Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Tuo on kyllä mukava juttu, jos on niin paljon rahaa käytettävissä, että voi vaan piipahtaa lastenvaateliikkeeseen ostamaan kamaa ilman, että on tarkistanut edes tarvetta. Moni joutuu vähän tarkastelemaan budjettia ja ostamaan oikeasti tarpeeseen, harvoin silloin voi tehdä tollaisia extempore- shoppailuja.

Sama ruuan kanssa. Ruuan hinnassa säästää, kun suunnittelee ja sitä joutuu moni perhe tekemään.

Meillä on rahaa mutta en silti toimi noin enkä opeta lapsilleni huonoa kuluttamisen mallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Tuo on kyllä mukava juttu, jos on niin paljon rahaa käytettävissä, että voi vaan piipahtaa lastenvaateliikkeeseen ostamaan kamaa ilman, että on tarkistanut edes tarvetta. Moni joutuu vähän tarkastelemaan budjettia ja ostamaan oikeasti tarpeeseen, harvoin silloin voi tehdä tollaisia extempore- shoppailuja.

Sama ruuan kanssa. Ruuan hinnassa säästää, kun suunnittelee ja sitä joutuu moni perhe tekemään.

Tai sitten ne tarpeet ovat suunnilleen tiedossa ja muistissa jo valmiiksi niin, että kun sattuu se huippuedullinen tarjous tai kirpparilöytö kohdalle, sen osaa ostaa. Sehän ei onnistu ylisuunnittelemalla niin, että hankinnat on tehtävä juuri tiettynä ajankohtana läpikotaisen inventoinnin päätteeksi. Meillä esim. haalitaan sukulaislahjoituksina tai alelaareista ennakkoonkin jopa vuosia etukäteen hyviä löytöjä odottamaan lasten kasvamista, jos sattuu kohdalle. Metakuormitus vähenee, rahaa säästyy ja elämä helpottuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Tuo on kyllä mukava juttu, jos on niin paljon rahaa käytettävissä, että voi vaan piipahtaa lastenvaateliikkeeseen ostamaan kamaa ilman, että on tarkistanut edes tarvetta. Moni joutuu vähän tarkastelemaan budjettia ja ostamaan oikeasti tarpeeseen, harvoin silloin voi tehdä tollaisia extempore- shoppailuja.

Sama ruuan kanssa. Ruuan hinnassa säästää, kun suunnittelee ja sitä joutuu moni perhe tekemään.

Tai sitten ne tarpeet ovat suunnilleen tiedossa ja muistissa jo valmiiksi niin, että kun sattuu se huippuedullinen tarjous tai kirpparilöytö kohdalle, sen osaa ostaa. Sehän ei onnistu ylisuunnittelemalla niin, että hankinnat on tehtävä juuri tiettynä ajankohtana läpikotaisen inventoinnin päätteeksi. Meillä esim. haalitaan sukulaislahjoituksina tai alelaareista ennakkoonkin jopa vuosia etukäteen hyviä löytöjä odottamaan lasten kasvamista, jos sattuu kohdalle. Metakuormitus vähenee, rahaa säästyy ja elämä helpottuu.

Ja sitten vuosien päästä muistat ulkoa tarkistamatta että koon 146 vedenpitäviä toppahousuja olikin jo tarpeeksi mutta koon 36 kumpparit taitaa puuttua, lapsi hyväksyy sen vuonna 2014 valitsemasi kuosin? Kyllä se näiden asioiden mielessä pitäminen ja tarvittaessa tarkistaminen ja silmien auki pitäminen hyvien tarjousten varalta pitäminen on juuri sitä metatyötä. Hienoa, että kuulut siihen ihmisjoukkoon jolta se käy luonnostaan, se kyllä todella helpottaa arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Tuo on kyllä mukava juttu, jos on niin paljon rahaa käytettävissä, että voi vaan piipahtaa lastenvaateliikkeeseen ostamaan kamaa ilman, että on tarkistanut edes tarvetta. Moni joutuu vähän tarkastelemaan budjettia ja ostamaan oikeasti tarpeeseen, harvoin silloin voi tehdä tollaisia extempore- shoppailuja.

