Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

En nyt ole ihan varma pitäskö pahoittaa mieleni kun tulin töistä ja kahvi oli keitetty, ruoka valmiina, pyykkikone päällä ja talo imuroitu enkä nyt tiedä suunnitteliko mies tekevänsä vai tekikö vaan. Itse kun mietin kotimatkalla että pitänee pyöräyttää imuria. Tein siis enemmän metatöitä.

Pitääkö myös tarkistaa että nurkat on puhtaat koska eihän miesten imurointi kumminkaan ole kelvollista? Ja syynätä mitä kattilasta löytyy kun eihän se mies kumminkaan ajattele kaikkea laktovegeä vaikkei meillä ruokarajoitteisia olekaan.

Huonona äitinä en suonut lapsen läksyille ajatustakaan koska hän kyllä hoitaa kouluasiansa

Summa summarum: olenko täysin turha olento meidän talossa?

:D Ei, kun olet tehnyt metatyöt juuri oikeista asioista ja oikeaan aikaan:

- pohtinut kumppanin valinnassa aitoa kumppanuutta, et ole etsinyt itsellesi elättäjää tai statusta tai mennyt vaan ulkonäön perässä.

- pohtinut perhettä tasa-arvoisena yksikkönä jossa sinä et määrää kaikkea, vaan hyväksyt miehen tavan siivota ja muutenkin osallistua perheen yhteiseen

- pohtinut itselle ja perheenjäsenille tärkeitä juttuja perheessä ja keskittynyt niihin. Jos lapsi ei tarvitse apua läksyissä miksi mennä tunkemaan väliin jatkuvasti. Tuo vaatii kykyä määrittää itse hyvä äitiys ja hyvä perhe, ja hyvä itsetuntoa olla välittämättä oman ainoan oikean mallin tyrkyttäjien paheksunnasta.

- pohtinut kuinka elämä perheessä voi olla mukavaa, ja siinä vastaus on huumori. Tuo summa summarum lause osoittaa kykyä reagoida huumorilla asioihin, ja se taas ennustaa varmasti perheelle mukavampaa tapaa olla yhdessä. Jos lapsilta kysyttäisiin, niin tuskin he vanhemmiltaan eniten elämäänsä kaipaavat putipuhdasta kotia ja tiukasti aikataulutettua ohjelmaa ja oman elämänsä kontrolloimista tukkapompulan väristä lukiossa kirjoitettavien oppiaineiden valintaan, eiköhän toive olisi hyväksyntä, rakkaus, turvallinen ja iloinen koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverisynttäreihin liittyvät metatyöt ovat kummallisia, kun a) kaverisynttäreitä on paritkymmenet per vuosi, b) lapsen vaatteet pitää joka kerta tarkistaa ja ostaa uusia. Niin että mitenkäs se nyt on?

Niin. Per lapsi. Joten jos on kolme lasta, niitä on ainakin kuudetkymmenet vuodessa.

Ja lapset kasvaa ja pitopaikkoja on minenlaisia joten reilut 60 krt sitten tarkistat onko vaatteet. Ei aina tarvitse ostaa kaikkea uusiksi mutta tatkistaa pitää. Juhlia on mtös ympäri vuoden.

Mitä et käsitä?

Minun ei ainakaan tarvitse "tarkistaa" muuta kuin että vaate on puhtaana kaapissa. Ja oletettavasti on, kun pyykkiä ei päästä kertymään. Tietysti lapset kasvaa, mutta jos juhlavaatetta on käytetty viimeksi kuukausi sitten, se on kyllä sopiva myös viikon päästä.

Mikä "vaate"? Kaikki kolme käyttää samaa yhtä vaatekappaletta?

Meneekö sun lapsesi samassa yhdessä vaatteessa jonkun kotiin kesähelteellä, hoplop-synttäreille, ulos leikkipuistoon lokakuussa, askarteluiltaan, leipomaan, liikennepuistoon, Korkeeseen, Mäkkäriin ja seinäkiipeilemään? ympäri vuoden. Ei tarvii sisäkenkiä, ei juomapulloa, ei hellehattua. Yksi taikavaate kattaa kaiken.

Aina yksi ja sama vaate maagisesti kaivetaan kaapista ja siinä se.

Oletko seurannut kuinka onnellisia lapsesi ovat? Mies? Nauretaanko teillä koskaan noiden valtaisien metatyöhaasteiden kuormittaessa? Akateemikko Pirjo Mäkelästä oli kerran tehty haastattelu johonkin naistenlehteen jossa hän sanoi: "Tiede on tärkeää. Perhe on tärkeä. Siivoaminen ei ole tärkeää". Tuskin elivät missään sikolätissä heilläkään, mutta jonkinlainen asioiden suhteuttaminen on järkevää. Pääsee paljon helpommalla kun ei tee jokaisesta asiasta vuoren kokoista ongelmaa. Kuten nyt esimerkiksi lapsen synttärivaatteista.

Miten lasten juhlavaatteet liityvät siivoamiseen? Minusta tuossa on kyse juurikin siitä perheestä, joka on tärkeä. Mutta sulle ei kai sitten niin väliä, vaikka se sun lapses on se juhlien nuhjuinen arkivaateresupekka... Joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

En nyt ole ihan varma pitäskö pahoittaa mieleni kun tulin töistä ja kahvi oli keitetty, ruoka valmiina, pyykkikone päällä ja talo imuroitu enkä nyt tiedä suunnitteliko mies tekevänsä vai tekikö vaan. Itse kun mietin kotimatkalla että pitänee pyöräyttää imuria. Tein siis enemmän metatöitä.

Pitääkö myös tarkistaa että nurkat on puhtaat koska eihän miesten imurointi kumminkaan ole kelvollista? Ja syynätä mitä kattilasta löytyy kun eihän se mies kumminkaan ajattele kaikkea laktovegeä vaikkei meillä ruokarajoitteisia olekaan.

Huonona äitinä en suonut lapsen läksyille ajatustakaan koska hän kyllä hoitaa kouluasiansa

Summa summarum: olenko täysin turha olento meidän talossa?

Mistä sinä puhut? Miten tää liittyy aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverisynttäreihin liittyvät metatyöt ovat kummallisia, kun a) kaverisynttäreitä on paritkymmenet per vuosi, b) lapsen vaatteet pitää joka kerta tarkistaa ja ostaa uusia. Niin että mitenkäs se nyt on?

Niin. Per lapsi. Joten jos on kolme lasta, niitä on ainakin kuudetkymmenet vuodessa.

Ja lapset kasvaa ja pitopaikkoja on minenlaisia joten reilut 60 krt sitten tarkistat onko vaatteet. Ei aina tarvitse ostaa kaikkea uusiksi mutta tatkistaa pitää. Juhlia on mtös ympäri vuoden.

Mitä et käsitä?

Minun ei ainakaan tarvitse "tarkistaa" muuta kuin että vaate on puhtaana kaapissa. Ja oletettavasti on, kun pyykkiä ei päästä kertymään. Tietysti lapset kasvaa, mutta jos juhlavaatetta on käytetty viimeksi kuukausi sitten, se on kyllä sopiva myös viikon päästä.

Mikä "vaate"? Kaikki kolme käyttää samaa yhtä vaatekappaletta?

Meneekö sun lapsesi samassa yhdessä vaatteessa jonkun kotiin kesähelteellä, hoplop-synttäreille, ulos leikkipuistoon lokakuussa, askarteluiltaan, leipomaan, liikennepuistoon, Korkeeseen, Mäkkäriin ja seinäkiipeilemään? ympäri vuoden. Ei tarvii sisäkenkiä, ei juomapulloa, ei hellehattua. Yksi taikavaate kattaa kaiken.

