Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
80-LUKU OFFICIAL -elokuva-, tv-, musiikki- ym muistoja elämästä silloin
Itse olin 80-luvulla 8-18v, joten se eittämättä on itselleni rakkain vuosikymmen lapsuusmuistoineen, karkkeineen, MTV-musiikkivideoineen ja ensirakkauksineen.
Ajattelin tehdä ketjun, upean ajan kunniaksi.
Mitä sinä muistat 80-luvulta. Tai mitä musiikkia ja viihdettä haluat jakaa siltä ajalta.
Jos laitat linkin esim tubevideoon, muista laittaa myös teksti, mitä linkki sisältää.
Toki saa osallistua, vaikkei olisi sillon vielä syntynytkään. Moni nuorikin on onneksi löytänyt 80-luvun.
Laitan ketjun nyt alulle näin arkisena aikana, toivottavasti se ajan kanssa kuitenkin tuottaa hedelmää, ainakin viikonloppuisin kun ihmiset haluavat viihdyttää itseään kasarihelmien parissa.
ps. Official tarkoittaa tässä tapauksessa, että vain virallinen kasarimatsku tervetullutta, älä siis laita matskua muilta vuosikymmeniltä, vaikka ne jäljittelisivät kasaria.
Kommentit (933)
Kasarikotka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarikotka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 80-luvulla 14-23-vuotias. En kaipaa tuota täysin epäitsenäistä aikaa ollenkaan. Enkä se ajan rumia vaatteita, kampauksia, juppi-kulttuurin tuloa. Musiikki oli naurettavaa.
En tiennyt miten olisin pukeutunut, kun olin sellainen hippi- rock-tyyppi ja kaupossa oli lökärifarkkuja ja pastellin värsiä college-paitoja.
Koulun diskoissa oli vaivautunut olo kun odotin koko ajan (turhaan) että tulispa nyt Led Zeppeliiniä tai vaikka Juicen Marilyn.
Pidän ja pidin silloinkin 60-70-lukujen hardrockista, heavysta, progesta, balladeista. Melkein kaikki suomalaiset rock-bändit tai muusikot olivat kovia. Lyriikat olivat todella hyviä ja bändeissä taitavia soittajia.
Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt n.15-vuotta liian myöhään.
Kai silloinkin sai vanhoja vaatteita ostaa? Olisit siis vain pukeutunut lannefarkkuihin, haisaappaaisiin jne. Mutta kun et uskaltanut/kehdannut. Ja pakkoko sinne diskoon oli mennä naama vtulla olemaan? Olisit pysynyt kotonasi niitä zeppeliinejä soittamassa ja keltakynttilöitä polttamassa.
Oletpas sinä pahantuulinen tyyppi! Sinäkö ihan tiedät miksi en pukeutunut vanhoihin vaatteisiin? Olitko ehkä perheeni jäsen? Aika huonosti noita kirppareita oli meidän kylällä= ei yhtään.
Siihen aikaan 70-luvun vaatteet pidettiin kyllä niin riekaleiksi ettei niitä ollut oikein olemassakaan. Tein sitten itse vaatteita, että olisin erottunut joukosta.
Diskoon ei tietysti ollut pakko mennä mutta rakastin tanssimista niin paljon että menin vaikka en musiikista pitänytkään ja näkihän siellä kavereita. Nykyään " pysyttelen kotona soittelemassa niitä zeppeliinejä". Kynttilöistä tulee käryä, en pidä niistä.
En myöskään arvannut tai oikeastaan tiennyt, että tässä ketjussa ei saa muistella mitään kielteistä 80-luvusta.
Kyllä nyt tyhmempikin osaa päätellä että tässä ketjussa on tarkoitus piristää päivää nostalgialla. Mutta sitten jonkun sinun kaltaisen sopeutumattoman marisijan on pakko tulla että ihan paskaa oli, inhosin kaikkee. Jos "rakastat" tanssimista niin miten jonkun zeppeliinin tahtiin tanssitaan? Tulee mieleen lähinnä vain joku huumeissa pogoaminen.
Jaa, todellakaan en tiennyt,että piti piristää päivää, arvon poliisi ja kirjoitusten määräilijä.
Led Zeppeliinin tahdissa ei "pogota". Se kuului punkiin tai uuden aallon musaan. En myöskään ole käyttänyt huumeita.
Mutta tule toki katsomaan luokseni, tanssikaamme yhdessä vaikkapa " Whole Lotta Love"! Heilutetaan tukkaa ja ylävartaloa ja käsivarsia, soitetaan ilmakitaraa jne. Sellainen tanssi on erittäin energiaa kuluttavaa ja ehkä rajun näköistä, mutta mahdottoman mukavaa, usko pois.
