Lue keskustelun säännöt.
Perheestä tuleva jatkuva stressi ja vaiva ja työ uuvuttaa minut henkisesti niin, etten jaksa innostua ja iloita enää mistään
21.11.2019 |
Perhe on kuitenkin tärkeä enkä haluaisi luopua siitä, mutta se vie kaikki mehut minusta henkisesti enkä tosiaan jaksa enää esittää ja tasapainoilla eri roolien välillä (äiti, vaimo, työroolit, ystävä..) vaan olen kadottanut elämänilon vähitellen miltei täysin ja viime keväästä saakka ainoa selkeä mielihalu on olla vain juoda kännit ja sen sitten aloin tehdäkin niin usein, että lopetin alkoholinkäytön kokonaan, koska ei se voi olla ainoa ilo elämässä tai jokin kantava voima tässä.
Tuntuu siis siltä etten voi tehdä mitään enkä keskittyä mihinkään, kun ihan aina perheasiat tulevat estämään sen jollain lailla, niin en tosiaan jaksa enää edes yrittää.
Parisuhteeseenkin olen väsynyt koska eihän siihenkään pysty keskittymään rauhassa, seksistä on mennyt täysin maku kun ei siihen ole edes järkevää ajankohtaa ja rauhaa jatkuvan perhe-elämän keskellä, kun sina on joko kiire tai väsyttää ja lapset talossa.
Yksi asia vähän kiinnostaa yhä sentään, nimittäin nukkuminen, tosin tietenkin sitäkin saattaa perhe sabotoida.
Miten te muut onnistutte jaksamaan äiteinä, vaimoina, työrooleissa ja ystävinä - ja myös omina itseinänne perheen puristuksessa? Minulla ei ole homma hallussa nyt yhtään ja taidan tarvita apua. En muista koska olisin mielelläni noussut aamulla uuteen päivään.
Kommentit (215)
Omituista, kun ihmiset ovat nielaisseet niin syvälle tämän individualismin. Ikään kuin jokainen ongelma olisi yksistään yhden ihmisen päässä. Täälläkin heitellään lastensuojelua ja terapiaa ratkaisuksi ongelmaan, joka on aivan yleisesti tunnustettu haaste meidän ajassa ja kulttuurissa. Yhteisöllisyys on kadonnut samaan aikaan, kun vaatimukset ovat lisääntyneet niin vanhemmuudessa kuin työelämässä. Sitten kun joku pohtii ja havainnoi tämän yhteiskunnallisen muutoksen vaikutuksia itsessään, niin syyllistetään, vastuutetaan ja pilkataan pohtijaa.
Ei ihme, että meillä menee huonosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies voi katsoa lasten perään joskus että pääset itseksesi jonnekin? Jos ei voi, niin miksi? Voisiko myös isovanhemmat tai joku muu olla lapsille seurana välillä, että pääsisitte miehen kanssa kahdestaan jonnekin?
Tässä saattaa olla hyvä ohje. Olen itse huomannut samaa. Ollaan totaalisen tukiverkottomia ja oman jaksamisen kanssa ei ole ogelmaa sinällään. Vaan ongelma on kotenkin se juureton ja suvuton tunne. Meillä isovanhemmat ei ole ikinä auttaneet tai hoitaneet lapsia eivätkä halua edes kyläillä tai tavata, itsekkäitä ovat olleet aina. Ollaan nyt 10 vuotta hoidettu lapset täysin kaksin. Muutama kerta ollaan pariksi tunniksi palkattu mll hoitaja, mutta ovat niin huonoja täällä että en ikinä uskaltaisi yön yli jättää kun nuorin on taapero.
Meillä ei ole 10 vuoteen ollut kertaakaan kahdenkeskistä aikaa ja olemme aina vain omalla perheellä. Nyt alan olla uupunut, en siis treffien puutteeseen vaan yhteisön puuttumiseen.