Aina yksi ja sama vaate maagisesti kaivetaan kaapista ja siinä se.

Periaatteessa moneen paikkaan kelpaa siistimmät arkivaatteet, mitä tosiaan voi vaan kaivaa kaapista, kun niitä on siellä pestynä. Varsinaiset juhlavaatteet, tytöllä mekko ja pojalla shinot ja kauluspaita, mitä niitäkin tarvitsee useita kertoja vuodessa, on helppo ottaa esiin ilman minkäänlaista metatyötä.

Ei ne käy joka paikkaan ja jos käytät arkivaatteita juhlissa, sitä suuremmalla syyllä sun pitää tarkistaa, että ne on pestyinä ja valmiina.

Lapset kasvaa pyräyksissä joten aina pitää tarkistaa nuo juhlavaatteet. Ja esim tytöillä sukkikset erityisesti, yleensä ne menee aina rikki.

Ja pitää myös tarkistaa ulkovaatteet, jos juhlissa ollaan myös ulkona, kuten yleensä ollaan. Ja esim se että se juhlamekko toimii, koska yleensä tytölläkin kuitenkin haalari arkena. Sitä mekkoa ei sinne välttämättä saa survottua, eikä muuten poikien suoria housujakaan. 

Arkivaatteet on pestyinä ja valmiina, kun sitä pyykkiä ei päästä kertymään. Arkivaatteissa on sekin hyvä puoli, että niitä on enemmän kuin yksi vaatekerta, joten ei haittaa jos joku tietty paita on vasta menossa pyykkiin. Jos arkivaatteet tai sellaiset tavallisemmat ns. juhlavaatteet ei kelpaa, kuten vaikka häihin tai hautajaisiin, ne pitää tietysti tarkistaa. Saman kesän häät, rippijuhlat, lakkiaiset yms. menee tietenkin yhdellä tarkistuksella. Ulkojuhliin ei tietenkään pueta mekkoa tai suoria housuja, vaan valitaan sellaiset vaatteet mitkä mahtuu haalarin alle, eli käytännössä siistit arkivaatteet, mitä tosiaan on aina puhtaana. Ulkovaatteita käytetään jatkuvasti, joten eipä niissäkään juuri tarkistamista ole.

Kaltaistesi äitien lapset ovat synttärijuhlissa ne, jota nolona katselevat kengänkärkiään teemasynttäreillä. Arkivaatteissa siellä prinsessojen joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Tuo on kyllä mukava juttu, jos on niin paljon rahaa käytettävissä, että voi vaan piipahtaa lastenvaateliikkeeseen ostamaan kamaa ilman, että on tarkistanut edes tarvetta. Moni joutuu vähän tarkastelemaan budjettia ja ostamaan oikeasti tarpeeseen, harvoin silloin voi tehdä tollaisia extempore- shoppailuja.

Sama ruuan kanssa. Ruuan hinnassa säästää, kun suunnittelee ja sitä joutuu moni perhe tekemään.

Mitäs tarkistamista siinä tarpeessa on, kyllähän uudet talvikamppeet joutuu käytännössä joka vuosi kasvavalle lapselle ostamaan? Vai tuleeko se sinulle joka syksy täytenä yllätyksenä? Siinä tapauksessa en kyllä ihmettele että metatyö kuormittaa..

Kasvaako sinun lapset aina ihan tasaisesti? Omat lapset kasvoivat pyrähdyksittäin jalkoja myöten. Puoli vuotta aiemmin ostetut vaatteet joko sopi päälle tai sitten ei. Kenkiäkin olisi pitänyt ostaa joka kokoa, muuten kävi niin, että talvikengät oli sopivat kesällä.

Ota huomioon, että 99-prosenttisella varmuudella kirjoitat nyt tyypille, joka larppaa perheenäitiä erittäin heppoisin tiedoin perhe-elämästä saati lapsista. Ihmekö, jos ei tällaiset itsestäänselvyydet ole hänellä hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverisynttäreihin liittyvät metatyöt ovat kummallisia, kun a) kaverisynttäreitä on paritkymmenet per vuosi, b) lapsen vaatteet pitää joka kerta tarkistaa ja ostaa uusia. Niin että mitenkäs se nyt on?

Niin. Per lapsi. Joten jos on kolme lasta, niitä on ainakin kuudetkymmenet vuodessa.

Ja lapset kasvaa ja pitopaikkoja on minenlaisia joten reilut 60 krt sitten tarkistat onko vaatteet. Ei aina tarvitse ostaa kaikkea uusiksi mutta tatkistaa pitää. Juhlia on mtös ympäri vuoden.

Mitä et käsitä?

Minun ei ainakaan tarvitse "tarkistaa" muuta kuin että vaate on puhtaana kaapissa. Ja oletettavasti on, kun pyykkiä ei päästä kertymään. Tietysti lapset kasvaa, mutta jos juhlavaatetta on käytetty viimeksi kuukausi sitten, se on kyllä sopiva myös viikon päästä.

Mikä "vaate"? Kaikki kolme käyttää samaa yhtä vaatekappaletta?

Meneekö sun lapsesi samassa yhdessä vaatteessa jonkun kotiin kesähelteellä, hoplop-synttäreille, ulos leikkipuistoon lokakuussa, askarteluiltaan, leipomaan, liikennepuistoon, Korkeeseen, Mäkkäriin ja seinäkiipeilemään? ympäri vuoden. Ei tarvii sisäkenkiä, ei juomapulloa, ei hellehattua. Yksi taikavaate kattaa kaiken.

Aina yksi ja sama vaate maagisesti kaivetaan kaapista ja siinä se.

Oletko seurannut kuinka onnellisia lapsesi ovat? Mies? Nauretaanko teillä koskaan noiden valtaisien metatyöhaasteiden kuormittaessa? Akateemikko Pirjo Mäkelästä oli kerran tehty haastattelu johonkin naistenlehteen jossa hän sanoi: "Tiede on tärkeää. Perhe on tärkeä. Siivoaminen ei ole tärkeää". Tuskin elivät missään sikolätissä heilläkään, mutta jonkinlainen asioiden suhteuttaminen on järkevää. Pääsee paljon helpommalla kun ei tee jokaisesta asiasta vuoren kokoista ongelmaa. Kuten nyt esimerkiksi lapsen synttärivaatteista.

Oikein onnellisia ollaan kaikki. Koska asiat tehdään fiksusti ja pitkäkestoisesti ja lapset saavat paitsi kasvatusta, myös tukea ja huomiota ja tunteen että he ovat tärkeitä.

Siivoaminen ei ole metatyötä, enkä ymmärrä miten se liittyy edes siihen mitä kirjoitin.

Meillä on vaatehuolto nimenomaan tehty jörkeväksi jolloin se ei vie aikaa kuin minimin. Niin arkena kuin juhlien allakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverisynttäreihin liittyvät metatyöt ovat kummallisia, kun a) kaverisynttäreitä on paritkymmenet per vuosi, b) lapsen vaatteet pitää joka kerta tarkistaa ja ostaa uusia. Niin että mitenkäs se nyt on?

Niin. Per lapsi. Joten jos on kolme lasta, niitä on ainakin kuudetkymmenet vuodessa.

Ja lapset kasvaa ja pitopaikkoja on minenlaisia joten reilut 60 krt sitten tarkistat onko vaatteet. Ei aina tarvitse ostaa kaikkea uusiksi mutta tatkistaa pitää. Juhlia on mtös ympäri vuoden.

