Kysymys muunsukupuolisista (toivon asiallista keskustelua vaikka kysymykseni voikin olla tyhmä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat transsukupuoliset ovat kokeneet jo lapsena olevansa vastakkaista sukupuolta. Lisäksi noissa tutkimuksissa käydään kattavasti läpi mielenterveydelliset asiat, ei siellä teinitytöt pääse korjausprosessiin sen takia että tissit ja menkat ahdistaa.

Ehkä jotkut yksittäiset pääsee noiden seulojen läpi.

Tiedän tapauksen jossa transsukupuoliselle määrättiin hoitojen ehdoksi laihduttaminen, että nähdään oliko hänen dysforiansa seurausta lihavuudesta eikä sukupuolesta. Tällä henkilöllä oli syömishäiriöhistoria ja laihduttaminen vain pahensi sitä entisestään. Lääkärit vaativat aina ihmistä todistamaan että on "oikeasti" transsukupuolinen.

Kaveriltani kysyttiin, miten hän masturboi ja mitä ajattelee masturboidessaan. Siinä haettiin kai sitä, asettuuko miehen vai naisen asemaan ja se sitten muka todistaa, että on transsukupuolinen tai ei ole.

Tällaista on transsukupuolisen elämä ennen sukupuolenkorjausta. Joutuu käymään monella eri lääkärillä todistelemassa asiaansa, ennen kuin lääkärit suostuvat määräämään hormonihoitoja ja leikkauksia.

En usko, että yksikään ihminen pääsee hoitoihin "turhaan". On se seula niin kova.

Seulominen on tärkeää, koska on ihan oikeasti ihmisiä jotka eivät ole väärässä kropassa, vaikka niin kokevatkin hetkellisesti. Aika karmeaa, jos kaikki pääsisivät suoraan leikeltäväksi ja sitten osalla olikin kyse vain ohimenevästä henkisestä kriisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän lähtökohtaisesti ihmisiä sellaisina kuin miltä he näyttävätkin. Ei ole minun asiani selvittää sitä, että oletko mielesi sisällä jotain ihan muuta kuin miltä fyyisesti näytät ja ruveta sitä arvuuttelemaan ja käyttämään jotain jargonia. Sinä varmaan korjaat sitten, jos menee pieleen. Jos edes koskaan kohtaan elämässäni sinunkaltaistasi.

Eli hyväksyt prosessin läpikäyneet naisiksi ja miehiksi.

Kyllä, jos näyttävät siltä kuin on tarkoituskin.

Millaist ovat muunsukupuolisen sukupuolielimet? Olisiko kuvaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusheterosta tuntuu, että useat muunsukupuoliset ja nämä muut nimikkeet, joista en ymmärrä oikein mitään, ovat itsekin jotenkin ulkona ja irronneena omasta seksuaalisuudestaan. Siitä tehdään kauhean monimutkaista ja sekavaa, tuntuu, että välillä eivät ole itsekään kärryillä eri termien ja halujensa kanssa.

Olisiko nyt tullut aika vetää hiukan henkeä ja alkaa miettiä asioita helpomman kautta, ei seksi ja seksuaalisuus ole niin monimutkainen ja erikoinen juttu.

Mitä erityisemmäksi seksuaalisuuden ja oman sukupuolensa kokee ja tekee sitä vaikeampaa on saada siitä luontevaa ja tyydytystä tuottavaa, jos nyt ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tuntuu usein, että koko ajan vain mennään enemmän kohti erikoisuutta ja erilaisuuden korostamista.

Ja aina vaan menee vaikeammaksi, niin henkisesti kuin fyysisesti.

Juu, kyllä tärkeintä on, että muut ihmiset ajattelevat sinun tunteitasi ja hämmennystäsi ennemmin kuin omaa identiteettiään. Tärkeintä on toki, ettei perushetero joudu kokemaan sekavuutta.

Ei, kun tämähän menee ihan päinvastoin. Jollain minimaalisella osalla väestöstä on jonkinlaisia kehityshäiriöitä, joiden johdosta biologinen sukupuoli ei ole kehittynyt normaalisti. Tämän takia sitten siitä omasta ahdingosta tehdään koko identiteetti, jopa urakin joskus ja aletaan syyllistää normaalia valtaosaa siitä, miten heidän jokapäiväinen elämänsä loukkaa ja ahdistaa. Meidän muiden arjessa puurtavien ihmisten pitäisi nyt alkaa vielä teidänkin mielennepahoittamisia miettiä ja muuttaa kaikki omat käytäntömme siksi, että alle yksi sadasta ihmisestä ei synny normaalina.

