Mikä asia sinua kaduttaa tällä hetkellä?
Onko elämässäsi jokin asia jonka tekeminen/ tekemättä jättäminen nyt kaduttaa?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Joo paljonkin en ala yksityiskohtia avaamaan, mutta lähinnä sanat joita on tullut sanottua kun on luullut väärin tai ei ole tiennyt ja pelonsekaisin tuntein heitellyt kirveitä sinne tänne ja odotellut että kuka ottaa kopin, tajuamatta että siinähän myös sivulliset loukkaantuu, eli todella väärä ja suorastaan tyhmä tapa.
Ei enää olettamuksia tai ainakaan tekoja niiden pohjalta, vaan pitää olla asiasta varma ennen kuin toimii ja toimii järjen ei tunteiden vallassa.
Kaduttaa myös moni muu asia paljon isompikin, varsinkin asioiden tärkeisjärkeilyn virheellisyys.
Heittelitkö oikeita kirveitä ympäriinsä vai pilkkakirveitä... Osuiko oikeaan? Sinähän Justiina olet.
Ostin taas kaupasta kohvehtirasia, kohta on taas älllö olo kun ei vaan osaa lopettaa niiden mussuttamista ennen kuin rasia on tyhjä.
Kaduttaa kirjoitti:
Sivusuhde.
Miten siinä kävi? Jäitkö kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Kadun etten huomioinut sitä yhtä tyttöä yläasteelta, vaan kuolasin muiden poikien tavoin niitä paria suosittua tyttöä. Nyt lähes kolmekymppinen ja en ole kertaakaan seurustellut kenenkään kanssa, saati edes suudellut ketään. Itseä ei enää yksin olo haittaa, mutta se tuntuu haittaavan kaikkia muita ja inhottaa se säääliminen. Työpaikallakin pitää valehdella, että jotenkin sopisi naisseikkailuistaan ylpeilevään porukkaan.
Yläasteen jälkeen on ollut 15v aikaa tavata naisia.
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Sivusuhde.
Miten siinä kävi? Jäitkö kiinni?
Kerroin siitä puolisolle itse.
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Sivusuhde.
Miten siinä kävi? Jäitkö kiinni?
Kerroin siitä puolisolle itse.
Mites teidän suhde nykyään voi? Antoiko anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadun etten huomioinut sitä yhtä tyttöä yläasteelta, vaan kuolasin muiden poikien tavoin niitä paria suosittua tyttöä. Nyt lähes kolmekymppinen ja en ole kertaakaan seurustellut kenenkään kanssa, saati edes suudellut ketään. Itseä ei enää yksin olo haittaa, mutta se tuntuu haittaavan kaikkia muita ja inhottaa se säääliminen. Työpaikallakin pitää valehdella, että jotenkin sopisi naisseikkailuistaan ylpeilevään porukkaan.
Yläasteen jälkeen on ollut 15v aikaa tavata naisia.
On muttei ollut enää uskallusta ja pelkäsi vain tekevänsä itsensä naurunalaiseksi kuten jos koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Sivusuhde.
Miten siinä kävi? Jäitkö kiinni?
Kerroin siitä puolisolle itse.
Mites teidän suhde nykyään voi? Antoiko anteeksi?
Kyllä. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin antaa anteeksi itselleen. Ihan hirvittävän vaikeaa. Sivusuhteeseen ajoi valtava läheisyyden tarve, seksi sinällään oli toissijaista. Puolisoltani en saanut kumpaakaan. Viisi vuotta odotin muutosta, sitten lankesin mieheen, joka osasi sanoa juuri ne sanat, jotka halusin kuulla. Ne olivat kuitenkin valheita vain. Olin sinisilmäinen, enkä tiennyt paremmasta mitään. Nyt tiedän, mutta ehdin mennä rikki. Se on kuitenkin oma ongelmani.
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Sivusuhde.
Miten siinä kävi? Jäitkö kiinni?
Kerroin siitä puolisolle itse.
Mites teidän suhde nykyään voi? Antoiko anteeksi?
Kyllä. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin antaa anteeksi itselleen. Ihan hirvittävän vaikeaa. Sivusuhteeseen ajoi valtava läheisyyden tarve, seksi sinällään oli toissijaista. Puolisoltani en saanut kumpaakaan. Viisi vuotta odotin muutosta, sitten lankesin mieheen, joka osasi sanoa juuri ne sanat, jotka halusin kuulla. Ne olivat kuitenkin valheita vain. Olin sinisilmäinen, enkä tiennyt paremmasta mitään. Nyt tiedän, mutta ehdin mennä rikki. Se on kuitenkin oma ongelmani.
