Lue keskustelun säännöt.
En jotenkin osaa tuntea ymmärrystä näitä sekundääri-ja tertiäärilapsettomia kohtaan.
13.11.2019 |
Heillä kun on jo vähintään se yksi lapsi. Eilen luin jonkin hyvin tunteisiin vetoavalla tavalla kirjoitetun tekstin lapsenkaipuusta, lapsettomuudesta ja surusta. Sain kuvan että kirjoittaja on monta vuotta yrittänyt miehensä kanssa saada lasta ja tunsin empatiaa. Mutta kyse olikin lopulta siitä, että olivat monta vuotta yrittäneet saada KOLMATTA lasta ja surivat nyt kun sitä ei kuulu! Meni maku täysin koko jutusta. Naurettavaa.
Kukaan ei tarvitse lapsilaumaa, varsinkaan nykyisessä maailmantilanteessa. Eikö vain voi olla onnellinen siitä yhdestä tai kahdesta ja keskittyä muihin juttuihin. Elämässä on muutakin kuin lisääntyminen.
Kommentit (44)
Mä osaan. Yksi ystävistäni olisi aina halunnut ison perheen, mutta hänellä on vain yksi lapsi. Hän aloitti lapsenteon nuorena, vasta vähän yli parikymppisenä. Ensimmäistä lasta odotellessa meni sen verran kauan, että he menivät miehensä kanssa jo tutkimuksiinkin. Tutkimusten aikana hän tuli raskaaksi, ja tutkimuksissa ei mitään syitä löydetty. Kun he sitten alkoivat yrittää uudelleen, ystäväni ei taaskaan tullut raskaaksi, ja he palasivat lapsettomuustutkimuksiin, missä ei taaskaan löydetty mitään syytä, miksi hän ei tullut raskaaksi. Hoidoissakin he olivat, mutta toista lasta ei kuulunut. Kyllä se ystävälleni ja hänen miehelleen on ollut kipeä asia, vaikka heillä se yksi lapsi onkin, ja myös lapsi itse kaipasi kovasti sisaruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen määrittelee itse mikä on elämässä tärkeää.
Ap, onpa mautonta ja ajattelematonta vähätellä toisen lapsihaaveita ja raskautumisen vaikeuden (ja mahdollisten keskenmenojen) aiheuttamaa surua vaikka se yksi lapsi perheessä jo olisikin.
Huomaan aloituksestasi ettet itse ole saanut kokea vanhemmuuden onnea ja sitä syvää rakkautta jota omaa lasta kohtaan tuntee. Vaikka et itse ole lapsirakas ihminen tai mielestäsi tähän "nykyiseen maailmantilanteeseen" ei tarvitse hankkia lisää lapsia voisit silti yrittää olla kannustava ja onnellinen heidän puolestaan jotka lapsia haluaisivat saada. Ei ole sinun tehtäväsi päättää ja arvostella kuka saa lisääntyä ja kuinka paljon.
Suomi on todellakin lapsivihamielisin yhteiskunta jonka tiedän. Ei pelkästään av-palstan perusteella vaan ihan muutenkin. Luojan kiitos itse asun pysyvästi Keski-Euroopassa, jossa lapsia ja lapsiperheitä arvostetaan ja tuetaan myös yhteiskunnan osalta. Ohikulkijatkin hyvin usein hymyilevät pienille lapsille ja heidän vanhemilleen kaduilla, ravintoloissa ja julkisissa kulkuneuvoissa eikä täällä tarvitse kokea olevansa huono ihminen toivoessaan itselleen yhtä tai useampaa lasta.
Samaa mieltä. Ymmärrän jos kovasti toivotaan sitä toista, kolmatta tai viidettä lasta mutta että kehdataan puhua LAPSETTOMUUDESTA on todella, todella törkeää oikeasti lapsettomia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onpa mautonta ja ajattelematonta vähätellä toisen lapsihaaveita ja raskautumisen vaikeuden (ja mahdollisten keskenmenojen) aiheuttamaa surua vaikka se yksi lapsi perheessä jo olisikin.