Sama ruuan kanssa. Ruuan hinnassa säästää, kun suunnittelee ja sitä joutuu moni perhe tekemään.

Tai sitten ne tarpeet ovat suunnilleen tiedossa ja muistissa jo valmiiksi niin, että kun sattuu se huippuedullinen tarjous tai kirpparilöytö kohdalle, sen osaa ostaa. Sehän ei onnistu ylisuunnittelemalla niin, että hankinnat on tehtävä juuri tiettynä ajankohtana läpikotaisen inventoinnin päätteeksi. Meillä esim. haalitaan sukulaislahjoituksina tai alelaareista ennakkoonkin jopa vuosia etukäteen hyviä löytöjä odottamaan lasten kasvamista, jos sattuu kohdalle. Metakuormitus vähenee, rahaa säästyy ja elämä helpottuu.

Mitähän sinä horiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Tuo on kyllä mukava juttu, jos on niin paljon rahaa käytettävissä, että voi vaan piipahtaa lastenvaateliikkeeseen ostamaan kamaa ilman, että on tarkistanut edes tarvetta. Moni joutuu vähän tarkastelemaan budjettia ja ostamaan oikeasti tarpeeseen, harvoin silloin voi tehdä tollaisia extempore- shoppailuja.

Sama ruuan kanssa. Ruuan hinnassa säästää, kun suunnittelee ja sitä joutuu moni perhe tekemään.

Tai sitten ne tarpeet ovat suunnilleen tiedossa ja muistissa jo valmiiksi niin, että kun sattuu se huippuedullinen tarjous tai kirpparilöytö kohdalle, sen osaa ostaa. Sehän ei onnistu ylisuunnittelemalla niin, että hankinnat on tehtävä juuri tiettynä ajankohtana läpikotaisen inventoinnin päätteeksi. Meillä esim. haalitaan sukulaislahjoituksina tai alelaareista ennakkoonkin jopa vuosia etukäteen hyviä löytöjä odottamaan lasten kasvamista, jos sattuu kohdalle. Metakuormitus vähenee, rahaa säästyy ja elämä helpottuu.

Metakuormitustahan tuo kartalla pysyminen ja kaiken muistaminenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Tuo on kyllä mukava juttu, jos on niin paljon rahaa käytettävissä, että voi vaan piipahtaa lastenvaateliikkeeseen ostamaan kamaa ilman, että on tarkistanut edes tarvetta. Moni joutuu vähän tarkastelemaan budjettia ja ostamaan oikeasti tarpeeseen, harvoin silloin voi tehdä tollaisia extempore- shoppailuja.

Sama ruuan kanssa. Ruuan hinnassa säästää, kun suunnittelee ja sitä joutuu moni perhe tekemään.

Tai sitten ne tarpeet ovat suunnilleen tiedossa ja muistissa jo valmiiksi niin, että kun sattuu se huippuedullinen tarjous tai kirpparilöytö kohdalle, sen osaa ostaa. Sehän ei onnistu ylisuunnittelemalla niin, että hankinnat on tehtävä juuri tiettynä ajankohtana läpikotaisen inventoinnin päätteeksi. Meillä esim. haalitaan sukulaislahjoituksina tai alelaareista ennakkoonkin jopa vuosia etukäteen hyviä löytöjä odottamaan lasten kasvamista, jos sattuu kohdalle. Metakuormitus vähenee, rahaa säästyy ja elämä helpottuu.

