Lue keskustelun säännöt.
Olen 55+, ja tajusin että elämäni loppuu kohta
16.11.2019 |
Voin toki vielä rakennella illusorisia fantasioita, mutta järki-ihmisenä ymmärrän, että viimeiset virstanpylväät ovat edessä. Kymmenen vuoden sisään raihnais ja ehkä sairaudetkin lisääntyvät, ja sitten on edessä laskeutuminen kuolemaan.
Luopumista ja sen käsittelyä, sehän tämä enää on. Kuinka merkityksettömiä me kaikki lopulta olemmekin.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä edes 30-vuotias, mutta samat tuntemukset. Oletteko mitä konkreettista tehneet jarruttaakseen ikääntymistä. Mulla vielä kamppailu ja kieltäminen päällä.
Olen aloittanut kalorirajoituksen(syön kerran päivässä ja ruokavalio on vähäproteiininen, sillä proteiini kiihdyttää kasvua ja vanhenemista). Tutkitusti tehokkainta mitä voi tehdä.
Lisäksi.
Syön 1 g päivässä resveratrolia, joka hiirillä pidentänyt elinikää.
Syön 1 g NMN-valmistetta (nikotinamidimononukleotidi), joka lisää solujen NAD+ pitoisuutta ja täten pitäisi suojata ja parantaa solujen epigeneettisistä toimintaa. Tämä ihan alan tämänhetkistä kärkeä. Silti olen aika pessimistinen kehityksen suhteen.
Omega-3 900 mg mm. verisuonille, verenpaineelle ja tukehdusvastetta vähentävän vaikutuksen vuoksi.
Ibuprofeeni 40 mg mm. tulehdusta vähentävän vaikutuksen vuoksi.
Vihreäteetiiviste 500 mg. Monenlaista tutkimusta.
Sama trolli joka täällä kirjoittelee ja väitteleekin itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua mitä synkkää porukkaa täällä. Suosittelen oikeasti hakeutumaan terveydenhuoltoon saamaan keskusteluapua tms jos 55-vuotiaana jo odottelee kuolemaa. Suomessa keskimääräinen elinikä on muistaakseni 81 vuotta, joten lopettakaa tuollainen kuolemalla ja tuskalla ja lopun ajoilla mässäily ja nauttikaa elämästä kun vielä voitte. Asenteesta se on kiinni (ellei ole kyseessä masennus, tietysti). Aina on niitä joiden elämä päättyy aiemmin, mutta se ei ole syy velloa tuskassa ja kuolema-ajatuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä edes 30-vuotias, mutta samat tuntemukset. Oletteko mitä konkreettista tehneet jarruttaakseen ikääntymistä. Mulla vielä kamppailu ja kieltäminen päällä.
Olen aloittanut kalorirajoituksen(syön kerran päivässä ja ruokavalio on vähäproteiininen, sillä proteiini kiihdyttää kasvua ja vanhenemista). Tutkitusti tehokkainta mitä voi tehdä.
Lisäksi.
Syön 1 g päivässä resveratrolia, joka hiirillä pidentänyt elinikää.
Syön 1 g NMN-valmistetta (nikotinamidimononukleotidi), joka lisää solujen NAD+ pitoisuutta ja täten pitäisi suojata ja parantaa solujen epigeneettisistä toimintaa. Tämä ihan alan tämänhetkistä kärkeä. Silti olen aika pessimistinen kehityksen suhteen.
Omega-3 900 mg mm. verisuonille, verenpaineelle ja tukehdusvastetta vähentävän vaikutuksen vuoksi.
Ibuprofeeni 40 mg mm. tulehdusta vähentävän vaikutuksen vuoksi.
Vihreäteetiiviste 500 mg. Monenlaista tutkimusta.
Maksa tykkää, kun napsit monenlaisia lisäravinteita... ;-) Ja vatsan limakalvot ibuprofeenista.
