Ihmisiä arvostetaan nykyään vain koulutuksen, sosiaalisen statuksen, ammatin ja varallisuuden perusteella

Vierailija kirjoitti:

Miten niin nykyään? Ainahan se on noin ollut, ja vielä enemmän kuin nykyään.

Kuitenkin ennen suomalaisista suurin osa oli köyhiä. Nykyään aito köyhyys ja peruselintarvikkeiden totaalinen niukkuus on todellakin poikkeama normista. Lisäksi media vääristää usein ihmisten käsitystä siitä, mikä on normaalia ja mikä tavallista. Esimerkiksi naisten tavallisimpia ammatteja ovat edelleen lähihoitaja ja siivooja, miesten esim. rekkakuski ja raksamies. Suurin osa valtamediassa käydystä keskustelusta pyörii asiantuntija-ammattien, koulutus- ja meritokratiauskon ja sen sellaisen ympärillä. Olen huomannut, että media tavallaan tuottaa sosiaalista etäisyyttä tällä tavalla moniin ihan tavallisiin ihmisiin aivan, kuin he tosiaan olisivat täysiä luusereita, koska eivät ole onnistuneet normiksi muuttuneessa sosiaalisen nousun ihanteessa  Sosiaalipornoa tehdään elämän niukkuudesta, jossa yksinhuoltaja kamppailee ajoittain rahojensa riittävyydestä ja pidetään sitä jotenkin elämälle kaukaisena kurjuutena, josta lukijat lukevat ensimmäistä kertaa elämässään. Ennen tuo kamppailu oli ankarampaa ja niin normaalia, että kukaan ei sitä ihmetellyt paitsi korkeintaan se vauraampi vähemmistö, jota enemmistö harvemmin tapasi. Toinen menestyneiden ihmisten kuva ovat nämä kuvankauniit naiset, joiden keskeinen ammatti on irvistellä ja pyllistellä iltapäivälehdille ja ties mille instatileille. Tuottavat ulkonäköpaineita teineille ja elämänsisältöä kehareille. Ihmisten käsitykset tavallisuudesta eivät enää muotoudu ainoastaan ihmisen lähipiirin ja kasvuympäristön pohjalta, vaan siihen vaikuttaa paljon voimakkaammin media ja mainonta, jonka takana toimivat markkinatalouden lait. Nuo lait eivät lähtökohtaisesti ruoki tyytyväisyyttä elämään, koska silloin kukaan ei ostaisi juuri mitään. Siksi ihmisille syntyy kokemus, että tavallisuus ei ole enää riittävä päämäärä elämässä, vaikka onhan Suomi toki täynnä ihan tavallisia duunareita, jotka ovat hyvinkin onnistuneita ja onnellisia. Ehkä sellainen onnistuminen vaatii nykyään vähän enemmän itsetuntoa kuin ennen, koska ihmisillä on illuusio siitä, että jokainen voi kovalla työllä ja ahkeruudella saavuttaa melkein mitä tahansa. 

Tämähän riippuu ihan piireistä. Ihmiset hakeutuu kaltaistensa joukkoon. Sitten on syntynyt myös ilmiö downshifting, eli "hyväksytty" tapa päästää irti kaikesta tuosta.

Erittäin fiksu kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Olet kuitenkin keskiluokkainen. Olet vain neutraali ja mitäänsanomaton, et kiinnitä ihmisten huomiota hyvässä etkä pahassa. Silti pidät itseäsi syrjäytyneitä parempana, eikö niin? On itsestäänselvää, ettet hakisi ystäviä sinnittelevistä, kouluttamattomista, pitkäaikaissairaista tai mhanmuuttajista. He itse tai heidän elämänsä on sinulle liian huonoa.

Arvosta edes sitä, että sulla on kiistaton oikeus olla olemassa ja liikkua kadulla ilman kenenkään vihaa ja halveksuntaa niskassasi. Lehdissä ei jatkuvasti kirjoiteta siitä miten et ansaitse elää jos siitä on muille kuviteltua haittaa. Sua ei panetella ja mustamaalata, kaikki ei tiedä jo ennen kuin tuntevat sut millä kaikilla tavoilla olet huono, paha tai vaarallinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin fiksu kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Olet kuitenkin keskiluokkainen. Olet vain neutraali ja mitäänsanomaton, et kiinnitä ihmisten huomiota hyvässä etkä pahassa. Silti pidät itseäsi syrjäytyneitä parempana, eikö niin? On itsestäänselvää, ettet hakisi ystäviä sinnittelevistä, kouluttamattomista, pitkäaikaissairaista tai mhanmuuttajista. He itse tai heidän elämänsä on sinulle liian huonoa.

Arvosta edes sitä, että sulla on kiistaton oikeus olla olemassa ja liikkua kadulla ilman kenenkään vihaa ja halveksuntaa niskassasi. Lehdissä ei jatkuvasti kirjoiteta siitä miten et ansaitse elää jos siitä on muille kuviteltua haittaa. Sua ei panetella ja mustamaalata, kaikki ei tiedä jo ennen kuin tuntevat sut millä kaikilla tavoilla olet huono, paha tai vaarallinen ihminen.

Ns. menestysteologiaan uskovat arvostavat varmasti asemaansa ja ovat kiitollisia. Se on yksi tuollaisen ajattelun lopputuloksista. Haluan vain sanoa, että mikään ei takaa mitään fiksua.

Ennen oli tärkeää olla kunnon ihminen (hoitaa työnsä, maksaa laskunsa). Lapset piti pukea siististi mutta prameilematta. Jos oli ongelmia kuten perheväkivaltaa, ne piti piilottaa hyvin. Nyt arvostetaan ihmisiä, jotka uskaltavat olla yksilöitä.

Niin kuin pitääkin. Nuo kyllä kertovat ihmisestä kaiken tarpeellisen.