Nummelan ponitalli- sarja - mitä kettua?!

Vierailija kirjoitti:

https://www.youtube.com/playlist?list=PL4-YmN5Q4feQ-fYqI_CdEHLqGW_1AqfDw

Youtubesta löytyy Polluxin äänikirjat. Mulla oli muistaakseni nämä kaikki. Nää oli silloin niin jänniä! Sinikka Sokka on hyvä lukija.

Voi ei, mitä muistoja! Erityisesti yksi tulee todella elävästi mieleen: Olin 11-vuotias, kun sain ensimmäiset kuukautiseni. Mulla on tosi kivuliaat menkat, kuten äidillänikin, ja ennen e-pillereiden aloittamista kärsin niistä hurjasti. Muistan, että mulla oli elämäni toiset kuukautiset ja ystäväni oli juuri käynyt ovella kysymässä minua ulos, mutta äitini oli sanonut, että olen kipeänä. Makasin oman huoneeni sängyllä ja itkin kivusta odottaen särkylääkkeen vaikutusta, isä ja 4-vuotias siskoni istuivat vierellä, muistan elävästi kuinka sisko silitteli kättäni ja jutteli piirustuksesta, jonka oli tehnyt lohduttaakseen minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan 90-luvun suomalaista kirjasarjaa, jossa hevostyttö-päähenkilö on muuttanut yh-äitinsä, pikkusiskonsa ja kaksosveljensä (?) kanssa Helsingistä maalle, olikohan se nyt isoäitinsä omistamalle ratsastuskoululle?

Tällä päähenkilöllä oli jotain sutinaa samalla tallilla käyvän, rikkaasta perheestä tulevan pojan kanssa. Olikohan pojan nimi Kai?

Jossain osassa lähtivät jonkinlaiselle hevosvaellukselle, jossa oli mukana myös yhden osallistujan ulkomailla lapsuutensa viettänyt serkku, joka joutui johonkin onnettomuuteen.

Tämä sarja oli Kirsti Mannisen: Kuhmutöyryn huimapäät

eikä...! en jostain syystä tunnistanut tuosta kuvauksesta mutta nyt kun sanoit nimen niin eikä mitkä muistot tulvahti pintaan! :D tämä oli vielä yksi lempisarjoistani, n. 12 vuotta sitten, ja vieläkin muistuu mieleen vaikka mitä tapahtumia niissä :)

Ikävä noita aikoja senkin takia, että mikä keskittyminen silloin olikaan noita kirjoja lukiessa. Tarinaan saattoi uppoutua pitkäksi aikaa ja lukea kirjan päivässä. Lukeminen oli todella lukemista, ei selailtu välillä nettiä puhelimella tai vastailtu viesteihin. Ei pyörinyt työasiat tai muut stressin/huolen aiheet mielessä lukemista häiritsemässä... Nykyään tuntuu että vaikka olisi hyvä kirja, niin en osaa samalla tavalla keskittyä kuin ennen. Jatkuvasti tulee mieleen joku kauppalista tai lukeminen keskeytyy, kun pitääkin tarkistaa joku mieleen tullut asia netistä/kalenterista.

Onko muilla nyt aikuisiällä sama homma? Toki nykyään luetaankin erilaisia tekstejä kuin mitä vaikka nuo Nummelat on ja muistan lukeneeni, että ylipäätään ihmisten keskittymiskyky on heikentynyt. Ärsyttävää.

Muistaako joku Parivaljakko-sarjaa? Laura ja Emma asuivat tätinsä luona kartanossa, jolla oli hevostalli. Molemmilla oli ihastuksia ja paljon loukattuja tunteita. Yhdessä kirjassa oli Lauran ihastuksen mielenvikainen työntekijä joka vei Lauran paikan Sampan ykkösnaisena ja kidutti kaikkia.

