Perheestä tuleva jatkuva stressi ja vaiva ja työ uuvuttaa minut henkisesti niin, etten jaksa innostua ja iloita enää mistään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi kun on surkeeta. Mitä surkeemmaks tekeytyy, sitä enemmän on ymmärtäjiä. Elämässä ei aina mene helposti. Ap:n ongelma on tyytymättömyys kaikkeen.

Oikeasti minulla ei kyllä ymmärtäjiä ole kauheasti koskaan ollut vrt. muut ihmiset. Ap

Kieroilevatko ihmiset sinua vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on mainittu jo että kuulostaa masennukselta ja burnoutilta,

Minä kiinnitin huomiota siihen miten usein mainitsit keskittymisen. Sekä tuo puhe eri ”rooleista ” ja suorittamisesta.

Onko adhd tutkittu koskaan? Naisilla se on vaikea tunnistaa. Teepäs huvikseen pari testiä netissä.

Ei, elämän ei pitäisi olla sitä että aamulla herätessä maailma kaatuu päälle. Sen ei myöskään pitäisi olla sitä että tekee mieli vain juoda kännit. (Hyvä että puutuit tähän alkoholiasiaan ajoissa!)

Myös tuo alkoholiin turvautuminen viitta adhd:hen.

Onko ollut vakituinen työ sinulla vai paljon pätkiä, onko jäänyt kouluja kesken tai ollut haasteita opiskeluissa, muuttuuko usein mieliala, innostutko herkästi ja lopahtaako innostus nopeasti? Onko koti täynnä keskeneräisiä projekteja joita ihmettelet myöhemmin että mitä mä oikein olen ajatellut? Onko vaikeuksia rahan- ja ajankäytön hallinnassa, sattuuko sulle paljon kaikkea outoja kommelluksia, tapaturmia, asioita hajoaa ja häviää ?

Voi olla adhd. Ja se jos mikä hoitamattomana ruuhkavuosiaikaan masentaa, uuvuttaa ja vie elämänhalun.

Tsemppiä!

T. Ruuhkavuosina diagnosoitu aikuinen

ADD:tä olen epäillyt, piirteitä siitä ainakin tunnistan. Ap

Ylikuormittuneelta autistilta sinä kuulostatkin. Tuolta ne jutut alkaa kuulostaa kun malja alkaa olla täynnä. Siihen auttaa oma asunto ja rauha.  Mikään lääkitys siihen ei auta eikä mikrolomat vaan ainoastaan heivata rasitteet elämästä pois.

Niin, jos on esim asperger lääkehoito ilmeisesti ei toimi mutta adhdn toimii lääkehoito suhteellisen hyvin ihmisillä. Elämänlaatu paranee vaikka haasteita arjessa onkin.

No niin, aspergeria olen epäillyt myös ja kuullutkin siitä joskus.

Ylikuormittunut autisti kuulostaa hyvältä ilmaisulta, siitä voi olla kyse. Tai sitten ei, voi olla että olen vain niin negatiivinen ja vaikea ihminen joka ei osaa koskaan olla rento ja iloinen vaan aina on jokin huonosti. Ap

Itse ylikuormittuneena elämänsuorittaja aspergerina vihaan tätä puuhaa, mutta loppuun asti on tehtävä kunnolla kun urakan otti. Ja ei todellakaan rentouduta ikinä missään. Aina olet kasvatusvastuussa ja vastuussa siitä, että kaikki tehdään pilkulleen oikein. Joka päivä herätään tekemään asiat pedagogisesti oikein lapsen kanssa, tuetaan kasvua ja kehitystä. Meillä ei todellakaan leivota ikinä pullaa lapsen kanssa. Se on opetustapahtuma joka suoritetaan oikein ja vahvistetaan lapsen viittäsataavitunperkeleen helvetin aivonippulanappulapsykologinenjehityskasvatusvittuperkele kaikkea. Niin. Siksi tästä ei nauti, kun tämä on TYÖ olla vanhempi. Et sinä ikinä vain ole lapsen kanssa. Sitä ollaan kasvatustyössä, lapsi on asiakkaasi ja joka ikinen päivä teet itsellesi palautekeskustelua siitä hoiditko jonkun asian oikein lapsen kehityksen kannalta ja kyllä tässä alkoholi maistuu ja uupunut on.