On kyllä hyvä jos oletta saaneet suhteenne uudestaan toimimaan ja luottamuksen takaisin. Ilmeisesti molemmat sitä halusitte. Minulle on käynyt samoin. Sorruin työkaveriin joka myös sanoi minulle ne sanat jotka halusin kuulla. Meidän suhde kesti koko kesän. Kerroin siitä miehelleni ja yritettiin saada vielä meidän liitto toimimaan mutta ei onnistuttu. Mutta tässä on se puoli että minä en kadu sitä suhdetta. Tekisin sen uudestaan....
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Sivusuhde.
Miten siinä kävi? Jäitkö kiinni?
Kerroin siitä puolisolle itse.
Mites teidän suhde nykyään voi? Antoiko anteeksi?
Kyllä. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin antaa anteeksi itselleen. Ihan hirvittävän vaikeaa. Sivusuhteeseen ajoi valtava läheisyyden tarve, seksi sinällään oli toissijaista. Puolisoltani en saanut kumpaakaan. Viisi vuotta odotin muutosta, sitten lankesin mieheen, joka osasi sanoa juuri ne sanat, jotka halusin kuulla. Ne olivat kuitenkin valheita vain. Olin sinisilmäinen, enkä tiennyt paremmasta mitään. Nyt tiedän, mutta ehdin mennä rikki. Se on kuitenkin oma ongelmani.
On kyllä hyvä jos oletta saaneet suhteenne uudestaan toimimaan ja luottamuksen takaisin. Ilmeisesti molemmat sitä halusitte. Minulle on käynyt samoin. Sorruin työkaveriin joka myös sanoi minulle ne sanat jotka halusin kuulla. Meidän suhde kesti koko kesän. Kerroin siitä miehelleni ja yritettiin saada vielä meidän liitto toimimaan mutta ei onnistuttu. Mutta tässä on se puoli että minä en kadu sitä suhdetta. Tekisin sen uudestaan....
Ikävä kuulla. Toisaalta taas, kun jokin ovi sulkeutuu, uusia avautuu.
Minua kaduttaa lähinnä se, että ihastuin ihmiseen, joka lopulta rikkoi minua entistä enemmän, vaikka tiesi, millaista elämäni oli aiemmin ollut ja annoin sen vielä tapahtua, Siitä syyllistän ja vihaan itseäni. Kuinka paljon on valmis antamaan, kun joku koskettaa.
Hassuinta tässä oli se, että minulla oli lupa etsiä ulkopuolelta sitä, mikä liitostamme uupui, löysin sen vain väärältä ihmiseltä. Tarina on pitkä, enkä tämän enempää nyt enää tässä avaudu.
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Sivusuhde.
Miten siinä kävi? Jäitkö kiinni?
Kerroin siitä puolisolle itse.
Mites teidän suhde nykyään voi? Antoiko anteeksi?
Kyllä. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin antaa anteeksi itselleen. Ihan hirvittävän vaikeaa. Sivusuhteeseen ajoi valtava läheisyyden tarve, seksi sinällään oli toissijaista. Puolisoltani en saanut kumpaakaan. Viisi vuotta odotin muutosta, sitten lankesin mieheen, joka osasi sanoa juuri ne sanat, jotka halusin kuulla. Ne olivat kuitenkin valheita vain. Olin sinisilmäinen, enkä tiennyt paremmasta mitään. Nyt tiedän, mutta ehdin mennä rikki. Se on kuitenkin oma ongelmani.
On kyllä hyvä jos oletta saaneet suhteenne uudestaan toimimaan ja luottamuksen takaisin. Ilmeisesti molemmat sitä halusitte. Minulle on käynyt samoin. Sorruin työkaveriin joka myös sanoi minulle ne sanat jotka halusin kuulla. Meidän suhde kesti koko kesän. Kerroin siitä miehelleni ja yritettiin saada vielä meidän liitto toimimaan mutta ei onnistuttu. Mutta tässä on se puoli että minä en kadu sitä suhdetta. Tekisin sen uudestaan....
Ikävä kuulla. Toisaalta taas, kun jokin ovi sulkeutuu, uusia avautuu.
Minua kaduttaa lähinnä se, että ihastuin ihmiseen, joka lopulta rikkoi minua entistä enemmän, vaikka tiesi, millaista elämäni oli aiemmin ollut ja annoin sen vielä tapahtua, Siitä syyllistän ja vihaan itseäni. Kuinka paljon on valmis antamaan, kun joku koskettaa.
