Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö minun todella uskoa, että äitini ei halua minun auttavan itseään ulos veloistaan?
21.11.2019 |
Äidilleni on syntynyt 13 000 euroa velkoja, kyseessä ei ole siis mikään asuntolaina, vaan ne ovat menneet vissiin elämiseen tai sijoittamiseen. Sijoitukset ovat menneet pepulleen. Minä perin rahasumman, josta äitiä voisi auttaa, MUTTA äitini on satuttanut ja loukannut minua kun olin lapsi ja haluan tehdä tilit siitä hänen kanssaan selviksi. Kun äidilleni selvisi, etten maksa velkoja, ellei hän selvitä minua loukanneita asioita, hänelle nousi ylpeys ja kusi välittömästi hattuun ja hän sanoi: ”ai, sekös tässä [maksamisessa] hiertääkin!”
Aivan niin kuin mä olisin ne rahat jollainlailla hänelle velkaa. Enhän mä ole, vaan hän saisi ne minun hyväsydämisyydestäni, mutta nyt esitti, ettei kelpaa, koska vastuneena olisi sovun hieronta ja lapsensa tunteiden kunnioitus.
Mietin vain, että eikö ne velat oikeasti mieltä paina, vai mistä tässä on kysymys?
Kommentit (211)
Ja hän näkee mun oikeasti saavan paljon, joka tulee minulle heiltä, joita hän aina haukkui, ja joista minä pidin. Mahtaa äitiä nyt sylettää. Taas osaton, mutta miksi? Koska ei halua kohdella toisia oikein. Ehkä häntä on kohdeltu joskus väärin, voi voi, onpa ikävää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen maailmassaan siis se, että häntä on joskus kohdeltu väärin oikeuttaa kohtelemaan minua väärin. Se on sääli, koska sillä lailla ei pääse mukaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hänen maailmassaan siis se, että häntä on joskus kohdeltu väärin oikeuttaa kohtelemaan minua väärin. Se on sääli, koska sillä lailla ei pääse mukaan.
Ap
Ja hän on satuttanut minua sillä. Good news is, että Sen voisi KORJATA. Mutta ei! Se olisi kuulemma kurjaa (siis tämän yhden palstalaisen mukaan. Varmaan äitinikin ajattelee niin. En tajua.)
Ap
Minua ärsyttää se, että jos minä kerran tarjoan sovintoa, että hän voisi korjata sen, että satutti minua, niin edes 13 000 ei saa häntä tajuamaan oman lapsensa merkitystä hänelle. Tai siis ilmeisesti sitä ei ole. Toivoisin hänen olevan rehellinen itselleen ja myöntävän tämän, mutta se voi olla liian vaikeaa. Olen hänelle nolla, en yhtään mitään, niin miten hän sen voisi huomata, koska nolla kertaa mitä tahansa on jo nolla?
Kamala akka. Ansaitsee kärsimyksensä, koska ei halua eheytyä.
Ap
Mutta mitä ihmettä vastaan, jos hän kaikesta huolimatta saa jonkun raivokohtauksen ja alkaa syyllistää minua siitä, etten auta häntä? Kun auttaisin, jos hän välittäisi minusta. Se raivarikin pitäisi kääntää hänen naamalleen, huutakoon sille, joka häntä satutti. Sen vika, jos kenen, ei minun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos keskittyisit vain omaan elämääsi ja antaisit hänen tehdä samoin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos keskittyisit vain omaan elämääsi ja antaisit hänen tehdä samoin?
Omassa elämässäni on hänen tekemiään tuhoja. Niiltä osin en keskity, vaan kiusaan häntä siitä, ettei korjaa niitä. Koska ne eivät parane, jos hän ei auta. Eivät vain parane, ne ovat hänen syytään. Olen etsinyt apua, mutta ne asiat vaikuttavat alitajunnasta käsin, en pääse niitä hoitamaan sen takia. Ne ovat alitajunnassa, ja hän ne sinne laittoi. Se, että syytän häntä siitä ei ole mielestäni mitenkään pois oman elämän elämiseltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei halua olla velkainen, hän ei vain halua tehdä ”sovintoa” sinun säännöilläsi.
Äitisi olisi varmasti riemusta hihkuen velaton jo vaikka heti huomenna, jos se ei tulisi anteeksipyyntö-hintalapun kanssa.
