Kysymys muunsukupuolisista (toivon asiallista keskustelua vaikka kysymykseni voikin olla tyhmä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi ei lesbo, koska lesboudessa on kyse kahden naisen suhteesta. En itse ole muuns. vaan transmies, ja tuntuisi tosi oudolta, jos minua ja vaimoani kutsuttaisiin lesboiksi, koska kumpaakaan meistä ei kiinnosta lesboseksi ja olemme heteroita, vaikka siis valitettavasti molemmilla ne naistyypilliset värkit löytyykin. Nuorena luulin olevani lesbo, vaikken edes kiihottunut naisista, mutta luulin että näin se vaan menee.

Miten kaksi naista tai naisen sukupuolielimet omistavaa, voi harrastaa heteroseksiä? Eikös se oo aina lesboseksiä.

Ymmärrän kysymyksesi. Mutta seksuaalisuus on korvien välissä. Kumpikaan meistä ei kiihottuisi, jos harrastaisimme "perinteistä" lesboseksiä. En nyt avaa tätä sen tarkemmin, kun en itsekään tiedä :D Edustan myös sellaista ulkonäköä (miehen näköinen) , ettei yksikään lesbo kiinnostuisi minusta.

No minäpä selitän sinulle että mistä se johtuu. Lesbous on niin pitkälle miehille pornon kautta seksualisoitua performanssia, että ihan aidot lesbot kokevat koko käsitteen ja konseptin etovana ja tunkeilevana. Pelkästään koko sana "lesbo" herättää negatiivisia mielikuvia jopa lesboissa itsessään, eikä syyttä. Siksi lähdetään tähän ihmeelliseen muunsukupuolisuus-sähläykseen mukaan jotta oltaisi "ihan mitä tahansa muuta kuin lesboja".

Kun itse vielä uskoin muunsukupuolisuushömppään, tuo oli syynä. Meni pitkään oppia irti tiukkaan istutetusta ajatusmaailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse trans-muunsukupuolinen (ja a-seksuaali, mutta se ei ole olennaista), syntynyt tyttölapseksi jne., mutten itseäni koskaan tytöksi tai naiseksi tuntenut, ennen puberteettiä olin "yksi pojista" ihan luontevasti. Sitten n. 20 vuotta myöhemmin tajusin että on muitakin ihmisiä joille oman kehon sukupuoli on vieras, etten olekaan ainoa joka kokee näin, ja terapeutille aikani puhuttuani pääsin virallisiin tutkimuksiin asian tiimoilta, jossa minulle selvisi vielä sekin että oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin vain mies tai nainen. Joten nykyisin jos joku kysyy, kerron olevani 75% mies, 25% ei-nainen. Eli virallisesti sukupuolidiagnoosinani ei ole transsukupuolisuus (100% mies) vaan "muu sukupuoli-identiteetin häiriö", jos oikein muistan, mikä tarkoittaa sitä muunsukupuolisuutta.

Ja muuten jos joku irvailee että "se on vaan sun päässä" tai että "vaan ajattelet olevasi" - niin onkin ja niin ajattelenkin. Samalla tavalla se sinun itsesi on vain sun päässä ja vain ajattelet olevasi sitä mitä väität. Erona on se, että minun identiteettini on kartoitettu niin tarkoilla testeillä ja haastatteluilla, että parempaan ei pystytä ennen kuin telepatia keksitään. Mitäs todisteita sinulla on omasta identiteetistäsi? Minulla on sentään mustaa valkoisella.

Ja tosiaan, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, jos joku ei ole vielä tälle vuosituhannelle päässyt. En ole ikinä ollut kiinnostunut naisista, vain miehistä, joten saa sanoa homoksi jos haluaa, vaikka a-seksuaalinen (mikä omalla kohdallani EI tarkoita sitä etten nauttisi seksistä tai haluaisi seksiä - jälkimmäinen nimeenomaan siksi että nautin siitä :-P) pohjimmiltani olenkin.

Nämä jutut ovat yhtä monenlaisia kuin ihmisetkin, eikä kaikkien kokemus sovi palikkatestimäisen yksinkertaisesti tarkasti rajattuihin lokeroihin, se vaan pitää joskus hyväksyä. :-)

Tässä se teidän virhe juuri tuleekin esiin. Näin normiheterona voin kertoa, että sukupuoli-identiteettini ei todellakaan ole kiinni siitä, mitä ajattelen olevani. En ajattele koskaan tietoisesti olevani mies, minä vain olen sitä ja piste. Toki olen yksilöllinen mies, mutta kehossani luonnollisesti jylläävät mieshormonit tekevät sen, ettei minun tarvitse esittää miestä, vaan miehinen tapa elää ja olla tulee ihan luonnostaan. Se on niin yksinkertaista. Tuo teidän pelleilynne vain paljastaa sen, että teille tämä touhu on tosiaan vain leikkiä, leikitte eri sukupuolia ja siksi luulette että me normitkin leikimme. Se vain kertoo siitä, että teillä ei ole kaikki ihan kohdillaan. Enkä tarkoita tätä pahalla. Te vain olette vähän hukassa ja toivon että se suunta jollain tavalla löytyy.

Sitä en kiellä, etteikö olisi lisäksi vielä tiettyjä sosiaalisia käsityksiä siitä, minkälainen miehen tai naisen pitää olla, mutta se on sitten jo eri kerros tässä täytekakussa. Se on kulttuurillinen asia, eikä se vaikuta siihen, mitä testosteroni minussa tekee.

Tietenkään tavallinen cissukupuolinen ei juurikaan ajattele olevansa mies tai nainen. En minäkään esimerkiksi 80-luvulla koskaan ajatellut olevani esimerkiksi valkoihoinen tai koulussa ymmärtänyt olevani ei-oppimisvaikeuksista kärsivä. Nyt kun suonissani virtaa vihdoin testosteroni ja elän miehenä en itsekään enää ajattele olevani mies eikä minun tarvitse sellaista esittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse trans-muunsukupuolinen (ja a-seksuaali, mutta se ei ole olennaista), syntynyt tyttölapseksi jne., mutten itseäni koskaan tytöksi tai naiseksi tuntenut, ennen puberteettiä olin "yksi pojista" ihan luontevasti. Sitten n. 20 vuotta myöhemmin tajusin että on muitakin ihmisiä joille oman kehon sukupuoli on vieras, etten olekaan ainoa joka kokee näin, ja terapeutille aikani puhuttuani pääsin virallisiin tutkimuksiin asian tiimoilta, jossa minulle selvisi vielä sekin että oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin vain mies tai nainen. Joten nykyisin jos joku kysyy, kerron olevani 75% mies, 25% ei-nainen. Eli virallisesti sukupuolidiagnoosinani ei ole transsukupuolisuus (100% mies) vaan "muu sukupuoli-identiteetin häiriö", jos oikein muistan, mikä tarkoittaa sitä muunsukupuolisuutta.