Ja muutenkin hauskaa päivää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 80-luvulla 14-23-vuotias. En kaipaa tuota täysin epäitsenäistä aikaa ollenkaan. Enkä se ajan rumia vaatteita, kampauksia, juppi-kulttuurin tuloa. Musiikki oli naurettavaa.
En tiennyt miten olisin pukeutunut, kun olin sellainen hippi- rock-tyyppi ja kaupossa oli lökärifarkkuja ja pastellin värsiä college-paitoja.
Koulun diskoissa oli vaivautunut olo kun odotin koko ajan (turhaan) että tulispa nyt Led Zeppeliiniä tai vaikka Juicen Marilyn.
Pidän ja pidin silloinkin 60-70-lukujen hardrockista, heavysta, progesta, balladeista. Melkein kaikki suomalaiset rock-bändit tai muusikot olivat kovia. Lyriikat olivat todella hyviä ja bändeissä taitavia soittajia.
Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt n.15-vuotta liian myöhään.
Olipas outo kommentti. Suomi oli kasarilla rock ja punk. Suomi oli tuolloin, ainakin pienempien paikkakuntien kohdalla, sellainen dinosaurusten hautausmaa. Tänne päätyivät 5-10 vuoden viiveellä ulkomaailman musatyylit ja ne myös katosivat täältä 5-10 vuoden viiveellä, vaikka muualta olivatkin kadonneet.
Punk kuoli 80-luvulle tultaessa. Suomessa se oli ihan validi tyyli vielä kasarin puolivälissä. Joku englantilainen toimittaja sitä ihmettelikin, että ei ole missään muualla nähnyt punkkareita enää vuosikausiin, mutta Suomessa niitä piikkitukkia ja hakaneuloja tuli vastaan vähän kaikkialla.
Muistan myös jostain musaohjelmasta jonkin elähtäneen suomalaisen rokkikukon, joka narisi syntikoista ja rumpukoneista. Epäili, oliko tuo musiikkia laisinkaan. Samaan aikaan ulkomaiden musalistat täynnä tätä "epämusiikkia".
Kahdeksankymmentäluvulla toki oli jonkinlaista rockia ja punkia olemassa Suomessa mutta edes niitä ei meidän koulun tai tanssipaikkojen diskoissa soitettu. Kuului vain päivän hittejä. Ehkä rajuimmillaan saattoi soida Iron Maiden:n Run to the hills.
Eppu Normaali, Pelle Miljoona, Hassisen kone / Sielun veljet sekä 80-luvun heavy tai hard-rock, eivät merkinneet minulle mitään, en saanut niistä mitään otetta. Olin jo silloin se dinosaurus ja sellaisena näköjään pysyn. Mutta eihän sen pitäisi haitata ketään, eihän?
Paul McKärttynä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 80-luvulla 14-23-vuotias. En kaipaa tuota täysin epäitsenäistä aikaa ollenkaan. Enkä se ajan rumia vaatteita, kampauksia, juppi-kulttuurin tuloa. Musiikki oli naurettavaa.
En tiennyt miten olisin pukeutunut, kun olin sellainen hippi- rock-tyyppi ja kaupossa oli lökärifarkkuja ja pastellin värsiä college-paitoja.
Koulun diskoissa oli vaivautunut olo kun odotin koko ajan (turhaan) että tulispa nyt Led Zeppeliiniä tai vaikka Juicen Marilyn.
Pidän ja pidin silloinkin 60-70-lukujen hardrockista, heavysta, progesta, balladeista. Melkein kaikki suomalaiset rock-bändit tai muusikot olivat kovia. Lyriikat olivat todella hyviä ja bändeissä taitavia soittajia.
Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt n.15-vuotta liian myöhään.
No jos olisit syntynyt 15 vuotta aiemmin niin olisit varmaankin digannut Beatlesiä noiden sijaan...
Miksi?
Kasarimusiikki oli parhaimmistoa: Eye of the Tiger, Burning heart, Take on me, Self controle,
Bad boys bluen ja Modern Talkingin biisit, In the heat of the night, Heartin Alone, Geil, Time after time... Elokuvat myös kuten Neverending story, Paluu tulevaisuuteen, Rocky, Amadeus ...
Vierailija kirjoitti:
80-luvun lopulla menin lukion jälkeen opiskelemaan ja asuin sen aikaisen poikaystäväni kanssa.
Aivan hirveä sisustus kämpässä, maalasin vaaleansinisellä kaikki huonekalut, jopa telkkarin (se oli itse asiassa parhaimman näköinen) ja sitten se Tiimarista ostettu iso viuhka sängynpäätynä. Yök.
Verhokappaa en osannut ostaa koskaan: Mittasin ikkunan 140 sm. Jaha, kangasta siis 140 sm ja aina imehtelin miksi verho kinnaa rumasti eikä rypyty.
Hölmönä menin myös ja ostin Kirkan Surun pyyhit silmistäni pois-lp:n.
