Haluan lapsilleni oman sukunimeni mutta mieheni ei suostu

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin käydä vähän miestäsi suostuttelemassa. Sillätavalla eroottisesti kiusoitellen saan hänet anomaan nautintoa, ja tekemään mitä vain vuokseni. Sitten vetäisen ässän hihasta, eli päätöksen lastesi sukunimestä. Hän suostuu kyllä, joten ei mitään hätää. Sinua ei varmaan haittaa tällainen pikku juttu, kun kerran saat tahtosi läpi. Älä pelkää, teen miehellesi selväksi, että minun perään ei kannata edes yrittää juosta. Eikä maksa mitään, tykkään vietellä ukkomiehiä.

Niin lapsilla pitää olla harrastuksia, leiki vaan, ketään ei kiinnosta 😆😂😴😴😴

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsella on minun sukunimeni juurikin harvinaisuuden vuoksi JA miehenikin olisi mielellään ottanut sukunimeni, jos olisimme menneet naimisiin. Ystäväni lapsella on myös äitinsä sukunimi. Tämä oli ainakin 90-luvulla ihan normaali käytäntö, eikä kukaan ole sen kummemmin asiaa koskaan ihmetellyt.

Mutta eikös sen harvinaisemman sukunimen antaminen lapsellesi nimenomaan heikennä sen nimen harvinaisuusarvoa, kun nyt sen nimisiä on enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt miksi lapselle annetaan lähes aina isän nimi, vaikka äidin sukunimi olisi kuinka kaunis tai harvinainen.

Lapsena muistan ajatelleeni, että miksi siihen lapseen lätkäistään isän leima, vaikka äitihän siinä sen suurimman työn tekee kun synnyttää lapsen.

Minun puolisoilla on ollu exänsä sukunimi lasten syntyessä. Ne halus ehdottomasti minun sukunimen lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsella on minun sukunimeni juurikin harvinaisuuden vuoksi JA miehenikin olisi mielellään ottanut sukunimeni, jos olisimme menneet naimisiin. Ystäväni lapsella on myös äitinsä sukunimi. Tämä oli ainakin 90-luvulla ihan normaali käytäntö, eikä kukaan ole sen kummemmin asiaa koskaan ihmetellyt.

Mutta eikös sen harvinaisemman sukunimen antaminen lapsellesi nimenomaan heikennä sen nimen harvinaisuusarvoa, kun nyt sen nimisiä on enemmän?

Ilmeisesti hänellä on ollut tarkoitus, että se ei olisi niin harvinainen.

M44 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt miksi lapselle annetaan lähes aina isän nimi, vaikka äidin sukunimi olisi kuinka kaunis tai harvinainen.

Lapsena muistan ajatelleeni, että miksi siihen lapseen lätkäistään isän leima, vaikka äitihän siinä sen suurimman työn tekee kun synnyttää lapsen.

Minun puolisoilla on ollu exänsä sukunimi lasten syntyessä. Ne halus ehdottomasti minun sukunimen lapsille.

Puolisoilla? Mitenkähän pitkä sukunimiyhdistelmä sulla olisi, jos olisi uudestaan naidessa aina lisättävä uusi nimi ketjuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsella on minun sukunimeni juurikin harvinaisuuden vuoksi JA miehenikin olisi mielellään ottanut sukunimeni, jos olisimme menneet naimisiin. Ystäväni lapsella on myös äitinsä sukunimi. Tämä oli ainakin 90-luvulla ihan normaali käytäntö, eikä kukaan ole sen kummemmin asiaa koskaan ihmetellyt.

Mutta eikös sen harvinaisemman sukunimen antaminen lapsellesi nimenomaan heikennä sen nimen harvinaisuusarvoa, kun nyt sen nimisiä on enemmän?

Ilmeisesti hänellä on ollut tarkoitus, että se ei olisi niin harvinainen.

Miksi siis kehua sillä harvinaisuudella. Olisi nyt edes perustellut, että kauniimpi nimi. Kyllähän esim Sumo-Kärsämö olisi nimenä harvinainen, mutta haluaisiko sitä kukaan lapselleen antaa?

