Miksi lasten äiti ei kestä palautetta omasta äitiydestä?

Kuka sinä olet tässä kuviossa?

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinä olet tässä kuviossa?

Lasten isä ja etävanhempi. Hän ei anna lähivanhemmuutta minulle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinä olet tässä kuviossa?

Lasten isä ja etävanhempi. Hän ei anna lähivanhemmuutta minulle. Ap

Hae lähivanhemmuutta oikeudessa.

Kuulostaa aika vaikealta tilanteelta. Ei kukaan halua kuulla pelkästään negatiivisia asioita itsestään, vaikka ne kuinka olisivat totta. Oletko harkinnut että itse lakkaisit kritisoimasta häntä kokonaan ja vain raportoisit sossulle jos lasten turvallisuus in vaarassa?

Ehkei arvostetakaan. Kuulostaa siltä, että äidillä on mielenterveysongelmia eikä riittävästi resursseja. Eihän kukaan, huonompikaan äiti, muuten jättäisi lapsiaan heitteille. Et kuitenkaan maininnut mistään äärimmäisen vakavasta laiminlyönnistä kuten päihteistä tai väkivallasta. Kaipa se äiti kaipaisi toisenlaista apua tai ei apua ollenkaan, ette ilmeisesti osaa auttaa. Oletteko kysyneet mistä hänelle olisi eniten apua ja sitten antaneet sellaista tukea? Vai kuulleet ja alkaneet sitten päsmäröimään, sossutantat käy lätisemässä rutiineista kuin vajaaälyiselle? Vaikka äiti toivoisi, että sama panostus korvattaisiin käytännön avulla kuten siivousavulla tai vaikka rupatteluna, jos on yksinäinen?

Itse en ole ollut lastensuojelun asiakas missään muodossa, mutta siskoni on ja tiedän pari muutakin. Sellaisen kuvan olen saanut, että aika ihmismieltä ymmärtämättömiä pakottajia, jotka stressaavat vanhempia enemmän kuin ovat avuksi.

Hän myös uhriutuu, syyttää päiväkotia, minua ja lastensuojelua hänen itsetuntonsa pilaamisesta äitinä. Hän ei ymmärrä, että jos lapset vaikuttavat sotkuisilta, niin palautetta on pakko antaa. Hänellä on myös omituinen tapa, että roskapusseja saattaa olla vaikka 3 eteisessä ja haisevat siihen malliin, että ovat olleet siinä päiväkausia. Ap

Mikä se on tämä äitiys, josta yrität antaa palautetta?

Meillä kun isyys on sitä, että säilötään lapset vaatteet isän luokse, joten isäviikon alkaessa ei lapselle voi tarhaan laittaa mitään varavaatteita, koska ne päätyvät isän luona pyykkikoriin eivätkä ikinä palaa käyttöön. Puhe ei auta, isän mielestä pyykinpesu ei kuulu hänelle, mutta eipä kuulu sekään, että antaisi vaatteet takaisin äidin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Hän myös uhriutuu, syyttää päiväkotia, minua ja lastensuojelua hänen itsetuntonsa pilaamisesta äitinä. Hän ei ymmärrä, että jos lapset vaikuttavat sotkuisilta, niin palautetta on pakko antaa. Hänellä on myös omituinen tapa, että roskapusseja saattaa olla vaikka 3 eteisessä ja haisevat siihen malliin, että ovat olleet siinä päiväkausia. Ap

Ok, mikähän siihen sitten auttaisi paitsi asiasta tiedottaminen ja "palaute"? Ootteko sitä miettineet?

5, hän sanoo että hänellä ei ole mt-ongelmia eikä käytä päihteitä. Höpisee että yrittää saada diagnoosin johonkin tarkkaavaisuushäiriöön ja fyysisiä sairauksia löytyy kyllä. Minusta hänellä on kyllä selvästi pään kanssa ongelmia, ei vaan koskaan myönnä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän myös uhriutuu, syyttää päiväkotia, minua ja lastensuojelua hänen itsetuntonsa pilaamisesta äitinä. Hän ei ymmärrä, että jos lapset vaikuttavat sotkuisilta, niin palautetta on pakko antaa. Hänellä on myös omituinen tapa, että roskapusseja saattaa olla vaikka 3 eteisessä ja haisevat siihen malliin, että ovat olleet siinä päiväkausia. Ap

Ok, mikähän siihen sitten auttaisi paitsi asiasta tiedottaminen ja "palaute"? Ootteko sitä miettineet?