Onneksi muutaman vuoden päästä älysin hävetä ja vein sen yöllä naapurikerrostalon roskasäiliöön.
Olin nimittäin jo siihen aikaan saanut vähän rock-habitusta, etten ilennyt viedä sitä julkisesti edes divariinkaan.
Viestisi sisältää kielteisiä muistoja 80-luvusta. Tässä ketjussa se on kielletty. Etkö keksi mitään päivää piristävää, iloista ja hauskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun lopulla menin lukion jälkeen opiskelemaan ja asuin sen aikaisen poikaystäväni kanssa.
Aivan hirveä sisustus kämpässä, maalasin vaaleansinisellä kaikki huonekalut, jopa telkkarin (se oli itse asiassa parhaimman näköinen) ja sitten se Tiimarista ostettu iso viuhka sängynpäätynä. Yök.
Verhokappaa en osannut ostaa koskaan: Mittasin ikkunan 140 sm. Jaha, kangasta siis 140 sm ja aina imehtelin miksi verho kinnaa rumasti eikä rypyty.
Hölmönä menin myös ja ostin Kirkan Surun pyyhit silmistäni pois-lp:n.
Onneksi muutaman vuoden päästä älysin hävetä ja vein sen yöllä naapurikerrostalon roskasäiliöön.
Olin nimittäin jo siihen aikaan saanut vähän rock-habitusta, etten ilennyt viedä sitä julkisesti edes divariinkaan.
Viestisi sisältää kielteisiä muistoja 80-luvusta. Tässä ketjussa se on kielletty. Etkö keksi mitään päivää piristävää, iloista ja hauskaa?
No oletpas sinä nyt katkera ja käärmeissäsi kun et saanut negailla ja toitottaa omaa paremmuuttasi rauhassa. >D Ei ihme, että on ilmeinen seuranpuute siellä naarmuisia zeppeliini-vinyylejä puukuorisista kajareista huudattaessa ja bissenousussa hullun lailla heiluessa. Sääli naapureita.
Seksiä, valheita ja videonauhaa, jonka katsottua valtava teinicrush James Spaderiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kate ja Allie oli huippu. Seventeen lehti oli tuohon aikaan myös huippu. Duran Duran, Wham, Michael Jackson ja Prince ovat yhä makuuni.
Kasarikotka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun lopulla menin lukion jälkeen opiskelemaan ja asuin sen aikaisen poikaystäväni kanssa.
Aivan hirveä sisustus kämpässä, maalasin vaaleansinisellä kaikki huonekalut, jopa telkkarin (se oli itse asiassa parhaimman näköinen) ja sitten se Tiimarista ostettu iso viuhka sängynpäätynä. Yök.
Verhokappaa en osannut ostaa koskaan: Mittasin ikkunan 140 sm. Jaha, kangasta siis 140 sm ja aina imehtelin miksi verho kinnaa rumasti eikä rypyty.
Hölmönä menin myös ja ostin Kirkan Surun pyyhit silmistäni pois-lp:n.
Onneksi muutaman vuoden päästä älysin hävetä ja vein sen yöllä naapurikerrostalon roskasäiliöön.
Olin nimittäin jo siihen aikaan saanut vähän rock-habitusta, etten ilennyt viedä sitä julkisesti edes divariinkaan.
Viestisi sisältää kielteisiä muistoja 80-luvusta. Tässä ketjussa se on kielletty. Etkö keksi mitään päivää piristävää, iloista ja hauskaa?
No oletpas sinä nyt katkera ja käärmeissäsi kun et saanut negailla ja toitottaa omaa paremmuuttasi rauhassa. >D Ei ihme, että on ilmeinen seuranpuute siellä naarmuisia zeppeliini-vinyylejä puukuorisista kajareista huudattaessa ja bissenousussa hullun lailla heiluessa. Sääli naapureita.
Sittenhän meitä on kaksi,jotka negailemme! Meillä on jo yksi yhteinen asia, kivaa. Meistä voi tulla vaikka ystävät, koska sinullakin taitaa olla seuranpuutetta.
En muuten juo "bisseä". En oluttakaan.
Musiikkia kuuntelen hyvin hiljaisella, naapureita ei tarvitse sen vuoksi sääliä. En kirjoittanut tai antanut ymmärtää, että olen jotenkin parempi kuin muut.
Zeppelin-levyni eivät varmasti ole naarmuisia koska, en lainaa niitä sinun kaltaiselle Wham ja Madonna-tahmatassuselle.
Kajarit on tosiaan korkeat puukuoriset, aidot OR:t eikä sellaiset pikku muovi-kipot.
Mutta lopetetaanko nyt ihan tosiaan tästä Led Zeppeliinistä jankkaaminen? Miten se nyt sinulle niin pahasti kumahtikin.
Kuuntelenhan minä muutakin: Bachia, Telemannia, Chicken Shackia, Laurie Andersonia, Peter Hammilia jne.
