Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten aloittaa puhe erosta?
20.11.2019 |
Tähän on tultu. Pitkä, 20 vuoden liitto alkaa olla ohi. Ainakin omasta mielestäni. Meillä on periaatteessa kaikki ok, mies on kunnollinen, huomaavainen ja ihan hyvä isäkin. Lapset ovat teini-iässä.
Meillä ei ole ollut riitoja tai muutakaan draamaa, mutta tasaista, tylsää ja intohimotonta senkin edestä. Emme siis harrasta seksiä kuin harvoin ja sekin on pikainen suoritus lasten katseilta piilossa. Kaihdan hänen kosketusta.
Viimeiset vuodet ovatkin kuluneet pääasiassa lasten asioita hoidellessa. Pusu ja hali silloin tällöin. En osaa enää sanoa rakastavani. Kaikki on laimeaa, olemme enemminkin ystäviä kuin mies ja nainen.
Olen miettinyt eroa aika ajoin, mutta se tuntuu käsittämättömän isolta asialta. Se muuttaisi kaiken totaalisesti kuten asiaan kuuluu. Miten talousasiat, lapset, asunto jne. Toisaalta kuulen eroista ja ihmiset selviävät niistä.
Tapasin hiljattain miehen, joka sai mieleni käymään kierroksilla. Tämä sai minut miettimään eroa astetta vakavammin. En ole tuntenut näin pitkään aikaan ja se tunne tuntui ihanalta. Voinko haluta tuollaista tunnetta vielä elämääni ja uhraan kaikki vuodet sen tunteen kaipuun vuoksi. Kadunko myöhemmin jos en sitä tunnetta enää löydäkään.
Emme ole erosta puhuneet. Emme muutoinkaan suhteeestamme tai seksin vähyydestä. Puhuminen on ollut meille aina vaikeaa.
Olen hukassa ajatuksieni kanssa. Hylkäänkö hyvän ja turvallisen elämäni suunnattoman epävarmuuden vuoksi? Miten voin edes aloittaa keskustelyn? Auttakaa.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Rakas, meidän pitää puhua.
Legendaarinen :D Tästä lauseesta suurin osa jo tajuaa mitä on tulossa.
Toinen on rakas olen tavannut toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aloitus olisi kirjoitettu miehen kertomana, niin täällähän hakuttaisiin henkilö täysin pinnalliseksi vain kull.llaan ajattelevaksi ääliöksi, joka ei välitä perheestään lainkaan.
Mutta suosittelisin ensin puhamaan miehen kanssa. Tai ilmoita teidät jonkin parisuhdeleirille tms. En tiedä onko noista mitään apua, mutta jos jotain muutosta edes tulisi.
En ole pettäjä kun en ole mitään luvatonta tehnyt, ellei ajatukset toisesta tai intohimosta ole pettämistä. Nämä ajatukset antoivat erolle vahvemman motiivin, mutta pelkään suunnattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kasvaneet erilleen, eikä meillä ole enää mitään syytä jatkaa pariskuntana.
Olemme niin eri luonteisia ja haluamme eri asioita.
Kiitos että varastit minulta nuoruuteni parhaat vuodet, mutta nyt se loppuu.
Hyvästi senkin hampuusi, ole hyvä ja poistu välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme kasvaneet erilleen, eikä meillä ole enää mitään syytä jatkaa pariskuntana.
Olemme niin eri luonteisia ja haluamme eri asioita.
Kiitos että varastit minulta nuoruuteni parhaat vuodet, mutta nyt se loppuu.
Hyvästi senkin hampuusi, ole hyvä ja poistu välittömästi.
Hyvä. Lisäisin vielä kuitenkin tuohon maininnan että hukattu aika on korollisesti perittävää rahaa sekä laskelman hukatun ajan kuluista korkoineen.
Kuule, meidän on nyt puhuttava. Olet varmaan huomannut, ettei meillä ole enää kovinkaan kummoista parisuhdetta, ja haluaisin kuulla mitä sinä ajattelet asiasta. Minä olen ajatellut että olisiko meidän parempi asua erillämme ja/tai harkita avioeroa. Voisimmeko jutella asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vois olla minä. Sillä erotuksella, etten ole tavannut ketään, eikä me koskaan pussailla ja halailla edes ohimennen.
Mieheni temperamentin tuntien, en ehtisi lausetta loppuun kun hän karauttaisi pois maisemista. Ei siis keskustele koskaan midtöän
Itse aloitin aikoinani lauseella "olen surullinen meidan parisuhteessa, ja tama johtuu siita, etta ....".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki lapset on jo teinejä niin eihän mene pitkään kun ovat omillaan. Eikö olisi helpompi odottaa, lapsilla säilyisi ehjä koti?
Vierailija kirjoitti:
Olemme kasvaneet erilleen, eikä meillä ole enää mitään syytä jatkaa pariskuntana.
Olemme niin eri luonteisia ja haluamme eri asioita.
Kiitos että varastit minulta nuoruuteni parhaat vuodet, mutta nyt se loppuu.
Hyvästi senkin hampuusi, ole hyvä ja poistu välittömästi.
Loppukaneetiksi lisäisin: "Ei kestä kiittää"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot vain totuuden, säyseä mies on tehnyt tehtävänsä ja nyt voi laittaa vaihdetta ja vaihtaa hieman räväkämpään, silläaikaa kun mies pakkaa kamojaan ja jättää hyvästit lapsille voit lentää vaikka lomalle Gambiaan.
Tavallaan käy sääliksi miestä (vaikka olen itse nainen) joka voi olla suhteessa koko ajan jopa tyytyväinen, eikä tiedä että toista ahdistaa koko suhde, kun kerran ap sanoo ettei näistä seksin vähyys yms. ongelmistakaan ole puhuttu. Että sitten se ensimmäinen puhuminen on suoraan että haluan erota, eikä esim. miten nyt koettuja ongelmia voitaisiin ehkä vielä korjata. On se melkoinen yllätys miehelle, jos on itse ollut tyytyväinen arkiseen suhteeseen eikä ymmärrä ettei toinen ole. Eikä saa mahdollisuutta enää yrittää jatkossa olla parempi aviomies.
Toisaalta on se niinkin että puhumattomuusongelmaankin tarvitaan kaksi, eli ei se että noista ongelmista ei ole puhuttu ollenkaan ennen kuin ne ehkä on jo liian vaikeita, ole yksin ap:n syy.
Kaipa tämäkin onnistuisi, ei tämä elämä mitään kamalaa ole. Kaipaan vaan niin intohimoa, keskusteluja, hauskuutta.
En tiedä miksi ja miten tilanne on ajautunut tähän puhumattomuuteen. Kuten sanoit, jos nyt sanon, että harkitsen eroa, voisi se tulla yllätyksenä. Tosin luulen, että toisenkin osapuolen on ollut pakko tajuta tilanne. Emme enää hakeudu toistemme luokse. Läheisyys on kadonnut.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki lapset on jo teinejä niin eihän mene pitkään kun ovat omillaan. Eikö olisi helpompi odottaa, lapsilla säilyisi ehjä koti?
ei voi odottaa, kun uusi mies on jo kiikarissa ja saattaa mennä tilaisuus ohi.
Mitäs jos laitettais kengänpohjalliset eri suuntiin?
Alue: Aihe vapaa
Rakas, meidän pitää puhua.