Jaa-a. Olen yrittänyt hänelle ehdottaa, että hän menisi vaan psykiatrian päivystykseen. Varmasti pääsisi heti osastolle. Tämän sanoin hänelle kun hän odotti toista lastamme ja sen jälkeen hän ilmoittikin haluavansa erota. Ap

Suostuisiko hän sitten millään jonkinlaiseen kotiapuun? En ole itse eronnut, mutta voisin kuvitella, että yksinäistä ja sairasta naista nyt vähintään masentaisi rankasti. Eikä siihen oikeastaan autakaan mikään palautteenanto ja ryhtiä pyttyyn -puhe jos nainen ei itse kykene hyväksymään tilannetta ja sen aiheuttamaa häpeää. Sentään hän saa roskat kerättyä ja luultavasti käyttää vähät voimansa olemalla enemmän läsnä lasten kanssa. Hän ei taida saada juurikaan sitä positiivista ja kannustavaa palautetta vaan kaikki puhe on tyhjää kun kuitenkin tähtää hänen patisteluunsa (mistä nyt ilmiselvästi ei ole apua). Ja voihan hänellä tosiaan olla ihan joku neurologinenkin häiriö, siinä ei teidän palautteet nyt hirveästi auta asiaa.

Eli muita tukitoimia voisi sitten miettiä. Vaikkette ole enää suhteessa niin lapsenne kuitenkin asuvat äidillään ison osan ajasta. On kaikkien etu, että näette vähän vaivaa, että homma sujuu vaikka ajattelisitkin, ettei se ole enää sinun tonttiasi - palaute riittää osaltasi. Olisi se kuitenkin parempi auttaa sitä eksää. Pidän sosiaalityöntekijöitä rehellisesti aika lusmuina, monia, äiti ottaa selvästi palautteenne pelkkänä painostamisena, joten olisi viisainta muuttaa takstiikkaa. Mitä jos vaikka ensimmäisenä kertoisi arvostavansa hänen äitiyttään? Se nyt ilmeisesti on hänelle arka asia. Sitten voisi miettiä millä tavalla kämppä pysyy siistinä, kävisikö siivooja kerran viikossa pesemässä pyykkiä ja vähän moppaamassa? Ja äiti voisi käydä siellä psykologilla/neurologilla hakemassa terapiaa, kuntoutusta, mitä nyt tarvitsee? Ja aloittaa vaikka harrastuksen niin pysyisi mieli virkeämpänä?

Minusta vaikuttaa siltä että hän on herkkä ja älykäs ihminen. Varsinkin kun jätti sinut. Ei teidän kommunikaatio tervettä ollut ja mitä sitten jos koti haisee. Vähemmän se haisee kun narsku saa kenkää.

N45

Haluaisitko avata vähän miksi ehdotit osastolle menemistä? Siksi koska ette osanneet kommunikoida keskenänne ja sinä pidät häntä hysteerisenä? Siksi naisen pitäisi mennä osastolle, siellä on rentouttavaa? Ehkä hän kuitenkin teki oikean päätöksen erotessaan, en tiedä.

Nyt päiväkodissa ei ole riittävästi vaihtovaatteita (joista kai sinäkin voisit pitää huolen)? Ja roskapussit odottaa käytävässä ulos vientiä? Voi nyt kamala sentään. Ja tarharikäisillä lapsilla sottaiset vaatteet?!!!

Kyllä minustakin kuulostaa, ettei naista arvosteta. Sinäkö se haluat lastenvalvojilla ja sossuilla kiusata lastesi äitiä? Ei mikään ihme, ettei pää meinaa kestää, silloin kun olitte yhdessä ja vieläkään.

Jos jotain apua hän tarvitsee niin varmaan juuri sitä arvostusta ja apua arkeen. Ei mitään nollapalautteita.

Mitä lastensuojelun työntekijät pitävät toivottavana tavoitteena tilanteessa? Ovatko he esittäneet että lähihuoltajuuden siirtyminen sinulle olisi toivottavaa?

Lasten äiti ei saa mitään apua ja sinä rutjake ottaisit lapset "kasvatettaviksi"? Saisit varmaan kaiken mahdollisen tuen ja avun kun jumalan ihme MIES pelastaa lapset HULLULTA äidiltä. Paitsi että sitten ne saa kuulla jumalan totuuksia sun suustas ja ohjataan hoitoon taas kuulemaan hullun äidin dna ja kasvatusvaikutuksesta.

No, kaipa noista saa sen 700e/kk lisätuloa ja lapset voi delegoida vaikka omalle äidille. Josta et ole koskaan päässyt irtautumaan. Keittiöpsykologisesti ajatellen.

