Miksi lasten äiti ei kestä palautetta omasta äitiydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinä olet tässä kuviossa?

Lasten isä ja etävanhempi. Hän ei anna lähivanhemmuutta minulle. Ap

Hae lähivanhemmuutta oikeudessa.

En suosittele. Tiedän vastaavan tapauksen, jossa isä yritti saada lapsen luokseen oikeudessa. Päiväkodistakin oli tehty useita lastensuojeluilmoituksia. Nyt on isot velat niskassa. Äiti voitti valehtelemalla. Lapsi asuu nykyään isällä, kun äiti ei häntä sitten jaksanutkaan. Velat on ja pysyy.

Hyvä kysymys, ap. Oma käsitykseni on se, että jos minä, lapseton ihminen, menisin nyt lähimpään räkälään ja kutsuisin jonkun puolispurgun panemaan minua ja tulisin siitä raskaaksi, se jotenkin vihkisi minut sellaiseen ylempään statukseen, jossa en voisi tehdä yhtään mitään väärin. Absurdia joo - teen jotain älytöntä ja sen seurauksena tulen virheettömäksi - mutta totta. Ei sillä, että kaikki tekisivät näin, mutta kaikki tietävät tämän kuvioin ja se piirtyy heidän alitajuntaansa. Näin ollen naisen alitajuntaan piirtyy odotus siitä, että kun he ovat äitejä, heillä pitäisi olla diplomaattinen koskemattomuus, tekivät he miten absurdeja asioita tahansa.

Olen tehnyt 200 vuotta sitten (olen itse asiassa 29-vuotias) lupauksen itselleni, että en ota vakavasti äidiksi tulleita ihmisiä, mitä tahansa hourua heidän eetteristään julki tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinä olet tässä kuviossa?

Lasten isä ja etävanhempi. Hän ei anna lähivanhemmuutta minulle. Ap

Miten jos isänä kysyisit äidiltä, miten voit auttaa, jotta asiat hoituisivatA?

Ilman, että lähdet vaatimaan lähivanhemmuutta ensi kädessä itsellesi.

Viikko viikko systeemillä palauta lapset ja puhtaat vaatteet toiseen kotiin.

Jos tämä ei auta, tarvitsee äiti muitakin tukitoimia elämän hallintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinä olet tässä kuviossa?

Lasten isä ja etävanhempi. Hän ei anna lähivanhemmuutta minulle. Ap

Hae lähivanhemmuutta oikeudessa.

En suosittele. Tiedän vastaavan tapauksen, jossa isä yritti saada lapsen luokseen oikeudessa. Päiväkodistakin oli tehty useita lastensuojeluilmoituksia. Nyt on isot velat niskassa. Äiti voitti valehtelemalla. Lapsi asuu nykyään isällä, kun äiti ei häntä sitten jaksanutkaan. Velat on ja pysyy.

Tässä tapauksessa ei taida olla paljon perusteitakaan muutta sopimuksia. Varmaan tälle iskälle sopisi, että äiti hoitaisi lapsia yhtä paljon kuin ennenkin, eihän äiti ole lapsia kaltoinkohdellut vaikka ei ole täydellinen, lasten näkökulmasta mikään ei muuttuisi. Ainoastaan elarit maksettaisiin toisinpäin ja se ei taida nyt olla riittävä syy huoltajuusmuutoksille. Muutenkin olisi hyvä alkaa vähän rflektoimaan sitä eroa, molempien, ja yrittää tulla toimeen ilman käräjöintiä