Mitä et käsitä?

Minun ei ainakaan tarvitse "tarkistaa" muuta kuin että vaate on puhtaana kaapissa. Ja oletettavasti on, kun pyykkiä ei päästä kertymään. Tietysti lapset kasvaa, mutta jos juhlavaatetta on käytetty viimeksi kuukausi sitten, se on kyllä sopiva myös viikon päästä.

Mikä "vaate"? Kaikki kolme käyttää samaa yhtä vaatekappaletta?

Meneekö sun lapsesi samassa yhdessä vaatteessa jonkun kotiin kesähelteellä, hoplop-synttäreille, ulos leikkipuistoon lokakuussa, askarteluiltaan, leipomaan, liikennepuistoon, Korkeeseen, Mäkkäriin ja seinäkiipeilemään? ympäri vuoden. Ei tarvii sisäkenkiä, ei juomapulloa, ei hellehattua. Yksi taikavaate kattaa kaiken.

Aina yksi ja sama vaate maagisesti kaivetaan kaapista ja siinä se.

Periaatteessa moneen paikkaan kelpaa siistimmät arkivaatteet, mitä tosiaan voi vaan kaivaa kaapista, kun niitä on siellä pestynä. Varsinaiset juhlavaatteet, tytöllä mekko ja pojalla shinot ja kauluspaita, mitä niitäkin tarvitsee useita kertoja vuodessa, on helppo ottaa esiin ilman minkäänlaista metatyötä.

Ei ne käy joka paikkaan ja jos käytät arkivaatteita juhlissa, sitä suuremmalla syyllä sun pitää tarkistaa, että ne on pestyinä ja valmiina.

Lapset kasvaa pyräyksissä joten aina pitää tarkistaa nuo juhlavaatteet. Ja esim tytöillä sukkikset erityisesti, yleensä ne menee aina rikki.

Ja pitää myös tarkistaa ulkovaatteet, jos juhlissa ollaan myös ulkona, kuten yleensä ollaan. Ja esim se että se juhlamekko toimii, koska yleensä tytölläkin kuitenkin haalari arkena. Sitä mekkoa ei sinne välttämättä saa survottua, eikä muuten poikien suoria housujakaan. 

Arkivaatteet on pestyinä ja valmiina, kun sitä pyykkiä ei päästä kertymään. Arkivaatteissa on sekin hyvä puoli, että niitä on enemmän kuin yksi vaatekerta, joten ei haittaa jos joku tietty paita on vasta menossa pyykkiin. Jos arkivaatteet tai sellaiset tavallisemmat ns. juhlavaatteet ei kelpaa, kuten vaikka häihin tai hautajaisiin, ne pitää tietysti tarkistaa. Saman kesän häät, rippijuhlat, lakkiaiset yms. menee tietenkin yhdellä tarkistuksella. Ulkojuhliin ei tietenkään pueta mekkoa tai suoria housuja, vaan valitaan sellaiset vaatteet mitkä mahtuu haalarin alle, eli käytännössä siistit arkivaatteet, mitä tosiaan on aina puhtaana. Ulkovaatteita käytetään jatkuvasti, joten eipä niissäkään juuri tarkistamista ole.

Normaalissa lapsiperheessä oikeassa elämässä tällä planeetalla ei koskaan ole kaikki arkivaatteet yhtä aikaa kaapissa valmiina.

Ja lapsillakin on sanansijansa siinä miten haluavat juhlia ja juhlien tarkoitus on opettaa juhlakäyttäytymistä. Eli ratkaisu ei ole se että kaivetaan vaan ihan mitä vaan kaapista.

Myöskään ulkohaalari ei välttämättä todellakaan ole puhtaana ellet tarkista. Jos se on käytössä päiväkodissa, se erittäin tod näk tarvitsee pestä ennen juhlia. 

Ja se käyttöön sopiva voi myös olla iltiksen varavaatekassissa, josta se täytyy muistaa kaivaa mukaan ennen juhlia.

Saman kesän aikana käytettävät juhlavaatteet ei mene yhdellä tarkistuksella, vaan ne pitää kyllä tsekata joka kerta erikseen. Puhut nyt lasten vaatteista.

Kaikki arkivaatteet eivät tietenkään ole aina käyttövalmiina, mutta suurin osa on. Lapset haluavat monenlaista, aikuinen on se joka käyttää järkeä ja sanoo, ettei hoploppiin pueta prinsessamekkoa. En tiedä miten laput silmillä itse kuljet arjessa, mutta minä kyllä näen ihan naulakkoon laittaessa, onko haalari pesun tarpeessa vai ei.

Ei välttämättä. Yleensä viikonloppuna valtaosa on likaisena, koska niitä pestään viikonloppuisin.

Mihin naulakkoon? Kuka laittaa? Yleensä lapset kyllä opetetaan itse riisumaan ja pukemaan eli laittamaan myös sen haalarinsa siihen naulakkoon. En minä ainakaan yli kolmevuotiaiden vaatteita enää naulakkoon ripustele. Ja yli kolmevuotiaat on niitä kaverisynttäreissä kulkevia.

Me pestään pyykkiä muulloinkin kuin viikonloppuna, itse asiassa vaatepyykkiä enemmän arkena kuin viikonloppuna. Eikä ole niin matalalla naulakkoa, että haalari-ikäinen yltäisi itse ripustamaan sen.

No moni ei kyllä ehdi. Eikä haluakaan. Viikonloppuna on hyvää aikaa vaatehuollolle - vaikka vaatteita sinällään pesisikin.

Ja hyvä vanhempi hommaa järkevän naulakon sen sijaan että passaa lastaan ja kasvattaa väärin.

Täsmennetään nyt sen verran, että on matala naulakko, mihin lapsi voi itse ripustaa takin tai housut, mutta haalari jää siinä osittain lattialle, eli vanhempi nostaa sen korkeammalle.

Eli sinä et siis sittenkään ripusta sitä? Milloin sitten teet sen havainnon että "haalaria ripustaessani näen että onko se puhdas vai likainen"? Ja eikö toi nyt ole naurettavuuden huippu, että yhden haalarin ripustaminen vaatii kahden ihmisen työpanoksen?

Siis ripustan sen lapsen haalarin naulakkoon, koska lapsi ei yllä itse ripustaa siihen korkeammalla olevaan naulakkoon, missä haalaria säilytetään. Mies ripustaa sen perhanan haalarin välillä, mutta näkee siinä missä minäkin, tarvitseeko se pesua vai ei.

No minusta tuo on todella tehotonta.

Meillä on lapsille omat naulakot, joiden hankintaan käytin metatyötä. Sain tarjouksesta ja ne kasvaa lasten mukana. Lopulta siirtyvät meidän pukeutumishuoneeseen.

Näin minun ei tarivtse tehdä lapsen perässä joka päivä sitä lapsen hommaa uudestaan. Tuen myös kasvua oikein.

Sen sijaan sitten ennen juhlia kyllä tarkistan ne vaatteet.

Teillä tehdään se turha homma sen 60 kertaa kuukaudessa ainakin, minä teen sen vain 60 kertaa vuodessa. Haaskaat todella paljon aikaa.

Kannatti tehdä metatyötä järkevässä kohdassa. Eikä sitten joka pöivä tehdä turhaa työtä toistuvasti koska jätti sen metatyön väliin.

