Lue keskustelun säännöt.
Olen 55+, ja tajusin että elämäni loppuu kohta
16.11.2019 |
Voin toki vielä rakennella illusorisia fantasioita, mutta järki-ihmisenä ymmärrän, että viimeiset virstanpylväät ovat edessä. Kymmenen vuoden sisään raihnais ja ehkä sairaudetkin lisääntyvät, ja sitten on edessä laskeutuminen kuolemaan.
Luopumista ja sen käsittelyä, sehän tämä enää on. Kuinka merkityksettömiä me kaikki lopulta olemmekin.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Saan hyvin kiinni ap ajatuksesta, itse miettinyt samoja juttuja.
Olen 50v nainen, ja ymmärrän tai myönnän itselleni että ne mahdollisuudet kohdallani eivät toteutuneet.Lapsuuttani varjosti vanhempien väkivaltaisuus, koulussa aina lukioon saakka minua kiusattiin (ulkonäköni vuoksi)Ensimmäinen avioliittoni oli onneton, puoliso petti minua koko liittomme ajan, lopulta liitto päättyi hänen kuolemaan.
Lapsesta saakka unelmoin vain turvallisesta parisuhteesta ja puisesta omakotitalosta.. Kumpaakaan en koskaan saanut.
Tiedän olevani traumoja täynnä ja osaan pitää puoleni nalkuttamalla. En käytä alkoholia, en tupakoi, en ole ikinä pettänyt nykyistä puolisionani. Minulla on vakituinen työpaikka, mutta silti olen kuullut olevani hänen elämänsä suurin virhe.
Meillä on aina ollut erilliset tilit, puoliso käyttänyt omat rahansa niin kuin on parhaaksi katsonut (ei lähtenyt kansani hommaamaan sitä puista omakotitaloa)Olen jo niin vanha, etten enää unelmoi uudesta suhteesta, seuraava liike on muutto omilleni.
En haavaile uudesta urasta, enkä alanvaihdosta.
En koskaan käynyt Tanskaa pidemmällä ja jäi maailmakin näkemättä.Viikkoni koostuvat arkisin työstä 8-17,jumpalla käymisestä ja viikonloput menevät kotona hiljaisuudessa.
Enpä voi muita kuin itseäni soimata valinnoistani, mutta en mielestäni isoja asioita elämältä odottanut.
Jokainen on oman onnensa seppä. Toisin sanoen, ihminen tekee vääriä valintoja ja kärsii niistä lopun elämäänsä. Ja sitten hiukan katkeroituu/heittäytyy martyyriksi.
Kovia sanoja, mutta totta. Olet nähtävästi valinnut väärät kumppanit ja avioitunut heidän kanssaan.
Ensimmäinen miehesi petti sinua, mutta silti et ilmeisesti olisi koskaan eronnut, ellei mies olisi kuollut. Seuraava kumppansii ei selvästikään kunnioita sinua,ja pitää sinua elämänsä pahompana virheenä.
Kumppanin valinta on tarkkaa puuhaa ja siihen pitäisi oikeasti paneutua. Ei ottaa vain sitä jolle kelpaa. Joskus on parempi olla yksin , kuin huonossa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanheneminen ahdistaa. Ikäkriisi. Suru. Mihin katosit elämäni? Miksi en ole saanut mitään merkittävää elämässäni aikaan? Miksi en ole saavuttanut unelmiani ja tavoitteitani? Yli 50-vuotias ei kelpaa mihinkään. Kun lapset aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa, he eivät tarvitse vanhempiaan mihinkään. Tunnet itsesi äitinä turhaksi, sinulla ei ole mitään roolia.
Työelämässä yli 50-vuotias on rasite. Uudelleenkoulutus auttaa vain harvoja. Ikäsyrjintä on laitonta, mutta silti ikäsyrjintä on vallalla joka alalla. Yli 50-vuotias ei pääse edes työhaastatteluun, koska työhakemuksessa on ilmoitettava joko ikä tai syntymävuosi. 1960-lukulaiset eivät ole kuuminta hottia työnhaussa. Nuoremmat työnhakijat menevät kirkkaasti ohi. Yli 50-vuotiaan fyysinen kunto alaa rapistua. Elimistö ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempana ja elimistö ei kestä univelkaa.