Tässä nyt kuulimme kuitenkin vain toisen osapuolen näkemyksen ja kuten vastaavissa ketjuissa toisinpäin kysyttäisiin naiselta "nalkutatko?" niin samaa sopisi kysyä ap:lta. Nalkutatko? Mies kuitenkin kiukuttelee naisen raskausaikana, että "mee pois, osastolle, en jaksa sua". No olisi itse mennyt jos se kerran on ihmiselle hyväksi, reppana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suostuisiko hän sitten millään jonkinlaiseen kotiapuun? En ole itse eronnut, mutta voisin kuvitella, että yksinäistä ja sairasta naista nyt vähintään masentaisi rankasti. Eikä siihen oikeastaan autakaan mikään palautteenanto ja ryhtiä pyttyyn -puhe jos nainen ei itse kykene hyväksymään tilannetta ja sen aiheuttamaa häpeää. Sentään hän saa roskat kerättyä ja luultavasti käyttää vähät voimansa olemalla enemmän läsnä lasten kanssa. Hän ei taida saada juurikaan sitä positiivista ja kannustavaa palautetta vaan kaikki puhe on tyhjää kun kuitenkin tähtää hänen patisteluunsa (mistä nyt ilmiselvästi ei ole apua). Ja voihan hänellä tosiaan olla ihan joku neurologinenkin häiriö, siinä ei teidän palautteet nyt hirveästi auta asiaa.

Eli muita tukitoimia voisi sitten miettiä. Vaikkette ole enää suhteessa niin lapsenne kuitenkin asuvat äidillään ison osan ajasta. On kaikkien etu, että näette vähän vaivaa, että homma sujuu vaikka ajattelisitkin, ettei se ole enää sinun tonttiasi - palaute riittää osaltasi. Olisi se kuitenkin parempi auttaa sitä eksää. Pidän sosiaalityöntekijöitä rehellisesti aika lusmuina, monia, äiti ottaa selvästi palautteenne pelkkänä painostamisena, joten olisi viisainta muuttaa takstiikkaa. Mitä jos vaikka ensimmäisenä kertoisi arvostavansa hänen äitiyttään? Se nyt ilmeisesti on hänelle arka asia. Sitten voisi miettiä millä tavalla kämppä pysyy siistinä, kävisikö siivooja kerran viikossa pesemässä pyykkiä ja vähän moppaamassa? Ja äiti voisi käydä siellä psykologilla/neurologilla hakemassa terapiaa, kuntoutusta, mitä nyt tarvitsee? Ja aloittaa vaikka harrastuksen niin pysyisi mieli virkeämpänä?

Ihan kivaa liirumlaarumia mutta mitä ihmeen puppua tuo on, että äitiä ja hänen lapsiaan vahingoittavaa toimintaa ei saisi muka tippaakaan arvostella ettei vaan kuormitettaisi äiti-rassua nyt liikaa, voi kun hänellä on jo muutenkin niin vaikeaa selvästi?

Käännetäänpä tilanne toisinpäin. Mies ei hoida lapsille asiaankuuluvia tarvikkeita ja vaatteita, muhii roskapusseja päiväkausia eteisessä, vetää marttyyrivaihteen päälle kun asiasta yritetään nätisti sanoa... Tässä tilanteessa täällä olisi jo 60 sivua siitä, kuinka pitää pistää kova kovaa vasten ja osoittaa isälle että noin ei voi toimia ja isän on otettava itseään niskasta kiinni, hoidettava itsensä ja tilanne kuntoon ja kannettava vastuuta... Pyhä äiti-myytti elää vahvasti kun naista sitten pitäisi vaan tukea ja kehua ja lähestyä asiaa vain positiivisen kautta vaikka hän tekisi mitä.

Ei se pelkkä valittaminen toki auta (ja provohan ap onkin) mutta ei äitiys tee kenestäkään mitään pyhää lehmää jonka toimintaa ei saa tippaakaan kritisoida. Elämään kuuluu kritiikkikin ja jos ei kestä minkäänlaista oman toimintansa arvostelua tai kehittämisehdotusta, pitää kyllä tehdä jotain itsetunnolleen. Tietty ihmistyyppi kääntää kaiken kritiikiksi vaikka ihan neutraalisti mainitsi että onpa sulla kiva kassi, näyttää laadukkaalta niin siihen ärähdetään että niin väitätkö että se edellinen oli ruma vai? Väitätkö että tuhlasin kun ostin tän? Ja sitten selän takana kassinostaja jauhaa kuinka taas kassin ostosta kritisoitiin ja haukuttiin.