Ainoa joka noista on maksalle vaarallinen on tuo vihreätee, mutta tuolla annoksella sekin turvallinen. Olen käynyt verikokeessa ja käy uudestaan jos vaihdan tuotetta. Ja tuo NMN on taas tunnettu maksaa hoitavalta vaikutuksesta.
Ibuprofeeni ärsyttää limakalvoja, joten otan aina ruoan kanssa ja annostus on pieni mm. juurikin tämän vuoksi.
Ihan kaikki ihmiset kuolevat, osa ennemmin osa myöhemmin.
Miksi ihmeessä aloittaa jossain tietyssä iässä valitus ja surkuttelu ja sitten elää 90+ vuotiaaksi :D
Tai sitten joutuu onnettomuuteen ilman, että ehti valittaa vielä yhtään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä edes 30-vuotias, mutta samat tuntemukset. Oletteko mitä konkreettista tehneet jarruttaakseen ikääntymistä. Mulla vielä kamppailu ja kieltäminen päällä.
Olen aloittanut kalorirajoituksen(syön kerran päivässä ja ruokavalio on vähäproteiininen, sillä proteiini kiihdyttää kasvua ja vanhenemista). Tutkitusti tehokkainta mitä voi tehdä.
Lisäksi.
Syön 1 g päivässä resveratrolia, joka hiirillä pidentänyt elinikää.
Syön 1 g NMN-valmistetta (nikotinamidimononukleotidi), joka lisää solujen NAD+ pitoisuutta ja täten pitäisi suojata ja parantaa solujen epigeneettisistä toimintaa. Tämä ihan alan tämänhetkistä kärkeä. Silti olen aika pessimistinen kehityksen suhteen.
Omega-3 900 mg mm. verisuonille, verenpaineelle ja tukehdusvastetta vähentävän vaikutuksen vuoksi.
Ibuprofeeni 40 mg mm. tulehdusta vähentävän vaikutuksen vuoksi.
Vihreäteetiiviste 500 mg. Monenlaista tutkimusta.
Sama trolli joka täällä kirjoittelee ja väitteleekin itsensä kanssa.
Hämmästyttävää, että jaksaa ja viitsii. Milloin vain tänne tulee, jutut aina samat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sinulla olla aikaa vielä jäljellä 55v, tietysti riippuu minkä kuntoinen on, ettei tule vanhuuden tuomia sairauksia,mutta työssäni olen tavannut hyväkuntoisiakin vanhuksia. Kukaan ei tiedä huomisesta ja nuorikin voi kuolla.. Elä täysillä joka päivä, äläkä murehdi😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän niiiin tuon tunteen. Haluaisin vielä että tapahtuisi jotain järisyttävää esim. rakkausrintamalla, mutta pahalta näyttää että ei. Olokin on yksinäinen vaikka ystäviä toki on, mutta se jokin nyt puuttuu. Jokainen päivä tuntuu vaan toisen toistolta, ihan kuin siinä leffassa Päiväni Murmelina.
Tunnistan tuon kumman yksinäisyyden, vuosi vuodelta voimistuvan. Ja minullakin niitä on, jopa jokunen lapsuudenystäväkin. Silti se ei enää täytä sitä ”kaipuuta”, mikä kumpuaa jostakin syvästä perustarpeiden, ehkä jopa ytimen uumenista. Outo kaipuu ”yhteyteen” jota ei oikein edes osaa kuvailla.
Olen 62-vuotias ja perusterve. En silti enää voimissani, tunnen kyllä miten elämä ja aika minussa tekevät tehtävänsä. Helpottavaa on viimeinkin, ihan luvan kanssa, luopua kaikista työhön ja talouteen liittyvistä tavoitteista. Vaikeampaa sen sijaan löytää merkitystä noin ylipäätään mistään. Sitä puolipsykoottista ”tekemisen meininkiä” (illuusiota) kun ei enää näillä vuosilla ja elämänkokemuksella päälle päräytetä.[/quote
Olet selvästi herätyksen tilassa - anna elämäsi Jeesukselle Kristukselle, niin saat rauhan, ilon ja suojan lopun elämääsi.
