia ja "taiteellisia" mutta kuvasimme myös lähiseutujen harrastajateattereiden esityksiä jne.
Kamera taisi olla Sony ja siinä oli erillinen videonauhuri. Siis näitä kumpaakin piti kuljettaa mukanaan jos mieli kuvata jotain. Kallis vempele vuonna 1981.
Olisimme pyörtyneet ihmetyksestä jos olisimme nähneet tämän päivän ihmisen kuvaavan videota silloisen taskulaskimen kokoisella vempeleellä.
Alue: Aihe vapaa
Paitsi minä, joka en näköjään olisi saanut olla...