Annetaan nyt tämän keskustelun jatkua iloisena muistoina 80-luvusta. Minulla niitä ei ollut ja luulin tosiaan, että aloittaja ei sitä kieltänyt. Pyydän siis anteeksi aloittajalta: Anteeksi.
Vieläkin toivotan sinulle mukavaa päivää ja kevään odotusta. Tähän sinä voi vastata vaikka: "Vai mukavaa kevään odotusta kun myrskyää ja on pimeää, senkin Robert Plant")
Hymyä, se oli loppukevennys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasarikotka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun lopulla menin lukion jälkeen opiskelemaan ja asuin sen aikaisen poikaystäväni kanssa.
Aivan hirveä sisustus kämpässä, maalasin vaaleansinisellä kaikki huonekalut, jopa telkkarin (se oli itse asiassa parhaimman näköinen) ja sitten se Tiimarista ostettu iso viuhka sängynpäätynä. Yök.
Verhokappaa en osannut ostaa koskaan: Mittasin ikkunan 140 sm. Jaha, kangasta siis 140 sm ja aina imehtelin miksi verho kinnaa rumasti eikä rypyty.
Hölmönä menin myös ja ostin Kirkan Surun pyyhit silmistäni pois-lp:n.
Onneksi muutaman vuoden päästä älysin hävetä ja vein sen yöllä naapurikerrostalon roskasäiliöön.
Olin nimittäin jo siihen aikaan saanut vähän rock-habitusta, etten ilennyt viedä sitä julkisesti edes divariinkaan.
Viestisi sisältää kielteisiä muistoja 80-luvusta. Tässä ketjussa se on kielletty. Etkö keksi mitään päivää piristävää, iloista ja hauskaa?
No oletpas sinä nyt katkera ja käärmeissäsi kun et saanut negailla ja toitottaa omaa paremmuuttasi rauhassa. >D Ei ihme, että on ilmeinen seuranpuute siellä naarmuisia zeppeliini-vinyylejä puukuorisista kajareista huudattaessa ja bissenousussa hullun lailla heiluessa. Sääli naapureita.
Sittenhän meitä on kaksi,jotka negailemme! Meillä on jo yksi yhteinen asia, kivaa. Meistä voi tulla vaikka ystävät, koska sinullakin taitaa olla seuranpuutetta.
En muuten juo "bisseä". En oluttakaan.
Musiikkia kuuntelen hyvin hiljaisella, naapureita ei tarvitse sen vuoksi sääliä. En kirjoittanut tai antanut ymmärtää, että olen jotenkin parempi kuin muut.
Zeppelin-levyni eivät varmasti ole naarmuisia koska, en lainaa niitä sinun kaltaiselle Wham ja Madonna-tahmatassuselle.
Kajarit on tosiaan korkeat puukuoriset, aidot OR:t eikä sellaiset pikku muovi-kipot.
Mutta lopetetaanko nyt ihan tosiaan tästä Led Zeppeliinistä jankkaaminen? Miten se nyt sinulle niin pahasti kumahtikin.
Kuuntelenhan minä muutakin: Bachia, Telemannia, Chicken Shackia, Laurie Andersonia, Peter Hammilia jne.
Annetaan nyt tämän keskustelun jatkua iloisena muistoina 80-luvusta. Minulla niitä ei ollut ja luulin tosiaan, että aloittaja ei sitä kieltänyt. Pyydän siis anteeksi aloittajalta: Anteeksi.
Vieläkin toivotan sinulle mukavaa päivää ja kevään odotusta. Tähän sinä voi vastata vaikka: "Vai mukavaa kevään odotusta kun myrskyää ja on pimeää, senkin Robert Plant")
Hymyä, se oli loppukevennys.
Pyh sinun piilovettumaisille kevään toivotuksillesi. Led Zeppeliniä olen aina inhonnut juuri sen ihailijoiden käytöksen takia. Ovat juuri sitä luokkaa kuin yksi yli-ikäinen amiskundi, joka kerran koulubussissa istua rojahti agressiivisesti tytön, joka kuunteli Bananaramaa korvalappustereoista, viereen piereskelemään ja kaverinsa kanssa jotain houses of holya kovaan ääneen kehumaan. Samalla oltiin niin shaatanan riemuissaan kun oli uskallettu lauantaina viskata Bogart Co:a pullolla.
Minä taas en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut Banaramasta, Madonnasta tai Whamista. Minua kiinnosti ja kiinnostaa sen ajan high energy-musiikki, jota näki lähinnä klubilistoilla, ei virallisilla listoilla. Sen tahtoi on paljon parempi tanssia kuin jonkun zeppeliinin. Sen ajan bändeistä ei kiinosta muu kuin The Who. Ja sekin vain siksi että sitä soitettiin kerran Miami Vicessa.