Huomaan aloituksestasi ettet itse ole saanut kokea vanhemmuuden onnea ja sitä syvää rakkautta jota omaa lasta kohtaan tuntee. Vaikka et itse ole lapsirakas ihminen tai mielestäsi tähän "nykyiseen maailmantilanteeseen" ei tarvitse hankkia lisää lapsia voisit silti yrittää olla kannustava ja onnellinen heidän puolestaan jotka lapsia haluaisivat saada. Ei ole sinun tehtäväsi päättää ja arvostella kuka saa lisääntyä ja kuinka paljon.
Suomi on todellakin lapsivihamielisin yhteiskunta jonka tiedän. Ei pelkästään av-palstan perusteella vaan ihan muutenkin. Luojan kiitos itse asun pysyvästi Keski-Euroopassa, jossa lapsia ja lapsiperheitä arvostetaan ja tuetaan myös yhteiskunnan osalta. Ohikulkijatkin hyvin usein hymyilevät pienille lapsille ja heidän vanhemilleen kaduilla, ravintoloissa ja julkisissa kulkuneuvoissa eikä täällä tarvitse kokea olevansa huono ihminen toivoessaan itselleen yhtä tai useampaa lasta.
Silti on aivan eri asia surea "lapsettomuutta" kun niitä lapsia jo on vs. oikea lapsettomuus, kun ei ole vielä ainoatakaan. Ja maailmantilanne nyt on vain fakta. Kukaan ei tarvitse useita lapsia.
On hyvin vaikea olla kannustava tai myötäelää, jos mitään oikeaa syytä suruun ei ole. Se että ei saa kolmatta lasta, ei tosiaankaan ole mikään fundamentaalinen suru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onpa mautonta ja ajattelematonta vähätellä toisen lapsihaaveita ja raskautumisen vaikeuden (ja mahdollisten keskenmenojen) aiheuttamaa surua vaikka se yksi lapsi perheessä jo olisikin.
Huomaan aloituksestasi ettet itse ole saanut kokea vanhemmuuden onnea ja sitä syvää rakkautta jota omaa lasta kohtaan tuntee. Vaikka et itse ole lapsirakas ihminen tai mielestäsi tähän "nykyiseen maailmantilanteeseen" ei tarvitse hankkia lisää lapsia voisit silti yrittää olla kannustava ja onnellinen heidän puolestaan jotka lapsia haluaisivat saada. Ei ole sinun tehtäväsi päättää ja arvostella kuka saa lisääntyä ja kuinka paljon.
Suomi on todellakin lapsivihamielisin yhteiskunta jonka tiedän. Ei pelkästään av-palstan perusteella vaan ihan muutenkin. Luojan kiitos itse asun pysyvästi Keski-Euroopassa, jossa lapsia ja lapsiperheitä arvostetaan ja tuetaan myös yhteiskunnan osalta. Ohikulkijatkin hyvin usein hymyilevät pienille lapsille ja heidän vanhemilleen kaduilla, ravintoloissa ja julkisissa kulkuneuvoissa eikä täällä tarvitse kokea olevansa huono ihminen toivoessaan itselleen yhtä tai useampaa lasta.
Silti on aivan eri asia surea "lapsettomuutta" kun niitä lapsia jo on vs. oikea lapsettomuus, kun ei ole vielä ainoatakaan. Ja maailmantilanne nyt on vain fakta. Kukaan ei tarvitse useita lapsia.
On hyvin vaikea olla kannustava tai myötäelää, jos mitään oikeaa syytä suruun ei ole. Se että ei saa kolmatta lasta, ei tosiaankaan ole mikään fundamentaalinen suru.
Ja sinä määrittelet mikä kellekin on oikea surun aihe?? Heidän surunsa ja tunteensa ovat siis väärin koska sinä sanot niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onpa mautonta ja ajattelematonta vähätellä toisen lapsihaaveita ja raskautumisen vaikeuden (ja mahdollisten keskenmenojen) aiheuttamaa surua vaikka se yksi lapsi perheessä jo olisikin.
Huomaan aloituksestasi ettet itse ole saanut kokea vanhemmuuden onnea ja sitä syvää rakkautta jota omaa lasta kohtaan tuntee. Vaikka et itse ole lapsirakas ihminen tai mielestäsi tähän "nykyiseen maailmantilanteeseen" ei tarvitse hankkia lisää lapsia voisit silti yrittää olla kannustava ja onnellinen heidän puolestaan jotka lapsia haluaisivat saada. Ei ole sinun tehtäväsi päättää ja arvostella kuka saa lisääntyä ja kuinka paljon.
