Lue keskustelun säännöt.
Kysymys muunsukupuolisista (toivon asiallista keskustelua vaikka kysymykseni voikin olla tyhmä)
12.11.2019 |
Ystäväni kertonut olevan muunsukupuolinen. Hän on aikaisemmin sanonut olevan lesbo. Seurustelee naisten kanssa. Enää häntä ei saisi kutsua lesboksi. Jos hän ei ole lesbo niin voisiko hän seurustella toisen muunsukupuolisen kanssa mut jolla olisikin miehen värkit? Jos ei niin eikö hän juuri silloin ole lesbo? Jos värkeillä on väliä niin mitä tämä muunsukupuolisuus tarkoittaa?
En tarkoita loukata ketään, olen tämmösist asioissa tyhmä keski-iän ylittänyt ja yritän aidosti oppia ymmärtämään lgtb asioita.
Kommentit (401)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan paljonkin transmiehiä jotka pitävät miehistä? Ja mitenkähän homo suhtautuukin transmieheen jolla onkin naisen elimet? Onko vientiä vai ei?
On paljon. Cishomojen hyväksyntä on kiven takana. Osa seurustelee toisten transmiesten kanssa. Osa taas aloittaa suhteen naisina ja aluksi cismies esittää hyväksyvänsä, kun ajattelee, että nainen se on kuitenkin, mutta kun toinen alkaakin muuttua ihan oikeasti miehen näköiseksi tuleekin ongelmia.
Sitä mietinkin, että ovatko naiset noin yleisemmin avoimempia siitä kenen kanssa seurustelee? Siis jos transmiehen (jolla alkuperäiset elimet tallella) puoliso on mies ja he harrastavat vagina-penis yhdyntää, onko se nyt sitten heteroseksiä vai ei, kun kaksi vulvaa omistavaa väittivät harrastavansa heteroseksiä? Ja tiedän, seksi on myös muutakin kuin yhdyntää jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei halua leikkauksia, mutta toistaiseksi ei ole parempaa hoitokeinoa siihen, että tuntee sukupuoltaan ilmentävät kehon osat vierasesineinä lopun ikäänsä. Eikä silmä totu eikä niitä tunne omikseen. Monet masentuu, käyttää päihteitä, viiltelee näitä alueita tai ajautuu itsemurhaan. Ihmisiä ei voi olla hoitamatta ja auttamatta vain koska aihe hämmentää.
Suomessa on asiat käsittääkseni aika hyvin, voiko olla jopa että kun ihmiset sanovat ettei kiinnosta/ei väliä onkin totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat transsukupuoliset ovat kokeneet jo lapsena olevansa vastakkaista sukupuolta. Lisäksi noissa tutkimuksissa käydään kattavasti läpi mielenterveydelliset asiat, ei siellä teinitytöt pääse korjausprosessiin sen takia että tissit ja menkat ahdistaa.
Ehkä jotkut yksittäiset pääsee noiden seulojen läpi.Tiedän tapauksen jossa transsukupuoliselle määrättiin hoitojen ehdoksi laihduttaminen, että nähdään oliko hänen dysforiansa seurausta lihavuudesta eikä sukupuolesta. Tällä henkilöllä oli syömishäiriöhistoria ja laihduttaminen vain pahensi sitä entisestään. Lääkärit vaativat aina ihmistä todistamaan että on "oikeasti" transsukupuolinen.
Kaveriltani kysyttiin, miten hän masturboi ja mitä ajattelee masturboidessaan. Siinä haettiin kai sitä, asettuuko miehen vai naisen asemaan ja se sitten muka todistaa, että on transsukupuolinen tai ei ole.
Tällaista on transsukupuolisen elämä ennen sukupuolenkorjausta. Joutuu käymään monella eri lääkärillä todistelemassa asiaansa, ennen kuin lääkärit suostuvat määräämään hormonihoitoja ja leikkauksia.
En usko, että yksikään ihminen pääsee hoitoihin "turhaan". On se seula niin kova.
Miten sitten selität sen, että monet ihmiset katuvat näitä hoitoja? Jopa hyvin pian niiden loppumisen jälkeen.
