Onko normaalia että nykyään opiskelijat elävät kuin hyvätuloiset?

Olen ihmetellyt, että on varaa asua ison kaupungin keskustassa. Vuokrat todella kalliita, ei mitään opiskelija-asuntoja.

Vanhemmat sitten varmaan maksavat osan.

Toivottavasti eivät nyt ainakaan pikavippeihien ole sortuneet. Mutta totta on osa opiskelijoisa "onnistuu" - kiitos yleensä varakkaiden vanhempien- elämään todella hulppeasti. ja kyllä. yleisemminkin opiskelijoiden elintaso on parantunut viime vuosikymmeninä.

Verraten harva jakaa samaa huonetta toisen tai toisten opiskelijoiden kanssa. Jo ajatus solussa asumisesta ja jaetusta keiittiöstä ja wc ja pesutiloista (e. ns. yheisisä tiloista) on osalle kauhistus kun täytyy heti päästä omaan (vuokra)yksiöön.

Monessa (korkeakoulu)opiskelija kaupungissa opiskelija-asuntosäätiö tarjoavat verraten hyvällä paikalla olevia uudehkoja asuntoja  melko edullisesti opiskelijoille.

Kuitenkin samaan aikaan osa nuorista ei uskalla tai muuten ei hakeudu opiskelemaan, koska kokevat esimerkiksi, ettei heillä ole siihen varaa. Pelkkä opiskelu kun ei automaattisesti takaa parempaa tulotasoa. Ja epätietoisuus siitä, miten tai kuinka selvitä taloudellsiesi toimeen opiskekelu aika kummittelevat mielessä. - Toisaalta tämä on hieman lyhy näköistä ajattelua koska myöskään ilman mitään oppivelvollisuuden jälkeisiä opinoja tarjolla oleva yövaihtoehdo on verraten rajalliset. Mutta jos lapsuuden ja varhaisnuoruuden kotona elää kaksi kouluja käynyttä (tai käymätöntä) pitkäaikaistyötöntä vanhempaa, niin ei liene ihme, jos nuorella käy mielessä, että miksi hänen kannattaisi läheä opiskelmaan.  

Suhde opinolainaankin kuvaa hyvin nuoria.  Osalle opintolaina on enemmän ja vähemmän pakollinen, jolla kustannetaan ihan päivittäisiä menoja tai saadaan pientä väljyytä omaan talouteen (saadaan joskus juustoa leivän päälle, eikä aina kaurapuuroa. - Pääsee joskus elokuviin/ muuhun tapahtumaan ilman,eä arvii aaella, eä seuraavan viikon syö edullisina kaurapuuroa).

Toisille opintolainan ehdoton ei toimeentullaan esim säästöillä tai vanhemoien / läheisten almuilla satunnaisilla tuloilla,  (Ellei ole jopa kokonaan sivuutettu opinnot koska on koettu, etei ole yksinkertaisesi varaa lähteä opiskelemaan).

Kolmas ryhmä ajattelee opintolainan olevan vain edullista lainaa, jonka voi huoletta sijoittaa, koska kaikki mitä saa saa  itselle ja kaiken minkä menettää, niin koituu viime kädessä valion maksettavaksi. - Samalla ummistaen silmänsä siltä, että oman talouden täyyy olla tulevaisuudessa aika kuralla, että valtio jättäisi perimättä takaisin, jos se joutuu maksamaan opiskelijalle maksaman opintolainan sen takaajana. - Vo tosin olla, että osa opiskelijoista (kun tuskin vanhemmistakaan ja jo opinnot ohittaneista) ei edes täysin ymmärrä, että opintolainan valtiontakaus ei tarkoita samaa kuin, etä se olisi vastikkeeton lahja lainan ottajalle (saajalle).           

Minä ostan merkkivaatteita ja -tavaroita kirpputorilta. Samalla hinnalla saa käytettyä laatua, kuin uutta paskaa.

Köyhän ei ole varaa ostaa halpaa.

Miksi ei eläisi jos on mahdollisuus? 

