Lue keskustelun säännöt.
Ärsyynnyin taas illalla miehelle, koska olen väsynyt työpäivän jälkeen ja mies makaa sohvalla eikä osallistu kotitöihin
14.11.2019 |
Koitin saada lasta nukkumaan, joka kuitenkin hieman venähti tavallista pidempään.
Toivoin että silläaikaa kun minulla menee aikaa lapsen nukuttamisessa, mies hoitaisi puhtaat pyykit kuivumaan tai laittaisi ruuan jääkaappiin joka seissyt keittiön pöydällä muutaman tunnin.
Tulin siis töistä, hain lapsen päiväkodista, menimme kaupan kautta kotiin. Tein ruuan kun olin ennen miestä kotona.
Olin huonolla tuulella illalla kun lapsen nukahtaminen venyi, ja toivoin että pääsen lapsen nukahtamisen jälkeen itsekin levähtämään.
Mies makaa , surffailee netissä sohvalla maaten.
Olen yrittänyt että en suuttuisi pikkuasioista ja pilaisi fiilistä olemalla huonolla tuulella, mutta en voinut tälle mitään.
Kun lapsi rauhoittui sänkyyn, mies kyllä huomasi että osoitin mieltäni samalla kun marssin kylppäriin laittamaan pyykkejä kuivumaan mutta ei tullut avuksi. Syyksi sanoi sen että hän katsoo uutisia. Hetken päästä hän sanoi että ”olisit pyytänyt minua laittamaan pyykit kuivumaan”.
Meillä toistuu aina tämä sama; mies sanoo että minun olisi pitänyt sanoa hänelle, että laitatko pyykit sillävälin kun nukutan lasta.
No, kone pesi loppuun kesken lapsen nukuttamisen.
Yhtenä iltana oli tilanne, että olisin halunnut lapsen nukuttamisen jälkeen käpertyä miehen viereen juttelemaan mukavia, mutta hän oli kömpinyt jo sohvalta sänkyyn ja itse en halunnut vielä mennä sänkyyn koska keittiö oli täynnä tiskejä ja roiskeita joten oli pakko vähän siistiä paikkoja. Inhoan herätä aamulla kahville jos keittiö on kuin pommin jäljiltä.
Eli ongelmaan ratkaisu siis olisi että minun täytyy sanoa miehelle, voitko tehdä sen ja sen. Näin ei suinkaan aina ole, hän on melko usein oma aloitteinen siivoamisessa mutta yleensä minä olen se joka huolehtii siivouksesta ja jota enemmän häiritsee se että on sotkuista.
Miksi minua ärsyttää niin paljon se että joudun pyytämään tekemään jotain?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä komenna miestä tekemään kotitöitä, vaan kysy nätisti, kumpi laittaa pyykit ja keittiön ja kumpi nukuttaa lapsen sillä aikaa. Anna hänelle myös mahdollisuus vastata, että katsoo puhelinta ensin vartin ja hoitaa kotityöt sen jälkeen.
Ai niin kuin leikki-ikäisen kanssa?
Miten niin leikki-ikäisen kanssa? Ei aikuiset sen enempää ajatustenlukijoita ole kuin lapsetkaan. Miksi ei voi sopia että tee sä tuo niin mä teen tämän ja antaa toisen sitten tehdä se oma hommansa kuten parhaaksi näkee? Miksi mies ei saisi varttia selailla puhelinta ennen kuin menee ripustamaan pyykit tai laittamaan tiskit koneeseen? Miksi naisen pitäisi saada päättää minuutin tarkkuudella toisen ihmisen puolesta milloin hän kotihommat hoitaa? Mitä väliä sillä on jos toinen tekeekin ne vasta vartin päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä komenna miestä tekemään kotitöitä, vaan kysy nätisti, kumpi laittaa pyykit ja keittiön ja kumpi nukuttaa lapsen sillä aikaa. Anna hänelle myös mahdollisuus vastata, että katsoo puhelinta ensin vartin ja hoitaa kotityöt sen jälkeen.