Maalaisjärki sanoo, et syy on tässä: Ihminen keksii, että on ahdistunut syystä A. Sitten keskitytään asiaan A kaikella energialla ja voimalla, ja ajatellaan, et kunhan tämä A on saatu "korjattua", ollaan onnellisia. Sitten kun ongelma A on vihdoin saatu käsiteltyä, huomaakin ihminen, että ei se ahdistus poistunutkaan, ehkä ei itse asiassa edes johtunutkaan asiasta A .
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua leikkauksia, mutta toistaiseksi ei ole parempaa hoitokeinoa siihen, että tuntee sukupuoltaan ilmentävät kehon osat vierasesineinä lopun ikäänsä. Eikä silmä totu eikä niitä tunne omikseen. Monet masentuu, käyttää päihteitä, viiltelee näitä alueita tai ajautuu itsemurhaan. Ihmisiä ei voi olla hoitamatta ja auttamatta vain koska aihe hämmentää.
Viiltelee näitä alueita?? Tervettä tuo ei ole, johtui mistä syystä tahansa =(
En minäkään pidä muutamasta isosta luomesta, sellaisesta noitasyylästä, tiedäthän. Mutta ei kyllä tule mieleenkään viillellä noita "vierasesineitä".
Pahasti on asiat monilla pielessä kun ahdistuvat noin, mutta sukuelimien silpominen ei ole oikeasti ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun ei ole tarpeellista päästä määrittelemään ystäväsi seksuaalisuutta ja siihen kietoutuvaa identiteettiä. Hän on ystäväsi.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua leikkauksia, mutta toistaiseksi ei ole parempaa hoitokeinoa siihen, että tuntee sukupuoltaan ilmentävät kehon osat vierasesineinä lopun ikäänsä. Eikä silmä totu eikä niitä tunne omikseen. Monet masentuu, käyttää päihteitä, viiltelee näitä alueita tai ajautuu itsemurhaan. Ihmisiä ei voi olla hoitamatta ja auttamatta vain koska aihe hämmentää.
MIstä ihmeestä tulee oletus, että me "oikeaan sukupuoleen syntyneet" jotenkin automaattisesti tuntisimme oman kehomme omiksemme. Hassu ajatus, että tällainen sopeutumiskyky olisi jotenkin sisäänrakennettuna joko/tai -ominaisuutena, joka sitten totaalisesti puuttuu väärän sukupuoleen syntyneiltä, ja sitä ei heillä kuulu ollakaan. Entäs sitten tyypit, jotka ovat syntyneet väärään rotuun tai koko lajiin. Jos olo tuntuu kömpelöltä kahdella jalalla ilman häntää ja pitkiä viiksiä ja kylmäkin on kun ei ole turkkia? Onko kohtuullista että tällaiset ihmiset joutuvat elämään ihmisruumiissa vaikka ovat oikeasti kissoja? Ja tämä ei ole mitään vitsailua tai kettuilua, vaan ihan oikea kysymys. Miksei tämäkin voisi olla jonkun kokemus omasta kehostaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä transsukupuolisten kokemusta enkä myöskään muunsukupuolisten. Asia ei vaikuta ystävyyteen. Kutsun ihmisiä siksi miksi ne haluaa enkä utele sänkyhommista. Eräällä muunsukupuolisella naisen sukupuolielimillä varustetulla frendillä on miehen vehkeillä varustettu tyttöystävä. En tiedä miten määrittelevät suhteensa, riittää että tiedän niiden olevan pari. Joskus yritin lukea näistä asioista ja ymmärtää, mutta sit tajusin ettei mun tarvi. Kunnioitus riittää.
Todella sekava soppa. Ehkä olisi kaikkein parasta puhua vaan ihmisistä ja sukupuolet rai niiden eri variaatiot pitäisi vaan lakkauttaa..
Sitten tietty astuisi esiin ne ketkä eivät koe olevansa ihmisiä vaan vaikka koiria. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella sekava soppa. Ehkä olisi kaikkein parasta puhua vaan ihmisistä ja sukupuolet rai niiden eri variaatiot pitäisi vaan lakkauttaa..
Sitten tietty astuisi esiin ne ketkä eivät koe olevansa ihmisiä vaan vaikka koiria. Huoh.