Jotenkin tekis mieli vääntää kivekses solmuun.

N45

Surullista ettei näille älyllisesti vajaille ihmisille laiteta ehkäisykapselia ihon alle sen ensimmäisen lapsen jälkeen. Miksi nainen, joka ei pysty maksamaan edes omaa eloaan voi hankkia itselleen lukuisia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Suostuisiko hän sitten millään jonkinlaiseen kotiapuun? En ole itse eronnut, mutta voisin kuvitella, että yksinäistä ja sairasta naista nyt vähintään masentaisi rankasti. Eikä siihen oikeastaan autakaan mikään palautteenanto ja ryhtiä pyttyyn -puhe jos nainen ei itse kykene hyväksymään tilannetta ja sen aiheuttamaa häpeää. Sentään hän saa roskat kerättyä ja luultavasti käyttää vähät voimansa olemalla enemmän läsnä lasten kanssa. Hän ei taida saada juurikaan sitä positiivista ja kannustavaa palautetta vaan kaikki puhe on tyhjää kun kuitenkin tähtää hänen patisteluunsa (mistä nyt ilmiselvästi ei ole apua). Ja voihan hänellä tosiaan olla ihan joku neurologinenkin häiriö, siinä ei teidän palautteet nyt hirveästi auta asiaa.

Eli muita tukitoimia voisi sitten miettiä. Vaikkette ole enää suhteessa niin lapsenne kuitenkin asuvat äidillään ison osan ajasta. On kaikkien etu, että näette vähän vaivaa, että homma sujuu vaikka ajattelisitkin, ettei se ole enää sinun tonttiasi - palaute riittää osaltasi. Olisi se kuitenkin parempi auttaa sitä eksää. Pidän sosiaalityöntekijöitä rehellisesti aika lusmuina, monia, äiti ottaa selvästi palautteenne pelkkänä painostamisena, joten olisi viisainta muuttaa takstiikkaa. Mitä jos vaikka ensimmäisenä kertoisi arvostavansa hänen äitiyttään? Se nyt ilmeisesti on hänelle arka asia. Sitten voisi miettiä millä tavalla kämppä pysyy siistinä, kävisikö siivooja kerran viikossa pesemässä pyykkiä ja vähän moppaamassa? Ja äiti voisi käydä siellä psykologilla/neurologilla hakemassa terapiaa, kuntoutusta, mitä nyt tarvitsee? Ja aloittaa vaikka harrastuksen niin pysyisi mieli virkeämpänä?

Ihan kivaa liirumlaarumia mutta mitä ihmeen puppua tuo on, että äitiä ja hänen lapsiaan vahingoittavaa toimintaa ei saisi muka tippaakaan arvostella ettei vaan kuormitettaisi äiti-rassua nyt liikaa, voi kun hänellä on jo muutenkin niin vaikeaa selvästi?

Käännetäänpä tilanne toisinpäin. Mies ei hoida lapsille asiaankuuluvia tarvikkeita ja vaatteita, muhii roskapusseja päiväkausia eteisessä, vetää marttyyrivaihteen päälle kun asiasta yritetään nätisti sanoa... Tässä tilanteessa täällä olisi jo 60 sivua siitä, kuinka pitää pistää kova kovaa vasten ja osoittaa isälle että noin ei voi toimia ja isän on otettava itseään niskasta kiinni, hoidettava itsensä ja tilanne kuntoon ja kannettava vastuuta... Pyhä äiti-myytti elää vahvasti kun naista sitten pitäisi vaan tukea ja kehua ja lähestyä asiaa vain positiivisen kautta vaikka hän tekisi mitä.

Ei se pelkkä valittaminen toki auta (ja provohan ap onkin) mutta ei äitiys tee kenestäkään mitään pyhää lehmää jonka toimintaa ei saa tippaakaan kritisoida. Elämään kuuluu kritiikkikin ja jos ei kestä minkäänlaista oman toimintansa arvostelua tai kehittämisehdotusta, pitää kyllä tehdä jotain itsetunnolleen. Tietty ihmistyyppi kääntää kaiken kritiikiksi vaikka ihan neutraalisti mainitsi että onpa sulla kiva kassi, näyttää laadukkaalta niin siihen ärähdetään että niin väitätkö että se edellinen oli ruma vai? Väitätkö että tuhlasin kun ostin tän? Ja sitten selän takana kassinostaja jauhaa kuinka taas kassin ostosta kritisoitiin ja haukuttiin.