Naisella ikääntyminen on vieläkin rankempaa kuin miehellä. Mieshän voi tulla isäksi vaikka 70-vuotiaana. Jos nainen ei ole saanut lapsia alle 45-50-vuotiaana, niin on jo myöhäistä tulla äidiksi. Äidiksi ja vanhemmaksi tulemisen juna meni jo. Vaihdevuodet on lopullinen niitti naisen arkkuun. Luukato uhkaa, ulkonäkö rupsahtaa, muisti alkaa pätkiä, univaikeudet ovat tavallisia, rintasyöpään sairastuminen huipussaan ja suurimmalla osalla on myös eriasteista ahdistusta ja masennusta.
Minua suututtaa tämä vaihdevuosien hehkutus iltapäivälehdissä. Nämä jutut kuinka "Yli 50-60-vuotias nainen hehkuu" ja "Vanha nainen on kaunis" ovat ihan hanurista, sieltä ja syvältä! Kyllä yli 50-vuotias nainen "hehkuu", kun vaihdevuodet aiheuttavat voimakasta hikoilua. Ja rehellisyyden nimissä - kyllä nuoremmat naiset ovat kauniimpia kuin vanhat naiset. Vaihdevuodet eivät tuo mitään hyvää naisen elämään!
Vanhuus pelottaa meistä useimpia. Suomessa kukaan ei halua hoitaa vanhuksia. Iäkkäät, monisairaat ja muistisairaat vanhukset viruvat joko yksin kotona tai unohdettuina hoitolaitoksissa. Hoitolaitoksissa vanhuksia sidotaan sänkyyn magneettivyöllä ja heitä istutetaan geriatrisessa pakkotuolissa. Tavallinen arki on aliravitsemusta ja nestehukkaa, lääketokkuraa, ylilääkitsemistä, virikkeettömyyttä ja suihkuun pääsee kerran viikossa. Ulkoilemaan ei pääse edes kesällä - talvesta puhumattakaan. Kukaan ei halua tulla vanhaksi, koska Suomessa lemmikeistäkin pidetään parempaa huolta kuin vanhuksista!
Vierailija kirjoitti:
Olen 40 ja tajuan, että kuolen luultavasti 30 vuoden sisällä. Mutta eiköhän tämä silti tällaisena rullaa loppuun saakka.
Ei todellakaan ”rullaa tuollaisena”. Mutta pidä illuusiosi.
Vierailija kirjoitti:
Saan hyvin kiinni ap ajatuksesta, itse miettinyt samoja juttuja.
Olen 50v nainen, ja ymmärrän tai myönnän itselleni että ne mahdollisuudet kohdallani eivät toteutuneet.Lapsuuttani varjosti vanhempien väkivaltaisuus, koulussa aina lukioon saakka minua kiusattiin (ulkonäköni vuoksi)Ensimmäinen avioliittoni oli onneton, puoliso petti minua koko liittomme ajan, lopulta liitto päättyi hänen kuolemaan.
Lapsesta saakka unelmoin vain turvallisesta parisuhteesta ja puisesta omakotitalosta.. Kumpaakaan en koskaan saanut.
Tiedän olevani traumoja täynnä ja osaan pitää puoleni nalkuttamalla. En käytä alkoholia, en tupakoi, en ole ikinä pettänyt nykyistä puolisionani. Minulla on vakituinen työpaikka, mutta silti olen kuullut olevani hänen elämänsä suurin virhe.
Meillä on aina ollut erilliset tilit, puoliso käyttänyt omat rahansa niin kuin on parhaaksi katsonut (ei lähtenyt kansani hommaamaan sitä puista omakotitaloa)Olen jo niin vanha, etten enää unelmoi uudesta suhteesta, seuraava liike on muutto omilleni.
En haavaile uudesta urasta, enkä alanvaihdosta.
En koskaan käynyt Tanskaa pidemmällä ja jäi maailmakin näkemättä.Viikkoni koostuvat arkisin työstä 8-17,jumpalla käymisestä ja viikonloput menevät kotona hiljaisuudessa.
Enpä voi muita kuin itseäni soimata valinnoistani, mutta en mielestäni isoja asioita elämältä odottanut.
Sori, mutta asennettasi on vaikea ymmärtää. Miksi siedät mieheltäsi alistamista? Nalkuttaminen on huono keino. Olet vasta viisikymppinen! Miksi et matkustele ja tee asioita, joista pidät? Miksi kökötät miehen kanssa hiljaa kotona? Miksi uhriudut? Mene terapiaan tai mindfulnesskurssille, johonkin, mistä saat itseluottamusta ja kipinää...