Muistaako kukaan 90-luvun lopun heppakirjaa, jossa kuvattiin pienen (valkoisen?) varsan elämää. Ihmiset siis vain kasvottomassa sivuroolissa ja kerrottuna varsan näkökulmasta., Ihan kirjaston kirja, eikä polluxin tmv. Piirretyt vanhahtavat kannet, punainen selkämys, olisiko ollut käännöskirja. Jossain kirjassa (kuudes osa?) varsa tai tämän läheisin kaveri oltiin myymässä tai eksynyt tmv. ja sarja jäi juuri siihen kohtaan! Muistaakseni vuoden-parin ajan yritin selata hyllyjä, josko... josko... mutta ei koskaan selvinnyt miten cliffhangerin kanssa kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan muu muista sitä Pigletiä? Muistan vielä että kirjailijan nimi oli nan inger. Ja siinä kirjassa Pigletin perhe muutti uuteen taloon, Piglet laski ekana yönä uudessa kodissa ikkunaruudut, sai hevosen nimeltä Dawn (mutta muut luuli että se on Lawn kuin nurmikko) jne. Osaan varmaan sen kirjan vieläkin melkein ulkoa vaikka luin sen joskus 9-vuotiaana muutaman kerran :D . ja nyt olen 38 :D .

Muistan ainakin sellaisen kokoelmateoksen jossa oli monta kirjaa, kirjailija muistaakseni Inger Nan (?). Kirjan nimi oli Perheeseen tuli poni tms.  Taisi olla päiväkirjamuotoon kirjoitettu. Siinä oli ainakin päähähmon nimi Piglet ja muistan sitä ihmetelleeni :D

Hämärästi muistan tämän. Oliko kirjassa tytön perheellä rahasta tiukkaa ja usein tuotiin esille kuinka paljon ponin ylläpito maksaakaan?

Tämä olikin K.M. Peytonin Yli esteiden

Oi, Peytonin kirjat oli ihania, nämä sekä kartanosarja Christina. Myös Piglet - kirjat muistan, tytön lempinimi oli Piglet koska näytti vauvana Nalle Puhin possulta, kiitti vaan vanhemmat. Muistan elävästi siskon tummaihoisen miehen, koska serkkuni perulainen mies oli juuri käynyt meillä ja minunkin mielikuvissani hän oli vähän alkeellisimmista oloista mitä oikeasti oli.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä noita aikoja senkin takia, että mikä keskittyminen silloin olikaan noita kirjoja lukiessa. Tarinaan saattoi uppoutua pitkäksi aikaa ja lukea kirjan päivässä. Lukeminen oli todella lukemista, ei selailtu välillä nettiä puhelimella tai vastailtu viesteihin. Ei pyörinyt työasiat tai muut stressin/huolen aiheet mielessä lukemista häiritsemässä... Nykyään tuntuu että vaikka olisi hyvä kirja, niin en osaa samalla tavalla keskittyä kuin ennen. Jatkuvasti tulee mieleen joku kauppalista tai lukeminen keskeytyy, kun pitääkin tarkistaa joku mieleen tullut asia netistä/kalenterista.

Onko muilla nyt aikuisiällä sama homma? Toki nykyään luetaankin erilaisia tekstejä kuin mitä vaikka nuo Nummelat on ja muistan lukeneeni, että ylipäätään ihmisten keskittymiskyky on heikentynyt. Ärsyttävää.

Minua ärsyttää myös. Lapsena ja nuorena ahmin kirjoja ja olisin viettänyt koko päivät lukien jos vaan mahdollista. Luin suunnilleen koko lähikirjaston nuortenkirjahyllyn läpi ja lasten kirjoistakin suunnilleen kaikki kunnon kirjat. Nykyään en tahdo saada luettua oikein mitään kirjoja kun ei vaan pysty keskittymään samalla lailla ja aina tulee jotain tärkeämpää mieleen. Harmittaa kyllä :(

Muuten kiitos tästä keskustelusta minä hihittelin itsekseni näille jutuille yöllä. Minulle tuo Haavikko-sarja oli jotenkin läheisempi, Nummeloitakin tuli kyllä luettua, samoin Nea kirjoja ja Pollux-kirjoja ois hyllymetreittäin vanhempieni aitassa. Yritin joskus lahjoittaa niitä eteenpäin mutta kukaan ei ollut kiinnostunut. Ehkä nykypäivän heppatytöt ei enää lue kirjoja, mikä on kyllä sääli :(

