Älä koskaan matkusta vanhempiesi kanssa yhteislomalle ulkomaille
Käytiin lokakuussa Berliinissä. Odotukset oli korkealla mutta toisin kävi.
Äiti kertoi kuntoilleensa kesällä. Hän oli "hyvässä kunnossa" mutta ei hän huonoilla polvillaan ja lonkillaan sitten päässytkään ikinä kuin pari sataa metriä kerralla. Minnekään nähtävyyksiin tai museoihin ei voinut mennä.
Isä katosi jonnekin aamupäivisin ja soitteli kännissä iltapäiväisin, että tulkaa hakee...
Minä, mun mies ja lapset sitten käytiin katsomassa paikkoja, akvaariota ja muuria.
Tosin äiti soitti tunnin välein ja pyysi tuomaan sitä ja tätä hotelliin.
Onko tuttua? Mites teillä?
Kommentit (30)
Muutaman reissun tehnyt niin, että mukana oma puoliso, mun vanhemmat sekä veljeni puolisonsa kanssa. Oikein loistavia reissuja olleet! Muutaman reissun olen tehnyt myös kaksin äitini kanssa, eipä niistäkään pahaa sanottavaa ole, vaikka aika tuittupäitä ollaankin. 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtoi olla sun miehellä ihan mahtava loma :)
Itse olen ollut vastaavalla matkalla appivanhempien kanssa ja siellä sitten kämpillä juotiin juhlamokkaa ja syötiin ruisleipää. Ei ikinä enää!!!
Appivanhempien kanssa lomaileminen on parasta lomailua, koska viikonkin loma tuntuu kuukaudelta.
Meillä oli kerran lomalla kolme anoppia mukana! Vain yksi heistä oli vähän ongelmallinen...
Jos ei pääse lonkkaleikkaukseen, niin sillä hyvällä kunnolla ei ole merkitystä. Kun nivelpintaa ei ole ja luu järsii luuta, niin kipu on sitä luokkaa, että askelta ei enää oteta.
Vierailija kirjoitti:
Käytiin lokakuussa Berliinissä. Odotukset oli korkealla mutta toisin kävi.
Äiti kertoi kuntoilleensa kesällä. Hän oli "hyvässä kunnossa" mutta ei hän huonoilla polvillaan ja lonkillaan sitten päässytkään ikinä kuin pari sataa metriä kerralla. Minnekään nähtävyyksiin tai museoihin ei voinut mennä.
Isä katosi jonnekin aamupäivisin ja soitteli kännissä iltapäiväisin, että tulkaa hakee...
Minä, mun mies ja lapset sitten käytiin katsomassa paikkoja, akvaariota ja muuria.
Tosin äiti soitti tunnin välein ja pyysi tuomaan sitä ja tätä hotelliin.
Onko tuttua? Mites teillä?
No kieltämättä tuo oli kyllä isältäsi ikävää käyttäytymistä. Äitisi taas ei voi mitään huonoille lonkilleen.
Toivottavasti reissusta jäi edes joitain hauskoja muistoja.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kerran kaupunkilomalla appivanhempien kanssa, eikä koskaan enää. Ihmettelen kuinka he ovat pärjänneet lomaillessaan kahdestaan, koska heittäytyivät täysin holhottaviksi. Odottivat meidän toimivan jonain matkanjohtajina, piti suunnitella mitä tehdään, minne mennään, millä sinne mennään, reitit, aikataulut yms ja he vain hymistelivät ja odottivat vieressä. Mies hermostui vanhempiinsa ja kiukutteli heille kuin pahainen teini. Sen loman jälkeen meni mielellään taas töihin.
Mä en halua lapsiperheellisenä matkustaa *kenenkään* muun kanssa, pl. yksi kaveriperhe, jonka kanssa varmasti sujuu. En vaan jaksa sitä säätämistä mitä tulee lasten kanssa kun lapsettomat (tähän kuuluu myös ne joiden lapset jo aikuisia) ei tajua pienten lasten tarpeita ja lapsellisilla on ne omat lapset joilla on omat rytmit.
Muuten voin kyllä lomailla oman äitini tai appivanhempien kanssa.
Appivanhemmat ovat kahdella yhteisellä reissulla heittäytyneet täysin avustettavaksi. Ovat kyllä ihan liikuntakykyisiä, mutta se avuttomuus... Esim. ravintolassa vaativat perusteellista ruokalistan tulkkausta meiltä nuoremmilta. Yritimme parhaamme mukaan auttaa, vaikka emme paikallista kieltä osanneetkaan. Tilaukset sun muut kyllä onnistuivat ok, mutta seuraavaksi oli sitten meidän vika, kun ruoka ei ollutkaan heidän makunsa mukaista. Kaikessa muussakin oltiin mieheni kanssa ikään kuin kaikesta tilivelvollisen turistioppaan asemassa.
Viime vuosina olemme matkustelleet oman perheen kesken ja nauttineet yhteisestä ajastamme ilman nyrpisteleviä seuralaisia. Perinteeksi on jo tullut, että matkalle valmistautuessamme appiukko soittaa miehelleni ja pohdiskelee, että kyllä taitaa kuolema korjata heidät vanhukset (70 v.) jo ihan lähiaikoina.
Sisarusten kanssa ei myöskään kannata matkustaa jos yksi haluaa tehdä ja mennä eri paikkoihin, kun toinen voi haluta viettää 24h jonkun ravintolan sisällä tai terassilla syöden ja toinen voi olla reippaampi. Toinen voi haluta käyttää loman ostoksiin sekä herkkujen maisteluun, toinen nähtävyyksillä kiertelyyn. Minä olin se joka halusi nähdä nähtävyyksiä, maisemia. En halunnut vain maata rantaterasseilla ahmimassa tai kaupassa 24h kun ulkona odotti aurinkoinen sää.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat ovat kahdella yhteisellä reissulla heittäytyneet täysin avustettavaksi. Ovat kyllä ihan liikuntakykyisiä, mutta se avuttomuus... Esim. ravintolassa vaativat perusteellista ruokalistan tulkkausta meiltä nuoremmilta. Yritimme parhaamme mukaan auttaa, vaikka emme paikallista kieltä osanneetkaan. Tilaukset sun muut kyllä onnistuivat ok, mutta seuraavaksi oli sitten meidän vika, kun ruoka ei ollutkaan heidän makunsa mukaista. Kaikessa muussakin oltiin mieheni kanssa ikään kuin kaikesta tilivelvollisen turistioppaan asemassa.
Viime vuosina olemme matkustelleet oman perheen kesken ja nauttineet yhteisestä ajastamme ilman nyrpisteleviä seuralaisia. Perinteeksi on jo tullut, että matkalle valmistautuessamme appiukko soittaa miehelleni ja pohdiskelee, että kyllä taitaa kuolema korjata heidät vanhukset (70 v.) jo ihan lähiaikoina.
Meidän perheessä mieheni pitää aina matkoilla joka päivä ja erityisesti ennen ja jälkeen joka lentomatkan raportoida äidilleen tekstiviestillä että hengissä ollaan ja kaikki on OK.
Näin ne appivanhemmat ovat hengessä mukana kaikilla perheemme lomamatkoilla :)
Matkustin vanhempieni kanssa viimeksi kun olin 22-vuotias ja sinkku. Vanhemmat oli kyllä ihan hyväkuntoisia, mutta tunnelmat kiristyi silti, ja päätin etten enää lähde sellaiseen. Isommalla porukalla olen kyllä sitten myöhemminkin matkustellut vanhempieni mukana, se on helpompaa kun joku muu voi välillä olla heidän kanssaan, niin itse saa huoahtaa.