No tuo on juurikin tyypillistä täälläkin kuvattua metatyötä. Sen lisäksi sitten varastoja käy säännöllisesti läpi ja laittaa myös eteenpäin jo pieneksi jääneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukukausien loput on metatyön kulta-aikaa. Tanssiesitys ja futisturnaus samaan aikaan eri kaupungeissa. Kumpaan mennään, vai molempiin? Millä kuljetaan, jos lähdetään kauemmas? Harmittaako toista lasta, jos ei tulla katsomaan? Pitäisikö kysyä kimppakyytiä (keneltä? Mistä yhteystiedot? Ollaanko koskaan itse tarjottu kyytiä? Pitääkö antaa bensarahaa? Onko käteistä? Mistä löytyy pankkiautomaatti, johon pääsen helposti? Entä jos kellään ei ole vapaita autopaikkoja?). Tarvittiinko eväät? Joukkue kerää rahaa kakkutukun kekseillä, voidaanko nyt ottaa myyntiin? Paljonko, kelle niitä myydään? Milloin pitää viimeistään olla valmiina? Ai niin lapsen hammaslääkärin ilta-aika! Se onkin kenraaliharjoituksen kanssa samaan aikaan. Perutaan? Kuka peruu tai siirtää? Meneekö taas monta kuukautta eteenpäin? Pitäisikö valmentajalta kysyä pärjääkö joukkue ilman yhtä tanssijaa kenraalissa? Ai soolo-osuus, yritetään järjestää. Vanhempia on pyydetty kantamaan juhlatilan pöydät ja tuolit paikoilleen esityksen jälkeen. Jäädäänkö, tai jääkö jompikumpi? Ehditäänkö hakea jalkapalloilija kimppakyydin jättöpaikasta? Kehdataanko kysyä voisivatko ajaa tanssisalin kautta? Kumpi kysyy? Entä jos ei onnistu? Voisiko lasten harrastukset lopettaa? Pitäisikö heidän itsensä kanssa keskustella asiasta?

Nämä ovat tietysti ihan normaaleja juttuja, jotka pääsääntöisesti järjestyvät helposti, ja joista seuraa upeita kokemuksia. Vielä helpompaa on kuitenkin sillä, joka ei näitä joudu miettimään.

Ei ristus sentään mitä säätämistä. Onneksi ei lapsia (mukaan lukien mies). Miten saatkin arjesta noin vaikeaa ja miten joku kyydin kysyminen voi olla mitään työtä, saati metatyötä? Onko ajattelukin metatyötä? Muistatko hengittää, jos se ei ole to do -listalla?

Siis onko tuo nyt sun mielestä työllistävää vai ei ole? Ensin kiität siitä, että tuota ei joudu tekemään ja sitten vähättelen tuon työn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Tuo on kyllä mukava juttu, jos on niin paljon rahaa käytettävissä, että voi vaan piipahtaa lastenvaateliikkeeseen ostamaan kamaa ilman, että on tarkistanut edes tarvetta. Moni joutuu vähän tarkastelemaan budjettia ja ostamaan oikeasti tarpeeseen, harvoin silloin voi tehdä tollaisia extempore- shoppailuja.

Sama ruuan kanssa. Ruuan hinnassa säästää, kun suunnittelee ja sitä joutuu moni perhe tekemään.

Mitäs tarkistamista siinä tarpeessa on, kyllähän uudet talvikamppeet joutuu käytännössä joka vuosi kasvavalle lapselle ostamaan? Vai tuleeko se sinulle joka syksy täytenä yllätyksenä? Siinä tapauksessa en kyllä ihmettele että metatyö kuormittaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Tuo on kyllä mukava juttu, jos on niin paljon rahaa käytettävissä, että voi vaan piipahtaa lastenvaateliikkeeseen ostamaan kamaa ilman, että on tarkistanut edes tarvetta. Moni joutuu vähän tarkastelemaan budjettia ja ostamaan oikeasti tarpeeseen, harvoin silloin voi tehdä tollaisia extempore- shoppailuja.