Ja sosiaalityöntekijät tosiaan on nykyisin aika lusmuja, kun joka paikassa keskitytään vaan siihen että hyshys, ei saa yhtään arvostella ettei kenellekään tule paha mieli, pitää vaan auttaa ja tukea ja kaivaa esiin sitä positiivista. Viis siitä vaikka vanhempi olisi kaikilla mittareilla lapselle haitaksi, pitää jotain positiivista aina keksiä ja sitten johonkin sivulauseeseen ujuttaa varovainen ehdotus että mitäs, nyt kun ollaan käsitelty kuinka kiva on kun jaksoit tulla tänne paikalle ja onpas kiva että olet saanut lapsellekin jo isommat kengät hankittua, onkin hyvä että hankit kerralla tuollaiset neljä numeroa liian suuret niin on kasvunvaraa, takkikin näyttää olevan lapsella uusi ja parempi kuin entinen, hyvähän se on jo näin talvipakkasella varautua kesään tuollaisella farkkutakilla, ei ainakaan hiki tule, hehheh. ootko muuten miettinyt miten tuo jatkuva huutaminen ja alkoholin käyttö lasten läsnäollessa vaikuttaa lapsiin, siis ei sillä että jokaisella han toki on oikeus tehdä niinkuin tykkää mutta....

On se rankkaa nykyvanhemman elämä, aina ollaan arvostelemassa ja kritisoimassa. Ei makaroonilaatikkoakaan uskalla tehdä kun jos tekee sen väärin niin tulee lasu ja vie lapset sen takia.

Kukaan ei ole sanonut, etteikö äitejä saisi kritisoida ja äitejä kritisoidaan aivan jäätävästi jo paljon pienemmistä asioista kuin mainitsemasi, esimerkiksi älypuhelimen käytöstä (esim. korppi vie lapsen -kampanja). Tåmä nimenomainen aloitus vaan on omituinen ja ap tuntuu haluavan ennemmin satuttaa äitiä kuin auttaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, ap. Oma käsitykseni on se, että jos minä, lapseton ihminen, menisin nyt lähimpään räkälään ja kutsuisin jonkun puolispurgun panemaan minua ja tulisin siitä raskaaksi, se jotenkin vihkisi minut sellaiseen ylempään statukseen, jossa en voisi tehdä yhtään mitään väärin. Absurdia joo - teen jotain älytöntä ja sen seurauksena tulen virheettömäksi - mutta totta. Ei sillä, että kaikki tekisivät näin, mutta kaikki tietävät tämän kuvioin ja se piirtyy heidän alitajuntaansa. Näin ollen naisen alitajuntaan piirtyy odotus siitä, että kun he ovat äitejä, heillä pitäisi olla diplomaattinen koskemattomuus, tekivät he miten absurdeja asioita tahansa.

Olen tehnyt 200 vuotta sitten (olen itse asiassa 29-vuotias) lupauksen itselleni, että en ota vakavasti äidiksi tulleita ihmisiä, mitä tahansa hourua heidän eetteristään julki tulee.

Ai äitihullu sai seuraajan, jahas, ihanaa...

On hyvä muistaa, ettei kukaan ole täydellinen. Toiseksi sellaisen ihmisen arvostelu, josta ei pidä, on erittäin helppoa. Teki toinen mitä tahansa, niin sen pystyy aina kääntämään huonoksi ja voi sitä arvostella.

Tässäkin tilanteessa äidin tilanne voi olla hankala, kun lapset saattavat oirehtia eroa ja siksi vaativat ylimääräistä huolenpitoa, jolloin joku roskapussin vieminen tai lapsen vaatteiden likaantuminen jää pakosti toissijaiseksi asiaksi. Siinä tilanteessa arvostelusta on ainoastaan haittaa. Kannustus ja hyväksyntä voisivat antaa lisää voimia selviytymiseen. Ap:n tilanteessa olisi tärkeää antaa äidille kaikki tuki myös henkisellä puolella. Asetu äidin asemaan ja mieti, mistä on äidille apua ja mistä haittaa.