Tämä on yksi yleinen stereotypia transsukupuolisista, joka ei usempien kohdalla pidä paikkaansa. Sinuna välttäisin määrittelemästä, kuka on "normaali", ja olisin vain empaattinen niitä kohtaan joiden ideniteettiä et ehkä ymmärrä.

MInulla on transsukupuolinen läheinen ystävä, joka on käynyt sukupuolenkorjauksen läpi. Hän näyttää mieheltä, hänellä on miehen hormonit ja miehen ääni. Kukaan ei epäilisi että hän on transsukupuolinen, useimmilla se ei näy päältä. Tämä ystäväni on pyytänyt, etten kerro ihmisille hänen transsukupuolisuudestaan, ellei hän itse halua siitä puhua.

Joskus puhumme hänen sukupuolestaan, joskus emme. Se ei ole todellakaan hänen koko identiteettinsä ja elämänsä.

Ja mitä tuohon uraan tulee, niin epäilen suuresti että joku olisi saanut transsukupuolisuuden takia elantonsa. Asia on usein päinvastoin. Tiedän transnaisen, joka joutui vaihtamaan alaa kahdesti, koska ihmiset suuttuivat kun tajusivat että hän on trans. Eivät halunneet tulla transnaisen ravintolaan, vaan antoivat Yelpissä niin huonot arvostelut että ravintola meni konkkaan. Hän menetti myös asuntonsa, koska vuokraisäntä ei halunnut vuokrata transnaiselle. Transsukupuolisten elämä ei oikeasti ole pelkkää "mielensä pahoittamista" ja itsekorostusta.

Normaali tarkoittaa yksinkertaisesti sitä mitä yleensä tapahtuu, mikä on todennäköisesti odotettavissa ja enemmistössä tapauksista totta. En tarkoita, että epänormaali olisi jotenkin vähempiarvoinen, mutta ihan selkeä normaali on kuitenkin olemassa tässä asiassa.

Uralla tarkoitin enemmän sitä, että tästä oikeuksien kohkaamisesta ja julkisesta loukkaantumisesta on moni päässyyt julkisuuteen ja tekemään sillä elantoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat transsukupuoliset ovat kokeneet jo lapsena olevansa vastakkaista sukupuolta. Lisäksi noissa tutkimuksissa käydään kattavasti läpi mielenterveydelliset asiat, ei siellä teinitytöt pääse korjausprosessiin sen takia että tissit ja menkat ahdistaa.

Ehkä jotkut yksittäiset pääsee noiden seulojen läpi.

Tiedän tapauksen jossa transsukupuoliselle määrättiin hoitojen ehdoksi laihduttaminen, että nähdään oliko hänen dysforiansa seurausta lihavuudesta eikä sukupuolesta. Tällä henkilöllä oli syömishäiriöhistoria ja laihduttaminen vain pahensi sitä entisestään. Lääkärit vaativat aina ihmistä todistamaan että on "oikeasti" transsukupuolinen.

Kaveriltani kysyttiin, miten hän masturboi ja mitä ajattelee masturboidessaan. Siinä haettiin kai sitä, asettuuko miehen vai naisen asemaan ja se sitten muka todistaa, että on transsukupuolinen tai ei ole.

Tällaista on transsukupuolisen elämä ennen sukupuolenkorjausta. Joutuu käymään monella eri lääkärillä todistelemassa asiaansa, ennen kuin lääkärit suostuvat määräämään hormonihoitoja ja leikkauksia.

En usko, että yksikään ihminen pääsee hoitoihin "turhaan". On se seula niin kova.

Seulominen on tärkeää, koska on ihan oikeasti ihmisiä jotka eivät ole väärässä kropassa, vaikka niin kokevatkin hetkellisesti. Aika karmeaa, jos kaikki pääsisivät suoraan leikeltäväksi ja sitten osalla olikin kyse vain ohimenevästä henkisestä kriisistä.

Ihan höpöhöpöä koko "seulat", eihän kukaan voi olla väärässä kropassa, muuten olisi olematta kokonaan.

Kaikenlaista hömppää sitä on setan painostuksesta Suomenkin terveydenhuoltoon tuotu, kun aika pitäisi käyttää sairaiden parantamiseen, eikä itseensä tyytymättömien kauneushoitoihin.