Vanheneminen on hanurista!!! kirjoitti:
Vanheneminen ahdistaa. Ikäkriisi. Suru. Mihin katosit elämäni? Miksi en ole saanut mitään merkittävää elämässäni aikaan? Miksi en ole saavuttanut unelmiani ja tavoitteitani? Yli 50-vuotias ei kelpaa mihinkään. Kun lapset aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa, he eivät tarvitse vanhempiaan mihinkään. Tunnet itsesi äitinä turhaksi, sinulla ei ole mitään roolia.
a!
Höpö löpö. Aikuisista lapsista on valtavasti iloa. Hehän ovat mitä parhainta seuraa ja heidän kanssaan on tosi kiva keskustella. Äidille soitetaan niin ilot kuin surutkin, vaikka olisivat minkä ikäisiä.
Yhdessä voi matkustella, käydä leffassa, syömässä jne. Juhlapyhiä on kiva viettää yhdessä. Ja lapsenlapset ne vasta ihania ovatkin. Mummous on ihanana elämänvaihe.
Itse koen saaneeni merkittävää aikaan jo ihan siinä, että olen onnistunut ihmissuhteissani! Työnikin on merkityksellistä mutta se on kuitenkin "vain" työtä. Minusta elämä itsessään on aika merkityksellistä ja arvokasta. Olet sitä, miten olet elänyt- ei elämä mihinkään ole kadonnut. Se on tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanheneminen on hanurista!!! kirjoitti:
Vanheneminen ahdistaa. Ikäkriisi. Suru. Mihin katosit elämäni? Miksi en ole saanut mitään merkittävää elämässäni aikaan? Miksi en ole saavuttanut unelmiani ja tavoitteitani? Yli 50-vuotias ei kelpaa mihinkään. Kun lapset aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa, he eivät tarvitse vanhempiaan mihinkään. Tunnet itsesi äitinä turhaksi, sinulla ei ole mitään roolia.
Työelämässä yli 50-vuotias on rasite. Uudelleenkoulutus auttaa vain harvoja. Ikäsyrjintä on laitonta, mutta silti ikäsyrjintä on vallalla joka alalla. Yli 50-vuotias ei pääse edes työhaastatteluun, koska työhakemuksessa on ilmoitettava joko ikä tai syntymävuosi. 1960-lukulaiset eivät ole kuuminta hottia työnhaussa. Nuoremmat työnhakijat menevät kirkkaasti ohi. Yli 50-vuotiaan fyysinen kunto alaa rapistua. Elimistö ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempana ja elimistö ei kestä univelkaa.
Naisella ikääntyminen on vieläkin rankempaa kuin miehellä. Mieshän voi tulla isäksi vaikka 70-vuotiaana. Jos nainen ei ole saanut lapsia alle 45-50-vuotiaana, niin on jo myöhäistä tulla äidiksi. Äidiksi ja vanhemmaksi tulemisen juna meni jo. Vaihdevuodet on lopullinen niitti naisen arkkuun. Luukato uhkaa, ulkonäkö rupsahtaa, muisti alkaa pätkiä, univaikeudet ovat tavallisia, rintasyöpään sairastuminen huipussaan ja suurimmalla osalla on myös eriasteista ahdistusta ja masennusta.
Minua suututtaa tämä vaihdevuosien hehkutus iltapäivälehdissä. Nämä jutut kuinka "Yli 50-60-vuotias nainen hehkuu" ja "Vanha nainen on kaunis" ovat ihan hanurista, sieltä ja syvältä! Kyllä yli 50-vuotias nainen "hehkuu", kun vaihdevuodet aiheuttavat voimakasta hikoilua. Ja rehellisyyden nimissä - kyllä nuoremmat naiset ovat kauniimpia kuin vanhat naiset. Vaihdevuodet eivät tuo mitään hyvää naisen elämään!
Vanhuus pelottaa meistä useimpia. Suomessa kukaan ei halua hoitaa vanhuksia. Iäkkäät, monisairaat ja muistisairaat vanhukset viruvat joko yksin kotona tai unohdettuina hoitolaitoksissa. Hoitolaitoksissa vanhuksia sidotaan sänkyyn magneettivyöllä ja heitä istutetaan geriatrisessa pakkotuolissa. Tavallinen arki on aliravitsemusta ja nestehukkaa, lääketokkuraa, ylilääkitsemistä, virikkeettömyyttä ja suihkuun pääsee kerran viikossa. Ulkoilemaan ei pääse edes kesällä - talvesta puhumattakaan. Kukaan ei halua tulla vanhaksi, koska Suomessa lemmikeistäkin pidetään parempaa huolta kuin vanhuksista!