Kasarikotka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarikotka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun lopulla menin lukion jälkeen opiskelemaan ja asuin sen aikaisen poikaystäväni kanssa.
Aivan hirveä sisustus kämpässä, maalasin vaaleansinisellä kaikki huonekalut, jopa telkkarin (se oli itse asiassa parhaimman näköinen) ja sitten se Tiimarista ostettu iso viuhka sängynpäätynä. Yök.
Verhokappaa en osannut ostaa koskaan: Mittasin ikkunan 140 sm. Jaha, kangasta siis 140 sm ja aina imehtelin miksi verho kinnaa rumasti eikä rypyty.
Hölmönä menin myös ja ostin Kirkan Surun pyyhit silmistäni pois-lp:n.
Onneksi muutaman vuoden päästä älysin hävetä ja vein sen yöllä naapurikerrostalon roskasäiliöön.
Olin nimittäin jo siihen aikaan saanut vähän rock-habitusta, etten ilennyt viedä sitä julkisesti edes divariinkaan.
Viestisi sisältää kielteisiä muistoja 80-luvusta. Tässä ketjussa se on kielletty. Etkö keksi mitään päivää piristävää, iloista ja hauskaa?
No oletpas sinä nyt katkera ja käärmeissäsi kun et saanut negailla ja toitottaa omaa paremmuuttasi rauhassa. >D Ei ihme, että on ilmeinen seuranpuute siellä naarmuisia zeppeliini-vinyylejä puukuorisista kajareista huudattaessa ja bissenousussa hullun lailla heiluessa. Sääli naapureita.
Sittenhän meitä on kaksi,jotka negailemme! Meillä on jo yksi yhteinen asia, kivaa. Meistä voi tulla vaikka ystävät, koska sinullakin taitaa olla seuranpuutetta.
En muuten juo "bisseä". En oluttakaan.
Musiikkia kuuntelen hyvin hiljaisella, naapureita ei tarvitse sen vuoksi sääliä. En kirjoittanut tai antanut ymmärtää, että olen jotenkin parempi kuin muut.
Zeppelin-levyni eivät varmasti ole naarmuisia koska, en lainaa niitä sinun kaltaiselle Wham ja Madonna-tahmatassuselle.
Kajarit on tosiaan korkeat puukuoriset, aidot OR:t eikä sellaiset pikku muovi-kipot.
Mutta lopetetaanko nyt ihan tosiaan tästä Led Zeppeliinistä jankkaaminen? Miten se nyt sinulle niin pahasti kumahtikin.
Kuuntelenhan minä muutakin: Bachia, Telemannia, Chicken Shackia, Laurie Andersonia, Peter Hammilia jne.
Annetaan nyt tämän keskustelun jatkua iloisena muistoina 80-luvusta. Minulla niitä ei ollut ja luulin tosiaan, että aloittaja ei sitä kieltänyt. Pyydän siis anteeksi aloittajalta: Anteeksi.
Vieläkin toivotan sinulle mukavaa päivää ja kevään odotusta. Tähän sinä voi vastata vaikka: "Vai mukavaa kevään odotusta kun myrskyää ja on pimeää, senkin Robert Plant")
Hymyä, se oli loppukevennys.
Pyh sinun piilovettumaisille kevään toivotuksillesi. Led Zeppeliniä olen aina inhonnut juuri sen ihailijoiden käytöksen takia. Ovat juuri sitä luokkaa kuin yksi yli-ikäinen amiskundi, joka kerran koulubussissa istua rojahti agressiivisesti tytön, joka kuunteli Bananaramaa korvalappustereoista, viereen piereskelemään ja kaverinsa kanssa jotain houses of holya kovaan ääneen kehumaan. Samalla oltiin niin shaatanan riemuissaan kun oli uskallettu lauantaina viskata Bogart Co:a pullolla.
Minä taas en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut Banaramasta, Madonnasta tai Whamista. Minua kiinnosti ja kiinnostaa sen ajan high energy-musiikki, jota näki lähinnä klubilistoilla, ei virallisilla listoilla. Sen tahtoi on paljon parempi tanssia kuin jonkun zeppeliinin. Sen ajan bändeistä ei kiinosta muu kuin The Who. Ja sekin vain siksi että sitä soitettiin kerran Miami Vicessa.
Ihana, olet niin soma kun negailet. Pyh sinulle itsellesi, pupu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasarikotka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarikotka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun lopulla menin lukion jälkeen opiskelemaan ja asuin sen aikaisen poikaystäväni kanssa.
Aivan hirveä sisustus kämpässä, maalasin vaaleansinisellä kaikki huonekalut, jopa telkkarin (se oli itse asiassa parhaimman näköinen) ja sitten se Tiimarista ostettu iso viuhka sängynpäätynä. Yök.
