Lue keskustelun säännöt.
Ilman lapsenlapsia jääneet Saara ja Elli tunnustavat olevansa kateellisia niille, jotka saavat olla mummoja: ”Jään paitsi jostain”
18.11.2019 |
https://www.is.fi/perhe/art-2000006307439.html
Ellillä ei ole omia lapsia ollenkaan ja siten ei voi olla lastenlapsiakaan. Saaralla taas on kaksi n. kolmekymppistä poikaa, mutta he molemmat ovat ilmoittaneet, etteivät halua lapsia.
"Saara, 63, hätkähti vähän, kun hänen täysi-ikäiset poikansa ilmoittivat jokin aika sitten, että lapsenlapsia on turha odotella. Samanikäiset tutut olivat alkaneet saada lapsenlapsia, ja kaipuu omiin heräsi."
Eivätkö vapaaehtoisesti lapsettomat ymmärrä, etteivät he päätä pelkästään omasta puolestaan, vaan myös toisten ihmisten puolesta? He tekevät toisen ihmisen puolesta mm. päätöksen, ettei henkilöstä tule koskaan isovanhempaa. Mutta ei, tästä ei saisi puhua, pitäisi vaan hiljaa ymmärtää!
Oikeasti, kuka nämä kaikki lapsettomat aikanaan heidän vanhuudessaan hoitaa ja pitää heille seuraa? Tulee olemaan aivan valtavasti yksinäisiä vanhuksia silloin!
Kommentit (29)
No tästä on just kyse edesmenneen Markku Maunon kanssa kun kiusasi pihan lapsiperheitä, kun tyttärensä lapseton eikä saa lapsia. Kuolemaansa asti Markku tappeli pihan lapsiperheiden kanssa. Teki perättömiä ilmoituksia eläimistä ja lapsista. Näin meillä Turussa. Onneksi tää Markku kuoli kaksi ja puoli vuotta sitten alle 70-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas kerran yksi itsekäs syy tehdä lapsia. Mummin hoivatarpeen ja mummokokemuksen tyydyttämiseksi. En tiedä vielä yhtään epäitsekästä syytä tehdä lapsi. Omiin tarpeisiin ne aina tehdään. Kyllä, myös hoivaamisen halu on oma tarve.
Kuinka usein ap käyt itse omien vanhempiesi/appivanhempiesi luona?
Mun isä oli tosi iloinen kuullessaan, että hänestä tulee vaari.
Tottahan se on, että jos ei lapsenlapsia saa niin jäähän sitä silloin paitsi isovanhemmuudesta.
Siihen ei voi itse vaikuttaa muuten kuin hommaamalla niitä lapsia ja toivomalla parasta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein ap käyt itse omien vanhempiesi/appivanhempiesi luona?
Useita kertoja vuodessa. t. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo mummo iässä oleva nainen ja en yhtään ole kaivannut lapsenlapsia. Minulla on omakin elämä ja en oikeestaan yhtään välittäisi tällä hetkellä hoitaa ketään pieniä lapsia. Olen tyytväinen että ainakin toinen lapsistani on päättänyt olla tekemättä lapsia.
Joka päivä ollut nyt näitä syyllistäviä juttuja nettilehdissä. Koskahan lopettavat? Ei tehoa minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on myös perheitä, joilla ei ole isovanhempia. Miten olisi jos joku perustaisi perhekerhotoiminnan, jossa lapsenlapsettomat mummut ja mummuttomat lapset vanhempineen kohtaisivat...
Mummoudesta haaveilevilla on oikeus omiin tunteisiinsa ja niistä puhumiseen. Sitähän velat ovat vaatineet itselleen, miksei sitä haluta sallia isovanhemmiksi haluaville? Kun jokaiselle täysjärkiselle on kuitenkin selvää että aikuiset päättävät itse mahdollisesta lasten hankinnasta (tai siis sen yrittämisestä). Mutta saa ihminen olla kateellinen tai pettynyt, ja sanoa sen ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini hylkäsi mut, joten itsekin vedin oman alkioni vessasta alas. Valintoja. Huvikseni toki kyllä kysyn että kuka sille Ellille ne lapsenlapset tekisi?