Eivät normaalit ihmiset puhukaan sukupuolista, vaan ottavat ihmiset ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointtini nyt oli kuitenkin, että lesbous on vähän muutakin. Oma seksuaalisuuteni on nuoresta saakka ollut peniskeskeinen ja kiihottuakseni minun on kuviteltava penis, että vaikea siinä on olla lesbo.
Eli olet siis aivan normaali heteronainen! Naiset katsos yleensä kiihottuu juurikin siitä peniksestä, penetraation kuvittelemisesta yms.
ei toi ole hetero vaan nainen joka sextaa naisen kanssa, eli lesbo.
Yrittäkää nyt päättää :D Hyvin suuri osa transmiehistä ei voisi ikinä olla naisen kanssa, kun naiset ei kiihota yhtään, mutta kai hekin ovat lesboja :D
No mutta siis tässä on nainen, joka haluaa tuntea olevansa mies. Hän ei ole miehisessä tuntemuksessaan suhteessa miehen kanssa, koska hän ei ole homo, vaan hän on suhteessa naisen kanssa.
Tämä kumppaninainen puolestaan on hetero ja haluaa olla miehen kanssa. Hänen kumppaninsa on siis hetero, joka onkin päätynyt lesboksi, koska hänen kumppaninsa ei ollutkaan oikeasti mies vaan nainen. Kumppanin tilanne on siis selvä.
Tämä trans itse ei kylläkään ole vielä oikein päässyt selville, mikä hän on. Hän ei omien sanojensa mukaan ole hetero, lesbo, homo eikä bi. Siitä huolimatta tässä on nyt kaksi naista, jotka kiihottuvat ajatuksesta peniksestä mutta jotka ovat päätyneet yhteen. Minusta tämä on kyllä lähinnä lesbosuhde bi-maustein.
Miksi vinoilette? Kyse on vakavasta asiasta. Yritin ensimmäistä kertaa itsemurhaa ala-asteella, kun en pystynyt käymään vessassa kuten sisin luontoni oli tarkoittanut. Seuraavan kerran, kun kuukautiseni alkoivat. Kyse ei ole mistään halusta tai kuvitelmasta vaan siitä valitettavasta faktasta, että olen syntynyt pojaksi tytön kroppaan. Ahdistus ja kehodysforia hävisivät taivaan tuuliin, kun aloitin hormonit ja kroppa alkoi pikkuhiljaa muokkautua siihen suuntaan mihin aivoni sen hahmottivat. Aloin vihdoin ymmärtää seksuaalisuutta, aloin ostella kalliita kalsareita ja aloin ymmärtää miltä tuntuu, kun kokee itsensä seksikkääksi. Olen identiteetiltäni ja seksuaalisuudeltani mies. Kyse ei ole pelkästään siitä, että olisin sekaisin ja kuvittelisin asian. Tässä on jotain todellista, valitettavasti aivotutkimukset ovat vielä lapsenkengissä, enkä voi printata faktaa eteenne. Jos minulla ei olisi kumppania ja olisin syrjäytynyt, tuo lesbottelu saattaisi todella saada minut tekemään jotain peruuttamatonta. Se tuntuu nimittäin juuri siltä, miltä kenestä tahansa miehestä tuntuisi kuulla olevansa lesbo. Sellaisesta pienipeniksisestä miehestä, jolla oli niin pieni, että joutui aina istumaan vessassa ja sai aina lapsesta saakka pukuhuoneissa kuulla, että taidat olla nainen. Mutta jos nautit lyödyn lyömisestä, mikäs siinä.
Luuletko että muut teinitytöt ei haluaisi olla poikia siinä vaiheessa kun kehoon alkaa tulla radikaalia muutoksia?! Kyllä se kuule aika järkyttävää ja ahdistavaa aikaa on useimmille. Mutta jokainen kyllä pääsee siitäkin ajasta yli, jos ei sitten ole noin puupää ikiteini kuin sinä.
Naiseksi kasvaminen vaatii kanttia, sisua. Sinulta se näkyy puuttuvan, ja ajattelit vaihtaa helpompaan sukupuoleen. Mutta arvaa mitä, sukupuoltaan ei voi valita.en ole tuo, jolle tarkoitit, mutta kyllä nyt puhut väärin. Väärään sukupuoleen synytmisen kokemus on kyllä ihan jotain muuta kun se usein tyttöjen kokema haluttomuus kehittyä naiseksi, kun ei haluaisi rintoja tai kuukautisia. Kyllä se on ihan toinen asia. EI sitä kantilla tai sisulla ylitetä.