Miksi mies saa ”mahdollisuuden katsoa puhelinta ensin vartin” eikä niiden kotitöiden jälkeen? Missä se naisen ”vartti puhelimella” on? (tai hetki sohvalla tai ihan mikä vaan rauhallinen hetki)
Miksi mies ei saisi mahdollisuutta katsoa ensin puhelinta vartin jos haluaa? Jos hän tykkää mieluummin ottaa sen vartin ennen kotihommia kuin niiden jälkeen, niin miksei hän saisi tehdä niin?
Naisen vartti puhelimella on tietenkin siellä missä nainen sen haluaa olevan. Jos sinä mieluummin teet kotihommat ensin ja sitten vietät varttisi, niin tee niin. Tai ota se varttisi ennen kuin alat tekemään hommiasi.
Kai sinä aikuisena ihmisenä osaat omat vapaahetkesi itse päättää ja sallia toisen aikuisen päättävän omansa? Vai pitääkö teidän taloudessa kaikkien toimia sinun sanelemalla aikataululla?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en välitä sotkusta, joten valitsen miehen sylissä köllöttelyn sata kertaa mieluummin, kuin tiskauksen. Tosin meillä on olemassa tiskikonekin..
Mutta pointti kuitenkin, että jos on niin tarkka siivouksen suhteen, niin turha miestä siitä morkata. Ota vähän rennommin.
Alapeukuista voi päätellä, että joillekin parisuhde on ensisijaisesti joku yhteistalous.
Seksi ym. läheisyys ei ehkä kuulu tähän jos on kuulunutkaan. Tärkeintä on tiskit ja siivous ja kiiltävät pinnat.
Ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en välitä sotkusta, joten valitsen miehen sylissä köllöttelyn sata kertaa mieluummin, kuin tiskauksen. Tosin meillä on olemassa tiskikonekin..
Mutta pointti kuitenkin, että jos on niin tarkka siivouksen suhteen, niin turha miestä siitä morkata. Ota vähän rennommin.Alapeukuista voi päätellä, että joillekin parisuhde on ensisijaisesti joku yhteistalous.
Seksi ym. läheisyys ei ehkä kuulu tähän jos on kuulunutkaan. Tärkeintä on tiskit ja siivous ja kiiltävät pinnat.
Ihmetyttää.
Montako lasta teillä on?
Vierailija kirjoitti:
Pyykeistä sen verran, että jos kone valmistuu sillä aikaa kun olet lasta nukuttamassa, ja mies katsoo uutisia, niin kai ne pyykit sen verran voi odottaa, että uutiset loppuu? Pitääkö ne sillä siunaaman sekunnilla ripustaa? Itse olisin varmaan sanonut miehelle, että viitsitkö ripustaa pyykit jos mä siivoan keittiön.
En tiedä sitten onko tämä sitä ärsyttävää pyytämistä. Minä en koe sitä sellaiseksi. Meillä jaetaan kotihommia ihan puolin ja toisin ehdottamalla toiselle, että jos mä teen tuon, niin voitko sinä hoitaa sen toisen jutun. Tänään esim sain mieheltä tekstarin, jossa hän tarjoutui käymään kaupassa ja laittamaan ruuan ja kysyi voinko minä käydä hoitamassa yhden kodin ulkopuolisen jutun työmatkalla ennen kuin tulen kotiin. Vastasin että ok. En koe että hän on joutunut pyytämään minulta jotain. Koen että hän vain ehdotti tällaista työnjakoa.
Ei tuossa ole ongelmaa jos pyytäminen on suunnilleen tasapuolista. Minun mieheni ei ole koskaan pyytänyt minua tekemään yhtään kotityötä tai lastenhoitoon liittyvää asiaa, koska ne oletusarvoisesti ovat minun töitäni. Siis jos en erikseen pyydä miestä tekemään tuokaa tai viemään lasta harrastukseen, niin nämä ovat minun hommiani. Ei mies ikinä edes ajattele, että hänen tarvitsisi kysyä voiko olla myöhään töissä, vaan olettaa minun hoitavan koko illan puuhat.
Ei-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykeistä sen verran, että jos kone valmistuu sillä aikaa kun olet lasta nukuttamassa, ja mies katsoo uutisia, niin kai ne pyykit sen verran voi odottaa, että uutiset loppuu? Pitääkö ne sillä siunaaman sekunnilla ripustaa? Itse olisin varmaan sanonut miehelle, että viitsitkö ripustaa pyykit jos mä siivoan keittiön.