 

Kymmenen vuoden päästä ihmetellään, miten on mahdollista että täälläkin silvottiin ihmisten genitaaleja ja syötettiin niille hormoneita, kun olivat päästään sekaisin.

Sitten mietitään kuka maksaa korvauksia ja kelle.

Hohhoijaa.

Kannattasko vähän miettiä, mitä Amerikan hömppää aletaan purematta niellä ja mitä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatellaan asia käänteisesti (ja huom, sanon tämän nyt ihan ystävällisesti) eli seksuaalienemmistöt = heterot ja sukupuolienemmistöt = cissukupuoliset, eli henkilöt, jotka eivät ole transihmisiä. Ovatko nämä aina sama asia? Eli jos olet cissukupuolinen olet automaattisesti hetero? Ei, et ole.

Näissähän menee ihan sekaisin, luulin jo oppineeni että cis = transuja, mutta ei ookkaan. Eli cis on transujen alajaosto ?

Onkohan tähän olemassa jotain vuokaaviota, jossa olisi nämä kaikki ja vaikka ihan laatikoista viivat toisiinsa mitkä voi yhdistää ja mitkä ei. Lapsetkin aika useasti vedetty mukaan niin miten tämä selitetään Pekka ja Maija 8 v:lle, ilman että aiheuttaa hämmennystä ?

Voidaan toki sopia, että cis on transihmisten alajaosto.

Muistuu taas mieleen se 90-luvun alkupuolella lukemani mielipidekirjoitus, jossa toivotettiin kaikki homot, lesbot, bit ja heterot helvettiin. Kun eihän meille "normaaleille" Voi olla omaa sanaa, niin sen oudon sanan on pakko olla jotain siihen liittyvää.

Normaalille on turha keksiä mitään termiä, se on tarpeetonta koska normaali on se perusodotus, johon suurin osa tapauksista kuuluu. Oikeastaan aika harvassa asiassa on näin marginaalinen osuus poikkeavia, kuin trans-asiassa. Ongelma lienee siinä, että normaali-sanalla on konnotaatio että se olisi parempi verrattuna epänormaaliin, mutta eihän se sitä automaattisesti tarkoita. Minulle nämä ovat arvoneutraaleja sanoja, jotka kuvaavat vain asioiden esiintymissuhdetta toisiinsa nähden.

Eli jos koen olevani John Holmes mieleltäni, mutta fyysiset avut ei täsmää kuvitelmaani niin tulisiko verorahoista tämä kustantaa minulle ? Xanoreitakin joutuu nappaamaan ennekuin menee yleiseen uimahalliin ahdistuksen vuoksi :( Samoin kesällä ohuemmissa vaatteissa huomaan kuinka vastaatulijat tuijottavat juuri sinne ilkkuen mielessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vain minun umpimielinen mielipiteeni,mutta minulla on ns oikeana naisena siihen oikeus.

Naiseksi itsensä kokeva ja naisen sukuelimet jne itselleen leikkauttanut mies voi olla piirteiltään ja olemukseltaan nainen.Mutta ei aito ja OIKEA nainen.Vain naiseksi ulkoisesti ja sisäisesti syntynyt voi olla oikea nainen.Leikelty on keinotekoinen nainen.

Eipä asia minua sen kovemmin hetkauta kun ei arjessa tarvi mitään oikea/ei oikea-luokitelmia yleensä tehdä.

Mutta kyllä sillä nyt esim heteromiehille on merkitystä onko uusi naisystävä syntyjään nainen vai leikattu nainen.

Siksi minusta nämä naisesta mieheksi miehestä naiseksi,tai muunsukupuolisuusjutut on vain todella kieroutuneita.Ollaan vain leikeltyjä/hyvin hämmentyneitä ihmisiä.

Hauskinta on se, kun teikäläisten mielestä jokaisen pitäisi saada olla juuri sellainen kuin on, transpojan pitäisi olla se omanlaisensa nainen, maskuliininen, vaikka naisia vihaava, lesbo, mieheksi pukeutuva, perimiehinen, mutta tämä on kuitenkin nainen, omanlaisensa nainen. Koska naiseus on sitä, että sinulla on p*llu. Ei ole mitään oikeaa naiseutta, se ei ole mikään kokemus vaan fakta. Mutta sitten kun puhutaan transnaisista naiseus onkin syvällä sisimmässä oleva tunne eikä riipu siitä mitä jalkojen välissä on. Silloin ei saakaan olla se omanlaisensa nainen vaan se on "oikeiden naisten" tiukasti määrittelemä.

