Lue keskustelun säännöt.
Olen 55+, ja tajusin että elämäni loppuu kohta
16.11.2019 |
Voin toki vielä rakennella illusorisia fantasioita, mutta järki-ihmisenä ymmärrän, että viimeiset virstanpylväät ovat edessä. Kymmenen vuoden sisään raihnais ja ehkä sairaudetkin lisääntyvät, ja sitten on edessä laskeutuminen kuolemaan.
Luopumista ja sen käsittelyä, sehän tämä enää on. Kuinka merkityksettömiä me kaikki lopulta olemmekin.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovana ihmisenä vanheneminen on seesteistä. Joka päivä lähempänä Kotia.
Kunhan nyt malttaisi elää täällä päivä kerrallaan, säädettyyn "valomerkkiin" asti.
Nytkin hymyilen täällä ruudun takana.
N62Miksi kukaan ei kysynyt TÄRKEINTÄ KYSYMYSTÄ?
Oletko uskossa? Käytkö kirkossa? Oletko neitsyt?
Ratkaiskaa ihmiset herran jumala nämä ongelmat!! Itsetutkiskelua vähän kehiin ja missä voisitte parantua.
Mutta kaiken kaikkiaan ihan kiva elämä. Jormaa pitäisi saada enemmän.
Lääkkeet!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit elää vaikka 30 vuotta vielä - eli aikaa on kuin parikymppisestä tähän päivään. Kukaan ei tiedä huomisesta, joten parempi vaan elää tässä hetkessä. Jos miettii liikaa, voi tulla hulluksi. Toisaalta on hyväkin asia saada päänsä järjestykseen ja ymmärtää elämän rajallisuus.
Juuri tätä tarkoitin... 😳
Se hoitsu
Miten sun mielestä pitäisi sitten suhtautua? Luovuttaa?
Mitä luovuttaminen tarkoittaa? Rehellisestihän sillä(kään) ei ole mitään merkitystä, koska ”luovutit tahi et”, häviät joka tapauksessa. Jokainen häviää vanhuuden, sairauden, kärsimyksen ja kuoleman edessä. Se on ihmisen osa.
Höh, itse olen 63 juuri täyttänyt ja menossa eläkeputkeen jota odotan innolla.
Tekemistä pihallani on vielä tälle loppusyksylle ihan hitosti ja nytkin täällä aikaani kai tuhlaan (kun pitäis olla vielä pihalla hyvällä halkojenpilkkomissäällä), mutta sanon sen ap:lle ja muille kuitenkin, että ei meitä täällä surulla ruokita eikä millään turhilla murheidenottamisella (ikääntymisestään) ravita, mutta saahan sitä ruveta vaikka laulamaan itkuvirsiä, jos ei piristävämpääkään tekemistä itselleen keksi. Itselläni sitä onneksi on.
'Eteenpäin elävän mieli' (..sano mummo lumessa)
Voihan esim. iloita siitäkin, ettei sitä luntakaan ole tänä syys-talvena ole tullut vielä juuri ollenkaan ja että on säästänyt lämmityskuluissa ja säästynyt myös lumitöiltä .
Otin lumitöiden sijaan pihalle jäätyneet multasäkit sisälle pari päivää sitten sulamaan ja kannoin ne tänään kukkapenkin viereen .
Huomenna voinkin siis helposti ja ihan ilman rautakankeakaan apuna istuttaa siihen toisen penkin aiemmasta täytöstä ylijääneet kukkasipulit. (Narsisseja ,hyasintteja ja pikkutulppaaneja )
Luonto antoi siis 'mattimyöhäisille' vielä mahdollsuuden ja vähän "armonaikaa" istutusrästeihin.
Tätä päivää on meidän kuule kaikkien täällä kuitenkin elettävä ja eteenpäin mentävä (vaikka sitten joskus vähän hammasta purren) Joten 'Cheer up' !
Jos vaan jäät paikallesi, niin takuuvarmasti olet pian kuin 'nukkuneen rukous'.
