Mikä asia sinua kaduttaa tällä hetkellä?

On. Menetin elämäni rakkauden kun mietin liian pitkään. Jos seuraavaa kertaa koskaan tulee niin en mieti yhtään vaan toimin.

Valkosipulin maku suussani. Olisi pitänyt jättää syömättä.

Olisi pitänyt opiskella.

Kaduttaa, ettemme aloittaneet raskauden yrittämistä aikaisemmin. Kuvittelin, että suhteellisen nuoren ikäni (24) vuoksi tärppi kävisi nopeasti, mutta kohta mennyt vuosi ja vieläkään ei plussan plussaa...

Joo paljonkin en ala yksityiskohtia avaamaan, mutta lähinnä sanat joita on tullut sanottua kun on luullut väärin tai ei ole tiennyt ja pelonsekaisin tuntein heitellyt kirveitä sinne tänne ja odotellut että kuka ottaa kopin, tajuamatta että siinähän myös sivulliset loukkaantuu, eli todella väärä ja suorastaan tyhmä tapa.

Ei enää olettamuksia tai ainakaan tekoja niiden pohjalta, vaan pitää olla asiasta varma ennen kuin toimii ja toimii järjen ei tunteiden vallassa.

Kaduttaa myös moni muu asia paljon isompikin, varsinkin asioiden tärkeisjärkeilyn virheellisyys.

Minua vähän kaduttaa abortti, mutta siinä elämäntilanteessa se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Jos olisin silloin tiennyt että elämä muuttuu täysin muutaman kuukauden päästä ja taloudelliset murheet ja epävarmuus olisivat historiaa en olisi hetkeäkään miettinyt aborttia vaihtoehtona.

Kaduttaa etten ole lähtenyt Suomesta aurinkoisempaan maahan asumaan. En ole perheellisenä keksinyt tähän ratkaisua joka olisi taloudellisesti mahdollista.

Kaduttaa elää oravanpyörässä ilman että toteuttaa unelmia. Kun ei ole lomaa kuin muutamia viikkoja vuodessa eikä myöskään rahaa lopettaa työntekoa.

Kaduttaa, kuinka paljon vietän aikaa täällä palstalla ja ylipäätään kännykkä kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa, ettemme aloittaneet raskauden yrittämistä aikaisemmin. Kuvittelin, että suhteellisen nuoren ikäni (24) vuoksi tärppi kävisi nopeasti, mutta kohta mennyt vuosi ja vieläkään ei plussan plussaa...[/quo

Toivon että vielä onnistutte. Meillä meni kolme vuotta, mutta yrittäminen ja odottaminen palkittiin vaikka meinattiin jo vaipua epätoivoon. Onnea teille.

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa elää oravanpyörässä ilman että toteuttaa unelmia. Kun ei ole lomaa kuin muutamia viikkoja vuodessa eikä myöskään rahaa lopettaa työntekoa.

Sama täällä. Ja kerran kun siihen oravanpyörään jää pyörimään niin siitä ei sitten meinaakkaan päästä pois.

Pari viikkoa sitten totesin, että harmittaa, kun en heti 20-vuotiaana ottanut asuntolainaa ja ostanut asuntoa. Sitä sitten olisi vähin erin maksanut pois ja itselleen. Ei minun tuttavapiirissä ollut ketään, joka olisi aikoinaan sanonut että se on yleistä ja kannattavaa ja järkevää. Ei minulla ollut tiedossa ketään sellaista ihmistä silloin.  Eikä oman asunnon ostaminen tullut vuosien aikana mieleen, kun oli niin yleistä että siinä ja tässä ja tuossa elämänvaiheessa ja tilanteessa asutaan vuokralla.

Itse olen aloittanut pienipalkkaisista töistä, mies on aina ollut työtön tai muuten perseaukinen, joten myöhemminkään asiaa ei ajatellut. Mutta on ärsyttävää kartuttaa toisen omaisuutta, tässä tapauksessa maksamme vuokraa sukulaiselle ja asumme kyllä todella halvalla. Silti ajatus siitä on alkanut hieman harmittaa ja ärsyttää. 

