Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten aloittaa puhe erosta?
20.11.2019 |
Tähän on tultu. Pitkä, 20 vuoden liitto alkaa olla ohi. Ainakin omasta mielestäni. Meillä on periaatteessa kaikki ok, mies on kunnollinen, huomaavainen ja ihan hyvä isäkin. Lapset ovat teini-iässä.
Meillä ei ole ollut riitoja tai muutakaan draamaa, mutta tasaista, tylsää ja intohimotonta senkin edestä. Emme siis harrasta seksiä kuin harvoin ja sekin on pikainen suoritus lasten katseilta piilossa. Kaihdan hänen kosketusta.
Viimeiset vuodet ovatkin kuluneet pääasiassa lasten asioita hoidellessa. Pusu ja hali silloin tällöin. En osaa enää sanoa rakastavani. Kaikki on laimeaa, olemme enemminkin ystäviä kuin mies ja nainen.
Olen miettinyt eroa aika ajoin, mutta se tuntuu käsittämättömän isolta asialta. Se muuttaisi kaiken totaalisesti kuten asiaan kuuluu. Miten talousasiat, lapset, asunto jne. Toisaalta kuulen eroista ja ihmiset selviävät niistä.
Tapasin hiljattain miehen, joka sai mieleni käymään kierroksilla. Tämä sai minut miettimään eroa astetta vakavammin. En ole tuntenut näin pitkään aikaan ja se tunne tuntui ihanalta. Voinko haluta tuollaista tunnetta vielä elämääni ja uhraan kaikki vuodet sen tunteen kaipuun vuoksi. Kadunko myöhemmin jos en sitä tunnetta enää löydäkään.
Emme ole erosta puhuneet. Emme muutoinkaan suhteeestamme tai seksin vähyydestä. Puhuminen on ollut meille aina vaikeaa.
Olen hukassa ajatuksieni kanssa. Hylkäänkö hyvän ja turvallisen elämäni suunnattoman epävarmuuden vuoksi? Miten voin edes aloittaa keskustelyn? Auttakaa.
Kommentit (56)
Kun menitte naimisiin, niin se vihkijä taisi sanoa jotain myötä- ja vastoinkäymisistä. Sinä itse, omasta tahdostasi, sitouduit tuohon mieheen. Perustitte yhdessä perheen. Olitte varmaan onnellisiakin? Oletko aivan varma, että ero on ainoa vaihtoehto? Ette ole edes yrittäneet parantaa suhdettanne. Rakkaus vaatii työtä, se vaatii vaivannäköä. Luovuttaminen on helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaan, että se uuden miehenkin kanssa tilanne voi olla samanlainen vuosien päästä. Kuten jo todettu, lapsille olisi parempi, jos koti säilyisi ehjänä. Entä jos istuisit alas ja kirjoittaisit paperille kaikki miehesi positiiviset puolet. Hyvää ei kannata jättää!
Alussa Jumala loi taivaan ja maan...
Sano julkkistyyliin näin:
" Olemme tehneet tämän uskomattoman MATKAN yhdessä, ja ooh vaikka rakastamme toisiamme YLI KAIKEN ja tulemme AINA rakastamaan , niin vaikka olet aivan UPEA IHMINEN ja SATTUU EROTA niin silti sanon että --------- TERVE! "
Olen mies, mutta samankaltaisessa tilanteessa. Olen ollut naimisissa pian kymmenen vuotta. Lapsia on muutama. Avioliitostani on puuttunut todellinen intohimo jo pitkään ja olen luullut sen olevan vain tavanomaista pitkässä suhteessa. Minulla kyllä haluja riittäisi. Läheisyyttä meillä on paljonkin, mutta intohimo on ollut teennäistä, mikä on kalvanut mieltäni.
Askettäin sain tietää, että viimeiset neljä vuotta vaimoni on ollut intohimoisesti rakastunut/ihastunut toiseen mieheen. Tieto musersi minut, ja olen siitä lähtien hautonut avioeroa. Kaikesta huolimatta, aivan kuten sinäkin, emmin yhä päätöstä. Perhe-elämä on kuitenkin monella tapaa ihanaa, enkä haluaisi luopua kaikesta hyvästä ja tasapainoisesta elämässäni. Silti tiedän, että oikea ratkaisu on erota. Olen kuin pelkuri, joka seisoo jalat molemmilla puolilla rajaa eikä osaa tehdä valintaa. Avioero kuulostaa kerta kaikkisen hirvittävältä.