Suomi on todellakin lapsivihamielisin yhteiskunta jonka tiedän. Ei pelkästään av-palstan perusteella vaan ihan muutenkin. Luojan kiitos itse asun pysyvästi Keski-Euroopassa, jossa lapsia ja lapsiperheitä arvostetaan ja tuetaan myös yhteiskunnan osalta. Ohikulkijatkin hyvin usein hymyilevät pienille lapsille ja heidän vanhemilleen kaduilla, ravintoloissa ja julkisissa kulkuneuvoissa eikä täällä tarvitse kokea olevansa huono ihminen toivoessaan itselleen yhtä tai useampaa lasta.
Silti on aivan eri asia surea "lapsettomuutta" kun niitä lapsia jo on vs. oikea lapsettomuus, kun ei ole vielä ainoatakaan. Ja maailmantilanne nyt on vain fakta. Kukaan ei tarvitse useita lapsia.
On hyvin vaikea olla kannustava tai myötäelää, jos mitään oikeaa syytä suruun ei ole. Se että ei saa kolmatta lasta, ei tosiaankaan ole mikään fundamentaalinen suru.
Ja sinä määrittelet mikä kellekin on oikea surun aihe?? Heidän surunsa ja tunteensa ovat siis väärin koska sinä sanot niin?
En, mutta joku mittakaava olisi hyvä muistaa elämässä. Minusta on mautonta valitella tilannettaan ja surra jotain sekundäärilapsettomuutta näkyvästi. Ihan oikeasti. Jotkut asiat nyt vain ovat vaikeampia kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onpa mautonta ja ajattelematonta vähätellä toisen lapsihaaveita ja raskautumisen vaikeuden (ja mahdollisten keskenmenojen) aiheuttamaa surua vaikka se yksi lapsi perheessä jo olisikin.
Huomaan aloituksestasi ettet itse ole saanut kokea vanhemmuuden onnea ja sitä syvää rakkautta jota omaa lasta kohtaan tuntee. Vaikka et itse ole lapsirakas ihminen tai mielestäsi tähän "nykyiseen maailmantilanteeseen" ei tarvitse hankkia lisää lapsia voisit silti yrittää olla kannustava ja onnellinen heidän puolestaan jotka lapsia haluaisivat saada. Ei ole sinun tehtäväsi päättää ja arvostella kuka saa lisääntyä ja kuinka paljon.
Suomi on todellakin lapsivihamielisin yhteiskunta jonka tiedän. Ei pelkästään av-palstan perusteella vaan ihan muutenkin. Luojan kiitos itse asun pysyvästi Keski-Euroopassa, jossa lapsia ja lapsiperheitä arvostetaan ja tuetaan myös yhteiskunnan osalta. Ohikulkijatkin hyvin usein hymyilevät pienille lapsille ja heidän vanhemilleen kaduilla, ravintoloissa ja julkisissa kulkuneuvoissa eikä täällä tarvitse kokea olevansa huono ihminen toivoessaan itselleen yhtä tai useampaa lasta.
Silti on aivan eri asia surea "lapsettomuutta" kun niitä lapsia jo on vs. oikea lapsettomuus, kun ei ole vielä ainoatakaan. Ja maailmantilanne nyt on vain fakta. Kukaan ei tarvitse useita lapsia.
On hyvin vaikea olla kannustava tai myötäelää, jos mitään oikeaa syytä suruun ei ole. Se että ei saa kolmatta lasta, ei tosiaankaan ole mikään fundamentaalinen suru.
Ja sinä määrittelet mikä kellekin on oikea surun aihe?? Heidän surunsa ja tunteensa ovat siis väärin koska sinä sanot niin?
Kyllä, *lapsettomuutta* on sopivaa surra vain *lapsettomien* ei henkilöiden, joilla on jo lapsia. Toki jokaisella on oikeus surra menetyksiään ja myttyyn menneitä haaveita, mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa, että kyse ei ole lapsettomuudesta. t: eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onpa mautonta ja ajattelematonta vähätellä toisen lapsihaaveita ja raskautumisen vaikeuden (ja mahdollisten keskenmenojen) aiheuttamaa surua vaikka se yksi lapsi perheessä jo olisikin.
