Lue keskustelun säännöt.
Miksi akateemisuus on naisille niin valtava asia?
11.11.2019 |
Kun naisten keskusteluja kuuntelee/lukee, saa vaikutelman että heille kyse on suorastaan yhteiskuntaluokista, ja korkeakouluttautumalla noustaan korkeampaan luokkaan.
Kun nainen kertoo itsestään tai pariskunnasta, mainitsee hän ensimmäisenä korkeakoulutuksen - jopa ennen ikää, sukupuolta, siviilisäätyä, jne. Aivan kuin "akateeminen nainen" (akateeminen pariskunta) olisi eri rotua kuin "nainen" (akateeminen pariskunta).
Miksi tämä on juuri naisille niin valtava asia?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.
Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.
Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.
"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"
Olihan sinulla käytynä molemmat?
Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.
Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.
Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.
Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.
Miksi näissä jutuissa on aina oikis/lääkis eikä esim. Aallon tefy tai HY:n matikka?
ohis
Varmaan sen takia, että palstalaisten keskuudessa lääkärit ja juristit ovat arvostuksessa jumalasta seuraavia. Diplomi-insinöörejä ja matemaatikkoja hyihkytään, koska perus palstalaisen mielestä he ovat rajoittuneita tolloja, joiden osaaminen limestää nollaa eikä sillä edes tee mitään.
Ja kuitenkin nimen omaan lääkärit ja juristit mennä puksuttavat koulutusputkensa läpi pääasiassa perslihaksilla ja ulkoa opettelemalla.
"Liian fiksu lääkikseen"? :D ei ne tekniikan alan opinnot kyllä vaadi yhtään enempää älyä kuin lääkiskään. Voisiko ihmisten asenne DI:tä kohtaan johtua siitä että valtaosa heistä on sellaisia nyrpeitä, itsetunnostaan arkoja keskinkertaisuuksia? Ei toki kaikki, mutta jostain syystä ne siistit tyypit ei pidä taustastaan niin kovaa melua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
No kyllä se käytännössä vaikuttaa. Vaikuttaa, vaikka et olisi ihan siinä tutkontoa vastaavassa työssäkään. Kertoo nimittäin paljon, että ihminen on
a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan akateemista alaa
b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >5 v opiskelua
c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.Kuinka paljon tuo eroaa siitä että jos on halunnut:
a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan alaa
b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >4 v opiskelua
c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.?
No oikeasti, aika harvalle pelkästään sillä on tosielämässä parisuhteen tai ystävyyden kannalta merkitystä, onko jollain AMK vai yliopistotutkinto. Omassa tuttavapiirissäkin on useita yliopiston käyneitä naisia, joiden puolisot on vähemmän koulutettuja tai ihan vaan duunareita. Kaveripiireissä on ihan eri koulutustaustasta olevia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää kuinka naiset liittävät akateemisiin positiivisia asioita jotka eivät minun kokemuksieni perusteella päde kuin vähemmistöön.
Akateemiset ovat siis erittäin älykkäitä, elämään intohimoisesti suhtautuvia elämäntapatutkijoita jotka taukoamatta kehittävät itseään ja ympäristöään, opettelevat non-stop uusia asioita, omaavat taianomaisen kyvyn oppia joka ei-akateemisilta puuttuu, ja siksi vastaavat käytännössä satukirjojen versiota entisajan aatelisista.
Missä tuollaiset akateemiset ovat?
Minun tuntemani "akateemiset" elävät normaalia elämää siinä missä ei-akateemisetkin. Joistain kouluttautumisen tunnistaa samoin kuin joistan sen ettei koulun penkillä/kirjojen parissa ole viihdytty. Enemmistöstä on mahdotonta sanoa onko käytynä yliopisto vai AMK. Osa parhaista kavereistakin on sellaisia että pitää muistella tosissaan missä he opiskelivat.
Enkä ymmärrä mitä yllättävää tässä on. Olisi ihmeellistä jos se missä opiskelit 20 vuotta sitten määrittäisi eniten sitä kuka olet.
Minä ja moni ystävinäni oleva samanikäinen opiskelimme juuri tuo 20 vuotta sitten ensimmäisen tutkintomme. Valmistun kuukauden sisällä toista kertaa maisteriksi. Pääsääntöisesti ikätovereillani on joko toinen tai kolmas tutkinto menossa tai jo valmis. Puolisoni on aloittamassa toista tutkintoaan, ensimmäinen on tohtorin tutkinto.
Hyvä on, vaadimme tilastoja.
Kuinka suuri osa akateemisista suorittaa toisen tai kolmannen akateemisen tutkinnon?
Oletettavasti valtava enemmistö, jotta voit perustella yleistyksesi akateemisista.