Tässä tullaan taas siihen, että puhutaanko biologisesta naiseudesta vai tunnepuolen sykkyrämykkyrästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, rauhoittuminen nyt ensiksikin tarkoitti sitä, että normihetero kun itse ihan rauhassa kantaa kehonsa ja seksuaalisuutensa tekemättä siitä numeroa tai ilmoittamatta, että niin muuten olen sitten hetero.

Jotenkin ei sillon vain usko, että nämä muunsukupuoliset, transsukupuoliset ja muut olisivat kovin rauhallisia tai eivät olisi ahdistuneita omasta itsestään koska siitä täytyy tehdä niin kovin erikoista ja vaikeaa (vaikeaselkoista).

Jos olisi sinut asian kanssa niin silloin myös se näkyisi ja näyttäisi siltä meille muille.

Mutta nyt kun ei se näy tai näytä siltä, sorry siitä.

Miksi me emme sitä saisi sanoa ääneen?

Miksi se mielipiteen sanomisen oikeus teillä "muilla", mutta ei meillä "taviksilla"?

Suurin osa transtaustaisista kävelee sinua kadulla vastaan matkalla töihin tai kauppaan tekemättä itsestään mitään numeroa. Eivät transtaustaiset halua useimpien tietävän heidän taustaansa. Heterouttaan he eivät huutele, koska se on lähtökohta, toki heissä on homoja ja lesbojakin. Muunsukupuolisen sitten on vähän pakko tehdä ns. numero itsestään, koska mistä muuten tietäisit asian? Etkö itse koskaan korjaisi, jos sinua kutsuttaisiin jatkuvasti mieheksi, jos olisit nainen, lesboksi tai homoksi, vaikka olet hetero?

Minkälaisissa tialnteissa ja kuinka usein nämä asiat edes tulevat esille? Siksi kai tämä tuntuu niin kohtuuttomalta kohkaamiselta, kun tällaisena normina ei ymmärrä että miksi minun pitäisi tietää vaikka junavaunussa olevista henkilöistä että minkälaisena jokainen itseään päänsä sisällä pitää? Miten sitä pitäisi minun ilmentää? Ja sitten jos ollaan niin intiimissä tilanteessa, että tällainen tulee ylipäänsä puheeksi, niin en näe järkeä siinä että joka kerta olettaisin että tuo ihminen voi nyt olla mitä vaan, vaikka ihan naiselta näyttää. Kun 998 kertaa tuhannesta ihminen on juuri sitä, miltä näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että on ihmisiä, jotka haluavat aina olla jotain muuta mitä oikeasti ovat, paeta itseään.

Ei, vaan haluavat nimenomaan olla sitä mitä oikeasti ovat.

Nämä narsistiset transihmiset ei poikkea mitenkään muista kehonmuokkauspakkomielteisistä, haluavat vain mennä muokkauksessaan pisimmälle.

Elämme sairaita aikoja. Mikään ei riitä.

Kuvittele että heräisit huomenna toisensukupuolisessa kehossa. Ihan vaan maagisesti. Ja kaikkien mielestä olisi selvä että olet aina sellainen ollutkin. Muuttuisitko sinä? Tarkoitan sinun itseäsi, sitä sinua joka asuu pääkopassasi. Muuttaisiko vieraaseen kehoon joutuminen sinut ihan eri ihmiseksi?

Minulle tapahtui jotakin kun olin alkio äitini kohdussa. Kauan ennen kuin osasin edes hengittää, aivoni jostain syystä saivat testosteronikylvyn. (Naisten munasarjat tuottavat testosteronia, miesten kivekset tuottavat estrogeeniä, ne vain tuottavat normaalisti sitä toista enemmän kuin toista, mutta raskaus saa munasarjat joskus vähän sekoamaan hormonintuotannossa.) Siksi minusta tuli poika tytön kehossa. Myöhemmin mies naisen. Koska aivojen rakennetta ei osata vielä korjata, mutta kehon osataan jo enimmäkseen, pitäisikö minun kärsiä masennuksesta ja ahdistuksesta koko elämäni vain sinun mielipiteidesi tähden? Vai pitäisikö sinun ehkä huolehtia omasta elämästäsi ja antaa minun elää omaani?

