Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö ystävyyden ylläpitäminen olla vastavuoroista? Jaksatteko ylläpitää ystävyyttä yksin?
Kommentit (77)
Ei tarvitse, jos ei jompikumpi osapuoli niin halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien pitää nähdä vaivaa ystävyyssuhteen ylläpidossa!
Itselläni oli joskus kaveri joka aina oli innoissaan lähdössä tekemään kaikkea, mutta ei juurikaan oma-aloitteisesti ehdottanut mitään.
Oltiin oltu just laivaristeilyllä ja oli kivaa.
Puhuttiin taas erotessa, että nähdään ja kuulaan taas, mennään vaikka syömään. Päätin kokeilla kauan menee, että hän ehdottaa aikaa ja paikkaa.
Ei viestin viestiä tai yhtään puhelua, tästä on nyt 4,5 vuotta.
Tavallaan kaipaan yhteisiä hölmöjä juttujamme, mutta en halua palata yksipuoliseen yhteydenpitoon.
Pitää olla, yksin en siihen rupea.
Vierailija kirjoitti:
Molempien pitää nähdä vaivaa ystävyyssuhteen ylläpidossa!
Itselläni oli joskus kaveri joka aina oli innoissaan lähdössä tekemään kaikkea, mutta ei juurikaan oma-aloitteisesti ehdottanut mitään.
Oltiin oltu just laivaristeilyllä ja oli kivaa.
Puhuttiin taas erotessa, että nähdään ja kuulaan taas, mennään vaikka syömään. Päätin kokeilla kauan menee, että hän ehdottaa aikaa ja paikkaa.
Ei viestin viestiä tai yhtään puhelua, tästä on nyt 4,5 vuotta.
Tavallaan kaipaan yhteisiä hölmöjä juttujamme, mutta en halua palata yksipuoliseen yhteydenpitoon.
Minulla vastaavanlainen kokemus. ensin oli vuosi hiljasta ja laitoin viestiä, kyläiltiin ja huttu jatku siitä mihin joskus jäätiin. Sanoin, että olis mukava vastavuoroisesti pitää yhteyttä. Noh..meni vajaa5 vuotta ja hän otti yhteyttä ja olisi halunnut nähdä. Nyt vasm välimatkaa 600 kilsaa. Monesti ikävä.
Pitäisi olla molemmin puolista. Itse aina ehdottelin tekemistä tai ihan vaan juttelin netissä tuttujen ja kavereiden kanssa, mutta harvoin ketään oikeasti kiinnosti viettää aikaa kanssani (yleensä vastaukseksi tuli "katellaan"). Noin 4 vuotta sitten päätin, että ottakoot ihmiset sitten yhteyttä, jos kiinnostaa. Vain yksi kymmenistä ihmisistä on jutellut minulle sen jälkeen. Kerran toki aloitin keskustelun netissä yhden vanhan kaverin kanssa, ja hän ihmetteli kovasti, miksi monen vuoden jälkeen kysyn kuulumisia. Totesin, että minähän aina ne aloitteet tein, eipä ole hänestäkään kuulunut mitään vuosiin. Sekin keskustelu tyrehtyi siihen.
Melko arvottomaksi tunnen itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää olla. Muussa tapauksessa vain hyväksikäyttöä.
Siinä se ystävyys punnitaan.. Minullakin on kaksi sellaista ystävää, jotka aina innoissaan kyllä lähtee mukaan - mikäli minä selvittelen ja hommaan esim liput tms.
Koskaan, ikinä he eivät tee mitään aloitteita.
Olenkin ajatellut, että antaa sitten hiipua, nyt minulle on tullut raja vastaan. Ciao.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kyseessä ei olisi ystäväni, ellen välittäisi hänestä riippumatta siitä ottaako hän yhteyttä. Jos ei ota, ystävän pitää tietää syy ja joustaa sen mukaan. Jos syy on ystävyyttä haittaava (ei pidä minusta tai arvosta) silloin en varmaan olisi. Mutta en oleta kaiken olevan about me.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molempien pitää nähdä vaivaa ystävyyssuhteen ylläpidossa!
Itselläni oli joskus kaveri joka aina oli innoissaan lähdössä tekemään kaikkea, mutta ei juurikaan oma-aloitteisesti ehdottanut mitään.
Oltiin oltu just laivaristeilyllä ja oli kivaa.
Puhuttiin taas erotessa, että nähdään ja kuulaan taas, mennään vaikka syömään. Päätin kokeilla kauan menee, että hän ehdottaa aikaa ja paikkaa.
Ei viestin viestiä tai yhtään puhelua, tästä on nyt 4,5 vuotta.