Meidän haalaria käyttävät lapset tulevat yleensä sisään samaan aikaan kuin aikuinenkin ja riisuvat haalarinsa samaan aikaan kuin aikuinenkin. Haalarin ripustaminen naulakkoon ei vie montaa sekuntia, kun siinä eteisessä joka tapauksessa jo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverisynttäreihin liittyvät metatyöt ovat kummallisia, kun a) kaverisynttäreitä on paritkymmenet per vuosi, b) lapsen vaatteet pitää joka kerta tarkistaa ja ostaa uusia. Niin että mitenkäs se nyt on?

Niin. Per lapsi. Joten jos on kolme lasta, niitä on ainakin kuudetkymmenet vuodessa.

Ja lapset kasvaa ja pitopaikkoja on minenlaisia joten reilut 60 krt sitten tarkistat onko vaatteet. Ei aina tarvitse ostaa kaikkea uusiksi mutta tatkistaa pitää. Juhlia on mtös ympäri vuoden.

Mitä et käsitä?

Minun ei ainakaan tarvitse "tarkistaa" muuta kuin että vaate on puhtaana kaapissa. Ja oletettavasti on, kun pyykkiä ei päästä kertymään. Tietysti lapset kasvaa, mutta jos juhlavaatetta on käytetty viimeksi kuukausi sitten, se on kyllä sopiva myös viikon päästä.

Mikä "vaate"? Kaikki kolme käyttää samaa yhtä vaatekappaletta?

Meneekö sun lapsesi samassa yhdessä vaatteessa jonkun kotiin kesähelteellä, hoplop-synttäreille, ulos leikkipuistoon lokakuussa, askarteluiltaan, leipomaan, liikennepuistoon, Korkeeseen, Mäkkäriin ja seinäkiipeilemään? ympäri vuoden. Ei tarvii sisäkenkiä, ei juomapulloa, ei hellehattua. Yksi taikavaate kattaa kaiken.

Aina yksi ja sama vaate maagisesti kaivetaan kaapista ja siinä se.

Periaatteessa moneen paikkaan kelpaa siistimmät arkivaatteet, mitä tosiaan voi vaan kaivaa kaapista, kun niitä on siellä pestynä. Varsinaiset juhlavaatteet, tytöllä mekko ja pojalla shinot ja kauluspaita, mitä niitäkin tarvitsee useita kertoja vuodessa, on helppo ottaa esiin ilman minkäänlaista metatyötä.

Ei ne käy joka paikkaan ja jos käytät arkivaatteita juhlissa, sitä suuremmalla syyllä sun pitää tarkistaa, että ne on pestyinä ja valmiina.

Lapset kasvaa pyräyksissä joten aina pitää tarkistaa nuo juhlavaatteet. Ja esim tytöillä sukkikset erityisesti, yleensä ne menee aina rikki.

Ja pitää myös tarkistaa ulkovaatteet, jos juhlissa ollaan myös ulkona, kuten yleensä ollaan. Ja esim se että se juhlamekko toimii, koska yleensä tytölläkin kuitenkin haalari arkena. Sitä mekkoa ei sinne välttämättä saa survottua, eikä muuten poikien suoria housujakaan. 

Arkivaatteet on pestyinä ja valmiina, kun sitä pyykkiä ei päästä kertymään. Arkivaatteissa on sekin hyvä puoli, että niitä on enemmän kuin yksi vaatekerta, joten ei haittaa jos joku tietty paita on vasta menossa pyykkiin. Jos arkivaatteet tai sellaiset tavallisemmat ns. juhlavaatteet ei kelpaa, kuten vaikka häihin tai hautajaisiin, ne pitää tietysti tarkistaa. Saman kesän häät, rippijuhlat, lakkiaiset yms. menee tietenkin yhdellä tarkistuksella. Ulkojuhliin ei tietenkään pueta mekkoa tai suoria housuja, vaan valitaan sellaiset vaatteet mitkä mahtuu haalarin alle, eli käytännössä siistit arkivaatteet, mitä tosiaan on aina puhtaana. Ulkovaatteita käytetään jatkuvasti, joten eipä niissäkään juuri tarkistamista ole.

Normaalissa lapsiperheessä oikeassa elämässä tällä planeetalla ei koskaan ole kaikki arkivaatteet yhtä aikaa kaapissa valmiina.

Ja lapsillakin on sanansijansa siinä miten haluavat juhlia ja juhlien tarkoitus on opettaa juhlakäyttäytymistä. Eli ratkaisu ei ole se että kaivetaan vaan ihan mitä vaan kaapista.

Myöskään ulkohaalari ei välttämättä todellakaan ole puhtaana ellet tarkista. Jos se on käytössä päiväkodissa, se erittäin tod näk tarvitsee pestä ennen juhlia. 

Ja se käyttöön sopiva voi myös olla iltiksen varavaatekassissa, josta se täytyy muistaa kaivaa mukaan ennen juhlia.

Saman kesän aikana käytettävät juhlavaatteet ei mene yhdellä tarkistuksella, vaan ne pitää kyllä tsekata joka kerta erikseen. Puhut nyt lasten vaatteista.

Kaikki arkivaatteet eivät tietenkään ole aina käyttövalmiina, mutta suurin osa on. Lapset haluavat monenlaista, aikuinen on se joka käyttää järkeä ja sanoo, ettei hoploppiin pueta prinsessamekkoa. En tiedä miten laput silmillä itse kuljet arjessa, mutta minä kyllä näen ihan naulakkoon laittaessa, onko haalari pesun tarpeessa vai ei.

Ei välttämättä. Yleensä viikonloppuna valtaosa on likaisena, koska niitä pestään viikonloppuisin.

Mihin naulakkoon? Kuka laittaa? Yleensä lapset kyllä opetetaan itse riisumaan ja pukemaan eli laittamaan myös sen haalarinsa siihen naulakkoon. En minä ainakaan yli kolmevuotiaiden vaatteita enää naulakkoon ripustele. Ja yli kolmevuotiaat on niitä kaverisynttäreissä kulkevia.

Me pestään pyykkiä muulloinkin kuin viikonloppuna, itse asiassa vaatepyykkiä enemmän arkena kuin viikonloppuna. Eikä ole niin matalalla naulakkoa, että haalari-ikäinen yltäisi itse ripustamaan sen.

No moni ei kyllä ehdi. Eikä haluakaan. Viikonloppuna on hyvää aikaa vaatehuollolle - vaikka vaatteita sinällään pesisikin.

Ja hyvä vanhempi hommaa järkevän naulakon sen sijaan että passaa lastaan ja kasvattaa väärin.

Täsmennetään nyt sen verran, että on matala naulakko, mihin lapsi voi itse ripustaa takin tai housut, mutta haalari jää siinä osittain lattialle, eli vanhempi nostaa sen korkeammalle.

Eli sinä et siis sittenkään ripusta sitä? Milloin sitten teet sen havainnon että "haalaria ripustaessani näen että onko se puhdas vai likainen"? Ja eikö toi nyt ole naurettavuuden huippu, että yhden haalarin ripustaminen vaatii kahden ihmisen työpanoksen?

Siis ripustan sen lapsen haalarin naulakkoon, koska lapsi ei yllä itse ripustaa siihen korkeammalla olevaan naulakkoon, missä haalaria säilytetään. Mies ripustaa sen perhanan haalarin välillä, mutta näkee siinä missä minäkin, tarvitseeko se pesua vai ei.

No minusta tuo on todella tehotonta.

Meillä on lapsille omat naulakot, joiden hankintaan käytin metatyötä. Sain tarjouksesta ja ne kasvaa lasten mukana. Lopulta siirtyvät meidän pukeutumishuoneeseen.

Näin minun ei tarivtse tehdä lapsen perässä joka päivä sitä lapsen hommaa uudestaan. Tuen myös kasvua oikein.