Niin, näinhän se varmaan on, mutta minusta tämä osoittaa käsittämättömän huonoa harkintaa ja sitä, ettei hän ole oikeasi niin kypsä ihminen kuin mikä a) kuvittelee olevansa ja b) uskotteli aina minulle olevansa.
Minusta tuo ”minun säännöilläni” ajattelu on outoa. Ensinhänestä ei ollut mitenkään väärin vaatia minua elämään hänen säännöillään kahtakymmentä vuotta ja jopa KASVAMAAN niillä, sen sijaan hän itse ei kykene 13 000 euron takia toimimaan ”mun säännöillä”, jotka eivät ole mitään ”Mun” sääntöjä, vaan yleisen oikeustajun mukaista kohtelua!
Hän ei siis suomeksi sanottuna suostu kohtelemaan minua hyvin ja oikein, ja kiukuttelee minulle siitä, että en auta häntä siinä tapauksessa, vaikka jo puhuin, että hän tarvitsee apua ja haluan hänelle sitä antaa.
Ap
Puhut ”yleisestä oikeustajusta”, vaikka äitisi rikokset olivat tasoa: käski sinua käymään koulussa ja töissä, sekä olemaan kerskailematta rahoillasi (joita sinulla ei vielä edes ollut, eikä tullut moneen vuosikymmeneen olemaan) ja hienostoasemallasi (jota sinulla ei edes ollut, koska et ollut aktiivisesti kytköksissä isäsi puolen sukuun, vaan elit äitisi kanssa duunarielämää).
Koulussa- ja työssäkäynti, sekä kerskailemattomuus, kuuluvat yleisen ”oikeustajun” ja kunnollisuuden piiriin. Valitettavasti äitisi epäonnistui koulimaan sinusta kunnollista, koska perinnöstä kuultuasi tulit oitis palstalle haukkumaan köyhiä ja lällättelemään ”Hähää, minä olenkin rikas ja siksi PAREMPI! Tiesin tämän aina, ja nyt oikeus on tapahtunut!”
Ei kovin kypsää käytöstä, vai mitä?
Tietenkin alitajunnassa olevat asiat voivat pulpahdella ja nousta sieltä ylöskin toisinaan, mutta ei käskemällä. Se voisi auttaa, että se satuttaja ottaisi vastuun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei halua olla velkainen, hän ei vain halua tehdä ”sovintoa” sinun säännöilläsi.
Äitisi olisi varmasti riemusta hihkuen velaton jo vaikka heti huomenna, jos se ei tulisi anteeksipyyntö-hintalapun kanssa.
Niin, näinhän se varmaan on, mutta minusta tämä osoittaa käsittämättömän huonoa harkintaa ja sitä, ettei hän ole oikeasi niin kypsä ihminen kuin mikä a) kuvittelee olevansa ja b) uskotteli aina minulle olevansa.
Minusta tuo ”minun säännöilläni” ajattelu on outoa. Ensinhänestä ei ollut mitenkään väärin vaatia minua elämään hänen säännöillään kahtakymmentä vuotta ja jopa KASVAMAAN niillä, sen sijaan hän itse ei kykene 13 000 euron takia toimimaan ”mun säännöillä”, jotka eivät ole mitään ”Mun” sääntöjä, vaan yleisen oikeustajun mukaista kohtelua!
Hän ei siis suomeksi sanottuna suostu kohtelemaan minua hyvin ja oikein, ja kiukuttelee minulle siitä, että en auta häntä siinä tapauksessa, vaikka jo puhuin, että hän tarvitsee apua ja haluan hänelle sitä antaa.
ApPuhut ”yleisestä oikeustajusta”, vaikka äitisi rikokset olivat tasoa: käski sinua käymään koulussa ja töissä, sekä olemaan kerskailematta rahoillasi (joita sinulla ei vielä edes ollut, eikä tullut moneen vuosikymmeneen olemaan) ja hienostoasemallasi (jota sinulla ei edes ollut, koska et ollut aktiivisesti kytköksissä isäsi puolen sukuun, vaan elit äitisi kanssa duunarielämää).
Koulussa- ja työssäkäynti, sekä kerskailemattomuus, kuuluvat yleisen ”oikeustajun” ja kunnollisuuden piiriin. Valitettavasti äitisi epäonnistui koulimaan sinusta kunnollista, koska perinnöstä kuultuasi tulit oitis palstalle haukkumaan köyhiä ja lällättelemään ”Hähää, minä olenkin rikas ja siksi PAREMPI! Tiesin tämän aina, ja nyt oikeus on tapahtunut!”
