Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä ketään, joka on saanut paniikkihäiriön/ ahdistuksen hoidettua?
12.11.2019 |
Tai en tiedä, onko kyseessä kaksi eri vaivaa: sosiaalinen ahdistus ja paniikkihäiriökohtauksen pelko. Joka tapauksessa välttelen sosiaalisia tilanteita ja suljettuja paikkoja.
Välttääkseni jotain tapahtumaa, joka tuntuu ahdistavalta, keksin vaikka mitä tekosyitä, että ei tarvitse mennä. Jos en mene, pelastun ahdistukselta, mutta tunnen itseni ihan kehnoksi ihmiseksi ja haukun itseäni. Jos menen, hermoilen monta päivää etukäteen ja itse tilaisuudessa vatsani on sekaisin ja hikoilen voimakkaasti. En kuitenkaan pelkää paniikkikohtauksia, vaan nämä fyysiset oireet ahdistavat. Ajattelen, että jotenkin nolaan itseni.
Suljetut paikat taas ahdistaa siksi, että pelkään niissä saavani paniikkikohtauksen. Tuntuu, että on pakko päästä heti pois, jos alkaa ahdistaa. Siksi en enää mielelläni matkusta metrossa.
Mistä voisi saada apua, vai täytyykö erakoitua?
Kommentit (32)
Terveelliset elämäntavat auttoi, ja se että lopetin kahvinjuonnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla stressi tuo aika ajoin esiin ahdistus/paniikkikäyttäytymisen. Terapian avulla olen hyväksynyt asian ja pyrin siihen etten anna sen rajoittaa elämää liikaa. Minulla on aina tabletti rauhoittavaa lääkettä mukana. Jos olo on epävarma, kehitän mielessäni jo tarinan miten poistun paikalta jos on pakko. Esim. migreenikohtaus tulossa, joudun valitettavasti lähtemään. Nämä itsessään helpottavat oloa. Tutuille toki kerron totuuden. Minulla on useita pelkoja kuten suljetut ja ahtaat paikat mutta myös eksyminen.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kokenut, että Jumala on paniikkihäiriöni ajan kanssa parantanut. Enää en oireile.
Kiitos Herralle! Tänne voi muutkin laittaa rukouspyynnön
Pääsin yli paniikkihäiriöstä omin neuvoin, ilman lääkkeitä. Toki en tiedä oliko kyseessä jokin tilapäinen häiriö aivokemioissa.
Kehitin erilaisia rauhoittumistekniikoita, ettei kohtaus pääsisi täysillä päälle. Hyräilyä, kotona myös tietyn kappaleen laulamista, rauhallista hengittämistä, hoin itselleni että ”ei ole mitään hätää” jne. Kumma kyllä alkoivat toimia vähitellen.
Edelleenkin monenlaiset pelot valtaavat välillä mielen ja on ns. katastrofiajatuksia, mutta ei kohtauksia kuitenkaan, niistä pääsin eroon.
lopetin viinan,aloin syömään oikein ja liikkumaan.
meni ehkä puolisen vuotta ja huomas ettei ole enää oireita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä usein noidankehä aivoissa: tulee pelottava/ahdistava ajatus tai mielikuva -ärsyke mieleen -> kyseisen ajatuksen tai mielikuvan analysointi alkaa, jolloin ahdistus kasvaa -> ahdistuksen kasvaessa ahdistavat ajatukset yltyvät entisestään -> ahdistus kasvaa entisestään
Eli siis ajatukset ja fyysinen ahdistus ruokkivat toisiaan.
Olennaista on pystähtyä hetkeen ja olla analysoimatta/vatvomatta yhtään mitään, huomion siirtäminen esim. aistihavaintoihin (mitä näet ympärilläsi, mitä kuulet ympärilläsi jne.)
Tietenkään tämä ei ole niin helppoa käytännössä. Siksi kannatta ensi hätään mennä psykiatrille ja hankkia lääkkeet. Sen jälkeen voi opetella helpommin tuota mentaalista puolta kun ei ole ihan paniikissa.
Entäs sellainen ahdistus, joka iskee nimenomaan kotona, yksin ollessa?
En ahdistu sosiaalisissa tilanteissa, vaan kun olen masentunut ja jumitan kotona.