Sama ruuan kanssa. Ruuan hinnassa säästää, kun suunnittelee ja sitä joutuu moni perhe tekemään.

Mitäs tarkistamista siinä tarpeessa on, kyllähän uudet talvikamppeet joutuu käytännössä joka vuosi kasvavalle lapselle ostamaan? Vai tuleeko se sinulle joka syksy täytenä yllätyksenä? Siinä tapauksessa en kyllä ihmettele että metatyö kuormittaa..

Normaali vanhempi ei kyllä todellakaan joka syksy osta uusia kamppeita vaan kerää jo hyvissä ajoin niitä tarvikkeita ja tsekkaa aina mikä vanhemman lapsen vaate käy nuoremmalle, missä kunnossa jo olemassaolevat on jne.

Tarve myös vaihtelee sen mukaan onko lapsi kotihoidossa, päivähoidossa, koulussa, iltiksessä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Tuo on kyllä mukava juttu, jos on niin paljon rahaa käytettävissä, että voi vaan piipahtaa lastenvaateliikkeeseen ostamaan kamaa ilman, että on tarkistanut edes tarvetta. Moni joutuu vähän tarkastelemaan budjettia ja ostamaan oikeasti tarpeeseen, harvoin silloin voi tehdä tollaisia extempore- shoppailuja.

Sama ruuan kanssa. Ruuan hinnassa säästää, kun suunnittelee ja sitä joutuu moni perhe tekemään.

Mitäs tarkistamista siinä tarpeessa on, kyllähän uudet talvikamppeet joutuu käytännössä joka vuosi kasvavalle lapselle ostamaan? Vai tuleeko se sinulle joka syksy täytenä yllätyksenä? Siinä tapauksessa en kyllä ihmettele että metatyö kuormittaa..

Yksi tasaisesti kasvava lapsi jolle ostetaan kaikki suurin piirtein samalla hetkellä uutena eikä edes pipoja tai rukkasia katsota mahtuisivatko pari vuotta? Ei mitään tarkistamista siinä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun samassa henkilössä yhdistyy huono organisointikyky, kontrollintarve ja neuroottinen luonne niin jopa alkaa metatyöt kuormittaa. 

Noin yleisesti ottaenhan ne kodin "metatyöt" ovat kuitenkin aika triviaaleja ja toistuvat vuodesta toiseen samanlaisina, joten hoituvat näppärästi vaikka aamukahvia juodessa sen kummemmin pollaa rasittamatta.

Kuinka moni on kuullut miehen tuumaavan aamukahvipöydässä että "minäpä tänään kysyn Kertun tanssiopelta niistä esiintymisvaatteista ja tarkistan että ne Niilon uikkarit löytyy ja sopii kun maanantaina on uintia". Käsi ylös, ihan rohkeasti vain! Kuinka monelle tutummalta kuulostaa "ai tänään??! en minä tiennyt/muistanut".

Itsepä olet miehesi pilalle passannut ja/tai tossuttanut. Kyllä meillä hoituu kummaltakin omat vastuualueet ihan itsenäisesti.

Sinä makaat palstalla räyhäämässä ja ”vaimo” hoitaa kaiken muun?

On se tuommoinen mielikuvitusvaimo tosi kätevä. :)

Minä olen kyllä ihan oikea vaimo, en mielikuvitusvaimo - ja mies tosiaan hoitaa oman osuutensa oikein mallikkaasti. Käykö kateeksi?

No et ole😂😂😂😂😂

Tuleeko kruunuun tahra jos jostain löytyykin perhe jossa työnjako toimii? Olette te kyllä säälittävää porukkaa.