Mun tyttäreni löysi edullisen asunnon Helsingistä, kävi 2 työssä koko yliopisto-opiskelujen ajan, reissasi paljon ja osteli mitä halusi. Ruuan sai kotoa mukaansa kun kävi viikonloppuisin joten saattoi käyttää nekin rahat vaikka ystävien kanssa ulkona syömiseen. 

Opintolainaa ei ole yhtään, opintotuki riitti palkan lisäksi ja sitäkin maksoi osan takaisin. 

No mun poika opiskelee yliopistossa ja asuu soluasunnossa. Huoneen koko n. 10 neliötä, yhteiskeittiö, vessa ja suihku. Pyykit pesee pyykkituvassa. Syö yliopistolla, muistaakseni 2,90 on aterian hinta. Ei osta juuri mitään muuta kuin ruokaa ja pesuaineet. Sen verran voidaan antaa opintotukea, että kun tulee kotona käymään, maksetaan junaliput ja pakkaan ison kassillisen ruokaa ja ruokatarvikkeita mukaan. Ei biletä, ei tupakoi, ei käytä alkoholia. Harrastaa juoksua ja lukemista. Joskus käy elokuvissa ja kun oikein pröystäilee tilaa pizzan, ehkä kerran kuukaudessa. 

Eipä kauheen hyvätuloiselta tunnu, kun useana kuukautena vuodesta saan asumistuen, opintotuen ja opintolainan päälle toimeentulotukea. Vuokra on alhainen mutta lääke- ja terapiakulut sitäkin isommat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei eläisi jos on mahdollisuus? 

Mun tyttäreni löysi edullisen asunnon Helsingistä, kävi 2 työssä koko yliopisto-opiskelujen ajan, reissasi paljon ja osteli mitä halusi. Ruuan sai kotoa mukaansa kun kävi viikonloppuisin joten saattoi käyttää nekin rahat vaikka ystävien kanssa ulkona syömiseen. 

Opintolainaa ei ole yhtään, opintotuki riitti palkan lisäksi ja sitäkin maksoi osan takaisin. 

Saahan sitä toki, jos ja kun on varaa. - Enemmän kai ihmeyttää se, että moni opiskeliija  tapaa usein luomaan ja ylläpitämään mielikuvaa, että ei hänellä tai heillä opiskelijoilla ole rahaa tehdä sitä ja tätä; ikäänkuin opiskeluaikana pitäisi olla yhtälailla varaa ja mahdollisuuksia elää ja toteuttaa itseään ja tehdä samanlaisia hankintoja kuin moni ansiotulon saaja kykenee ja pystyy saamiensa palkkatuloillaan.

Sen siaan, että opiskeluaika nähtäsiin ja koettaisiin enempi välivaiheena ja sijoituksena tulevaisuuteen niin, että jos nyt opiskeluaikana on taloudellsiesti tiukkaa ja monia hankinoja joutuu lykkäämään tai ainakin mukauttamaan (hankkimaan halvempaa, tai olemaan jopa kokonaan ilman) niin opintojen jälkeen voi sitten hankkia opintojen kautta mahdollistuvien "omanalan" ansiotulojen myötä vapaammin ja ei niin tiukissa taloudellisissa raameissa itselleen, mitä nyt sitten ikinä.  

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä on isosta perheestä (olikohan lapsia 10?)joten tuskin saa rahaa heiltä. Siskoni voi saada rahaa vanhemmiltani, mutta eivät hekään joka kuukausi voi maksaa vuokraa ja elämistä. Eivät niin hyvätuloisia kuitenkaan ole.

Siskoni sanoi että "kaikilla muillakin on", kun kysyin merkkitavaroista.

Ap

Onko poikaystävän lapsuudenperhe uusperhe vai ydinperhe? Silläkin voi olla vaikutusta, koska osalla lapsista voi olla varakkaampia sukulaisia kuin toisilla. Kaikki lapset voivat olla saman äidin, mutta osalla voi olla eri isä ja siten isän puolen sukukin. 