En tiedä sitten onko tämä sitä ärsyttävää pyytämistä. Minä en koe sitä sellaiseksi. Meillä jaetaan kotihommia ihan puolin ja toisin ehdottamalla toiselle, että jos mä teen tuon, niin voitko sinä hoitaa sen toisen jutun. Tänään esim sain mieheltä tekstarin, jossa hän tarjoutui käymään kaupassa ja laittamaan ruuan ja kysyi voinko minä käydä hoitamassa yhden kodin ulkopuolisen jutun työmatkalla ennen kuin tulen kotiin. Vastasin että ok. En koe että hän on joutunut pyytämään minulta jotain. Koen että hän vain ehdotti tällaista työnjakoa.
Ei tuossa ole ongelmaa jos pyytäminen on suunnilleen tasapuolista. Minun mieheni ei ole koskaan pyytänyt minua tekemään yhtään kotityötä tai lastenhoitoon liittyvää asiaa, koska ne oletusarvoisesti ovat minun töitäni. Siis jos en erikseen pyydä miestä tekemään tuokaa tai viemään lasta harrastukseen, niin nämä ovat minun hommiani. Ei mies ikinä edes ajattele, että hänen tarvitsisi kysyä voiko olla myöhään töissä, vaan olettaa minun hoitavan koko illan puuhat.
Ei-ap
Mitä miehesi sanoo kun olet kertonut hänelle, että oletusarvoisesti hänelle kuuluu n. puolet kotihommista ja lasten hoidosta? Vai miksi kaikki jutut ovat oletusarvoisesti sinun vastuullasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykeistä sen verran, että jos kone valmistuu sillä aikaa kun olet lasta nukuttamassa, ja mies katsoo uutisia, niin kai ne pyykit sen verran voi odottaa, että uutiset loppuu? Pitääkö ne sillä siunaaman sekunnilla ripustaa? Itse olisin varmaan sanonut miehelle, että viitsitkö ripustaa pyykit jos mä siivoan keittiön.
En tiedä sitten onko tämä sitä ärsyttävää pyytämistä. Minä en koe sitä sellaiseksi. Meillä jaetaan kotihommia ihan puolin ja toisin ehdottamalla toiselle, että jos mä teen tuon, niin voitko sinä hoitaa sen toisen jutun. Tänään esim sain mieheltä tekstarin, jossa hän tarjoutui käymään kaupassa ja laittamaan ruuan ja kysyi voinko minä käydä hoitamassa yhden kodin ulkopuolisen jutun työmatkalla ennen kuin tulen kotiin. Vastasin että ok. En koe että hän on joutunut pyytämään minulta jotain. Koen että hän vain ehdotti tällaista työnjakoa.
Ei tuossa ole ongelmaa jos pyytäminen on suunnilleen tasapuolista. Minun mieheni ei ole koskaan pyytänyt minua tekemään yhtään kotityötä tai lastenhoitoon liittyvää asiaa, koska ne oletusarvoisesti ovat minun töitäni. Siis jos en erikseen pyydä miestä tekemään tuokaa tai viemään lasta harrastukseen, niin nämä ovat minun hommiani. Ei mies ikinä edes ajattele, että hänen tarvitsisi kysyä voiko olla myöhään töissä, vaan olettaa minun hoitavan koko illan puuhat.
Ei-ap
Mitä miehesi sanoo kun olet kertonut hänelle, että oletusarvoisesti hänelle kuuluu n. puolet kotihommista ja lasten hoidosta? Vai miksi kaikki jutut ovat oletusarvoisesti sinun vastuullasi?
No mieheni sanoo, että AUTTAA, jos pyydän. Ei osaa selittää, miksi hän ei tee ja minä auta pyydettäessä. Tai sanoo että ei huomaa tai muista. Tai että asiat sujuvat minulta helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi sellainen kompromissi, että sovitte etukäteen vaikka edellisenä iltana tai kerran viikossa, että mitkä päivittäin tehtävät työt kumpikin tekee minäkin päivänä? Sovitte vaikka että se kumpi pääsee aikaisemmin töistä, hakee lapsen ja tekee ruuan. Ja se joka oli töissä pidempään, huolehtii sitten vastaavasti keittiön siistimisestä ruuan jälkeen. Sama pyykkien ja kaupassakäynnin kanssa. Sovitte että toinen tekee toisen ja toinen toisen. Vuorotellen sitten se lapsen nukuttaminen.