Vanhemmat naiset ovat eri tavalla kauniita kuin nuoret. Kauneutta tuo myös elämänkokemus ja sen tuoma ymmärrys ja lämpö. Nythän kauneutta nähdään vain nuoruuden hyvännäköisyydessä. Pitäisi päästä tästä nuoruuden ihannoinnista ja nähdä koko ihmisen elämänkaari ja sen sisältämä rikkaus. Elämän tarkoitus ei ole pysyä fitneskunnossa alusta loppuun. Tarkoitus on kulkea toistemme rinnalla, myös sairauden keskellä ja vanhuudessa. Yhteisöllisyyden katoaminen ja arvomaailman pinnallistuminen ja koveneminen saavat ihmiset pelkäämään sairautta ja vanhuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vanheneminen on hanurista!!! kirjoitti:
Vanheneminen ahdistaa. Ikäkriisi. Suru. Mihin katosit elämäni? Miksi en ole saanut mitään merkittävää elämässäni aikaan? Miksi en ole saavuttanut unelmiani ja tavoitteitani? Yli 50-vuotias ei kelpaa mihinkään. Kun lapset aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa, he eivät tarvitse vanhempiaan mihinkään. Tunnet itsesi äitinä turhaksi, sinulla ei ole mitään roolia.
Työelämässä yli 50-vuotias on rasite. Uudelleenkoulutus auttaa vain harvoja. Ikäsyrjintä on laitonta, mutta silti ikäsyrjintä on vallalla joka alalla. Yli 50-vuotias ei pääse edes työhaastatteluun, koska työhakemuksessa on ilmoitettava joko ikä tai syntymävuosi. 1960-lukulaiset eivät ole kuuminta hottia työnhaussa. Nuoremmat työnhakijat menevät kirkkaasti ohi. Yli 50-vuotiaan fyysinen kunto alaa rapistua. Elimistö ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempana ja elimistö ei kestä univelkaa.
Naisella ikääntyminen on vieläkin rankempaa kuin miehellä. Mieshän voi tulla isäksi vaikka 70-vuotiaana. Jos nainen ei ole saanut lapsia alle 45-50-vuotiaana, niin on jo myöhäistä tulla äidiksi. Äidiksi ja vanhemmaksi tulemisen juna meni jo. Vaihdevuodet on lopullinen niitti naisen arkkuun. Luukato uhkaa, ulkonäkö rupsahtaa, muisti alkaa pätkiä, univaikeudet ovat tavallisia, rintasyöpään sairastuminen huipussaan ja suurimmalla osalla on myös eriasteista ahdistusta ja masennusta.
Minua suututtaa tämä vaihdevuosien hehkutus iltapäivälehdissä. Nämä jutut kuinka "Yli 50-60-vuotias nainen hehkuu" ja "Vanha nainen on kaunis" ovat ihan hanurista, sieltä ja syvältä! Kyllä yli 50-vuotias nainen "hehkuu", kun vaihdevuodet aiheuttavat voimakasta hikoilua. Ja rehellisyyden nimissä - kyllä nuoremmat naiset ovat kauniimpia kuin vanhat naiset. Vaihdevuodet eivät tuo mitään hyvää naisen elämään!
Vanhuus pelottaa meistä useimpia. Suomessa kukaan ei halua hoitaa vanhuksia. Iäkkäät, monisairaat ja muistisairaat vanhukset viruvat joko yksin kotona tai unohdettuina hoitolaitoksissa. Hoitolaitoksissa vanhuksia sidotaan sänkyyn magneettivyöllä ja heitä istutetaan geriatrisessa pakkotuolissa. Tavallinen arki on aliravitsemusta ja nestehukkaa, lääketokkuraa, ylilääkitsemistä, virikkeettömyyttä ja suihkuun pääsee kerran viikossa. Ulkoilemaan ei pääse edes kesällä - talvesta puhumattakaan. Kukaan ei halua tulla vanhaksi, koska Suomessa lemmikeistäkin pidetään parempaa huolta kuin vanhuksista!