Älkää käsittäkö siis väärin, jaksan hoitaa lapset ja ikävät rutiinit. Mutta joku syvempi osa minussa kaipaa sukua, yhteyttä, yhteisöllisyyttä. Kun mulla ei ole sitä yhteisiöä niin olen hukannut myös jotenkin minuuteni.äh, vaikea selittää enkä taida viitsiäkään, kun joku kohta kuitenkin rähisee että ”mitäs oot tehnyt lapsia” jne. En valita siis LAPSISTA vaan yhteisön tuen puutteesta ja siitä että olisi edes isovanhemmat vsikka puhelinsoitoin elämässä mukana. Mutta sekin on liikaa niille. :(
Vierailija kirjoitti:
Palkatkaa siivooja/kodinhoitaja jos on varaa.
Vastasin jo ettei mies halua ja käytän minäkin rahat ennemmin muuhun. Eikä siivojan palkkaaminen toisi minulle yhtään enempää omaa aikaa siis aikaa olla yksin kotona. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on mainittu jo että kuulostaa masennukselta ja burnoutilta,
Minä kiinnitin huomiota siihen miten usein mainitsit keskittymisen. Sekä tuo puhe eri ”rooleista ” ja suorittamisesta.
Onko adhd tutkittu koskaan? Naisilla se on vaikea tunnistaa. Teepäs huvikseen pari testiä netissä.
Ei, elämän ei pitäisi olla sitä että aamulla herätessä maailma kaatuu päälle. Sen ei myöskään pitäisi olla sitä että tekee mieli vain juoda kännit. (Hyvä että puutuit tähän alkoholiasiaan ajoissa!)
Myös tuo alkoholiin turvautuminen viitta adhd:hen.
Onko ollut vakituinen työ sinulla vai paljon pätkiä, onko jäänyt kouluja kesken tai ollut haasteita opiskeluissa, muuttuuko usein mieliala, innostutko herkästi ja lopahtaako innostus nopeasti? Onko koti täynnä keskeneräisiä projekteja joita ihmettelet myöhemmin että mitä mä oikein olen ajatellut? Onko vaikeuksia rahan- ja ajankäytön hallinnassa, sattuuko sulle paljon kaikkea outoja kommelluksia, tapaturmia, asioita hajoaa ja häviää ?
Voi olla adhd. Ja se jos mikä hoitamattomana ruuhkavuosiaikaan masentaa, uuvuttaa ja vie elämänhalun.
Tsemppiä!
T. Ruuhkavuosina diagnosoitu aikuinen
ADD:tä olen epäillyt, piirteitä siitä ainakin tunnistan. Ap
Ylikuormittuneelta autistilta sinä kuulostatkin. Tuolta ne jutut alkaa kuulostaa kun malja alkaa olla täynnä. Siihen auttaa oma asunto ja rauha. Mikään lääkitys siihen ei auta eikä mikrolomat vaan ainoastaan heivata rasitteet elämästä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on mainittu jo että kuulostaa masennukselta ja burnoutilta,
Minä kiinnitin huomiota siihen miten usein mainitsit keskittymisen. Sekä tuo puhe eri ”rooleista ” ja suorittamisesta.
Onko adhd tutkittu koskaan? Naisilla se on vaikea tunnistaa. Teepäs huvikseen pari testiä netissä.
Ei, elämän ei pitäisi olla sitä että aamulla herätessä maailma kaatuu päälle. Sen ei myöskään pitäisi olla sitä että tekee mieli vain juoda kännit. (Hyvä että puutuit tähän alkoholiasiaan ajoissa!)
Myös tuo alkoholiin turvautuminen viitta adhd:hen.
