Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten aloittaa puhe erosta?
20.11.2019 |
Tähän on tultu. Pitkä, 20 vuoden liitto alkaa olla ohi. Ainakin omasta mielestäni. Meillä on periaatteessa kaikki ok, mies on kunnollinen, huomaavainen ja ihan hyvä isäkin. Lapset ovat teini-iässä.
Meillä ei ole ollut riitoja tai muutakaan draamaa, mutta tasaista, tylsää ja intohimotonta senkin edestä. Emme siis harrasta seksiä kuin harvoin ja sekin on pikainen suoritus lasten katseilta piilossa. Kaihdan hänen kosketusta.
Viimeiset vuodet ovatkin kuluneet pääasiassa lasten asioita hoidellessa. Pusu ja hali silloin tällöin. En osaa enää sanoa rakastavani. Kaikki on laimeaa, olemme enemminkin ystäviä kuin mies ja nainen.
Olen miettinyt eroa aika ajoin, mutta se tuntuu käsittämättömän isolta asialta. Se muuttaisi kaiken totaalisesti kuten asiaan kuuluu. Miten talousasiat, lapset, asunto jne. Toisaalta kuulen eroista ja ihmiset selviävät niistä.
Tapasin hiljattain miehen, joka sai mieleni käymään kierroksilla. Tämä sai minut miettimään eroa astetta vakavammin. En ole tuntenut näin pitkään aikaan ja se tunne tuntui ihanalta. Voinko haluta tuollaista tunnetta vielä elämääni ja uhraan kaikki vuodet sen tunteen kaipuun vuoksi. Kadunko myöhemmin jos en sitä tunnetta enää löydäkään.
Emme ole erosta puhuneet. Emme muutoinkaan suhteeestamme tai seksin vähyydestä. Puhuminen on ollut meille aina vaikeaa.
Olen hukassa ajatuksieni kanssa. Hylkäänkö hyvän ja turvallisen elämäni suunnattoman epävarmuuden vuoksi? Miten voin edes aloittaa keskustelyn? Auttakaa.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Kaipa tämäkin onnistuisi, ei tämä elämä mitään kamalaa ole. Kaipaan vaan niin intohimoa, keskusteluja, hauskuutta.
Mitäpä jos koittaisit tuoda elämääsi näitä mainitsemiasi asioita ensin ilman eroa (ja ilman pettämistä)? Keksi nyt ensi alkuun elämääsi jotakin hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuisi pahalta ajatus että ette ole missään vaiheessa yrittänyt korjata ongelmia vaan eka teko on suoraan erota.
Miten intohimon puutetta voi korjata? Jos toisen läheisyys tuntuu kaverin halaukselta? Meillä ei ole ollut mahdollisuuksia kunnolliseen seksiin enää muutamaan vuoteen kun lapset ovat aina paikalla ja hereillä.
Miten ei ole muutamaan vuoteen ollut mahdollisuutta seksiin, jos lapset ovat nyt teini ikäisiä? Ymmärrätkö, että tämä laskelma ei ihan täsmää.
Oon kohta virallisesti eronnut. Yritettiin vuosia saada suhdetta takaisin raiteelleen mut ei auttanut. Puhuttiin, tehtiin parisuhdetehtäviä, ei auttanut. Riideltiin, liikaa, liian rumasti. Lopulta vaan erottiin yhteistuumin sovun palauttamiseksi. Mäkin olin ajatellut et tollasta päätöstä en koskaan pysty tekemään koska historia ja lapset, mut lopulta ahdistus suhteessa kasvoi vaan liian isoksi.
Mut lähteminen ilman, et toisella on mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan on epäreilua ja aviolupauksen petos. Ymmärrän ihastumisen hyvin, mut toinen ihminen voi olla ihan muuta kuin miltä nyt näyttää. Vaikkei oliskaan, puolisolla on etuajo-oikeus.
Myös seksielämän parantamiseen on apuja tarjolla, käyttäisin. Jos ei tilanne riittävän ajan kuluessa parane ja olette siitä yhtä mieltä, ero voi olla ratkaisu. Jos oot onnekkaampi, löydätte jotain kadoksissa ollutta sen sijaan.