Meillä ei ole lapsia, joten löysemmin voi kotitöiden suhteen varmaan ottaa. Meillä on sellainen työnjako, mies hoitaa ruuanlaiton melkein aina ja minä keittiön jälkisiivouksen. Kaupassakin mies käy mua useammin ja minä vastaavasti pesen enemmän pyykkiä. Mutta näistä kaupassakäynneistä ja pyykkäämisistä sovimme yleensä edellisenä päivänä että kuka ehtii paremmin tehdä mitäkin.
Sopisiko teillekin tällainen systeemi? Silloin sinun ei tarvitsisi olla aina pyytämässä eikä miehellekään olisi epäselvää, että mitä sinä toivoisit hänen tekevän. Ja kun yhdessä sopii, voi molemmat vaikuttaa siihen mitä mieluummin tekisi. Samalla ehkä miehellekin jotenkin konkretisoituisi, mitä kaikkea ihan lähes päivittäiset kotityöt sisältävät. Eli kotitöitä ei ole pelkästään se imurointi pari kertaa viikossa ja lattian pesu pari kertaa kuussa ym. varsinainen siivoaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä komenna miestä tekemään kotitöitä, vaan kysy nätisti, kumpi laittaa pyykit ja keittiön ja kumpi nukuttaa lapsen sillä aikaa. Anna hänelle myös mahdollisuus vastata, että katsoo puhelinta ensin vartin ja hoitaa kotityöt sen jälkeen.
Ai niin kuin leikki-ikäisen kanssa?
Miten niin leikki-ikäisen kanssa? Ei aikuiset sen enempää ajatustenlukijoita ole kuin lapsetkaan. Miksi ei voi sopia että tee sä tuo niin mä teen tämän ja antaa toisen sitten tehdä se oma hommansa kuten parhaaksi näkee? Miksi mies ei saisi varttia selailla puhelinta ennen kuin menee ripustamaan pyykit tai laittamaan tiskit koneeseen? Miksi naisen pitäisi saada päättää minuutin tarkkuudella toisen ihmisen puolesta milloin hän kotihommat hoitaa? Mitä väliä sillä on jos toinen tekeekin ne vasta vartin päästä?
Koska aikuisen pitäisi jo osata säädellä toimintaansa ja arvioida ympäristöään, ja sen perusteella pystyä tekemään pieniä arkisia kotitöitä itseohjtuvasti, toisin kuin leikki-ikäisen. Leikki-ikäinen ja isompikin lapsi harjoittelee näitä asioita ja siksi tarvitsee aikuisen ohjausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä komenna miestä tekemään kotitöitä, vaan kysy nätisti, kumpi laittaa pyykit ja keittiön ja kumpi nukuttaa lapsen sillä aikaa. Anna hänelle myös mahdollisuus vastata, että katsoo puhelinta ensin vartin ja hoitaa kotityöt sen jälkeen.
Ai niin kuin leikki-ikäisen kanssa?
Miten niin leikki-ikäisen kanssa? Ei aikuiset sen enempää ajatustenlukijoita ole kuin lapsetkaan. Miksi ei voi sopia että tee sä tuo niin mä teen tämän ja antaa toisen sitten tehdä se oma hommansa kuten parhaaksi näkee? Miksi mies ei saisi varttia selailla puhelinta ennen kuin menee ripustamaan pyykit tai laittamaan tiskit koneeseen? Miksi naisen pitäisi saada päättää minuutin tarkkuudella toisen ihmisen puolesta milloin hän kotihommat hoitaa? Mitä väliä sillä on jos toinen tekeekin ne vasta vartin päästä?
Koska aikuisen pitäisi jo osata säädellä toimintaansa ja arvioida ympäristöään, ja sen perusteella pystyä tekemään pieniä arkisia kotitöitä itseohjtuvasti, toisin kuin leikki-ikäisen. Leikki-ikäinen ja isompikin lapsi harjoittelee näitä asioita ja siksi tarvitsee aikuisen ohjausta.