Vanhemmat naiset ovat eri tavalla kauniita kuin nuoret. Kauneutta tuo myös elämänkokemus ja sen tuoma ymmärrys ja lämpö. Nythän kauneutta nähdään vain nuoruuden hyvännäköisyydessä. Pitäisi päästä tästä nuoruuden ihannoinnista ja nähdä koko ihmisen elämänkaari ja sen sisältämä rikkaus. Elämän tarkoitus ei ole pysyä fitneskunnossa alusta loppuun. Tarkoitus on kulkea toistemme rinnalla, myös sairauden keskellä ja vanhuudessa. Yhteisöllisyyden katoaminen ja arvomaailman pinnallistuminen ja koveneminen saavat ihmiset pelkäämään sairautta ja vanhuutta.
Kerro tarkka ikä ,kun salillakäynnin ja ruokavaliosta huolehtimesen voi lopettaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanheneminen on hanurista!!! kirjoitti:
Vanheneminen ahdistaa. Ikäkriisi. Suru. Mihin katosit elämäni? Miksi en ole saanut mitään merkittävää elämässäni aikaan? Miksi en ole saavuttanut unelmiani ja tavoitteitani? Yli 50-vuotias ei kelpaa mihinkään. Kun lapset aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa, he eivät tarvitse vanhempiaan mihinkään. Tunnet itsesi äitinä turhaksi, sinulla ei ole mitään roolia.
Työelämässä yli 50-vuotias on rasite. Uudelleenkoulutus auttaa vain harvoja. Ikäsyrjintä on laitonta, mutta silti ikäsyrjintä on vallalla joka alalla. Yli 50-vuotias ei pääse edes työhaastatteluun, koska työhakemuksessa on ilmoitettava joko ikä tai syntymävuosi. 1960-lukulaiset eivät ole kuuminta hottia työnhaussa. Nuoremmat työnhakijat menevät kirkkaasti ohi. Yli 50-vuotiaan fyysinen kunto alaa rapistua. Elimistö ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempana ja elimistö ei kestä univelkaa.
Naisella ikääntyminen on vieläkin rankempaa kuin miehellä. Mieshän voi tulla isäksi vaikka 70-vuotiaana. Jos nainen ei ole saanut lapsia alle 45-50-vuotiaana, niin on jo myöhäistä tulla äidiksi. Äidiksi ja vanhemmaksi tulemisen juna meni jo. Vaihdevuodet on lopullinen niitti naisen arkkuun. Luukato uhkaa, ulkonäkö rupsahtaa, muisti alkaa pätkiä, univaikeudet ovat tavallisia, rintasyöpään sairastuminen huipussaan ja suurimmalla osalla on myös eriasteista ahdistusta ja masennusta.
Minua suututtaa tämä vaihdevuosien hehkutus iltapäivälehdissä. Nämä jutut kuinka "Yli 50-60-vuotias nainen hehkuu" ja "Vanha nainen on kaunis" ovat ihan hanurista, sieltä ja syvältä! Kyllä yli 50-vuotias nainen "hehkuu", kun vaihdevuodet aiheuttavat voimakasta hikoilua. Ja rehellisyyden nimissä - kyllä nuoremmat naiset ovat kauniimpia kuin vanhat naiset. Vaihdevuodet eivät tuo mitään hyvää naisen elämään!
Vanhuus pelottaa meistä useimpia. Suomessa kukaan ei halua hoitaa vanhuksia. Iäkkäät, monisairaat ja muistisairaat vanhukset viruvat joko yksin kotona tai unohdettuina hoitolaitoksissa. Hoitolaitoksissa vanhuksia sidotaan sänkyyn magneettivyöllä ja heitä istutetaan geriatrisessa pakkotuolissa. Tavallinen arki on aliravitsemusta ja nestehukkaa, lääketokkuraa, ylilääkitsemistä, virikkeettömyyttä ja suihkuun pääsee kerran viikossa. Ulkoilemaan ei pääse edes kesällä - talvesta puhumattakaan. Kukaan ei halua tulla vanhaksi, koska Suomessa lemmikeistäkin pidetään parempaa huolta kuin vanhuksista!
Vanhemmat naiset ovat eri tavalla kauniita kuin nuoret. Kauneutta tuo myös elämänkokemus ja sen tuoma ymmärrys ja lämpö. Nythän kauneutta nähdään vain nuoruuden hyvännäköisyydessä. Pitäisi päästä tästä nuoruuden ihannoinnista ja nähdä koko ihmisen elämänkaari ja sen sisältämä rikkaus. Elämän tarkoitus ei ole pysyä fitneskunnossa alusta loppuun. Tarkoitus on kulkea toistemme rinnalla, myös sairauden keskellä ja vanhuudessa. Yhteisöllisyyden katoaminen ja arvomaailman pinnallistuminen ja koveneminen saavat ihmiset pelkäämään sairautta ja vanhuutta.
