Haluan lapsilleni oman sukunimeni mutta mieheni ei suostu

Äidistä on yleensä varmuus, mutta eihän isästä välttämättä tiedä. 

Parasta antaa lapsille äidin sukunimi. 

En oleta, että naiset pettävät, mutta äiti on helpompi selvittää. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko naimisissa?

Avolitossahan lapsi ilmeisesti saa automaattisesti synnyttyään äidin sukunimen.

Ja etenkään jos ette ole naimisissa, miksi sinun pitäisi olla eri sukunimellä kun lapsesi?

Lapsi tulee AINA automaattisesti äidin nimelle. Vaikka äiti on naimisissa, mutta pitänyt oman nimensä, lapsi tulee äidin nimelle , ellei muuta ilmoiteta. 

Ei mies voi mitenkään pakottaa äitiä hakemaan lapsen sukunimeen muutosta.

Meillä lapset on minun nimellä. Ei mies edes vaivautunut mitenkään ottamaan selvää, miten lapsille olisi tullut hänen sukunimensä. Enkä kyllä minäkään. Niinpä lapset on minun nimellä ja hyvä niin. Kummallakaan ei niin kaksinen sukunimi ole, mutta minulla nyt ehkä kuitenkin vähän parempi.

Mies jossain vaiheessa sanoi, että lapset voi sitten aikuisena vaihtaa nimensä. jos haluavat hänen nimelleen, mutta kukaan ei ole tahtonut. 

En kyllä ymmärrä sitä, että lapset on pakko laittaa isän nimelle. Joskus  kun äidillä on todella kaunis nimi ja isä on joku Sikala, niin kuitenkin lapsiparalle on tungettun tämä Sikala nimeksi. Miksi oi miksi??

Jos ap sukunimi on muuten katoamassa ja on vielä kauniskin, niin ilman muuta se lapsille.

Nykyään kun ihmisten on helppo vaihtaa sukunimensäkin, on mummon tyttönimi tullut monestikin käyttöön. Moni kaunis nimi kun on hävinnyt sinä aikana, kun naisen oli pakko ottaa miehen nimi.

Meilläkin mummoni( tyttönimi) sukunimi oli kaunis, mutta hävisi, kun perheessä oli  3 tytärtä :(

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä lapselle pitäisi aina antaa äidin nimi ja siitä ei neuvoteltaisi. Lapsi on aina naisen, ei miehen vaikka mies kyllä siittää mutta muuta vaivaa ei lapsen eteen tarvi nähdä. 

Tätä minäkään en ole koskaan ymmärtänyt miksi lapset liitetään aina miehiin. Ihmislapsi ei edes tarvitse isää  ja miehiä elämään ja on tutkittu, että se voi olla jopa lapsen kehitykselle vaaraksi. Yksinhuoltajaäidin/naisparin/naisjoukon kanssa kasvavat lapset kehittyvät vahvemmiksi mitä perus ydinperheissä elävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä lapselle pitäisi aina antaa äidin nimi ja siitä ei neuvoteltaisi. Lapsi on aina naisen, ei miehen vaikka mies kyllä siittää mutta muuta vaivaa ei lapsen eteen tarvi nähdä. 

Tätä minäkään en ole koskaan ymmärtänyt miksi lapset liitetään aina miehiin. Ihmislapsi ei edes tarvitse isää  ja miehiä elämään ja on tutkittu, että se voi olla jopa lapsen kehitykselle vaaraksi. Yksinhuoltajaäidin/naisparin/naisjoukon kanssa kasvavat lapset kehittyvät vahvemmiksi mitä perus ydinperheissä elävät. 

Löytyisikö linkki tutkimukseen, jossa näin on todettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt miksi lapselle annetaan lähes aina isän nimi, vaikka äidin sukunimi olisi kuinka kaunis tai harvinainen.

Lapsena muistan ajatelleeni, että miksi siihen lapseen lätkäistään isän leima, vaikka äitihän siinä sen suurimman työn tekee kun synnyttää lapsen.

Ohis, mutta lapsi on vanhempien vastuulla, elätettävänä ja hoidettavana 18 vuotiaaksi saakka. Jos sinusta synnyttäminen on suurin homma tässä projektissa niin sinulla ei liene erityisen paljon kokemusta ainakaan isoista lapsista.

Neljän aikuisen lapsen iskä

Sinulla ei liene kokemusta tästä synnyttämisestä? Jos se sinusta on pikkuhomma/sivuroolissa tässä lapsiasiassa niin olet väärässä. 