Hassuinta tässä oli se, että minulla oli lupa etsiä ulkopuolelta sitä, mikä liitostamme uupui, löysin sen vain väärältä ihmiseltä. Tarina on pitkä, enkä tämän enempää nyt enää tässä avaudu.
Ymmärrän. Muista ettei ihmistä määritellä sen mukaan millaisia vaikeuksia hänellä on, vaan miten hän niistä selviää. Toivon että joskus pääset yli tuosta kaikesta. Mennyttä ei voi muuttaa, voit vaan katsoa eteenpäin. Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Sivusuhde.
Miten siinä kävi? Jäitkö kiinni?
Kerroin siitä puolisolle itse.
Mites teidän suhde nykyään voi? Antoiko anteeksi?
Kyllä. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin antaa anteeksi itselleen. Ihan hirvittävän vaikeaa. Sivusuhteeseen ajoi valtava läheisyyden tarve, seksi sinällään oli toissijaista. Puolisoltani en saanut kumpaakaan. Viisi vuotta odotin muutosta, sitten lankesin mieheen, joka osasi sanoa juuri ne sanat, jotka halusin kuulla. Ne olivat kuitenkin valheita vain. Olin sinisilmäinen, enkä tiennyt paremmasta mitään. Nyt tiedän, mutta ehdin mennä rikki. Se on kuitenkin oma ongelmani.
On kyllä hyvä jos oletta saaneet suhteenne uudestaan toimimaan ja luottamuksen takaisin. Ilmeisesti molemmat sitä halusitte. Minulle on käynyt samoin. Sorruin työkaveriin joka myös sanoi minulle ne sanat jotka halusin kuulla. Meidän suhde kesti koko kesän. Kerroin siitä miehelleni ja yritettiin saada vielä meidän liitto toimimaan mutta ei onnistuttu. Mutta tässä on se puoli että minä en kadu sitä suhdetta. Tekisin sen uudestaan....
Ikävä kuulla. Toisaalta taas, kun jokin ovi sulkeutuu, uusia avautuu.
Minua kaduttaa lähinnä se, että ihastuin ihmiseen, joka lopulta rikkoi minua entistä enemmän, vaikka tiesi, millaista elämäni oli aiemmin ollut ja annoin sen vielä tapahtua, Siitä syyllistän ja vihaan itseäni. Kuinka paljon on valmis antamaan, kun joku koskettaa.
Hassuinta tässä oli se, että minulla oli lupa etsiä ulkopuolelta sitä, mikä liitostamme uupui, löysin sen vain väärältä ihmiseltä. Tarina on pitkä, enkä tämän enempää nyt enää tässä avaudu.Ymmärrän. Muista ettei ihmistä määritellä sen mukaan millaisia vaikeuksia hänellä on, vaan miten hän niistä selviää. Toivon että joskus pääset yli tuosta kaikesta. Mennyttä ei voi muuttaa, voit vaan katsoa eteenpäin. Voimia sinulle.
Kiitos.
Talven odotusta, iloa ja waloa sinulle! ❄️🌲☃️🌞
Tein hätäpäissäni määräaikaisen sähkösopimuksen firman kanssa, joka tuottaa sähkön kivihiiltä polttamalla. Ketuttaa.
Jätin panematta lukuisia naisia vaikka olisi ollut tilaisuus Nyt ei enää seiso
Vierailija kirjoitti:
Jätin panematta lukuisia naisia vaikka olisi ollut tilaisuus Nyt ei enää seiso
Auts! Muakin kaduttaa sama asia. Käyttäkää miehet tilaisuus kun se tulee! Kohta on myöhäistä.
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Sivusuhde.
Miten siinä kävi? Jäitkö kiinni?
Kerroin siitä puolisolle itse.
Mites teidän suhde nykyään voi? Antoiko anteeksi?
Kyllä. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin antaa anteeksi itselleen. Ihan hirvittävän vaikeaa. Sivusuhteeseen ajoi valtava läheisyyden tarve, seksi sinällään oli toissijaista. Puolisoltani en saanut kumpaakaan. Viisi vuotta odotin muutosta, sitten lankesin mieheen, joka osasi sanoa juuri ne sanat, jotka halusin kuulla. Ne olivat kuitenkin valheita vain. Olin sinisilmäinen, enkä tiennyt paremmasta mitään. Nyt tiedän, mutta ehdin mennä rikki. Se on kuitenkin oma ongelmani.