Ero parempi. Ehkä voit jotenkin nätisti kertoa sen. Vaikeita asioita, mutta suhteeseen jääminen olisi ikävää tuossa tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
En kiistä miehen hyvyyttä koska sitä on, mutta en rakasta häntä enää miehenä. En halua seksiä hänen kanssaan.
Kun näitä sun kirjoituksiasi lukee, tuntuu jotenkin siltä että olet päätöksesi jo tehnyt...
Ainut asia mikä sinua tuntuu pitävän suhteessasi ja miksi jahkailet päätöksesi toteuttamisessa on jonkinlainen syyllisyyden tunto.
Kuulostaa klassiselta ”kasvoimme erillemme”-stoorilta.
Olet valinnan edessä...
Voit jatkaa nykyistä elämääsi, mutta mikäli mies on muuttunut silmissäsi ”kämppäkaveriksi”, voi aina miettiä onko siinä mitään mieltä kummankaan kannalta.
Ennemmin tai myöhemmin lähdet joka tapauksessa etsimään rakkautta (ja niin tekee kyllä miehesikin...)
Tämän tilanteen tullessa käsille (uusi kumppani), on tilanne hiukan hankala jos olette vielä aviossa... Ei ylitsepääsemätön, mutta hankala.
Saattaa kuulostaa vähän brutaalilta tämä mun teksti, mutta ymmärtääkseni et edes HALUA yrittää löytää rakkautta miehesi kanssa.
Vai... olenko väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia ei todellakaan minulle kuulu mutta mielestäni ero ei ole oikea ratkaisu teille vaan puhuminen tai parisuhdeterapia. Olet nyt ihastunut toiseen etkä ajattele järjellä. Mieti nyt ihan kunnolla mitä teet. Pelkään pahoin että kadut jos eroat..
Jos eroat nyt, voi olla, että kadut myöhemmin.
Jos et eroa nyt, voi olla, että kadut myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan käy sääliksi miestä (vaikka olen itse nainen) joka voi olla suhteessa koko ajan jopa tyytyväinen, eikä tiedä että toista ahdistaa koko suhde, kun kerran ap sanoo ettei näistä seksin vähyys yms. ongelmistakaan ole puhuttu. Että sitten se ensimmäinen puhuminen on suoraan että haluan erota, eikä esim. miten nyt koettuja ongelmia voitaisiin ehkä vielä korjata. On se melkoinen yllätys miehelle, jos on itse ollut tyytyväinen arkiseen suhteeseen eikä ymmärrä ettei toinen ole. Eikä saa mahdollisuutta enää yrittää jatkossa olla parempi aviomies.
Toisaalta on se niinkin että puhumattomuusongelmaankin tarvitaan kaksi, eli ei se että noista ongelmista ei ole puhuttu ollenkaan ennen kuin ne ehkä on jo liian vaikeita, ole yksin ap:n syy.
Itse olin tilanteessa jossa harkitsin suoraa eroa, vaikka olisi pitänyt ajatella asioista puhumista ja korjailua. Pelkkä ero pyöri mielessä. Kävin kolme kertaa yhden kollegan kanssa lasillisella (mies). Ei tehty mitään ei edes halattu. Juteltiin hänen kanssa asioista. Hän oli mielenkiintoinen ja huomaavainen. Kolmannella näkemisellä rupesin miettimään hänen huomaavaisuuttaan ja muistan kun mieheni sanoi kerran, kun mies ja nainen on eroamassa ja toinen käy jossain ulkona vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin se toinen on täysin päinvastainen jutuissaan kuin se, joka on kotona.
Tein sitten testin. Sanoin kollegalle, että ottaa päähän kun mieheni jättää aina roskat partsille. (ei siis oikeasti ikinä jätä). Kollegani vastasi, että aijaa minä vien aina. Sitten sanoin, että mieheni ei muutenkaan oikein huomaa asioita itse jos esim autoon pitäisi vaihtaa talvirenkaat. (mieheni oikeasti vaihtaa automaattisesti). Kollega sanoi, että minä vaihdan aina kysymättä ja yleensä vaihdan naisen autoon ensin ilman että tarvii mainita asiasta.