Eli "eletään vaan, ihan piruuttaan" kuten edesmennyt Irwin aikanaan yhdessä viisussaan lauleli.
Sovimies kirjoitti:
Lisääntymiskyvytön nainen juurikin on luonnon lakien mukaan turha ja joutaa menehtyä tehden tilaa nuoremmille. Tuliko yllätyksenä, tuhkaluukku?
Haluatko ,että käännän tuon kohteliaisuuden omaan sukupuoleesi päin ja ennen muita sinuun se kohdistaen ?
Osaan kyllä (han kaikilla mausteilla) jos välttämättä haluat, mutta sen tyylinen kielenkäyttö ei kyllä omasta puolestani tuota minulle mitään tyydytystä, sillä olen itse tottunut vähän sivistyneempään kielenkäyttöön ja keskusteluun.
Voi hyvänen aika sentään! Pitäskö alkaa luovuttamaan kaiken suhteen kun tulee 50v täyteen, saati sitten kun aika kuluu siitäkin eteenpäin?
Itselleni tuli elämänkumppani, mies sattumalta kun olin 51v. Emme asu yhdessä, mutta olemme olleet pariskunta yli 20 vuotta ja sitoutuneet toisiimme. Mies on kymmenen vuotta nuorempi kuin minä. Vierailemme toistemme luona säännöllisesti ja olemme yhdessä viikosta - kolmeenkin viikkoon yhtäjaksoisesti.
Tykkäämme olla välillä omissa kuvioissa ja välimatkaakin on muutama satakilometriä.
Elämä on opettanut sen, että on hyvä ajatella , et jokainen ikä on paras ikä ja on oppinut näkemään hyviä puolia ikääntymisessäkin.
Harrastan kuntoliikuntaa monin tavoin, luen paljon. Tuntuu, että elän parasta aikaa elämässä ja ikää on jo 73v.
En myös piittaa ihmisten puheista tai siitä, että pitäs alkaa pukeutumaan mummomaisesti. Olen tyylilleni uskollinen ja tykkään väreistä ja värikkyydestä. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Toivon, että pysyn kunnossa mahdollisimman pitkään ja kykenen hoitamaan asiani, kuten on moni tuttu ja sukulainen tehnyt jopa 95- vuotiaaksi saakka. Jos terveys pettää, muisti menee tms niin en toivo pitkää ikää, mutta muuten eletään täysillä nauttien kaikista mistä voi nauttia. Ei pidä luovuttaa helposti.
Älähän nyt!!!!!! Voit kuule elää vaikka 40-50 vuotta vielä! Olen ollut vanhainkodilla töissä ja usko tai älä, siellä oli hyväkuntoisia 100- vuotiaita, ihan omatoimisia lähes kaikessa ja tosi iloisia olemukseltaan. Sä olet ap nuori! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö. 10 vuoden päästä pääset h*lvettiin kamalasta työelämäkierteestä ja saat ELÄÄ. Moni nauttii ja elää ihan täysillä eläkkeellä. Sinä mikään vanha ole todellakaan! Nyt pää pystyyn, sulla on elämää edessä vaikka kuinka paljon!
Sovimies kirjoitti:
Lisääntymiskyvytön nainen juurikin on luonnon lakien mukaan turha ja joutaa menehtyä tehden tilaa nuoremmille. Tuliko yllätyksenä, tuhkaluukku?
Ei itseasiassa ole, siksihän naiset juuri elävät kauan vaihdevuosien jälkeenkin että heistä on ollut (ja on edelleen) hyötyä yhteisölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 55 mies ja hyvässä kunnossa kaikin puolin. Koen että olen jo elänyt mielenkiintoisen ja hyvän elämän, olen saanut rakkautta, lapset pärjäävät omillaan, olen kokenut monenlaista ja saanut paljon iloa ja onnellisuutta. En enää kaipaa mitään, ei puutu mitään. Jos elämä näin vielä jatkuu niin kaikki tästä eteenpäin on plussaa. Jos kuolen huomenna niin ei jää mikään harmittamaan. Rauhaisa ja seesteinen olo, nautitaan elämästä!