Tuo opiskelijoiden siirtyminen yleisen asumistuen piiriin on varmasti lisännyt sitä, että vanhemmat ostavat asunnon jossa lapsi asuu opintojen ajan. Mekin kallistuimme tähän, vaikka ikimaailmassa en ole pitänyt meitä sellaisena perheenä joka ostaa asunnon lapsen käyttöön. Tähän toki vaikutti muutkin seikat kuin asumistuki, mutta ilman asumistukea ei varmaan oltaisi tähän ryhdytty, koska ei tässä kuitenkaan mitään hillokeisareita olla. Mutta pankista sai halpaa lainaa ja lapsen asuminen omassa asunnossa tarkoitti a) suurempaa opintotukea ja b) asumistukea. Asunto ostettiin uudiskohteesta, joka on asuntosijoittajalle verotuksellisesti todella edullinen vaihtoehto. Asumistuki auttoi meitä asuntolainan maksussa ilman veroseuraamuksia. 

Opintolaina puolestaan on auttanut lasta saamaan kasaan omarahoitusosuutta asunnon ostoa varten. Toki hänellä oli muitakin säästöjä, mutta niiden realisoinnista koituisi veroseuraamuksia ja opintotuen takaisinperintää, joten parempi on nostaa opintolainaa ja myös me vanhemmat olemme auttaneet säästöjen kartuttamisessa verovapaiden lahjojen puitteissa. Säästöön on mennyt myös kesätyörahoista ja lakkiaislahjarahoista. Ilman puolison tuloja asuntokauppoja ei päästäisi tekemään näin aikaisessa vaiheessa (toinen vuosi opinnoista menossa) mutta toisaalta ei myöskään ilman näitä säästöjä. Korot ovat vielä alhaalla joten nyt on hyvä päästä maksamaan sitä omaa asuntoa. Nuoria kun ovat, niin laina-ajaksi pystyi hyvin ottamaan 35 vuotta. Vuokralla asumiseen verrattuna asumiskulut nousevat alle 200€/kk.

Soluasunnoista pitää sanoa, että osa niistä on järkyttäviä lääviä. Lapsemme puoliso asui tällaisessa ja vaikka paperilla kuulosti kivalta, että on oma kylppäri ja vuokra 350€/kk niin asunnon keittiö oli siinä kunnossa että sitä hädin tuskin ihmisasunnoksi tunnusti. Lapsen puoliso oli ainoa suomalainen tuossa loukossa, kaikki muut olivat ulkomaalaisia. Ruokaa siellä ei käytännössä voinut laittaa, koska olisi vaatinut ensin suursiivouksen. Ja jääkaapista varastettiin ruuat, joten ei siellä voinut syödä muuta kuin mikroruokaa, jonka lämmittää heti kotiin tullessaan. Ei mitään halpaa asumista loppupeleissä, kun ei pysty halvalla syömään. Oppilaitosten omissa asunnoissa on varmasti tolkullisempaa porukkaa, mutta HOASin soluissa saattaa asua ulkomaalaisia joiden siisteyskäsitys ei vastaa länsimaalaista. Pystyn todellakin ymmärtämään että opiskelija maksaa mieluummin asumisestaan enemmän, että pääsee asumaan ihmisarvoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ostan merkkivaatteita ja -tavaroita kirpputorilta. Samalla hinnalla saa käytettyä laatua, kuin uutta paskaa.

Köyhän ei ole varaa ostaa halpaa.

Olen työssäkäyvä köyhä, eikä varaa ostaa edes kirpparihinnoilla merkkivaatteita/tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään opiskelijat eivät pelkää opintolainaa. Osa ottaa sen sijoittaakseen ja osa panostaa elämänlaatuun. Toisaalta jokin merkkituote saattaa olla kertalaatuinen ostos, joka kestää pitkään. Esimerkiksi pussilakanoita ja huonekaluja ei tarvitse ostaa kuin kerran kymmenessä vuodessa. Merkkivaatteiden kanssa on vähän niin ja näin kestävyyden puolesta. Olen opiskelija (tosin minulla on työhistoriaa ja hieman säästöjäkin) ja ostan mieluummin vähemmän ja kalliimmalla kuin halpoja rytkyjä pinon.