Siinä tajusin mitä hän yrittää ja kysyin ihan suoraan mitä hän haluaa. Oli niin innoisssaan et sanoi haluavansa sänkyyn kanssani. Oma mieheni oli oikeasssa. Lähdin siitä kotiin suoraan ja sanoin kollegalle, että ei nähdä enää ikinä työn ulkopuolella. Kotona avasin suuni ja mieheni ei edes aavistellut minun eroaikeitani ja sanoi miksi en puhu asioista, kun ollaan sovittu että kaikki asiat puhutaan jos jokin vaivaa.
Saatiin asiat selvitettyä ja suhteemme voi paremmin kuin koskaan. Ollaan oltu 24v yhdessä. Minulla oli se 20v yhdessäolon kriisi. Enkä enää koskaan ole hiljaa. Oikea mies hän on.
Olen nyt kokenut kutkuttavan ihastumisen tunteen, mikä on tuonut lisämotiivia eroajatukselle, mikä on siis käynyt mielessä aiemminkin. Totta on, että pitäisi puhua, mutta kaikkien vuosien jälkeen syvällisten asioiden esiin tuominen tuntuu vuoren kokoiselta esteeltä. Olemme riidelleet ehkä kaksi kertaa liittomme aikana ja sen jälkeen oli pitkä hiljaisuus. Emme kumpikaan osaa puhua tuntemuksistamme, joten voi olla, että myös mieheni on edes jollain tasolla tyytymätön. Onhan hänen pakko, ei tämä voi olla normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuisi pahalta ajatus että ette ole missään vaiheessa yrittänyt korjata ongelmia vaan eka teko on suoraan erota.
Miten intohimon puutetta voi korjata? Jos toisen läheisyys tuntuu kaverin halaukselta? Meillä ei ole ollut mahdollisuuksia kunnolliseen seksiin enää muutamaan vuoteen kun lapset ovat aina paikalla ja hereillä.
Sama asia ottaa päähän, mutta eroamassa ei sen takia olla. Oltiin viime viikonloppu hotellissa panemassa, teinit 16&18veet keskenään kotona, syksyllä käytiin kahdestaan pitkä viikonloppu Euroopassa ja keväällä lähdetään viikoksi ulkomaille taas kahdestaan. Ei sitä aikaa saa ikinä ellei sitä vaan ota. Meillä ei ole ollut koskaan lastenvahteja omasta takaa, sukulaiset yms, joten ollaan aina vietetty aikaa perheenä. Nyt on toisenlaisen ajan aika. Ja ollaanhan me edelleen samat me vaikka aikaa on kulunut ja meillä on nyt taas hiton hauskaa kaikin tavoin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuisi pahalta ajatus että ette ole missään vaiheessa yrittänyt korjata ongelmia vaan eka teko on suoraan erota.
Miten intohimon puutetta voi korjata? Jos toisen läheisyys tuntuu kaverin halaukselta? Meillä ei ole ollut mahdollisuuksia kunnolliseen seksiin enää muutamaan vuoteen kun lapset ovat aina paikalla ja hereillä.
Sama asia ottaa päähän, mutta eroamassa ei sen takia olla. Oltiin viime viikonloppu hotellissa panemassa, teinit 16&18veet keskenään kotona, syksyllä käytiin kahdestaan pitkä viikonloppu Euroopassa ja keväällä lähdetään viikoksi ulkomaille taas kahdestaan. Ei sitä aikaa saa ikinä ellei sitä vaan ota. Meillä ei ole ollut koskaan lastenvahteja omasta takaa, sukulaiset yms, joten ollaan aina vietetty aikaa perheenä. Nyt on toisenlaisen ajan aika. Ja ollaanhan me edelleen samat me vaikka aikaa on kulunut ja meillä on nyt taas hiton hauskaa kaikin tavoin!