Täällä toinen toimiva perhe, ja tätä keskustelua hassua lukea. Mikä on se pääpointti: omien töiden luetteleminen (näin paljon minä teen, useimmissa viesteissä katkeralla sävyllä - mies ei tee eikä osaa tehdä), oman kontrollin esittely (minä päätän mies toteuttaa), tai sitten kyseenalaistaen tekemisen mielekkyyden (kausiverhojen vaihdon miettiminen...) tai metatyökäsitteen järkevyyden (normaalia elämää, siihen kuuluvaa ihan automaattista ajatustoimintaa miksi sitä täytyy erikseen identifioida). Joka tapauksessa ketjussa menee suloisesti sekaisin pienet ja isot asiat, vakavat jutut ja täysi hömppä, ihmisten katkeruus, viha, ilo, huvitus, ylimielisyys ja ymmärtämättömyys. Siis kai ihan normi av ketju? Kiitos seurasta, sain nyt hankalan juttuni valmiiksi jonka tuskapaikoilla kävin täällä kummastelemassa menoa. Jatkakaa, mutta ehkä jostain toisesta aiheesta jo huomenna? Vaikka luetellaan mik kaikki hyvin ja onnellisesti omassa elämässä? Voisin aloittaa pitkästi mutta aika lopuu just. Lykkyä!

Ehkä tässä on vähän samaa kun miehet ei ymmärrä naiseen kohdistuvaa seksuaalista häirintää, valkoiset ei ymmärrä etnisten näköisten Suomessa kohtaamaa rasismia ja mieleltään terveet kummastelee kun masentunut ei ryhdistäydy. Ei ymmärrä jos ei koe. Jos sattuu oleman vastuunsa kantavan osallistuvan aikuisen hyvillä voimavaroilla (mutta ei järin suurella empatiakyvyllä) varustettu puoliso, voi olla vaikea ymmärtää millaista on kun toinen vuodesta toiseen istuu tarakalla ja itsestä tuntuu että kapasiteetti loppuu kesken kaiken muistamisen tai edes mielekkään priorisoinnin suhteen. Jos itse voi ostaa sukset ja kevätjuhlamekot niin että marssii lähimpään kauppaan ja ostaa mieleisen, ei ehkä tajua että toisille hintojen vertaaminen, kirppistarjonnan selaaminen ja ostosten oikea-aikainen ajoittaminen on taloudellisen pärjäämisen edellytys. Silloin voin hymähdellä niin kuin keskijohdon mahakas pomosetä kesätytön nurinoille kahvipöydän pervoläpästä, koska ketä se nyt haittaa, miks pitää tehdä asioista ongelmia?

Taloudellisen ahdingon tajuaa useimmat, samoin elämäntilanteiden kourmittavuuden (vakavasti sairas lapsi tms). Hassuinta tässä ketjussa on se, että eniten metatöistä purkautuvat selkeästi hyvintoimeentulevien perheiden äidit, isit on toimitusjohtajia, metatyönä pohditaan ulkomaanmatkoja jne. Eli perheet joissa arjen luulisi rasittavan vähiten: on kaikki mahdolliset kodinkoneet robotti-imureista lähtien, on mahdollisuus ostaa siivousapua ja tuottaa ruuat kaupasta kotiin. Miksi nuo naiset ovat niin stressaantuneita arjestaan? He juurikin syövät koko käsitteen uskottavuutta, jos metatyöstä puhuisivat eniten nuo oikeasti elämässään ahtaalla olevat köyhät yksinhuoltajat ja oikeasti vaikeissa elämäntilanteissa olevat niin ymmärrystä ja empatiaa tuota termiä ja asiasta rasittuvia kohtaan löytyisi huomattavasti enemmän. Nyt kuulostaa muoti-ilmiöltä, aiemmin samanlaisessa sosioekonomisessa tilanteessa olevat naiset kärsivät hysteriasta, nyt metatöistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun samassa henkilössä yhdistyy huono organisointikyky, kontrollintarve ja neuroottinen luonne niin jopa alkaa metatyöt kuormittaa. 

