Lue keskustelun säännöt.
Perheestä tuleva jatkuva stressi ja vaiva ja työ uuvuttaa minut henkisesti niin, etten jaksa innostua ja iloita enää mistään
21.11.2019 |
Perhe on kuitenkin tärkeä enkä haluaisi luopua siitä, mutta se vie kaikki mehut minusta henkisesti enkä tosiaan jaksa enää esittää ja tasapainoilla eri roolien välillä (äiti, vaimo, työroolit, ystävä..) vaan olen kadottanut elämänilon vähitellen miltei täysin ja viime keväästä saakka ainoa selkeä mielihalu on olla vain juoda kännit ja sen sitten aloin tehdäkin niin usein, että lopetin alkoholinkäytön kokonaan, koska ei se voi olla ainoa ilo elämässä tai jokin kantava voima tässä.
Tuntuu siis siltä etten voi tehdä mitään enkä keskittyä mihinkään, kun ihan aina perheasiat tulevat estämään sen jollain lailla, niin en tosiaan jaksa enää edes yrittää.
Parisuhteeseenkin olen väsynyt koska eihän siihenkään pysty keskittymään rauhassa, seksistä on mennyt täysin maku kun ei siihen ole edes järkevää ajankohtaa ja rauhaa jatkuvan perhe-elämän keskellä, kun sina on joko kiire tai väsyttää ja lapset talossa.
Yksi asia vähän kiinnostaa yhä sentään, nimittäin nukkuminen, tosin tietenkin sitäkin saattaa perhe sabotoida.
Miten te muut onnistutte jaksamaan äiteinä, vaimoina, työrooleissa ja ystävinä - ja myös omina itseinänne perheen puristuksessa? Minulla ei ole homma hallussa nyt yhtään ja taidan tarvita apua. En muista koska olisin mielelläni noussut aamulla uuteen päivään.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Tässä naisten inattentive adhd eli periaatteessa add Testi
https://www.additudemag.com/self-test-adhd-symptoms-women-girls/
Varsin selvä tapaus olen testin mukaan kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi kun on surkeeta. Mitä surkeemmaks tekeytyy, sitä enemmän on ymmärtäjiä. Elämässä ei aina mene helposti. Ap:n ongelma on tyytymättömyys kaikkeen.
Onko sulla raudanpuute tutkittu?
Vierailija kirjoitti:
Voi voi kun on surkeeta. Mitä surkeemmaks tekeytyy, sitä enemmän on ymmärtäjiä. Elämässä ei aina mene helposti. Ap:n ongelma on tyytymättömyys kaikkeen.
Oikeasti minulla ei kyllä ymmärtäjiä ole kauheasti koskaan ollut vrt. muut ihmiset. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla raudanpuute tutkittu?
On ihan hiljattain, kunnossa on ja ferritiini myös. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla raudanpuute tutkittu?
On ihan hiljattain, kunnossa on ja ferritiini myös. Ap
Ferritiini siis 70+ (naisilla ok 100-150 ja voi olla enemmänkin) ja crp katsottu samalla (ettei ole tulehdusta joka nostaa ferrit-arvoa)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on mainittu jo että kuulostaa masennukselta ja burnoutilta,
Minä kiinnitin huomiota siihen miten usein mainitsit keskittymisen. Sekä tuo puhe eri ”rooleista ” ja suorittamisesta.
Onko adhd tutkittu koskaan? Naisilla se on vaikea tunnistaa. Teepäs huvikseen pari testiä netissä.
Ei, elämän ei pitäisi olla sitä että aamulla herätessä maailma kaatuu päälle. Sen ei myöskään pitäisi olla sitä että tekee mieli vain juoda kännit. (Hyvä että puutuit tähän alkoholiasiaan ajoissa!)
Myös tuo alkoholiin turvautuminen viitta adhd:hen.
Onko ollut vakituinen työ sinulla vai paljon pätkiä, onko jäänyt kouluja kesken tai ollut haasteita opiskeluissa, muuttuuko usein mieliala, innostutko herkästi ja lopahtaako innostus nopeasti? Onko koti täynnä keskeneräisiä projekteja joita ihmettelet myöhemmin että mitä mä oikein olen ajatellut? Onko vaikeuksia rahan- ja ajankäytön hallinnassa, sattuuko sulle paljon kaikkea outoja kommelluksia, tapaturmia, asioita hajoaa ja häviää ?
Voi olla adhd. Ja se jos mikä hoitamattomana ruuhkavuosiaikaan masentaa, uuvuttaa ja vie elämänhalun.
Tsemppiä!