olen 61 v, ja toki ymmärrän jo elämän rajallisuuden ja sen kuinka nopeasti 10 vuotta kuluu. mutta tällä hetkellä ei ole mitään syytä asettua arkkuun makaamaan. vaikka tahti on hiljennyt ei se menoa haittaa, tunnen olevani hyvässä työkunnossa. aamulenkillä tulee vastaan seitsemänkymppisiä jotka vetävät saman lenkin joka päivä, ja osa heistä jatkaa vielä työelämässä. jos ei mitään vakavaa sairautta ilmene ihmisen toimintakyky pysyy pitkään sellaisena että pärjää. nykyään moni 80 vuotiaskin pystyy asumaan kotonaan ja hoitamaan asiansa. elämästä voi nauttia vanhanakin, tekee sellaista mitä jaksaa. kyllä se kuolema sitten aikanaan tulee vaikka ei keskity sen odotukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia meidän ikäisiä on ahdisteltu, sanottiin vaan että mitäs läksit. Raiskatusta saatettiin sanoa tuhma tyttö tai paha tyttö. Että pojat on poikia, olisit vaan kiitollinen jos kukaan suostuu sun kanssa olemaan.
Pahinta ettei se ollut vitsi, vaan aivan mustavalkoisesti syy oli aina naisen. Aina.
Vierailija kirjoitti:
olen 61 v, ja toki ymmärrän jo elämän rajallisuuden ja sen kuinka nopeasti 10 vuotta kuluu. mutta tällä hetkellä ei ole mitään syytä asettua arkkuun makaamaan. vaikka tahti on hiljennyt ei se menoa haittaa, tunnen olevani hyvässä työkunnossa. aamulenkillä tulee vastaan seitsemänkymppisiä jotka vetävät saman lenkin joka päivä, ja osa heistä jatkaa vielä työelämässä. jos ei mitään vakavaa sairautta ilmene ihmisen toimintakyky pysyy pitkään sellaisena että pärjää. nykyään moni 80 vuotiaskin pystyy asumaan kotonaan ja hoitamaan asiansa. elämästä voi nauttia vanhanakin, tekee sellaista mitä jaksaa. kyllä se kuolema sitten aikanaan tulee vaikka ei keskity sen odotukseen.
Hyvinkin moni voi hoitaa kaikki asiansa 80- vuotiaana ja paljon sen yli. Tätini, joka asuu yksin ok- talossaan hoitaa kaikki vaikka on 87 vuotias. On älykännykkä ja tietokone ja pysynyt ajan mukana.
Kotikylältä kaksi vanhusta hoitivat vieläkin vanhempana asiansa. Toinen kuoli 95- vuotiaana kesken ruuanlaiton ( saappaat jalassa ) ja toinen eli 99- vuotiaaksi. Jälkimmäinen asui kotonaan 98- vuotiaaksi ja oli viimeisen vuotensa hoitokodissa. Olisi täyttänyt 100 v kuukauden kuluttua, mutta kuolo ehti korjata. Molemmat olivat ikänsä paljon työtä tehneitä naisia maatilalla tehneet parhaat vuotensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovimies kirjoitti:
Lisääntymiskyvytön nainen juurikin on luonnon lakien mukaan turha ja joutaa menehtyä tehden tilaa nuoremmille. Tuliko yllätyksenä, tuhkaluukku?
Joissakin kulttuureissa taas vanhempia ihmisiä kunnioitetaan juurikin elämän kokemuksen takia. Ei siis Suomessa. Eli vanhat miehet joutaa myös kuskaamaan saunan taka tuhlaamasta yhteiskunnan voimavaroja tarvitsemiensa hoivapalvelujen takia, tuhkamuna.
Vierailija kirjoitti:
On merkillistä ja erittäin epäloogista, että Jumalan/Jeesuksen tarjoama pelastus kuolemasta ei kelpaa edes vanhuuden kärsimyksien edessä.