Miten joku voi pitää noita "epäonnistumisia" jotenkin hienona asian? Sama kuin amis kävisi metallin, prosessitekniikan ja kokin ammattitutkinnot. Toki monet varmaankin olivat omaa ammattitaitoa syventäviä tutkintoja, mutta silti.
Harrastaisiitte tuonkin ajan seksiä, niin menisi paremmin talteen.
mies51v
Kerrotko kokemusasiantuntijana mitä sitten harrastetaan, kun se seksi ei enää kiinnosta? Opiskellaan jotain?
Kannattaa varmaan ainakin miehenä hakea sinisiä pillereitä. Nuo kuulemma auttaa. Toinen varmaankin on tuohon haluun....korvaushoito. Patistappa miehesi verikokeen, niin saadaan selvillä mikä ukkoa vaivaa..
mies51v
En minä niitä tarvitse. Mutta sinä omien sanojesi mukaan voisit verikoetta kaivatakin.
ps. Opiskelemaan voi pyrkiä vanhemmallakin iällä.
Niin onhan se iso muutos jos jatkuvasti ei paneta. En oikein tiedä, että olisiko tuolle järkevää tilaustakaan omalta puolelta. Nykypäivänä kun tuossa on omat riskinsäkin...
Minun kouluni on jo käyty.
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia tuntuu vaivaavan palstapeikkoamista ihan tosissaan :)
Tuo on varsin totta. Etenkin luokkayhteiskunnan mahdollinen paluu askarruttaa ja harmittaa jo etukäteen.
*eri
Miksi harmittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää kuinka naiset liittävät akateemisiin positiivisia asioita jotka eivät minun kokemuksieni perusteella päde kuin vähemmistöön.
Akateemiset ovat siis erittäin älykkäitä, elämään intohimoisesti suhtautuvia elämäntapatutkijoita jotka taukoamatta kehittävät itseään ja ympäristöään, opettelevat non-stop uusia asioita, omaavat taianomaisen kyvyn oppia joka ei-akateemisilta puuttuu, ja siksi vastaavat käytännössä satukirjojen versiota entisajan aatelisista.
Missä tuollaiset akateemiset ovat?
Minun tuntemani "akateemiset" elävät normaalia elämää siinä missä ei-akateemisetkin. Joistain kouluttautumisen tunnistaa samoin kuin joistan sen ettei koulun penkillä/kirjojen parissa ole viihdytty. Enemmistöstä on mahdotonta sanoa onko käytynä yliopisto vai AMK. Osa parhaista kavereistakin on sellaisia että pitää muistella tosissaan missä he opiskelivat.
Enkä ymmärrä mitä yllättävää tässä on. Olisi ihmeellistä jos se missä opiskelit 20 vuotta sitten määrittäisi eniten sitä kuka olet.
Minä ja moni ystävinäni oleva samanikäinen opiskelimme juuri tuo 20 vuotta sitten ensimmäisen tutkintomme. Valmistun kuukauden sisällä toista kertaa maisteriksi. Pääsääntöisesti ikätovereillani on joko toinen tai kolmas tutkinto menossa tai jo valmis. Puolisoni on aloittamassa toista tutkintoaan, ensimmäinen on tohtorin tutkinto.
Hyvä on, vaadimme tilastoja.
Kuinka suuri osa akateemisista suorittaa toisen tai kolmannen akateemisen tutkinnon?
Oletettavasti valtava enemmistö, jotta voit perustella yleistyksesi akateemisista.
Miten joku voi pitää noita "epäonnistumisia" jotenkin hienona asian? Sama kuin amis kävisi metallin, prosessitekniikan ja kokin ammattitutkinnot. Toki monet varmaankin olivat omaa ammattitaitoa syventäviä tutkintoja, mutta silti.
Harrastaisiitte tuonkin ajan seksiä, niin menisi paremmin talteen.
mies51v
Kerrotko kokemusasiantuntijana mitä sitten harrastetaan, kun se seksi ei enää kiinnosta? Opiskellaan jotain?
Kannattaa varmaan ainakin miehenä hakea sinisiä pillereitä. Nuo kuulemma auttaa. Toinen varmaankin on tuohon haluun....korvaushoito. Patistappa miehesi verikokeen, niin saadaan selvillä mikä ukkoa vaivaa..
mies51v
En minä niitä tarvitse. Mutta sinä omien sanojesi mukaan voisit verikoetta kaivatakin.
ps. Opiskelemaan voi pyrkiä vanhemmallakin iällä.
Niin onhan se iso muutos jos jatkuvasti ei paneta. En oikein tiedä, että olisiko tuolle järkevää tilaustakaan omalta puolelta. Nykypäivänä kun tuossa on omat riskinsäkin...