Kerro tarkka ikä ,kun salillakäynnin ja ruokavaliosta huolehtimesen voi lopettaa
Ota käsipeili ja katsele sillä peppureik'ää..kataso sitten kasvojasi..jos et huomaa eroa on OK lopettaa
Älä ap liikoja haaveile. Pahimmillaan voit elää ysiviis vuotiaaksi. Just juttelin pysäkillä 92- vuotiaan kanssa. Toi pirteä ja reipas tuntui olevan ja käy päivittäin ainakin kilometrin lenkin.
Kauan saat tuota odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin vasta 70 vuotta ja tunnen itseni nolosti niin nuoreksi, koska suurin osa lähisukulaisiani ovat kasikymppisiä ja siitä ylöspäin.
Tänään elämä on ihanaa , kun saa nukkua ja mennä oman mielensä mukaan. Lääkkeitä syön 4-5 päivittäin ja siihen vitamiinit päälle. Mihinkään ei koskaan vielä satu ja mieli on positiivinen.
Huomenna/ tänäänkin voi kaikki olla toisin. Se on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Hieno oivallus!
Suosittelen opiskelemaan meditointia. Se avartaa näkemystäsi.
Kuolema voi olla jo huomenna, kuka tietää.
Joten älä enempää tuhlaa aikaa turhaan.
Etsi elämän tarkoitus!
Tässä tämä sanotaan jo alkusivuilla.
Muu on turhaa lätinää.
Etsi tiesi alkulähteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit elää vaikka 30 vuotta vielä - eli aikaa on kuin parikymppisestä tähän päivään. Kukaan ei tiedä huomisesta, joten parempi vaan elää tässä hetkessä. Jos miettii liikaa, voi tulla hulluksi. Toisaalta on hyväkin asia saada päänsä järjestykseen ja ymmärtää elämän rajallisuus.
Juuri tätä tarkoitin... 😳
Se hoitsu
Miten sun mielestä pitäisi sitten suhtautua? Luovuttaa?
Mitä luovuttaminen tarkoittaa? Rehellisestihän sillä(kään) ei ole mitään merkitystä, koska ”luovutit tahi et”, häviät joka tapauksessa. Jokainen häviää vanhuuden, sairauden, kärsimyksen ja kuoleman edessä. Se on ihmisen osa.
Miksi pitäisi luovuttaa ennen aikojaan? Ennen kuin on vakavasti sairas?
Muuten samaa mieltä, mutta ei me merkityksettömiä olla! Meillä on valtava arvo Jumalan lapsina, ja kuoleman jälkeen alkaa parhaat bileet =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 57 v ja sama suru painaa täälläkin. Olen terve ja liikunnallinen, mutta jotenkin se, että elämä on loppusuoralla, masentaa. Toivoisin kovasti lapsenlapsia, jotta elämässä vielä olisi jotain työn lisäksi. "Is it dream of life that don´t come true or is it somthing worse?" Kovin paljon olisin vielä kaivannut rakkauttakin, mutta viimeiset 10 vuotta sinkkuna ovat kyllä näyttäneet, ettei se enää ole mahdollista. Toki tämä syksyn synkkyyskin tässä painaa, kesällä elämä näyttää hitusen valoisammalta. Mutta silti. Enää ei ole mitään odotettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit elää vaikka 30 vuotta vielä - eli aikaa on kuin parikymppisestä tähän päivään. Kukaan ei tiedä huomisesta, joten parempi vaan elää tässä hetkessä. Jos miettii liikaa, voi tulla hulluksi. Toisaalta on hyväkin asia saada päänsä järjestykseen ja ymmärtää elämän rajallisuus.
Juuri tätä tarkoitin... 😳
Se hoitsu
Miten sun mielestä pitäisi sitten suhtautua? Luovuttaa?
Mitä luovuttaminen tarkoittaa? Rehellisestihän sillä(kään) ei ole mitään merkitystä, koska ”luovutit tahi et”, häviät joka tapauksessa. Jokainen häviää vanhuuden, sairauden, kärsimyksen ja kuoleman edessä. Se on ihmisen osa.
Miksi pitäisi luovuttaa ennen aikojaan? Ennen kuin on vakavasti sairas?
Ap sanoo että elämä on merkityksetöntä. Kuinka merkityksettömästä voi ”luovuttaa”? Ja onhan se. Turhuuden turhuus.
