Alkaisitko suhteeseen miehen kanssa joka on pahoinpidellyt edellistä kumppaniaan?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni salarakas näki, kun mieheni pahoinpiteli minut. Tuli oikeuteen todistamaankin. Mutta ilmeisesti perusmuotoinen pahoinpitely oli hänen mielsestään ihan minun oma vikani. En pysty ymmärtämään.
Jatkoiko suhdetta miehesi kanssa pahoinpitelynkin jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. Voit nyt kuvitella niin, kun suhteenne on vasta alkamassa, ensimmäisen riidan alkaessa saat pataan. Unohda koko juttu.
Ei välttämättä ensimmäisen mutta aika pian kuitenkin. Eikä siihen tarvita edes riitaa. Mä puhuin ystäväni kanssa puhelimessa, kun lävähti päähän ja lujaa.
Siis oliko mustasukkainen siitä kun puhuit puhelimessa vai miksi?
Olenkin ja oliko yllätys että pahoinpiteli minuakin. Eipä juuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni salarakas näki, kun mieheni pahoinpiteli minut. Tuli oikeuteen todistamaankin. Mutta ilmeisesti perusmuotoinen pahoinpitely oli hänen mielsestään ihan minun oma vikani. En pysty ymmärtämään.
Jatkoiko suhdetta miehesi kanssa pahoinpitelynkin jälkeen?
En.
En tietenkään ryhtyisi.
Miten muuten suhtautuisitte mieheen, joka on katutapellut muiden miesten kanssa nuorempana, itsepuolustukseksi kuristanut yms? Jostain syystä en pidä sitä samalla lailla pahana asiana. Toisaslta varmaankaan kaikki miehet eivät joudu sellaiaiin tilanteisiin, vai joutuvatko tosi monet?
En. Tapailin kauan sitten miestä, joka oli eronnut kahdesti. Kerran hän kertoi, että hänellä oli ollut pieniä ongelmia vihanhallinnan kanssa ja että hän oli käynyt ammattilaisen puheilla ja lukenut tämän suositteleman kirjankin monta kertaa. Onnistuin jotenkin ohittamaan koko asian.
Pari kolme kuukautta myöhemmin tiesin enemmän. Miehellä oli asunnossaan kokonaista viisi kirjaa (tuolloin ei ollut e-kirjoja, eikä mies käynyt koskaan kirjastossa): neljä rehvastelukirjaa ja kyseinen vihanhallintakirja, josta oli selkämyksen liimauksista ja alleviivauksista päätellen luettu alun toistakymmentä sivua. Sattumoisin sain käsiini papereita, joissa jälkimmäisen ex-vaimon asianajaja esitteli miehen väkivaltaisen käytöksen syynä hänen kumpaankin avioeroonsa; vaimojaan hän oli pieksänyt, kaksi noin kymmenvuotiasta lastaan jättänyt päiväkausiksi heitteille lomakohteessa. Ja suoraan minuun vaikuttanut tapaus oli se, kun mies joi itsensä tolkuttomaan kuntoon, alkoi haastaa järjetöntä riitaa minun kanssani ja yritti yllyttää minua lyömään itseään. Pitkän ajan kuluttua ymmärsin, että hän yritti härnätä minua siihen pisteeseen, että antaisin hänelle syyn "puolustautua".
Joten en alkaisi suhteeseen vähänkään väkivaltaiselta vaikuttavan ihmisen kanssa. On aivan sama, ilmeneekö väkivaltaisuus puheissa muista ihmisistä, eläinten kohtelemisena kovakouraisesti tai esimerkiksi nyrkin lyömisenä huonekaluun tai seinään. Pahoinpitelijän päässä on jotain niin perusteellisesti vialla, että sitä ei pysty muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä millainen tilanne olisi ollut. En sanoisi ehdottomasti ei.
Eli joissain tilanteissako sinusta on ihan ok vetää muijaa lättyyn? Kerropa mikä olisi siihen oikeuttava tilanne.
Nainen lyö ensin.
Lyönti kumoaa hienotunteisuuden ja koskemattomuuden rajat.
Entä jos se nainen on lyönyt ensin?
Hakkaus: ei voi muuttua, en ala
Pettäminen: ollut aiemmin vain väärä kumppani ja minä nyt se oikea, ehdottomasti alkaisin eikä hän minua pettäisi
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se nainen on lyönyt ensin?
Silloin voi poistua paikalta ja lopettaa suhteen. Takaisin lyöminen on väärin, jos ei ole jotenkin ainoa vaihtoehto ja muuten lähtee henki tms.