Noin yleisesti ottaenhan ne kodin "metatyöt" ovat kuitenkin aika triviaaleja ja toistuvat vuodesta toiseen samanlaisina, joten hoituvat näppärästi vaikka aamukahvia juodessa sen kummemmin pollaa rasittamatta.

Kuinka moni on kuullut miehen tuumaavan aamukahvipöydässä että "minäpä tänään kysyn Kertun tanssiopelta niistä esiintymisvaatteista ja tarkistan että ne Niilon uikkarit löytyy ja sopii kun maanantaina on uintia". Käsi ylös, ihan rohkeasti vain! Kuinka monelle tutummalta kuulostaa "ai tänään??! en minä tiennyt/muistanut".

Itsepä olet miehesi pilalle passannut ja/tai tossuttanut. Kyllä meillä hoituu kummaltakin omat vastuualueet ihan itsenäisesti.

Sinä makaat palstalla räyhäämässä ja ”vaimo” hoitaa kaiken muun?

On se tuommoinen mielikuvitusvaimo tosi kätevä. :)

Minä olen kyllä ihan oikea vaimo, en mielikuvitusvaimo - ja mies tosiaan hoitaa oman osuutensa oikein mallikkaasti. Käykö kateeksi?

No et ole😂😂😂😂😂

Tuleeko kruunuun tahra jos jostain löytyykin perhe jossa työnjako toimii? Olette te kyllä säälittävää porukkaa.

Täällä toinen toimiva perhe, ja tätä keskustelua hassua lukea. Mikä on se pääpointti: omien töiden luetteleminen (näin paljon minä teen, useimmissa viesteissä katkeralla sävyllä - mies ei tee eikä osaa tehdä), oman kontrollin esittely (minä päätän mies toteuttaa), tai sitten kyseenalaistaen tekemisen mielekkyyden (kausiverhojen vaihdon miettiminen...) tai metatyökäsitteen järkevyyden (normaalia elämää, siihen kuuluvaa ihan automaattista ajatustoimintaa miksi sitä täytyy erikseen identifioida). Joka tapauksessa ketjussa menee suloisesti sekaisin pienet ja isot asiat, vakavat jutut ja täysi hömppä, ihmisten katkeruus, viha, ilo, huvitus, ylimielisyys ja ymmärtämättömyys. Siis kai ihan normi av ketju? Kiitos seurasta, sain nyt hankalan juttuni valmiiksi jonka tuskapaikoilla kävin täällä kummastelemassa menoa. Jatkakaa, mutta ehkä jostain toisesta aiheesta jo huomenna? Vaikka luetellaan mik kaikki hyvin ja onnellisesti omassa elämässä? Voisin aloittaa pitkästi mutta aika lopuu just. Lykkyä!

Ehkä tässä on vähän samaa kun miehet ei ymmärrä naiseen kohdistuvaa seksuaalista häirintää, valkoiset ei ymmärrä etnisten näköisten Suomessa kohtaamaa rasismia ja mieleltään terveet kummastelee kun masentunut ei ryhdistäydy. Ei ymmärrä jos ei koe. Jos sattuu oleman vastuunsa kantavan osallistuvan aikuisen hyvillä voimavaroilla (mutta ei järin suurella empatiakyvyllä) varustettu puoliso, voi olla vaikea ymmärtää millaista on kun toinen vuodesta toiseen istuu tarakalla ja itsestä tuntuu että kapasiteetti loppuu kesken kaiken muistamisen tai edes mielekkään priorisoinnin suhteen. Jos itse voi ostaa sukset ja kevätjuhlamekot niin että marssii lähimpään kauppaan ja ostaa mieleisen, ei ehkä tajua että toisille hintojen vertaaminen, kirppistarjonnan selaaminen ja ostosten oikea-aikainen ajoittaminen on taloudellisen pärjäämisen edellytys. Silloin voin hymähdellä niin kuin keskijohdon mahakas pomosetä kesätytön nurinoille kahvipöydän pervoläpästä, koska ketä se nyt haittaa, miks pitää tehdä asioista ongelmia?