Ap ja mm. 17, kyllä saa arvostella, mutta sinun ei todellakaan nyt kannata aukoa päätäsi eksällesi. Back off!

Se nyt vaan näes on niin, että eksä ei ole mikään neutraalia ja objektiivinen palautteenantaja, eikä ainakaan sellainen eksä kuten sinä, joka on päättänyt, että lasten äiti on paykiatrisen hoidon tarpeessa ja hänen itsensä pitäisi saada lasten huoltajuus.

Voi olla, että äidillä on elämänhallinnassa ongelmia, ja mitä ilmeisimmin onkin, mutta se ei ole tällä hetkellä sinun roolisi kouluttaa häntä. Ette enää ole naimisissa, ja sinun ilmeinen motivaatiosi on maalata hänestä kajahtanut ja huono äiti.

Siksi pidä nyt mölyt mahassasi.

Sitä paitsi, ihan jokainen ihminen kehittyy helpommin positiivisesta palautteesta kuin negatiivisesta. On sitten kyse lapsesta tai aikuisesta, kannustamalla ohjaa toimintaa paremmin. Eli ei nalkuttamalla puutteista, vaan kiittämällä oikeanlaisesta toiminnasta. Minä ymmärrän, että insinööriputkiaivoille tämä voi olla vaikeata ymmärtää, mutta näin se on jo pidemmän aikaa ollut esim. yritysjohtamisessa. Valmentava johtajuus toimii ehdottomasti paremmin kuin perinteinen autoritaarinen käskytys ja moitteet.

Oletko se sama joka jonkin aikaa sitten oli sitä mieltä että ihan paska äiti kun ei plussakeleillä laittanut farkkuja lapselle toppahaalarin alle?

Tuo äiti kuulostaa ihan Elisalta? Onko sama tapaus?

Tottahan se usein on, että äitejä ei saa kritisoida. Pahaa tekee itse katsoa äitinä, kun hyvin tuntemassani perheessä äiti elää väkivaltaisessa suhteessa jossa mies on äidin arvoasteikossa aina lasten edellä, koti on saastainen (mm eläinten ulostetta lattioilla), lapset alipainoisia ja likaisia eikä heidän sairauksiaan tai erityistarpeitaan hoideta. Sossu ilmoittaa etukäteen milloin tulee, ja silloin läävä siivotaan ja esitetään loistava äitiä. Lasten isä on tavallista aktiivisempi ja osallistuvampi, ja uskon että olisi loistava lähivanhempi, mutta äiti ei suostu siihen ja asia ei etene lainkaan.

Äidillä saattaa tosiaan olla tarkkaavaisuushäiriö. Niillä on usein taipumusta tuohon roskapussien säilömiseen, tuttavapiirissä on parikin tapausta. Tai sitten tosiaan mt-ongelmia.

MUTTA aikuinen ihminen on itse vastuussa siitä, että jos on ongelmia, hakee apua eikä uhriudu ja leiki marttyyriä. Itsekin mielenterveysongelmista kärsineenä voin näin sanoa. Niin kauan kun on oikeustoimikelpoinen, on itse velvollinen hakemaan apua.

Jos ei kykene edes puhdasta vaatetta lastensa päälle saamaan, pitäisi olla sen verran aikuinen että antaisi ne lapset sitten isälle joka ne tahtoisi ottaa, eikä väkisin pitäisi itsellään.

Minäkin ehdottaisin että isä hakee oikeusteitse lähivanhemmuuden itselleen. Lapset kärsii ihan älyttömästi sellaisen ihmisen kanssa jolla ei ole elämänhallintaa. Jos roskapussitkin jää viemättä, miten mahtaa olla aterioiden laita...

Oletko se, jonka aikaisempi aloittaja tänään kertoi haukkuneen häntä haisevaksi löntysteleväksi wt:ksi?