Onko ollut vakituinen työ sinulla vai paljon pätkiä, onko jäänyt kouluja kesken tai ollut haasteita opiskeluissa, muuttuuko usein mieliala, innostutko herkästi ja lopahtaako innostus nopeasti? Onko koti täynnä keskeneräisiä projekteja joita ihmettelet myöhemmin että mitä mä oikein olen ajatellut? Onko vaikeuksia rahan- ja ajankäytön hallinnassa, sattuuko sulle paljon kaikkea outoja kommelluksia, tapaturmia, asioita hajoaa ja häviää ?
Voi olla adhd. Ja se jos mikä hoitamattomana ruuhkavuosiaikaan masentaa, uuvuttaa ja vie elämänhalun.
Tsemppiä!
T. Ruuhkavuosina diagnosoitu aikuinen
ADD:tä olen epäillyt, piirteitä siitä ainakin tunnistan. Ap
Nykyään luokitellaan vaan adhd eri piirtein ja add on yksi muoto siitä.
Se kuormittaa aivan valtavasti elämää. Täällä av llä on yksi ketju jossa on keskustelua aiheesta.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3475385/aikuisian-adhd
Tunnistin niin paljon itseäni tuossa sinun aloituksessa. Minä olin jo pisteessä että olisin lopettanut työni, haaveilin elämästä yksin yksiössä että jättäisin perhe elämän täysin (mitä rakastan) koska en jaksanut enää! Onneksi hakeuduin tutkimuksiin. Ihan uusi maailma avautui diagnoosin jälkeen. Ihan se muutos tuli lääkityksen kanssa että kaikki ei olekaan vaan yhtä helvettiä enää kokoajan.
Kannattaa tutkia tuota asiaa ja tuolla ketjussa on enemmän keskustelua miten edetä asian kanssa jos sitä epäilet.
Tsemppiä ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko tietämätöntä porukkaa täällä, jos jo roolin käsitettä kummeksutaan ja väitetään, että se on jotain ap:n itse aiheuttamaa ja kehittämää? Ihan perus alkeistason sosiologiaa se kylläkin on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on mainittu jo että kuulostaa masennukselta ja burnoutilta,
Minä kiinnitin huomiota siihen miten usein mainitsit keskittymisen. Sekä tuo puhe eri ”rooleista ” ja suorittamisesta.
Onko adhd tutkittu koskaan? Naisilla se on vaikea tunnistaa. Teepäs huvikseen pari testiä netissä.
Ei, elämän ei pitäisi olla sitä että aamulla herätessä maailma kaatuu päälle. Sen ei myöskään pitäisi olla sitä että tekee mieli vain juoda kännit. (Hyvä että puutuit tähän alkoholiasiaan ajoissa!)
Myös tuo alkoholiin turvautuminen viitta adhd:hen.
Onko ollut vakituinen työ sinulla vai paljon pätkiä, onko jäänyt kouluja kesken tai ollut haasteita opiskeluissa, muuttuuko usein mieliala, innostutko herkästi ja lopahtaako innostus nopeasti? Onko koti täynnä keskeneräisiä projekteja joita ihmettelet myöhemmin että mitä mä oikein olen ajatellut? Onko vaikeuksia rahan- ja ajankäytön hallinnassa, sattuuko sulle paljon kaikkea outoja kommelluksia, tapaturmia, asioita hajoaa ja häviää ?
Voi olla adhd. Ja se jos mikä hoitamattomana ruuhkavuosiaikaan masentaa, uuvuttaa ja vie elämänhalun.
Tsemppiä!
T. Ruuhkavuosina diagnosoitu aikuinen
ADD:tä olen epäillyt, piirteitä siitä ainakin tunnistan. Ap
Ylikuormittuneelta autistilta sinä kuulostatkin. Tuolta ne jutut alkaa kuulostaa kun malja alkaa olla täynnä. Siihen auttaa oma asunto ja rauha. Mikään lääkitys siihen ei auta eikä mikrolomat vaan ainoastaan heivata rasitteet elämästä pois.