Ei siinä ole mitään hienoa, jos ei ole sisällöllisesti hienoa, harva aatelinenkaan tänä päivänä on edes raharikas. Kotipaikkakunta kertoo, ei nimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt miksi lapselle annetaan lähes aina isän nimi, vaikka äidin sukunimi olisi kuinka kaunis tai harvinainen.

Lapsena muistan ajatelleeni, että miksi siihen lapseen lätkäistään isän leima, vaikka äitihän siinä sen suurimman työn tekee kun synnyttää lapsen.

Ohis, mutta lapsi on vanhempien vastuulla, elätettävänä ja hoidettavana 18 vuotiaaksi saakka. Jos sinusta synnyttäminen on suurin homma tässä projektissa niin sinulla ei liene erityisen paljon kokemusta ainakaan isoista lapsista.

Neljän aikuisen lapsen iskä

Mutta tutkitusti naisilla on silti edelleen suurempi vastuu kodin ja lasten hoidosta. Niinhän on juuri uutisoitu, kuinka vain pieni prosentti miehistä pitää isyysvapaita, ja kuinka naisten eläke-eurokin on 79 senttiä kun ovat jääneet pitkiksi ajoiksi kotiin lasten kanssa.

Omassa lapsuudessani 90-ja 2000-luvuilla äiti kävi vuorotöissä ja hoiti samalla minut ja veljeni, kun taas isä oli aina työmatkoilla ja kävi kotona lähinnä viikonloppuisin lepäämässä. Tämäntyyppisessä asetelmassa, joka on täysin yleinen vielä nykyään, n. 15-vuotta myöhemminkin, on aivan turha väittää etteikö nainen tekisi enemmän kuin mies.

Tämä on ihan perhekohtaista kumman vanhemman päivä enemmän venyy siitä on turha kiistellä. Mutta oleellista on että sen lapsen 18vuoden iässä se yksittäinen synnytys ei ole kovin iso juttu vaikka toki tärkeä onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt miksi lapselle annetaan lähes aina isän nimi, vaikka äidin sukunimi olisi kuinka kaunis tai harvinainen.

Lapsena muistan ajatelleeni, että miksi siihen lapseen lätkäistään isän leima, vaikka äitihän siinä sen suurimman työn tekee kun synnyttää lapsen.

Ohis, mutta lapsi on vanhempien vastuulla, elätettävänä ja hoidettavana 18 vuotiaaksi saakka. Jos sinusta synnyttäminen on suurin homma tässä projektissa niin sinulla ei liene erityisen paljon kokemusta ainakaan isoista lapsista.

Neljän aikuisen lapsen iskä

Mutta tutkitusti naisilla on silti edelleen suurempi vastuu kodin ja lasten hoidosta. Niinhän on juuri uutisoitu, kuinka vain pieni prosentti miehistä pitää isyysvapaita, ja kuinka naisten eläke-eurokin on 79 senttiä kun ovat jääneet pitkiksi ajoiksi kotiin lasten kanssa.

Omassa lapsuudessani 90-ja 2000-luvuilla äiti kävi vuorotöissä ja hoiti samalla minut ja veljeni, kun taas isä oli aina työmatkoilla ja kävi kotona lähinnä viikonloppuisin lepäämässä. Tämäntyyppisessä asetelmassa, joka on täysin yleinen vielä nykyään, n. 15-vuotta myöhemminkin, on aivan turha väittää etteikö nainen tekisi enemmän kuin mies.

Tämä on ihan perhekohtaista kumman vanhemman päivä enemmän venyy siitä on turha kiistellä. Mutta oleellista on että sen lapsen 18vuoden iässä se yksittäinen synnytys ei ole kovin iso juttu vaikka toki tärkeä onkin.

Synnytys on aina hengenvaarallinen tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin, siitäkin huolimatta että nykylääketiede on tehokkaasti vähentänyt komplikaatioiden määrää. Nykypäivänä länsimaissa se saattaa jopa olla vaarallisin tapahtuma ihmisen elämän aikana. Että tämäkö siis pikkujuttu? Ei se ole sitä, vaikka lapsi eläisi 100-vuotiaaksi.