Lasten äiti myös vetoaa vuosien hedelmöityshoitoihin Ja draamailee, että hän on käynyt ne ja pilannut niillä kroppaansa vaan saadakseen nyt jatkuvaa arvostelua äitinä. Ikäänkuin sillä olisi väliä onko lisääntynyt millä tavoin. Ap

Ap, luuletko tosissasi että saisit miehenä täältä jotain apua?

Vierailija kirjoitti:

Lasten äiti myös vetoaa vuosien hedelmöityshoitoihin Ja draamailee, että hän on käynyt ne ja pilannut niillä kroppaansa vaan saadakseen nyt jatkuvaa arvostelua äitinä. Ikäänkuin sillä olisi väliä onko lisääntynyt millä tavoin. Ap

Eli on Elisa? Tämä vaikuttais nyt siltä jos teillä ollut lapsettomuus hoitojakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suostuisiko hän sitten millään jonkinlaiseen kotiapuun? En ole itse eronnut, mutta voisin kuvitella, että yksinäistä ja sairasta naista nyt vähintään masentaisi rankasti. Eikä siihen oikeastaan autakaan mikään palautteenanto ja ryhtiä pyttyyn -puhe jos nainen ei itse kykene hyväksymään tilannetta ja sen aiheuttamaa häpeää. Sentään hän saa roskat kerättyä ja luultavasti käyttää vähät voimansa olemalla enemmän läsnä lasten kanssa. Hän ei taida saada juurikaan sitä positiivista ja kannustavaa palautetta vaan kaikki puhe on tyhjää kun kuitenkin tähtää hänen patisteluunsa (mistä nyt ilmiselvästi ei ole apua). Ja voihan hänellä tosiaan olla ihan joku neurologinenkin häiriö, siinä ei teidän palautteet nyt hirveästi auta asiaa.

Eli muita tukitoimia voisi sitten miettiä. Vaikkette ole enää suhteessa niin lapsenne kuitenkin asuvat äidillään ison osan ajasta. On kaikkien etu, että näette vähän vaivaa, että homma sujuu vaikka ajattelisitkin, ettei se ole enää sinun tonttiasi - palaute riittää osaltasi. Olisi se kuitenkin parempi auttaa sitä eksää. Pidän sosiaalityöntekijöitä rehellisesti aika lusmuina, monia, äiti ottaa selvästi palautteenne pelkkänä painostamisena, joten olisi viisainta muuttaa takstiikkaa. Mitä jos vaikka ensimmäisenä kertoisi arvostavansa hänen äitiyttään? Se nyt ilmeisesti on hänelle arka asia. Sitten voisi miettiä millä tavalla kämppä pysyy siistinä, kävisikö siivooja kerran viikossa pesemässä pyykkiä ja vähän moppaamassa? Ja äiti voisi käydä siellä psykologilla/neurologilla hakemassa terapiaa, kuntoutusta, mitä nyt tarvitsee? Ja aloittaa vaikka harrastuksen niin pysyisi mieli virkeämpänä?

Ihan kivaa liirumlaarumia mutta mitä ihmeen puppua tuo on, että äitiä ja hänen lapsiaan vahingoittavaa toimintaa ei saisi muka tippaakaan arvostella ettei vaan kuormitettaisi äiti-rassua nyt liikaa, voi kun hänellä on jo muutenkin niin vaikeaa selvästi?

Käännetäänpä tilanne toisinpäin. Mies ei hoida lapsille asiaankuuluvia tarvikkeita ja vaatteita, muhii roskapusseja päiväkausia eteisessä, vetää marttyyrivaihteen päälle kun asiasta yritetään nätisti sanoa... Tässä tilanteessa täällä olisi jo 60 sivua siitä, kuinka pitää pistää kova kovaa vasten ja osoittaa isälle että noin ei voi toimia ja isän on otettava itseään niskasta kiinni, hoidettava itsensä ja tilanne kuntoon ja kannettava vastuuta... Pyhä äiti-myytti elää vahvasti kun naista sitten pitäisi vaan tukea ja kehua ja lähestyä asiaa vain positiivisen kautta vaikka hän tekisi mitä.