Tämä oli hyvä vastaus enkä jaksa nyt selata takaisin päin tuohon edelliseen kommenttiin, mutta jos nyt jompi kumpi sukupuoli olisi helpompi, melkein sanoisin, että naiseus. Voin transmiehenä myöntää, että pääsin transtyttöjä helpommalla. Oli kuukautiset joo, mikä oli ihan kamalaa, naisena tosin olisin olut tyytyväinen kyvystä synnyttää, mutta poikana se oli ihan kamalaa, mutta ne oli vaan kerran kuussa. Transtytöt joutuvat kestämään jatkuvat erektiot, äänen madaltumisen ja karvankasvut ym ja he myös joutuvat useammin pahoinpidellyksi. He muuten tekisivät mitä vaan saadakseen kuukautiset ym, ihan kipuineen päivineen, joten enpä tiedä miksi he haluavat siihen "vaikeampaan sukupuoleen", jos tämä onkin vaan joku valinta-tms mukavuuskysymys.
Siksi että on ihmisiä, jotka haluavat aina olla jotain muuta mitä oikeasti ovat, paeta itseään.
Nämä narsistiset transihmiset ei poikkea mitenkään muista kehonmuokkauspakkomielteisistä, haluavat vain mennä muokkauksessaan pisimmälle.
Elämme sairaita aikoja. Mikään ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse trans-muunsukupuolinen (ja a-seksuaali, mutta se ei ole olennaista), syntynyt tyttölapseksi jne., mutten itseäni koskaan tytöksi tai naiseksi tuntenut, ennen puberteettiä olin "yksi pojista" ihan luontevasti. Sitten n. 20 vuotta myöhemmin tajusin että on muitakin ihmisiä joille oman kehon sukupuoli on vieras, etten olekaan ainoa joka kokee näin, ja terapeutille aikani puhuttuani pääsin virallisiin tutkimuksiin asian tiimoilta, jossa minulle selvisi vielä sekin että oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin vain mies tai nainen. Joten nykyisin jos joku kysyy, kerron olevani 75% mies, 25% ei-nainen. Eli virallisesti sukupuolidiagnoosinani ei ole transsukupuolisuus (100% mies) vaan "muu sukupuoli-identiteetin häiriö", jos oikein muistan, mikä tarkoittaa sitä muunsukupuolisuutta.
Ja muuten jos joku irvailee että "se on vaan sun päässä" tai että "vaan ajattelet olevasi" - niin onkin ja niin ajattelenkin. Samalla tavalla se sinun itsesi on vain sun päässä ja vain ajattelet olevasi sitä mitä väität. Erona on se, että minun identiteettini on kartoitettu niin tarkoilla testeillä ja haastatteluilla, että parempaan ei pystytä ennen kuin telepatia keksitään. Mitäs todisteita sinulla on omasta identiteetistäsi? Minulla on sentään mustaa valkoisella.
Ja tosiaan, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, jos joku ei ole vielä tälle vuosituhannelle päässyt. En ole ikinä ollut kiinnostunut naisista, vain miehistä, joten saa sanoa homoksi jos haluaa, vaikka a-seksuaalinen (mikä omalla kohdallani EI tarkoita sitä etten nauttisi seksistä tai haluaisi seksiä - jälkimmäinen nimeenomaan siksi että nautin siitä :-P) pohjimmiltani olenkin.
Nämä jutut ovat yhtä monenlaisia kuin ihmisetkin, eikä kaikkien kokemus sovi palikkatestimäisen yksinkertaisesti tarkasti rajattuihin lokeroihin, se vaan pitää joskus hyväksyä. :-)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä transsukupuolisten kokemusta enkä myöskään muunsukupuolisten. Asia ei vaikuta ystävyyteen. Kutsun ihmisiä siksi miksi ne haluaa enkä utele sänkyhommista. Eräällä muunsukupuolisella naisen sukupuolielimillä varææustetulla frendillä on miehen vehkeillä varustettu tyttöystävä. En tiedä miten määrittelevät suhteensa, riittää että tiedän niiden olevan pari. Joskus yritin lukea näistä asioista ja ymmärtää, mutta sit tajusin ettei mun tarvi. Kunnioitus riittää.