Mikä aivorakenteessasi on sellaista, että se tekee sinut mieheksi? Olisiko tämä nähtävillä ihan objektiivisesti, että se kudos on eri paria muun kehon kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Eli jos koen olevani John Holmes mieleltäni, mutta fyysiset avut ei täsmää kuvitelmaani niin tulisiko verorahoista tämä kustantaa minulle ? Xanoreitakin joutuu nappaamaan ennekuin menee yleiseen uimahalliin ahdistuksen vuoksi :( Samoin kesällä ohuemmissa vaatteissa huomaan kuinka vastaatulijat tuijottavat juuri sinne ilkkuen mielessään.

Itse koen olevani koira ja on valtava epäkohta, että palkkatulojani verotaan ihmisten lailla ja en saa tehdä tarpeitani julkisilla paikoilla. Jos koiravero palautetaan, muutun kissaksi.

Hyvä kysymys, mistä tietää että on muunsukupuolinen? Riittääkö että julistautuu sellaiseksi? Sillä statuksella tuntuu nykyisin saavan kaikenlaista erityiskohtelua joten haluan itsekin julistautua sellaiseksi. Tähän asti olen ollut heteromies mutta nyt alkoi tuntua siltä että olenkin muunsukupuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse trans-muunsukupuolinen (ja a-seksuaali, mutta se ei ole olennaista), syntynyt tyttölapseksi jne., mutten itseäni koskaan tytöksi tai naiseksi tuntenut, ennen puberteettiä olin "yksi pojista" ihan luontevasti. Sitten n. 20 vuotta myöhemmin tajusin että on muitakin ihmisiä joille oman kehon sukupuoli on vieras, etten olekaan ainoa joka kokee näin, ja terapeutille aikani puhuttuani pääsin virallisiin tutkimuksiin asian tiimoilta, jossa minulle selvisi vielä sekin että oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin vain mies tai nainen. Joten nykyisin jos joku kysyy, kerron olevani 75% mies, 25% ei-nainen. Eli virallisesti sukupuolidiagnoosinani ei ole transsukupuolisuus (100% mies) vaan "muu sukupuoli-identiteetin häiriö", jos oikein muistan, mikä tarkoittaa sitä muunsukupuolisuutta.

Ja muuten jos joku irvailee että "se on vaan sun päässä" tai että "vaan ajattelet olevasi" - niin onkin ja niin ajattelenkin. Samalla tavalla se sinun itsesi on vain sun päässä ja vain ajattelet olevasi sitä mitä väität. Erona on se, että minun identiteettini on kartoitettu niin tarkoilla testeillä ja haastatteluilla, että parempaan ei pystytä ennen kuin telepatia keksitään. Mitäs todisteita sinulla on omasta identiteetistäsi? Minulla on sentään mustaa valkoisella.

Ja tosiaan, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, jos joku ei ole vielä tälle vuosituhannelle päässyt. En ole ikinä ollut kiinnostunut naisista, vain miehistä, joten saa sanoa homoksi jos haluaa, vaikka a-seksuaalinen (mikä omalla kohdallani EI tarkoita sitä etten nauttisi seksistä tai haluaisi seksiä - jälkimmäinen nimeenomaan siksi että nautin siitä :-P) pohjimmiltani olenkin.

Nämä jutut ovat yhtä monenlaisia kuin ihmisetkin, eikä kaikkien kokemus sovi palikkatestimäisen yksinkertaisesti tarkasti rajattuihin lokeroihin, se vaan pitää joskus hyväksyä. :-)

Tässä se teidän virhe juuri tuleekin esiin. Näin normiheterona voin kertoa, että sukupuoli-identiteettini ei todellakaan ole kiinni siitä, mitä ajattelen olevani. En ajattele koskaan tietoisesti olevani mies, minä vain olen sitä ja piste. Toki olen yksilöllinen mies, mutta kehossani luonnollisesti jylläävät mieshormonit tekevät sen, ettei minun tarvitse esittää miestä, vaan miehinen tapa elää ja olla tulee ihan luonnostaan. Se on niin yksinkertaista. Tuo teidän pelleilynne vain paljastaa sen, että teille tämä touhu on tosiaan vain leikkiä, leikitte eri sukupuolia ja siksi luulette että me normitkin leikimme. Se vain kertoo siitä, että teillä ei ole kaikki ihan kohdillaan. Enkä tarkoita tätä pahalla. Te vain olette vähän hukassa ja toivon että se suunta jollain tavalla löytyy.