Niin, jos on esim asperger lääkehoito ilmeisesti ei toimi mutta adhdn toimii lääkehoito suhteellisen hyvin ihmisillä. Elämänlaatu paranee vaikka haasteita arjessa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta omaan asuntoon, jätä mies lähivanhemmaksi, ehkä hän sitten haluaa palkata sen siivoojankin.
Oletko varma, että tuo ahdistus ja vaatimukset tulevat perheestä?
Jos kuvitellaan tilanne että eroatte ja lapset muuttavat isälleen, olisitko sitten onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ne sinun omat mielenkiinnon kohteet ovat? Mitä haluaisit tehdä?
Ei enää mitään, olen hukannut identiteettini perhe-elämään. Ap
Tuollainen itsesäälissä rypeminen oksettaa, ap...
Ja mitä edes tarkoittaa "identiteettinsä hukkaaminen perhe-elämään"?!?!?
Jos olet todellinen ihminen, niin otat vastuun omasta elämästäsi, lopetat muiden ja olosuhteiden syyttelemisen. Tietyt velvollisuudet on tietysti täytettävä, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömän mahdottomia. Lähde nyt vaikka tuosta nukkumisesta. Mitä itse voit tehdä riittävän unen saamiseksi? Mitä muiden tulee tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Hei ap.
Minulle tulee lähinnä mieleen, että onko sinulla perhe-elämässäsi tiettyjä tekijöitä, mitkä vähentävät jaksamistasi.
Äidin jaksamista lisää:
- (pienehkö) kerrostaloasunto
- osallistuva mies
- rento asenne elämään (hyväksyy ilman stressiä elämäänsä ajoittain esim. sotkua ja teollista ruokaa)
Äidin jaksamista vähentää:
-pilkun nussuttelu koko elämän suhteen (esim. jos huushollin pitää olla aina tiptop, ruokavalio myös lapsilla erittäin tiukka, uratykkiys, uuden materian haaliminen, esim. aina uudet vaatteet, autot, tavarat)
-miehen (lähes ) täydellinen osallistumattomuus
Jos sulla toteutuu nää kaksi viimestä kohtaa, niin ymmärrän että sua uuvuttaa. Mut jos sulla on kunnossa nuo kolme ekaa kohtaa, niin silloin mun on hankala ymmärtää sua. Ehkä sun diagnoosis ois paremmin silloin kyllästyneisyys perhearkeen.
Nämäkin kaksipiipuisia asioita (olen tuo hieman ylempi kirjoittaja, joka kertoi kokeneensa samaa). Meillä on iso omakotitalo ja varsinkin iso piha. Mies on kyllä osallistuva, mutta hoitaa mielellään kaikkea muuta kiinteistössämme kuin lapsenhoitoa. Lisäksi, minä olen jo tottunut siihen että sotkua tulee. Mieheni ei. Hän on se, joka vaatii että kaiken pitää olla tiptop. Tekee kyllä itsekin joskus jotain sen eteen, mutta suurimmaksi osaksi vaan nalkuttaa ja on huonotuulinen. Itse yritän myötäillä, ettei koko ajan tarvitsisi riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitaan sota tai muu katastrofi, että saamme oikeat mittasuhteet ongelmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on mainittu jo että kuulostaa masennukselta ja burnoutilta,
Minä kiinnitin huomiota siihen miten usein mainitsit keskittymisen. Sekä tuo puhe eri ”rooleista ” ja suorittamisesta.
Onko adhd tutkittu koskaan? Naisilla se on vaikea tunnistaa. Teepäs huvikseen pari testiä netissä.
Ei, elämän ei pitäisi olla sitä että aamulla herätessä maailma kaatuu päälle. Sen ei myöskään pitäisi olla sitä että tekee mieli vain juoda kännit. (Hyvä että puutuit tähän alkoholiasiaan ajoissa!)
Myös tuo alkoholiin turvautuminen viitta adhd:hen.