T. Ruuhkavuosina diagnosoitu aikuinen
ADD:tä olen epäillyt, piirteitä siitä ainakin tunnistan. Ap
Ylikuormittuneelta autistilta sinä kuulostatkin. Tuolta ne jutut alkaa kuulostaa kun malja alkaa olla täynnä. Siihen auttaa oma asunto ja rauha. Mikään lääkitys siihen ei auta eikä mikrolomat vaan ainoastaan heivata rasitteet elämästä pois.
Niin, jos on esim asperger lääkehoito ilmeisesti ei toimi mutta adhdn toimii lääkehoito suhteellisen hyvin ihmisillä. Elämänlaatu paranee vaikka haasteita arjessa onkin.
No niin, aspergeria olen epäillyt myös ja kuullutkin siitä joskus.
Ylikuormittunut autisti kuulostaa hyvältä ilmaisulta, siitä voi olla kyse. Tai sitten ei, voi olla että olen vain niin negatiivinen ja vaikea ihminen joka ei osaa koskaan olla rento ja iloinen vaan aina on jokin huonosti. Ap
Itse ylikuormittuneena elämänsuorittaja aspergerina vihaan tätä puuhaa, mutta loppuun asti on tehtävä kunnolla kun urakan otti. Ja ei todellakaan rentouduta ikinä missään. Aina olet kasvatusvastuussa ja vastuussa siitä, että kaikki tehdään pilkulleen oikein. Joka päivä herätään tekemään asiat pedagogisesti oikein lapsen kanssa, tuetaan kasvua ja kehitystä. Meillä ei todellakaan leivota ikinä pullaa lapsen kanssa. Se on opetustapahtuma joka suoritetaan oikein ja vahvistetaan lapsen viittäsataavitunperkeleen helvetin aivonippulanappulapsykologinenjehityskasvatusvittuperkele kaikkea. Niin. Siksi tästä ei nauti, kun tämä on TYÖ olla vanhempi. Et sinä ikinä vain ole lapsen kanssa. Sitä ollaan kasvatustyössä, lapsi on asiakkaasi ja joka ikinen päivä teet itsellesi palautekeskustelua siitä hoiditko jonkun asian oikein lapsen kehityksen kannalta ja kyllä tässä alkoholi maistuu ja uupunut on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa ihan Ä i t i h u l l u l t a. Lasten iät vain muutettu. Syy miksi isä ei voi oikein enää ottaa enempää vastuuta on se, että isä hoitaa lapset jo nyt täysin yksin. Ap asuu omillaan ja rasittuu valtavasti yhden lapsen lyhyestä tapaamisesta viikossa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on mainittu jo että kuulostaa masennukselta ja burnoutilta,
Minä kiinnitin huomiota siihen miten usein mainitsit keskittymisen. Sekä tuo puhe eri ”rooleista ” ja suorittamisesta.
Onko adhd tutkittu koskaan? Naisilla se on vaikea tunnistaa. Teepäs huvikseen pari testiä netissä.
Ei, elämän ei pitäisi olla sitä että aamulla herätessä maailma kaatuu päälle. Sen ei myöskään pitäisi olla sitä että tekee mieli vain juoda kännit. (Hyvä että puutuit tähän alkoholiasiaan ajoissa!)
Myös tuo alkoholiin turvautuminen viitta adhd:hen.
Onko ollut vakituinen työ sinulla vai paljon pätkiä, onko jäänyt kouluja kesken tai ollut haasteita opiskeluissa, muuttuuko usein mieliala, innostutko herkästi ja lopahtaako innostus nopeasti? Onko koti täynnä keskeneräisiä projekteja joita ihmettelet myöhemmin että mitä mä oikein olen ajatellut? Onko vaikeuksia rahan- ja ajankäytön hallinnassa, sattuuko sulle paljon kaikkea outoja kommelluksia, tapaturmia, asioita hajoaa ja häviää ?
Voi olla adhd. Ja se jos mikä hoitamattomana ruuhkavuosiaikaan masentaa, uuvuttaa ja vie elämänhalun.
Tsemppiä!
T. Ruuhkavuosina diagnosoitu aikuinen
ADD:tä olen epäillyt, piirteitä siitä ainakin tunnistan. Ap
Ylikuormittuneelta autistilta sinä kuulostatkin. Tuolta ne jutut alkaa kuulostaa kun malja alkaa olla täynnä. Siihen auttaa oma asunto ja rauha. Mikään lääkitys siihen ei auta eikä mikrolomat vaan ainoastaan heivata rasitteet elämästä pois.
Niin, jos on esim asperger lääkehoito ilmeisesti ei toimi mutta adhdn toimii lääkehoito suhteellisen hyvin ihmisillä. Elämänlaatu paranee vaikka haasteita arjessa onkin.
No niin, aspergeria olen epäillyt myös ja kuullutkin siitä joskus.