Lapsissa on työtä ainakin siihen asti kunnes muuttavat kotoa. Ei se homma niiden kanssa lopu siihen kunnes osaavat pukea ja käydä vessassa itse. Siinä kohtaa se vanhemmuus melkeinpä vasta alkaa.

Käyppä kuule ihan lääkärillä puhumassa.

Jokaisella meistä on murheemme ja taakkamme. Monet meistä naisista vaativat itseltään että näissä eri rooleissa tulisi olla vielä tiptop, ei semmosta välttämättä jaksa pitkään. Hae apua, ehkäpä terapia auttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Lapsissa on työtä ainakin siihen asti kunnes muuttavat kotoa. Ei se homma niiden kanssa lopu siihen kunnes osaavat pukea ja käydä vessassa itse. Siinä kohtaa se vanhemmuus melkeinpä vasta alkaa.

Mulla on erityislapsia, kyllä se vastuu ja murehtiminen jatkuu vaikka muuttaisivat kotoonta.

Vierailija kirjoitti:

Melko tietämätöntä porukkaa täällä, jos jo roolin käsitettä kummeksutaan ja väitetään, että se on jotain ap:n itse aiheuttamaa ja kehittämää? Ihan perus alkeistason sosiologiaa se kylläkin on...

Mitäs muuta se on ? Ei minua ainakaan ole kukaan käskenyt vetämään jotain tiettyä roolia tietyissä tilanteissa. Se että "joku" ollettaa sinulle jonkun roolin ei välttämättä meinaa että sinun pitäisi alistua tuohon rooliin. Jos alkeistasossa on nämä opetettu, niin itsehän sinä itselle ne roolit loppujen lopuksi määräät ja mitä se "rooli" tarkoittaa... enemmänkin pseudoteidettä...

Eroa, jätä lapset isälleen ja hänelle yksinhuoltajuus. Tapaat lapsia jos / kun jaksat.

Sillä tuo hoituu.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu helpottavalta lukea tällainen kuvaus, vaikka olen pahoillani puolestasi. Elämä lasten hankkimisen jälkeen on ollut jäätävää raadantaa. Eron jälkeen omat viikot ovat henkireikä. Ja kyllä, 12-vuotiaskin tarvitsee kyytejä harrastuksiin, äitiä myymään koulun myyjäisiin, ruokaa, uusia vaatteita, hammaslääkäriin viemistä, juttelemista ja sisarustappeluiden selvittämistä.

Raivaa väkivalloin tilas itsellesi: jooga, meditaatio, kävelyt, putsaa vähäksi ajaksi kalenterista kaikki turha, varaa kaverimatka.

Ja vähennä mahdollisuuksien mukaan sosiaalisen ja tavallisen median seurantaa. Ne lisäävät tutkitusti pahaa oloa ja ahdistusta.

Hi,

Let’s go and have a coffee? It should fix something. :)

I know how it can feel, but there are no specific words that can really fix it, your action will. Maybe you need to discover yourself and reinvent your own life, maybe look at spirituality. I became follower of Christ after my biggest fall and no other could have helped me as he did( I tried ).

Parents are the centre(Sun) of family life, children are the planets. We enlighten our children and teach them by our light, so no matter what we mothers will keep doing forward with our burdens As I believe you are as well. In my opinion motherhood and raising children is THE HARDEST THING ON EARTH TO DO RIGHT. Why? Look at what is happening in the world today. Are animals raising their offspring the way humans have? Are they getting it so wrong? Everything has an order, but only us humans have problems and oh animals due to us, but you get the picture :) Bit of topic, but I hope it gives you something else to think about with all kindness I say. Also maybe consider that you just might be sick and tired of the “institutional circle Of life” for example; wake up , children to school, work, children home, dinner and glorious bed time circle. Try paying attention to small details that make you smile, maybe a gym membership ( not saying there’s anything wrong with your weight), read a challenging none fiction book, play tag with your children:), do something positive that you would not normally do, give yourself a challenge. Our bodies need mental and physical stimulation that is different and challenging.