Mä täytin viime viikolla 55v. Ostin koiranpennun lahjaksi itselleni. Siitä tulee mulle uusi vaelluskaveri. Liikun paljon ja olen terve.
Lisäksi löysin niiiin ihanan miehen kesällä ja nyt olemme hyvin rakastuneita. Tämä asia ei ole nuoruudesta muuttunut paitsi ei tarvitse miettiä lasten tekoa... seksi on todella hyvää!!!
Mä ainakin elän ihan parhainta elämässä
Vanheneminen on hanurista!!! kirjoitti:
Vanheneminen ahdistaa. Ikäkriisi. Suru. Mihin katosit elämäni? Miksi en ole saanut mitään merkittävää elämässäni aikaan? Miksi en ole saavuttanut unelmiani ja tavoitteitani? Yli 50-vuotias ei kelpaa mihinkään. Kun lapset aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa, he eivät tarvitse vanhempiaan mihinkään. Tunnet itsesi äitinä turhaksi, sinulla ei ole mitään roolia.
Työelämässä yli 50-vuotias on rasite. Uudelleenkoulutus auttaa vain harvoja. Ikäsyrjintä on laitonta, mutta silti ikäsyrjintä on vallalla joka alalla. Yli 50-vuotias ei pääse edes työhaastatteluun, koska työhakemuksessa on ilmoitettava joko ikä tai syntymävuosi. 1960-lukulaiset eivät ole kuuminta hottia työnhaussa. Nuoremmat työnhakijat menevät kirkkaasti ohi. Yli 50-vuotiaan fyysinen kunto alaa rapistua. Elimistö ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempana ja elimistö ei kestä univelkaa.
Naisella ikääntyminen on vieläkin rankempaa kuin miehellä. Mieshän voi tulla isäksi vaikka 70-vuotiaana. Jos nainen ei ole saanut lapsia alle 45-50-vuotiaana, niin on jo myöhäistä tulla äidiksi. Äidiksi ja vanhemmaksi tulemisen juna meni jo. Vaihdevuodet on lopullinen niitti naisen arkkuun. Luukato uhkaa, ulkonäkö rupsahtaa, muisti alkaa pätkiä, univaikeudet ovat tavallisia, rintasyöpään sairastuminen huipussaan ja suurimmalla osalla on myös eriasteista ahdistusta ja masennusta.
Minua suututtaa tämä vaihdevuosien hehkutus iltapäivälehdissä. Nämä jutut kuinka "Yli 50-60-vuotias nainen hehkuu" ja "Vanha nainen on kaunis" ovat ihan hanurista, sieltä ja syvältä! Kyllä yli 50-vuotias nainen "hehkuu", kun vaihdevuodet aiheuttavat voimakasta hikoilua. Ja rehellisyyden nimissä - kyllä nuoremmat naiset ovat kauniimpia kuin vanhat naiset. Vaihdevuodet eivät tuo mitään hyvää naisen elämään!
Vanhuus pelottaa meistä useimpia. Suomessa kukaan ei halua hoitaa vanhuksia. Iäkkäät, monisairaat ja muistisairaat vanhukset viruvat joko yksin kotona tai unohdettuina hoitolaitoksissa. Hoitolaitoksissa vanhuksia sidotaan sänkyyn magneettivyöllä ja heitä istutetaan geriatrisessa pakkotuolissa. Tavallinen arki on aliravitsemusta ja nestehukkaa, lääketokkuraa, ylilääkitsemistä, virikkeettömyyttä ja suihkuun pääsee kerran viikossa. Ulkoilemaan ei pääse edes kesällä - talvesta puhumattakaan. Kukaan ei halua tulla vanhaksi, koska Suomessa lemmikeistäkin pidetään parempaa huolta kuin vanhuksista!
Suomessa vanhat lemmikit viedään piikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovana ihmisenä vanheneminen on seesteistä. Joka päivä lähempänä Kotia.
Kunhan nyt malttaisi elää täällä päivä kerrallaan, säädettyyn "valomerkkiin" asti.
Nytkin hymyilen täällä ruudun takana.
N62Niin, onhan se mukavaa olla ”psykoosissa”. En oikeastaan tiedä, pitäisikö enemmän sääliä vai kadehtia...
Sinun kaltaiset pilkkaajat ovat yksi syy miksi toivon Jeesuksen palaavan mahdollisimman pian. Ja uskon hänen myös tekevän niin. (Se 45-v)
Jeesusksen toinen tuleminen HElLsingissä:
Jeesus osallistuu first dates ohjelmaan
(kuten tiedämme Jezuh on kouluttamaton 150cm pitkä i.rakilaisen näköinen taksikuski)
Jorma: no heiiii tervetuloa ...baarin puolelle!