Ei kovin kypsää käytöstä, vai mitä?
Eivät kuulu, ei kenenkään ole pakko elää juuri noin. Sinua leimaa sama vika kuin äitiänikin, haluat määräillä ja päteä toisten asioissa. Kysymys on aika paljosti siitä, että äitini ei hyväksyny, että saan tehdä niin kuin minä haluan.
Ap
OLISKO TÄSTÄ VIIKKO KUN TÄTÄ SAMAA ON JAUHETTU TÄÄLLÄ. JA HÄN KUN ALOITTAA, SITÄ JAUHETAAN SITTEN HARTAASTI KOKO PÄIVÄ.
EIKUN ONNEA VAAN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei halua olla velkainen, hän ei vain halua tehdä ”sovintoa” sinun säännöilläsi.
Äitisi olisi varmasti riemusta hihkuen velaton jo vaikka heti huomenna, jos se ei tulisi anteeksipyyntö-hintalapun kanssa.
Niin, näinhän se varmaan on, mutta minusta tämä osoittaa käsittämättömän huonoa harkintaa ja sitä, ettei hän ole oikeasi niin kypsä ihminen kuin mikä a) kuvittelee olevansa ja b) uskotteli aina minulle olevansa.
Minusta tuo ”minun säännöilläni” ajattelu on outoa. Ensinhänestä ei ollut mitenkään väärin vaatia minua elämään hänen säännöillään kahtakymmentä vuotta ja jopa KASVAMAAN niillä, sen sijaan hän itse ei kykene 13 000 euron takia toimimaan ”mun säännöillä”, jotka eivät ole mitään ”Mun” sääntöjä, vaan yleisen oikeustajun mukaista kohtelua!
Hän ei siis suomeksi sanottuna suostu kohtelemaan minua hyvin ja oikein, ja kiukuttelee minulle siitä, että en auta häntä siinä tapauksessa, vaikka jo puhuin, että hän tarvitsee apua ja haluan hänelle sitä antaa.
ApPuhut ”yleisestä oikeustajusta”, vaikka äitisi rikokset olivat tasoa: käski sinua käymään koulussa ja töissä, sekä olemaan kerskailematta rahoillasi (joita sinulla ei vielä edes ollut, eikä tullut moneen vuosikymmeneen olemaan) ja hienostoasemallasi (jota sinulla ei edes ollut, koska et ollut aktiivisesti kytköksissä isäsi puolen sukuun, vaan elit äitisi kanssa duunarielämää).
Koulussa- ja työssäkäynti, sekä kerskailemattomuus, kuuluvat yleisen ”oikeustajun” ja kunnollisuuden piiriin. Valitettavasti äitisi epäonnistui koulimaan sinusta kunnollista, koska perinnöstä kuultuasi tulit oitis palstalle haukkumaan köyhiä ja lällättelemään ”Hähää, minä olenkin rikas ja siksi PAREMPI! Tiesin tämän aina, ja nyt oikeus on tapahtunut!”
Ei kovin kypsää käytöstä, vai mitä?Eivät kuulu, ei kenenkään ole pakko elää juuri noin. Sinua leimaa sama vika kuin äitiänikin, haluat määräillä ja päteä toisten asioissa. Kysymys on aika paljosti siitä, että äitini ei hyväksyny, että saan tehdä niin kuin minä haluan.
Ap
Ja hän ei hyväksy sitä, että sai sillä aikaan paljon isompaa vahinkoa, kuin itse olisin ikinä tehnyt toimimalla kuten itse tahdon, vaikkei se olisikaan tarkoittanut, että saan sitä, mitä haluan. Mitä se hänelle sitäpaitsi edes kuului, saanko sillä, että ten asiat, kuten minä haluan, sitä mitä haluan? Nyt en ainakaan saanut mitä haluan, koska hän vaati tekemään niin kuin hän halusi.