Mikä ei kaduta? Oikeastaan kaikki kaduttaa, kadun koko elämääni joka on ollut 18-vuotiaasta, tai ei, jo aiemmin, yhtä perseen vuoristorataa ongelmineen. Olen nykyään niin katkera ja väsynyt että haluaisin erota puolisosta, antaa lapset adotioon ja lopettaa kaikki. Nyt nelikymppisenä en pysty enkä jaksa enää tehdä korjauskäännöksiä jotta saisin elämä paremmaksi, en edes tiedä miten se tapahtuisi. Vaihtaisin  kaikki päivät pois. En edes jaksa eritellä että mitä en kadu.

Kadun monia tilanteita, joissa olisi pitänyt pystyä puolustamaan itseään jämäkämmin. Olen niin työ- kuin yksityiselämässä halvaantunut näissä konfliktitilanteissa pas*ajäykäksi ja sopiva comeback tullut mieleen vasta jälkikäteen.

Kadun siis sitä, että monesti olisi pitänyt sanoa paljon ikävämmin takaisinpäin, näin päin mulla. Haistattelu on ihan hyvästä kun tilanne sitä vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Pari viikkoa sitten totesin, että harmittaa, kun en heti 20-vuotiaana ottanut asuntolainaa ja ostanut asuntoa. Sitä sitten olisi vähin erin maksanut pois ja itselleen. Ei minun tuttavapiirissä ollut ketään, joka olisi aikoinaan sanonut että se on yleistä ja kannattavaa ja järkevää. Ei minulla ollut tiedossa ketään sellaista ihmistä silloin.  Eikä oman asunnon ostaminen tullut vuosien aikana mieleen, kun oli niin yleistä että siinä ja tässä ja tuossa elämänvaiheessa ja tilanteessa asutaan vuokralla.

Itse olen aloittanut pienipalkkaisista töistä, mies on aina ollut työtön tai muuten perseaukinen, joten myöhemminkään asiaa ei ajatellut. Mutta on ärsyttävää kartuttaa toisen omaisuutta, tässä tapauksessa maksamme vuokraa sukulaiselle ja asumme kyllä todella halvalla. Silti ajatus siitä on alkanut hieman harmittaa ja ärsyttää. 

Moni tuttavani opiskeli kotona, eli ottivat opintolaina ja sen siirsivät asp-tilille.

Osaa ainakin kasvattaa omat lapset toisin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ei kaduta? Oikeastaan kaikki kaduttaa, kadun koko elämääni joka on ollut 18-vuotiaasta, tai ei, jo aiemmin, yhtä perseen vuoristorataa ongelmineen. Olen nykyään niin katkera ja väsynyt että haluaisin erota puolisosta, antaa lapset adotioon ja lopettaa kaikki. Nyt nelikymppisenä en pysty enkä jaksa enää tehdä korjauskäännöksiä jotta saisin elämä paremmaksi, en edes tiedä miten se tapahtuisi. Vaihtaisin  kaikki päivät pois. En edes jaksa eritellä että mitä en kadu.

Hyvänen aika! Kuulostaa tosi huonolta sinun elämäsi. Miten se onkaan voinut päästä tuohon jamaan? Mitä ihmettä on tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Kadun monia tilanteita, joissa olisi pitänyt pystyä puolustamaan itseään jämäkämmin. Olen niin työ- kuin yksityiselämässä halvaantunut näissä konfliktitilanteissa pas*ajäykäksi ja sopiva comeback tullut mieleen vasta jälkikäteen.

Kadun siis sitä, että monesti olisi pitänyt sanoa paljon ikävämmin takaisinpäin, näin päin mulla. Haistattelu on ihan hyvästä kun tilanne sitä vaatii.

Pöh älä kadu, ei se mieltä olisi kohentanut kuin hetkeksi, kunnes olisit tajunnut että vajosit samalle tasolle. Se että ei sano takaisin on vahvuutta ja siinä se toinen jää altavastaajaksi, usko pois.

Hmm. Enpä taida katua juuri mitään tällä hetkellä. Tuntuu että kaikki, joka on tapahtunut, tai jäänyt tapahtumatta on palvellut minua kaikesta huolimatta.

En enää muuttaisi mitään menneisyydestäni.

Monikin asia. Tällähetkellä eniten menetetty rakkaus, ja työpaikan valinta.

Kadun useita kännitörttöilyjä.