Sen sijaan sitten ennen juhlia kyllä tarkistan ne vaatteet.

Teillä tehdään se turha homma sen 60 kertaa kuukaudessa ainakin, minä teen sen vain 60 kertaa vuodessa. Haaskaat todella paljon aikaa.

Kannatti tehdä metatyötä järkevässä kohdassa. Eikä sitten joka pöivä tehdä turhaa työtä toistuvasti koska jätti sen metatyön väliin.

Meidän haalaria käyttävät lapset tulevat yleensä sisään samaan aikaan kuin aikuinenkin ja riisuvat haalarinsa samaan aikaan kuin aikuinenkin. Haalarin ripustaminen naulakkoon ei vie montaa sekuntia, kun siinä eteisessä joka tapauksessa jo on.

Silti se on aivan turhaa työtä jonka välttää helposti kun suunnittelee eteisen kunnolliseksi.

Ja lapsen pitäisi saada tehdä se kokonaan itse, kasvatuksellisista syistä.

Ja eskarilaisesta eteenpäin viimeistään lapset ei kyllä kulje aina aikuisen rytmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverisynttäreihin liittyvät metatyöt ovat kummallisia, kun a) kaverisynttäreitä on paritkymmenet per vuosi, b) lapsen vaatteet pitää joka kerta tarkistaa ja ostaa uusia. Niin että mitenkäs se nyt on?

Niin. Per lapsi. Joten jos on kolme lasta, niitä on ainakin kuudetkymmenet vuodessa.

Ja lapset kasvaa ja pitopaikkoja on minenlaisia joten reilut 60 krt sitten tarkistat onko vaatteet. Ei aina tarvitse ostaa kaikkea uusiksi mutta tatkistaa pitää. Juhlia on mtös ympäri vuoden.

Mitä et käsitä?

Minun ei ainakaan tarvitse "tarkistaa" muuta kuin että vaate on puhtaana kaapissa. Ja oletettavasti on, kun pyykkiä ei päästä kertymään. Tietysti lapset kasvaa, mutta jos juhlavaatetta on käytetty viimeksi kuukausi sitten, se on kyllä sopiva myös viikon päästä.

Mikä "vaate"? Kaikki kolme käyttää samaa yhtä vaatekappaletta?

Meneekö sun lapsesi samassa yhdessä vaatteessa jonkun kotiin kesähelteellä, hoplop-synttäreille, ulos leikkipuistoon lokakuussa, askarteluiltaan, leipomaan, liikennepuistoon, Korkeeseen, Mäkkäriin ja seinäkiipeilemään? ympäri vuoden. Ei tarvii sisäkenkiä, ei juomapulloa, ei hellehattua. Yksi taikavaate kattaa kaiken.

Aina yksi ja sama vaate maagisesti kaivetaan kaapista ja siinä se.

Periaatteessa moneen paikkaan kelpaa siistimmät arkivaatteet, mitä tosiaan voi vaan kaivaa kaapista, kun niitä on siellä pestynä. Varsinaiset juhlavaatteet, tytöllä mekko ja pojalla shinot ja kauluspaita, mitä niitäkin tarvitsee useita kertoja vuodessa, on helppo ottaa esiin ilman minkäänlaista metatyötä.

Ei ne käy joka paikkaan ja jos käytät arkivaatteita juhlissa, sitä suuremmalla syyllä sun pitää tarkistaa, että ne on pestyinä ja valmiina.

Lapset kasvaa pyräyksissä joten aina pitää tarkistaa nuo juhlavaatteet. Ja esim tytöillä sukkikset erityisesti, yleensä ne menee aina rikki.

Ja pitää myös tarkistaa ulkovaatteet, jos juhlissa ollaan myös ulkona, kuten yleensä ollaan. Ja esim se että se juhlamekko toimii, koska yleensä tytölläkin kuitenkin haalari arkena. Sitä mekkoa ei sinne välttämättä saa survottua, eikä muuten poikien suoria housujakaan. 

Arkivaatteet on pestyinä ja valmiina, kun sitä pyykkiä ei päästä kertymään. Arkivaatteissa on sekin hyvä puoli, että niitä on enemmän kuin yksi vaatekerta, joten ei haittaa jos joku tietty paita on vasta menossa pyykkiin. Jos arkivaatteet tai sellaiset tavallisemmat ns. juhlavaatteet ei kelpaa, kuten vaikka häihin tai hautajaisiin, ne pitää tietysti tarkistaa. Saman kesän häät, rippijuhlat, lakkiaiset yms. menee tietenkin yhdellä tarkistuksella. Ulkojuhliin ei tietenkään pueta mekkoa tai suoria housuja, vaan valitaan sellaiset vaatteet mitkä mahtuu haalarin alle, eli käytännössä siistit arkivaatteet, mitä tosiaan on aina puhtaana. Ulkovaatteita käytetään jatkuvasti, joten eipä niissäkään juuri tarkistamista ole.

Kaltaistesi äitien lapset ovat synttärijuhlissa ne, jota nolona katselevat kengänkärkiään teemasynttäreillä. Arkivaatteissa siellä prinsessojen joukossa.

Voi helvetti teidän urpojen kanssa. Teemajuhliin laitetaan se prinsessamekko tai vampyyriasu tai mikä milloinkin. Sekin saattaa olla jo valmiina edellisten teemajuhlien jäljiltä.

Pitäkää tunkkinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverisynttäreihin liittyvät metatyöt ovat kummallisia, kun a) kaverisynttäreitä on paritkymmenet per vuosi, b) lapsen vaatteet pitää joka kerta tarkistaa ja ostaa uusia. Niin että mitenkäs se nyt on?

Niin. Per lapsi. Joten jos on kolme lasta, niitä on ainakin kuudetkymmenet vuodessa.

Ja lapset kasvaa ja pitopaikkoja on minenlaisia joten reilut 60 krt sitten tarkistat onko vaatteet. Ei aina tarvitse ostaa kaikkea uusiksi mutta tatkistaa pitää. Juhlia on mtös ympäri vuoden.

Mitä et käsitä?

Minun ei ainakaan tarvitse "tarkistaa" muuta kuin että vaate on puhtaana kaapissa. Ja oletettavasti on, kun pyykkiä ei päästä kertymään. Tietysti lapset kasvaa, mutta jos juhlavaatetta on käytetty viimeksi kuukausi sitten, se on kyllä sopiva myös viikon päästä.

Mikä "vaate"? Kaikki kolme käyttää samaa yhtä vaatekappaletta?

Meneekö sun lapsesi samassa yhdessä vaatteessa jonkun kotiin kesähelteellä, hoplop-synttäreille, ulos leikkipuistoon lokakuussa, askarteluiltaan, leipomaan, liikennepuistoon, Korkeeseen, Mäkkäriin ja seinäkiipeilemään? ympäri vuoden. Ei tarvii sisäkenkiä, ei juomapulloa, ei hellehattua. Yksi taikavaate kattaa kaiken.

Aina yksi ja sama vaate maagisesti kaivetaan kaapista ja siinä se.

Periaatteessa moneen paikkaan kelpaa siistimmät arkivaatteet, mitä tosiaan voi vaan kaivaa kaapista, kun niitä on siellä pestynä. Varsinaiset juhlavaatteet, tytöllä mekko ja pojalla shinot ja kauluspaita, mitä niitäkin tarvitsee useita kertoja vuodessa, on helppo ottaa esiin ilman minkäänlaista metatyötä.

Ei ne käy joka paikkaan ja jos käytät arkivaatteita juhlissa, sitä suuremmalla syyllä sun pitää tarkistaa, että ne on pestyinä ja valmiina.