Seinät oikeasti tulevat päälle ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päässyt eroon 95%:sesti. Kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta vajaa 10 vuotta ja aika-ajoin paniikkihäriöistä. Ainoa lääkitys mitä koskaan olen käyttänyt on ollut propral joka auttoi silloin kun tarve oli. Kyseisten ongelmien alettua, niistä oli todella vaikea päästä eroon. Edelleen on muutama ihminen, jotka saa aikaan "kauhua". Itsensä tarkkailu oli raastavaa, etukäteen pelkääminen ja häpeässä eläminen. Oireet olivat tosi fyysisiä ja näkyi voimakkaasti päällepäin. Nyt nuista ei ole kuin tieto olemassaolosta. Tietyissä tilanteissa yrittää nousta pintaan mutta olen saanut silloinkin rauhoitettua tilanteen. Isolle joukolle puhuminen virallisissa tilanteissa on tällainen peikko. Tai jos olen voimakkaan tarkkailun alaisena. Kun toimin omasta tahdosta, tilanne on päinvastainen. Olen rento ja itsevarma. Todella outoa. Itseluottamuksen korjaaminen, ihmiset ympärillä kenelle voi puhua avoimesti. Puhuminen avoimesti ongelmista on avain kaikkeen. Myöntäminen itselle että ongelma on ja se on ratkaistava. Kukaan ei ole koskaan tuominnut kun olen suuni avannut, päinvastoin. Olen ollut rohkea ja inhimillinen. Myös positiivinen suhtautuminen kaikkeen auttaa. Negatiivisuus ja vihan lietsominen aiheuttaa ongelmia. Panostaa niihin asioihin joista tulee hyvä olo. Niihin ihmissuhteisiin, harrastuksiin jne. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on kaiken a ja o. Alkoholi on minulle myrkkyä, samoin kahvi... silti sitä juon mutta vähän. Väsymys myöskin. Unen merkitys korostuu jotta jaksaa nähdä asiat positiivisina. Monimutkaisia asiota ja kaikilla varmaan eri syistä ilmeneviä ongelmia. Uskon että moni asia ratkaistavissa rohkeudella myöntää ongelma sekä itselle että muille. Lääkkeistä en itse niin tiedä.
Kirjoitin tänne jo aiemmin omasta paranemisesta mutta palaan nyt vielä asiaan. Minusta tuntuu ihan käsittämättömältä se että ihmiset kärsivät vakavista psyykkisistä oireista jotka rajoittavat elämää, mutta eivät suostu lääkkeisiin eivätkä terapiaan. Silti parantua pitäisi. Jos omat keinot ei riitä, sitten otetaan vastaan lääkärin ohjeet tai kärsitään hiljaa. Ehkä julmasti sanottu mutta miettikää tilannetta somaattisen oireen kohdalla. Ihmisellä on selvästi jalka murtunut. Hän yrittää hoitaa sitä kotona mutta se turpoaa ja muuttuu siniseksi eikä kestä enää yhtään astumista. Ihminen sanoo että hän ei kyllä haluaisi kipsiä tai kipulääkettä, mutta että mitenköhän hän nyt voisi parantua ettei loppuelämä menisi pilalle. No kipsillä ja kipulääkkeellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen parantunut vaikeasta paniikkihäiriöstä,lääkitystä rukousta käytettiin apuna. Sanan ja rukouksen illassa Jumala kosketti päästä varpaisiin.... oli kuin ukkosen salama olisi iskenyt
Olen kokonaan parantunut ihan hullusta paniikki ja pelko kohtauksista!
Esimerkkejä oireistani: En pystynyt ajamaan, istumaan, nukkumaan, nielaisemaan ja välillä hengittämään.. kävin lääkäreissä, kaiken näköisissä testeissä, terapiassa ja otin yrttilääkkeitä jne. Lääkäri totesi että olen tulossa hulluksi.
Vaikeinta aikaa koko elämäni aikana!
Ihan uskomatonta uskoa mitä koin...
MENIN KOTIIN JA ITKIN KOKOPÄIVÄN HUUTAEN JUMALALLE ! Että en voi näin elää elämääni! LUPASIN PALVELLA HÄNTÄ KOKO ELÄMÄNI JOS VAIN VAPAUTTAISI TÄSTÄ KAMALASTA OLOSTA!
JA HÄN VAPAUTTI!
Alue: Aihe vapaa
Mä oon kokenut, että Jumala on paniikkihäiriöni ajan kanssa parantanut. Enää en oireile.