"muunsukupuolisella naisen sukupuolielimillä varustetulla frendillä on miehen vehkeillä varustettu tyttöystävä".
Toivottavasti tajuat pian, miten pimeeltä kuulostat.
Kannattaako oikeasti oma pää sekoittaa fantasioissa ja harhoissa elävien kaverien vuoksi. Haloo, maa kutsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi että on ihmisiä, jotka haluavat aina olla jotain muuta mitä oikeasti ovat, paeta itseään.
Ei, vaan haluavat nimenomaan olla sitä mitä oikeasti ovat.
Nämä narsistiset transihmiset ei poikkea mitenkään muista kehonmuokkauspakkomielteisistä, haluavat vain mennä muokkauksessaan pisimmälle.
Elämme sairaita aikoja. Mikään ei riitä.
Kuvittele että heräisit huomenna toisensukupuolisessa kehossa. Ihan vaan maagisesti. Ja kaikkien mielestä olisi selvä että olet aina sellainen ollutkin. Muuttuisitko sinä? Tarkoitan sinun itseäsi, sitä sinua joka asuu pääkopassasi. Muuttaisiko vieraaseen kehoon joutuminen sinut ihan eri ihmiseksi?
Minulle tapahtui jotakin kun olin alkio äitini kohdussa. Kauan ennen kuin osasin edes hengittää, aivoni jostain syystä saivat testosteronikylvyn. (Naisten munasarjat tuottavat testosteronia, miesten kivekset tuottavat estrogeeniä, ne vain tuottavat normaalisti sitä toista enemmän kuin toista, mutta raskaus saa munasarjat joskus vähän sekoamaan hormonintuotannossa.) Siksi minusta tuli poika tytön kehossa. Myöhemmin mies naisen. Koska aivojen rakennetta ei osata vielä korjata, mutta kehon osataan jo enimmäkseen, pitäisikö minun kärsiä masennuksesta ja ahdistuksesta koko elämäni vain sinun mielipiteidesi tähden? Vai pitäisikö sinun ehkä huolehtia omasta elämästäsi ja antaa minun elää omaani?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse trans-muunsukupuolinen (ja a-seksuaali, mutta se ei ole olennaista), syntynyt tyttölapseksi jne., mutten itseäni koskaan tytöksi tai naiseksi tuntenut, ennen puberteettiä olin "yksi pojista" ihan luontevasti. Sitten n. 20 vuotta myöhemmin tajusin että on muitakin ihmisiä joille oman kehon sukupuoli on vieras, etten olekaan ainoa joka kokee näin, ja terapeutille aikani puhuttuani pääsin virallisiin tutkimuksiin asian tiimoilta, jossa minulle selvisi vielä sekin että oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin vain mies tai nainen. Joten nykyisin jos joku kysyy, kerron olevani 75% mies, 25% ei-nainen. Eli virallisesti sukupuolidiagnoosinani ei ole transsukupuolisuus (100% mies) vaan "muu sukupuoli-identiteetin häiriö", jos oikein muistan, mikä tarkoittaa sitä muunsukupuolisuutta.
Ja muuten jos joku irvailee että "se on vaan sun päässä" tai että "vaan ajattelet olevasi" - niin onkin ja niin ajattelenkin. Samalla tavalla se sinun itsesi on vain sun päässä ja vain ajattelet olevasi sitä mitä väität. Erona on se, että minun identiteettini on kartoitettu niin tarkoilla testeillä ja haastatteluilla, että parempaan ei pystytä ennen kuin telepatia keksitään. Mitäs todisteita sinulla on omasta identiteetistäsi? Minulla on sentään mustaa valkoisella.
Ja tosiaan, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, jos joku ei ole vielä tälle vuosituhannelle päässyt. En ole ikinä ollut kiinnostunut naisista, vain miehistä, joten saa sanoa homoksi jos haluaa, vaikka a-seksuaalinen (mikä omalla kohdallani EI tarkoita sitä etten nauttisi seksistä tai haluaisi seksiä - jälkimmäinen nimeenomaan siksi että nautin siitä :-P) pohjimmiltani olenkin.