Verhokappaa en osannut ostaa koskaan: Mittasin ikkunan 140 sm. Jaha, kangasta siis 140 sm ja aina imehtelin miksi verho kinnaa rumasti eikä rypyty.
Hölmönä menin myös ja ostin Kirkan Surun pyyhit silmistäni pois-lp:n.
Onneksi muutaman vuoden päästä älysin hävetä ja vein sen yöllä naapurikerrostalon roskasäiliöön.
Olin nimittäin jo siihen aikaan saanut vähän rock-habitusta, etten ilennyt viedä sitä julkisesti edes divariinkaan.
Viestisi sisältää kielteisiä muistoja 80-luvusta. Tässä ketjussa se on kielletty. Etkö keksi mitään päivää piristävää, iloista ja hauskaa?
No oletpas sinä nyt katkera ja käärmeissäsi kun et saanut negailla ja toitottaa omaa paremmuuttasi rauhassa. >D Ei ihme, että on ilmeinen seuranpuute siellä naarmuisia zeppeliini-vinyylejä puukuorisista kajareista huudattaessa ja bissenousussa hullun lailla heiluessa. Sääli naapureita.
Sittenhän meitä on kaksi,jotka negailemme! Meillä on jo yksi yhteinen asia, kivaa. Meistä voi tulla vaikka ystävät, koska sinullakin taitaa olla seuranpuutetta.
En muuten juo "bisseä". En oluttakaan.
Musiikkia kuuntelen hyvin hiljaisella, naapureita ei tarvitse sen vuoksi sääliä. En kirjoittanut tai antanut ymmärtää, että olen jotenkin parempi kuin muut.
Zeppelin-levyni eivät varmasti ole naarmuisia koska, en lainaa niitä sinun kaltaiselle Wham ja Madonna-tahmatassuselle.
Kajarit on tosiaan korkeat puukuoriset, aidot OR:t eikä sellaiset pikku muovi-kipot.
Mutta lopetetaanko nyt ihan tosiaan tästä Led Zeppeliinistä jankkaaminen? Miten se nyt sinulle niin pahasti kumahtikin.
Kuuntelenhan minä muutakin: Bachia, Telemannia, Chicken Shackia, Laurie Andersonia, Peter Hammilia jne.
Annetaan nyt tämän keskustelun jatkua iloisena muistoina 80-luvusta. Minulla niitä ei ollut ja luulin tosiaan, että aloittaja ei sitä kieltänyt. Pyydän siis anteeksi aloittajalta: Anteeksi.
Vieläkin toivotan sinulle mukavaa päivää ja kevään odotusta. Tähän sinä voi vastata vaikka: "Vai mukavaa kevään odotusta kun myrskyää ja on pimeää, senkin Robert Plant")
Hymyä, se oli loppukevennys.
Pyh sinun piilovettumaisille kevään toivotuksillesi. Led Zeppeliniä olen aina inhonnut juuri sen ihailijoiden käytöksen takia. Ovat juuri sitä luokkaa kuin yksi yli-ikäinen amiskundi, joka kerran koulubussissa istua rojahti agressiivisesti tytön, joka kuunteli Bananaramaa korvalappustereoista, viereen piereskelemään ja kaverinsa kanssa jotain houses of holya kovaan ääneen kehumaan. Samalla oltiin niin shaatanan riemuissaan kun oli uskallettu lauantaina viskata Bogart Co:a pullolla.
Minä taas en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut Banaramasta, Madonnasta tai Whamista. Minua kiinnosti ja kiinnostaa sen ajan high energy-musiikki, jota näki lähinnä klubilistoilla, ei virallisilla listoilla. Sen tahtoi on paljon parempi tanssia kuin jonkun zeppeliinin. Sen ajan bändeistä ei kiinosta muu kuin The Who. Ja sekin vain siksi että sitä soitettiin kerran Miami Vicessa.
High energy musaa olen aina inhonnut juuri sen ihailijoiden käytösten takia. Kuuntelin kerran Jätkän humppaa korvalapuilla kun sellaaset pulleatoppatakkiset herraspojat tulivat viereen supsuttelemaan dödöään ja kehumaan jotain Divineä ja Frankie goes to Hollywoodillaan ja ilikesivät olla riemuissaan kun olivat viskanneet Esko Rahkosta tuttipullolla Maaningan Kasinolla.
Vierailija kirjoitti:
Kasarikotka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarikotka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun lopulla menin lukion jälkeen opiskelemaan ja asuin sen aikaisen poikaystäväni kanssa.
Aivan hirveä sisustus kämpässä, maalasin vaaleansinisellä kaikki huonekalut, jopa telkkarin (se oli itse asiassa parhaimman näköinen) ja sitten se Tiimarista ostettu iso viuhka sängynpäätynä. Yök.