Mekin on saatu pienillä matkoilla pari kertaa vuodessa irtiotto ja lomafiiliksissä ja ilman lasten läsnäoloa on saatu vähän läheisyyttä aikaiseksi ja seksiäkin on ollut. Kotiin palatessa kaikki haihtuu eikä kunnon seksi pari kertaa riitä. Kotona en halua seksiä kun pitää olla hiljaa ja hätäillä. Halut on sitten myös kadonneet.
Taidan alkaa pukea ajatuksiani sanoiksi kirjeen muodossa nyt alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuisi pahalta ajatus että ette ole missään vaiheessa yrittänyt korjata ongelmia vaan eka teko on suoraan erota.
Miten intohimon puutetta voi korjata? Jos toisen läheisyys tuntuu kaverin halaukselta? Meillä ei ole ollut mahdollisuuksia kunnolliseen seksiin enää muutamaan vuoteen kun lapset ovat aina paikalla ja hereillä.
Sama asia ottaa päähän, mutta eroamassa ei sen takia olla. Oltiin viime viikonloppu hotellissa panemassa, teinit 16&18veet keskenään kotona, syksyllä käytiin kahdestaan pitkä viikonloppu Euroopassa ja keväällä lähdetään viikoksi ulkomaille taas kahdestaan. Ei sitä aikaa saa ikinä ellei sitä vaan ota. Meillä ei ole ollut koskaan lastenvahteja omasta takaa, sukulaiset yms, joten ollaan aina vietetty aikaa perheenä. Nyt on toisenlaisen ajan aika. Ja ollaanhan me edelleen samat me vaikka aikaa on kulunut ja meillä on nyt taas hiton hauskaa kaikin tavoin!
Mekin on saatu pienillä matkoilla pari kertaa vuodessa irtiotto ja lomafiiliksissä ja ilman lasten läsnäoloa on saatu vähän läheisyyttä aikaiseksi ja seksiäkin on ollut. Kotiin palatessa kaikki haihtuu eikä kunnon seksi pari kertaa riitä. Kotona en halua seksiä kun pitää olla hiljaa ja hätäillä. Halut on sitten myös kadonneet.
Taidan alkaa pukea ajatuksiani sanoiksi kirjeen muodossa nyt alkuun.
Meillä huuma jatkuu edelleen kotona ja suunnitellaan jo seuraavaa matkaa ja ”karkureista”. Onhan se tympeätä panna hiljaa ja hätäisesti kun tietää että talossa joku liikkuu koko ajan, mutta siksi käymme myös Suomessa hotelleissa ja hyödynnämme huolellisesti sen ajan kun lapset on poissa kotoa. Olen taas uudelleen rakastunut mieheeni ja ajattelen seksiä jatkuvasti hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuisi pahalta ajatus että ette ole missään vaiheessa yrittänyt korjata ongelmia vaan eka teko on suoraan erota.
Miten intohimon puutetta voi korjata? Jos toisen läheisyys tuntuu kaverin halaukselta? Meillä ei ole ollut mahdollisuuksia kunnolliseen seksiin enää muutamaan vuoteen kun lapset ovat aina paikalla ja hereillä.
Sama asia ottaa päähän, mutta eroamassa ei sen takia olla. Oltiin viime viikonloppu hotellissa panemassa, teinit 16&18veet keskenään kotona, syksyllä käytiin kahdestaan pitkä viikonloppu Euroopassa ja keväällä lähdetään viikoksi ulkomaille taas kahdestaan. Ei sitä aikaa saa ikinä ellei sitä vaan ota. Meillä ei ole ollut koskaan lastenvahteja omasta takaa, sukulaiset yms, joten ollaan aina vietetty aikaa perheenä. Nyt on toisenlaisen ajan aika. Ja ollaanhan me edelleen samat me vaikka aikaa on kulunut ja meillä on nyt taas hiton hauskaa kaikin tavoin!
