Jos sinulla olisi ystävä, joka tekisi teon josta et pidä / jota et hyväksy...

Riippuu teosta ja ennen kaikkea siitä, miten ystävä itse suhtautuisi tekoonsa, eli olisiko sitä mieltä, että se oli väärin, kautuisiko jne.

Jos hän itse ei pitäisi tekoaan vääränä ja katuisi, vaan meillä olisi raju ero moraalikäsityksissä ja arvoissa, niin silloin ratkaisevaa olisi, mikä se hänen tekonsa ja moraalikäsityksensä tarkalleen ottaen olisi. Jos hän vaikka uskoisi, ettei kaikilla ihmisillä ole samaa ihmisarvoa, niin en varmaan enää jatkaisi ystävyyttä. En ehkä kuitenkaan pistäisi välejä poikki, vaan yrittäisin saada häntä muuttamaan käsityksensä jatkamalla keskusteluyhteyttä. Toisaalta ehkä sekin olisi jonkin sortin ystävyyttä, ei vain samanlaista kuin aiemmin.

Jos kyse olisi jostain lievemmästä erimielisyydestä, voisin yhä olla hänen ystävänsä, mutta kertoisin selkeästi oman näkemykseni asiaan.

Mielestäni ystävyyteen ei päde se sama kuin avioliittoon, että ollaan sitouduttu toiseen läpi myötä- ja vastoinkäymisten kunnes kuolema erottaa, ja että se takia ei saisi "jättää ystävää" katsomuserojen takia, vaan mielestäni ystävyyteen kuuluu se, että ollaan paljolti samalla aaltopituudella, katsotaan samaan suuntaan ja jaetaan suurelta osalta samat arvot. Joskus ystävän kanssa tiet eroavat, ja se on ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan teosta ja ennenkaikkea, miten teko tai sen seuraukset vaikuttaisivat muhun. Olen katkaissut pitkäaikaisen ja erittäin läheisen ystävyyssuhteen - sellaisen nk sielunsiskouden - toiseen ihan vain tämän puolisovalinnan vuoksi. Sinänsä mulle on aivan sama, kehen kukakin rakastuu ja kenen kanssa haluaa elää. Sillä ei ole mulle merkitystä. Tämä puoliso vaan sattui olemaan väkivaltainen, alkoholi- ja huumeongelmainen tyyppi enkä halunnut vaarantaa omaa ja lasteni turvallisuutta käymällä ystäväni luona. Kävin  pienten lasteni kanssa yhden kerran, keskellä päivää ja tämä mies heitteli ystäväni asunnossa sekapäisenä tuoleja, pöytiä, astioita ja tyhjiä viinapulloja mihin sattuu. En mennyt enää toista kertaa. 

Ei sulla käynyt sitten mielessä että olisi tätä ystävää voinut yrittää auttaa irroittautumaan väkivaltaisesta suhteesta?

Eihän se ystävän moraalista kerro vaan miehen.

Kamalaa että uhrille käännetään selkä, toisaalta kertoo kyllä tästä ystävästä eli sinusta.

Ymmärrän kyllä jos ei apua huoli, mutta yrittäisin kuitenkin ensin.

Ja niinkuin miten? Vetämällä tätä itseäni 30 cm pidempää narkkia turpaan, heittämällä niskaperseotteella ovesta ulos ja huutamalla perään, että jos ikinä enää näytät naamaasi ystäväni kodin lähellä tapan sut?

Niin tai sitten vain tavata tätä uhria muualla, jos mahdollista. Ottaa asia puheeksi ja kuunnella olla tukena, auttaa.

Oikeastikko tuo oli ainoa asia joka tuli mieleesi? Taidat provota.

En provoa. Kyllä mä pyysin ystäväni ulos asunnosta pihalle, koska en voinut jäädä asuntoon vaarantamatta itseäni ja lapsiani. Olin mennyt käymäänkin ihan siksi, että en ollut tavoittanut ystävääni pitkään aikaan puhelimella. Siinä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, koska hänellä oli koko ystävyytemme ajan ollut puhelinlaskut maksettuna vähän miten sattuu. Välillä hän vaihtoi puhelinnumeroaankin. Kun viimeisin puhelinnumeronsa ei ollut ollut käytössä useampaan kuukauteen ja vauvanikin oli jo miltei puolivuotias, menin käymään paikan päällä. Pihalla jutellessamme ystäväni ei kuitenkaan tuntunut kokevan tilannetta mitenkään erikoiseksi. Ehkä hän oli jo tottunut moiseen. Tai ehkä hän käytti aineita itsekin, en osaa sanoa. Pyysin lähtemään lastensa kanssa mukaani, mutta hän ei halunnut. Kehotin häntä soittamaan mulle heti, kun puhelimensa toimii. Sitä päivää ei ole vielä tullut, vaikka aikaa on kulunut jo lähes 30 vuotta. 

Faith kirjoitti:

Riippuu teosta ja ennen kaikkea siitä, miten ystävä itse suhtautuisi tekoonsa, eli olisiko sitä mieltä, että se oli väärin, kautuisiko jne.

Jos hän itse ei pitäisi tekoaan vääränä ja katuisi, vaan meillä olisi raju ero moraalikäsityksissä ja arvoissa, niin silloin ratkaisevaa olisi, mikä se hänen tekonsa ja moraalikäsityksensä tarkalleen ottaen olisi. Jos hän vaikka uskoisi, ettei kaikilla ihmisillä ole samaa ihmisarvoa, niin en varmaan enää jatkaisi ystävyyttä. En ehkä kuitenkaan pistäisi välejä poikki, vaan yrittäisin saada häntä muuttamaan käsityksensä jatkamalla keskusteluyhteyttä. Toisaalta ehkä sekin olisi jonkin sortin ystävyyttä, ei vain samanlaista kuin aiemmin./quote]

Jos ihminen on patologinen valehtelija hän saa sinut hetkessä uskomaan, että katuu tekoaan ja nauraa selkäsi takana tyhmyydellesi. Ihan kuin yrittäisit oikeuttaa arvojesi vastauksen teon ja hyväksyä sen sekö eroavaisuudet moraalikäsityksistä. Eroavaisuudet ovat yleensä hyvin vastakkaiset? Puhumatta siitä, että mainitset yrittäväsi muuttaa ystäväsi. Olisitko sinä silloin hänen ystävä? Ihmiset muuttuvat hyvin vähän, arvomaailma voi muuttua kun oma elämän tilanne muuttuu, mutta moraalikäsitys taas tuskin muuttuu.