Opintotuki plus opintolaina niin juuri ja juuri tulee toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti vanhemmat sponssaavat. Jostain syystä tämä fakta ei näytä menevän sitten millään ihmisten kaaliin. Korkeakouluopiskelijoissa on paljon joukkoa sellaisista perheistä, joissa vanhemmat tienaavat 5000 - 8000 e/kk (kuukausitulot siis perheessä varmasti yli 10 000e/kk), tai pyöritetään firmaa, joissa on miljoonien liikevaihto. Joku 700e/kk vuokra opiskelija-asunnosta on ihan olematon raha.

Oli näitä liikenteessä jo 10 - 20 vuotta sitten, mutta silloin ehkä oli tärkeämpää teeskennellä muiden mukana, että köyhäily on osa opiskelijaelämää tyyliin "riisiä ja tonnikalaa" ja elettiin solussa. Joillakin tosin vanhemmat ostivat jo tuolloin oman sijoitusasunnon lapselleen.

Mulle ostettiin oma kämppä ja lisäksi vanhemmat maksoivat kaikki laskut + auton. Opintotuki meni ruokaan ja huvituksiin. Tämä siis yli 20 vuotta sitten. Valmistumiseni jälkeen olen ollut töissä yhtä soittoa jo 20 vuotta.

2 suurinta selitystä:

1. Lapsilisät, tämä on ylivoimaisesti suurin syy miksi näkee opiskelijoiden elävän kuin hyvätuloiset, vanhemmat säästäneet/sijoittaneet heille kaikki lapsilisät tai muuten lahjoittaneet rahaa

2. Yleinen asumistuki on nostanut opiskelijoiden tukeamista paljon isoissa kasvukeskuksissa missä saa eniten asumistukea

Opintotuki on edelleen erittäin pieni muihin tukiin nähden ja asumislisäkin pieni suurten kasvukeskuksien ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei eläisi jos on mahdollisuus? 

Mun tyttäreni löysi edullisen asunnon Helsingistä, kävi 2 työssä koko yliopisto-opiskelujen ajan, reissasi paljon ja osteli mitä halusi. Ruuan sai kotoa mukaansa kun kävi viikonloppuisin joten saattoi käyttää nekin rahat vaikka ystävien kanssa ulkona syömiseen. 

Opintolainaa ei ole yhtään, opintotuki riitti palkan lisäksi ja sitäkin maksoi osan takaisin. 

Saahan sitä toki, jos ja kun on varaa. - Enemmän kai ihmeyttää se, että moni opiskeliija  tapaa usein luomaan ja ylläpitämään mielikuvaa, että ei hänellä tai heillä opiskelijoilla ole rahaa tehdä sitä ja tätä; ikäänkuin opiskeluaikana pitäisi olla yhtälailla varaa ja mahdollisuuksia elää ja toteuttaa itseään ja tehdä samanlaisia hankintoja kuin moni ansiotulon saaja kykenee ja pystyy saamiensa palkkatuloillaan.

Sen siaan, että opiskeluaika nähtäsiin ja koettaisiin enempi välivaiheena ja sijoituksena tulevaisuuteen niin, että jos nyt opiskeluaikana on taloudellsiesti tiukkaa ja monia hankinoja joutuu lykkäämään tai ainakin mukauttamaan (hankkimaan halvempaa, tai olemaan jopa kokonaan ilman) niin opintojen jälkeen voi sitten hankkia opintojen kautta mahdollistuvien "omanalan" ansiotulojen myötä vapaammin ja ei niin tiukissa taloudellisissa raameissa itselleen, mitä nyt sitten ikinä.  

Mä en varmaan ymmärtänyt sun viestiä ollenkaan.

Monet joutuu kokemaan olosuhteiden pakosta opiskeluajan tiukkana välivaiheena mutta ei se kituuttaminen koskaan ole mikään sijoitus mihinkään. 