Ja muuten jos joku irvailee että "se on vaan sun päässä" tai että "vaan ajattelet olevasi" - niin onkin ja niin ajattelenkin. Samalla tavalla se sinun itsesi on vain sun päässä ja vain ajattelet olevasi sitä mitä väität. Erona on se, että minun identiteettini on kartoitettu niin tarkoilla testeillä ja haastatteluilla, että parempaan ei pystytä ennen kuin telepatia keksitään. Mitäs todisteita sinulla on omasta identiteetistäsi? Minulla on sentään mustaa valkoisella.

Ja tosiaan, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, jos joku ei ole vielä tälle vuosituhannelle päässyt. En ole ikinä ollut kiinnostunut naisista, vain miehistä, joten saa sanoa homoksi jos haluaa, vaikka a-seksuaalinen (mikä omalla kohdallani EI tarkoita sitä etten nauttisi seksistä tai haluaisi seksiä - jälkimmäinen nimeenomaan siksi että nautin siitä :-P) pohjimmiltani olenkin.

Nämä jutut ovat yhtä monenlaisia kuin ihmisetkin, eikä kaikkien kokemus sovi palikkatestimäisen yksinkertaisesti tarkasti rajattuihin lokeroihin, se vaan pitää joskus hyväksyä. :-)

Tässä se teidän virhe juuri tuleekin esiin. Näin normiheterona voin kertoa, että sukupuoli-identiteettini ei todellakaan ole kiinni siitä, mitä ajattelen olevani. En ajattele koskaan tietoisesti olevani mies, minä vain olen sitä ja piste. Toki olen yksilöllinen mies, mutta kehossani luonnollisesti jylläävät mieshormonit tekevät sen, ettei minun tarvitse esittää miestä, vaan miehinen tapa elää ja olla tulee ihan luonnostaan. Se on niin yksinkertaista. Tuo teidän pelleilynne vain paljastaa sen, että teille tämä touhu on tosiaan vain leikkiä, leikitte eri sukupuolia ja siksi luulette että me normitkin leikimme. Se vain kertoo siitä, että teillä ei ole kaikki ihan kohdillaan. Enkä tarkoita tätä pahalla. Te vain olette vähän hukassa ja toivon että se suunta jollain tavalla löytyy.

Sitä en kiellä, etteikö olisi lisäksi vielä tiettyjä sosiaalisia käsityksiä siitä, minkälainen miehen tai naisen pitää olla, mutta se on sitten jo eri kerros tässä täytekakussa. Se on kulttuurillinen asia, eikä se vaikuta siihen, mitä testosteroni minussa tekee.

Tietenkään tavallinen cissukupuolinen ei juurikaan ajattele olevansa mies tai nainen. En minäkään esimerkiksi 80-luvulla koskaan ajatellut olevani esimerkiksi valkoihoinen tai koulussa ymmärtänyt olevani ei-oppimisvaikeuksista kärsivä. Nyt kun suonissani virtaa vihdoin testosteroni ja elän miehenä en itsekään enää ajattele olevani mies eikä minun tarvitse sellaista esittää.

Tai siis ajattelevat mutta eivät kiinnitä huomiota siihen ennen kuin joku kyseenalaistaa sen. Ihan kuin transuilla. Itse ajattelen olevani sukupuoleton, mujtta kehodysforiaa minulla ei ole. Miehen keho on täysin riittävä minulle, siitä on kuitenkin etua voimien ja pituuden suhteen. Sukupuolirooleja en tunnista omakseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi ei lesbo, koska lesboudessa on kyse kahden naisen suhteesta. En itse ole muuns. vaan transmies, ja tuntuisi tosi oudolta, jos minua ja vaimoani kutsuttaisiin lesboiksi, koska kumpaakaan meistä ei kiinnosta lesboseksi ja olemme heteroita, vaikka siis valitettavasti molemmilla ne naistyypilliset värkit löytyykin. Nuorena luulin olevani lesbo, vaikken edes kiihottunut naisista, mutta luulin että näin se vaan menee.

Miten kaksi naista tai naisen sukupuolielimet omistavaa, voi harrastaa heteroseksiä? Eikös se oo aina lesboseksiä.

Ymmärrän kysymyksesi. Mutta seksuaalisuus on korvien välissä. Kumpikaan meistä ei kiihottuisi, jos harrastaisimme "perinteistä" lesboseksiä. En nyt avaa tätä sen tarkemmin, kun en itsekään tiedä :D Edustan myös sellaista ulkonäköä (miehen näköinen) , ettei yksikään lesbo kiinnostuisi minusta.

No minäpä selitän sinulle että mistä se johtuu. Lesbous on niin pitkälle miehille pornon kautta seksualisoitua performanssia, että ihan aidot lesbot kokevat koko käsitteen ja konseptin etovana ja tunkeilevana. Pelkästään koko sana "lesbo" herättää negatiivisia mielikuvia jopa lesboissa itsessään, eikä syyttä. Siksi lähdetään tähän ihmeelliseen muunsukupuolisuus-sähläykseen mukaan jotta oltaisi "ihan mitä tahansa muuta kuin lesboja".

Kun itse vielä uskoin muunsukupuolisuushömppään, tuo oli syynä. Meni pitkään oppia irti tiukkaan istutetusta ajatusmaailmasta.

En tiedä pitääkö tuo paikkansa joidenkin muunsukupuolisten kohdalla, mutta koska tuossa alussa siteerattiin viestiäni, todettakoon, että on todella outoa väittää, että olisin alkanut mieheksi paetakseni lesbouttani. Varsinkaan siksi, että lesbous on niin törkeä sana verrattuna nyt vaikka transuun tai hinttiin... :D Ja vaikken naisten identiteeteistä mitään tiedäkään, en jaksa uskoa, että se olisi heillä niin häilyvä, että antaisivat ulkoisten tekijöiden määrittää sukupuolensa. En ole koskaan katsellut lesbopornoa, koska peniskeskeinenä kundina en saisi siitä mitään irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse trans-muunsukupuolinen (ja a-seksuaali, mutta se ei ole olennaista), syntynyt tyttölapseksi jne., mutten itseäni koskaan tytöksi tai naiseksi tuntenut, ennen puberteettiä olin "yksi pojista" ihan luontevasti. Sitten n. 20 vuotta myöhemmin tajusin että on muitakin ihmisiä joille oman kehon sukupuoli on vieras, etten olekaan ainoa joka kokee näin, ja terapeutille aikani puhuttuani pääsin virallisiin tutkimuksiin asian tiimoilta, jossa minulle selvisi vielä sekin että oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin vain mies tai nainen. Joten nykyisin jos joku kysyy, kerron olevani 75% mies, 25% ei-nainen. Eli virallisesti sukupuolidiagnoosinani ei ole transsukupuolisuus (100% mies) vaan "muu sukupuoli-identiteetin häiriö", jos oikein muistan, mikä tarkoittaa sitä muunsukupuolisuutta.

Ja muuten jos joku irvailee että "se on vaan sun päässä" tai että "vaan ajattelet olevasi" - niin onkin ja niin ajattelenkin. Samalla tavalla se sinun itsesi on vain sun päässä ja vain ajattelet olevasi sitä mitä väität. Erona on se, että minun identiteettini on kartoitettu niin tarkoilla testeillä ja haastatteluilla, että parempaan ei pystytä ennen kuin telepatia keksitään. Mitäs todisteita sinulla on omasta identiteetistäsi? Minulla on sentään mustaa valkoisella.

