Jos sinulla olisi ystävä, joka tekisi teon josta et pidä / jota et hyväksy...
...lopettaisitko yhteydet häneen?
Vai koetko että koska olet ollut kyseisen henkilön ystävä, olet edelleen kyseisen henkilön ystävä.
Tämä askarruttaa minua sen vuoksi että itse ajattelen että ystävyyssuhteessa on kysymys siitä ystävyyssuhteesta, eikä siitä mitä se toinen tekee muualla kuin siinä ystävyyssuhteessa, miten hän elää, mitä näkemyksiä hänellä on maailmanmenosta, syökö hän lihaa jne.
Olen huomannut että valtaosalle on kuitenkin tärkeämpää että toinen elää, ajattelee ja toimii saman mallin mukaan kuin itse.
Kommentit (43)
Riippuu mistä on kyse. Juoko se ystävä enemmän alkoholia kuin mitä minö katson hyvällä, vai ryhtyykö sarjamurhaajaksi?
Minulle kävi noin ja lopetin ystävyyssuhteen. Tätä toki edelsi vuosikausien ailahtelut ja olin pitkään tukena vaikka oma moraalini alkoi tulla vastaan.
Ollaan erkaannuttu lapsuuden parhaan ystävän kanssa tosi kauaksi toisistamme nykyään kohta jo keski-ikäisinä kun elämäntavat alkavat olla todella erilaisia. Toinen esim. viettää vapaa-aikaansa paikallispubissa ja toinen lenkkipolulla yms. Vaikea löytää enää yhteistä puhuttavaakaan kun toinen haluaa juoruta yhteisistä tutuista, toinen taas kaipaisi näkökulmia johonkin ajankohtaiseen ongelmaan tai vastaavaa. Olemme ystäviä edelleen kyllä mutta harvoin tulee enää mieleen asiaa mistä ottaisin yhteyttä tai soittaisin huviksenikaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mistä on kyse. Juoko se ystävä enemmän alkoholia kuin mitä minö katson hyvällä, vai ryhtyykö sarjamurhaajaksi?
Juuri näin. Toinen elää varmaan sellaista elämää kuin parhaaksi katsoo ja niin pitääkin tehdä ilman, että ystävä häntä tuomitsee. Jos hän kuitenkin lähtee lain väärälle puolelle tms. niin ottaisin etäisyyttä.
Riippuu, mitä se ystävä on tehnyt. Raiskaaja ja lastenahdistelija eivät ole ystäviäni.
Riippuu teosta. Kovin herkästi en ole ystävää hylkäämässä. Saatan kyllä sanoa oman mielipiteeni jos joku asia on omaa moraalikäsitystä vastaan. Mutta lähtökohtaisesti jos se asia ei suoraan vaikuta minuun niin ei mitään syytä päättää sen takia ystävyyttä, ellei kyse ole oikeasti jostain kamalasta tyyliin pitkään jatkunut eläinrääkkäys tms.
Jos sinulla olisi ystävä...
Ei ole yhtään ystävää. Ei ole ikinä ollut.
Useimpien kanssa jatkaisin ystävyyttä, mutta osan kanssa en.
Olin tekemisissä minuun ihastuneen miehen kanssa, jota pidin ystävänä. Hän jaksoi aina hokea, että minä haluan hänet. Hän ei oikeasti käsittänyt, etten ikinä voisi kiinnostua pahalle haisevasta tupakoijasta. Hän kerskui rahoillaan, mitä ihmettelin. En enää pitänyt häneen yhteyttä.
Toinen tilanne oli vaikeampi. Jouduin leikkaukseen, jonka vuoksi jäin lapsettomaksi. Olin tutustunut naiseen, joka eli huonossa parisuhteessa. Hän kävi abortissa, koska hän olisi jäänyt omien sanojensa mukaan yksinhuoltajaksi. Hetkeä myöhemmin suhteessa meni paremmin, joten perheeseen syntyi vauva. Minulla ei tietenkään ollut mitään oikeutta järkyttyä hänen teostaan, mutta pidin kauhistuttavana naista, joka oli valmis surmaamaan vauvansa surkean miehen vuoksi. Nainen seurusteli miehen kanssa, koska "mies ei lyönyt häntä". Edelliset miehet olivat pahoinpidelleet häntä, joten en ymmärtänyt, miksi inhottavasti käyttäytynyt mies, joka ei lyönyt, oli hänen mielestään löytö.
