Lue keskustelun säännöt.
Ilman lapsenlapsia jääneet Saara ja Elli tunnustavat olevansa kateellisia niille, jotka saavat olla mummoja: ”Jään paitsi jostain”
18.11.2019 |
https://www.is.fi/perhe/art-2000006307439.html
Ellillä ei ole omia lapsia ollenkaan ja siten ei voi olla lastenlapsiakaan. Saaralla taas on kaksi n. kolmekymppistä poikaa, mutta he molemmat ovat ilmoittaneet, etteivät halua lapsia.
"Saara, 63, hätkähti vähän, kun hänen täysi-ikäiset poikansa ilmoittivat jokin aika sitten, että lapsenlapsia on turha odotella. Samanikäiset tutut olivat alkaneet saada lapsenlapsia, ja kaipuu omiin heräsi."
Eivätkö vapaaehtoisesti lapsettomat ymmärrä, etteivät he päätä pelkästään omasta puolestaan, vaan myös toisten ihmisten puolesta? He tekevät toisen ihmisen puolesta mm. päätöksen, ettei henkilöstä tule koskaan isovanhempaa. Mutta ei, tästä ei saisi puhua, pitäisi vaan hiljaa ymmärtää!
Oikeasti, kuka nämä kaikki lapsettomat aikanaan heidän vanhuudessaan hoitaa ja pitää heille seuraa? Tulee olemaan aivan valtavasti yksinäisiä vanhuksia silloin!
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Mummoudesta haaveilevilla on oikeus omiin tunteisiinsa ja niistä puhumiseen. Sitähän velat ovat vaatineet itselleen, miksei sitä haluta sallia isovanhemmiksi haluaville? Kun jokaiselle täysjärkiselle on kuitenkin selvää että aikuiset päättävät itse mahdollisesta lasten hankinnasta (tai siis sen yrittämisestä). Mutta saa ihminen olla kateellinen tai pettynyt, ja sanoa sen ääneen.
Jokainen on oikeutettu omiin haaveisiinsa ja tunteisiinsa. Kyllä siitä saa puhua. Minussa närää herätti lähinnä aloituksen valitus siitä että vapaaehtoisesti lapsettomat päättävät vanhempiensa puolesta näiden isovanhemmuudesta ja painotettiin sitä miten itsekästä se on. Jos toisen puolesta valitseminen on niin itsekästä, hirveää ja surullista, miksi vanhemmat saisivat päättää lapsensa puolesta hankkivatko he lapsia vastoin omaa tahtoaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös perheitä, joilla ei ole isovanhempia. Miten olisi jos joku perustaisi perhekerhotoiminnan, jossa lapsenlapsettomat mummut ja mummuttomat lapset vanhempineen kohtaisivat...
Mannerheimin lastensuojeluliitolla (MLL) on jo tuontyyppistä toimintaa.
Eikö ole myös kamalaa, että jotkut pakottavat toisia isoäidiksi?! Siis ihan ilman lupaa mennään hankkimaan lapsia vain omasta halusta!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös perheitä, joilla ei ole isovanhempia. Miten olisi jos joku perustaisi perhekerhotoiminnan, jossa lapsenlapsettomat mummut ja mummuttomat lapset vanhempineen kohtaisivat...
Mannerheimin lastensuojeluliitolla (MLL) on jo tuontyyppistä toimintaa.
Huomasinkin äsken, että haastattelun naiset ovatkin jo mukana kyseisessä toiminnassa. Hienoa😊
Lasten saaminen eikä varsinkaan lastenlasten saaminen ole kenenkään absoluuttinen oikeus. Samalla lailla voitaisiin alkaa väittämään milloin minkäkin asian vaikuttaneen elämään. En päässyt lääkikseen, nyt muut ovat pilanneet minulta lääkäriunelmani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelen itseni samaan tilanteeseen, ja jos lapsirakkaana kipeästi haluaisin lapsenlapsia, mutta lapseni eivät, niin jättäisin perintöni kuitenkin jollakin tavalla lasten hyväksi. Omat lapseni jättäisin perinnöttä, koska he pärjäisivät varmasti lapsettomina ihan hyvin.
Kyllä minulle olisi iso pettymys jos ei yhtään hellittävää ja lellittävää lastenlasta tulisi. Asia ei ole missään määrin ajankohtainen vielä kun kolmesta omasta lapsesta vanhin on vasta 7. Jotenkin kun tietää, että lapsiluku on tässä on ihanaa ajatella, että ehkä niitä vauvan tuoksuisia hetkiä silti vielä joskus pääsee nauttimaan. Ei se tietysti sama asia ole ja ei kuulukaan olla, mutta ajatus on silti ihana ja tuo jotain konkreettista merkityksellisyyttä vanhuusvuosiin kun pohtii aikaa pitkälle tulevaisuuteen. Täytyy vain toivoa, että kolmesta lapsesta edes joku haluaa lapsia, saa lapsia, löytää puolison joka myös haluaa lapsia jne. Itse en koskaan kuitenkaan meinaa "lapsenteosta" ja mummihaaveista painostaa. Omat kun ovat rankoilla hoidoilla saatuja lahjoja, ymmärrän pitää mölyt mahassa. Unelmoida kuitenkin kai jokainen saa. Kuin myös surra jos jää lastenlapsettomaksi omista toiveista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kaikkihan me jäädään "paitsi jostain". Elämä on epäreilua, kyllä tuohon ikään mennessä se olisi jo pitänyt sisäistää.
He voisivat ryhtyä varamummoiksi. Ei tarvis valittaa.