Tässä elämässä monikin ihminen jää paitsi jostakin asiasta. Sille asialle ei vaan voi mitään. Kaikki ei ole itsestä kiinni. Yleensäkkään elämä ei mene niin kuin suunnitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo mummo iässä oleva nainen ja en yhtään ole kaivannut lapsenlapsia. Minulla on omakin elämä ja en oikeestaan yhtään välittäisi tällä hetkellä hoitaa ketään pieniä lapsia. Olen tyytväinen että ainakin toinen lapsistani on päättänyt olla tekemättä lapsia.
Iso osa isovanhemmista ei hoida ikinä koskaan milloinkaan lapsenlapsiaan.
Älä trollaa tällä kuluneella aiheella. Tylsyyden huipentuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein ap käyt itse omien vanhempiesi/appivanhempiesi luona?
En ole ap, mutta itse käyn 2-3 kertaa viikossa, kun asutaan muutaman kilsan päässä. Aina on mummi iloinen ja lapset rakastaa käydä mummolassa.
Olisin minäkin mummoiässä, jos ylipäätään olisi omiakin lapsia ollut. Etteikö lapsia olisi jossakin vaiheessa toivonut, mutta päätimme hyväksyä lapsettomuutemme edesmenneen mieheni kanssa.
Koska en ole koskaan muutenkaan hakenut elämääni valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja, kiinnostunut myös siitäkin miten ei elä niin kuin suurin osa perhekeskeisesti, on elämäni suunta ollut aina sitten sitä ihan muuta ja valtavirrasta poikkeavaa.
Vauvat ja lapset ovat ihania ja jaksan aina ihastella pieniä ihmisen alkuja alkaen kauppareissuista sukujuhliin, joissa joku taapero tulee vastaan, ja se riittää minulle. Maailmassa tarvitaan myös niitä kivoja naapurin mummoja, jotka sanovat jotakin ystävällistä elämänsä ruuhkavuosissa raahautuville äideille ja isille. Olen nähnyt sen niin miljoona kertaa monessa tilanteessa, miten saan kasvot kirkastumaan ja ryhdin nousemaan. Saati sitten ne pienet siinä reuhuamassa jaloissa.
Se, että joillakin tutuilla jutut koostuvat lapsenlapsista ei saa minua kokemaan jääneeni jotakin paitsi. Ennen samat tyypit keskittyivät ensin saamaan puolison, puhuivat hänestä, sitten tulivat lapsijutut, mahdollisesti erot, jälleen uusi puoliso ja nyt samalla kaavalla kerrotaan lapsenlapsista. Sellaiset tutut eivät lähde minun kanssani reissuun, kulttuuritapahtumiin, juomaan lasia viiniä, sillä jos ei ole muuta kerrottavaa eivät he silloin ole minun ystäviäni. Ihminen kuitenkin viime kädessä vastaa vain omasta elämästään ja miten rikkaaksi sen tekee. Lapsenlapset ovat osa elämää, mutta eivät kaikkea.
Tiedän että vanhempani toivovat minun löytävän joskus naisen ja että tekisin sitten vielä muutaman lapsen, välillä he vihjailevat ja utelevat koska perustan perheen, vähän sinällään outoa se on kun sen huomaa että he haluaisivat olla isovanhempia mutta minä taas en parisuhdetta kaipaa enkä myöskään lapsia halua.
Olen joskus jopa sanonut että en minä niin parisuhteesta tai lapsista välitä mutta vieläkin tuntuu joskus että he haluavat että perustan perheen.
Parisuhteen voisin haluta jos yhteiskunta olisi erilainen ja jos naiset olisivat erilaisia, lapsia taas voisin haluta mutta haluan keskittyä muihin asioihin elämässäni.
Eiköhän vanhempni kohta tajua että heidän on turha odottaa että jälkikasvua tähän maailmaan tekisin.
Meidän suvussa ei oikein kukaan nykyään ole tehnyt lapsia joten kuihtuu koko suku pois.