Ja tosiaan, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, jos joku ei ole vielä tälle vuosituhannelle päässyt. En ole ikinä ollut kiinnostunut naisista, vain miehistä, joten saa sanoa homoksi jos haluaa, vaikka a-seksuaalinen (mikä omalla kohdallani EI tarkoita sitä etten nauttisi seksistä tai haluaisi seksiä - jälkimmäinen nimeenomaan siksi että nautin siitä :-P) pohjimmiltani olenkin.

Nämä jutut ovat yhtä monenlaisia kuin ihmisetkin, eikä kaikkien kokemus sovi palikkatestimäisen yksinkertaisesti tarkasti rajattuihin lokeroihin, se vaan pitää joskus hyväksyä. :-)

Tässä se teidän virhe juuri tuleekin esiin. Näin normiheterona voin kertoa, että sukupuoli-identiteettini ei todellakaan ole kiinni siitä, mitä ajattelen olevani. En ajattele koskaan tietoisesti olevani mies, minä vain olen sitä ja piste. Toki olen yksilöllinen mies, mutta kehossani luonnollisesti jylläävät mieshormonit tekevät sen, ettei minun tarvitse esittää miestä, vaan miehinen tapa elää ja olla tulee ihan luonnostaan. Se on niin yksinkertaista. Tuo teidän pelleilynne vain paljastaa sen, että teille tämä touhu on tosiaan vain leikkiä, leikitte eri sukupuolia ja siksi luulette että me normitkin leikimme. Se vain kertoo siitä, että teillä ei ole kaikki ihan kohdillaan. Enkä tarkoita tätä pahalla. Te vain olette vähän hukassa ja toivon että se suunta jollain tavalla löytyy.

Sitä en kiellä, etteikö olisi lisäksi vielä tiettyjä sosiaalisia käsityksiä siitä, minkälainen miehen tai naisen pitää olla, mutta se on sitten jo eri kerros tässä täytekakussa. Se on kulttuurillinen asia, eikä se vaikuta siihen, mitä testosteroni minussa tekee.

Tietenkään tavallinen cissukupuolinen ei juurikaan ajattele olevansa mies tai nainen. En minäkään esimerkiksi 80-luvulla koskaan ajatellut olevani esimerkiksi valkoihoinen tai koulussa ymmärtänyt olevani ei-oppimisvaikeuksista kärsivä. Nyt kun suonissani virtaa vihdoin testosteroni ja elän miehenä en itsekään enää ajattele olevani mies eikä minun tarvitse sellaista esittää.

Tai siis ajattelevat mutta eivät kiinnitä huomiota siihen ennen kuin joku kyseenalaistaa sen. Ihan kuin transuilla. Itse ajattelen olevani sukupuoleton, mujtta kehodysforiaa minulla ei ole. Miehen keho on täysin riittävä minulle, siitä on kuitenkin etua voimien ja pituuden suhteen. Sukupuolirooleja en tunnista omakseni.

Miksi pituus olisi joku etu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse trans-muunsukupuolinen (ja a-seksuaali, mutta se ei ole olennaista), syntynyt tyttölapseksi jne., mutten itseäni koskaan tytöksi tai naiseksi tuntenut, ennen puberteettiä olin "yksi pojista" ihan luontevasti. Sitten n. 20 vuotta myöhemmin tajusin että on muitakin ihmisiä joille oman kehon sukupuoli on vieras, etten olekaan ainoa joka kokee näin, ja terapeutille aikani puhuttuani pääsin virallisiin tutkimuksiin asian tiimoilta, jossa minulle selvisi vielä sekin että oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin vain mies tai nainen. Joten nykyisin jos joku kysyy, kerron olevani 75% mies, 25% ei-nainen. Eli virallisesti sukupuolidiagnoosinani ei ole transsukupuolisuus (100% mies) vaan "muu sukupuoli-identiteetin häiriö", jos oikein muistan, mikä tarkoittaa sitä muunsukupuolisuutta.

Ja muuten jos joku irvailee että "se on vaan sun päässä" tai että "vaan ajattelet olevasi" - niin onkin ja niin ajattelenkin. Samalla tavalla se sinun itsesi on vain sun päässä ja vain ajattelet olevasi sitä mitä väität. Erona on se, että minun identiteettini on kartoitettu niin tarkoilla testeillä ja haastatteluilla, että parempaan ei pystytä ennen kuin telepatia keksitään. Mitäs todisteita sinulla on omasta identiteetistäsi? Minulla on sentään mustaa valkoisella.

Ja tosiaan, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, jos joku ei ole vielä tälle vuosituhannelle päässyt. En ole ikinä ollut kiinnostunut naisista, vain miehistä, joten saa sanoa homoksi jos haluaa, vaikka a-seksuaalinen (mikä omalla kohdallani EI tarkoita sitä etten nauttisi seksistä tai haluaisi seksiä - jälkimmäinen nimeenomaan siksi että nautin siitä :-P) pohjimmiltani olenkin.

Nämä jutut ovat yhtä monenlaisia kuin ihmisetkin, eikä kaikkien kokemus sovi palikkatestimäisen yksinkertaisesti tarkasti rajattuihin lokeroihin, se vaan pitää joskus hyväksyä. :-)

Tässä se teidän virhe juuri tuleekin esiin. Näin normiheterona voin kertoa, että sukupuoli-identiteettini ei todellakaan ole kiinni siitä, mitä ajattelen olevani. En ajattele koskaan tietoisesti olevani mies, minä vain olen sitä ja piste. Toki olen yksilöllinen mies, mutta kehossani luonnollisesti jylläävät mieshormonit tekevät sen, ettei minun tarvitse esittää miestä, vaan miehinen tapa elää ja olla tulee ihan luonnostaan. Se on niin yksinkertaista. Tuo teidän pelleilynne vain paljastaa sen, että teille tämä touhu on tosiaan vain leikkiä, leikitte eri sukupuolia ja siksi luulette että me normitkin leikimme. Se vain kertoo siitä, että teillä ei ole kaikki ihan kohdillaan. Enkä tarkoita tätä pahalla. Te vain olette vähän hukassa ja toivon että se suunta jollain tavalla löytyy.

Sitä en kiellä, etteikö olisi lisäksi vielä tiettyjä sosiaalisia käsityksiä siitä, minkälainen miehen tai naisen pitää olla, mutta se on sitten jo eri kerros tässä täytekakussa. Se on kulttuurillinen asia, eikä se vaikuta siihen, mitä testosteroni minussa tekee.

Tietenkään tavallinen cissukupuolinen ei juurikaan ajattele olevansa mies tai nainen. En minäkään esimerkiksi 80-luvulla koskaan ajatellut olevani esimerkiksi valkoihoinen tai koulussa ymmärtänyt olevani ei-oppimisvaikeuksista kärsivä. Nyt kun suonissani virtaa vihdoin testosteroni ja elän miehenä en itsekään enää ajattele olevani mies eikä minun tarvitse sellaista esittää.