Verhokappaa en osannut ostaa koskaan: Mittasin ikkunan 140 sm. Jaha, kangasta siis 140 sm ja aina imehtelin miksi verho kinnaa rumasti eikä rypyty.
Hölmönä menin myös ja ostin Kirkan Surun pyyhit silmistäni pois-lp:n.
Onneksi muutaman vuoden päästä älysin hävetä ja vein sen yöllä naapurikerrostalon roskasäiliöön.
Olin nimittäin jo siihen aikaan saanut vähän rock-habitusta, etten ilennyt viedä sitä julkisesti edes divariinkaan.
Viestisi sisältää kielteisiä muistoja 80-luvusta. Tässä ketjussa se on kielletty. Etkö keksi mitään päivää piristävää, iloista ja hauskaa?
No oletpas sinä nyt katkera ja käärmeissäsi kun et saanut negailla ja toitottaa omaa paremmuuttasi rauhassa. >D Ei ihme, että on ilmeinen seuranpuute siellä naarmuisia zeppeliini-vinyylejä puukuorisista kajareista huudattaessa ja bissenousussa hullun lailla heiluessa. Sääli naapureita.
Sittenhän meitä on kaksi,jotka negailemme! Meillä on jo yksi yhteinen asia, kivaa. Meistä voi tulla vaikka ystävät, koska sinullakin taitaa olla seuranpuutetta.
En muuten juo "bisseä". En oluttakaan.
Musiikkia kuuntelen hyvin hiljaisella, naapureita ei tarvitse sen vuoksi sääliä. En kirjoittanut tai antanut ymmärtää, että olen jotenkin parempi kuin muut.
Zeppelin-levyni eivät varmasti ole naarmuisia koska, en lainaa niitä sinun kaltaiselle Wham ja Madonna-tahmatassuselle.
Kajarit on tosiaan korkeat puukuoriset, aidot OR:t eikä sellaiset pikku muovi-kipot.
Mutta lopetetaanko nyt ihan tosiaan tästä Led Zeppeliinistä jankkaaminen? Miten se nyt sinulle niin pahasti kumahtikin.
Kuuntelenhan minä muutakin: Bachia, Telemannia, Chicken Shackia, Laurie Andersonia, Peter Hammilia jne.
Annetaan nyt tämän keskustelun jatkua iloisena muistoina 80-luvusta. Minulla niitä ei ollut ja luulin tosiaan, että aloittaja ei sitä kieltänyt. Pyydän siis anteeksi aloittajalta: Anteeksi.
Vieläkin toivotan sinulle mukavaa päivää ja kevään odotusta. Tähän sinä voi vastata vaikka: "Vai mukavaa kevään odotusta kun myrskyää ja on pimeää, senkin Robert Plant")
Hymyä, se oli loppukevennys.
Pyh sinun piilovettumaisille kevään toivotuksillesi. Led Zeppeliniä olen aina inhonnut juuri sen ihailijoiden käytöksen takia. Ovat juuri sitä luokkaa kuin yksi yli-ikäinen amiskundi, joka kerran koulubussissa istua rojahti agressiivisesti tytön, joka kuunteli Bananaramaa korvalappustereoista, viereen piereskelemään ja kaverinsa kanssa jotain houses of holya kovaan ääneen kehumaan. Samalla oltiin niin shaatanan riemuissaan kun oli uskallettu lauantaina viskata Bogart Co:a pullolla.
Minä taas en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut Banaramasta, Madonnasta tai Whamista. Minua kiinnosti ja kiinnostaa sen ajan high energy-musiikki, jota näki lähinnä klubilistoilla, ei virallisilla listoilla. Sen tahtoi on paljon parempi tanssia kuin jonkun zeppeliinin. Sen ajan bändeistä ei kiinosta muu kuin The Who. Ja sekin vain siksi että sitä soitettiin kerran Miami Vicessa.
High energy musaa olen aina inhonnut juuri sen ihailijoiden käytösten takia. Kuuntelin kerran Jätkän humppaa korvalapuilla kun sellaaset pulleatoppatakkiset herraspojat tulivat viereen supsuttelemaan dödöään ja kehumaan jotain Divineä ja Frankie goes to Hollywoodillaan ja ilikesivät olla riemuissaan kun olivat viskanneet Esko Rahkosta tuttipullolla Maaningan Kasinolla.
Vai Divine ja FGTH? Miksi haukut homoja, eikö niillä ollut muutenkin tarpeeksi vaikeaa? High energy, mitä itse kuuntelen nimenomaan ei ole ollut listakamaa, eikä juurikaan brittiläistä. Britanniasta ei tullut juuri muuta itseäni kiinnostavaa 80-luvulla kuin acid housea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä https://www.youtube.com/watch?v=SFd85c8VZ88 (Troll: Jimmy Dean) oli yksi ehdottomia suosikkikappaleitani kasarilla. Olin 10-vuotias sen ilmestyessä. Kaverin isosiskon c-kasetteja aina kuunneltiin barbileikkiemme ohessa, ja tuo oli yhdellä kasetilla.