Ja ne, joille se ei kelpaa, ovat usein kärkkäitä tuomaan mielipiteensä esiin siihen tyyliin, että vedenjakajalla olevat eivät tohdi siihen tarttua.
Uskomalla Jeesuksen tarjoamaan pelastukseen ja ikuiseen elämään, et voi menettää mitään. Sen sijaan saat takuuvarmasti rauhan sisimpääsi, eikä ruumiin kuolema enää ole kauhistuttava tapahtuma.
Siinähän alapeukutatte tätäkin viestiäni. Psykoosi-viittaukset eivät sovi tähän yhteyteen. Kyllä ne hoitoa tarvitsevat ovat siellä toisella puolella.
Pelastus kyllä kelpaa mutta en halua silti kuolla enlä hyväksy kuoleman väistämättömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipaan vieläkin rakkautta. Säälittävää.
Ei ole säälittävää vaan inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin viime viikolla 55v. Ostin koiranpennun lahjaksi itselleni. Siitä tulee mulle uusi vaelluskaveri. Liikun paljon ja olen terve.
Lisäksi löysin niiiin ihanan miehen kesällä ja nyt olemme hyvin rakastuneita. Tämä asia ei ole nuoruudesta muuttunut paitsi ei tarvitse miettiä lasten tekoa... seksi on todella hyvää!!!
Mä ainakin elän ihan parhainta elämässä
Olen 52-vuotias ja eniten minua ärsyttää tällaiset ulinat "vanhuudesta". Voisin oikeastaan lukea nämä kohta ysikymppiselle äidilleni niin saisimme nauraa makeasti yhdessä.
Elämä on sitä mitä siitä teet. Ok, jos on sairautta ja kremppaa niin sitten on, ja ne pitää hoitaa. Mutta niin kauan kun on elossa, pitää nauttia ja nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 52-vuotias ja eniten minua ärsyttää tällaiset ulinat "vanhuudesta". Voisin oikeastaan lukea nämä kohta ysikymppiselle äidilleni niin saisimme nauraa makeasti yhdessä.
Elämä on sitä mitä siitä teet. Ok, jos on sairautta ja kremppaa niin sitten on, ja ne pitää hoitaa. Mutta niin kauan kun on elossa, pitää nauttia ja nauraa.
Näin on.
Vierailija kirjoitti:
Olen 52-vuotias ja eniten minua ärsyttää tällaiset ulinat "vanhuudesta". Voisin oikeastaan lukea nämä kohta ysikymppiselle äidilleni niin saisimme nauraa makeasti yhdessä.
Elämä on sitä mitä siitä teet. Ok, jos on sairautta ja kremppaa niin sitten on, ja ne pitää hoitaa. Mutta niin kauan kun on elossa, pitää nauttia ja nauraa.
Tätini sai kymmenen vuotta sitten 75-vuotiaana paksusuolensyövän. Nyt kesällä kysyin miten hän voi ja sanoi että joka toinen päivä on hyvä päivä ja joka toinen päivä on huono päivä. Elämä sairauksien kanssa on taistelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 52-vuotias ja eniten minua ärsyttää tällaiset ulinat "vanhuudesta". Voisin oikeastaan lukea nämä kohta ysikymppiselle äidilleni niin saisimme nauraa makeasti yhdessä.
Elämä on sitä mitä siitä teet. Ok, jos on sairautta ja kremppaa niin sitten on, ja ne pitää hoitaa. Mutta niin kauan kun on elossa, pitää nauttia ja nauraa.
Tätini sai kymmenen vuotta sitten 75-vuotiaana paksusuolensyövän. Nyt kesällä kysyin miten hän voi ja sanoi että joka toinen päivä on hyvä päivä ja joka toinen päivä on huono päivä. Elämä sairauksien kanssa on taistelua.
Lopettakaa se viljan syönti, hankkikaa kuidut muualta.
Kiitos kun kirjoitit noin kauniisti.