Sitä en kiellä, etteikö olisi lisäksi vielä tiettyjä sosiaalisia käsityksiä siitä, minkälainen miehen tai naisen pitää olla, mutta se on sitten jo eri kerros tässä täytekakussa. Se on kulttuurillinen asia, eikä se vaikuta siihen, mitä testosteroni minussa tekee.

M49 kirjoitti:

Hyvä kysymys, mistä tietää että on muunsukupuolinen? Riittääkö että julistautuu sellaiseksi? Sillä statuksella tuntuu nykyisin saavan kaikenlaista erityiskohtelua joten haluan itsekin julistautua sellaiseksi. Tähän asti olen ollut heteromies mutta nyt alkoi tuntua siltä että olenkin muunsukupuolinen.

Tieteellisesti korrekti tapa olisi puhua sukupuoli-identiteetistä, mutta vähemmistöt eivät halua alentua tähän, koska se tekisi heidän kokemuksestaan juurikin kokemuspohjaista. Se kuulostaa tosi lattealta verrattuna kohdun sisällä tapahtuneisiin testosteronikylpyihin, mikä tarinana lähentelee jo raamattumaisia mittakaavoja.

Minusta ei vaadi mitenkään valtavasti mielikuvitusta tai aivokapasiteettia hyväksyä ajatus, että ihminen voi tosiaan syntyä väärään kroppaan. Kun miettii sikiönkehityksen vaiheita ja mitä kaikkea siinä voi mennä pieleen aina fyysisistä kehitysvammoista lähtien, niin miksei voisi käydä tällainenkin kehityshäiriö, että menee niin sanotusti piuhat ristiin? Ihmisaivot ja niiden kehittyminen ei ole ihan yksinkertainen juttu kuitenkaan. On suorastaan ihme, että meistä niinkin selkeä valtaosa syntyy ihan normaaleina, ilman mitään poikkeamia tai syndroomia. Olisi hyvä päästä keskustelussa eteenpäin sille tasolle, että kaikki hyväksyisivät että näinkin voi käydä, sen jälkeen voitaisiin keskittyä siihen että miten asian kanssa parhaiten tullaan toimeen. Sellainen "et sinä ole mies/nainen" -jankkaus ei johda yhtään mihinkään.

Toki samalla täytyy pitää mielessä, että aina ei ole kyse tästä, vaan joskus on ihan vain henkisen puolen ongelma identiteetin kanssa ja näitä ei pidä sekoittaa tähän. Vaikeus on varmaan siinä, miten saadaan selville että kummastako on kyse.

Ja minä olen ihan tavallinen heteromies, jos se on tässä oleellista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei vaadi mitenkään valtavasti mielikuvitusta tai aivokapasiteettia hyväksyä ajatus, että ihminen voi tosiaan syntyä väärään kroppaan. Kun miettii sikiönkehityksen vaiheita ja mitä kaikkea siinä voi mennä pieleen aina fyysisistä kehitysvammoista lähtien, niin miksei voisi käydä tällainenkin kehityshäiriö, että menee niin sanotusti piuhat ristiin? Ihmisaivot ja niiden kehittyminen ei ole ihan yksinkertainen juttu kuitenkaan. On suorastaan ihme, että meistä niinkin selkeä valtaosa syntyy ihan normaaleina, ilman mitään poikkeamia tai syndroomia. Olisi hyvä päästä keskustelussa eteenpäin sille tasolle, että kaikki hyväksyisivät että näinkin voi käydä, sen jälkeen voitaisiin keskittyä siihen että miten asian kanssa parhaiten tullaan toimeen. Sellainen "et sinä ole mies/nainen" -jankkaus ei johda yhtään mihinkään.

Toki samalla täytyy pitää mielessä, että aina ei ole kyse tästä, vaan joskus on ihan vain henkisen puolen ongelma identiteetin kanssa ja näitä ei pidä sekoittaa tähän. Vaikeus on varmaan siinä, miten saadaan selville että kummastako on kyse.

Ja minä olen ihan tavallinen heteromies, jos se on tässä oleellista.