Tai siis ajattelevat mutta eivät kiinnitä huomiota siihen ennen kuin joku kyseenalaistaa sen. Ihan kuin transuilla. Itse ajattelen olevani sukupuoleton, mujtta kehodysforiaa minulla ei ole. Miehen keho on täysin riittävä minulle, siitä on kuitenkin etua voimien ja pituuden suhteen. Sukupuolirooleja en tunnista omakseni.

Miksi pituus olisi joku etu?

Ja onko miehen keho automaattisesti pitkä ja voimakas?

Anteeksi nyt vaan mutta mielikuva kahdesta naisesta harrastamassa keskenään seksiä, molemmilla penikset mielessä, on aivan suunnattoman koominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei halua leikkauksia, mutta toistaiseksi ei ole parempaa hoitokeinoa siihen, että tuntee sukupuoltaan ilmentävät kehon osat vierasesineinä lopun ikäänsä. Eikä silmä totu eikä niitä tunne omikseen. Monet masentuu, käyttää päihteitä, viiltelee näitä alueita tai ajautuu itsemurhaan. Ihmisiä ei voi olla hoitamatta ja auttamatta vain koska aihe hämmentää.

Viiltelee näitä alueita?? Tervettä tuo ei ole, johtui mistä syystä tahansa =( 

En minäkään pidä muutamasta isosta luomesta, sellaisesta noitasyylästä, tiedäthän. Mutta ei kyllä tule mieleenkään viillellä noita "vierasesineitä".

Pahasti on asiat monilla pielessä kun ahdistuvat noin, mutta sukuelimien silpominen ei ole oikeasti ratkaisu.

Kyllä leikkaus on monille ainoa, harkittu ja viimeinen ratkaisu, joka poistaa kehodysforian ja sen pahimmillaan kuolemaan johtavat elinikäiset oireet. Ole hyvä ja keksi parempi ratkaisu (mielellään hoitovasteeltaan yhtä toimiva), ennen kuin alat kieltämään hoidon sitä tarvitsevilta ihmisiltä.

Jos sinun luomesi nostaisi itsemurhariskiäsi ja estäisi normaalin elämänlaadun niin monta vuosikymmentä menisi, että sen poistaminen alkaisi tuntua hyvältä päätökseltä?

Jos kehon yhtenäisyyskuvanhäiriöstä kärsivä ihminen uhkaisi tehdä itsemurhan jos hänen ylimääräiseksi kokemaansa raajaa ei amputoitaisi, niin mitä ehdotat hoitomuodoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse trans-muunsukupuolinen (ja a-seksuaali, mutta se ei ole olennaista), syntynyt tyttölapseksi jne., mutten itseäni koskaan tytöksi tai naiseksi tuntenut, ennen puberteettiä olin "yksi pojista" ihan luontevasti. Sitten n. 20 vuotta myöhemmin tajusin että on muitakin ihmisiä joille oman kehon sukupuoli on vieras, etten olekaan ainoa joka kokee näin, ja terapeutille aikani puhuttuani pääsin virallisiin tutkimuksiin asian tiimoilta, jossa minulle selvisi vielä sekin että oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin vain mies tai nainen. Joten nykyisin jos joku kysyy, kerron olevani 75% mies, 25% ei-nainen. Eli virallisesti sukupuolidiagnoosinani ei ole transsukupuolisuus (100% mies) vaan "muu sukupuoli-identiteetin häiriö", jos oikein muistan, mikä tarkoittaa sitä muunsukupuolisuutta.

Ja muuten jos joku irvailee että "se on vaan sun päässä" tai että "vaan ajattelet olevasi" - niin onkin ja niin ajattelenkin. Samalla tavalla se sinun itsesi on vain sun päässä ja vain ajattelet olevasi sitä mitä väität. Erona on se, että minun identiteettini on kartoitettu niin tarkoilla testeillä ja haastatteluilla, että parempaan ei pystytä ennen kuin telepatia keksitään. Mitäs todisteita sinulla on omasta identiteetistäsi? Minulla on sentään mustaa valkoisella.

Ja tosiaan, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, jos joku ei ole vielä tälle vuosituhannelle päässyt. En ole ikinä ollut kiinnostunut naisista, vain miehistä, joten saa sanoa homoksi jos haluaa, vaikka a-seksuaalinen (mikä omalla kohdallani EI tarkoita sitä etten nauttisi seksistä tai haluaisi seksiä - jälkimmäinen nimeenomaan siksi että nautin siitä :-P) pohjimmiltani olenkin.

Nämä jutut ovat yhtä monenlaisia kuin ihmisetkin, eikä kaikkien kokemus sovi palikkatestimäisen yksinkertaisesti tarkasti rajattuihin lokeroihin, se vaan pitää joskus hyväksyä. :-)

Tässä se teidän virhe juuri tuleekin esiin. Näin normiheterona voin kertoa, että sukupuoli-identiteettini ei todellakaan ole kiinni siitä, mitä ajattelen olevani. En ajattele koskaan tietoisesti olevani mies, minä vain olen sitä ja piste. Toki olen yksilöllinen mies, mutta kehossani luonnollisesti jylläävät mieshormonit tekevät sen, ettei minun tarvitse esittää miestä, vaan miehinen tapa elää ja olla tulee ihan luonnostaan. Se on niin yksinkertaista. Tuo teidän pelleilynne vain paljastaa sen, että teille tämä touhu on tosiaan vain leikkiä, leikitte eri sukupuolia ja siksi luulette että me normitkin leikimme. Se vain kertoo siitä, että teillä ei ole kaikki ihan kohdillaan. Enkä tarkoita tätä pahalla. Te vain olette vähän hukassa ja toivon että se suunta jollain tavalla löytyy.

Sitä en kiellä, etteikö olisi lisäksi vielä tiettyjä sosiaalisia käsityksiä siitä, minkälainen miehen tai naisen pitää olla, mutta se on sitten jo eri kerros tässä täytekakussa. Se on kulttuurillinen asia, eikä se vaikuta siihen, mitä testosteroni minussa tekee.

Tietenkään tavallinen cissukupuolinen ei juurikaan ajattele olevansa mies tai nainen. En minäkään esimerkiksi 80-luvulla koskaan ajatellut olevani esimerkiksi valkoihoinen tai koulussa ymmärtänyt olevani ei-oppimisvaikeuksista kärsivä. Nyt kun suonissani virtaa vihdoin testosteroni ja elän miehenä en itsekään enää ajattele olevani mies eikä minun tarvitse sellaista esittää.

Tai siis ajattelevat mutta eivät kiinnitä huomiota siihen ennen kuin joku kyseenalaistaa sen. Ihan kuin transuilla. Itse ajattelen olevani sukupuoleton, mujtta kehodysforiaa minulla ei ole. Miehen keho on täysin riittävä minulle, siitä on kuitenkin etua voimien ja pituuden suhteen. Sukupuolirooleja en tunnista omakseni.

Miksi pituus olisi joku etu?

Ja onko miehen keho automaattisesti pitkä ja voimakas?