Monenkohan lapsen isä mahtaisit olla, jos olisit itse joutunut ne synnyttämään? Epäilen, että yhden jos sitäkään. Niitä palsia kun ei tuppaa olemaan, jos ei joku niitä synnytä.

 T:Neljän aikuisen lapsen äiti ja ihan itse ne kaikki synnyttänyt ja miehen kanssa elättänyt, mutta on kyllä sanottava, että se synnyttäminen oli aika kova rutistus tässä keississä. Synnyttäminen ON suuri homma, ja vain mies joka ei ole koskaan synnyttänyt voi sitä väheksyä.

Lapset ilman muuta äidin nimelle, äitihän ne kantaa ja synnyttää ja elättää.

Eikäs nykyään saa laittaa lapselle molempien sukunimem tyyliin Virtanen-Helminen?

Koska mies ei ole raskaana eikä synnytä, häneltä ei kysytä. Se päättää, joka tekee työn eli äiti.

Eikös uusi nimilaki salli lapselle molempien vanhempien sukunimen?

Ei siihen tarvitse miehen suostumusta.

Vierailija kirjoitti:

Eikös uusi nimilaki salli lapselle molempien vanhempien sukunimen?

Sallii, mutta kaksoisnimet on kyllä hirveitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain äitini sukunimen, kun isä lähti panon jälkeen. Oli kivaa saada äitini kaunis ja harvinainen nimi. Kivasti korosti sitä, että meillä oli vain yksi aikuinen perheessä ja oltiin köyhiä. Ymmärrän, miksi moni haluaa lapsen muulle kuin tyttönimelleen, vaikka toki asenteet onkin sinänsä muuttuneet. Mutta se asenne, että on hienompaa olla varakkaasta perheestä kuin köyhästä ei taida olla muuttunut.

Minun lapsellani on aina ollut minun nimeni. Hyvä vain kun isäkin lähti menemään parin vuoden jälkeen. Ei tarvitse oveen enää sen nimiä laittaa.

Ehkä siihen oli syykin, että lähti. Ja se nimi olisi ollut lapsesi nimi, ei miehen.

Jos koitat vihjata että nimen takia lähti niin syytä sellaisilla onkin mennä kun niin heikoissa kantimissa isyys on.

Ei nimen takia, vaan asenteen.

Eli sinun mielestäsi ei ole mitään vikaa, jos mies haluaa lapselle oman nimensä, ja sitten kun lapsi on isänsä nimellä nainen/äiti lähtee livhkaan, koska lapsi on isänsä nimellä? Siinä on  naisella tarpeeksi syytä ottaa ja lähteä, koska miehellä oli tuollainen asenne?

No ei toki. Toki miehellä on oikeus haluta/laittaa/saada lapsi omalle nimelleen ja sen on oltava naiselle ok, mutta jos homma onkin toisin päin, on miehellä täysin hyväksyttävä syy lähteä lätkimään, koska lapsella ei ole miehen nimi. 

Mitä kaksinaismoraalia vielä tänäkin päivänä.

Ps. Meillä ei miehellä ole ollut mitään vaikeuksia pysyä avioliitossa, vaikka lapset minun nimellä. 

Mutta onkin olemassa miehiä ja ns "miehiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman nimesi annat, ap.

Olen itse parikymppinen nainen, ja tuttavapiirissäni on ihan tunnistettava ilmiö, että eroperheissä kasvaneet naiset ottavat aikuisena käyttöönsä äitinsä sukunimen. Miksi he kantaisivat isänsä nimeä? Miehen joka otti ja lähti? Jonkun vastuuttoman ukkelin jota he näkevät vain silloin tällöin?

Ai jokaisessa tapauksessa mies on hakenut ja eroa ja lähtenyt? Yksikään nainen ole halunnut eroa?

Mitä väliä sillä on, jos isä ei hoida omia velvollisuuksiaan senkään jälkeen? Ei maksa elareita tai tapaa lastaan? Valittaa vaan kaikille jotka kuuntelee, että kyllähän HÄN näkisi jos ja jos ja jos. Mitä sellaisella vätyksellä tekee edes isänään? Faijalle terkkuja vaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä lapselle pitäisi aina antaa äidin nimi ja siitä ei neuvoteltaisi. Lapsi on aina naisen, ei miehen vaikka mies kyllä siittää mutta muuta vaivaa ei lapsen eteen tarvi nähdä. 

Tätä minäkään en ole koskaan ymmärtänyt miksi lapset liitetään aina miehiin. Ihmislapsi ei edes tarvitse isää  ja miehiä elämään ja on tutkittu, että se voi olla jopa lapsen kehitykselle vaaraksi. Yksinhuoltajaäidin/naisparin/naisjoukon kanssa kasvavat lapset kehittyvät vahvemmiksi mitä perus ydinperheissä elävät. 