Eli sinun neuvosi aloittajalle on siis odottaa, että mies muuttuu itsekseen itseohjautuvaksi ja ympäristöään huomioivaksi aikuiseksi ilman että mistään edes yritetään sopia ja neuvotella yhdessä? Miten mulle jäi sellainen mielikuva, ettei tämä taktiikka ole tähän mennessä oikein tehonnut.
Mutta mikäs siinä, jokainenhan sen itse päättää kuinka parisuhteen ristiriitoja yrittää ratkoa vai yrittääkö ollenkaan. Henkilökohtaisesti olen huomannut asioista sopimisen olevan pidemmän päälle hyvä keino. Mutta jos se on mahdotonta niin eipä siinä sitten mitään.
Vierailija kirjoitti:
duuniiduunii kirjoitti:
https://papunet.net/materiaalia/kuvapankki
täältä avaa kuvatyökalu ja printtaa kuvi,mitä haluat miehen tekevän. Siellä on kellon kuvia ja viikko aikatauluja,sen kun etsit hakusanoilla!
Luulis älyävän kun laitat jääkaapin oveen.
https://kuvapankki.papunet.net/haku/tiskit
https://kuvapankki.papunet.net/haku/pyykit
https://kuvapankki.papunet.net/haku/imuroi
jnejne
Ei tarvii pyytää.
Eikö tämmöiset ole tarkoitettu lapsille? Suorituksesta sitten tarra, ja kun niitä on kerännyt tarpeeksi monta jääkaapinovessa olevaan paperilappuun, saa jonkun kivan reippauspalkinnon.
Juuri tuota systeemiä käytti eräs amerikkalaisäiti, palkinto taisi olla aikuisten osastoa.
Oli Iltalehdessä taannoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykeistä sen verran, että jos kone valmistuu sillä aikaa kun olet lasta nukuttamassa, ja mies katsoo uutisia, niin kai ne pyykit sen verran voi odottaa, että uutiset loppuu? Pitääkö ne sillä siunaaman sekunnilla ripustaa? Itse olisin varmaan sanonut miehelle, että viitsitkö ripustaa pyykit jos mä siivoan keittiön.
En tiedä sitten onko tämä sitä ärsyttävää pyytämistä. Minä en koe sitä sellaiseksi. Meillä jaetaan kotihommia ihan puolin ja toisin ehdottamalla toiselle, että jos mä teen tuon, niin voitko sinä hoitaa sen toisen jutun. Tänään esim sain mieheltä tekstarin, jossa hän tarjoutui käymään kaupassa ja laittamaan ruuan ja kysyi voinko minä käydä hoitamassa yhden kodin ulkopuolisen jutun työmatkalla ennen kuin tulen kotiin. Vastasin että ok. En koe että hän on joutunut pyytämään minulta jotain. Koen että hän vain ehdotti tällaista työnjakoa.
Ei tuossa ole ongelmaa jos pyytäminen on suunnilleen tasapuolista. Minun mieheni ei ole koskaan pyytänyt minua tekemään yhtään kotityötä tai lastenhoitoon liittyvää asiaa, koska ne oletusarvoisesti ovat minun töitäni. Siis jos en erikseen pyydä miestä tekemään tuokaa tai viemään lasta harrastukseen, niin nämä ovat minun hommiani. Ei mies ikinä edes ajattele, että hänen tarvitsisi kysyä voiko olla myöhään töissä, vaan olettaa minun hoitavan koko illan puuhat.
Ei-ap
Mitä miehesi sanoo kun olet kertonut hänelle, että oletusarvoisesti hänelle kuuluu n. puolet kotihommista ja lasten hoidosta? Vai miksi kaikki jutut ovat oletusarvoisesti sinun vastuullasi?
No mieheni sanoo, että AUTTAA, jos pyydän. Ei osaa selittää, miksi hän ei tee ja minä auta pyydettäessä. Tai sanoo että ei huomaa tai muista. Tai että asiat sujuvat minulta helpommin.
Mun mielestä pitäisi päästä pois tuosta että toinen on päällepäsmäri ja toinen vain auttaa tarvittaessa. Oletteko kokeilleet ihan selviä työnjakoja? Ei siis niin että toinen auttaa vaan että molemmilla on omat vastuualueensa?