Ylikuormittunut autisti kuulostaa hyvältä ilmaisulta, siitä voi olla kyse. Tai sitten ei, voi olla että olen vain niin negatiivinen ja vaikea ihminen joka ei osaa koskaan olla rento ja iloinen vaan aina on jokin huonosti. Ap
Itse ylikuormittuneena elämänsuorittaja aspergerina vihaan tätä puuhaa, mutta loppuun asti on tehtävä kunnolla kun urakan otti. Ja ei todellakaan rentouduta ikinä missään. Aina olet kasvatusvastuussa ja vastuussa siitä, että kaikki tehdään pilkulleen oikein. Joka päivä herätään tekemään asiat pedagogisesti oikein lapsen kanssa, tuetaan kasvua ja kehitystä. Meillä ei todellakaan leivota ikinä pullaa lapsen kanssa. Se on opetustapahtuma joka suoritetaan oikein ja vahvistetaan lapsen viittäsataavitunperkeleen helvetin aivonippulanappulapsykologinenjehityskasvatusvittuperkele kaikkea. Niin. Siksi tästä ei nauti, kun tämä on TYÖ olla vanhempi. Et sinä ikinä vain ole lapsen kanssa. Sitä ollaan kasvatustyössä, lapsi on asiakkaasi ja joka ikinen päivä teet itsellesi palautekeskustelua siitä hoiditko jonkun asian oikein lapsen kehityksen kannalta ja kyllä tässä alkoholi maistuu ja uupunut on.
Wau.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
12 ja 5, olen siis sinnitellyt jo 12 vuotta niin alkaa olla takki tyhjä. Ap
Hä, noihan ovat jo isoja lapsia? Mitä heistä koituvaa vaivaa siis et millään jaksa? Ei pahalla, yritän vain ymmärtää kun 12v tekee jo kaiken itse ja 5 vuotiaskin pääasiassa, voivat ulkoilla yksin jne.
Kysehän oli perhe-elämästä yleensä, ei lasten hoitamisesta. Meinaatko että perhe-elämä ei voi olla rankkaa muilla kuin niillä joilla on pieniä lapsia?!!
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit toisen lapsen? Minulla oli noita tunteita jo ensimmäisen kanssa, siksi en toista tehnytkään. En halunnut pidentää 18 vuoden häkkiä entisestään.
Siis KADUT lapsen tekemistä?
Nyt on rehellistä! kerro lisää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän se onkin etten jaksa alkaa ”väkivalloin” järjestämään itselle enää mitään, en vain jaksa eikä edes kiinnosta. Aikaisemmin jaksoin ja yritin mutten juurikaan nauttinut, joten en jaksa nähdä minkäänlaista järjestämisen vaivaa enää. Ap
Miten händläsit krapulat?
Haistoiko 5 vee viinan hajun?
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa ihan Ä i t i h u l l u l t a. Lasten iät vain muutettu. Syy miksi isä ei voi oikein enää ottaa enempää vastuuta on se, että isä hoitaa lapset jo nyt täysin yksin. Ap asuu omillaan ja rasittuu valtavasti yhden lapsen lyhyestä tapaamisesta viikossa....
Ei äitihullu voi käydä seitsemän sivun keskustelua mainitsematta kertaakaan äitiään :). Ap on vain päättänyt, että hänen elämänsä on kamalaa ja mitään parannusehdotuksia ei edes huomioida. Sama aloitus oli täällä viimeksi viime viikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit toisen lapsen? Minulla oli noita tunteita jo ensimmäisen kanssa, siksi en toista tehnytkään. En halunnut pidentää 18 vuoden häkkiä entisestään.
Siis KADUT lapsen tekemistä?
Nyt on rehellistä! kerro lisää!!!
Elämä lapsen hankkimisen jälkeen on ollut jäätävää raadantaa. Eron jälkeen omat viikot ovat henkireikä
Mä LUPAAN sulle, että toi helpottaa!
Oon elänyt täsmälleen samoissa fiiliksissä elämääni.
Nyt lapset parikymppisiä ja elämä on palannut OMAKSI elämäksi.
Älä taistele tunnetta vastaan tai yritä selittää sitä itsellesi millään tavalla. Anna sen vaan olla. Tarkkaile vaan mitä ajatuksia päässä pyörii ja anna olla. Antaudu ajatukselle, että kaikki on p*skaa. Ja saa olla.
Toi antautuminen auttaa sua jaksamaan nykyistä tilannetta.
Ja se sun oma elämä kyllä odottaa sua :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
12 ja 5, olen siis sinnitellyt jo 12 vuotta niin alkaa olla takki tyhjä. Ap
Hä, noihan ovat jo isoja lapsia? Mitä heistä koituvaa vaivaa siis et millään jaksa? Ei pahalla, yritän vain ymmärtää kun 12v tekee jo kaiken itse ja 5 vuotiaskin pääasiassa, voivat ulkoilla yksin jne.