Tämän tutkimuksen minäkin haluaisin nähdä. En usko että se on mikään mahdottomuus kasvaa ihan normaaliksi yhdelläkin vanhemmalla (oli se isä/äiti/muunsukupuolinen vanhempi/isovanhempi) mutta kulttuurinen normi kyllä näkyy lapsen elämässä. Jos on kulttuurinen oletus kahdesta vanhemmasta niin kyllä se näkyy lapsen elämässä jos ei ole kuin yksi.

Lapsi voi itse aikanaan päättää.

Tunnen useita nuoria, jotka ovat muuttaneet etunimensä kun ovat tulleet sopivaan ikään (olisiko jo 16 v?). tunnen myös ihmisiä, jotka ovat ottaneet sukunimen esim. harvinaisesta isovanhemman nimestä.

Kannattaa miettiä, mitä tekee parisuhteelle tuo miehen toiveen polkeminen. Miehet ovat muutoinkin heikoilla vanhemmuuden suhten ja yksinhuoltajuus häämöttää helposti kaikesta yksin päättävien naisten tulevaisuusennusteissa.  Ei ole aina kysymys kotitöiden tasapuolisesta jaosta vaan siitä, että nainen yksinään haluaa päättää mitä jaetaan ja mikä on se ainoa oikea tapa jakaa, tehdä ja aikatauluttaa.

Kas. Sukunimihullu saanut yllättävän pitkän ketjun aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaveri, joka naimisiin mennessä piti oman kauniin ja melko harvinaisen harvinaisen sukunimensä, tyyliä Kaukoranta. Lapset kuitenkin saivat ikävä kyllä isän nimen, joka puolestaan on tyyliä Sihvonen. Tyttöjä ovat kaikki, epäilen vahvasti että ainakin joku heistä tulee aikuisena tekemään nimenvaihdon.

Jos menevät naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsella on minun sukunimi. Ihan jos siksi että sillä nimellä hän syntyi. Isä välillä harmittelee mutta vastaan lapsen saavan aivan itse valita sukunimensä kun kasvaa, nyt ei sitä lähdetä muuttamaan.

Ei lapsella syntyessään mitään nimeä ole, kun hän ei edes tiedä, mitä nimen käsite tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain äitini sukunimen, kun isä lähti panon jälkeen. Oli kivaa saada äitini kaunis ja harvinainen nimi. Kivasti korosti sitä, että meillä oli vain yksi aikuinen perheessä ja oltiin köyhiä. Ymmärrän, miksi moni haluaa lapsen muulle kuin tyttönimelleen, vaikka toki asenteet onkin sinänsä muuttuneet. Mutta se asenne, että on hienompaa olla varakkaasta perheestä kuin köyhästä ei taida olla muuttunut.

Minun lapsellani on aina ollut minun nimeni. Hyvä vain kun isäkin lähti menemään parin vuoden jälkeen. Ei tarvitse oveen enää sen nimiä laittaa.

Lapsesi on täyskaimasi?

Tätä sukunimitappeluketjua lukiessa tuli mieleen, että ratkaisu voisi olla, jos avioliittoon menevien pitäisi valita uusi yhteinen sukunimi, joka ei mitenkään viittaa kummankaan vanhaan nimeen.

Möttönen ja Karjalainen menevät naimisiin ja pitkällisen harkinnan jälkeen uudeksi sukunimeksi valitaan Saarinen, jonka myös lapset automaattisesti saavat.

Jos tulee ero, vanhasta nimestä ei pääsisi eroon, vaan mennessään uudestaan naimisiin valittaisiin taas uusi sukunimi, mutta jo aiemmin naimisissa olleella se olisi yhdistelmänimi tyyliin Saarinen-Ahola. Kyseisestä liitosta syntyvien lasten sukunimi olisi kuitenkin Ahola.

Voisi olla omiaan hillitsemään myös sarjanaiskentelijoita, että onkohan nyt ihan pakko taas vaihtaa puolisoa, kun passissa lukisi jo Saarinen-Ahola-Mäkikumpu-Tiivonen-Veijalainen-Laine.

Minun lapsella on minun sukunimeni juurikin harvinaisuuden vuoksi JA miehenikin olisi mielellään ottanut sukunimeni, jos olisimme menneet naimisiin. Ystäväni lapsella on myös äitinsä sukunimi. Tämä oli ainakin 90-luvulla ihan normaali käytäntö, eikä kukaan ole sen kummemmin asiaa koskaan ihmetellyt.