Alkaisitko suhteeseen miehen kanssa joka on pahoinpidellyt edellistä kumppaniaan?

En ryhtyisi. Mutta kuinka moni tietää mahdollisesta edelliseen kumppaniin kohdistuvasta väkivallasta, kun suhde on aluillaan. Usein tullee esille vasta kun suhde on jatkunut jonkun aikaa. Silloin lähteminen onkin vaikeampaa

Olin ihastunut flirttiin miespuoliseen kaveriini. Sitten kerran hänen tyttöystävänsä oli porukassa ja mies heitti tälle minun mielestäni tympeän kommentin ilman syytä. Ihastus laimeni tehokkaasti. Vaikka tuossa ei ollut kyse mistään fyysisestä väkivallasta, kieli kommentti miehen asenteesta kumppaniaan kohtaan jostain sellaisesta, mitä minä en ole kiinnostunut haluamaan elämääni.

Olenko väkivaltainen jos annan takaisin?

En missään nimessä! Isäni hakkasi äitiäni, kun olin pieni. En i k i n ä ottaisi selvää riskiä, että joutuisin itse vastaavaan tilanteeseen, saati että asettaisin lapseni sellaiseen tilanteeseen, jossa itse lapsena olin. Lasten ei tarvitse pelätä mitä isä (tai joku muu) tekee heidän äidille (tai jollekin muulle perheenjäsenelle), eikä heidän todellakaan tarvitse uskaltautua väliin!

Olin ollut suhteessa jo monta vuotta, kun mies mainitsi pahoinpidelleensä edellistä kumppaniaan. Minua ei ollut pahoinpidellyt ennen sitä eikä ole myöhemminkään tehnyt niin. Ei ole koskaan käyttäytynyt aggressiivisesti, ei edes huuda koskaan.

Kyllä rakkaudellasi voit parantaa hänet!

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut viitisen vuotta tosi hyvässä,seesteusessä suhteessa.Mies on lempeä ja mutkaton ihminen.Ei ole koskaan näiden vuosien aikana mitään ”kilareita” saanut,että olisi edes huutanut tai ollut sanallisesti ilkeä.Hänellä on takanaan avioliitto,josta lapsia.Lapsilleen on ihana isä.Alko ei ole kuvioissa viinilasia tai kahta enempää koskaan.

Olemme 45-50 vuotiaita.Nyt mieheni ex nioruudesta (siis ennen avioliittoa,noin 27-28v aikoihin) on tuonut esille tosi rankkoja henkisen ja fyysisen väkivallan kokemuksia.Mies kieltää ja samoin hänen ystävät ja vanhemmat.

Toisaalta en usko ja toisaalta en halua mitätöidä jonkun väkivallan uhrin kokemusta.Jos nämä jutut on oikeasti aikanaan tapahtuneet,mulla on sitten se oikeasti muuttunut mies.

Nämä menneet jutut on tullut esille vasta noin 6 kk sitten tämän exän kertomana.

Oletteko sitoutuneet esim ostamalla yhteisen asunnon tai menneet kihloihin tai naimisiin? Sellaisesta se yleensä vasta alkaa.

En koskis pitkällä tikullakaan.

Kyllä naisen rakkaus muuttaa miestä. Ota vain se kultakimpale itsellesi. Mustan silmän saa kyllä meikillä peitettyä. 🤣🤣🤣

"Mies" ystäväni hakkasi mua kolmen vuoden ajan, kun itse olin 16-19 v.

Miehen uskovaiset sisarukset ja vanhemmat näkivät jäljet minussa näiden vuosien ajan, mutta toki uskoivat että aina joku satunnainen vastaantulija oli minut piessyt.

Ei jatkoon, en suosittele.

N43

Vierailija kirjoitti:

Olenko väkivaltainen jos annan takaisin?

Jos syyllistyt itsevarjelun liioitteluun, niin kyllä. Jos joku esim. vetäisee avokämmenellä ja hakkaat sen teho-osastolle, niin sanoisin, että kyllä. Olet väkivaltainen. Naisella usein on miettittävänä se, että jos lyöt takaisin, pääsetkö tilanteesta vielä elävänä pois. Mies on lähes järjestään naista fyysisesti niin paljon vahvempi, että naisen täytyy oikeasti miettiä voiko itseään edes puolustaa, vai kannattaako toivoa, että mies lopettaa hakkaamisen ennen kuin henki lähtee tai aivot vaurioituu pysyvästi.

Lähtökohtaisesti en. Ehkä voisin harkita, jos mies kantaisi vastuunsa aikaisemmasta väkivallan käytöstä ja olisi jo pidempään aktiivisesti työstänyt ongelmaansa terapiassa tai väkivaltaisten miesten tukiryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko väkivaltainen jos annan takaisin?

