Mikä asia sinua kaduttaa tällä hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa kirjoitti:

Sivusuhde.

Miten siinä kävi? Jäitkö kiinni?

Kerroin siitä puolisolle itse.

Mites teidän suhde nykyään voi? Antoiko anteeksi?

Kyllä. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin antaa anteeksi itselleen. Ihan hirvittävän vaikeaa. Sivusuhteeseen ajoi valtava läheisyyden tarve, seksi sinällään oli toissijaista. Puolisoltani en saanut kumpaakaan. Viisi vuotta odotin muutosta, sitten lankesin mieheen, joka osasi sanoa juuri ne sanat, jotka halusin kuulla. Ne olivat kuitenkin valheita vain. Olin sinisilmäinen, enkä tiennyt paremmasta mitään. Nyt tiedän, mutta ehdin mennä rikki. Se on kuitenkin oma ongelmani.

On kyllä hyvä jos oletta saaneet suhteenne uudestaan toimimaan ja luottamuksen takaisin. Ilmeisesti molemmat sitä halusitte. Minulle on käynyt samoin. Sorruin työkaveriin joka myös sanoi minulle ne sanat jotka halusin kuulla. Meidän suhde kesti koko kesän. Kerroin siitä miehelleni ja yritettiin saada vielä meidän liitto toimimaan mutta ei onnistuttu. Mutta tässä on se puoli että minä en kadu sitä suhdetta. Tekisin sen uudestaan....

Ikävä kuulla. Toisaalta taas, kun jokin ovi sulkeutuu, uusia avautuu.

Minua kaduttaa lähinnä se, että ihastuin ihmiseen, joka lopulta rikkoi minua entistä enemmän, vaikka tiesi, millaista elämäni oli aiemmin ollut ja annoin sen vielä tapahtua, Siitä syyllistän ja vihaan itseäni. Kuinka paljon on valmis antamaan, kun joku koskettaa.

Hassuinta tässä oli se, että minulla oli lupa etsiä ulkopuolelta sitä, mikä liitostamme uupui, löysin sen vain väärältä ihmiseltä. Tarina on pitkä, enkä tämän enempää nyt enää tässä avaudu.

Ne uudet ovet on kyllä ihan itse avattava, näin sivuhuomautuksena.

On avattava itse. Se on totta. Tarkoitin sillä, että uusia tilaisuuksia elämä antaa eri tavoin. Niihin pitää vain tarttua.

Kaduttaa koko tämä elämä, hukatut tilanteet, menetetyt kokemukset, ne hetket kun olisi pitänyt tehdä jokin asia toisin, se kun olen antanut muiden kohdella mitne sattuu, se etten ole sellainen ihminen kuin tahtoisin. En tiedä mitä en katuisi. Yhtä katumusta kaikki varsinkin nyt ja mieliala sen mukainen. Muuttaisin itse lähes kaiken menneisyydestäni jos vaan voisin. Ja sori valitus, mutta nyt ollut niin kauhea päivä, että ajatuksen niin synkkiä etten viitsi tänne edes kirjoittaa.

Kadun että rakastuin mieheen jota en tule koskaan saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kadun että rakastuin mieheen jota en tule koskaan saamaan.

Miten tuollaista voi katua kun eihän se ole mikään oma valinta?

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa koko tämä elämä, hukatut tilanteet, menetetyt kokemukset, ne hetket kun olisi pitänyt tehdä jokin asia toisin, se kun olen antanut muiden kohdella mitne sattuu, se etten ole sellainen ihminen kuin tahtoisin. En tiedä mitä en katuisi. Yhtä katumusta kaikki varsinkin nyt ja mieliala sen mukainen. Muuttaisin itse lähes kaiken menneisyydestäni jos vaan voisin. Ja sori valitus, mutta nyt ollut niin kauhea päivä, että ajatuksen niin synkkiä etten viitsi tänne edes kirjoittaa.

Niin kauan, kun on auringonnousuja, on myös uusia alkuja.