Tähänkin pätee Frendien Rachelin sitaatti ”No uterus, no opinion.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt miksi lapselle annetaan lähes aina isän nimi, vaikka äidin sukunimi olisi kuinka kaunis tai harvinainen.

Lapsena muistan ajatelleeni, että miksi siihen lapseen lätkäistään isän leima, vaikka äitihän siinä sen suurimman työn tekee kun synnyttää lapsen.

Ohis, mutta lapsi on vanhempien vastuulla, elätettävänä ja hoidettavana 18 vuotiaaksi saakka. Jos sinusta synnyttäminen on suurin homma tässä projektissa niin sinulla ei liene erityisen paljon kokemusta ainakaan isoista lapsista.

Neljän aikuisen lapsen iskä

Mutta tutkitusti naisilla on silti edelleen suurempi vastuu kodin ja lasten hoidosta. Niinhän on juuri uutisoitu, kuinka vain pieni prosentti miehistä pitää isyysvapaita, ja kuinka naisten eläke-eurokin on 79 senttiä kun ovat jääneet pitkiksi ajoiksi kotiin lasten kanssa.

Omassa lapsuudessani 90-ja 2000-luvuilla äiti kävi vuorotöissä ja hoiti samalla minut ja veljeni, kun taas isä oli aina työmatkoilla ja kävi kotona lähinnä viikonloppuisin lepäämässä. Tämäntyyppisessä asetelmassa, joka on täysin yleinen vielä nykyään, n. 15-vuotta myöhemminkin, on aivan turha väittää etteikö nainen tekisi enemmän kuin mies.

Tämä on ihan perhekohtaista kumman vanhemman päivä enemmän venyy siitä on turha kiistellä. Mutta oleellista on että sen lapsen 18vuoden iässä se yksittäinen synnytys ei ole kovin iso juttu vaikka toki tärkeä onkin.

Synnytys on aina hengenvaarallinen tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin, siitäkin huolimatta että nykylääketiede on tehokkaasti vähentänyt komplikaatioiden määrää. Nykypäivänä länsimaissa se saattaa jopa olla vaarallisin tapahtuma ihmisen elämän aikana. Että tämäkö siis pikkujuttu? Ei se ole sitä, vaikka lapsi eläisi 100-vuotiaaksi.

Tähänkin pätee Frendien Rachelin sitaatti ”No uterus, no opinion.”

Kyllä se vaan enemmistöllä on edelleen ne kuolemaa edeltävät 15 minuuttia, jotka on ne vaarallisimmat.

Voi olla joku aiemminkin siteerannut sukunimilakia, mutta ellei, niin tässäpä on:

23. Pykälä

"Jos ilmoitusta alaikäisen sukunimestä ei ole tehty määräaikaan mennessä, maistraatti lähettää huoltajalle kehotuksen ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi. Jos ilmoitusvelvollisuutta ei ole täytetty kohtuullisessa ajassa kehotuksesta, alaikäinen saa hänet synnyttäneen vanhemman sukunimen tai, ellei se ole tiedossa, hänen toisen vanhempansa sukunimen. Jos kummankaan vanhemman sukunimi ei ole tiedossa, maistraatilla on velvollisuus ilmoittaa asiasta salassapitosäännösten estämättä sen kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jonka alueella alaikäinen asuu ja jonka tulee huolehtia nimen ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä."

Rautalankaa tulkinnasta:

Sukunimi on ilmoitusasia, joka kummankin vanhemman on allekirjoitettava. Ellei yksimielisyyttä ole, lapsi saa äitinsä sukunimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt miksi lapselle annetaan lähes aina isän nimi, vaikka äidin sukunimi olisi kuinka kaunis tai harvinainen.

Lapsena muistan ajatelleeni, että miksi siihen lapseen lätkäistään isän leima, vaikka äitihän siinä sen suurimman työn tekee kun synnyttää lapsen.

Ohis, mutta lapsi on vanhempien vastuulla, elätettävänä ja hoidettavana 18 vuotiaaksi saakka. Jos sinusta synnyttäminen on suurin homma tässä projektissa niin sinulla ei liene erityisen paljon kokemusta ainakaan isoista lapsista.