Life is so short and most of the time we humans complicate it too much (not saying it as an insult). I hope you are starting to feel better.

Sorry for long post.

Kind Regards

Hilja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu helpottavalta lukea tällainen kuvaus, vaikka olen pahoillani puolestasi. Elämä lasten hankkimisen jälkeen on ollut jäätävää raadantaa. Eron jälkeen omat viikot ovat henkireikä. Ja kyllä, 12-vuotiaskin tarvitsee kyytejä harrastuksiin, äitiä myymään koulun myyjäisiin, ruokaa, uusia vaatteita, hammaslääkäriin viemistä, juttelemista ja sisarustappeluiden selvittämistä.

Raivaa väkivalloin tilas itsellesi: jooga, meditaatio, kävelyt, putsaa vähäksi ajaksi kalenterista kaikki turha, varaa kaverimatka.

Ja vähennä mahdollisuuksien mukaan sosiaalisen ja tavallisen median seurantaa. Ne lisäävät tutkitusti pahaa oloa ja ahdistusta.

Tämä pitäisi ehdottomasti tehdä ja olen yrittänyt, mutta kärsin jonkinlaisesta kännykkäriippuvuudestakin enkä vaadi itseltäni samaan aikaan sekä alkoholista että kännykästä luopumista, vaan asia kerrallaan. Ap

Nyt kuulostaa vahvasti siltä, että sulla on ad(h)d, asperger, masennus tai kaikki kolme. Kannattaa mennä lääkäriin noiden epäilysten kanssa ja hakea diagnoosia, mikään yksittäinen keskustelukerta ei riitä. Tunnistan sussa paljon samoja piirteitä kuin itsessäni (joskaan lapsia ei ole) ja olen itsekin hakeutumassa tutkimuksiin.

Tuo on kuitenkin pitkä prosessi, joten hätäratkaisuna voit välillä käydä vaikka viikonloppuisin jossain muualla, siis vaikka hotellihuoneessa ihan vaan lukemassa kirjaa ja loikoilemassa. (Tai no joo, sanoit kyllä että oot lomaillut aikaisemminkin, mutta sain sen käsityksen, että näihin lomiin on aina kuulunut jotain aktiviteettia tai lukemista. Joskus on kuitenkin ok ihan vain olla, näkemättä yhtään mitään tai ketään.)

Hilja kirjoitti:

Hi,

Let’s go and have a coffee? It should fix something. :)

I know how it can feel, but there are no specific words that can really fix it, your action will. Maybe you need to discover yourself and reinvent your own life, maybe look at spirituality. I became follower of Christ after my biggest fall and no other could have helped me as he did( I tried ).

Parents are the centre(Sun) of family life, children are the planets. We enlighten our children and teach them by our light, so no matter what we mothers will keep doing forward with our burdens As I believe you are as well. In my opinion motherhood and raising children is THE HARDEST THING ON EARTH TO DO RIGHT. Why? Look at what is happening in the world today. Are animals raising their offspring the way humans have? Are they getting it so wrong? Everything has an order, but only us humans have problems and oh animals due to us, but you get the picture :) Bit of topic, but I hope it gives you something else to think about with all kindness I say. Also maybe consider that you just might be sick and tired of the “institutional circle Of life” for example; wake up , children to school, work, children home, dinner and glorious bed time circle. Try paying attention to small details that make you smile, maybe a gym membership ( not saying there’s anything wrong with your weight), read a challenging none fiction book, play tag with your children:), do something positive that you would not normally do, give yourself a challenge. Our bodies need mental and physical stimulation that is different and challenging.