Tiedän että tyttäreni oli onnellisessa asemassa saatuaan 2 työpaikkaa mutta toisaalta se oli myös pois opiskeluajasta. Todella rankka 4,5 v sisälsi myös 8kk opiskelua ulkomailla ennen valmistumista. Ei hän mitään saanut helpolla joten on vain oikein ja kohtuullista että raatamisen vastapainoksi pystyi sitten nauttimaan elämästä kun ei ollut taloudellisesti niin tiukkaa. Omia rahojaan käytti ja sijoitti

Opintotuki on 250e ja asumislisä 200e/kk ja sitä sai 9kk vuodessa. Eli 9 * 450 = 4050e vuodessa. Miettikää siitä ihan itse kuinka leveästi elellään.

Nykyäivänä voi olla vähän suurempi kuin tuo lukema 3-4v takaa, mutta kaikki ymmärtävät ettei opintotuella/asumislisällä TODELLAKAAN eletä kuin hyvätuloiset. Lapsilisät/vanhemmilta saadut rahat siinä on kyseessä kun opiskelija ajaa uudella autolla, tekee kaukomatkoja jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei eläisi jos on mahdollisuus? 

Mun tyttäreni löysi edullisen asunnon Helsingistä, kävi 2 työssä koko yliopisto-opiskelujen ajan, reissasi paljon ja osteli mitä halusi. Ruuan sai kotoa mukaansa kun kävi viikonloppuisin joten saattoi käyttää nekin rahat vaikka ystävien kanssa ulkona syömiseen. 

Opintolainaa ei ole yhtään, opintotuki riitti palkan lisäksi ja sitäkin maksoi osan takaisin. 

Saahan sitä toki, jos ja kun on varaa. - Enemmän kai ihmeyttää se, että moni opiskeliija  tapaa usein luomaan ja ylläpitämään mielikuvaa, että ei hänellä tai heillä opiskelijoilla ole rahaa tehdä sitä ja tätä; ikäänkuin opiskeluaikana pitäisi olla yhtälailla varaa ja mahdollisuuksia elää ja toteuttaa itseään ja tehdä samanlaisia hankintoja kuin moni ansiotulon saaja kykenee ja pystyy saamiensa palkkatuloillaan.

Sen siaan, että opiskeluaika nähtäsiin ja koettaisiin enempi välivaiheena ja sijoituksena tulevaisuuteen niin, että jos nyt opiskeluaikana on taloudellsiesti tiukkaa ja monia hankinoja joutuu lykkäämään tai ainakin mukauttamaan (hankkimaan halvempaa, tai olemaan jopa kokonaan ilman) niin opintojen jälkeen voi sitten hankkia opintojen kautta mahdollistuvien "omanalan" ansiotulojen myötä vapaammin ja ei niin tiukissa taloudellisissa raameissa itselleen, mitä nyt sitten ikinä.  

Osa nuorista velkaantuu jo opiskeluaikana erilaisten pikavippien ja osamaksujen vuoksi. He vertaavat itseään toisiin opiskelijoihin ja haluavat samoja asioita. Ihan kuten halusivat lapsina ja teineinäkin, täysi-ikäisinä he vaan pystyvät ottamaan velkaa ja tekemään osamaksusopimuksia ihan itsekin. En tarkoita, että siskosi kuuluisi näihin velkaantuneisiin, mutta ymmärrän, mistä tuo halu hankkia merkkitavaraa lähtee. Kuitenkin aika moni nuori saa kotoa muutettuaan vanhemmiltaan taloudellista apua. Varsinkin ensimmäisen oman kodin hankintoihin. Enää ei lähdetä lapsuudenkodista mukana eriparikahvikupit, kolhiintunut ruokapöytä ja muutama vanha lakana vaan ensimmäinen koti sisustetaan oman maun mukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei eläisi jos on mahdollisuus? 

Mun tyttäreni löysi edullisen asunnon Helsingistä, kävi 2 työssä koko yliopisto-opiskelujen ajan, reissasi paljon ja osteli mitä halusi. Ruuan sai kotoa mukaansa kun kävi viikonloppuisin joten saattoi käyttää nekin rahat vaikka ystävien kanssa ulkona syömiseen. 

Opintolainaa ei ole yhtään, opintotuki riitti palkan lisäksi ja sitäkin maksoi osan takaisin. 

