Nummelan ponitalli- sarja - mitä kettua?!

Lisään edelliseen viestiini, että sarjassa oli tosiaan neljä kirjaa: Lumiponi, Tuulitamma, Voikukkavarsa ja Ruskaratsu. Värikkäät, piirretyt kannet.

Vierailija kirjoitti:

Oi tuo Tuomolan Kati oli mun suosikkikirjasarja Eräsen lisäksi! Se oli jotenkin hauskasti kirjoitettu. En oikein muista muita juonikuvioita kuin että Katin isäpuolen veli lavasti Katin hevosen Ortesin kuoleman ja myi sen Ruotsiin tai jotain.

Kirjotin tänne jo aiemmin kauhean pitkän sepustuksen tuosta Eräsen Ratsumajatalosta, mutta en enää löytänyt sitä :(  Siinä oli useampi eläinrääkkäysjuttu, sitten oli sairauksia, mm. cp-vamma, leukemia, epilepsia eli aiheet oli hieman syvällisempiä kuin esim. Nummeloissa. Toinen kaksosista seukkas ranskalaisen aatelisen kanssa, ah miten romanttista, tosin näin kolmikymppisenä ajatus heidän ikäerosta lähinnä kauhistuttaa. Jenni taisi olla 16 tai 17 kun tapasivat ekaa kertaa.

Eikös näistä ollut joku aiempi osa joka sijoittui Suomeen? Niillä tytöillä oli Pulla, shettiksen ja arabin risteytys. vai oliko se vaan ennen ranskaan menoa?

Ai niin, se aatelinen oli niiden naapuri! "Ensinnäkään hän ei ole mikään [ukko] vaan nelikymppinen mies" :D (miksi muistan tuon???) Pauliina pokasi sen japanilaisen vieraan ja laihdutti yllättääkseen sen myöhemmin. ja sitten näistä oli joku myöhempi osa, jossa nämä oli molemmat naimisissa noiden kanssa ja se leukemialapsi "hipaisi tamman ristiselkää, mikä sai sen pukittamaan kunnolla". oli siis parantunut täysin. voi että, onko nämä nyt oikeasti etsittävä uudelle kierrokselle?

Erönen ja Tuomola kirjoitti tosiaan elämänmakuista tekstiä. eräseltähän oli myös tämä tarkkiksen tivoliponit, jossa teiniraggarit varasti huonokuntoisia poneja tivolista ja ratsasti ne turvaan johonkin.

Pitäähän Musta ori mainita, en ainakaan huomannut että olis jo. Halusin niin kovasti kesyttää hevosen autiolla saarella, ja se olisi nopeampi kuin kukaan eikä antaisi kenenkään muun ratsastaa itsellään! Ja mennä sen kanssa laukkakisoihin! 😁

Pitäähän Musta ori mainita, en ainakaan huomannut että olis jo. Halusin niin kovasti kesyttää hevosen autiolla saarella, ja se olisi nopeampi kuin kukaan eikä antaisi kenenkään muun ratsastaa itsellään! Ja mennä sen kanssa laukkakisoihin! 😁

Hevoskuiskaajan luin n. 14-vuotiaana, ja se oli lempikirjani pitkään. Tarina oli niin upea, että hieman jopa fantasioin menettäväni jalan hevosonnettomuudessa.

Nummela-sarjasta luettu juuri Ratsutilan kasvatti. Melko tylsä, pääosassa Päkän aristokraatti ranskalaisserkku, joka pukeutuu smokkiin ja puhuu naurettavaa hienostelukieltä. "Kummallista, ettei pursiseurassanne ole tarjoilijoita. En ole tottunut tällaiseen"

Eli Valkeakoskelta löytyy hieno pursiseurakin?

"Haluat varmaan virkistäytyä kylvyssä, ennen kuin lähdemme illalla oopperaan". Oopperaan Helsinkiin vai olisko Valkeakoskella kesäisin niin hyvä kulttuuritarjonta? 🤭

Eikö kukaan lukenut oranssikantisia ponipoppoo kirjoja?