Jos syyllistyt itsevarjelun liioitteluun, niin kyllä. Jos joku esim. vetäisee avokämmenellä ja hakkaat sen teho-osastolle, niin sanoisin, että kyllä. Olet väkivaltainen. Naisella usein on miettittävänä se, että jos lyöt takaisin, pääsetkö tilanteesta vielä elävänä pois. Mies on lähes järjestään naista fyysisesti niin paljon vahvempi, että naisen täytyy oikeasti miettiä voiko itseään edes puolustaa, vai kannattaako toivoa, että mies lopettaa hakkaamisen ennen kuin henki lähtee tai aivot vaurioituu pysyvästi.

Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole. Nainen lyö usein takaisin automaattisesti, ennen kuin ehtii ajatella onko se järkevää.

Exäni kertoi saaneensa pahoinpitelysyytteen "itsepuolustuksesta" kun tämän exä oli kuulemma hyökännyt puukon kanssa päälle. Silloin minua alkoi jo epäilyttämään, mutta harmikseni jatkoin suhdetta.

Eräänä päivänä ilman syytä (mies oli vihainen, mutta ei minulle) hän alkoi purkamaan vihaansa minuun. Löi, potki ja heitteli lattialle. Pääsin pakenemaan vasta, kun mies säntäsi keittiöön hakemaan puukkoa. En tiedä olisiko mies sillä lyönyt, mutta puukko löytyi eteisen lattialta, kun palasin takaisin kotiin...

Tämä kerta oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen, kun mies minua satutti.

Siksi toivon että viimeinen, koska mies yritti kuukausia jälkeen päin tulla oven läpi sisälle...

Jos mies olisi joskus vuosikausia sitten pahoinpidellyt puolisoaan rähinäviinoissaan ja sen jälkeen liittynyt johonkin -mitä näitä on- Lyömätön linja, Miessakit jne toimintaan mukaan ja käynyt terapiassa ja olisi tajunnut mitä on tehnyt ja teki ennen väärin ja mistä kaikki johtui. Ja nyt kävisi puhumassa väkivallattomuudesta muille miehille ja auttaisi muita miehiä. Väkivaltaisuudesta olisi kulunut 10 vuotta ja mies olisi ollut yhtä kauan raitis.

Silloin voisin sanoa, että juu katsotaan. Alkuun olisin kyllä tarkkaavainen. Uskon, että voi muuttua, mutta itsekseen se ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä rakkaudellasi voit parantaa hänet!

Älä viitsi pelleillä vakavalla aiheella. Muut eivät voi parantaa eivätkä muuttaa toista ihmistä. Siihen ei mikään hyvyys auta.

Muutoksen on lähdettävä ihmisestä itsestään ja sitäkin on haluttava itse todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

En ryhtyisi. Mutta kuinka moni tietää mahdollisesta edelliseen kumppaniin kohdistuvasta väkivallasta, kun suhde on aluillaan. Usein tullee esille vasta kun suhde on jatkunut jonkun aikaa. Silloin lähteminen onkin vaikeampaa

On vaikeaa, mutta ei oikeasti ole. Suomi on maa, jossa näiden kuvotusten ei anneta voida lyödä. Apua saa soittamalla poliisit, menemällä turvataloon ja vaan lähtemällä.

Ap taitaa olla näitä tyyppejä? Kun kiinnostaa?

Ei ekasta riidasta tule pataan, sehän siinä on pahinta. Se hiipivä henkinen väkivalta, joka muuttuu pikkuhiljaa fyysiseksi. Ihminen, joka tekee niin järjestelmällisesti toiselle pahaa, ei tee sitä vain kerran. Sitä on tehty jo monet kerrat aiemmin, ja sellainen ihminen tekee sitä elämänsä loppuun saakkaa. 

Monissa asioissa ihminen voi muuttua. Nuo ihmiset eivät muutu koskaan.

En, tuttavapiiristä löytyy kaksikin tuollaista arjensankaria. Toinen ei ota mitään vastuuta tekemisistään ja kun vaimo lähti niin se oli vaan vaimon vika ja veti hirveet kilarit kun kaveripiiriltä ei löytynyt myötätuntoa jätetylle raukalle.

Toinen yritti hoitaa päätään kuntoon, mutta ei onnistunut. Ja sama kiukuttelu tälläkin tyypillä kun kaverit kaikkoaa ympäriltä kun ei kukaan jaksa enää tutustua uusiin naisystäviin jotka häviää silmä mustana muutaman kuukauden päästä.

Kummallakin siis sama homma jatkuu nainen toisensa perään, kummankin on pitänyt laajentaa reviiriä kun ei kotikaupungista löydy enää uusia "uhreja"

Alkaisin ja aloin.

Muhun on koskenut ainoastaan silloin kun on juonut kirkkaita,niistä sekoaa.ollaan sovittu että niihin ei enää puutu ja hyvin on lupaus pitänyt.