Ja sosiaalityöntekijät tosiaan on nykyisin aika lusmuja, kun joka paikassa keskitytään vaan siihen että hyshys, ei saa yhtään arvostella ettei kenellekään tule paha mieli, pitää vaan auttaa ja tukea ja kaivaa esiin sitä positiivista. Viis siitä vaikka vanhempi olisi kaikilla mittareilla lapselle haitaksi, pitää jotain positiivista aina keksiä ja sitten johonkin sivulauseeseen ujuttaa varovainen ehdotus että mitäs, nyt kun ollaan käsitelty kuinka kiva on kun jaksoit tulla tänne paikalle ja onpas kiva että olet saanut lapsellekin jo isommat kengät hankittua, onkin hyvä että hankit kerralla tuollaiset neljä numeroa liian suuret niin on kasvunvaraa, takkikin näyttää olevan lapsella uusi ja parempi kuin entinen, hyvähän se on jo näin talvipakkasella varautua kesään tuollaisella farkkutakilla, ei ainakaan hiki tule, hehheh. ootko muuten miettinyt miten tuo jatkuva huutaminen ja alkoholin käyttö lasten läsnäollessa vaikuttaa lapsiin, siis ei sillä että jokaisella han toki on oikeus tehdä niinkuin tykkää mutta....

On se rankkaa nykyvanhemman elämä, aina ollaan arvostelemassa ja kritisoimassa. Ei makaroonilaatikkoakaan uskalla tehdä kun jos tekee sen väärin niin tulee lasu ja vie lapset sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Surullista ettei näille älyllisesti vajaille ihmisille laiteta ehkäisykapselia ihon alle sen ensimmäisen lapsen jälkeen. Miksi nainen, joka ei pysty maksamaan edes omaa eloaan voi hankkia itselleen lukuisia lapsia?

Niin, että kun naisen jeesusteleva ex-mies haukkuu ex-vaimoaan vauva-palstalla niin nainen on sitten varmuudella maailman huonoin äiti, jolta pitäisi ottaa lapset pois? Jotain rajaa, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suostuisiko hän sitten millään jonkinlaiseen kotiapuun? En ole itse eronnut, mutta voisin kuvitella, että yksinäistä ja sairasta naista nyt vähintään masentaisi rankasti. Eikä siihen oikeastaan autakaan mikään palautteenanto ja ryhtiä pyttyyn -puhe jos nainen ei itse kykene hyväksymään tilannetta ja sen aiheuttamaa häpeää. Sentään hän saa roskat kerättyä ja luultavasti käyttää vähät voimansa olemalla enemmän läsnä lasten kanssa. Hän ei taida saada juurikaan sitä positiivista ja kannustavaa palautetta vaan kaikki puhe on tyhjää kun kuitenkin tähtää hänen patisteluunsa (mistä nyt ilmiselvästi ei ole apua). Ja voihan hänellä tosiaan olla ihan joku neurologinenkin häiriö, siinä ei teidän palautteet nyt hirveästi auta asiaa.

Eli muita tukitoimia voisi sitten miettiä. Vaikkette ole enää suhteessa niin lapsenne kuitenkin asuvat äidillään ison osan ajasta. On kaikkien etu, että näette vähän vaivaa, että homma sujuu vaikka ajattelisitkin, ettei se ole enää sinun tonttiasi - palaute riittää osaltasi. Olisi se kuitenkin parempi auttaa sitä eksää. Pidän sosiaalityöntekijöitä rehellisesti aika lusmuina, monia, äiti ottaa selvästi palautteenne pelkkänä painostamisena, joten olisi viisainta muuttaa takstiikkaa. Mitä jos vaikka ensimmäisenä kertoisi arvostavansa hänen äitiyttään? Se nyt ilmeisesti on hänelle arka asia. Sitten voisi miettiä millä tavalla kämppä pysyy siistinä, kävisikö siivooja kerran viikossa pesemässä pyykkiä ja vähän moppaamassa? Ja äiti voisi käydä siellä psykologilla/neurologilla hakemassa terapiaa, kuntoutusta, mitä nyt tarvitsee? Ja aloittaa vaikka harrastuksen niin pysyisi mieli virkeämpänä?

Ihan kivaa liirumlaarumia mutta mitä ihmeen puppua tuo on, että äitiä ja hänen lapsiaan vahingoittavaa toimintaa ei saisi muka tippaakaan arvostella ettei vaan kuormitettaisi äiti-rassua nyt liikaa, voi kun hänellä on jo muutenkin niin vaikeaa selvästi?