Lapset kasvaa pyräyksissä joten aina pitää tarkistaa nuo juhlavaatteet. Ja esim tytöillä sukkikset erityisesti, yleensä ne menee aina rikki.

Ja pitää myös tarkistaa ulkovaatteet, jos juhlissa ollaan myös ulkona, kuten yleensä ollaan. Ja esim se että se juhlamekko toimii, koska yleensä tytölläkin kuitenkin haalari arkena. Sitä mekkoa ei sinne välttämättä saa survottua, eikä muuten poikien suoria housujakaan. 

Arkivaatteet on pestyinä ja valmiina, kun sitä pyykkiä ei päästä kertymään. Arkivaatteissa on sekin hyvä puoli, että niitä on enemmän kuin yksi vaatekerta, joten ei haittaa jos joku tietty paita on vasta menossa pyykkiin. Jos arkivaatteet tai sellaiset tavallisemmat ns. juhlavaatteet ei kelpaa, kuten vaikka häihin tai hautajaisiin, ne pitää tietysti tarkistaa. Saman kesän häät, rippijuhlat, lakkiaiset yms. menee tietenkin yhdellä tarkistuksella. Ulkojuhliin ei tietenkään pueta mekkoa tai suoria housuja, vaan valitaan sellaiset vaatteet mitkä mahtuu haalarin alle, eli käytännössä siistit arkivaatteet, mitä tosiaan on aina puhtaana. Ulkovaatteita käytetään jatkuvasti, joten eipä niissäkään juuri tarkistamista ole.

Kaltaistesi äitien lapset ovat synttärijuhlissa ne, jota nolona katselevat kengänkärkiään teemasynttäreillä. Arkivaatteissa siellä prinsessojen joukossa.

Voi helvetti teidän urpojen kanssa. Teemajuhliin laitetaan se prinsessamekko tai vampyyriasu tai mikä milloinkin. Sekin saattaa olla jo valmiina edellisten teemajuhlien jäljiltä.

Pitäkää tunkkinne.

Saattaa olla. Sitä et tiedä ennen kuon tarkistat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ole ihan varma pitäskö pahoittaa mieleni kun tulin töistä ja kahvi oli keitetty, ruoka valmiina, pyykkikone päällä ja talo imuroitu enkä nyt tiedä suunnitteliko mies tekevänsä vai tekikö vaan. Itse kun mietin kotimatkalla että pitänee pyöräyttää imuria. Tein siis enemmän metatöitä.

Pitääkö myös tarkistaa että nurkat on puhtaat koska eihän miesten imurointi kumminkaan ole kelvollista? Ja syynätä mitä kattilasta löytyy kun eihän se mies kumminkaan ajattele kaikkea laktovegeä vaikkei meillä ruokarajoitteisia olekaan.

Huonona äitinä en suonut lapsen läksyille ajatustakaan koska hän kyllä hoitaa kouluasiansa

Summa summarum: olenko täysin turha olento meidän talossa?

:D Ei, kun olet tehnyt metatyöt juuri oikeista asioista ja oikeaan aikaan:

- pohtinut kumppanin valinnassa aitoa kumppanuutta, et ole etsinyt itsellesi elättäjää tai statusta tai mennyt vaan ulkonäön perässä.

- pohtinut perhettä tasa-arvoisena yksikkönä jossa sinä et määrää kaikkea, vaan hyväksyt miehen tavan siivota ja muutenkin osallistua perheen yhteiseen

- pohtinut itselle ja perheenjäsenille tärkeitä juttuja perheessä ja keskittynyt niihin. Jos lapsi ei tarvitse apua läksyissä miksi mennä tunkemaan väliin jatkuvasti. Tuo vaatii kykyä määrittää itse hyvä äitiys ja hyvä perhe, ja hyvä itsetuntoa olla välittämättä oman ainoan oikean mallin tyrkyttäjien paheksunnasta.

- pohtinut kuinka elämä perheessä voi olla mukavaa, ja siinä vastaus on huumori. Tuo summa summarum lause osoittaa kykyä reagoida huumorilla asioihin, ja se taas ennustaa varmasti perheelle mukavampaa tapaa olla yhdessä. Jos lapsilta kysyttäisiin, niin tuskin he vanhemmiltaan eniten elämäänsä kaipaavat putipuhdasta kotia ja tiukasti aikataulutettua ohjelmaa ja oman elämänsä kontrolloimista tukkapompulan väristä lukiossa kirjoitettavien oppiaineiden valintaan, eiköhän toive olisi hyväksyntä, rakkaus, turvallinen ja iloinen koti.

Sitä saa mieleisen vastauksen, kun itse vastaa itselleen. ;)

Tämän päivän ”metatöitäni”.

-varasin yhdelle lapselle ajan lääkäriin (selvitin etukäteen onko lääkäriasia, voiko hoitaa kotona jne)

-uusin toisen lapsen reseptin

-kilpailutin perheen puhelinliittymät

- vein naapurille lämpimäisiä kun oli tuonut meille hirvenlihaa

- sovin polttopuidemme ajon metsästä kotiin

- vaihdoin yhden lapsen opettajan kanssa 3 viestiä huomisen retken ruokailuista ja lapsella mukana olevista lääkkeistä niin että lapsi saa varmasti hänelle sopivaa ruokaa ja lapsella on sopivat ensiapulääkkeet mukana jos tulee allergia/astmakohtaus.

Jne

Minun tämän päivän metatöitäni:

- mietin kotimatkalla mitä ruokaa tekisin niistä aineksista, mitä muistelin kotona olevan

- tsekkasin kotiin tullessa yön ja aamun sääennusteen, että tiedän laitanko auton piuhaan vai en

Ennen nukkumaanmenoa laitan vielä puhelimeen herätyksen. Vai onko se metatyö vai konkreettinen työ, kun laitan vain aiemmin ajastetun herätyksen päälle? Siinä kaikki. Aiemmin en olisi edes tiennyt, että tällaisillekin on ihan oma terminsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverisynttäreihin liittyvät metatyöt ovat kummallisia, kun a) kaverisynttäreitä on paritkymmenet per vuosi, b) lapsen vaatteet pitää joka kerta tarkistaa ja ostaa uusia. Niin että mitenkäs se nyt on?

Niin. Per lapsi. Joten jos on kolme lasta, niitä on ainakin kuudetkymmenet vuodessa.

Ja lapset kasvaa ja pitopaikkoja on minenlaisia joten reilut 60 krt sitten tarkistat onko vaatteet. Ei aina tarvitse ostaa kaikkea uusiksi mutta tatkistaa pitää. Juhlia on mtös ympäri vuoden.

Mitä et käsitä?

Minun ei ainakaan tarvitse "tarkistaa" muuta kuin että vaate on puhtaana kaapissa. Ja oletettavasti on, kun pyykkiä ei päästä kertymään. Tietysti lapset kasvaa, mutta jos juhlavaatetta on käytetty viimeksi kuukausi sitten, se on kyllä sopiva myös viikon päästä.

Mikä "vaate"? Kaikki kolme käyttää samaa yhtä vaatekappaletta?

Meneekö sun lapsesi samassa yhdessä vaatteessa jonkun kotiin kesähelteellä, hoplop-synttäreille, ulos leikkipuistoon lokakuussa, askarteluiltaan, leipomaan, liikennepuistoon, Korkeeseen, Mäkkäriin ja seinäkiipeilemään? ympäri vuoden. Ei tarvii sisäkenkiä, ei juomapulloa, ei hellehattua. Yksi taikavaate kattaa kaiken.