Ap
Minulle olisi ollut paljon parempi elämä, että hän olisi sallinut minun tehdä asiat noin pääsääntöisesti niinkuin itse haluan, koska tiesin saavani ison perinnön, niin sillä, miten asiat sujuivat ei ollut samanlaisia merkityksiä kuin hän luuli, köyhän h*oraperheen huutolaislapsena. Tai siis täytyy olla sellainen tausta, kun ei tajua perinnön vaikutusta lapsensa myöhempään elämään. Mun ainoa tavoite elämässä on olla onnellinen, ei mikään säälittävä työnteko tai omaisuuden keruu työllä, LOL.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi ei hyväksynyt, että olet käymättä kouluja ja jäät vain tukien varaan makaamaan perintöä odotellessa, samalla kerskuen kuinka elämäsi on niin helppoa, koska et oikeasti ole mikään tavallinen tukiloinen, vaan tuleva perijätär.
Kuinka ”julmaa”.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei hyväksynyt, että olet käymättä kouluja ja jäät vain tukien varaan makaamaan perintöä odotellessa, samalla kerskuen kuinka elämäsi on niin helppoa, koska et oikeasti ole mikään tavallinen tukiloinen, vaan tuleva perijätär.
Kuinka ”julmaa”.
Olin silloin masentunut! On tosiaankin julmaa pakottaa masentunutta tekemään yhtään mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei hyväksynyt, että olet käymättä kouluja ja jäät vain tukien varaan makaamaan perintöä odotellessa, samalla kerskuen kuinka elämäsi on niin helppoa, koska et oikeasti ole mikään tavallinen tukiloinen, vaan tuleva perijätär.
Kuinka ”julmaa”.
Olin silloin masentunut! On tosiaankin julmaa pakottaa masentunutta tekemään yhtään mitään.
Ap
Ja arvaapa, miksi olin masentunut? Siksi, että hän ei antanut minun tehdä, mitä minä haluan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei hyväksynyt, että olet käymättä kouluja ja jäät vain tukien varaan makaamaan perintöä odotellessa, samalla kerskuen kuinka elämäsi on niin helppoa, koska et oikeasti ole mikään tavallinen tukiloinen, vaan tuleva perijätär.
Kuinka ”julmaa”.
Etkö tajua, että masentuneelle on täysin myrkkyä, jos häntä arvostellaan ja hänen omaa ääntään ei kunnioiteta eikä kuulla?
Minäkin arvostelin nyt hänen velkaantumisensa.
Ap
Minä vain tarvitsen hyviä servauksia sille, jos hän kehtaakin ruveta syyttämään minua siitä, että en maksa hänen velkojaan. Voi olla, että saan niiden muodostamiseen vinkkejä terapiasta, mutta jos jollekin tulee mieleen tuollaisen ihmisen rajaamiseen vinkkejä, niin otetaan vastaan!
Koska aika rajatonta käytöstähän se osoittaisi, jos syyttelisi, kun ei itse halua toimia oikein, minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei hyväksynyt, että olet käymättä kouluja ja jäät vain tukien varaan makaamaan perintöä odotellessa, samalla kerskuen kuinka elämäsi on niin helppoa, koska et oikeasti ole mikään tavallinen tukiloinen, vaan tuleva perijätär.
Kuinka ”julmaa”.
Etkö tajua, että masentuneelle on täysin myrkkyä, jos häntä arvostellaan ja hänen omaa ääntään ei kunnioiteta eikä kuulla?
Minäkin arvostelin nyt hänen velkaantumisensa.
Ap
Sehän edustaa hänen itsensä mielestä sopivaa käytöstä. Kysyin, tuliko nyt hyvä mieli? Hän sanoi, että mitä hänen pitäisi mielestäni tehdä (ettei velkaantuisi), sanoin, että no elä köyhemmin. Ja sitten sanoin, että tai tee sovinto minun kanssani!
Siinä oli hänelle neuvo, nyt kun ei noudata sitä, on veloissa omasta valinnastaan.
Ap
Olen voinut pahoin äitini tekojen takia. Tämä on kuitenkin ketju äidistäni käyttäytymässä samoin, eikä hän saa sitä katki, koska haluaa edelleen kohdella minua väärin, ymmärrätkö? Hän joutuisi rahan saadakseen kohtelemaan minua oikein ja hyväksyttävästi. Hänellä on sen kanssa ongelmia. Mun ongelmani taas oli se, ettei minua kohdeltu hyväksyttävästi. Paha mieli siitä. Nyt voin onneksi hieroa sen kohtelijan naamaan, että ellei muutu, kohtelen häntä samoin kuin hän minua.
Ap