Voin taata, että elämäsi muuttuu niin paljon paremaksi ja tunnet viimein eläväsi.
Silloin tuntuu kuin joku laittaisi valot päälle elämässäsi viimeinkin ja elämälläsi on vihdoin tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikki ihmiset kuolevat, osa ennemmin osa myöhemmin.
Miksi ihmeessä aloittaa jossain tietyssä iässä valitus ja surkuttelu ja sitten elää 90+ vuotiaaksi :D
Tai sitten joutuu onnettomuuteen ilman, että ehti valittaa vielä yhtään :D
Tunsin erään mummelin, joka käytti elämänsä viimeiset kolme vuosikymmentä omasta kuolemastaan puhumiseen. Säästi rahaa, jotta hänelle voitaisiin järjestää komeat hautajaiset. Eli 93-vuotiaaksi. Ei dementoitunut. Ei päätynyt vanhainkotiin eikä edes sairaalaan, vaan kuoli äkkinäisesti kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sinulla olla aikaa vielä jäljellä 55v, tietysti riippuu minkä kuntoinen on, ettei tule vanhuuden tuomia sairauksia,mutta työssäni olen tavannut hyväkuntoisiakin vanhuksia. Kukaan ei tiedä huomisesta ja nuorikin voi kuolla.. Elä täysillä joka päivä, äläkä murehdi😀
Isäni kaatoi isoja puita moottorisahalla 85-vuotiaana (!), ja karsi sitten oksat pois kirveellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä edes 30-vuotias, mutta samat tuntemukset. Oletteko mitä konkreettista tehneet jarruttaakseen ikääntymistä. Mulla vielä kamppailu ja kieltäminen päällä.
Olen aloittanut kalorirajoituksen(syön kerran päivässä ja ruokavalio on vähäproteiininen, sillä proteiini kiihdyttää kasvua ja vanhenemista). Tutkitusti tehokkainta mitä voi tehdä.
Lisäksi.
Syön 1 g päivässä resveratrolia, joka hiirillä pidentänyt elinikää.
Syön 1 g NMN-valmistetta (nikotinamidimononukleotidi), joka lisää solujen NAD+ pitoisuutta ja täten pitäisi suojata ja parantaa solujen epigeneettisistä toimintaa. Tämä ihan alan tämänhetkistä kärkeä. Silti olen aika pessimistinen kehityksen suhteen.
Omega-3 900 mg mm. verisuonille, verenpaineelle ja tukehdusvastetta vähentävän vaikutuksen vuoksi.
Ibuprofeeni 40 mg mm. tulehdusta vähentävän vaikutuksen vuoksi.
Vihreäteetiiviste 500 mg. Monenlaista tutkimusta.
Sama trolli joka täällä kirjoittelee ja väitteleekin itsensä kanssa.
Hämmästyttävää, että jaksaa ja viitsii. Milloin vain tänne tulee, jutut aina samat.
En ole nähnyt toisen näistä kirjoittavan, vaikka luen tätä palstaa enemmän kuin olisi suotavaa. Linkatkaa 1 esimerkki ketju. Kiinnostaa olemmeko päätyneet samoihin metodeihin.
Nykyään ei ole enää harvinaista elää 100 vuotiaaksi. Eli aloittajalla saattaa olla vielä toiset 50-vuotta edessä. Nykykulttuuri ihannoi ja palvoo nuoruutta ja luultavasti se vaikuttaa siihen, että 50-vuotiaat kokevat olevansa ikäloppuja.
Yli 50-vuotiaan elämä voi silti olla ihan tyydyttävääkin. Voit vapautua siitä kaikkien ihmisten miellyttämisestä ja antaa palaa. Jos joku paheksuu ym. who cares?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä edes 30-vuotias, mutta samat tuntemukset. Oletteko mitä konkreettista tehneet jarruttaakseen ikääntymistä. Mulla vielä kamppailu ja kieltäminen päällä.