Saahan sitä toki, jos ja kun on varaa. - Enemmän kai ihmeyttää se, että moni opiskeliija  tapaa usein luomaan ja ylläpitämään mielikuvaa, että ei hänellä tai heillä opiskelijoilla ole rahaa tehdä sitä ja tätä; ikäänkuin opiskeluaikana pitäisi olla yhtälailla varaa ja mahdollisuuksia elää ja toteuttaa itseään ja tehdä samanlaisia hankintoja kuin moni ansiotulon saaja kykenee ja pystyy saamiensa palkkatuloillaan.

Sen siaan, että opiskeluaika nähtäsiin ja koettaisiin enempi välivaiheena ja sijoituksena tulevaisuuteen niin, että jos nyt opiskeluaikana on taloudellsiesti tiukkaa ja monia hankinoja joutuu lykkäämään tai ainakin mukauttamaan (hankkimaan halvempaa, tai olemaan jopa kokonaan ilman) niin opintojen jälkeen voi sitten hankkia opintojen kautta mahdollistuvien "omanalan" ansiotulojen myötä vapaammin ja ei niin tiukissa taloudellisissa raameissa itselleen, mitä nyt sitten ikinä.  

Munkin mielestäni tämä on taas aika alentavaa opiskelijoita (tai keille vastaavan elämänohjeen nyt antaakaan) kohtaan. Vaikka sanotkin että "saahan sitä jos on varaa", niin jatkossa dissaat niitä jotka kokevat ettei elämäntilanteen vuoksi ole tarpeeksi. Kai kaikki, etenkin yliopisto-opiskelijat, ymmärtävät että rahaa voi käyttää jos ja vain jos sitä on. Sanotko näin myös pienituloisille, sairaille, eläkeläisille ja pitkäaikaistyöttömille? Näistä opiskelijat usein ahkeroivat paljonkin.

Yhteisömme ongelma on valta-asemallaan pöyhistelevät ihmiset, jotka saavat jotain alentamalla muita ja kertomalla miten niiden pitäisi elää ja kokea.

Nähtävästi nykyään on normaalia (pakko) ottaa opintolainaa. Tai itse tajusin sen siinä vaiheessa, kun valmistumisen jälkeen menin pankkiin hakemaan asuntolainaa. Tietysti siinä kyseltiin tulot, omaisuus ja velat. Ja jouduin tekemään selvityksen miksi minulla ei ole (edes) opintolainaa. Miten on mahdollista? No virkailija tyytyi selvitykseen: asuin 5 vuotta soluasunnossa, opiskelin pienessä kaupungissa ja tein kesät töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei eläisi jos on mahdollisuus? 

Mun tyttäreni löysi edullisen asunnon Helsingistä, kävi 2 työssä koko yliopisto-opiskelujen ajan, reissasi paljon ja osteli mitä halusi. Ruuan sai kotoa mukaansa kun kävi viikonloppuisin joten saattoi käyttää nekin rahat vaikka ystävien kanssa ulkona syömiseen. 

Opintolainaa ei ole yhtään, opintotuki riitti palkan lisäksi ja sitäkin maksoi osan takaisin. 

Saahan sitä toki, jos ja kun on varaa. - Enemmän kai ihmeyttää se, että moni opiskeliija  tapaa usein luomaan ja ylläpitämään mielikuvaa, että ei hänellä tai heillä opiskelijoilla ole rahaa tehdä sitä ja tätä; ikäänkuin opiskeluaikana pitäisi olla yhtälailla varaa ja mahdollisuuksia elää ja toteuttaa itseään ja tehdä samanlaisia hankintoja kuin moni ansiotulon saaja kykenee ja pystyy saamiensa palkkatuloillaan.

Sen siaan, että opiskeluaika nähtäsiin ja koettaisiin enempi välivaiheena ja sijoituksena tulevaisuuteen niin, että jos nyt opiskeluaikana on taloudellsiesti tiukkaa ja monia hankinoja joutuu lykkäämään tai ainakin mukauttamaan (hankkimaan halvempaa, tai olemaan jopa kokonaan ilman) niin opintojen jälkeen voi sitten hankkia opintojen kautta mahdollistuvien "omanalan" ansiotulojen myötä vapaammin ja ei niin tiukissa taloudellisissa raameissa itselleen, mitä nyt sitten ikinä.  