Onko ollut vakituinen työ sinulla vai paljon pätkiä, onko jäänyt kouluja kesken tai ollut haasteita opiskeluissa, muuttuuko usein mieliala, innostutko herkästi ja lopahtaako innostus nopeasti? Onko koti täynnä keskeneräisiä projekteja joita ihmettelet myöhemmin että mitä mä oikein olen ajatellut? Onko vaikeuksia rahan- ja ajankäytön hallinnassa, sattuuko sulle paljon kaikkea outoja kommelluksia, tapaturmia, asioita hajoaa ja häviää ?
Voi olla adhd. Ja se jos mikä hoitamattomana ruuhkavuosiaikaan masentaa, uuvuttaa ja vie elämänhalun.
Tsemppiä!
T. Ruuhkavuosina diagnosoitu aikuinen
ADD:tä olen epäillyt, piirteitä siitä ainakin tunnistan. Ap
Ylikuormittuneelta autistilta sinä kuulostatkin. Tuolta ne jutut alkaa kuulostaa kun malja alkaa olla täynnä. Siihen auttaa oma asunto ja rauha. Mikään lääkitys siihen ei auta eikä mikrolomat vaan ainoastaan heivata rasitteet elämästä pois.
Ja siis juuri tämä!! Olin itse tässä pisteessä. Adhd lääkehoidon kanssa perhe-elämä sujuu ja voin nauttia siitä taas, tietenkään en perhettäni voi hylätä koska rakastan heitä ja perhe-elämää. Mutta olin aivan loppu. Kaikilla ei adhd lääkkeet auta, kiitän luojaa siitä että mua auttaa!
Pitää toki pitää muutenki itsestään huolta ja diagnoosin myötä on osannut auttaa itse itseään ihan eri tavoin, keksinyt kotiin erilaisia systeemejä miten toimia, lääkitys auttanut hahmottaa aikaa ja tilanteita paremmin, muisti toimii paremmin niin elämä helmpompaa jne. Joten ei yksiöön muutto ole ainoa ratkaisu! Sit jos on autismin kirjon juttu niin vaatii ehkä enemmän arjen muokkaamista kyllä, siitä en osaa sanoa enempää.. vaan tästä adhd puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on mainittu jo että kuulostaa masennukselta ja burnoutilta,
Minä kiinnitin huomiota siihen miten usein mainitsit keskittymisen. Sekä tuo puhe eri ”rooleista ” ja suorittamisesta.
Onko adhd tutkittu koskaan? Naisilla se on vaikea tunnistaa. Teepäs huvikseen pari testiä netissä.
Ei, elämän ei pitäisi olla sitä että aamulla herätessä maailma kaatuu päälle. Sen ei myöskään pitäisi olla sitä että tekee mieli vain juoda kännit. (Hyvä että puutuit tähän alkoholiasiaan ajoissa!)
Myös tuo alkoholiin turvautuminen viitta adhd:hen.
Onko ollut vakituinen työ sinulla vai paljon pätkiä, onko jäänyt kouluja kesken tai ollut haasteita opiskeluissa, muuttuuko usein mieliala, innostutko herkästi ja lopahtaako innostus nopeasti? Onko koti täynnä keskeneräisiä projekteja joita ihmettelet myöhemmin että mitä mä oikein olen ajatellut? Onko vaikeuksia rahan- ja ajankäytön hallinnassa, sattuuko sulle paljon kaikkea outoja kommelluksia, tapaturmia, asioita hajoaa ja häviää ?
Voi olla adhd. Ja se jos mikä hoitamattomana ruuhkavuosiaikaan masentaa, uuvuttaa ja vie elämänhalun.
Tsemppiä!
T. Ruuhkavuosina diagnosoitu aikuinen
ADD:tä olen epäillyt, piirteitä siitä ainakin tunnistan. Ap
Ylikuormittuneelta autistilta sinä kuulostatkin. Tuolta ne jutut alkaa kuulostaa kun malja alkaa olla täynnä. Siihen auttaa oma asunto ja rauha. Mikään lääkitys siihen ei auta eikä mikrolomat vaan ainoastaan heivata rasitteet elämästä pois.