Olen aloittanut kalorirajoituksen(syön kerran päivässä ja ruokavalio on vähäproteiininen, sillä proteiini kiihdyttää kasvua ja vanhenemista). Tutkitusti tehokkainta mitä voi tehdä.
Lisäksi.
Syön 1 g päivässä resveratrolia, joka hiirillä pidentänyt elinikää.
Syön 1 g NMN-valmistetta (nikotinamidimononukleotidi), joka lisää solujen NAD+ pitoisuutta ja täten pitäisi suojata ja parantaa solujen epigeneettisistä toimintaa. Tämä ihan alan tämänhetkistä kärkeä. Silti olen aika pessimistinen kehityksen suhteen.
Omega-3 900 mg mm. verisuonille, verenpaineelle ja tukehdusvastetta vähentävän vaikutuksen vuoksi.
Ibuprofeeni 40 mg mm. tulehdusta vähentävän vaikutuksen vuoksi.
Vihreäteetiiviste 500 mg. Monenlaista tutkimusta.
Tutkimusten mukaan ihminen, joka on nyt tyytyväinen elämänänsä on sitä suuremmalla todennäköisyydellä myöhemminkin kuin tyytymätön. Tärkeämpää kuin lisäravinteiden ym syöminen on positiivinen ja utelias asenne. Tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja kehitä itseäsi, niin et sure vanhenemista +55-vuotiaana. Esim. muiden auttaminen lisää merkittävästi onnellisuutta. Elä! Ei elämä ole mikään suoritus.
Vierailija kirjoitti:
Uskovana ihmisenä vanheneminen on seesteistä. Joka päivä lähempänä Kotia.
Kunhan nyt malttaisi elää täällä päivä kerrallaan, säädettyyn "valomerkkiin" asti.
Nytkin hymyilen täällä ruudun takana.
N62
Miksi kukaan ei kysynyt TÄRKEINTÄ KYSYMYSTÄ?
Oletko uskossa? Käytkö kirkossa? Oletko neitsyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovana ihmisenä vanheneminen on seesteistä. Joka päivä lähempänä Kotia.
Kunhan nyt malttaisi elää täällä päivä kerrallaan, säädettyyn "valomerkkiin" asti.
Nytkin hymyilen täällä ruudun takana.
N62Miksi kukaan ei kysynyt TÄRKEINTÄ KYSYMYSTÄ?
Oletko uskossa? Käytkö kirkossa? Oletko neitsyt?
Ratkaiskaa ihmiset herran jumala nämä ongelmat!! Itsetutkiskelua vähän kehiin ja missä voisitte parantua.
Mutta kaiken kaikkiaan ihan kiva elämä. Jormaa pitäisi saada enemmän.
Saan hyvin kiinni ap ajatuksesta, itse miettinyt samoja juttuja.
Olen 50v nainen, ja ymmärrän tai myönnän itselleni että ne mahdollisuudet kohdallani eivät toteutuneet.
Lapsuuttani varjosti vanhempien väkivaltaisuus, koulussa aina lukioon saakka minua kiusattiin (ulkonäköni vuoksi)Ensimmäinen avioliittoni oli onneton, puoliso petti minua koko liittomme ajan, lopulta liitto päättyi hänen kuolemaan.
Lapsesta saakka unelmoin vain turvallisesta parisuhteesta ja puisesta omakotitalosta.. Kumpaakaan en koskaan saanut.
Tiedän olevani traumoja täynnä ja osaan pitää puoleni nalkuttamalla. En käytä alkoholia, en tupakoi, en ole ikinä pettänyt nykyistä puolisionani. Minulla on vakituinen työpaikka, mutta silti olen kuullut olevani hänen elämänsä suurin virhe.
Meillä on aina ollut erilliset tilit, puoliso käyttänyt omat rahansa niin kuin on parhaaksi katsonut (ei lähtenyt kansani hommaamaan sitä puista omakotitaloa)
Olen jo niin vanha, etten enää unelmoi uudesta suhteesta, seuraava liike on muutto omilleni.