Tavallaan kaipaan yhteisiä hölmöjä juttujamme, mutta en halua palata yksipuoliseen yhteydenpitoon.
Turha uhriutua. Se on itsestäsi kiinni riittääkö sinulle tuollainen ystävyys. Ystävällesi riittäisi tuo, sinä vaadit enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Siinä se ystävyys punnitaan.. Minullakin on kaksi sellaista ystävää, jotka aina innoissaan kyllä lähtee mukaan - mikäli minä selvittelen ja hommaan esim liput tms.
Koskaan, ikinä he eivät tee mitään aloitteita.
Olenkin ajatellut, että antaa sitten hiipua, nyt minulle on tullut raja vastaan. Ciao.
Eli et itsekään ollut koskaan ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla, yksin en siihen rupea.
Ei tuo ole ystävyyttä. Tuollainen on kaveruutta.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla hyväksikäyttöä?
Vastuuttaa toisen kokonaan yhteydenpidosta. Tähän on yleensä syykin, ja se on hyvin selkeä: ei pidä toista arvossa/Plan B:na. Eli varakaverina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla. Muussa tapauksessa vain hyväksikäyttöä.
Juurikin tämä! Hyväksikäyttöä.
Mulla on onneksi ystavia, joiden kanssa ei tarvitse olla paivittain tai edes viikottain yhteydessa, ja he pysyvat silti ystavina.
Parhaan ystavani kanssa viestitellaan ehka n. 4-6 kertaa vuodessa. Tavataan toki "tyttojen kesken" kerran vuodessa.
Ja joka kerta voidaan ns. jatkaa siita, mihin viime kerralla jaatiin.
Ollaan oltu ystavia jo 28 vuotta (apua - ollaanko me jo niin vanhoja :D)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä se ystävyys punnitaan.. Minullakin on kaksi sellaista ystävää, jotka aina innoissaan kyllä lähtee mukaan - mikäli minä selvittelen ja hommaan esim liput tms.
Koskaan, ikinä he eivät tee mitään aloitteita.
Olenkin ajatellut, että antaa sitten hiipua, nyt minulle on tullut raja vastaan. Ciao.
Eli et itsekään ollut koskaan ystävä.
Miten niin? En ole tuo, kenelle vastasit. Mutta onpa outo näkökulma. Tottakai jossain vaiheessa tulee raja vastaan, jos on aina joutunut olemaan aloitteen tekijä. Mikä sinulle sitten on aitoa ystävyyttä? Se, että toinen tekee kaikkensa ja sinä et tee mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla hyväksikäyttöä?
Vastuuttaa toisen kokonaan yhteydenpidosta. Tähän on yleensä syykin, ja se on hyvin selkeä: ei pidä toista arvossa/Plan B:na. Eli varakaverina.
Minusta on järkyttävän itsekästä uhriutua noin aivan kuin YSTÄVÄ olisi sinulle jotain velkaa. Nimenomaan itse arvotat ihmiset selkeästi kakkostasoisiin ja ykkös- jos et hyväksy ystäviä elleivät he hivele egoasi. Mulle ystävyys on kiinni täysin muista seikoista, kuin että elääkö toinen minun mieleiselläni tavalla,
Minulla on yksi ystävä joka ei koskaan ota minuun yhteyttä, mutta aina kun itse otan häneen yhteyttä hän puhuu tuntikausia kaikkea maan ja taivaan väliltä. Joskus mietin onko hän jotenkin vaan laiska ottamaan itse yhteyttä, vai onko siinä jokin periaatteellinen syy. Niin innokas hän kuitenkin aina on kun minä otan yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä se ystävyys punnitaan.. Minullakin on kaksi sellaista ystävää, jotka aina innoissaan kyllä lähtee mukaan - mikäli minä selvittelen ja hommaan esim liput tms.
Koskaan, ikinä he eivät tee mitään aloitteita.
Olenkin ajatellut, että antaa sitten hiipua, nyt minulle on tullut raja vastaan. Ciao.
Eli et itsekään ollut koskaan ystävä.
Miten niin? En ole tuo, kenelle vastasit. Mutta onpa outo näkökulma. Tottakai jossain vaiheessa tulee raja vastaan, jos on aina joutunut olemaan aloitteen tekijä. Mikä sinulle sitten on aitoa ystävyyttä? Se, että toinen tekee kaikkensa ja sinä et tee mitään?
Aito välittäminen. Sehän ei kaikille tarkoita sitä, että ottaisivat yhteyttä. Syitä siihen taas on monia ja vain täydellisen itsekeskeinen henkilö uhriutuu siitä.
up