Sain sen Hevosparonin koston luettua ja olen lievästi sanottuna ymmälläni. Päkän isoäiti, oletan äidinäidiksi, on Alice Eskilstjerna. Päkän serkku, oletan äidin puoleiseksi, on Stefan Larsvik. Stefanin äiti Elisabet on kuollut, niin väittää Stefanin isä Henrik Larsvik. Eskilstjernan ullakolta löytyy valokuva, mistä käy ilmi, että Elisabet onkin pettänyt Henrikiä Erikin, Päkän enon kanssa. Tämä vielä kävisi järkeen, mutta tämä Erik sattuukin olemaan Henrikin veli! Eli myös Henrik on Päkän eno, mikä tarkoittaa, että Päkän äiti on syntyjään Larsvik. Mutta miksi Päkän isoäiti on Eskilstjerna? Isän äitikään ei voi olla kyseessä, koska Päkän isän sukunimi on Kiiski. Jos Alice Eskilstjerna on Henrikin äiti ja Stefanin isoäiti, miksi Stefan ei tiedä sitä, ja miksi Eskilstjernat ja Larsvikit vihaavat toisiaan?

Kevennyksenä: Päkä putoaa muurahaiskekoon ja milläpä muulla kärsineitä silmiä lääkitään kuin... mehiläiskittivahalla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita vanhoja pollux-kirjoja haluaisin kyllä saada käsiini jostain. Täyttä laukkaa-sarja ja jotkut yksittäiset kirjat, joiden nimiä en enää muista, olivat omia suosikkejani. Harmittaa, että äitini heitti kaikki heppakirjani pois, kun muutin pois kotoa. Kirjastoistakin löytyy helposti Nummeloita tms, mutta polluxia ei löydy sitten mistään! Torista katselin äsken niin siellä on jotain, mutta taitaa hinta nousta postimaksujen kanssa liian korkeaksi omalle opiskelijalompakolle.

Mulla on vieläkin jossain vanhempien varastossa iso pino Polluxin kirjoja. Olisko sulla sähköpostia, jonka voisit laittaa tänne? En viitsisi heittää roskiin noita kirjoja, ja kirjasto ei ota vastaan. Eivät kuulemma ota kirjakerhokirjoja, kun niitä on jo entuudestaan.

Sähköposti on valitettavasti tyyliä etunimisukunimi, joten en viitsisi sitä tänne jakaa, vaikka tässä ketjussa ei hulluja olekaan esiintynyt. Kiitos kuitenkin, tämä on ihanin ja piristävin av-ketju pitkästä aikaa :)

Vierailija kirjoitti:

Ohis mutta muistaako kukaan vastaavien englannista käännettyjen heppasarjojen nimiä? Tykkäsin kovasti yhdestä enkä ole sitä koskaan enää löytänyt.

Mustarastaat-nimisestä ratsastajaporukasta kertova sarja. Esim Mustarastaat ja lahjaponi. Ihanassa englantilaisissa kulttuuriympäristössä tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita vanhoja pollux-kirjoja haluaisin kyllä saada käsiini jostain. Täyttä laukkaa-sarja ja jotkut yksittäiset kirjat, joiden nimiä en enää muista, olivat omia suosikkejani. Harmittaa, että äitini heitti kaikki heppakirjani pois, kun muutin pois kotoa. Kirjastoistakin löytyy helposti Nummeloita tms, mutta polluxia ei löydy sitten mistään! Torista katselin äsken niin siellä on jotain, mutta taitaa hinta nousta postimaksujen kanssa liian korkeaksi omalle opiskelijalompakolle.

Mulla on vieläkin jossain vanhempien varastossa iso pino Polluxin kirjoja. Olisko sulla sähköpostia, jonka voisit laittaa tänne? En viitsisi heittää roskiin noita kirjoja, ja kirjasto ei ota vastaan. Eivät kuulemma ota kirjakerhokirjoja, kun niitä on jo entuudestaan.