Ensi vuonna kolmekymppisiä pääsen viettämään ja toivottavasti he ei enään sen jälkeen utele minun jälkikasvu suunnitelmista.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että vanhempani toivovat minun löytävän joskus naisen ja että tekisin sitten vielä muutaman lapsen, välillä he vihjailevat ja utelevat koska perustan perheen, vähän sinällään outoa se on kun sen huomaa että he haluaisivat olla isovanhempia mutta minä taas en parisuhdetta kaipaa enkä myöskään lapsia halua.
Olen joskus jopa sanonut että en minä niin parisuhteesta tai lapsista välitä mutta vieläkin tuntuu joskus että he haluavat että perustan perheen.
Parisuhteen voisin haluta jos yhteiskunta olisi erilainen ja jos naiset olisivat erilaisia, lapsia taas voisin haluta mutta haluan keskittyä muihin asioihin elämässäni.
Eiköhän vanhempni kohta tajua että heidän on turha odottaa että jälkikasvua tähän maailmaan tekisin.
Meidän suvussa ei oikein kukaan nykyään ole tehnyt lapsia joten kuihtuu koko suku pois.
Ensi vuonna kolmekymppisiä pääsen viettämään ja toivottavasti he ei enään sen jälkeen utele minun jälkikasvu suunnitelmista.
Eka lause kertoi sinun syvimmät tuntemukset. Älä tee lapsia tai ala seurustelemaan pakosta. Lisäänny tai deittaa vain ja ainoastaan omasta halustasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein ap käyt itse omien vanhempiesi/appivanhempiesi luona?
En ole ap, mutta itse käyn 2-3 kertaa viikossa, kun asutaan muutaman kilsan päässä. Aina on mummi iloinen ja lapset rakastaa käydä mummolassa.
Minun vanhempani on ihan vielä työelämässä eikä ole aikaa tai jaksamista nähdä. Miehen vanhemmat taas hoituvat asiansa niin etteivät edes tiedä lapsenlapsen olemassaolosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että vanhempani toivovat minun löytävän joskus naisen ja että tekisin sitten vielä muutaman lapsen, välillä he vihjailevat ja utelevat koska perustan perheen, vähän sinällään outoa se on kun sen huomaa että he haluaisivat olla isovanhempia mutta minä taas en parisuhdetta kaipaa enkä myöskään lapsia halua.
Olen joskus jopa sanonut että en minä niin parisuhteesta tai lapsista välitä mutta vieläkin tuntuu joskus että he haluavat että perustan perheen.
Parisuhteen voisin haluta jos yhteiskunta olisi erilainen ja jos naiset olisivat erilaisia, lapsia taas voisin haluta mutta haluan keskittyä muihin asioihin elämässäni.
Eiköhän vanhempni kohta tajua että heidän on turha odottaa että jälkikasvua tähän maailmaan tekisin.
Meidän suvussa ei oikein kukaan nykyään ole tehnyt lapsia joten kuihtuu koko suku pois.
Ensi vuonna kolmekymppisiä pääsen viettämään ja toivottavasti he ei enään sen jälkeen utele minun jälkikasvu suunnitelmista.
Eka lause kertoi sinun syvimmät tuntemukset. Älä tee lapsia tai ala seurustelemaan pakosta. Lisäänny tai deittaa vain ja ainoastaan omasta halustasi.
Niin minä olenkin elänyt, eli lapsia en tee enkä niin välitä parisuhteista.
Eiköhän aika moni minun ikäinen henkilö koe samanlaista painostusta/utelua vanhemmiltaan, ei kaikki mutta moni varmasti kokee.
Onneksi nykyään moni saa aika vapaasti elää omanlaistaan elämää kun sinkkuja on valtavasti sekä syntyvyys on alhaista.
Oikeasti, jokaisen ihmisen oma asia, haluaako lapsia vai ei! Ihminen ei ole velvollinen tekemään kenellekkään lapsenlapsia tai kenestäkään isovanhempaa vain siksi, että henkilö itse haluaisi olla isovanhempi!
Ja mitä tulee vanhusten yksinäisyyteen, niin vanhustenhoidossa ja kotihoidossa töissä olevat tuttavani ovat kyllä sanoneet, että valtaosalla yksinäisistä vanhuksista on omia lapsia ja lastenlapsiakin. Mutta kun eivät käy katsomassa, kuin ehkä jouluna, jos silloinkaan!