Neljän aikuisen lapsen iskä

Mutta tutkitusti naisilla on silti edelleen suurempi vastuu kodin ja lasten hoidosta. Niinhän on juuri uutisoitu, kuinka vain pieni prosentti miehistä pitää isyysvapaita, ja kuinka naisten eläke-eurokin on 79 senttiä kun ovat jääneet pitkiksi ajoiksi kotiin lasten kanssa.

Omassa lapsuudessani 90-ja 2000-luvuilla äiti kävi vuorotöissä ja hoiti samalla minut ja veljeni, kun taas isä oli aina työmatkoilla ja kävi kotona lähinnä viikonloppuisin lepäämässä. Tämäntyyppisessä asetelmassa, joka on täysin yleinen vielä nykyään, n. 15-vuotta myöhemminkin, on aivan turha väittää etteikö nainen tekisi enemmän kuin mies.

Tämä on ihan perhekohtaista kumman vanhemman päivä enemmän venyy siitä on turha kiistellä. Mutta oleellista on että sen lapsen 18vuoden iässä se yksittäinen synnytys ei ole kovin iso juttu vaikka toki tärkeä onkin.

Synnytys on aina hengenvaarallinen tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin, siitäkin huolimatta että nykylääketiede on tehokkaasti vähentänyt komplikaatioiden määrää. Nykypäivänä länsimaissa se saattaa jopa olla vaarallisin tapahtuma ihmisen elämän aikana. Että tämäkö siis pikkujuttu? Ei se ole sitä, vaikka lapsi eläisi 100-vuotiaaksi.

Tähänkin pätee Frendien Rachelin sitaatti ”No uterus, no opinion.”

Kyllä se vaan enemmistöllä on edelleen ne kuolemaa edeltävät 15 minuuttia, jotka on ne vaarallisimmat.

Sekä äitejä että lapsia kuolee synnytyksissä. Isiä erittäin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsella on minun sukunimeni juurikin harvinaisuuden vuoksi JA miehenikin olisi mielellään ottanut sukunimeni, jos olisimme menneet naimisiin. Ystäväni lapsella on myös äitinsä sukunimi. Tämä oli ainakin 90-luvulla ihan normaali käytäntö, eikä kukaan ole sen kummemmin asiaa koskaan ihmetellyt.

Mutta eikös sen harvinaisemman sukunimen antaminen lapsellesi nimenomaan heikennä sen nimen harvinaisuusarvoa, kun nyt sen nimisiä on enemmän?

Yleensä jokaisessa suvussa on sitä vanhempaa sukupolvea, joka siirtyy autuaammille metsästysmaille muutaman vuoden kuluttua. Ihan hyvä, että uusi sukupolvi saa saman sukunimen, jos se on harvinainen. Etkö tosiaan itse osannut ottaa kuolleisuutta huomioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt miksi lapselle annetaan lähes aina isän nimi, vaikka äidin sukunimi olisi kuinka kaunis tai harvinainen.

Lapsena muistan ajatelleeni, että miksi siihen lapseen lätkäistään isän leima, vaikka äitihän siinä sen suurimman työn tekee kun synnyttää lapsen.

Ohis, mutta lapsi on vanhempien vastuulla, elätettävänä ja hoidettavana 18 vuotiaaksi saakka. Jos sinusta synnyttäminen on suurin homma tässä projektissa niin sinulla ei liene erityisen paljon kokemusta ainakaan isoista lapsista.

Neljän aikuisen lapsen iskä

Mutta tutkitusti naisilla on silti edelleen suurempi vastuu kodin ja lasten hoidosta. Niinhän on juuri uutisoitu, kuinka vain pieni prosentti miehistä pitää isyysvapaita, ja kuinka naisten eläke-eurokin on 79 senttiä kun ovat jääneet pitkiksi ajoiksi kotiin lasten kanssa.

Omassa lapsuudessani 90-ja 2000-luvuilla äiti kävi vuorotöissä ja hoiti samalla minut ja veljeni, kun taas isä oli aina työmatkoilla ja kävi kotona lähinnä viikonloppuisin lepäämässä. Tämäntyyppisessä asetelmassa, joka on täysin yleinen vielä nykyään, n. 15-vuotta myöhemminkin, on aivan turha väittää etteikö nainen tekisi enemmän kuin mies.