Meillä jokaisella on varmasti päiviä, jotka voisi vaihtaa pois. Toisaalta ne ovat muokanneet meidät sellaisiksi kuin olemme. Niistä voi ottaa myös opikseen ja olla toistamatta enää samoja kuvioita.

Muutos lähtee aina itsestä. Mitä muutoksia toivot elämääsi, miten voisit saavuttaa ne. Ole rohkea, elämä kantaa kyllä lopulta.

Kadun että luotin mieheen joka on nykyään Ex. Sain siipeeni todella pahasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa koko tämä elämä, hukatut tilanteet, menetetyt kokemukset, ne hetket kun olisi pitänyt tehdä jokin asia toisin, se kun olen antanut muiden kohdella mitne sattuu, se etten ole sellainen ihminen kuin tahtoisin. En tiedä mitä en katuisi. Yhtä katumusta kaikki varsinkin nyt ja mieliala sen mukainen. Muuttaisin itse lähes kaiken menneisyydestäni jos vaan voisin. Ja sori valitus, mutta nyt ollut niin kauhea päivä, että ajatuksen niin synkkiä etten viitsi tänne edes kirjoittaa.

Niin kauan, kun on auringonnousuja, on myös uusia alkuja.

Meillä jokaisella on varmasti päiviä, jotka voisi vaihtaa pois. Toisaalta ne ovat muokanneet meidät sellaisiksi kuin olemme. Niistä voi ottaa myös opikseen ja olla toistamatta enää samoja kuvioita.

Muutos lähtee aina itsestä. Mitä muutoksia toivot elämääsi, miten voisit saavuttaa ne. Ole rohkea, elämä kantaa kyllä lopulta.

Kiitos sinulle. Nyt yritän vaan selvitä eteenpäin jotenkin ja siinä mielessä rima ei ole kovin korkealla. Tosin jos ei jaksa yrittää ei myöskään saavuta mitään, mutta joskus pitää vaan ajatella, että se riittää että on elossa seuraavana päivänä. Pahoittelut, mutta kun fiilis on tämä niin en nyt voi sille mitään. Osaan minäkin onneksi olla tyytyväinenkin ja positiinenkin vaikka ei ehkä uskoisi.

Että uhrasin niin monta vuotta elämästäni tekemällä itselleni sopimatonta työtä vain rahan takia. Lisäksi kaduttaa mielialalääkkeiden syönti, 12 vuoden aikana söin niitä on-off monet kerrat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadun että rakastuin mieheen jota en tule koskaan saamaan.

Miten tuollaista voi katua kun eihän se ole mikään oma valinta?

En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, mutta kadun myös vastaavaa rakastumista. Ennemminkin siis sitä, että antoi sen rakastumisen tunteen liikaa viedä ja että vietti niin paljon aikaa jonkun kanssa joka ei ole valmis tai halukas oikeaan suhteeseen. On helppo sanoa että se oli oma valinta, mutta käytännössä niitä rakkaushormoneja ja sitä kaikkea koukuttavaa psykologiaa vastaan on todella raskas taistella. Varsinkin jos saa kuitenkin jonkun verran vastakaikua - vaan ei kaikkea. Toisesta saa palasia ja häneltä saa jotain sellaista, mitä muilla ei ole tarjota. Kuitenkin samalla tietää että häntä ei saa omaksi ja että sitä aikaa ei saa takaisin. Tavallaan tietää, että tuolla jossain on joku, joka haluaisi minut kokonaan ja juuri tällaisena, tässä ja nyt eikä ehkä joskus myöhemmin. Tavallaan pelkää, että ehkä tässä onkin kaikki mitä on ja ehkä sydän särkyisi joka tapauksessa oli kenen kanssa tahansa. Ehkä tällaista riskiä ja itsensä rikkomista se rakastuminen vaan on aina, en tiedä.