Yritän nyt parhaani mukaan kerätä rohkeutta, jotta uskaltaisin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa etukäteen miettiä minkälaista elämä olisi yksin. Toisen miehen takia ei kannata eroa, et tiedä etukäteen miten hänen kanssaan suhde toimisi. Niin kauan kun toisen kanssa on parempi kun yksin niin kannattaa pysyä yhdessä
Aukaisee suun ja sanoo sanottavansa. Näin se meillä meni, ja hyvässä ymmärryksessä erottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista myös korjata suhdetta. Ala itse tehdä niitä muutoksia, joita kaipaat.
Parempi on alkaa käsittelemään eroa ajatuksissa. Kun hetki koittaa niin tilanne on vapauttava, olet eron jo surrut aikaa sitten! Mies46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita puolisollesi kirje tuntemuksistasi. Voihan olla, että hänellä on samat fiilikset kuin sinulla, mutta ei uskalla sanoa niitä ääneen.
Tutkimusten mukaan puoliso ei vaihtamalla parane. Parin intohimovuoden jälkeen arki astuu suhteeseen ja taas on tylsää. Sitten yleensä kaduttaa. Aika harva loppujen lopuksi parempaa löytää vaikka heitäkin on. Saattaa myös vaihtua huonompaan.
Kosiskeluvaiheessa ihmiset yleensä esittää parempaa kuin ovat ja salaavat huonot piirteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuisi pahalta ajatus että ette ole missään vaiheessa yrittänyt korjata ongelmia vaan eka teko on suoraan erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipa tämäkin onnistuisi, ei tämä elämä mitään kamalaa ole. Kaipaan vaan niin intohimoa, keskusteluja, hauskuutta.
Täysin ymmärrettävää, niin moni muukin.
Perhettä mukavan puolison kanssa ei kannata rikkoa . Täytyy olla täysi typerys joka niin tekee sillä sitä katuu kun jää taas yksin .
Elää sen intohimosuhteen loukkaamatta ketään, nimittäin ne eivät kestä kun hetken ihanan hurmoksen muuttuen tekohengitykseksi. Perhettä ei kannata rikkoa kun on lapsia, tekee niin kuin ranskattaret.
Syvä kiintymys kumppaniin kestää ja ensisijaisesti kannattaa puhaltaa oman suhteen hiileen.
Ulkopuolinen ei tiedä eikä voi sanoa, mikä on todellisuus ja mikä oikea ratkaisu. Voimme tulkita kukin omasta vinkkelistämme ja kertoa omista kokemuksistamme.
Tartun yhteen pieneen yksityiskohtaan ap:n viestissä: "...uhraan kaikki vuodet..."
On aika tyypillistä, että tuollaiset ajatukset ovat suurimpia esteitä uskaltaa päättää, muuttaa, tai valita mitään merkittävää. Katsotaan taustapeiliin ja muistellaan, että paljon on panostettu (aikaa käytetty, joustettu omista tarpeista, "menetetty" nuoruusvuosia...) ja paljon hyvää on ollut yhdessä, ja mahdollinen eroaminen tuntuu kaiken sen hukkaamiselta. Tämä on kuitenkin jossain määrin psyykkistä harhaa. Mennyt on joka tapauksessa mennyttä ja menneiden aikojen hyvät hetketkin jäävät yhä elämään muistoissa sekä saavutukset (lapset, omaisuus, yms) säilyvät. Joka tapauksessa elämänsä suuria päätöksiä tehtäessä pitäisi katsoa yksinomaan tulevaan. Siihen, mitä menettää jos jää, siihen mitä menettää jos eroaa. Siihen, mitä voi saada eroamalla, ja siihen, mitä voi saada jos jää.
Joka tapauksessa ap:n kannattaa nyt todella huolella miettiä tekemättä hätäisiä ratkaisuita. Reilua on ottaa puoliso heti mukaan ja yrittää kaikin keinoin painottaa tilanteen vakavuutta. Niin, että et ensin päätä erota ja mieti sitten, miten sen ilmoitat, vaan aidosti annat mahdollisuuden puolisollesi ja kykenette yhdessä asian läpikotaisin ruotimaan. Tällaiset asiat vievät henkisellä tasolla vähintään useita kuukausia aikaa käsitellä ja aluksi voi tulla tyrmäys ja riitaa, toinen voi loukkaantua pahoin. Hänelle pitää suoda paljon aikaa ja tilaa ajatella ja ymmärtää, eikä vaatia nopeita päätöksiä ja toimia.