En haavaile uudesta urasta, enkä alanvaihdosta.
En koskaan käynyt Tanskaa pidemmällä ja jäi maailmakin näkemättä.
Viikkoni koostuvat arkisin työstä 8-17,jumpalla käymisestä ja viikonloput menevät kotona hiljaisuudessa.
Enpä voi muita kuin itseäni soimata valinnoistani, mutta en mielestäni isoja asioita elämältä odottanut.
Olen 40 ja tajuan, että kuolen luultavasti 30 vuoden sisällä. Mutta eiköhän tämä silti tällaisena rullaa loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa fiilistä, ja nyt - näistä keskustellessa ystävien kanssa - on noussut jonkinlainen säälinsekainen inho niitä kohtaa, jotka aloittavat sen ”täysiä loppuun saakka” ja ”ikä on vain numeroita”. Pahimpia ovat ne ”meidän suvussa kasikymppiset ihan täyttä elämää plaaplaaplaa”. Ei kestä. Hoitajana tiedän kyllä, ettei tuo ikäluokka narise, mutta 10-15 viimeistä vuotta ovat lähes säännönmukaisesti jonkintasoista kärsimystä. Aina.
Hoitajana näät vain ne "kärsivät". Sinä et törmää(ainakaan työsi puitteissa) niihin hyvin voiviin ja terveisiin, jotka "elää täyttä elämää", eivätkä tarvitse hoitajaa mihinkään.
Meidän suvussa on monikin elänyt tosi vanhaksi ja vieläpä hyvin terveenä.
Joko on lähdetty viimeiselle matkalle ns saappaat jalassa tai hyvin lyhyen sairastelun jälkeen.
Sitä kun työssään jatkuvasti näkee sairaita ja kärsiviä ihmisiä, helposti alkaa luulla, että tuollaista se sitten on kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Voi apua mitä synkkää porukkaa täällä. Suosittelen oikeasti hakeutumaan terveydenhuoltoon saamaan keskusteluapua tms jos 55-vuotiaana jo odottelee kuolemaa. Suomessa keskimääräinen elinikä on muistaakseni 81 vuotta, joten lopettakaa tuollainen kuolemalla ja tuskalla ja lopun ajoilla mässäily ja nauttikaa elämästä kun vielä voitte. Asenteesta se on kiinni (ellei ole kyseessä masennus, tietysti). Aina on niitä joiden elämä päättyy aiemmin, mutta se ei ole syy velloa tuskassa ja kuolema-ajatuksissa.
Luulen että tuo asenne kumpuaa vaihdevuosista. Nehän tekee monelle lievää masennusta.
Tunnistin itselläni samaa tunnetta tässä jokunen vuosi sitten. Kaikki tuntui turhalta, vaikka minulla oli vielä lapsetkin teini-ikäisiä ja tekemistä ym riitti.
Vaihdevuosi oireet oli muutenkin niin pahat, että oli lopulta pakko mennä lääkäriin ja hommata hormooninkorvaushoito. Elämänlaatu korjaantui kerralla ja sain nukuttua. Nuo synkät ajatuksetkin hävisi ja nyt olen taas aika onnellinen .
Tuolla on ihmisiä jotka ovat yli 80-vuotiaita ja hyvässä kunnossa, miksiköhän? Tottakai saairaus voi iskeä, mutta aika suuri osa niistä on elämäntapasairauksia...ja joo jos alapeukutat tai väität vastaan,tiedät itsekin miksi teet niin.
No mitä sä hoitsu sitten ehdotat että ihmiset tekee? Valittaa ja itkee kun elämä on kohta ohi? Linnottautuu jonnekin kun eihän tässä enää kannata mihinkään mennä? Tekee itsarin?
Kun ei paljoa vaihtoehtoja oo, eikö positiivinen asenne ja turhan valituksen ja murehtimisen jättäminen sinusta ole hyvä idea?