En mitään. Kaikki kokemukset ovat tehneet minusta sen, mitä olen nyt. En päivääkään vaihtaisi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa koko tämä elämä, hukatut tilanteet, menetetyt kokemukset, ne hetket kun olisi pitänyt tehdä jokin asia toisin, se kun olen antanut muiden kohdella mitne sattuu, se etten ole sellainen ihminen kuin tahtoisin. En tiedä mitä en katuisi. Yhtä katumusta kaikki varsinkin nyt ja mieliala sen mukainen. Muuttaisin itse lähes kaiken menneisyydestäni jos vaan voisin. Ja sori valitus, mutta nyt ollut niin kauhea päivä, että ajatuksen niin synkkiä etten viitsi tänne edes kirjoittaa.

Niin kauan, kun on auringonnousuja, on myös uusia alkuja.

Meillä jokaisella on varmasti päiviä, jotka voisi vaihtaa pois. Toisaalta ne ovat muokanneet meidät sellaisiksi kuin olemme. Niistä voi ottaa myös opikseen ja olla toistamatta enää samoja kuvioita.

Muutos lähtee aina itsestä. Mitä muutoksia toivot elämääsi, miten voisit saavuttaa ne. Ole rohkea, elämä kantaa kyllä lopulta.

Kiitos sinulle. Nyt yritän vaan selvitä eteenpäin jotenkin ja siinä mielessä rima ei ole kovin korkealla. Tosin jos ei jaksa yrittää ei myöskään saavuta mitään, mutta joskus pitää vaan ajatella, että se riittää että on elossa seuraavana päivänä. Pahoittelut, mutta kun fiilis on tämä niin en nyt voi sille mitään. Osaan minäkin onneksi olla tyytyväinenkin ja positiinenkin vaikka ei ehkä uskoisi.

Askel kerrallaan eteenpäin ja joskus voi mennä taaksepäinkin, mutta se on vain tätä elämää. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan.

Kaikkea hyvää elämässäsi eteenpäin, voi hyvin!

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Kaikki kokemukset ovat tehneet minusta sen, mitä olen nyt. En päivääkään vaihtaisi pois.

Et edes niitä joita satutit matkalla, etkä edes niitä muuttaisi? Kaikkihan satuttavat, mutta jotkut eivät kadu, silloin ei opi, sinä ilmeisesti et eli opitotko mitään milestäsi, muuta kuin itsekeskeskeistä ei katumusta.

Ihan mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Kadun että luotin mieheen joka on nykyään Ex. Sain siipeeni todella pahasti

Olen pahoillani, että sait siipeesi. Ehkä mieskin sai. Voisi tehdä hyvää jutella asioista terveessä hengessä. Se olisi myös eksällesi mahdollisuus kasvaa ja pytää tekojaan anteeksi.

Kaduttaa että olen antanut liikaa ympäristön vaikuttaa KAIKKEEN elämässäni. Kaikkiin päätöksiin nuoruudesta saakka, "mitä äiti on tästä mieltä" "mitä minun KUULUISI tässä vaiheessa tehdä" "mitä kaikki muut tekee" "miten työelämää eletään".  Olisi pitänyt tehdä JUST sitä mitä itse halusi, tai edes etsiä vastausta siihen mitä saattaisi haluta tehdä, eikä 15vuotta myöhemmin kirjoitella palstalle siitä kuinka ympäristön paineiden alla olen elänyt tohvelisankarin elämää. 

Ihan vinkkinä nuorille, älkää tyytykö elämän oravanpyörään, jos ei tunnu että se on sinua varten. Eläkää OMAN näköistä elämää. Ei oo sun mutsis elämä, eikä tarvitse tuhlata aikaa siihen että kuvittelee että ketään muutakaan kiinnostaa miten elämäsi elät, tee itsesi onnelliseksi!

Minua kaduttaa se, että joissakin asioissa suostuin tekemään edesmenneen ystäväni toiveiden mukaisesti enkä niin kuin itse olisin halunnut. Sillä hänen kuolemansa jälkeen sain tietää, mitä hän oikeasti ajatteli minusta, ja tajusin etteivät tekemäni asiat riittäneetkään hänelle eikä hän ollut minuun tyytyväinen. Olisin voinut yhtä hyvin pitää rajoistani kiinni.

Tällä hetkellä kaduttaa että olen jäänyt liian pitkäksi aikaa toksiseen työympäristöön mikä on uuvuttanut minut