Aina yksi ja sama vaate maagisesti kaivetaan kaapista ja siinä se.

Periaatteessa moneen paikkaan kelpaa siistimmät arkivaatteet, mitä tosiaan voi vaan kaivaa kaapista, kun niitä on siellä pestynä. Varsinaiset juhlavaatteet, tytöllä mekko ja pojalla shinot ja kauluspaita, mitä niitäkin tarvitsee useita kertoja vuodessa, on helppo ottaa esiin ilman minkäänlaista metatyötä.

Ei ne käy joka paikkaan ja jos käytät arkivaatteita juhlissa, sitä suuremmalla syyllä sun pitää tarkistaa, että ne on pestyinä ja valmiina.

Lapset kasvaa pyräyksissä joten aina pitää tarkistaa nuo juhlavaatteet. Ja esim tytöillä sukkikset erityisesti, yleensä ne menee aina rikki.

Ja pitää myös tarkistaa ulkovaatteet, jos juhlissa ollaan myös ulkona, kuten yleensä ollaan. Ja esim se että se juhlamekko toimii, koska yleensä tytölläkin kuitenkin haalari arkena. Sitä mekkoa ei sinne välttämättä saa survottua, eikä muuten poikien suoria housujakaan. 

Arkivaatteet on pestyinä ja valmiina, kun sitä pyykkiä ei päästä kertymään. Arkivaatteissa on sekin hyvä puoli, että niitä on enemmän kuin yksi vaatekerta, joten ei haittaa jos joku tietty paita on vasta menossa pyykkiin. Jos arkivaatteet tai sellaiset tavallisemmat ns. juhlavaatteet ei kelpaa, kuten vaikka häihin tai hautajaisiin, ne pitää tietysti tarkistaa. Saman kesän häät, rippijuhlat, lakkiaiset yms. menee tietenkin yhdellä tarkistuksella. Ulkojuhliin ei tietenkään pueta mekkoa tai suoria housuja, vaan valitaan sellaiset vaatteet mitkä mahtuu haalarin alle, eli käytännössä siistit arkivaatteet, mitä tosiaan on aina puhtaana. Ulkovaatteita käytetään jatkuvasti, joten eipä niissäkään juuri tarkistamista ole.

Kaltaistesi äitien lapset ovat synttärijuhlissa ne, jota nolona katselevat kengänkärkiään teemasynttäreillä. Arkivaatteissa siellä prinsessojen joukossa.

Voi helvetti teidän urpojen kanssa. Teemajuhliin laitetaan se prinsessamekko tai vampyyriasu tai mikä milloinkin. Sekin saattaa olla jo valmiina edellisten teemajuhlien jäljiltä.

Pitäkää tunkkinne.

Missäs juhlissa niitä arkivaatteita sitten tarvittiin? Miten monta kertaa on vampyyriteema tullut vastaan, kun ei sitä pukua tarvitse tsekata? Entä jos onkin peikkoteema? Vampyyripuvussa vai prinsessapuvussa sinne? Vai joutuuko pohtimaan, mistä koostaa teemaan sopivan asun? No ei tietenkään, se meni niin että avaa vain oven ja ottaa asun kaapista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukukausien loput on metatyön kulta-aikaa. Tanssiesitys ja futisturnaus samaan aikaan eri kaupungeissa. Kumpaan mennään, vai molempiin? Millä kuljetaan, jos lähdetään kauemmas? Harmittaako toista lasta, jos ei tulla katsomaan? Pitäisikö kysyä kimppakyytiä (keneltä? Mistä yhteystiedot? Ollaanko koskaan itse tarjottu kyytiä? Pitääkö antaa bensarahaa? Onko käteistä? Mistä löytyy pankkiautomaatti, johon pääsen helposti? Entä jos kellään ei ole vapaita autopaikkoja?). Tarvittiinko eväät? Joukkue kerää rahaa kakkutukun kekseillä, voidaanko nyt ottaa myyntiin? Paljonko, kelle niitä myydään? Milloin pitää viimeistään olla valmiina? Ai niin lapsen hammaslääkärin ilta-aika! Se onkin kenraaliharjoituksen kanssa samaan aikaan. Perutaan? Kuka peruu tai siirtää? Meneekö taas monta kuukautta eteenpäin? Pitäisikö valmentajalta kysyä pärjääkö joukkue ilman yhtä tanssijaa kenraalissa? Ai soolo-osuus, yritetään järjestää. Vanhempia on pyydetty kantamaan juhlatilan pöydät ja tuolit paikoilleen esityksen jälkeen. Jäädäänkö, tai jääkö jompikumpi? Ehditäänkö hakea jalkapalloilija kimppakyydin jättöpaikasta? Kehdataanko kysyä voisivatko ajaa tanssisalin kautta? Kumpi kysyy? Entä jos ei onnistu? Voisiko lasten harrastukset lopettaa? Pitäisikö heidän itsensä kanssa keskustella asiasta?

Nämä ovat tietysti ihan normaaleja juttuja, jotka pääsääntöisesti järjestyvät helposti, ja joista seuraa upeita kokemuksia. Vielä helpompaa on kuitenkin sillä, joka ei näitä joudu miettimään.

Ei ristus sentään mitä säätämistä. Onneksi ei lapsia (mukaan lukien mies). Miten saatkin arjesta noin vaikeaa ja miten joku kyydin kysyminen voi olla mitään työtä, saati metatyötä? Onko ajattelukin metatyötä? Muistatko hengittää, jos se ei ole to do -listalla?

oon itse lapseton mutta sukulaisperheitä(joissa 2-3 lasta) seuraamalla oon huomannut että toi yhteensovittaminen ja säätö lasten harrastusten, kuljetusten, kaverisynttäreiden, retkien, omien töiden, vaatehuollon ja varusteiden, sukumenojen, koulun tapahtumien, vanhempainiltojen, kauppareissujen, neuvoloiden, hammaslääkäreiden yms kanssa on oikeasti aivan helvetillistä touhua ja todellakin vaatii melkoista arjen suunnittelua ja aikatauluttamista, varsinkin jos useampia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minun tämän päivän metatöitäni:

- mietin kotimatkalla mitä ruokaa tekisin niistä aineksista, mitä muistelin kotona olevan

- tsekkasin kotiin tullessa yön ja aamun sääennusteen, että tiedän laitanko auton piuhaan vai en

Ennen nukkumaanmenoa laitan vielä puhelimeen herätyksen. Vai onko se metatyö vai konkreettinen työ, kun laitan vain aiemmin ajastetun herätyksen päälle? Siinä kaikki. Aiemmin en olisi edes tiennyt, että tällaisillekin on ihan oma terminsä.

Lisää tuohon kaksi eri aikaan töissä olevaa vanhempaa, kolme lasta, joista yhdellä pitkäaikaissairaus ja kaikilla harrastus, joka vaatii aikataulujen sovittelua ja kuskailua, ruokajärjestelyissä huomioon otettavaski kaksi ruoka-aineallergiaa ja laktoosi-intoleranssi. Ja yhdellä lapsella on lemmikki, sekin vielä.

No niin. Näyttääkö edelleen yhtä yksinkertaiselta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tämän päivän metatöitäni:

- mietin kotimatkalla mitä ruokaa tekisin niistä aineksista, mitä muistelin kotona olevan

- tsekkasin kotiin tullessa yön ja aamun sääennusteen, että tiedän laitanko auton piuhaan vai en

Ennen nukkumaanmenoa laitan vielä puhelimeen herätyksen. Vai onko se metatyö vai konkreettinen työ, kun laitan vain aiemmin ajastetun herätyksen päälle? Siinä kaikki. Aiemmin en olisi edes tiennyt, että tällaisillekin on ihan oma terminsä.