Ei se pelkkä valittaminen toki auta (ja provohan ap onkin) mutta ei äitiys tee kenestäkään mitään pyhää lehmää jonka toimintaa ei saa tippaakaan kritisoida. Elämään kuuluu kritiikkikin ja jos ei kestä minkäänlaista oman toimintansa arvostelua tai kehittämisehdotusta, pitää kyllä tehdä jotain itsetunnolleen. Tietty ihmistyyppi kääntää kaiken kritiikiksi vaikka ihan neutraalisti mainitsi että onpa sulla kiva kassi, näyttää laadukkaalta niin siihen ärähdetään että niin väitätkö että se edellinen oli ruma vai? Väitätkö että tuhlasin kun ostin tän? Ja sitten selän takana kassinostaja jauhaa kuinka taas kassin ostosta kritisoitiin ja haukuttiin.

Ja sosiaalityöntekijät tosiaan on nykyisin aika lusmuja, kun joka paikassa keskitytään vaan siihen että hyshys, ei saa yhtään arvostella ettei kenellekään tule paha mieli, pitää vaan auttaa ja tukea ja kaivaa esiin sitä positiivista. Viis siitä vaikka vanhempi olisi kaikilla mittareilla lapselle haitaksi, pitää jotain positiivista aina keksiä ja sitten johonkin sivulauseeseen ujuttaa varovainen ehdotus että mitäs, nyt kun ollaan käsitelty kuinka kiva on kun jaksoit tulla tänne paikalle ja onpas kiva että olet saanut lapsellekin jo isommat kengät hankittua, onkin hyvä että hankit kerralla tuollaiset neljä numeroa liian suuret niin on kasvunvaraa, takkikin näyttää olevan lapsella uusi ja parempi kuin entinen, hyvähän se on jo näin talvipakkasella varautua kesään tuollaisella farkkutakilla, ei ainakaan hiki tule, hehheh. ootko muuten miettinyt miten tuo jatkuva huutaminen ja alkoholin käyttö lasten läsnäollessa vaikuttaa lapsiin, siis ei sillä että jokaisella han toki on oikeus tehdä niinkuin tykkää mutta....

On se rankkaa nykyvanhemman elämä, aina ollaan arvostelemassa ja kritisoimassa. Ei makaroonilaatikkoakaan uskalla tehdä kun jos tekee sen väärin niin tulee lasu ja vie lapset sen takia.

Kukaan ei ole sanonut, etteikö äitejä saisi kritisoida ja äitejä kritisoidaan aivan jäätävästi jo paljon pienemmistä asioista kuin mainitsemasi, esimerkiksi älypuhelimen käytöstä (esim. korppi vie lapsen -kampanja). Tåmä nimenomainen aloitus vaan on omituinen ja ap tuntuu haluavan ennemmin satuttaa äitiä kuin auttaa lapsia.

Sinun logiikalla vissiin vakavaa rikkojaa ei saa arvostaa, koska on nainen ja koska Merjaa (myös nainen) tässä äskettäin arvosteltiin jostain vähemmän vakavasti? Vtun ryhmäajatettelija. Mene jonnekin älykkyyskurssille, vtun idori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista ettei näille älyllisesti vajaille ihmisille laiteta ehkäisykapselia ihon alle sen ensimmäisen lapsen jälkeen. Miksi nainen, joka ei pysty maksamaan edes omaa eloaan voi hankkia itselleen lukuisia lapsia?

Niin, että kun naisen jeesusteleva ex-mies haukkuu ex-vaimoaan vauva-palstalla niin nainen on sitten varmuudella maailman huonoin äiti, jolta pitäisi ottaa lapset pois? Jotain rajaa, kiitos.

Eiköhän tuo kommentti ollut tarkoitettu tulkittavaksi ihan yleisellä tasolla. Sitäpaitsi juuri tässä kyseisessä tapauksessa on mitä ilmeisimmin myös ammattilaiset sitä mieltä että lastensuojelulle on perusteltu tarve, joten ei ole kyse mistään jeesustelevasta ex-miehestä. Osuuko itseesi, vai miksi on vaikea uskoa että myös meissä äideissä on paljon aika kykenemätöntä sakkia? Aina ei ole selvää että lapsen paras paikka on juuri äidin luona.