Life is so short and most of the time we humans complicate it too much (not saying it as an insult). I hope you are starting to feel better.

Sorry for long post.

Kind Regards

Hilja

Thanks for this, trying to concentrate on small details might actually help a lot. Unfortunately religion is not a thing for me at all, it is one of the original causes of my anxiety but I now I have gotten rid of it. Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt kuulostaa vahvasti siltä, että sulla on ad(h)d, asperger, masennus tai kaikki kolme. Kannattaa mennä lääkäriin noiden epäilysten kanssa ja hakea diagnoosia, mikään yksittäinen keskustelukerta ei riitä. Tunnistan sussa paljon samoja piirteitä kuin itsessäni (joskaan lapsia ei ole) ja olen itsekin hakeutumassa tutkimuksiin.

Tuo on kuitenkin pitkä prosessi, joten hätäratkaisuna voit välillä käydä vaikka viikonloppuisin jossain muualla, siis vaikka hotellihuoneessa ihan vaan lukemassa kirjaa ja loikoilemassa. (Tai no joo, sanoit kyllä että oot lomaillut aikaisemminkin, mutta sain sen käsityksen, että näihin lomiin on aina kuulunut jotain aktiviteettia tai lukemista. Joskus on kuitenkin ok ihan vain olla, näkemättä yhtään mitään tai ketään.)

On varmaan jossain määrin kaikki kolme, tai ainakin piirteitä niistä, mutta en halua hakeutua mihinkään tutkimuksiin ja saada mitään diagnoosia, vaan pärjätä itse ja omaehtoisesti joillakin itse keksimilläni keinoilla enkä halua että kukaan muu alkaa määritellä minua ja tietää paremmin, mitä minun pitäisi olla tai tehdä. Tuo on tosiaan nyt tässä mielentilassa minustakin paras tapa ajatella että yritän minimoida kaikki mahdolliset tekemiset ja keskittyä mahdollisimman paljon vain olemiseen ja rauhoittumiseen, ajatteluun. Ehkä liikuntaan myös koska se kannattaa aina, nukkumisen lisäksi. Ap

Siis jotain aktiviteettia tai juomista, ei lukemista :D Sori, tuli ajatusvirhe. Tuon lisäksi terveellinen ruokavalio ja liikkuminen (siis vaikka yksinäiset kävelylenkitkin, ei tarvitse olla mitään sen kummempaa) oikeasti vaikuttavat aivojen toimintaan ja sitä kautta ehkä vähän myös jaksamiseen/mielialaan. Toki tuo on sellainen kliseinen ratkaisu jota tarjotaan ihmelääkkeeksi kaikkiin ongelmiin, mutta oon huomannut että se toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset lapset?

12 ja 5, olen siis sinnitellyt jo 12 vuotta niin alkaa olla takki tyhjä. Ap

Hä, noihan ovat jo isoja lapsia? Mitä heistä koituvaa vaivaa siis et millään jaksa? Ei pahalla, yritän vain ymmärtää kun 12v tekee jo kaiken itse ja 5 vuotiaskin pääasiassa, voivat ulkoilla yksin jne.

5v ei todellakaan voi ulkoilla yksin - on lastensuojeluasia jos joku nykyään antaa sen ikäisen ulkoilla yksin.

Ei millään pahalla, mutta älä kommentoi enää kun et yhtään tavoita kokemustani oman rauhan ja vapauden menettämisestä. Ap

Todellakin 5v voi ulkoilla yksin omakotitalon pihalla :,D tuosta se uupumuksesi johtuu, et luota kehenkään muuhun ja yrität itse hoitaa jopaasiat joita ei tarvitse hoitaa. Noin isojen kanssa on jo helppoa.

No sittenhän se on onni, että nykyisin kaikki 5 vuotiaat lapset asuvat omakotitalossa ja kaukana vilkkaasta liikenteestä.