Lisää tuohon kaksi eri aikaan töissä olevaa vanhempaa, kolme lasta, joista yhdellä pitkäaikaissairaus ja kaikilla harrastus, joka vaatii aikataulujen sovittelua ja kuskailua, ruokajärjestelyissä huomioon otettavaski kaksi ruoka-aineallergiaa ja laktoosi-intoleranssi. Ja yhdellä lapsella on lemmikki, sekin vielä.

No niin. Näyttääkö edelleen yhtä yksinkertaiselta?

Lisää siihen myös omaishoidettava vanhus, 50 lehmää, lumityöt, naapurin mummon kuskaaminen terveyskeskukseen ja 200 vieraan häiden suunnittelu. Ainakin. Tai sitten voisi ehkä tyytyä siihen, että ihan kaikkien elämä ei ole jatkuvaa suorittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tämän päivän metatöitäni:

- mietin kotimatkalla mitä ruokaa tekisin niistä aineksista, mitä muistelin kotona olevan

- tsekkasin kotiin tullessa yön ja aamun sääennusteen, että tiedän laitanko auton piuhaan vai en

Ennen nukkumaanmenoa laitan vielä puhelimeen herätyksen. Vai onko se metatyö vai konkreettinen työ, kun laitan vain aiemmin ajastetun herätyksen päälle? Siinä kaikki. Aiemmin en olisi edes tiennyt, että tällaisillekin on ihan oma terminsä.

Lisää tuohon kaksi eri aikaan töissä olevaa vanhempaa, kolme lasta, joista yhdellä pitkäaikaissairaus ja kaikilla harrastus, joka vaatii aikataulujen sovittelua ja kuskailua, ruokajärjestelyissä huomioon otettavaski kaksi ruoka-aineallergiaa ja laktoosi-intoleranssi. Ja yhdellä lapsella on lemmikki, sekin vielä.

No niin. Näyttääkö edelleen yhtä yksinkertaiselta?

Lisää siihen myös omaishoidettava vanhus, 50 lehmää, lumityöt, naapurin mummon kuskaaminen terveyskeskukseen ja 200 vieraan häiden suunnittelu. Ainakin. Tai sitten voisi ehkä tyytyä siihen, että ihan kaikkien elämä ei ole jatkuvaa suorittamista.

Ja kun sun tarvii huolehtia vaan omasta prseestäs niin kellään muullakaan ei voi olla arjessa säätämistä. On vain ihan hlvetin tyhmiä, laiskoja, hysteeristä yms yms mammoja, kun eivät osaa vain ojentaa kättään ja ottaa kaapista asua, olipa tilanne mikä hyvänsä.

Mee jonne komeroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tämän päivän metatöitäni:

- mietin kotimatkalla mitä ruokaa tekisin niistä aineksista, mitä muistelin kotona olevan

- tsekkasin kotiin tullessa yön ja aamun sääennusteen, että tiedän laitanko auton piuhaan vai en

Ennen nukkumaanmenoa laitan vielä puhelimeen herätyksen. Vai onko se metatyö vai konkreettinen työ, kun laitan vain aiemmin ajastetun herätyksen päälle? Siinä kaikki. Aiemmin en olisi edes tiennyt, että tällaisillekin on ihan oma terminsä.

Lisää tuohon kaksi eri aikaan töissä olevaa vanhempaa, kolme lasta, joista yhdellä pitkäaikaissairaus ja kaikilla harrastus, joka vaatii aikataulujen sovittelua ja kuskailua, ruokajärjestelyissä huomioon otettavaski kaksi ruoka-aineallergiaa ja laktoosi-intoleranssi. Ja yhdellä lapsella on lemmikki, sekin vielä.

No niin. Näyttääkö edelleen yhtä yksinkertaiselta?

Lisää siihen myös omaishoidettava vanhus, 50 lehmää, lumityöt, naapurin mummon kuskaaminen terveyskeskukseen ja 200 vieraan häiden suunnittelu. Ainakin. Tai sitten voisi ehkä tyytyä siihen, että ihan kaikkien elämä ei ole jatkuvaa suorittamista.

Ja kun sun tarvii huolehtia vaan omasta prseestäs niin kellään muullakaan ei voi olla arjessa säätämistä. On vain ihan hlvetin tyhmiä, laiskoja, hysteeristä yms yms mammoja, kun eivät osaa vain ojentaa kättään ja ottaa kaapista asua, olipa tilanne mikä hyvänsä.

Mee jonne komeroon.

Lapsiperheenkin päivä voi olla stressitön, eikä se tarkoita vähän stressaavampienkin päivien mahtumista elämään. Pitäisikö metatöitä keksiä tyhjästä, että vaikuttaisi tehokkaammalta? Miksi on väärin sanoa, että metatyötä ei ole niin paljon kuin joillakin muilla? Miksi on väärin sanoa, ettei tiennyt aiemmin kyseistä termiä olevankaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tämän päivän metatöitäni:

- mietin kotimatkalla mitä ruokaa tekisin niistä aineksista, mitä muistelin kotona olevan

- tsekkasin kotiin tullessa yön ja aamun sääennusteen, että tiedän laitanko auton piuhaan vai en

Ennen nukkumaanmenoa laitan vielä puhelimeen herätyksen. Vai onko se metatyö vai konkreettinen työ, kun laitan vain aiemmin ajastetun herätyksen päälle? Siinä kaikki. Aiemmin en olisi edes tiennyt, että tällaisillekin on ihan oma terminsä.

Lisää tuohon kaksi eri aikaan töissä olevaa vanhempaa, kolme lasta, joista yhdellä pitkäaikaissairaus ja kaikilla harrastus, joka vaatii aikataulujen sovittelua ja kuskailua, ruokajärjestelyissä huomioon otettavaski kaksi ruoka-aineallergiaa ja laktoosi-intoleranssi. Ja yhdellä lapsella on lemmikki, sekin vielä.

No niin. Näyttääkö edelleen yhtä yksinkertaiselta?

Lisää siihen myös omaishoidettava vanhus, 50 lehmää, lumityöt, naapurin mummon kuskaaminen terveyskeskukseen ja 200 vieraan häiden suunnittelu. Ainakin. Tai sitten voisi ehkä tyytyä siihen, että ihan kaikkien elämä ei ole jatkuvaa suorittamista.

Ja kun sun tarvii huolehtia vaan omasta prseestäs niin kellään muullakaan ei voi olla arjessa säätämistä. On vain ihan hlvetin tyhmiä, laiskoja, hysteeristä yms yms mammoja, kun eivät osaa vain ojentaa kättään ja ottaa kaapista asua, olipa tilanne mikä hyvänsä.

Mee jonne komeroon.

Lapsiperheenkin päivä voi olla stressitön, eikä se tarkoita vähän stressaavampienkin päivien mahtumista elämään. Pitäisikö metatöitä keksiä tyhjästä, että vaikuttaisi tehokkaammalta? Miksi on väärin sanoa, että metatyötä ei ole niin paljon kuin joillakin muilla? Miksi on väärin sanoa, ettei tiennyt aiemmin kyseistä termiä olevankaan?

Toki voit myöntää että olet tyhmä.

Ja metatöillä nimenomaan vältetään se stressi ja asiat sujuu ja aikaa jää.

Ja tietenkin lapaettomalla yksinäisellä työttömällä joka asuu kaupungin yksiössä niitä on vähemmän kuin perheellisellä omakotiasujalla jolla on oikeesti elämä.