Taloudellisen ahdingon tajuaa useimmat, samoin elämäntilanteiden kourmittavuuden (vakavasti sairas lapsi tms). Hassuinta tässä ketjussa on se, että eniten metatöistä purkautuvat selkeästi hyvintoimeentulevien perheiden äidit, isit on toimitusjohtajia, metatyönä pohditaan ulkomaanmatkoja jne. Eli perheet joissa arjen luulisi rasittavan vähiten: on kaikki mahdolliset kodinkoneet robotti-imureista lähtien, on mahdollisuus ostaa siivousapua ja tuottaa ruuat kaupasta kotiin. Miksi nuo naiset ovat niin stressaantuneita arjestaan? He juurikin syövät koko käsitteen uskottavuutta, jos metatyöstä puhuisivat eniten nuo oikeasti elämässään ahtaalla olevat köyhät yksinhuoltajat ja oikeasti vaikeissa elämäntilanteissa olevat niin ymmärrystä ja empatiaa tuota termiä ja asiasta rasittuvia kohtaan löytyisi huomattavasti enemmän. Nyt kuulostaa muoti-ilmiöltä, aiemmin samanlaisessa sosioekonomisessa tilanteessa olevat naiset kärsivät hysteriasta, nyt metatöistä?

Tällaisissa perheissä se arki sittwn myös tyypillisesti kaatuu kokonaan naisille. Työmatkojakin on paljon.

Ja heillä tyypillisesti on myös oma ura.

Vielä kun tyypillisesti näissä perheissä saadaan iäkkäämpinä, huollettavana usein on myös idovanhempia.

Siinä on jo monta kuormittavaa tekijää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Tuo on kyllä mukava juttu, jos on niin paljon rahaa käytettävissä, että voi vaan piipahtaa lastenvaateliikkeeseen ostamaan kamaa ilman, että on tarkistanut edes tarvetta. Moni joutuu vähän tarkastelemaan budjettia ja ostamaan oikeasti tarpeeseen, harvoin silloin voi tehdä tollaisia extempore- shoppailuja.

Sama ruuan kanssa. Ruuan hinnassa säästää, kun suunnittelee ja sitä joutuu moni perhe tekemään.

Mitäs tarkistamista siinä tarpeessa on, kyllähän uudet talvikamppeet joutuu käytännössä joka vuosi kasvavalle lapselle ostamaan? Vai tuleeko se sinulle joka syksy täytenä yllätyksenä? Siinä tapauksessa en kyllä ihmettele että metatyö kuormittaa..

Yksi tasaisesti kasvava lapsi jolle ostetaan kaikki suurin piirtein samalla hetkellä uutena eikä edes pipoja tai rukkasia katsota mahtuisivatko pari vuotta? Ei mitään tarkistamista siinä tapauksessa.

Hänwlläkin on nivelvaiheita joissa tarpeet muuttuu.

Lasten kaverisynttäreihin liittyvät metatyöt ovat kummallisia, kun a) kaverisynttäreitä on paritkymmenet per vuosi, b) lapsen vaatteet pitää joka kerta tarkistaa ja ostaa uusia. Niin että mitenkäs se nyt on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.

Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.

Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?

Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?

Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?

Toissa viikolla oli työreissussa, jossa peruuntui yksi juttu. Huomasin ison tavaratalon lähistöllä, jolloin piipahdin sinne. Siellä huomasin kivat lastenvaateliikkeet, joissa ale, josta sitten kasasin talvikamppeet ja muutamia sisäjuttuja lapsille. Missä tässä oli sitä vaativaa metatyötä ja suunnittelua?

Tuo on kyllä mukava juttu, jos on niin paljon rahaa käytettävissä, että voi vaan piipahtaa lastenvaateliikkeeseen ostamaan kamaa ilman, että on tarkistanut edes tarvetta. Moni joutuu vähän tarkastelemaan budjettia ja ostamaan oikeasti tarpeeseen, harvoin silloin voi tehdä tollaisia extempore- shoppailuja.