Muistaako joku tarkemmin, kirjailija taisi olla Fagerholm tai Fagerström? Kirjoitti kirjoja oman tallinsa tapahtumista/niihin perustuen? Nämä oli kanssa ihan lemppareitani jossain kohtaa. Jossain kirjassa oli shettis joka karkasi koiranpennun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Muistaako joku tarkemmin, kirjailija taisi olla Fagerholm tai Fagerström? Kirjoitti kirjoja oman tallinsa tapahtumista/niihin perustuen? Nämä oli kanssa ihan lemppareitani jossain kohtaa. Jossain kirjassa oli shettis joka karkasi koiranpennun kanssa?

Chrisse Fagerström!:)

Chrisse kirjoitti siis kirjoja ja taisi joku elokuvantapainenkin heidän tallistaan tulla. Oli hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Chrisse Fagerström!:)

Kiitos! Niin olikin, alkoi kilistä kellot jossain muistin perukoilla :) nämä täytyy ehkä yrittää metsästää kirjastosta lainaan.

Vierailija kirjoitti:

Chrisse kirjoitti siis kirjoja ja taisi joku elokuvantapainenkin heidän tallistaan tulla. Oli hyviä.

ihan lempikirjojani! Sillä chrissen Riepu-tammalla (Ratsutallin Tulinen Tamma kirjassa) oli kamala kohtalo, jäi junan alle karkumatkalla. Siitä oli lehdessä joskus kaaaaauan sitten, ja vaikka heppatyttöpäiväni olivat jo aikoja sitten jääneet taakse, olin järkyttynyt tuosta uutisesta :(

Vierailija kirjoitti:

Nummela-sarjasta luettu juuri Ratsutilan kasvatti. Melko tylsä, pääosassa Päkän aristokraatti ranskalaisserkku, joka pukeutuu smokkiin ja puhuu naurettavaa hienostelukieltä. "Kummallista, ettei pursiseurassanne ole tarjoilijoita. En ole tottunut tällaiseen"

Eli Valkeakoskelta löytyy hieno pursiseurakin?

"Haluat varmaan virkistäytyä kylvyssä, ennen kuin lähdemme illalla oopperaan". Oopperaan Helsinkiin vai olisko Valkeakoskella kesäisin niin hyvä kulttuuritarjonta? 🤭

Heh. :D Oli pakko googlettaa. Löytyy pursiseura. Oopperoita ei ollut kuin joku muumiooppera 😂

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksanut jotenkin edes lapsena jaksanut innostua Nummelan ponitallista, aina sama meno siellä :D Sen sijaan Marvi Jalon Lumiponi-sarja oli ihan omassa luokassaan heppakirjojen joukossa!

Siinä oli Niina-niminen tyttö, jolla oli näkövammainen isosisko Anne, joka kävi ratsastamassa, ja myös heidän siskopuolensa ratsasti. Niina ei itse alunperin ollut kiinnostunut hevosista ollenkaan, vaan harrasti neulomista ja oli todella taitava siinä.

Muistan tämän! Se päähenkilöhän osallistui jonkin käsityölehden neulekilpailuun siinä ekassa kirjassa. Muistan, että suunnitteli kilpailutyötään pitkään ja hartaasti, ja sai sitten päähänsä kutoa koko paidan hevosen jouhista itse kehräämällään langalla. Se tarvitsi siihen niitä hevosen jouhia sitten, ja joku kilparatsastaja tallilla antoi luvan ottaa oman kimon kilparatsunsa jouhia. Järkytys oli suuri, kun tämä neuloja sitten isojen kilpailujen alla leikkasi koko hännän ihan töpöksi, siis niin, että vain häntäruoti jäi, kun hevosen omistaja oli koko ajan luullut että sieltä nypätään ehkä pari-kolme yksittäistä jouhta :D

Muistan myös, että päähenkilö pettyi kovin, kun hänen lähettämänsä kilpailutyö ei voittanutkaan kisaa eikä edes sijoittunut, eikä hän ollut uskoa tätä suurta vääryyttä todeksi. Taisi kirjoittaakin siihen lehteen vihaista palautetta, miten hänen olisi kuulunut voittaa. Lehti perusteli tuomarointiaan sillä, että kisan tarkoitushan oli siis antaa nuorille kutojille inspiraatiota ja neuleohjeita, joita voisi itse kokeilla, ja että aika harvalla on mahdollisuutta tai edes aikaa tai kiinnostusta ruveta kehräämään omia lankojaan hevosten häntäjouhista.