Mekin on saatu pienillä matkoilla pari kertaa vuodessa irtiotto ja lomafiiliksissä ja ilman lasten läsnäoloa on saatu vähän läheisyyttä aikaiseksi ja seksiäkin on ollut. Kotiin palatessa kaikki haihtuu eikä kunnon seksi pari kertaa riitä. Kotona en halua seksiä kun pitää olla hiljaa ja hätäillä. Halut on sitten myös kadonneet.
Taidan alkaa pukea ajatuksiani sanoiksi kirjeen muodossa nyt alkuun.Meillä huuma jatkuu edelleen kotona ja suunnitellaan jo seuraavaa matkaa ja ”karkureista”. Onhan se tympeätä panna hiljaa ja hätäisesti kun tietää että talossa joku liikkuu koko ajan, mutta siksi käymme myös Suomessa hotelleissa ja hyödynnämme huolellisesti sen ajan kun lapset on poissa kotoa. Olen taas uudelleen rakastunut mieheeni ja ajattelen seksiä jatkuvasti hänen kanssaan.
”Karkureissua”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tilanteessa jossa harkitsin suoraa eroa, vaikka olisi pitänyt ajatella asioista puhumista ja korjailua. Pelkkä ero pyöri mielessä. Kävin kolme kertaa yhden kollegan kanssa lasillisella (mies). Ei tehty mitään ei edes halattu. Juteltiin hänen kanssa asioista. Hän oli mielenkiintoinen ja huomaavainen. Kolmannella näkemisellä rupesin miettimään hänen huomaavaisuuttaan ja muistan kun mieheni sanoi kerran, kun mies ja nainen on eroamassa ja toinen käy jossain ulkona vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin se toinen on täysin päinvastainen jutuissaan kuin se, joka on kotona.
Tein sitten testin. Sanoin kollegalle, että ottaa päähän kun mieheni jättää aina roskat partsille. (ei siis oikeasti ikinä jätä). Kollegani vastasi, että aijaa minä vien aina. Sitten sanoin, että mieheni ei muutenkaan oikein huomaa asioita itse jos esim autoon pitäisi vaihtaa talvirenkaat. (mieheni oikeasti vaihtaa automaattisesti). Kollega sanoi, että minä vaihdan aina kysymättä ja yleensä vaihdan naisen autoon ensin ilman että tarvii mainita asiasta.
Siinä tajusin mitä hän yrittää ja kysyin ihan suoraan mitä hän haluaa. Oli niin innoisssaan et sanoi haluavansa sänkyyn kanssani. Oma mieheni oli oikeasssa. Lähdin siitä kotiin suoraan ja sanoin kollegalle, että ei nähdä enää ikinä työn ulkopuolella. Kotona avasin suuni ja mieheni ei edes aavistellut minun eroaikeitani ja sanoi miksi en puhu asioista, kun ollaan sovittu että kaikki asiat puhutaan jos jokin vaivaa.
Saatiin asiat selvitettyä ja suhteemme voi paremmin kuin koskaan. Ollaan oltu 24v yhdessä. Minulla oli se 20v yhdessäolon kriisi. Enkä enää koskaan ole hiljaa. Oikea mies hän on.
Tämä oli kaunis tarina.
Ja myös opettavainen.
Kollegallasi oli ”ketunhäntä kainalossa”, mutta olit riittävän fiksu ettet langennut ansaan...
Et kertonut oliko tuolla kollegallasi tekemistä ja roolia alkuperäisen eroaikeesi kanssa, vai tuliko hän kuvioihin vasta siinä vaiheessa kun jo suunnittelit eroa ihan muista syistä, mutta sillä ei ole oikeastaan väliä.
Tuo kollega teki siis sinulle tavallaan palveluksen loppujen lopuksi, eikös? :)
Alue: Aihe vapaa
Miten intohimon puutetta voi korjata? Jos toisen läheisyys tuntuu kaverin halaukselta? Meillä ei ole ollut mahdollisuuksia kunnolliseen seksiin enää muutamaan vuoteen kun lapset ovat aina paikalla ja hereillä.