Sama ruuan kanssa. Ruuan hinnassa säästää, kun suunnittelee ja sitä joutuu moni perhe tekemään.

Mitäs tarkistamista siinä tarpeessa on, kyllähän uudet talvikamppeet joutuu käytännössä joka vuosi kasvavalle lapselle ostamaan? Vai tuleeko se sinulle joka syksy täytenä yllätyksenä? Siinä tapauksessa en kyllä ihmettele että metatyö kuormittaa..

Kasvaako sinun lapset aina ihan tasaisesti? Omat lapset kasvoivat pyrähdyksittäin jalkoja myöten. Puoli vuotta aiemmin ostetut vaatteet joko sopi päälle tai sitten ei. Kenkiäkin olisi pitänyt ostaa joka kokoa, muuten kävi niin, että talvikengät oli sopivat kesällä.

Hirveä vääntö: toiset sanoo etteivät rasitu elämästään, arki sujuu ilman tarvetta luetella tekemisiä ja suunnittelu tapahtuu helposti muun tekemisen ohessa, toiset pilkkaavat ettei noin voi olla, teet hirveästi metatyötä, et vaan hölmö sitä tajua.

Josko vaan elettäisiin onnellisina elämäämme, ne jotka haluaa listata ja ahdistua saavat sen tehdä, me muut saamme kokea ettemme tee metatyötä tai jos sitä teemmekin se ei meitä rasita. Ketju ei enää huvita, alkaa tylsistyttää tuo jankkaus.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverisynttäreihin liittyvät metatyöt ovat kummallisia, kun a) kaverisynttäreitä on paritkymmenet per vuosi, b) lapsen vaatteet pitää joka kerta tarkistaa ja ostaa uusia. Niin että mitenkäs se nyt on?

Niin. Per lapsi. Joten jos on kolme lasta, niitä on ainakin kuudetkymmenet vuodessa.

Ja lapset kasvaa ja pitopaikkoja on minenlaisia joten reilut 60 krt sitten tarkistat onko vaatteet. Ei aina tarvitse ostaa kaikkea uusiksi mutta tatkistaa pitää. Juhlia on mtös ympäri vuoden.

Mitä et käsitä?

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverisynttäreihin liittyvät metatyöt ovat kummallisia, kun a) kaverisynttäreitä on paritkymmenet per vuosi, b) lapsen vaatteet pitää joka kerta tarkistaa ja ostaa uusia. Niin että mitenkäs se nyt on?

Tai sitten yhden vastaajan lapsella on paritkymmenet kaverisynttärit joka vuosi ja toisen lapsella yhdet talvella ja toiset kesällä. Kävikö mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverisynttäreihin liittyvät metatyöt ovat kummallisia, kun a) kaverisynttäreitä on paritkymmenet per vuosi, b) lapsen vaatteet pitää joka kerta tarkistaa ja ostaa uusia. Niin että mitenkäs se nyt on?

Niin. Per lapsi. Joten jos on kolme lasta, niitä on ainakin kuudetkymmenet vuodessa.

Ja lapset kasvaa ja pitopaikkoja on minenlaisia joten reilut 60 krt sitten tarkistat onko vaatteet. Ei aina tarvitse ostaa kaikkea uusiksi mutta tatkistaa pitää. Juhlia on mtös ympäri vuoden.

Mitä et käsitä?

Minun ei ainakaan tarvitse "tarkistaa" muuta kuin että vaate on puhtaana kaapissa. Ja oletettavasti on, kun pyykkiä ei päästä kertymään. Tietysti lapset kasvaa, mutta jos juhlavaatetta on käytetty viimeksi kuukausi sitten, se on kyllä sopiva myös viikon päästä.