Nykyisin näkee näitä 5 vuotiaiden lasten keskenään olevia kokoontumisia harva sen päivä, kun heidän vanhempansa käyvät sillä aikaa asioilla kaupungilla tai lepäävät. Sinne vaan mukaan se ap:nkin viisivuotias. Ei hätää. Kyllä ne viisivuotiaat pärjäävät keskenään oikein mainiosti muutaman tunnin.

Jos osaat lukea, huomaat etten sanonut missään että äiti lähtee asioille ja jättää lapsen yksin. Vaan ulos pihalle johon ikkunasta näkee koko ajan. Ne lapset jotka asuu jossain betonihelvetissä.. No niitä nyt käy muutenkin sääliksi. Oikeasti tähänkö tämä on mennyt ettei viisivuotiaita voi omalle pihalle päästää keskenään leikkimään?? Kyllä olette elämästä vieraantuneita!

Ei todellakaan päästetä 5 vuotiasta yksin pihalle. Kouluiässä aikaisintaan.  Ei se oma pihakaan suojele miltään pedareilta ja muilta sekopäiltä. Lähiössähän se olisikin ihan heitteillejättö pistää 5v yksin ulos.

Vierailija kirjoitti:

Siis jotain aktiviteettia tai juomista, ei lukemista :D Sori, tuli ajatusvirhe. Tuon lisäksi terveellinen ruokavalio ja liikkuminen (siis vaikka yksinäiset kävelylenkitkin, ei tarvitse olla mitään sen kummempaa) oikeasti vaikuttavat aivojen toimintaan ja sitä kautta ehkä vähän myös jaksamiseen/mielialaan. Toki tuo on sellainen kliseinen ratkaisu jota tarjotaan ihmelääkkeeksi kaikkiin ongelmiin, mutta oon huomannut että se toimii.

Toimii kyllä, kun vain sitoutuu siihen eikä lipsu liikaa. Liikun vähän rankemmin kun liikun enkä huvikseni kävele ankeassa marrassäässä mutta tosiaan, siitä tässä paras mieli tulee kun saa edes painon hallittua ja vaatteet istuvat kivasti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset lapset?

12 ja 5, olen siis sinnitellyt jo 12 vuotta niin alkaa olla takki tyhjä. Ap

Hä, noihan ovat jo isoja lapsia? Mitä heistä koituvaa vaivaa siis et millään jaksa? Ei pahalla, yritän vain ymmärtää kun 12v tekee jo kaiken itse ja 5 vuotiaskin pääasiassa, voivat ulkoilla yksin jne.

5v ei todellakaan voi ulkoilla yksin - on lastensuojeluasia jos joku nykyään antaa sen ikäisen ulkoilla yksin.

Ei millään pahalla, mutta älä kommentoi enää kun et yhtään tavoita kokemustani oman rauhan ja vapauden menettämisestä. Ap

Todellakin 5v voi ulkoilla yksin omakotitalon pihalla :,D tuosta se uupumuksesi johtuu, et luota kehenkään muuhun ja yrität itse hoitaa jopaasiat joita ei tarvitse hoitaa. Noin isojen kanssa on jo helppoa.

No sittenhän se on onni, että nykyisin kaikki 5 vuotiaat lapset asuvat omakotitalossa ja kaukana vilkkaasta liikenteestä.

Nykyisin näkee näitä 5 vuotiaiden lasten keskenään olevia kokoontumisia harva sen päivä, kun heidän vanhempansa käyvät sillä aikaa asioilla kaupungilla tai lepäävät. Sinne vaan mukaan se ap:nkin viisivuotias. Ei hätää. Kyllä ne viisivuotiaat pärjäävät keskenään oikein mainiosti muutaman tunnin.

Jos osaat lukea, huomaat etten sanonut missään että äiti lähtee asioille ja jättää lapsen yksin. Vaan ulos pihalle johon ikkunasta näkee koko ajan. Ne lapset jotka asuu jossain betonihelvetissä.. No niitä nyt käy muutenkin sääliksi. Oikeasti tähänkö tämä on mennyt ettei viisivuotiaita voi omalle pihalle päästää keskenään leikkimään?? Kyllä olette elämästä vieraantuneita!