Luin ne muutkin sarjan kirjat, koska tykkäsin aina enemmän Marvin tuotannosta kuin Merjan. Mutta mikään muu niistä ei jäänyt samalla tavalla mieleen kuin Lumiponi, koska kyseinen teos herätti mussa lähinnä valtavaa myötähäpeää päähenkilön puolesta. Edes mä en ollut teininä noin vajaa (ja huono häviäjä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksanut jotenkin edes lapsena jaksanut innostua Nummelan ponitallista, aina sama meno siellä :D Sen sijaan Marvi Jalon Lumiponi-sarja oli ihan omassa luokassaan heppakirjojen joukossa!

Siinä oli Niina-niminen tyttö, jolla oli näkövammainen isosisko Anne, joka kävi ratsastamassa, ja myös heidän siskopuolensa ratsasti. Niina ei itse alunperin ollut kiinnostunut hevosista ollenkaan, vaan harrasti neulomista ja oli todella taitava siinä.

Muistan tämän! Se päähenkilöhän osallistui jonkin käsityölehden neulekilpailuun siinä ekassa kirjassa. Muistan, että suunnitteli kilpailutyötään pitkään ja hartaasti, ja sai sitten päähänsä kutoa koko paidan hevosen jouhista itse kehräämällään langalla. Se tarvitsi siihen niitä hevosen jouhia sitten, ja joku kilparatsastaja tallilla antoi luvan ottaa oman kimon kilparatsunsa jouhia. Järkytys oli suuri, kun tämä neuloja sitten isojen kilpailujen alla leikkasi koko hännän ihan töpöksi, siis niin, että vain häntäruoti jäi, kun hevosen omistaja oli koko ajan luullut että sieltä nypätään ehkä pari-kolme yksittäistä jouhta :D

Muistan myös, että päähenkilö pettyi kovin, kun hänen lähettämänsä kilpailutyö ei voittanutkaan kisaa eikä edes sijoittunut, eikä hän ollut uskoa tätä suurta vääryyttä todeksi. Taisi kirjoittaakin siihen lehteen vihaista palautetta, miten hänen olisi kuulunut voittaa. Lehti perusteli tuomarointiaan sillä, että kisan tarkoitushan oli siis antaa nuorille kutojille inspiraatiota ja neuleohjeita, joita voisi itse kokeilla, ja että aika harvalla on mahdollisuutta tai edes aikaa tai kiinnostusta ruveta kehräämään omia lankojaan hevosten häntäjouhista.

Luin ne muutkin sarjan kirjat, koska tykkäsin aina enemmän Marvin tuotannosta kuin Merjan. Mutta mikään muu niistä ei jäänyt samalla tavalla mieleen kuin Lumiponi, koska kyseinen teos herätti mussa lähinnä valtavaa myötähäpeää päähenkilön puolesta. Edes mä en ollut teininä noin vajaa (ja huono häviäjä).

Mutta sehän päättyi Niinan kannalta oikein hyvin, lehti ilmoitti juurikin että liian erikoinen voidakseen voittaa sitä kilpailua, mutta hänestä tehtiin kokonainen oma juttu myöhempään lehteen, jossa esiteltiin hänen muitakin neuleitaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maria Eräsen Ratsumajatalo sarja. On sivuttu tässäkin ketjussa. :) Sijoittuu Ranskaan.

Joo, sekin oli! Harmi että siitä on ollut näin vähän puhetta ketjussa, sehän oli tosi hyvä. Sen muistaakin paremmin, kun niitä luki vielä senkin jälkeen kun lakkasi menemästä läpi se Nummeloiden peruskuvio jossa kirjakieltä puhuvat teinit pieksee ammattirikollisia kaikkialla mihin menevät.