Huomaan aloituksestasi ettet itse ole saanut kokea vanhemmuuden onnea ja sitä syvää rakkautta jota omaa lasta kohtaan tuntee. Vaikka et itse ole lapsirakas ihminen tai mielestäsi tähän "nykyiseen maailmantilanteeseen" ei tarvitse hankkia lisää lapsia voisit silti yrittää olla kannustava ja onnellinen heidän puolestaan jotka lapsia haluaisivat saada. Ei ole sinun tehtäväsi päättää ja arvostella kuka saa lisääntyä ja kuinka paljon.
Suomi on todellakin lapsivihamielisin yhteiskunta jonka tiedän. Ei pelkästään av-palstan perusteella vaan ihan muutenkin. Luojan kiitos itse asun pysyvästi Keski-Euroopassa, jossa lapsia ja lapsiperheitä arvostetaan ja tuetaan myös yhteiskunnan osalta. Ohikulkijatkin hyvin usein hymyilevät pienille lapsille ja heidän vanhemilleen kaduilla, ravintoloissa ja julkisissa kulkuneuvoissa eikä täällä tarvitse kokea olevansa huono ihminen toivoessaan itselleen yhtä tai useampaa lasta.
Silti on aivan eri asia surea "lapsettomuutta" kun niitä lapsia jo on vs. oikea lapsettomuus, kun ei ole vielä ainoatakaan. Ja maailmantilanne nyt on vain fakta. Kukaan ei tarvitse useita lapsia.
On hyvin vaikea olla kannustava tai myötäelää, jos mitään oikeaa syytä suruun ei ole. Se että ei saa kolmatta lasta, ei tosiaankaan ole mikään fundamentaalinen suru.
Ja sinä määrittelet mikä kellekin on oikea surun aihe?? Heidän surunsa ja tunteensa ovat siis väärin koska sinä sanot niin?
En, mutta joku mittakaava olisi hyvä muistaa elämässä. Minusta on mautonta valitella tilannettaan ja surra jotain sekundäärilapsettomuutta näkyvästi. Ihan oikeasti. Jotkut asiat nyt vain ovat vaikeampia kuin toiset.
Kirjoitin tuolla ylempänä ystävästäni, joka halusi ison perheen, mutta sai vain yhden lapsen. Kun ajattelen asiaa hänen kannaltaan, en kyllä ymmärrä, miksei hän saisi surra asiaa näkyvästi. Itse asiassa ajattelen, että hän on pitänyt asiaa aivan liiaksi sisällään, koska kyllä se hänen paha olonsa on näkynyt, vaikka hän ei ole aina ääneen asiasta puhunut. Ei asioiden pitäminen sisällä hyödytä ketään. Tietenkin hienotunteisuutta on noudatettava itse kunkin, eli jos on kyse siitä, että joku ei ole saanut ainuttakaan lasta, ei sellaisen, jolla lapsia on, kannata ehkä ottaa tuossa tilanteessa huomiota itseensä omilla lapsensaantivaikeuksillaan. Mutta ylipäätään, avoimuus on parasta asiassa kuin asiassa. Silloin myös toiset osaavat ottaa asian huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Ymmärrän jos kovasti toivotaan sitä toista, kolmatta tai viidettä lasta mutta että kehdataan puhua LAPSETTOMUUDESTA on todella, todella törkeää oikeasti lapsettomia kohtaan.
Ja jo sitä olemassa olevaa lasta/lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kukaan saa elämässä kaikkea, mitä haluaa. Vähän nyt tolkkua näihin suremisiin. Kuulostaa aika huomiohakuiselta.
Minä olen lottovoittamaton ja tunnen siitä hirveää surua. Kohtalotovereita?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eihän kukaan saa elämässä kaikkea, mitä haluaa. Vähän nyt tolkkua näihin suremisiin. Kuulostaa aika huomiohakuiselta.
Minä olen lottovoittamaton ja tunnen siitä hirveää surua. Kohtalotovereita?