Nämä jutut ovat yhtä monenlaisia kuin ihmisetkin, eikä kaikkien kokemus sovi palikkatestimäisen yksinkertaisesti tarkasti rajattuihin lokeroihin, se vaan pitää joskus hyväksyä. :-)
Ei, sinä olet vain sateenkaarimuodikas höppänä.
Toivottavasti järki kasvaa iän karttuessa.
Vierailija kirjoitti:
"muunsukupuolisella naisen sukupuolielimillä varustetulla frendillä on miehen vehkeillä varustettu tyttöystävä".
Toivottavasti tajuat pian, miten pimeeltä kuulostat.
Tajuatko miten keskiaikaiselta itse kuulostat?
Kannattaako oikeasti oma pää sekoittaa fantasioissa ja harhoissa elävien kaverien vuoksi. Haloo, maa kutsuu.
Voisitko tehdä ihmislajille palveluksen ja olla koskaan lisääntymättä, kiitos?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti järki kasvaa iän karttuessa.
Olen todennäköisesti sinua vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on asiat käsittääkseni aika hyvin, voiko olla jopa että kun ihmiset sanovat ettei kiinnosta/ei väliä onkin totta.
Olen ylpeä, että Suomi asettunut listalle näin hienosti.
Onneksi Saara Aalto on pioneerina taistellut ensimmäisten joukossa vähemmistöoikeuksien puolesta tässä maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että on ihmisiä, jotka haluavat aina olla jotain muuta mitä oikeasti ovat, paeta itseään.
Ei, vaan haluavat nimenomaan olla sitä mitä oikeasti ovat.
Nämä narsistiset transihmiset ei poikkea mitenkään muista kehonmuokkauspakkomielteisistä, haluavat vain mennä muokkauksessaan pisimmälle.
Elämme sairaita aikoja. Mikään ei riitä.
Kuvittele että heräisit huomenna toisensukupuolisessa kehossa. Ihan vaan maagisesti. Ja kaikkien mielestä olisi selvä että olet aina sellainen ollutkin. Muuttuisitko sinä? Tarkoitan sinun itseäsi, sitä sinua joka asuu pääkopassasi. Muuttaisiko vieraaseen kehoon joutuminen sinut ihan eri ihmiseksi?
Minulle tapahtui jotakin kun olin alkio äitini kohdussa. Kauan ennen kuin osasin edes hengittää, aivoni jostain syystä saivat testosteronikylvyn. (Naisten munasarjat tuottavat testosteronia, miesten kivekset tuottavat estrogeeniä, ne vain tuottavat normaalisti sitä toista enemmän kuin toista, mutta raskaus saa munasarjat joskus vähän sekoamaan hormonintuotannossa.) Siksi minusta tuli poika tytön kehossa. Myöhemmin mies naisen. Koska aivojen rakennetta ei osata vielä korjata, mutta kehon osataan jo enimmäkseen, pitäisikö minun kärsiä masennuksesta ja ahdistuksesta koko elämäni vain sinun mielipiteidesi tähden? Vai pitäisikö sinun ehkä huolehtia omasta elämästäsi ja antaa minun elää omaani?
Kuulostat yhtä mielenvikaiselta kuin kiihkouskovaiset.
Sori vaan. Olen pahoillani että olet saanut itsesi noin sekasin transaivopesulla.
Synnyit ihan omaan kehoosi kuten kaikki syntyvät, kukaan ei voi syntyä "väärään kehoon", sillon jäisi kokonaan syntymättä.
Saat elää ihan rauhassa harhoissasi, mutta te transhörhöt yritätte tuputtaa harhojanne koko maailmalle, normalisoida ja levittää pöpiä agendaanne, että yhä useampi nuori uskoisi olevansa "väärässä kehossa". Se ei ole oikein, ja se kehitys pitää pysäyttää.
On paljon. Cishomojen hyväksyntä on kiven takana. Osa seurustelee toisten transmiesten kanssa. Osa taas aloittaa suhteen naisina ja aluksi cismies esittää hyväksyvänsä, kun ajattelee, että nainen se on kuitenkin, mutta kun toinen alkaakin muuttua ihan oikeasti miehen näköiseksi tuleekin ongelmia.