Dissasin kauan Marvi Jaloa ja luin pelkkää Merjaa, ja kyllä harmitti kun ilmeni että Marvihan oli ihan sikana parempi :D Sit oli nää muut, Kuhmutöyry, Ratsumajatalot ja Tuomolan Kati-sarja. Ja Misty ja Stormy, ja joku brittiläinen, jossa ajeltiin Range Roverilla ja syötettiin hevosille ponipähkinöitä??

Oi tuo Tuomolan Kati oli mun suosikkikirjasarja Eräsen lisäksi! Se oli jotenkin hauskasti kirjoitettu. En oikein muista muita juonikuvioita kuin että Katin isäpuolen veli lavasti Katin hevosen Ortesin kuoleman ja myi sen Ruotsiin tai jotain.

Kirjotin tänne jo aiemmin kauhean pitkän sepustuksen tuosta Eräsen Ratsumajatalosta, mutta en enää löytänyt sitä :(  Siinä oli useampi eläinrääkkäysjuttu, sitten oli sairauksia, mm. cp-vamma, leukemia, epilepsia eli aiheet oli hieman syvällisempiä kuin esim. Nummeloissa. Toinen kaksosista seukkas ranskalaisen aatelisen kanssa, ah miten romanttista, tosin näin kolmikymppisenä ajatus heidän ikäerosta lähinnä kauhistuttaa. Jenni taisi olla 16 tai 17 kun tapasivat ekaa kertaa.

Mulla oli Kati-kirjoista sellainen, jossa Kati menee kauhujen ratsastusleirille, jota vetää kuuluisa ratsastaja. Tallilla on kuitenkin vähän kaikki pielessä, ja tallin omistaja vieläpä kaltoinkohtelee hevosiaan. Kati ja muut tytöt jotenkin sinnittelevät, ja lopussa leirin vetäjä ottaa Katin Ortis-hevosen luvatta käyttöön ja ratsastaa sen henkihieveriin. Lisäksi muistan, että leirillä oli joku tyttö jolla oli huono tietämys hevosenhoidosta, ja jonka hevonen oli siksi heikossa hapessa.

Luen just Merja Jalon Paholaisratsua. Voin antaa lukemisen jälkeen pienen lausunnon kirjasta tänne, jos joku on vielä kiinnostunut..

Vierailija kirjoitti:

Luen just Merja Jalon Paholaisratsua. Voin antaa lukemisen jälkeen pienen lausunnon kirjasta tänne, jos joku on vielä kiinnostunut..

Ehdottomasti!

Vierailija kirjoitti:

Joo Merja alkanut uusimmissa kirjoissa unohtelemaan rotuja ja nimiä. Esim. Della on aina ollut new forestin poni,mutta uusimmissa on kirjoittanut myös Dellan olevan issikka Muffen lisäksi. Vähän suututti! :D

Enkä ole tajunnutkaan että Nummelan ponitalli sijaitsee jossain Valkeakoskella, kun aina jonnekkin saaristoon menossa. Pienenä kuvittelin heidän asuvan pk-seudulla ja nyt myöhemmin jossain Turun seudulla. Mennyt ihan ohitse tuo Valkeakoski.

Neahan asuu Salossa ot

Nuo roduthan on mennyt sekaisin jo ihan ekoista kirjoista lähtien, parissa ekassa muffe on islanninponi ja oliko nyt kuudes vai seitsemäs kirja kun bongasin että siitä olikin tullut shettis :D

Aloin siis tämän ketjun innoittamana lukea hyllystä löytyvää nummela-sarjaa läpi (tosin vaan ekat 35, myöhempiä en ole edes lukenut kun tuossa vaiheessa alkoi mennä jo niin epäuskottavaksi touhu ja en halunnut "pilata" aiemmin niin kivaa sarjaa lukemalla noita huonoja) ja oli kyllä ihan hyvä veto kun oma 9v on alkanut suunnitella sen lukemista seuraavaksi. Ekan kymmenen kirjan saldona jo ainakin kolme kauhealla tavalla kuollutta hevosta, muutenkin kaltoinkohdeltuja hevosia ja päkän Fifi kokee kovia jatkuvasti (lyödään harjalla taju kankaalle, upotetaan jäteöljytynnyriin...) ekassa kirjassa jo Repe lyö lopussa tyttöä joka on myrkyttänyt/huumannut hevosia... Huhhuh. Täytyy varmaan tytön kanssa vielä vähän keskustella että nuo on tosiaan vanhoja kirjoja ja tapahtumat sen ajan mukaisia ja jos nyt vielä vaikka vuoden-pari lukisi jotain muuta :D