Tämä on ihan perhekohtaista kumman vanhemman päivä enemmän venyy siitä on turha kiistellä. Mutta oleellista on että sen lapsen 18vuoden iässä se yksittäinen synnytys ei ole kovin iso juttu vaikka toki tärkeä onkin.

Synnytys on aina hengenvaarallinen tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin, siitäkin huolimatta että nykylääketiede on tehokkaasti vähentänyt komplikaatioiden määrää. Nykypäivänä länsimaissa se saattaa jopa olla vaarallisin tapahtuma ihmisen elämän aikana. Että tämäkö siis pikkujuttu? Ei se ole sitä, vaikka lapsi eläisi 100-vuotiaaksi.

Tähänkin pätee Frendien Rachelin sitaatti ”No uterus, no opinion.”

Kyllä se vaan enemmistöllä on edelleen ne kuolemaa edeltävät 15 minuuttia, jotka on ne vaarallisimmat.

Sekä äitejä että lapsia kuolee synnytyksissä. Isiä erittäin harvoin.

Kyllä, mutta väite, että synnytys on kaikille elämän vaarallisin hetki, ei pidä paikkaansa, koska tiettävästi valtaosa kuolee ihan muista syistä.

M44 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt miksi lapselle annetaan lähes aina isän nimi, vaikka äidin sukunimi olisi kuinka kaunis tai harvinainen.

Lapsena muistan ajatelleeni, että miksi siihen lapseen lätkäistään isän leima, vaikka äitihän siinä sen suurimman työn tekee kun synnyttää lapsen.

Minun puolisoilla on ollu exänsä sukunimi lasten syntyessä. Ne halus ehdottomasti minun sukunimen lapsille.

No ei kai sitä eksän nimeä olis edes voinut antaa.

Valitkaa yhdistelmänimi,siinä ei sorreta kumpaakaan.

Meillä oli sama tilanne. Lopulta suostuin, mutta vain koska hänen nimi on harvinaisempi. Pidä sinä pääsi.

Ei hänen lupaa tarvita, jos ei päästä sopuun, tulee äidin nimi. Lukee laissa.

Olen naimisissa ja me pidettiin kumpikin omat nimemme. Mulle oli päivänselvää, etten tule koskaan vaihtamaan omaani, sillä sukunimeni on mulle rakas. Mieskään ei halunnut vaihtaa omaansa.

Esikoisen synnyttyä 2009 en edes keskustellut asiasta, vaan lapselle tuli mun nimi. Mies ei vastustanut asiaa. Kakkonen sai myös nimeni, tietysti, koska täyssisaruksilla pitää olla sama nimi.

Oli jännä huomata lasten päiväkotien ja koulujen myötä, miten perheillä on yhä pääasiassa yhteiset nimet. Jos taas vanhemmilla on eri nimet, niin lapsilla on oikeastaan aina isän nimi. Me ollaan se poikkeus, ja monet luuleekin, että mieheni ei ole lasten isä, vaan isäpuoli, koska on eri niminen :o

Vierailija kirjoitti:

Valitkaa yhdistelmänimi,siinä ei sorreta kumpaakaan.

Yhdistelmänimestä tulee mieleen ihminen, joka ei joko osaa päättää mitään tai sitten haluaa kaiken mahdollisen, mutta ei ole valmis luopumaan mistään.

Tässä mä olen miehes kannalla.

Jo ihan psykologisestikin ajatellen, siinä on hyviä pointteja miksi lapset on perinteisesti mieluummin laitettu isän nimelle.

Vaatii mieheltä mieletöntä sitoutumista ja luottamista osallistua lasten huoltamiseen ja elättämiseen kun ilman dna testejä ei voi varmuudella tietää, että onko ne omia lapsia ollenkaan.

Ehkä dna testit pitäisi ottaa pakollisiksi. Helpottaisi varmaan monen miehen epäilyjä.

Naisten ylivalta tuntuu jyräävän miehet. Miehen rooli kutistuu ja kutistuu.

Ei tämä kehitys näinkään päin ihan tervettä ole.