Mä en varmaan ymmärtänyt sun viestiä ollenkaan.

Monet joutuu kokemaan olosuhteiden pakosta opiskeluajan tiukkana välivaiheena mutta ei se kituuttaminen koskaan ole mikään sijoitus mihinkään. 

Tiedän että tyttäreni oli onnellisessa asemassa saatuaan 2 työpaikkaa mutta toisaalta se oli myös pois opiskeluajasta. Todella rankka 4,5 v sisälsi myös 8kk opiskelua ulkomailla ennen valmistumista. Ei hän mitään saanut helpolla joten on vain oikein ja kohtuullista että raatamisen vastapainoksi pystyi sitten nauttimaan elämästä kun ei ollut taloudellisesti niin tiukkaa. Omia rahojaan käytti ja sijoitti

Mä luulen, että tuo edellinen kommentti "saahan sitä jos on varaa"  viittasi kesksuelun avaukseen, jossa kirjoittaja avauksessaan kyseli, onko normaalia, että opiskelijat elävät kuin hyvätuloiset... - Ja kyllä hän minusta oli myös oikeassa siinä, että moni opiskelija odottaa "jo" varsin keskiluokkaisia asioita osaksi opintojen aikaista elämäänsä sen sijaan että kokisi, etä ainakin osa tällaisita asioista on aiemmat sukupolvet voineet hankkia mahd. vasta opintojen jälkeen.

Se taas onko opiskeluaika pakollinen kituuttaminen mikään sijoitus lienee arvostus kysymys:  Osalle se saattaa avata silmät ja saada ymmärrystä siitä, että keskuudessamme elää myös heitä joilla on taloudellisesi tiukkaa muta joilta odotetaan panostusta ja aktiivista otetta, jos ei muuten niin opiksleun muodossa; eikö sitä tarvise suoritaa ieymäärä opintoviikkoja lukuvuoen aikana, jotta säilytää oikeutensa opintotukeen? Joillekin saattaa olla myös kuvielma että vain opiskelujen kuatta voi saada riittvän osaamisen, eä vasta opintojen jälkeen olisi "valmis" - kohaamaan nykyisen kilpailuyhteiskunnan haasteita, joista ilman opintoja ei saattaisi selvitä - ei ainakaan, ellei olsi syntyny kultalusikka suussa. (Osa aas kokee jo opiskelunkin olevan kultapossu kerhoon kuuluvien hommaa, yyliin vain parempi osaisen lapsilla olsi varaa oikeasi opiskella korkeakouluissa/ yliopistoissa)    

Mutta osa taas kokee opiekelun pakollisena välivaiheena, jonka jälkeen sien hakeutuu töihin ja elämä jatkuu sitten vain tulonsajana. Se mikä vaikeuttaa opiskeluajan näkemistä "vain" välivaiheena johuu ainakin osaksi siiä, että moni ei opinnoistaan huolimatta onnistu löyämään ja saamaan omanalansa saati minkään muunkaan alan töiä opintojensa jälkeen ja sama tai samantapainen aloudellinen tilanne jatkuu opintojen jälkeen. 

Voi myös harmittaa opintojen päättyminen koska opiskelijana oli helpompaa identifioida itsensä ulorajoitteiseksi kuin siten olla maisteri, jolle ilkutaan, että kuinka olsi pitäny ymmärtää opisella "oikeaa alaa" jotta voisi saavuttaa paremman tulotason; ikäänkuin pelkällä saavueulla utkinnolla ei olisi mitään arvoa.            

Meille se on normaalia elää niinkuin muutkin aikuiset. Opiskelemme kumpikin, mutta meillä on takana työelämää ja yrittäjyyttä. Miksi luopuisimme jo kertaalleen maksetuista hyödykkeistä? Tiukkaa tämä väliaika todellakin on mutta ulospäin kulissit on kunnossa, kiitos kysymästä.