Ystävyydessä(kin) on rajoja, joita ei ylitetä. Mikäli ystävä tekee tietoisesti ja harkiten jotain todella karmeaa, hän ei ole se sama ihminen joksi häntä luulin, eikä siis enää ystäväni.
En voi hyväksyä hänen tekojaan, en voi olla hänen lähellään, enkä voi enää luottaa häneen. Ilman luottamusta ei ole olemassa ystävyyden vahvaa sidettä. Kaikki raukeaa. Ystävyyden loppu.
Ajattelin ensin samoin ja pysyin hiljaa kun kaveri petti. Sitten hän jäi kiinni ja petetty otti minuun yhteyttä miksi en hänelle kertonut, se loukkasi häntä hyvin paljon ja meidän ystävyys katkesi, hän näki että minä tein väärin häntä kohtaan ja on siinä oikeassa.
Välini katkesi lopulta myös siihen pettäjään kun hän suuttui miksi olin myöntänyt toiselle että tiesin hänen puuhistaa.
Me ei olla mitään saaria ja tekemisemme ja toisten tekemisten hiljainen hyväksyminen vaikuttaa myös ihmisiin ympärillämme.
Jos minulla olisi ystävä...
Pitäisin hänestä kynsin hampain kiinni, niin että hän ei enää jaksaisi olla ystävä.
Sen tähden minulla ei ole ystävää/ystäviä.
Epäilys riitti. Katkaisin suhteet koska tajusin ettei totuus tule koskaan selville enkä voi luottaa enää.
4, onko asioita jotka teitä yhdistävät tai yhdisti silloin?
ap
Pitääkö ihmisten olla hyvin samanlaisia ollakseen ystäviä??
Tällainen ajatushan tuhoaa kaikki rauhanponnistelut eri väestöryhmiin kuuluvien ihmisten välillä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ensin samoin ja pysyin hiljaa kun kaveri petti. Sitten hän jäi kiinni ja petetty otti minuun yhteyttä miksi en hänelle kertonut, se loukkasi häntä hyvin paljon ja meidän ystävyys katkesi, hän näki että minä tein väärin häntä kohtaan ja on siinä oikeassa.
Välini katkesi lopulta myös siihen pettäjään kun hän suuttui miksi olin myöntänyt toiselle että tiesin hänen puuhistaa.
Me ei olla mitään saaria ja tekemisemme ja toisten tekemisten hiljainen hyväksyminen vaikuttaa myös ihmisiin ympärillämme.
Minun mallini elää oli ennen "älä puutu toisten asioihin" ja "älä valehtele". Kummastakin pidin kiinni mutta se oli se pettäjäystävän malli elää joka kostautui minulle ja minun periaatteille. Ei aina onnistu ystävyys jos ne tavat ja elämän asenteet paljonkin eroaa toisistaan.
Riippuu siitä miten paha teko on ja kuka on sen kohde, ja myös siitä kuinka rakas ystävä on kysymyksessä.
No pettäjän kanssa en pystyisi olemaan ystävä, koska jos voi pettää perheensä niin entäs sitten ystävänsä?
Jotkut ystäväni ovat tehneet tekoja, joita en todellakaan hyväksy, mutta olen silti jatkanut ystävyyttä. On helppo sanoa, että lopettaisi ystävyyden jos toinen tekisi jotain kamalaa, mutta sitten kun oikeasti joutuu siihen tilanteeseen, niin ei välttämättä haluakaan luopua ystävästään.
Vierailija kirjoitti:
4, onko asioita jotka teitä yhdistävät tai yhdisti silloin?
ap
Nykyään yhdistäviä asioita on hyvin vähän. Kuten sanoin jo, täysin erilaiset kiinnostuksenkohteet, perhetilanteet ym. En tiedä oliko niitä silloin ennenkään, oli vaan helppo olla "samanlainen" ja kaveri sen naapurissa asuvan kanssa? Kasvettiin yhteen ja tunnetaan toisemme läpikotaisin. Enkä toki ole kaikkien lapsuudenkavereiden kanssa enää ystävä. Ehkä olemme enemmänkin kuin sisaruksia nykyään, se välttämätön paha josta ei eroon pääse :) Siis jos ei tee jotain kunnollista erkaantumista mikä turhaan pahoittaisi mielet.
Minulle kävi noin. Jatkoin ystävyyttä. On asioista, joista emme keskustele.