Pituuden ansiosta yltää yläkaappeihin, mies on vastaavaa naista pidempi ja voimakkaampi.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan mutta mielikuva kahdesta naisesta harrastamassa keskenään seksiä, molemmilla penikset mielessä, on aivan suunnattoman koominen.

Niin onkin, varsinkin jos vielä joku väittäisi heitä lesboiksi. Mutta en tiedä onko sellaista, meidän tapauksessamme on kyse mies + nainen-heteroavioparista, jossa toinen näyttää aivan mieheltä ja toinen naiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse trans-muunsukupuolinen (ja a-seksuaali, mutta se ei ole olennaista), syntynyt tyttölapseksi jne., mutten itseäni koskaan tytöksi tai naiseksi tuntenut, ennen puberteettiä olin "yksi pojista" ihan luontevasti. Sitten n. 20 vuotta myöhemmin tajusin että on muitakin ihmisiä joille oman kehon sukupuoli on vieras, etten olekaan ainoa joka kokee näin, ja terapeutille aikani puhuttuani pääsin virallisiin tutkimuksiin asian tiimoilta, jossa minulle selvisi vielä sekin että oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin vain mies tai nainen. Joten nykyisin jos joku kysyy, kerron olevani 75% mies, 25% ei-nainen. Eli virallisesti sukupuolidiagnoosinani ei ole transsukupuolisuus (100% mies) vaan "muu sukupuoli-identiteetin häiriö", jos oikein muistan, mikä tarkoittaa sitä muunsukupuolisuutta.

Ja muuten jos joku irvailee että "se on vaan sun päässä" tai että "vaan ajattelet olevasi" - niin onkin ja niin ajattelenkin. Samalla tavalla se sinun itsesi on vain sun päässä ja vain ajattelet olevasi sitä mitä väität. Erona on se, että minun identiteettini on kartoitettu niin tarkoilla testeillä ja haastatteluilla, että parempaan ei pystytä ennen kuin telepatia keksitään. Mitäs todisteita sinulla on omasta identiteetistäsi? Minulla on sentään mustaa valkoisella.

Ja tosiaan, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, jos joku ei ole vielä tälle vuosituhannelle päässyt. En ole ikinä ollut kiinnostunut naisista, vain miehistä, joten saa sanoa homoksi jos haluaa, vaikka a-seksuaalinen (mikä omalla kohdallani EI tarkoita sitä etten nauttisi seksistä tai haluaisi seksiä - jälkimmäinen nimeenomaan siksi että nautin siitä :-P) pohjimmiltani olenkin.

Nämä jutut ovat yhtä monenlaisia kuin ihmisetkin, eikä kaikkien kokemus sovi palikkatestimäisen yksinkertaisesti tarkasti rajattuihin lokeroihin, se vaan pitää joskus hyväksyä. :-)

Tässä se teidän virhe juuri tuleekin esiin. Näin normiheterona voin kertoa, että sukupuoli-identiteettini ei todellakaan ole kiinni siitä, mitä ajattelen olevani. En ajattele koskaan tietoisesti olevani mies, minä vain olen sitä ja piste. Toki olen yksilöllinen mies, mutta kehossani luonnollisesti jylläävät mieshormonit tekevät sen, ettei minun tarvitse esittää miestä, vaan miehinen tapa elää ja olla tulee ihan luonnostaan. Se on niin yksinkertaista. Tuo teidän pelleilynne vain paljastaa sen, että teille tämä touhu on tosiaan vain leikkiä, leikitte eri sukupuolia ja siksi luulette että me normitkin leikimme. Se vain kertoo siitä, että teillä ei ole kaikki ihan kohdillaan. Enkä tarkoita tätä pahalla. Te vain olette vähän hukassa ja toivon että se suunta jollain tavalla löytyy.

Sitä en kiellä, etteikö olisi lisäksi vielä tiettyjä sosiaalisia käsityksiä siitä, minkälainen miehen tai naisen pitää olla, mutta se on sitten jo eri kerros tässä täytekakussa. Se on kulttuurillinen asia, eikä se vaikuta siihen, mitä testosteroni minussa tekee.

Tietenkään tavallinen cissukupuolinen ei juurikaan ajattele olevansa mies tai nainen. En minäkään esimerkiksi 80-luvulla koskaan ajatellut olevani esimerkiksi valkoihoinen tai koulussa ymmärtänyt olevani ei-oppimisvaikeuksista kärsivä. Nyt kun suonissani virtaa vihdoin testosteroni ja elän miehenä en itsekään enää ajattele olevani mies eikä minun tarvitse sellaista esittää.

Tai siis ajattelevat mutta eivät kiinnitä huomiota siihen ennen kuin joku kyseenalaistaa sen. Ihan kuin transuilla. Itse ajattelen olevani sukupuoleton, mujtta kehodysforiaa minulla ei ole. Miehen keho on täysin riittävä minulle, siitä on kuitenkin etua voimien ja pituuden suhteen. Sukupuolirooleja en tunnista omakseni.

Miksi pituus olisi joku etu?

Ja onko miehen keho automaattisesti pitkä ja voimakas?

Pituuden ansiosta yltää yläkaappeihin, mies on vastaavaa naista pidempi ja voimakkaampi.

Mies on vastaavaa naista pitempi? Eli 185-senttinen mies on 185-senttistä naista pitempi? Mitä hyötyä on olla toista pitempi? Moni nainen ei haluaisi olla hyvin pitkä, vaikka siinä kuinka ylettyisi jollekin maagiselle ylähyllylle samalla selkänsä rasittuen kumartuessa alemmille hyllyille ja korokkeet on keksitty. Lähinnä ihmetyttää miksi identifioidut sukupuolettomaksi, jos sinulle on tärkeää näyttää perinteiseltä mieheltä, joka on naisia pitempi ja voimakkaampi.

Onko tuo yleistäkin että (penikselliset) transnaiset ovat aggressiivisen sovinistisia biologisia naisia kohtaan? Kutsutaan pillunkantotelineiksi ym?

Tosin joku linkatussa keskustelussa väitti että transnaisetkin ovat biologisia naisia... mikä jo alkoi mennä hivenen surkuhupaisaksi ottaen huomioon että biologinen nainen tarkoittaa samaa kuin naaras ja naaraan keskeinen määritelmä on "se, joka tuottaa munasoluja". Melkoinen maagi se transnainen, joka uroksen XY-kromosomistolla kykenee munasoluja tuottamaan.

Mitä tarkoittaa tuo että haluaa ja nauttii seksistä mutta on aseksuaali, kun "Aseksuaalisuus tarkoittaa sitä, ettei koe seksuaalista vetovoimaa toisia kohtaan."

Himokas masturboija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse trans-muunsukupuolinen (ja a-seksuaali, mutta se ei ole olennaista), syntynyt tyttölapseksi jne., mutten itseäni koskaan tytöksi tai naiseksi tuntenut, ennen puberteettiä olin "yksi pojista" ihan luontevasti. Sitten n. 20 vuotta myöhemmin tajusin että on muitakin ihmisiä joille oman kehon sukupuoli on vieras, etten olekaan ainoa joka kokee näin, ja terapeutille aikani puhuttuani pääsin virallisiin tutkimuksiin asian tiimoilta, jossa minulle selvisi vielä sekin että oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin vain mies tai nainen. Joten nykyisin jos joku kysyy, kerron olevani 75% mies, 25% ei-nainen. Eli virallisesti sukupuolidiagnoosinani ei ole transsukupuolisuus (100% mies) vaan "muu sukupuoli-identiteetin häiriö", jos oikein muistan, mikä tarkoittaa sitä muunsukupuolisuutta.