Jotta tällainen tilanne voitaisiin myöntää faktaksi, pitäisi olla edes jonkinlainen käsitys siitä, mitkä piuhat siellä menevät ristiin. Kukaan ei nyt tunnu tietävän edes, missä ne piuhat normaalilla ihmisellä menevät, joten vaikeaa kai niiden piuhojen häiriöitä ja syitäkään on löytää. Kyllä ihmiset kuitenkin pääsääntöisesti sen saman kaavan mukaan kehittyvät.

Vaikka olisi ajatusleikin tasolla ihan mahdollista, että ihminen syntyisi esim peräreikä poskessaan, tällaista ei kuitenkaan jostain syystä ole koskaan käsittääkseni oikeasti todennut. Siksi ei voida pitää ihan mitä tahansa selityksiä ainakaan kovin todennäköisinä, ellei niitä kukaan havaitse.

Kyllä aika useilla kuitenkin nämä täällä puhutut ongelmat liittyvät henkiseen puoleen, sanotaan mitä sanotaan. Niin kummallisia ja sekavia ovat selitykset. Kuvaahan jo jotain tuo satojen eri termien sekamelska josta kukaan ei ole selvitellä, eivät he itsekään.

Ei tuollaista pikkunyansseihan perustuvaa nimikehirviömäärää kukaan hallitse eikä ole tarpeen.

Jos asia olisi järkeen käyvä niin selittäisi paljon suppeammalla nimikkeistöllä.

Mutta kun siinä ei ole päätä eikä häntää niin ei ole myöskään termeillä.

Vaikka sitä ei haluaisi itse tunnustaa (miksi?) Niin luulisi olevan helpompaa hoitaa ensin kaikilla tavoin muilla keinoin kuin alkaa syödä nuorena hormoneita. Ja antaa leikellä itseään.

Mikä siinä on vastarinnan syy?

Mitä siinä oikeastaan häviäisi? Jos ensin kokeilisi? Pikemminkin voittaisi. Ongelma saattaisi ratketa ilman rankkoja ja miltei peruuttamattomia muutoshoitoja.

Miksi nämä ihmiset niin vahvasti kieltävät henkiset ongelmat ja eivät halua kokeilla terapiaa ja muita pehmeämpiä keinoja?

Sitä en vaan käsitä.

Pohjautuuko tämä nykyinen genderideologia siis johonkin kehosta erillään olevaan sukupuolisieluun, joka mätsää kehon kanssa tai ei? Johonkin eetteriolemukseen?

Toisaalta puhutaan myös, ettei keholla ole sukupuolta. Että voi olla ladypenis ja mies voi menstruoida ja synnyttää.

Että sukupuoli on enempi kulttuurisia stereotyyppejä, vaatteita, meikkejä ja käytösmalleja. Eivätkö nämä ole aika hatara perusta millekään identiteetille? Miksi rakentaa identeettiään sukupuolistereotypioiden varaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei halua leikkauksia, mutta toistaiseksi ei ole parempaa hoitokeinoa siihen, että tuntee sukupuoltaan ilmentävät kehon osat vierasesineinä lopun ikäänsä. Eikä silmä totu eikä niitä tunne omikseen. Monet masentuu, käyttää päihteitä, viiltelee näitä alueita tai ajautuu itsemurhaan. Ihmisiä ei voi olla hoitamatta ja auttamatta vain koska aihe hämmentää.

Viiltelee näitä alueita?? Tervettä tuo ei ole, johtui mistä syystä tahansa =( 

En minäkään pidä muutamasta isosta luomesta, sellaisesta noitasyylästä, tiedäthän. Mutta ei kyllä tule mieleenkään viillellä noita "vierasesineitä".

Pahasti on asiat monilla pielessä kun ahdistuvat noin, mutta sukuelimien silpominen ei ole oikeasti ratkaisu.

Kyllä leikkaus on monille ainoa, harkittu ja viimeinen ratkaisu, joka poistaa kehodysforian ja sen pahimmillaan kuolemaan johtavat elinikäiset oireet. Ole hyvä ja keksi parempi ratkaisu (mielellään hoitovasteeltaan yhtä toimiva), ennen kuin alat kieltämään hoidon sitä tarvitsevilta ihmisiltä.

Jos sinun luomesi nostaisi itsemurhariskiäsi ja estäisi normaalin elämänlaadun niin monta vuosikymmentä menisi, että sen poistaminen alkaisi tuntua hyvältä päätökseltä?