Ei todellakaan päästetä 5 vuotiasta yksin pihalle. Kouluiässä aikaisintaan.  Ei se oma pihakaan suojele miltään pedareilta ja muilta sekopäiltä. Lähiössähän se olisikin ihan heitteillejättö pistää 5v yksin ulos.

Samaa mieltä tästä täysin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kuulostaa vahvasti siltä, että sulla on ad(h)d, asperger, masennus tai kaikki kolme. Kannattaa mennä lääkäriin noiden epäilysten kanssa ja hakea diagnoosia, mikään yksittäinen keskustelukerta ei riitä. Tunnistan sussa paljon samoja piirteitä kuin itsessäni (joskaan lapsia ei ole) ja olen itsekin hakeutumassa tutkimuksiin.

Tuo on kuitenkin pitkä prosessi, joten hätäratkaisuna voit välillä käydä vaikka viikonloppuisin jossain muualla, siis vaikka hotellihuoneessa ihan vaan lukemassa kirjaa ja loikoilemassa. (Tai no joo, sanoit kyllä että oot lomaillut aikaisemminkin, mutta sain sen käsityksen, että näihin lomiin on aina kuulunut jotain aktiviteettia tai lukemista. Joskus on kuitenkin ok ihan vain olla, näkemättä yhtään mitään tai ketään.)

On varmaan jossain määrin kaikki kolme, tai ainakin piirteitä niistä, mutta en halua hakeutua mihinkään tutkimuksiin ja saada mitään diagnoosia, vaan pärjätä itse ja omaehtoisesti joillakin itse keksimilläni keinoilla enkä halua että kukaan muu alkaa määritellä minua ja tietää paremmin, mitä minun pitäisi olla tai tehdä. Tuo on tosiaan nyt tässä mielentilassa minustakin paras tapa ajatella että yritän minimoida kaikki mahdolliset tekemiset ja keskittyä mahdollisimman paljon vain olemiseen ja rauhoittumiseen, ajatteluun. Ehkä liikuntaan myös koska se kannattaa aina, nukkumisen lisäksi. Ap

Diagnoosi on vain kuvaus moninaiselle oireistolle ja keino saada apua, se ei määrittele sinua ihmisenä. Mielestäni dg kannattaa hankkia lähinnä siksi, että sen avulla voi a) saada lääkityksen, jos kyseessä on keskittymishäiriö (tai masennus, mutta henk. kohtaisesti suhtaudun masennuslääkkeisiin vähän nuivasti) sekä b) terapiaa, jossa nimenomaan itsenäisesti pohditaan ja analysoidaan omia tunnetiloja ja etsitään keinoja tilanteen kohentamiseksi.

Apua hakiessasi olet itse aktiivinen toimija joka käyttää terveydenhuoltoa kanavana hyvinvointinsa parantamiseen, et mikään tahdoton räsynukke. Toki diagnosoitavaksi hakeutuminen on vapaaehtoista, mutta jos oon ihan rehellinen, niin tuossa tilanteessa kannattaa yrittää kaikkea jo ihan lapsienkin takia.

Puhun nyt vähän kokemuksesta. Äidilläni oli samanlaisia piirteitä kuin mulla eikä hänkään halunnut käsitellä ongelmiaan kenenkään "ulkopuolisen" kanssa, vaan turhautui ja uupui täysin. Lopputulos oli se, ettei lapsuuteni ollut kauhean, no, hyvä - ja vaikka äidistäni välitänkin, tuollainen on jättänyt jonkinlaiset jäljet, jotka vaikuttavat edelleen.

Ainoat lääkkeet joita kiinnostaisi joskus kokeilla ovat rauhoittavat (bentsot). Ehkä, jos olo tästä vielä huononisi. Suhtaudun nuivasti lääkäreihin, niihin besserwissereihin. Ap