Ja muuten jos joku irvailee että "se on vaan sun päässä" tai että "vaan ajattelet olevasi" - niin onkin ja niin ajattelenkin. Samalla tavalla se sinun itsesi on vain sun päässä ja vain ajattelet olevasi sitä mitä väität. Erona on se, että minun identiteettini on kartoitettu niin tarkoilla testeillä ja haastatteluilla, että parempaan ei pystytä ennen kuin telepatia keksitään. Mitäs todisteita sinulla on omasta identiteetistäsi? Minulla on sentään mustaa valkoisella.

Ja tosiaan, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, jos joku ei ole vielä tälle vuosituhannelle päässyt. En ole ikinä ollut kiinnostunut naisista, vain miehistä, joten saa sanoa homoksi jos haluaa, vaikka a-seksuaalinen (mikä omalla kohdallani EI tarkoita sitä etten nauttisi seksistä tai haluaisi seksiä - jälkimmäinen nimeenomaan siksi että nautin siitä :-P) pohjimmiltani olenkin.

Nämä jutut ovat yhtä monenlaisia kuin ihmisetkin, eikä kaikkien kokemus sovi palikkatestimäisen yksinkertaisesti tarkasti rajattuihin lokeroihin, se vaan pitää joskus hyväksyä. :-)

Tässä se teidän virhe juuri tuleekin esiin. Näin normiheterona voin kertoa, että sukupuoli-identiteettini ei todellakaan ole kiinni siitä, mitä ajattelen olevani. En ajattele koskaan tietoisesti olevani mies, minä vain olen sitä ja piste. Toki olen yksilöllinen mies, mutta kehossani luonnollisesti jylläävät mieshormonit tekevät sen, ettei minun tarvitse esittää miestä, vaan miehinen tapa elää ja olla tulee ihan luonnostaan. Se on niin yksinkertaista. Tuo teidän pelleilynne vain paljastaa sen, että teille tämä touhu on tosiaan vain leikkiä, leikitte eri sukupuolia ja siksi luulette että me normitkin leikimme. Se vain kertoo siitä, että teillä ei ole kaikki ihan kohdillaan. Enkä tarkoita tätä pahalla. Te vain olette vähän hukassa ja toivon että se suunta jollain tavalla löytyy.

Sitä en kiellä, etteikö olisi lisäksi vielä tiettyjä sosiaalisia käsityksiä siitä, minkälainen miehen tai naisen pitää olla, mutta se on sitten jo eri kerros tässä täytekakussa. Se on kulttuurillinen asia, eikä se vaikuta siihen, mitä testosteroni minussa tekee.

Tietenkään tavallinen cissukupuolinen ei juurikaan ajattele olevansa mies tai nainen. En minäkään esimerkiksi 80-luvulla koskaan ajatellut olevani esimerkiksi valkoihoinen tai koulussa ymmärtänyt olevani ei-oppimisvaikeuksista kärsivä. Nyt kun suonissani virtaa vihdoin testosteroni ja elän miehenä en itsekään enää ajattele olevani mies eikä minun tarvitse sellaista esittää.

Tai siis ajattelevat mutta eivät kiinnitä huomiota siihen ennen kuin joku kyseenalaistaa sen. Ihan kuin transuilla. Itse ajattelen olevani sukupuoleton, mujtta kehodysforiaa minulla ei ole. Miehen keho on täysin riittävä minulle, siitä on kuitenkin etua voimien ja pituuden suhteen. Sukupuolirooleja en tunnista omakseni.

Miksi pituus olisi joku etu?

Ja onko miehen keho automaattisesti pitkä ja voimakas?

Pituuden ansiosta yltää yläkaappeihin, mies on vastaavaa naista pidempi ja voimakkaampi.

Mies on vastaavaa naista pitempi? Eli 185-senttinen mies on 185-senttistä naista pitempi? Mitä hyötyä on olla toista pitempi? Moni nainen ei haluaisi olla hyvin pitkä, vaikka siinä kuinka ylettyisi jollekin maagiselle ylähyllylle samalla selkänsä rasittuen kumartuessa alemmille hyllyille ja korokkeet on keksitty. Lähinnä ihmetyttää miksi identifioidut sukupuolettomaksi, jos sinulle on tärkeää näyttää perinteiseltä mieheltä, joka on naisia pitempi ja voimakkaampi.

Pituuksissa on 12 senttiä eroa kylläkin. Vastaava ei tarkoita tässä samanlaista. Ei minulle ole tärkeää näyttää perinteiseltä mieheltä, mutta en tunne tarvetta muuttaakaan sitä. En tee mitään voimieni tai pituuteni eteen, ellei syömistä lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa tuo että haluaa ja nauttii seksistä mutta on aseksuaali, kun "Aseksuaalisuus tarkoittaa sitä, ettei koe seksuaalista vetovoimaa toisia kohtaan."

Himokas masturboija?

Ei tunne tarvetta seksille, mutta jos sitä päätyy harrastamaan, se tuntuukin sitten hyvältä? En tiedä, arvailen vain

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo yleistäkin että (penikselliset) transnaiset ovat aggressiivisen sovinistisia biologisia naisia kohtaan? Kutsutaan pillunkantotelineiksi ym?

Tosin joku linkatussa keskustelussa väitti että transnaisetkin ovat biologisia naisia... mikä jo alkoi mennä hivenen surkuhupaisaksi ottaen huomioon että biologinen nainen tarkoittaa samaa kuin naaras ja naaraan keskeinen määritelmä on "se, joka tuottaa munasoluja". Melkoinen maagi se transnainen, joka uroksen XY-kromosomistolla kykenee munasoluja tuottamaan.

Ei. Amerikassa tosin ilmeisesti on syntynyt vastaliike transnaisten vihaajia kohtaan, ja käsittääkseni he saattavat itseensä kohdistuneen rajun vihakampanjan provosoimina jotain tuontapaista heittääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse trans-muunsukupuolinen (ja a-seksuaali, mutta se ei ole olennaista), syntynyt tyttölapseksi jne., mutten itseäni koskaan tytöksi tai naiseksi tuntenut, ennen puberteettiä olin "yksi pojista" ihan luontevasti. Sitten n. 20 vuotta myöhemmin tajusin että on muitakin ihmisiä joille oman kehon sukupuoli on vieras, etten olekaan ainoa joka kokee näin, ja terapeutille aikani puhuttuani pääsin virallisiin tutkimuksiin asian tiimoilta, jossa minulle selvisi vielä sekin että oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin vain mies tai nainen. Joten nykyisin jos joku kysyy, kerron olevani 75% mies, 25% ei-nainen. Eli virallisesti sukupuolidiagnoosinani ei ole transsukupuolisuus (100% mies) vaan "muu sukupuoli-identiteetin häiriö", jos oikein muistan, mikä tarkoittaa sitä muunsukupuolisuutta.