No saavatko sitten ne, jotka eivät ole ollenkaan saaneet lapsia, sinulta lupaa surra? Tai vaikka ne, jotka haluaisivat puolison, mutta eivät saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eihän kukaan saa elämässä kaikkea, mitä haluaa. Vähän nyt tolkkua näihin suremisiin. Kuulostaa aika huomiohakuiselta.
Minä olen lottovoittamaton ja tunnen siitä hirveää surua. Kohtalotovereita?No saavatko sitten ne, jotka eivät ole ollenkaan saaneet lapsia, sinulta lupaa surra? Tai vaikka ne, jotka haluaisivat puolison, mutta eivät saa?
Vaikka jonkun random-ihmisen mielipiteellä ei ole mitään väliä, niin kerron silti omani: minusta on ihan älyttömän törkeää sitä elävää, hengittävää ja tuntevaa lasta kohtaan, että hänen äitinsä itkee julkisesti lapsettomuuttaan. Oli siinä sanan edessä sekundaarinen tai ei, niin silti todella törkeää. Ei silloin olla lapsettomia.
Ap kirjoittaa että ”kukaan ei tarvitse lapsilaumaa”. Siitähän ei ap päätä ja se ei kuulu tippaakaan ap:lle. Muiden lapsimäärät on heidän asiansa, sillä oletuksella että lapset otse hoidetaan ja elätetään.
Mulla on monta lasta ja heistä on osa tehty hoidoilla ja rahaa on menny kymmeniä tuhansia (hoidot käydään aina yksityisellä itse maksaen jos lapsia on jo kaksi, ja näin sen toki pitää ollakin). Sanoisin että kyllä se myöhempikin lapsettomuus on rankkaa keskenmenoineen ja pettymyksineen. Ei ehkä samanlaista kuin kokonaan lapsettomalla mutta suru se on sekin suru. Toisen suruja ja lapsimääriä ei ulkopuolisilla ole oikeutta kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onpa mautonta ja ajattelematonta vähätellä toisen lapsihaaveita ja raskautumisen vaikeuden (ja mahdollisten keskenmenojen) aiheuttamaa surua vaikka se yksi lapsi perheessä jo olisikin.
Huomaan aloituksestasi ettet itse ole saanut kokea vanhemmuuden onnea ja sitä syvää rakkautta jota omaa lasta kohtaan tuntee. Vaikka et itse ole lapsirakas ihminen tai mielestäsi tähän "nykyiseen maailmantilanteeseen" ei tarvitse hankkia lisää lapsia voisit silti yrittää olla kannustava ja onnellinen heidän puolestaan jotka lapsia haluaisivat saada. Ei ole sinun tehtäväsi päättää ja arvostella kuka saa lisääntyä ja kuinka paljon.
Suomi on todellakin lapsivihamielisin yhteiskunta jonka tiedän. Ei pelkästään av-palstan perusteella vaan ihan muutenkin. Luojan kiitos itse asun pysyvästi Keski-Euroopassa, jossa lapsia ja lapsiperheitä arvostetaan ja tuetaan myös yhteiskunnan osalta. Ohikulkijatkin hyvin usein hymyilevät pienille lapsille ja heidän vanhemilleen kaduilla, ravintoloissa ja julkisissa kulkuneuvoissa eikä täällä tarvitse kokea olevansa huono ihminen toivoessaan itselleen yhtä tai useampaa lasta.
Silti on aivan eri asia surea "lapsettomuutta" kun niitä lapsia jo on vs. oikea lapsettomuus, kun ei ole vielä ainoatakaan. Ja maailmantilanne nyt on vain fakta. Kukaan ei tarvitse useita lapsia.
On hyvin vaikea olla kannustava tai myötäelää, jos mitään oikeaa syytä suruun ei ole. Se että ei saa kolmatta lasta, ei tosiaankaan ole mikään fundamentaalinen suru.
Eikös aloituksessa ollut nimenomaan kyse sekundäärisestä lapsettomuudesta? Toki tahaton, "oikea" lapsettomuus ylipäätään on surullinen asia ja suren heidän puolestaan jotka eivät voi saada ainuttakaan lasta vaikka kovasti haluaisivat. Uskon myös että monia "oikeasti lapsettomia" loukkaa "sekundäärisesti lapsettomien" avautuminen siitä, etteivät he saa toista tai kolmatta lasta vaikka se yksi lapsi heillä jo on.