Yllättävää kyllä, tunteita herättäviä kirjoja ne ovat edelleen näin keski-ikäistyvänkin lukemina, jos siis jättää usein töksähtelevän dialogin ja epäloogiset juonikuviot huomiotta. Tykkään itse nykyisin lukea harlekiini-pokkareita kuormittavan ja haastavan työn vastapainona ja niissä on vähän samaa kuin mitä noista nummeloista nyt tunnistan; ihanaa pieni hetki uppoutua ihan johonkin satuun joka on kuitenkin kirjoitettu niin, että voisi olla tottakin. Muistan esiteini-ikäisenä lukeneeni nummeloita niin että kuvittelin olevani kikka, näyttelin tapahtumia kirjoja lukiessani (joo, olin hyljeksitty lapsi jolla oli vaan pari kaveria jotka nekin vietti mun kanssani aikaa vaan silloin kun "paremmilla" kavereilla oli jotain muuta tekemistä ja vietin siis valtaosan ajastani nenä kirjassa), oli ihanaa uppoutua kirjan maailmaan ja kuvitella olevansa suosittu, sanavalmis Kikka joka oli aina kaikkien tapahtumien keskipisteessä. Samaa huttuahan se on nykyisin kun lukee jostain sheikkimiljardööristä joka rakastuu tulisesti köyhään kassaneitiin :D

Hauskaa vaan, että nyt lukiessa kikka ei tunnukaan enää niin kivalta tyypiltä, kiukuttelee ja tuiskahtelee kavereilleen ja perheelleen, toimii oman päänsä mukaan ottamatta muita huomioon ja vaikuttaa muutenkin tosi ärsyttävältä tyypiltä. Päkä-rassua taas käy oikein sääliksi.

Täytyy varmaan kohta alkaa kerätä Haavikon ravitalli-sarjaa nummeloiden kaveriksi hyllyyn. "Ihan vaan lapsille luettavaa"... :D

Itse nostalgian vuoksi kerään Nummeloita, joista puuttuu enää reilu kymmenen ja suurin osa niistä on näitä uudempia. Oman lapsuuteni aikoina ne olivat mahtavia kirjoja, vaikka aina välillä ihmetyttikin miten hevosihminen hetkittäin tuntui olevan aika tietämätönkin hevosasioissa :D Itse lapsena kuitenkin tajusin sentään,  että ne ovat vain kirjoja eivätkä aina olleet sen lähempänä totuutta kuin lottovoitto minun talouttani :D Kikasta en pitänyt yhtään, Essi oli oma suosikkini! Jalon olisi pitänyt ymmärtää lopettaa sarja jo aikapäivää sitten, nuo uudet kirjat pyörittävät vain samoja asioita kirjoista toiseen (mm. Kafkan varastaminen). Myöskin uusien kirjojen kannet ovat todella tylsiä ja rumia. Ne vanhat Tepposen(?) piirtämät kannet ovat loistavia ja olisin toivonut itse, että kirjojen kansikuvien hanki olisi pidetty loppuun asti samantyyppisenä.

Myös Haavikko-sarjan kirjat täyttävät hyllyjäni, pidin niistäkin kovin ja ne ovat ehkä kestäneet myös aikaa paremmin kuin Nummelat.

Ratsutyttö- sarja taas oli suunnattu  ehkä yläasteikäisille (jotka myös yllättäen löytyvät hyllystäni..) ja on edelleenkin ihan viihdyttävää luettavaa. Siinä hahmot ikääntyivät normaalisti, mikä oli sarjan kannalta hyvä.