Ja muuten jos joku irvailee että "se on vaan sun päässä" tai että "vaan ajattelet olevasi" - niin onkin ja niin ajattelenkin. Samalla tavalla se sinun itsesi on vain sun päässä ja vain ajattelet olevasi sitä mitä väität. Erona on se, että minun identiteettini on kartoitettu niin tarkoilla testeillä ja haastatteluilla, että parempaan ei pystytä ennen kuin telepatia keksitään. Mitäs todisteita sinulla on omasta identiteetistäsi? Minulla on sentään mustaa valkoisella.

Ja tosiaan, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, jos joku ei ole vielä tälle vuosituhannelle päässyt. En ole ikinä ollut kiinnostunut naisista, vain miehistä, joten saa sanoa homoksi jos haluaa, vaikka a-seksuaalinen (mikä omalla kohdallani EI tarkoita sitä etten nauttisi seksistä tai haluaisi seksiä - jälkimmäinen nimeenomaan siksi että nautin siitä :-P) pohjimmiltani olenkin.

Nämä jutut ovat yhtä monenlaisia kuin ihmisetkin, eikä kaikkien kokemus sovi palikkatestimäisen yksinkertaisesti tarkasti rajattuihin lokeroihin, se vaan pitää joskus hyväksyä. :-)

Tässä se teidän virhe juuri tuleekin esiin. Näin normiheterona voin kertoa, että sukupuoli-identiteettini ei todellakaan ole kiinni siitä, mitä ajattelen olevani. En ajattele koskaan tietoisesti olevani mies, minä vain olen sitä ja piste. Toki olen yksilöllinen mies, mutta kehossani luonnollisesti jylläävät mieshormonit tekevät sen, ettei minun tarvitse esittää miestä, vaan miehinen tapa elää ja olla tulee ihan luonnostaan. Se on niin yksinkertaista. Tuo teidän pelleilynne vain paljastaa sen, että teille tämä touhu on tosiaan vain leikkiä, leikitte eri sukupuolia ja siksi luulette että me normitkin leikimme. Se vain kertoo siitä, että teillä ei ole kaikki ihan kohdillaan. Enkä tarkoita tätä pahalla. Te vain olette vähän hukassa ja toivon että se suunta jollain tavalla löytyy.

Sitä en kiellä, etteikö olisi lisäksi vielä tiettyjä sosiaalisia käsityksiä siitä, minkälainen miehen tai naisen pitää olla, mutta se on sitten jo eri kerros tässä täytekakussa. Se on kulttuurillinen asia, eikä se vaikuta siihen, mitä testosteroni minussa tekee.

Tietenkään tavallinen cissukupuolinen ei juurikaan ajattele olevansa mies tai nainen. En minäkään esimerkiksi 80-luvulla koskaan ajatellut olevani esimerkiksi valkoihoinen tai koulussa ymmärtänyt olevani ei-oppimisvaikeuksista kärsivä. Nyt kun suonissani virtaa vihdoin testosteroni ja elän miehenä en itsekään enää ajattele olevani mies eikä minun tarvitse sellaista esittää.

Tai siis ajattelevat mutta eivät kiinnitä huomiota siihen ennen kuin joku kyseenalaistaa sen. Ihan kuin transuilla. Itse ajattelen olevani sukupuoleton, mujtta kehodysforiaa minulla ei ole. Miehen keho on täysin riittävä minulle, siitä on kuitenkin etua voimien ja pituuden suhteen. Sukupuolirooleja en tunnista omakseni.

Miksi pituus olisi joku etu?

Ja onko miehen keho automaattisesti pitkä ja voimakas?

Pituuden ansiosta yltää yläkaappeihin, mies on vastaavaa naista pidempi ja voimakkaampi.

Mies on vastaavaa naista pitempi? Eli 185-senttinen mies on 185-senttistä naista pitempi? Mitä hyötyä on olla toista pitempi? Moni nainen ei haluaisi olla hyvin pitkä, vaikka siinä kuinka ylettyisi jollekin maagiselle ylähyllylle samalla selkänsä rasittuen kumartuessa alemmille hyllyille ja korokkeet on keksitty. Lähinnä ihmetyttää miksi identifioidut sukupuolettomaksi, jos sinulle on tärkeää näyttää perinteiseltä mieheltä, joka on naisia pitempi ja voimakkaampi.

Pituuksissa on 12 senttiä eroa kylläkin. Vastaava ei tarkoita tässä samanlaista. Ei minulle ole tärkeää näyttää perinteiseltä mieheltä, mutta en tunne tarvetta muuttaakaan sitä. En tee mitään voimieni tai pituuteni eteen, ellei syömistä lasketa.

Luulisi, ettei sukupuoleton tuollaista edes ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan mutta mielikuva kahdesta naisesta harrastamassa keskenään seksiä, molemmilla penikset mielessä, on aivan suunnattoman koominen.

Naurattaako muuten ajatus vammaisten avustetusta seksistä, missä toinen joutuu istumaan keinussa kyetäkseen yhdyntään? Ai niin, ei tietenkään, koska he eivät ole itse omaa tilaansa valinneet, toisin kuin transmiehet, jotka ihan kiusallaan ja rooleja ravisuttaakseen päättivät syntyä ilman penistä ja kykyä saada kumppani raskaaksi. Heille sitten voi vapaasti nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo yleistäkin että (penikselliset) transnaiset ovat aggressiivisen sovinistisia biologisia naisia kohtaan? Kutsutaan pillunkantotelineiksi ym?

Tosin joku linkatussa keskustelussa väitti että transnaisetkin ovat biologisia naisia... mikä jo alkoi mennä hivenen surkuhupaisaksi ottaen huomioon että biologinen nainen tarkoittaa samaa kuin naaras ja naaraan keskeinen määritelmä on "se, joka tuottaa munasoluja". Melkoinen maagi se transnainen, joka uroksen XY-kromosomistolla kykenee munasoluja tuottamaan.

Melkoinen tyyppi sinäkin olet kun väännät niin omituisia logiikkoja ilmoille. Onko logiikkasi mukaan synnynnäiseti lisääntymiskyvytön mies "mies" tai nainen nainen. Onko albinismia sairastava valkoinen oikeasti "valkoinen" vai onko hän geneettisestä poikkeavuudesta kärsivä ihminen? Mikä sinulle ihmisenä tuottaa ongelmia ymmärtää tämä erittäin yksinkertainen asia. Transsukupuolinen ihminen on ihminen joka on syntynyt "poikkeavalla" tavalla enemmistöstä.