Kuulostaa niin tutulta, että alkaa verenpaine nousta! Minä pesen pyykit, käyn kaupassa, teen ruuat ja huolehdin arkiset asiat (hammaslääkärit, kaverisynttärit, harrastusmaksut jne.), joten mielestäni siivouksen päävastuu ei voi enää olla minulla. Miestä sotku häiritsee, mutta hän ei siivoa (kuin teatraalisesti muutaman kerran vuodessa). Hän jopa sanoi, ettei lapset saa kutsua kavereita meille, koska on niin sekaista! Silloin kyllä huusin, että herra alkaa sitten vaan siivoomaan jos asia häntä niin paljon häiritsee! Lapset saavat takuulla kutsua kavereita meille! Kuljetaan miehen kanssa työmatkat yhdessä, joten molemmilla on ihan yhä pitkä työpäivä. Tässä yksi päivä olimme tulossa töistä ja lapsi piti viedä harrastukseen heti kun tultaisiin kotiin. Mies jotenkin automaattisesti oletti että minä lähtisin kuskiksi, lupasin lähteä jos hän alkaa tekemään ruokaa. Pitkin hampain lähti sitten viemään lasta. Ruuan jälkeen aloin viikkaamaan pyykkejä ja mies kyttäsi tablettia. Kovin taas yritti että minä lähtisin hakemaan lasta, kun hän ei jaksaisi! Hän oli uhrannut illastaan 10 minuuttia lapsen viemiseen ja minulla alkoi olla jo 1,5h kotitöitä mittarissa siinä vaiheessa... Mikä ihmeen oletus se on, että minä teen kaiken? P. S. Minä teen meillä myös lumityöt, tilaan lämmitysöljyn, maalaan seinät ja katsastan autot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykeistä sen verran, että jos kone valmistuu sillä aikaa kun olet lasta nukuttamassa, ja mies katsoo uutisia, niin kai ne pyykit sen verran voi odottaa, että uutiset loppuu? Pitääkö ne sillä siunaaman sekunnilla ripustaa? Itse olisin varmaan sanonut miehelle, että viitsitkö ripustaa pyykit jos mä siivoan keittiön.
En tiedä sitten onko tämä sitä ärsyttävää pyytämistä. Minä en koe sitä sellaiseksi. Meillä jaetaan kotihommia ihan puolin ja toisin ehdottamalla toiselle, että jos mä teen tuon, niin voitko sinä hoitaa sen toisen jutun. Tänään esim sain mieheltä tekstarin, jossa hän tarjoutui käymään kaupassa ja laittamaan ruuan ja kysyi voinko minä käydä hoitamassa yhden kodin ulkopuolisen jutun työmatkalla ennen kuin tulen kotiin. Vastasin että ok. En koe että hän on joutunut pyytämään minulta jotain. Koen että hän vain ehdotti tällaista työnjakoa.
Ei tuossa ole ongelmaa jos pyytäminen on suunnilleen tasapuolista. Minun mieheni ei ole koskaan pyytänyt minua tekemään yhtään kotityötä tai lastenhoitoon liittyvää asiaa, koska ne oletusarvoisesti ovat minun töitäni. Siis jos en erikseen pyydä miestä tekemään tuokaa tai viemään lasta harrastukseen, niin nämä ovat minun hommiani. Ei mies ikinä edes ajattele, että hänen tarvitsisi kysyä voiko olla myöhään töissä, vaan olettaa minun hoitavan koko illan puuhat.
Ei-ap
Mitä miehesi sanoo kun olet kertonut hänelle, että oletusarvoisesti hänelle kuuluu n. puolet kotihommista ja lasten hoidosta? Vai miksi kaikki jutut ovat oletusarvoisesti sinun vastuullasi?
No mieheni sanoo, että AUTTAA, jos pyydän. Ei osaa selittää, miksi hän ei tee ja minä auta pyydettäessä. Tai sanoo että ei huomaa tai muista. Tai että asiat sujuvat minulta helpommin.
Mun mielestä pitäisi päästä pois tuosta että toinen on päällepäsmäri ja toinen vain auttaa tarvittaessa. Oletteko kokeilleet ihan selviä työnjakoja? Ei siis niin että toinen auttaa vaan että molemmilla on omat vastuualueensa?