Jos mies on ottanut vastuun teoistaan ja hakenut vihanhallintaansa apua ja nyt oppinut uusia keinoja tilanteisiin missä ennen nyrkit heiluneet niin ehkä. Riippuisi varmaan myös miten vakavasta pahoinpitelystä on ollut kyse.
Jos puhuisi edellisestä kumppanistaan edelleen hampaitaan kiristellen ja sitten on asenteella että meillähän ei tule tällaista ongelmaa olemaan kun sinä olet niin paljon parempi ja ihanampi ja ymmärtäväisempi niin en uskoisi paskaakaan.
Vierittäisi tuolloin vaan oman käytöksensä ja ongelmansa exän niskoille.
Jos on muuttunut ymmärtää myös entistään eikä oikeuta käytöstään vaan katuu.
Haluan uskoa että ihmiset voivat muuttua jos haluavat ja näkevät vaivaa henkiseen kasvuun.
Vierailija kirjoitti:
Hakkaus: ei voi muuttua, en ala
Pettäminen: ollut aiemmin vain väärä kumppani ja minä nyt se oikea, ehdottomasti alkaisin eikä hän minua pettäisi
Mistä tiedät ettet sinäkin ole väärä kumppani? Kyllä pettäisi sinuakin.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se nainen on lyönyt ensin?
Aloituksessa puhuttiin pahoinpitelystä. Mielestäni itsepuolustus ei ole pahoinpitelyä ja jos on niin itsepuolustuksessa on menty liian pitkälle. En ainakaan näe itse mitään syytä potkia jo maassa makaavaa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se nainen on lyönyt ensin?
Aloituksessa puhuttiin pahoinpitelystä. Mielestäni itsepuolustus ei ole pahoinpitelyä ja jos on niin itsepuolustuksessa on menty liian pitkälle. En ainakaan näe itse mitään syytä potkia jo maassa makaavaa päähän.
Hieman ehkä voisi olla lieventävä asianhaara, jos oikeudessa molemmat ex-puolisot olisi tuomittu samasta pahoinpitelystä toisiaan kohtaan.
Mutta kolikon kääntöpuolena näissä taitaa useinmiten olla pitkään jatkuneet fyysisiksi molemmin puolin yltyneet nahistelut parisuhteen aikana. Vasta viimeisestä, luultavasti jo eron jälkeen, on tehty rikkari, johon toinen vastannut samalla mitalla. Eipä ole tällaiseen suhteeseen jäänyt ihminenkään parisuhdemateriaalia.
Arvaa kertooko hän oma-aloitteisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä millainen tilanne olisi ollut. En sanoisi ehdottomasti ei.
Eli joissain tilanteissako sinusta on ihan ok vetää muijaa lättyyn? Kerropa mikä olisi siihen oikeuttava tilanne.
Muija tulee puukon kanssa kimppuun aikeenaan tap-paa. -ohis
Mutta yleensä nämäkään ei tapahdu ihan yllättäen. Herää kysymys, miten asioita yritetty hoitaa?
Tämmöisissä Matti&Mervi -suhteissa toinen ei aina ole toista puhtoisempi, mutta vetovoimatekijä minulle ei ainakaan ole se, että molemmat ovat halunneet jatkaa tällaisessa suhteessa.
Kuten tuosta Rikollinen mieli -sarjasta olemme saaneet oppia, nämä hakkaajat eivät yleensä koe, että olisivat itse syyllisiä asiaan. Aina muut ihmiset ovat.
Terapiassa käynti saattaa tuoda tällaiselle ihmiselle paremman ymmärryksen siitä, että pahoinpitely on väärin tai kuinka muut ihmiset asian näkevät. Mutta ei välttämättä poista pahoinpitelijältä kokemusta siitä, että hänen tekonsa oli kuitenkin omasta mielestään oikeutettu.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ryhtyisi.
Miten muuten suhtautuisitte mieheen, joka on katutapellut muiden miesten kanssa nuorempana, itsepuolustukseksi kuristanut yms? Jostain syystä en pidä sitä samalla lailla pahana asiana. Toisaslta varmaankaan kaikki miehet eivät joudu sellaiaiin tilanteisiin, vai joutuvatko tosi monet?
Kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä. Kiinnostaisi kuulla pohdintoja.
Ei välttämättä ensimmäisen mutta aika pian kuitenkin. Eikä siihen tarvita edes riitaa. Mä puhuin ystäväni kanssa puhelimessa, kun lävähti päähän ja lujaa.