Tämä vihuliainen poikkeavuus aiheuttaa tilan jota kutsutaan lääketieteen parissa

transukupuolisuudeksi. Ei ihmisen sukupuoli määrity yksistään tuolla tavalla että jos sinä olet

kykeneväinen lisääntymään olet mies tai nainen. Jos väität näin niin silloinhan lisääntymiskyvytön ihminen ei ole enää mitään sukupuolta. Fakta vaan on että näin ei ole. Kromosomistokaan ei yksistään määrittele sukupuolta. Sinulla on selvästi tälläinen logiikka että nainen on vain nainen jos on syntynyt virheettömänä emättimen kanssa ja mies on mies jos siititimeen. Ei. nämä asiat ei määrittele edelleenkään ihmisen sukupuolta niin yksiselitteisesti. Suurimalla osaa kyllä. Mutta ei todellakaan kaikilla. Mitäs sinä siihen sanot että kaikilla on sukupuolen kromosomeista välittämättä ennen syntymää vain naisen sukupuolielimet. Onko siis mieskin nainen ennen maailmaan syntymistään? Miehilläkin on rinnat.

Onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää että transsukupuolinen kehittyy siellä kohdussa niin hormonien vaikutuksesta että se aiheuttaa sen "kehollisen ristiriidan." Kromosomit, geenit, hormonit ym. tekevät tämän koktailin. Joka aiheuttaa sitten sen fyysisen kuin psyykkisenkin kehollisen piinaavan tilan joka on (onneksi) mahdollista korjata lääketieteen avulla vähemmän piinaavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse trans-muunsukupuolinen (ja a-seksuaali, mutta se ei ole olennaista), syntynyt tyttölapseksi jne., mutten itseäni koskaan tytöksi tai naiseksi tuntenut, ennen puberteettiä olin "yksi pojista" ihan luontevasti. Sitten n. 20 vuotta myöhemmin tajusin että on muitakin ihmisiä joille oman kehon sukupuoli on vieras, etten olekaan ainoa joka kokee näin, ja terapeutille aikani puhuttuani pääsin virallisiin tutkimuksiin asian tiimoilta, jossa minulle selvisi vielä sekin että oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin vain mies tai nainen. Joten nykyisin jos joku kysyy, kerron olevani 75% mies, 25% ei-nainen. Eli virallisesti sukupuolidiagnoosinani ei ole transsukupuolisuus (100% mies) vaan "muu sukupuoli-identiteetin häiriö", jos oikein muistan, mikä tarkoittaa sitä muunsukupuolisuutta.

Ja muuten jos joku irvailee että "se on vaan sun päässä" tai että "vaan ajattelet olevasi" - niin onkin ja niin ajattelenkin. Samalla tavalla se sinun itsesi on vain sun päässä ja vain ajattelet olevasi sitä mitä väität. Erona on se, että minun identiteettini on kartoitettu niin tarkoilla testeillä ja haastatteluilla, että parempaan ei pystytä ennen kuin telepatia keksitään. Mitäs todisteita sinulla on omasta identiteetistäsi? Minulla on sentään mustaa valkoisella.

Ja tosiaan, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, jos joku ei ole vielä tälle vuosituhannelle päässyt. En ole ikinä ollut kiinnostunut naisista, vain miehistä, joten saa sanoa homoksi jos haluaa, vaikka a-seksuaalinen (mikä omalla kohdallani EI tarkoita sitä etten nauttisi seksistä tai haluaisi seksiä - jälkimmäinen nimeenomaan siksi että nautin siitä :-P) pohjimmiltani olenkin.

Nämä jutut ovat yhtä monenlaisia kuin ihmisetkin, eikä kaikkien kokemus sovi palikkatestimäisen yksinkertaisesti tarkasti rajattuihin lokeroihin, se vaan pitää joskus hyväksyä. :-)

Tässä se teidän virhe juuri tuleekin esiin. Näin normiheterona voin kertoa, että sukupuoli-identiteettini ei todellakaan ole kiinni siitä, mitä ajattelen olevani. En ajattele koskaan tietoisesti olevani mies, minä vain olen sitä ja piste. Toki olen yksilöllinen mies, mutta kehossani luonnollisesti jylläävät mieshormonit tekevät sen, ettei minun tarvitse esittää miestä, vaan miehinen tapa elää ja olla tulee ihan luonnostaan. Se on niin yksinkertaista. Tuo teidän pelleilynne vain paljastaa sen, että teille tämä touhu on tosiaan vain leikkiä, leikitte eri sukupuolia ja siksi luulette että me normitkin leikimme. Se vain kertoo siitä, että teillä ei ole kaikki ihan kohdillaan. Enkä tarkoita tätä pahalla. Te vain olette vähän hukassa ja toivon että se suunta jollain tavalla löytyy.

Sitä en kiellä, etteikö olisi lisäksi vielä tiettyjä sosiaalisia käsityksiä siitä, minkälainen miehen tai naisen pitää olla, mutta se on sitten jo eri kerros tässä täytekakussa. Se on kulttuurillinen asia, eikä se vaikuta siihen, mitä testosteroni minussa tekee.

Tietenkään tavallinen cissukupuolinen ei juurikaan ajattele olevansa mies tai nainen. En minäkään esimerkiksi 80-luvulla koskaan ajatellut olevani esimerkiksi valkoihoinen tai koulussa ymmärtänyt olevani ei-oppimisvaikeuksista kärsivä. Nyt kun suonissani virtaa vihdoin testosteroni ja elän miehenä en itsekään enää ajattele olevani mies eikä minun tarvitse sellaista esittää.

Tai siis ajattelevat mutta eivät kiinnitä huomiota siihen ennen kuin joku kyseenalaistaa sen. Ihan kuin transuilla. Itse ajattelen olevani sukupuoleton, mujtta kehodysforiaa minulla ei ole. Miehen keho on täysin riittävä minulle, siitä on kuitenkin etua voimien ja pituuden suhteen. Sukupuolirooleja en tunnista omakseni.

Miksi pituus olisi joku etu?

Ja onko miehen keho automaattisesti pitkä ja voimakas?

Pituuden ansiosta yltää yläkaappeihin, mies on vastaavaa naista pidempi ja voimakkaampi.

Mies on vastaavaa naista pitempi? Eli 185-senttinen mies on 185-senttistä naista pitempi? Mitä hyötyä on olla toista pitempi? Moni nainen ei haluaisi olla hyvin pitkä, vaikka siinä kuinka ylettyisi jollekin maagiselle ylähyllylle samalla selkänsä rasittuen kumartuessa alemmille hyllyille ja korokkeet on keksitty. Lähinnä ihmetyttää miksi identifioidut sukupuolettomaksi, jos sinulle on tärkeää näyttää perinteiseltä mieheltä, joka on naisia pitempi ja voimakkaampi.

Pituuksissa on 12 senttiä eroa kylläkin. Vastaava ei tarkoita tässä samanlaista. Ei minulle ole tärkeää näyttää perinteiseltä mieheltä, mutta en tunne tarvetta muuttaakaan sitä. En tee mitään voimieni tai pituuteni eteen, ellei syömistä lasketa.

Luulisi, ettei sukupuoleton tuollaista edes ajattele.

Mutta miten sukupuoli liittyy olennaisesti ihmisen ajatteluun tai tavoitteluun olla tai ei olla jotain? Jos sinä et kerran (oletan) miehenä ajattele itsekkään sukupuoltasi. Onko siis sukupuoli ja asenteet mielestäsi sittenkin vain sosiaalista konstruktiota.