Sähköposti on valitettavasti tyyliä etunimisukunimi, joten en viitsisi sitä tänne jakaa, vaikka tässä ketjussa ei hulluja olekaan esiintynyt. Kiitos kuitenkin, tämä on ihanin ja piristävin av-ketju pitkästä aikaa :)

feikkisähköposti

.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä noita aikoja senkin takia, että mikä keskittyminen silloin olikaan noita kirjoja lukiessa. Tarinaan saattoi uppoutua pitkäksi aikaa ja lukea kirjan päivässä. Lukeminen oli todella lukemista, ei selailtu välillä nettiä puhelimella tai vastailtu viesteihin. Ei pyörinyt työasiat tai muut stressin/huolen aiheet mielessä lukemista häiritsemässä... Nykyään tuntuu että vaikka olisi hyvä kirja, niin en osaa samalla tavalla keskittyä kuin ennen. Jatkuvasti tulee mieleen joku kauppalista tai lukeminen keskeytyy, kun pitääkin tarkistaa joku mieleen tullut asia netistä/kalenterista.

Onko muilla nyt aikuisiällä sama homma? Toki nykyään luetaankin erilaisia tekstejä kuin mitä vaikka nuo Nummelat on ja muistan lukeneeni, että ylipäätään ihmisten keskittymiskyky on heikentynyt. Ärsyttävää.

Minä luen tästä syystä nykyään vain iltaisin sängyssä, silloin ei pauhaa telkkari taustalla, eikä tule tarvetta vilkaista koko ajan somea. Tätä ketjua lukiessa on tullut mieleeni, että kun omassa lapsuudessa ja nuoruudessa on ollut nämä Jalon sisarusten sarjat ja muut täällä mainitut, Sweet Valley Hight, Tuija Lehtisen kirjat, Harry Potterit yms., niin mitkä ovat nykynuorten suosikkikirjasarjat, joita "kaikki" lukevat, vai onko sellaisia enää?

Ketjua lukiessa mieleen muistui myös joku ulkolainen hepparomaani, missä pääjuoni käsitteli onnettomuutta. Kirjan päähahmo oli tippunut ratsailta ja saanut pahan aivotärähdyksen tms. Mielenkiintoista oli että tämä tuntui vaikuttavan vain siihen, että hän poikaystävänsä sijasta rakastikin yht' äkkiä ylenpalttisesti jotain ihan toista poikaa samalta tallilla. Lopulta "yllättäen" päähenkilö mutkien jälkeen toipuu ennalleen ja rakkaus alkuperäisen sulhon kanssa kukoistaa. Muistan jo lukiessani ajatelleeni, että juoni on käsittämättömän kömpelö 😊

Nummeloista jäi mieleen, kun jossain kirjassa puhuttiin rattijuoppudesta, niin tallilaiset pohtivat vakavina että onneksi heidän tallillaan ei ole "ohjasjuoppoja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä noita aikoja senkin takia, että mikä keskittyminen silloin olikaan noita kirjoja lukiessa. Tarinaan saattoi uppoutua pitkäksi aikaa ja lukea kirjan päivässä. Lukeminen oli todella lukemista, ei selailtu välillä nettiä puhelimella tai vastailtu viesteihin. Ei pyörinyt työasiat tai muut stressin/huolen aiheet mielessä lukemista häiritsemässä... Nykyään tuntuu että vaikka olisi hyvä kirja, niin en osaa samalla tavalla keskittyä kuin ennen. Jatkuvasti tulee mieleen joku kauppalista tai lukeminen keskeytyy, kun pitääkin tarkistaa joku mieleen tullut asia netistä/kalenterista.

Onko muilla nyt aikuisiällä sama homma? Toki nykyään luetaankin erilaisia tekstejä kuin mitä vaikka nuo Nummelat on ja muistan lukeneeni, että ylipäätään ihmisten keskittymiskyky on heikentynyt. Ärsyttävää.

Minä luen tästä syystä nykyään vain iltaisin sängyssä, silloin ei pauhaa telkkari taustalla, eikä tule tarvetta vilkaista koko ajan somea. Tätä ketjua lukiessa on tullut mieleeni, että kun omassa lapsuudessa ja nuoruudessa on ollut nämä Jalon sisarusten sarjat ja muut täällä mainitut, Sweet Valley Hight, Tuija Lehtisen kirjat, Harry Potterit yms., niin mitkä ovat nykynuorten suosikkikirjasarjat, joita "kaikki" lukevat, vai onko sellaisia enää?