On kyllä hyvä jos oletta saaneet suhteenne uudestaan toimimaan ja luottamuksen takaisin. Ilmeisesti molemmat sitä halusitte. Minulle on käynyt samoin. Sorruin työkaveriin joka myös sanoi minulle ne sanat jotka halusin kuulla. Meidän suhde kesti koko kesän. Kerroin siitä miehelleni ja yritettiin saada vielä meidän liitto toimimaan mutta ei onnistuttu. Mutta tässä on se puoli että minä en kadu sitä suhdetta. Tekisin sen uudestaan....
Ikävä kuulla. Toisaalta taas, kun jokin ovi sulkeutuu, uusia avautuu.
Minua kaduttaa lähinnä se, että ihastuin ihmiseen, joka lopulta rikkoi minua entistä enemmän, vaikka tiesi, millaista elämäni oli aiemmin ollut ja annoin sen vielä tapahtua, Siitä syyllistän ja vihaan itseäni. Kuinka paljon on valmis antamaan, kun joku koskettaa.
Hassuinta tässä oli se, että minulla oli lupa etsiä ulkopuolelta sitä, mikä liitostamme uupui, löysin sen vain väärältä ihmiseltä. Tarina on pitkä, enkä tämän enempää nyt enää tässä avaudu.Ymmärrän. Muista ettei ihmistä määritellä sen mukaan millaisia vaikeuksia hänellä on, vaan miten hän niistä selviää. Toivon että joskus pääset yli tuosta kaikesta. Mennyttä ei voi muuttaa, voit vaan katsoa eteenpäin. Voimia sinulle.
Kiitos.
Talven odotusta, iloa ja waloa sinulle! ❄️🌲☃️🌞
Kaskaskas uniikki lumihiutale, kuusi, lumiukko, aurinkoista huomenta ja minttuinen. ;)
Kaduttaa kaikkien harrastusten lopahtaminen ja etten opiskellut alaa, jolla tienaa hyvin ja töitä on tarjolla paremmin kuin nykyisellä kurjimusalallani.
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kirjoitti:
Sivusuhde.
Miten siinä kävi? Jäitkö kiinni?
Kerroin siitä puolisolle itse.
Mites teidän suhde nykyään voi? Antoiko anteeksi?
Kyllä. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin antaa anteeksi itselleen. Ihan hirvittävän vaikeaa. Sivusuhteeseen ajoi valtava läheisyyden tarve, seksi sinällään oli toissijaista. Puolisoltani en saanut kumpaakaan. Viisi vuotta odotin muutosta, sitten lankesin mieheen, joka osasi sanoa juuri ne sanat, jotka halusin kuulla. Ne olivat kuitenkin valheita vain. Olin sinisilmäinen, enkä tiennyt paremmasta mitään. Nyt tiedän, mutta ehdin mennä rikki. Se on kuitenkin oma ongelmani.
On kyllä hyvä jos oletta saaneet suhteenne uudestaan toimimaan ja luottamuksen takaisin. Ilmeisesti molemmat sitä halusitte. Minulle on käynyt samoin. Sorruin työkaveriin joka myös sanoi minulle ne sanat jotka halusin kuulla. Meidän suhde kesti koko kesän. Kerroin siitä miehelleni ja yritettiin saada vielä meidän liitto toimimaan mutta ei onnistuttu. Mutta tässä on se puoli että minä en kadu sitä suhdetta. Tekisin sen uudestaan....
Ikävä kuulla. Toisaalta taas, kun jokin ovi sulkeutuu, uusia avautuu.
Minua kaduttaa lähinnä se, että ihastuin ihmiseen, joka lopulta rikkoi minua entistä enemmän, vaikka tiesi, millaista elämäni oli aiemmin ollut ja annoin sen vielä tapahtua, Siitä syyllistän ja vihaan itseäni. Kuinka paljon on valmis antamaan, kun joku koskettaa.
Hassuinta tässä oli se, että minulla oli lupa etsiä ulkopuolelta sitä, mikä liitostamme uupui, löysin sen vain väärältä ihmiseltä. Tarina on pitkä, enkä tämän enempää nyt enää tässä avaudu.
Ne uudet ovet on kyllä ihan itse avattava, näin sivuhuomautuksena.
Kadun etten huomioinut sitä yhtä tyttöä yläasteelta, vaan kuolasin muiden poikien tavoin niitä paria suosittua tyttöä. Nyt lähes kolmekymppinen ja en ole kertaakaan seurustellut kenenkään kanssa, saati edes suudellut ketään. Itseä ei enää yksin olo haittaa, mutta se tuntuu haittaavan kaikkia muita ja inhottaa se säääliminen. Työpaikallakin pitää valehdella, että jotenkin sopisi naisseikkailuistaan ylpeilevään porukkaan.