Mutta mielestäni nämä kaksi asiaa eivät ole toisensa poissulkevia asioita: Vaikka sinulla olisikin jo yksi lapsi (eli et ole ns. oikeasti lapseton), voit kokea henkisesti ja fyysisesti äärimmäisen raskaita keskenmenoja ja kohtukuolemia yrittäessäsi saada seuraavaa lasta tai et vain yksinkertaisesti tule ollenkaan raskaaksi. Miten voit väittää toisen henkilön puolesta ettei syytä suruun ole? Suru ei tällöin ehkä ole verrattavissa "oikeasti" lapsettomien suruun mutta silti tämä sekundäärisesti lapseton ihminen, jonka suhteen mielestäsi ei tarvitse olla myötätuntoinen, on voinut juuri viime viikolla käydä läpi jo kolmannen keskenmenonsa.
Mielestäni kaikenlainen lapsettomuus, "oikea" ja "sekundäärinen", on asia jonka aiheuttamasta surusta vain asianomainen voi tietää. Ei ole meidän muiden tehtävä vähätellä heidän tunteitaan. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eihän kukaan saa elämässä kaikkea, mitä haluaa. Vähän nyt tolkkua näihin suremisiin. Kuulostaa aika huomiohakuiselta.
Minä olen lottovoittamaton ja tunnen siitä hirveää surua. Kohtalotovereita?No saavatko sitten ne, jotka eivät ole ollenkaan saaneet lapsia, sinulta lupaa surra? Tai vaikka ne, jotka haluaisivat puolison, mutta eivät saa?
Vaikka jonkun random-ihmisen mielipiteellä ei ole mitään väliä, niin kerron silti omani: minusta on ihan älyttömän törkeää sitä elävää, hengittävää ja tuntevaa lasta kohtaan, että hänen äitinsä itkee julkisesti lapsettomuuttaan. Oli siinä sanan edessä sekundaarinen tai ei, niin silti todella törkeää. Ei silloin olla lapsettomia.
Ymmärräthän, että sanaliitoilla tai yhdyssanoilla on usein hieman erilainen merkitys kuin pelkillä yksittäisillä sanoilla. Sekundäärinen lapsettomuus ei tarkoita sitä, että ei olisi lapsia, vaan se tarkoittaa sitä, että ei omasta halusta huolimatta kykene saamaan enempää lapsia. Se on yksinkertaisesti sen asian nimi. Mä en oikein usko, että kodeissa puhutaan sekundäärisestä lapsettomuudesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että emme saa enempää lapsia. Tai miten nyt kukin sen ilmaisee. Suosittelen, että päästätte nyt irti tuosta termistä.
Vika on sanassa, ei henkilökohtaisissa tuntemuksissa. Lapseton on lapseton ja vaikka siinä olisi millainen etuliite, niin kyllä mä mietin, että mikäs se esikoinen sitten on, jos ei vanhempiensa lapsi. Ymmärrän, jos haluaa suuren perheen tai jotain muuta, mutta keksikää tälle kaipuulle joku muu sana, kuin lapseton. Se on loukkaava, vähättelevä ja kaikin puolin väärä termi asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vika on sanassa, ei henkilökohtaisissa tuntemuksissa. Lapseton on lapseton ja vaikka siinä olisi millainen etuliite, niin kyllä mä mietin, että mikäs se esikoinen sitten on, jos ei vanhempiensa lapsi. Ymmärrän, jos haluaa suuren perheen tai jotain muuta, mutta keksikää tälle kaipuulle joku muu sana, kuin lapseton. Se on loukkaava, vähättelevä ja kaikin puolin väärä termi asialle.
En ole kyllä koskaan kuullut kenenkään tällaisen ihmisen puhuvan itsestään lapsettomana, enkä oikein usko, että olet sinäkään. Sekundäärinen lapsettomuus on jo ihan eri asia, enkä ole ihmisten kuullut itsestään käyttävän tuotakaan nimitystä, vaikka sitä esim. terveydenhuollossa käytetäänkin.
Mun mielestä on jotenkin erikoista tarttua tuollaiseen asiaan.
Sama. Repeäisin varmaan nauruun jos joku kehtaisi moista mulle ulista.