Itselläni on takana vastaava prosessi. Siitä, kun aloin puhua erosta vaihtoehtona, meni lähes vuosi siihen, että yhdessä päätimme erota. Ensin ex-puoliso ei ottanut asiaa edes vakavissaan, sitten loukkaantui ja suuttui pahasti ja riideltiin paljon, mutta lopulta päästiin keskustelemaan syvällisesti ja vakavissaan ja mietimme kumpikin erikseen sekä yhdessä sitä, mitä elämältä haluamme ja voiko liittomme siihen vastata. Ymmärsimme toisiamme paremmin kuin koskaan, mikä oli aika surullista, mutta samalla tämä kaikki aukoi silmämme sekä yhteisestä menneisyydestä, että tulevaisuudesta.
Ketjussa on jo mainittukin kirjoittaminen. Sitä käytin itse paljon omien ajatusteni työstämiseen ja myös näkökantani välittämiseen ex-puolisolle, jolloin voitiin välttyä riitelyltä ja asian sivuun luisumiselta asiasta puhuttaessa; saatoin miettiä ja jäsentää ajatukseni rauhassa ja hän saattoi lukea ne ilman kiihkeää riitatilannetta, silloin kun pystyi yksin ja rauhassa sen tekemään. Teimme saman myös toisin päin. Sen jälkeen näistä asioista oli paljon helpompi keskustella kasvotustenkin sortumatta loukkaantumiseen, syyttelyyn ja riitelyyn aina asiasta puhuttaessa.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan puoliso ei vaihtamalla parane. Parin intohimovuoden jälkeen arki astuu suhteeseen ja taas on tylsää. Sitten yleensä kaduttaa. Aika harva loppujen lopuksi parempaa löytää vaikka heitäkin on. Saattaa myös vaihtua huonompaan.
Kosiskeluvaiheessa ihmiset yleensä esittää parempaa kuin ovat ja salaavat huonot piirteensä.
Sellaisia tutkimuksia tuskin on olemassa. Arki ei ole aina tylsää. Ei oikean ihmisen kanssa. Tietenkin jos on kiire saada uusi ja hätäillen toistaa aiemmat virheensä, lopputulos tuskin miellyttää sen enempää. Koskaan ei pitäisi olla tavoitteena "saada joku vaan". Ei ensimmäisessä eikä mahdollisissa tulevissakaan suhteissa.
Minusta on todella kurjaa lukea tällaista. Miksi ihmeessä haluat erota, jos mitään ihmeellistä pahaa ei ole tapahtunut? Mikset yritä korjata liittoasi? Miksi vain istut ja odotat, että mies huomaa, ettei kaikki ole hyvin? Mikset halua keskustella, miten voisitte yhdessä parantaa liittoanne, vaan pakenet ja eroat? Mitä se auttaa?
Ymmärtäisin eron, jos toinen hakkaa tai vahingoittaa oikeasti vaikka henkisesti. Se, että on välillä tylsää ja intohimotonta, on NORMAALIA. Kysy keneltä tahansa parisuhdeterapeutilta tai psykologilta. Siihen ei auta ero, vaan se, että työstätte asiaa YHDESSÄ.
Ikävä temppu toista kohtaan, ilman mitään puhumista ja suhteen ongelmien ratkaisua ehdotetaan suoraan eroa.
Varsinkin noin pitkässä suhteessa helposti tilanne arkistuu ja voi hyvinkin olla, että suhde heräisi uudestaan henkiin, jos molemmat avoimesti keskustelisivat toiveistaan ja haluistaan.
Teini-ikä lapsille on ehkä kaikista kriittisin aika pistää lusikat jakoon. Jos haluaa antaa hyvät lähtökohdat lasten aikuistumiseen, kannattaisi todella ensin yrittää korjata väljähtynyt suhde eikä suoraan erota. Jos teillä ei ole mitään riitoja tai ongelmia arjessa, niin miten shokkina ero tulee myös niille lapsille, jotka eivät myöskään ole osanneet odottaa sellaista?
Vierailija kirjoitti:
Se vaan, että se uuden miehenkin kanssa tilanne voi olla samanlainen vuosien päästä. Kuten jo todettu, lapsille olisi parempi, jos koti säilyisi ehjänä. Entä jos istuisit alas ja kirjoittaisit paperille kaikki miehesi positiiviset puolet. Hyvää ei kannata jättää!
En kiistä miehen hyvyyttä koska sitä on, mutta en rakasta häntä enää miehenä. En halua seksiä hänen kanssaan.
Alue: Aihe vapaa
On mahdollista myös korjata suhdetta. Ala itse tehdä niitä muutoksia, joita kaipaat.