Niin, jos on esim asperger lääkehoito ilmeisesti ei toimi mutta adhdn toimii lääkehoito suhteellisen hyvin ihmisillä. Elämänlaatu paranee vaikka haasteita arjessa onkin.
No niin, aspergeria olen epäillyt myös ja kuullutkin siitä joskus.
Ylikuormittunut autisti kuulostaa hyvältä ilmaisulta, siitä voi olla kyse. Tai sitten ei, voi olla että olen vain niin negatiivinen ja vaikea ihminen joka ei osaa koskaan olla rento ja iloinen vaan aina on jokin huonosti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ne sinun omat mielenkiinnon kohteet ovat? Mitä haluaisit tehdä?
Ei enää mitään, olen hukannut identiteettini perhe-elämään. Ap
Tuollainen itsesäälissä rypeminen oksettaa, ap...
Ja mitä edes tarkoittaa "identiteettinsä hukkaaminen perhe-elämään"?!?!?
Jos olet todellinen ihminen, niin otat vastuun omasta elämästäsi, lopetat muiden ja olosuhteiden syyttelemisen. Tietyt velvollisuudet on tietysti täytettävä, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömän mahdottomia. Lähde nyt vaikka tuosta nukkumisesta. Mitä itse voit tehdä riittävän unen saamiseksi? Mitä muiden tulee tehdä?
Paitsi jos ap:llä on hoitamaton adhd niin tällä kommentilla ei ole mitään merkitystä koska se homma ei toimi näin!
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että tuo ahdistus ja vaatimukset tulevat perheestä?
Jos kuvitellaan tilanne että eroatte ja lapset muuttavat isälleen, olisitko sitten onnellinen?
No en ole aivan varma siitäkään enää, joka tapauksessa tilanne on se etten onnistu enkä nauti enää mistään. Ennen perhettä oli joskus samanlaisia vaiheita kyllä joten ehkei oloni johdukaan perheestä. Ap
Itse jaksoin tuon vaiheen todella huonosti. Mies oli hyvin uraorientoitunut ja miehen työ meni kaiken edelle. Jälkikäteen ajatellen se oli meidän ongelma. Eron jälkeen opin löysäämään omistakin työtavoitteistani ja elämästä tuli tavallista kivaa ja helppoa elämää jossa pullan leipominen ja uimahallireissu lasten kanssa on arvokkaampaa kuin miehen iltakokous ulkomaanvieraiden kanssa Michelin-ravintolassa.
Tässä naisten inattentive adhd eli periaatteessa add Testi
https://www.additudemag.com/self-test-adhd-symptoms-women-girls/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäis olla iloinen?
Miksei saa olla uupunut ja masentunut, miksi pitää vetää jotain superäiti roolia, jossa kaikki onnistuu ja ollaan niin iloista? Vaikka oikeasti ei olla.Lisään vielä tähän tekstiini, että olisi huojentavaa nähdä joku muukin äiti, joka näyttää yhtä väsyneeltä ja uupuneelta kuin itsekin näytän.
Mutta sellaisia ei näe. Näkee vain iloisia ja huoliteltuja, joilla ei vois paremmin mennä.
No minä olen ja viime aikoina olen sanonut tätä paljon ääneen. Yleensä tämä aiheuttaa vastapuolessa säikähtäneen ilmeen ja keskustelun aihe vaihtuu.
Lisään vielä tähän tekstiini, että olisi huojentavaa nähdä joku muukin äiti, joka näyttää yhtä väsyneeltä ja uupuneelta kuin itsekin näytän.
Mutta sellaisia ei näe. Näkee vain iloisia ja huoliteltuja, joilla ei vois paremmin mennä.