Juu on kokeiltu. Toinen ( lue: mies) ei tee osaansa.
Elämä on just niin vaikeaa kun siitä tekee. Minä en tee. Minä suunnittelen viikon ruuat ja osan tekee mies, osan minä. Kumpikin pesee pyykkiä ja mies imuroi, minä järjestelen. Kumpikin osaa täyttää tiskikoneen ja käydä vuorotellen kaupassa. Lähdin heti kun muutettiin yhteen systemaattisesti jakamaan työt sulle mulle ja siitä ei lipsuta. En ole kenenkään piika eikä minua tarvitse passata. Meillä menee hyvin kunhan mies tekee just niinku minä sanon ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykeistä sen verran, että jos kone valmistuu sillä aikaa kun olet lasta nukuttamassa, ja mies katsoo uutisia, niin kai ne pyykit sen verran voi odottaa, että uutiset loppuu? Pitääkö ne sillä siunaaman sekunnilla ripustaa? Itse olisin varmaan sanonut miehelle, että viitsitkö ripustaa pyykit jos mä siivoan keittiön.
En tiedä sitten onko tämä sitä ärsyttävää pyytämistä. Minä en koe sitä sellaiseksi. Meillä jaetaan kotihommia ihan puolin ja toisin ehdottamalla toiselle, että jos mä teen tuon, niin voitko sinä hoitaa sen toisen jutun. Tänään esim sain mieheltä tekstarin, jossa hän tarjoutui käymään kaupassa ja laittamaan ruuan ja kysyi voinko minä käydä hoitamassa yhden kodin ulkopuolisen jutun työmatkalla ennen kuin tulen kotiin. Vastasin että ok. En koe että hän on joutunut pyytämään minulta jotain. Koen että hän vain ehdotti tällaista työnjakoa.
Ei tuossa ole ongelmaa jos pyytäminen on suunnilleen tasapuolista. Minun mieheni ei ole koskaan pyytänyt minua tekemään yhtään kotityötä tai lastenhoitoon liittyvää asiaa, koska ne oletusarvoisesti ovat minun töitäni. Siis jos en erikseen pyydä miestä tekemään tuokaa tai viemään lasta harrastukseen, niin nämä ovat minun hommiani. Ei mies ikinä edes ajattele, että hänen tarvitsisi kysyä voiko olla myöhään töissä, vaan olettaa minun hoitavan koko illan puuhat.
Ei-ap
Mitä miehesi sanoo kun olet kertonut hänelle, että oletusarvoisesti hänelle kuuluu n. puolet kotihommista ja lasten hoidosta? Vai miksi kaikki jutut ovat oletusarvoisesti sinun vastuullasi?
No mieheni sanoo, että AUTTAA, jos pyydän. Ei osaa selittää, miksi hän ei tee ja minä auta pyydettäessä. Tai sanoo että ei huomaa tai muista. Tai että asiat sujuvat minulta helpommin.
Mun mielestä pitäisi päästä pois tuosta että toinen on päällepäsmäri ja toinen vain auttaa tarvittaessa. Oletteko kokeilleet ihan selviä työnjakoja? Ei siis niin että toinen auttaa vaan että molemmilla on omat vastuualueensa?
Juu on kokeiltu. Toinen ( lue: mies) ei tee osaansa.
Oletko kysynyt rauhallisesti miksi ei tee sovittua osaansa? Onko laiska, tyhmä, masentunut vai mikä?
Minusta tällaisessa tilanteessa olisi oleellista kuulla se miehen selitys asiaan. Ja sitten voi kertoa että minä en aio jatkossa tehdä kahden edestä kotitöitä vain sen takia että se esim sinusta tuntuu että ne sujuu minulta helpommin. Ja sitten voi kysyä mitä mies ehdottaa ratkaisuksi.