5v ei todellakaan voi ulkoilla yksin - on lastensuojeluasia jos joku nykyään antaa sen ikäisen ulkoilla yksin.
Ei millään pahalla, mutta älä kommentoi enää kun et yhtään tavoita kokemustani oman rauhan ja vapauden menettämisestä. Ap
Ihanko totta?! Kyllä meillä 5v ulkoilee yksinkin, ja niin ulkoilee naapurustossa moni muukin 5-vuotias.
Been there kirjoitti:
Mä LUPAAN sulle, että toi helpottaa!
Oon elänyt täsmälleen samoissa fiiliksissä elämääni.
Nyt lapset parikymppisiä ja elämä on palannut OMAKSI elämäksi.
Älä taistele tunnetta vastaan tai yritä selittää sitä itsellesi millään tavalla. Anna sen vaan olla. Tarkkaile vaan mitä ajatuksia päässä pyörii ja anna olla. Antaudu ajatukselle, että kaikki on p*skaa. Ja saa olla.
Toi antautuminen auttaa sua jaksamaan nykyistä tilannetta.
Ja se sun oma elämä kyllä odottaa sua :-)
Kiitos, teen muuten nyt niin. Ap
Masennuksesta kärsineenä voin sanoa, että kuullostaa masennukselta tuo. Terapiaa saa vaikka perheneuvolasta. älä lähde sossun puheille, niistä ei ole kuin harmia.
Itsellä auttoi lääkitys, terapia ja yin jooga.
Onko sulla miestä? puhuisit hänelle myös. puolison on hyvä tietää missä mennään.
Ja sille joka sanoi ettei 12 v:stä enää voi olla mitään harmia, niin ilmeisesti sinulla on vasta vauvaikäinen lapsi. Kuule mikään ei ole rasittavampaa kuin teini... ja koulusta tulee koko ajan kaikkea kivaa.
Itse odotan aidosti että noi lapset muuttaisi jo pois. Kas kun ei ole mitään "omia" viikkoja kun on ydin perhe. on vaan jaksettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
12 ja 5, olen siis sinnitellyt jo 12 vuotta niin alkaa olla takki tyhjä. Ap
Hä, noihan ovat jo isoja lapsia? Mitä heistä koituvaa vaivaa siis et millään jaksa? Ei pahalla, yritän vain ymmärtää kun 12v tekee jo kaiken itse ja 5 vuotiaskin pääasiassa, voivat ulkoilla yksin jne.
5v ei todellakaan voi ulkoilla yksin - on lastensuojeluasia jos joku nykyään antaa sen ikäisen ulkoilla yksin.
Ei millään pahalla, mutta älä kommentoi enää kun et yhtään tavoita kokemustani oman rauhan ja vapauden menettämisestä. Ap
Todellakin 5v voi ulkoilla yksin omakotitalon pihalla :,D tuosta se uupumuksesi johtuu, et luota kehenkään muuhun ja yrität itse hoitaa jopaasiat joita ei tarvitse hoitaa. Noin isojen kanssa on jo helppoa.
No sittenhän se on onni, että nykyisin kaikki 5 vuotiaat lapset asuvat omakotitalossa ja kaukana vilkkaasta liikenteestä.
Nykyisin näkee näitä 5 vuotiaiden lasten keskenään olevia kokoontumisia harva sen päivä, kun heidän vanhempansa käyvät sillä aikaa asioilla kaupungilla tai lepäävät. Sinne vaan mukaan se ap:nkin viisivuotias. Ei hätää. Kyllä ne viisivuotiaat pärjäävät keskenään oikein mainiosti muutaman tunnin.
Jos osaat lukea, huomaat etten sanonut missään että äiti lähtee asioille ja jättää lapsen yksin. Vaan ulos pihalle johon ikkunasta näkee koko ajan. Ne lapset jotka asuu jossain betonihelvetissä.. No niitä nyt käy muutenkin sääliksi. Oikeasti tähänkö tämä on mennyt ettei viisivuotiaita voi omalle pihalle päästää keskenään leikkimään?? Kyllä olette elämästä vieraantuneita!
Asutteko pk-seudulla ja isovanhemmat muualla? Asuntolainaa tolkuttomasti ja tunne että kaikesta pitää vaan selvitä. Työ on digisaasteen tuottamista korkeamman pallin toivossa. Elämää on kun pääsee lomalle ulkomaille. Tätä meille on tarjoiltu. Astuu ulos ken uskaltaa. Lapsistanne ei välttämättä tule luusereita vaan onnellisia.