Vierailija kirjoitti:

Lasten äiti myös vetoaa vuosien hedelmöityshoitoihin Ja draamailee, että hän on käynyt ne ja pilannut niillä kroppaansa vaan saadakseen nyt jatkuvaa arvostelua äitinä. Ikäänkuin sillä olisi väliä onko lisääntynyt millä tavoin. Ap

Aika negatiivinen nainen kieltämättä, kroppansa pilaamisestahan hän saa syyttää vain itseään, se kun ei ole normaali raskauksien tuoma muutos. Mutta jos jotain neuvoa olet ottamassa onkeesi tästä ketjusta niin lopeta palautteenanto, se ei selvästi tehoa. Kaipa hän saa aikaiseksi käydä hakemassa itselleen diagnoosia, erostanne ei kuitenkaan liene kauaa? Mitä lähi/etävanhemmuuksiin tulee niin toivottavasti onnistutte sopimaan tuollaiset asiat lastenvalvojan kanssa. Kaikkia asioita ei ole pakko kriisiyttää äärimmilleen vaikka se olisikin mahdollista. Jos lähdette tuolle tielle, että ette tue toisianne vanhemmuudessa vain vain soditte ja kantelette milloin sossulle, milloin oikeuteen niin lapsethan tuosta sodasta vain kärsii. Eli jospa vielä koitatte diplomaattisin keinoin saada tilanteen hallintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suostuisiko hän sitten millään jonkinlaiseen kotiapuun? En ole itse eronnut, mutta voisin kuvitella, että yksinäistä ja sairasta naista nyt vähintään masentaisi rankasti. Eikä siihen oikeastaan autakaan mikään palautteenanto ja ryhtiä pyttyyn -puhe jos nainen ei itse kykene hyväksymään tilannetta ja sen aiheuttamaa häpeää. Sentään hän saa roskat kerättyä ja luultavasti käyttää vähät voimansa olemalla enemmän läsnä lasten kanssa. Hän ei taida saada juurikaan sitä positiivista ja kannustavaa palautetta vaan kaikki puhe on tyhjää kun kuitenkin tähtää hänen patisteluunsa (mistä nyt ilmiselvästi ei ole apua). Ja voihan hänellä tosiaan olla ihan joku neurologinenkin häiriö, siinä ei teidän palautteet nyt hirveästi auta asiaa.

Eli muita tukitoimia voisi sitten miettiä. Vaikkette ole enää suhteessa niin lapsenne kuitenkin asuvat äidillään ison osan ajasta. On kaikkien etu, että näette vähän vaivaa, että homma sujuu vaikka ajattelisitkin, ettei se ole enää sinun tonttiasi - palaute riittää osaltasi. Olisi se kuitenkin parempi auttaa sitä eksää. Pidän sosiaalityöntekijöitä rehellisesti aika lusmuina, monia, äiti ottaa selvästi palautteenne pelkkänä painostamisena, joten olisi viisainta muuttaa takstiikkaa. Mitä jos vaikka ensimmäisenä kertoisi arvostavansa hänen äitiyttään? Se nyt ilmeisesti on hänelle arka asia. Sitten voisi miettiä millä tavalla kämppä pysyy siistinä, kävisikö siivooja kerran viikossa pesemässä pyykkiä ja vähän moppaamassa? Ja äiti voisi käydä siellä psykologilla/neurologilla hakemassa terapiaa, kuntoutusta, mitä nyt tarvitsee? Ja aloittaa vaikka harrastuksen niin pysyisi mieli virkeämpänä?

Ihan kivaa liirumlaarumia mutta mitä ihmeen puppua tuo on, että äitiä ja hänen lapsiaan vahingoittavaa toimintaa ei saisi muka tippaakaan arvostella ettei vaan kuormitettaisi äiti-rassua nyt liikaa, voi kun hänellä on jo muutenkin niin vaikeaa selvästi?