Jos miehen mielestä se edelleen on naisen ongelma niin minä ainakin lopettaisin miehen vaatteiden pesun ym koska jos mies ei halua osallistua perheen töihin niin ei hänen tarvi kyllä enää nauttia esim toisen pesemistä vaatteista ym. Tai ehkä paras ratkaisu olisi varata aika jonnekin parisuhdeterapiaan ja ilmoittaa miehelle milloin mennään sinne. Tai jos mies väittää ettei vaan osaa noita asioita niin kertoisin että tekee hyvää harjoitella että oppii eli tästä lähtien mies harjoittelemaan kotitöitä ja paljon että alkaa sujua.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on just niin vaikeaa kun siitä tekee. Minä en tee. Minä suunnittelen viikon ruuat ja osan tekee mies, osan minä. Kumpikin pesee pyykkiä ja mies imuroi, minä järjestelen. Kumpikin osaa täyttää tiskikoneen ja käydä vuorotellen kaupassa. Lähdin heti kun muutettiin yhteen systemaattisesti jakamaan työt sulle mulle ja siitä ei lipsuta. En ole kenenkään piika eikä minua tarvitse passata. Meillä menee hyvin kunhan mies tekee just niinku minä sanon ;)
"LähdiN heti kun muutettiin yhteen systemaattisesti jakamaan työt sulle mulle...“
LÄHDIN = SINÄ lähdit, eli olemme ihan samassa tilanteessa: nainen jakaa työt ja nainen sanoo mitä mies tekee. Eihän tuo siis teilläkään mennyt niin, että mies tasavertaisena omasta tahdostaan ja aloitteestaan osallistuu vaan SINÄ MÄÄRÄSIT. Ja viimeisen lauseen perusteella määräät edelleen.
En oikein tiedä miksi edes kommentoit? Kaikki naiset eivät ole päällepäsmäreitä, kaikki naiset eivät nauti miehensä käskyttämisestä ja tämän ketjun aihe on nyt ne naiset, jotka ahdistuvat ja väsyvät siitä, että joutuvat vasten tahtoaan olemaan pomoja miehelleen, toiselle aikuiselle ihmiselle!
Jos nämä naiset nauttisivat siitä, että saavat käskeä ja toinen tekee kuten käsketään, niin mitään ongelmaahan ei olisi.
Aloittajan esimerkkiä en ymmärrä. Itse olisin tehnyt niin, että lapsen nukahtamisen jälkeen olisin vain laittanut ruuan äkkiä kylmään (oikeasti, tässä menee ehkä 30sek) ja sitten heittäytynyt sohvalle lepäämään ja kysynyt "Voisitko käydä laittamassa pyykit kuivumaan? Kiitos".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en välitä sotkusta, joten valitsen miehen sylissä köllöttelyn sata kertaa mieluummin, kuin tiskauksen. Tosin meillä on olemassa tiskikonekin..
Mutta pointti kuitenkin, että jos on niin tarkka siivouksen suhteen, niin turha miestä siitä morkata. Ota vähän rennommin.Alapeukuista voi päätellä, että joillekin parisuhde on ensisijaisesti joku yhteistalous.
Seksi ym. läheisyys ei ehkä kuulu tähän jos on kuulunutkaan. Tärkeintä on tiskit ja siivous ja kiiltävät pinnat.
Ihmetyttää.
Montako lasta teillä on?
Neljä (reilussa 7 vuodessa). - Systeemin toimivuuden ensimmäinen ehto on parisuhteen arvostus ja ylläpito.
Itselleni läheisyys ja hellä suhde takaa sen, että virtaa riittää.
Pyykeistä sen verran, että jos kone valmistuu sillä aikaa kun olet lasta nukuttamassa, ja mies katsoo uutisia, niin kai ne pyykit sen verran voi odottaa, että uutiset loppuu? Pitääkö ne sillä siunaaman sekunnilla ripustaa? Itse olisin varmaan sanonut miehelle, että viitsitkö ripustaa pyykit jos mä siivoan keittiön.
En tiedä sitten onko tämä sitä ärsyttävää pyytämistä. Minä en koe sitä sellaiseksi. Meillä jaetaan kotihommia ihan puolin ja toisin ehdottamalla toiselle, että jos mä teen tuon, niin voitko sinä hoitaa sen toisen jutun. Tänään esim sain mieheltä tekstarin, jossa hän tarjoutui käymään kaupassa ja laittamaan ruuan ja kysyi voinko minä käydä hoitamassa yhden kodin ulkopuolisen jutun työmatkalla ennen kuin tulen kotiin. Vastasin että ok. En koe että hän on joutunut pyytämään minulta jotain. Koen että hän vain ehdotti tällaista työnjakoa.