Käännetäänpä tilanne toisinpäin. Mies ei hoida lapsille asiaankuuluvia tarvikkeita ja vaatteita, muhii roskapusseja päiväkausia eteisessä, vetää marttyyrivaihteen päälle kun asiasta yritetään nätisti sanoa... Tässä tilanteessa täällä olisi jo 60 sivua siitä, kuinka pitää pistää kova kovaa vasten ja osoittaa isälle että noin ei voi toimia ja isän on otettava itseään niskasta kiinni, hoidettava itsensä ja tilanne kuntoon ja kannettava vastuuta... Pyhä äiti-myytti elää vahvasti kun naista sitten pitäisi vaan tukea ja kehua ja lähestyä asiaa vain positiivisen kautta vaikka hän tekisi mitä.

Ei se pelkkä valittaminen toki auta (ja provohan ap onkin) mutta ei äitiys tee kenestäkään mitään pyhää lehmää jonka toimintaa ei saa tippaakaan kritisoida. Elämään kuuluu kritiikkikin ja jos ei kestä minkäänlaista oman toimintansa arvostelua tai kehittämisehdotusta, pitää kyllä tehdä jotain itsetunnolleen. Tietty ihmistyyppi kääntää kaiken kritiikiksi vaikka ihan neutraalisti mainitsi että onpa sulla kiva kassi, näyttää laadukkaalta niin siihen ärähdetään että niin väitätkö että se edellinen oli ruma vai? Väitätkö että tuhlasin kun ostin tän? Ja sitten selän takana kassinostaja jauhaa kuinka taas kassin ostosta kritisoitiin ja haukuttiin.

Ja sosiaalityöntekijät tosiaan on nykyisin aika lusmuja, kun joka paikassa keskitytään vaan siihen että hyshys, ei saa yhtään arvostella ettei kenellekään tule paha mieli, pitää vaan auttaa ja tukea ja kaivaa esiin sitä positiivista. Viis siitä vaikka vanhempi olisi kaikilla mittareilla lapselle haitaksi, pitää jotain positiivista aina keksiä ja sitten johonkin sivulauseeseen ujuttaa varovainen ehdotus että mitäs, nyt kun ollaan käsitelty kuinka kiva on kun jaksoit tulla tänne paikalle ja onpas kiva että olet saanut lapsellekin jo isommat kengät hankittua, onkin hyvä että hankit kerralla tuollaiset neljä numeroa liian suuret niin on kasvunvaraa, takkikin näyttää olevan lapsella uusi ja parempi kuin entinen, hyvähän se on jo näin talvipakkasella varautua kesään tuollaisella farkkutakilla, ei ainakaan hiki tule, hehheh. ootko muuten miettinyt miten tuo jatkuva huutaminen ja alkoholin käyttö lasten läsnäollessa vaikuttaa lapsiin, siis ei sillä että jokaisella han toki on oikeus tehdä niinkuin tykkää mutta....

On se rankkaa nykyvanhemman elämä, aina ollaan arvostelemassa ja kritisoimassa. Ei makaroonilaatikkoakaan uskalla tehdä kun jos tekee sen väärin niin tulee lasu ja vie lapset sen takia.

Lässynlää ja liirumlaarum itelles. Niihin miesvihaprovoihin vastaavat aina tasan samat miesvihaajat, tämä kuitenkin on naisvoittoinen palsta niin niitä riittää. Ei kaikilla ole mitään kaksoistrandardeja isille ja äideille vaikka vauva-palstan naisenemmistöstä löytyy naisia, joilla on. Saman "jätä rauhaan" ohjeen antaisin vaikka roolit olisivat toisinpäin.

Päiväkodissa ei ole aina ollut riittävästi vaihtovaatteita ja tämän exän mukaan roskapussitkin ovat eteisessa """päiväkausia""" ja lapsilla on välillä sottaiset vaatteet. Ei helkkarissa ole mikään lasun paikka.

Minun exäni oli kunnon syyllistäjä ja voi itse huonosti. PAKOTTI seksiin kun olin raskaana ja huonovointinen. Kun vauva syntyi melkein heitti parvekkeelta alas. Meinasi ravistella beibiltä aivot pihalle. Puolivuotiaan otti leperrellen syliin ja äkkiä painoi seinää vasten antaen napsuja poskille ja lapsen äsken niin iloiset silmät täyttyivät kyynelistä.

En edes viitsi avata sitä kaikkea muuta mitä rotanpaska teki.

Kaikkien mielestä hyvä, ihmeellinen mies.

N45