Käännetäänpä tilanne toisinpäin. Mies ei hoida lapsille asiaankuuluvia tarvikkeita ja vaatteita, muhii roskapusseja päiväkausia eteisessä, vetää marttyyrivaihteen päälle kun asiasta yritetään nätisti sanoa... Tässä tilanteessa täällä olisi jo 60 sivua siitä, kuinka pitää pistää kova kovaa vasten ja osoittaa isälle että noin ei voi toimia ja isän on otettava itseään niskasta kiinni, hoidettava itsensä ja tilanne kuntoon ja kannettava vastuuta... Pyhä äiti-myytti elää vahvasti kun naista sitten pitäisi vaan tukea ja kehua ja lähestyä asiaa vain positiivisen kautta vaikka hän tekisi mitä.

Ei se pelkkä valittaminen toki auta (ja provohan ap onkin) mutta ei äitiys tee kenestäkään mitään pyhää lehmää jonka toimintaa ei saa tippaakaan kritisoida. Elämään kuuluu kritiikkikin ja jos ei kestä minkäänlaista oman toimintansa arvostelua tai kehittämisehdotusta, pitää kyllä tehdä jotain itsetunnolleen. Tietty ihmistyyppi kääntää kaiken kritiikiksi vaikka ihan neutraalisti mainitsi että onpa sulla kiva kassi, näyttää laadukkaalta niin siihen ärähdetään että niin väitätkö että se edellinen oli ruma vai? Väitätkö että tuhlasin kun ostin tän? Ja sitten selän takana kassinostaja jauhaa kuinka taas kassin ostosta kritisoitiin ja haukuttiin.

Ja sosiaalityöntekijät tosiaan on nykyisin aika lusmuja, kun joka paikassa keskitytään vaan siihen että hyshys, ei saa yhtään arvostella ettei kenellekään tule paha mieli, pitää vaan auttaa ja tukea ja kaivaa esiin sitä positiivista. Viis siitä vaikka vanhempi olisi kaikilla mittareilla lapselle haitaksi, pitää jotain positiivista aina keksiä ja sitten johonkin sivulauseeseen ujuttaa varovainen ehdotus että mitäs, nyt kun ollaan käsitelty kuinka kiva on kun jaksoit tulla tänne paikalle ja onpas kiva että olet saanut lapsellekin jo isommat kengät hankittua, onkin hyvä että hankit kerralla tuollaiset neljä numeroa liian suuret niin on kasvunvaraa, takkikin näyttää olevan lapsella uusi ja parempi kuin entinen, hyvähän se on jo näin talvipakkasella varautua kesään tuollaisella farkkutakilla, ei ainakaan hiki tule, hehheh. ootko muuten miettinyt miten tuo jatkuva huutaminen ja alkoholin käyttö lasten läsnäollessa vaikuttaa lapsiin, siis ei sillä että jokaisella han toki on oikeus tehdä niinkuin tykkää mutta....

On se rankkaa nykyvanhemman elämä, aina ollaan arvostelemassa ja kritisoimassa. Ei makaroonilaatikkoakaan uskalla tehdä kun jos tekee sen väärin niin tulee lasu ja vie lapset sen takia.

Kukaan ei ole sanonut, etteikö äitejä saisi kritisoida ja äitejä kritisoidaan aivan jäätävästi jo paljon pienemmistä asioista kuin mainitsemasi, esimerkiksi älypuhelimen käytöstä (esim. korppi vie lapsen -kampanja). Tåmä nimenomainen aloitus vaan on omituinen ja ap tuntuu haluavan ennemmin satuttaa äitiä kuin auttaa lapsia.

Sinun logiikalla vissiin vakavaa rikkojaa ei saa arvostaa, koska on nainen ja koska Merjaa (myös nainen) tässä äskettäin arvosteltiin jostain vähemmän vakavasti? Vtun ryhmäajatettelija. Mene jonnekin älykkyyskurssille, vtun idori.

:S *smirk -eri