Baarimikko: Mitäs laitetaan?
Jezuh: punaviiniä
Baarimikko : onko väliä mitä+
Jehuz: pistä halvinta mitä löyttyy =talon
Baarimikko: mikäs ois unelmien nainen?
Jehuz: no syvästi minuun uskova entinen prostituoitu
Jorma: no heii täs ois Anniina (180cm pitkä ,lihava, pullonpohja lasit)
Pöydässä syvä hiljaisuus
Anniina: Mitä teet töiksesi?
Jehuz: ajan taksia taksi helsingillä
Anniina: saat kuulla varmaan r.asistisia kommentteja.
Jehuz: annan heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät
JATKUU
JATKUU
Jehuz: Oletko Anniina miettinyt missä tilassa sielusi on?
Anniina: ööh oon ateisti.En usko sieluun ja jumalaan.
Jehuz: hmmm viini on loppu..kaataa vettä kummankin lasiin...vesi muuttuu viiniksi
Anniina : Mitä tapahtui? Oletko taikuri?
Jehuz: joka minuun uskoo pelastuu. Jumala mutti juuri veden viiniksi
Anniina: JORMA ! EN SUOSTUNUT PIILOKAMERAAN!!! MÄ LÄHDEN NYT!!!!
Jormaa pitäisi saada enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Tyrant kirjoitti:
Tuolla on ihmisiä jotka ovat yli 80-vuotiaita ja hyvässä kunnossa, miksiköhän? Tottakai saairaus voi iskeä, mutta aika suuri osa niistä on elämäntapasairauksia...ja joo jos alapeukutat tai väität vastaan,tiedät itsekin miksi teet niin.
Kyllä se on syytä muistaa että terveellisesti elänyt ja ikänsä urheillut normaalipainoinenkin voi sairastua. On itsensä huijaamista kuvitella pysyvänsä terveenä kunhan vain elää oikein. Sataprosenttista suojaa ei ole, itsekin elän siis terveellisesti ja pidän sitä järkevänä, joten mulla ei ole tarvetta puolustella läskiyttä ja tupakointia tms. Silti olen sairastanut syövän kolmekymppisenä. Vaikkei ole edes geenivirhettä. Se huono onni voi osua kenen tahansa kohdalle ja on ehkä helpompi hyväksyä oma sairastuminen jos ei ole fakkiutunut ajatukseen että oma hyveellisyys takaa terveyden.
Huom, kannatan ehdottomasti terveellisiä elintapoja ja uskon niiden parantavan elämänlaatua omasta terveydentilasta riippumatta.
Niin siis olen täysin samaa mieltä, vaikka autossa käyttäisi turvavyötä voi silti kuolla. Joku voi elää epäterveellisesti ja elää kauemmin, kuin päinvastaista elämää viettävä. On kuitenkin ihna maalaisjärjellä ymmärrettävä asia, että jos juot, poltat, et liiku ym. sinulla on paljon suuremmat mahdollisuudet tilata viikatemies kylään. Täällä olevista kuolen pian minulla ei ole enää elinaikaa kommenteissa haisee pikemminkin masennus, kuin mikään muu. Olen todella pahollani sinun sairastumisesi johdosta ja tiedän, että elämä ei ole Itsestäänselvyys. Voimia sinulle ja myös kaikille muille elämän kanssa kampailijoille.
Kyllä se on syytä muistaa että terveellisesti elänyt ja ikänsä urheillut normaalipainoinenkin voi sairastua. On itsensä huijaamista kuvitella pysyvänsä terveenä kunhan vain elää oikein. Sataprosenttista suojaa ei ole, itsekin elän siis terveellisesti ja pidän sitä järkevänä, joten mulla ei ole tarvetta puolustella läskiyttä ja tupakointia tms. Silti olen sairastanut syövän kolmekymppisenä. Vaikkei ole edes geenivirhettä. Se huono onni voi osua kenen tahansa kohdalle ja on ehkä helpompi hyväksyä oma sairastuminen jos ei ole fakkiutunut ajatukseen että oma hyveellisyys takaa terveyden.
Huom, kannatan ehdottomasti terveellisiä elintapoja ja uskon niiden parantavan elämänlaatua omasta terveydentilasta riippumatta.