En tiennyt kappaleen nimeä enkä esittäjää, muistin vaan pätkiä melodiasta. Monta vuotta etsin kappaletta Youtubesta, kunnes noin puolitoista vuotta sitten siihen sattumalta törmäsin. Ihanaa! <3 Muut tuon ajan suosikkikappaleeni löysinkin jo vuosia sitten.
Mulla oli itse asiassa sama tarina: Nuorena kuulin tätä ihanaa kappaletta aina silloin tällöin, mutta en oikein tiennyt mikä se oli ja mistä sen voisi löytää.
Onneksi Youtube heitti sen kerran eteeni täysin yllättäen ja voi pojat, sitä onnea kun pääsi luukuttamaan yhtä monista tuon ajan suosikkibiiseistä 😊
Vierailija kirjoitti:
Jane Fonda ja aerobic. Ne aerobic vaatteet oli aivan mahtavia.
Saati Olivia Newton-Johnin Physical ja sen musiikkivideo. Aivan loistavia aikansa tuotteita!
Cock Robin - The promise you made
Till Tuesday - Love in a vacuum
Vierailija kirjoitti:
Cock Robin - The promise you made
Till Tuesday - Love in a vacuum
Kiitos tästä Cock Robin - linkistä! Olin jo unohtanut koko bändin. Tuli ihania kasarimuistoja mieleen. Tykkään ehkä enemmän Just around the corner - biisistä.
Vierailija kirjoitti:
Paul McKärttynä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 80-luvulla 14-23-vuotias. En kaipaa tuota täysin epäitsenäistä aikaa ollenkaan. Enkä se ajan rumia vaatteita, kampauksia, juppi-kulttuurin tuloa. Musiikki oli naurettavaa.
En tiennyt miten olisin pukeutunut, kun olin sellainen hippi- rock-tyyppi ja kaupossa oli lökärifarkkuja ja pastellin värsiä college-paitoja.
Koulun diskoissa oli vaivautunut olo kun odotin koko ajan (turhaan) että tulispa nyt Led Zeppeliiniä tai vaikka Juicen Marilyn.
Pidän ja pidin silloinkin 60-70-lukujen hardrockista, heavysta, progesta, balladeista. Melkein kaikki suomalaiset rock-bändit tai muusikot olivat kovia. Lyriikat olivat todella hyviä ja bändeissä taitavia soittajia.
Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt n.15-vuotta liian myöhään.
No jos olisit syntynyt 15 vuotta aiemmin niin olisit varmaankin digannut Beatlesiä noiden sijaan...
Todennäköisemmin olisin digannut Modern Jazz Quartetia. ja varmaankin Rolling Stonesia, Yardbirdsia, Big Brother and Holding Companya ja siinä laulavaa Janis Joplinia jne. vähän raskaampaa. Ehkä Eleanor Rigbya olisin kyllä kuunnellut Beatlesilta.
Mitä ihmettä, olen syntynyt -66 ja siis vuonna 1980 olin 14 v ja kyllä meitä oli monta, jotka tykkäsi noista bändeistä, noiden lisäksi mm. Uriah heepistä...ylipäätään kaikenlaista musaa kuuntelevia oli. Ehkä me vähän muka tiedostavammat joskus hifistelimme noiden seitkytluvun starojen tahtiin, mutta salaa sitten viimeistään kuunneltiin kaikki Samanthat. Vaikka kyllä mä jos silloin myönsin olevani kaikkiruokainen ja vaatteita pidin isosiskon vanhoja, isän vanhoja flanellipaitoja, oli yksi serkkupojan vanha villapaita vaikka oli sit muodikkaampiakin. Ihan sai olla semmoinen kun oli.
Oi kiitos sarjamuistosta China Beach! En tiedä, minkä takia, mutta se oli jotenkin mua todella koskettava ja sehän oli aina ihan pakko nähdä! Ei uskaltanut jättää äänityksen varaan, sen verran usein VHS petti.
Muistan ihailleeni kovasti hoitaja Murphya, mutta varsinaisen vaikutuksen teki se ilotyttöä esittänyt, hänen nimeään en muista. Lojaali ja loppujen lopuksi adoptoi pienen tytön!
Alue: Aihe vapaa
Kyllä nyt tyhmempikin osaa päätellä että tässä ketjussa on tarkoitus piristää päivää nostalgialla. Mutta sitten jonkun sinun kaltaisen sopeutumattoman marisijan on pakko tulla että ihan paskaa oli, inhosin kaikkee. Jos "rakastat" tanssimista niin miten jonkun zeppeliinin tahtiin tanssitaan? Tulee mieleen lähinnä vain joku huumeissa pogoaminen.