Olen syntynyt -90 ja siis juurikin itse luin päivässä joskus jopa 3 kirjaa lomilla koko nuoruuteni. Taru Sormusten Herrasta ja Silmarillion olivat suosikkini, jotka luin varmaan 15 kertaa vähän päälle 10-vuotiaana. Ja siis nämä Nummelat ja Haavikon ravitalli varmaan just opetti mulle sen, että jännämiehiin kannattaa ihastua (not, opin tästä eroon sitten aikuisena..) :D 

Aikuisena sitten akateemisten hommien myötä huomasin, että ns. viihdelukeminen oli jäänyt ihan kokonaan ja viime jouluna aloitin taas tuon huvikseni lukemisen Neil Gaimanin Norse Mythology-kirjalla ja Yual Noah Hararin Sapiens-kirjalla. Molemmat suorastaan imaisin. 

Pikkuveljeni on 12 vuotta nuorempi, ja syntynyt -02 siis, eikä lue oikeastaan mitään kirjoja. Oon ollut siitä huolissani ja saanut vähäsen edes häntä kiinnostumaan. Pienenä luin hänelle iltasaduksi Harry Potterit ja Artemis Fowlit (omia sen ajan suosikkeja). Mutta valitettavasti ei hän eikä kaveriporukkansa tee paljoa muuta kuin pelaa iltaisin :( En tiedä onko tämä miten yleinen tilanne.

Ot

Eikö se olisi mehiläisvahakitti, ei mehiläiskittivaha?

Paras kirjasarja lapsena. Kesäyöt niitä terassilla luin. Osa oli myös oikeasti pelottavia siihen aikaan. Saisipa joskus vielä takaisin sen tunteen, kun odotti koulun päättymistä, että pääsisi noiden kirjojen kimppuun.

Muistaako kukaan sellaista suomalaista hevoskirjaa (saattaa olla jommankumman Jalon kirjoittama tai sitten ei), jossa tyttö alkaa ratsastaa naapurin/muun tuttavan työhevosella, joka on laitumella kesällä? Muistan, että väsäsi sille aluksi varusteita (riimu tms.) paalinarusta, kunnes sai opastusta asianmukaiseen hevosenkäsittelyyn. Alkoi sitten tosiaan ratsastella hevosella ja jossain vaiheessa menivät laukkaa pitkin metsätietä. Kirjan lopussa kävivät sitten ratsastuskoululla ja ilmeisesti aikoivat tulevaisuudessa osallistua yhdessä ratsastustunneille.

Hitto kun en muista tytön tai hevosen nimiä! Käsittääkseni heppa kuitenkin oli työhevosena toiminut suokki.

Nummeloista on näköjään v. 2010 ilmestynyt "Kikka ja Repe - Muistoja". Onkohan kukaan lukenut tätä?

Muistaako kukaan seuraavanlaista hevoskirjaa: Ei suomalainen. Kertoi tarinaa hevosen näkökulmasta, saattoi olla jopa minä-muodossa. Hevosella oli hyvä ensimmäinen omistaja, joka joutui syystä taikka toisesta myymään hevosen. Hevosesta tuli kiertolainen, joutui toinen toistaan kurjempiin olosuhteisiin, mm. raskaita työpäiviä vetämässä kärryjä, ja jotkut omistajat kohtelivat muutenkin kaltoin. Hevonen muisteli haikeudella ensimmäistä omistajaansa. En muista hevosen nimeä, mutta hassuna yksityiskohtana muistan, että jossain tallissa oli naapurikarsinoissa hevoset nimeltään Kulkuri ja Kankuri :) Kirjan lopussa hevonen oli jo vanha ja väsynyt, tyytynyt kohtaloonsa. Ja kirjan loppu oli aivan ihana, eka omistaja törmäsi hevoseen sattumalta, ja osti sen itselleen, ja voi sitä molemminpuolista onnea <3

Tää oli jotenkin vaikuttava, surullinen ja haikea kirja, olisi mukava löytää tämä jostain.