Minun kouluni on jo käyty.
mies51v
"Kyllä täytyy myöntää, että halut on vähentynyt murto-osaan. Pesää olis tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta haluja vaan ei oikein ole. Tänäänkin ajattelin vain vetää kalsarikännit."
- No ei paneta ei.
Ehkä joku kansalaisopiston kurssi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkishän on statusala, ja sen vaikein osuus on monen lääkärinkin mukaan ollut pääsykoe. Lääkiksestä valmistuvat käytännössä kaikki, eikä siitä selvitäkseen ole tarvinnut edes lukea pitkää matematiikkaa. Matemaattis-luonnontieteellisestä ei valmistuta kehnoilla laskutaidoilla, tai no biologit ehkä... Tästä syystä myös lääkiksen valmennuskursseilla ovat kemiaa ja fysiikkaa opettaneet kemistit ja fyysikot, eivätkä lääkiksessa opiskelevat, koska taidot eivät näillä kovin kaksiset välttämättä ole. Kun fysiikkaa ja kemiaa sisältävästä vaativasta pääsykokeesta (lääkiksen vaikein osuus, jonka läpäisseistä 99% valmistuu lääkäreiksi) on päästy läpi, fysiikkaa ei ole tarvinnut tutkintoon lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää kuinka naiset liittävät akateemisiin positiivisia asioita jotka eivät minun kokemuksieni perusteella päde kuin vähemmistöön.
Akateemiset ovat siis erittäin älykkäitä, elämään intohimoisesti suhtautuvia elämäntapatutkijoita jotka taukoamatta kehittävät itseään ja ympäristöään, opettelevat non-stop uusia asioita, omaavat taianomaisen kyvyn oppia joka ei-akateemisilta puuttuu, ja siksi vastaavat käytännössä satukirjojen versiota entisajan aatelisista.
Missä tuollaiset akateemiset ovat?
Minun tuntemani "akateemiset" elävät normaalia elämää siinä missä ei-akateemisetkin. Joistain kouluttautumisen tunnistaa samoin kuin joistan sen ettei koulun penkillä/kirjojen parissa ole viihdytty. Enemmistöstä on mahdotonta sanoa onko käytynä yliopisto vai AMK. Osa parhaista kavereistakin on sellaisia että pitää muistella tosissaan missä he opiskelivat.
Enkä ymmärrä mitä yllättävää tässä on. Olisi ihmeellistä jos se missä opiskelit 20 vuotta sitten määrittäisi eniten sitä kuka olet.
Minä ja moni ystävinäni oleva samanikäinen opiskelimme juuri tuo 20 vuotta sitten ensimmäisen tutkintomme. Valmistun kuukauden sisällä toista kertaa maisteriksi. Pääsääntöisesti ikätovereillani on joko toinen tai kolmas tutkinto menossa tai jo valmis. Puolisoni on aloittamassa toista tutkintoaan, ensimmäinen on tohtorin tutkinto.
No tuo ei totisesti sitä mitä yliopisto teiltä haluaa. Yliopistotutkinto antaa perustiedot tietystä aiheesta, se syvenee työelämässä tai jatko-opinnoissa, ilman muuta voi olla hyödyllistä opiskella jotain tiettyä lisätietoa tutkinnon sivuun - mutta tuollainen tutkintojen tehtailu ei ole yliopiston etu. Ilman muuta tuollaista saa tehdä, mutta kyllä nuo toiset tai kolmannet tutkinnot ovat yhteiskunnalle turhan kallis panostus. Eikö työura aukene vaikka tutkinnot on suoritettu? Kannattaa katsella peiliin ja muuttaa asennettaan. Tuollaista akateemisuutta ei yliopistossa arvosteta. t yliopiston ope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein suurin etu mikä yliopistosta jäi itselleni käteen oli se, että sain selville, mitä se akateemisuus on.
Mysteeriverho avautuu parhaiten itse kurkistamalla sisälle.
Itse ajattelin nuorena, että akateemisuus on korkealentoisen älyllistä ja syvällistä keskustelua. Toki, mutta enimmäkseen tietynlaisen sanaston opettelua, jolla voi omaksua taas lisää uusia sanoja.
Jos nainen sitten pitää akateemisuutta tärkeänä ja mainitsee sen heti kättelyssä, sehän voi olla puhdas status-juttu hälle tai sitten rento pikareferenssi sille, että jos jotain korkealentoisia aivoja kutittavia ideoita mielessä, on niin niistä saattaisi olla kiinnostunut keskustelemaan. Naiset tuppaavat olemaan myös tietoisia siitä, että monet miehet eivät viehäty älykkäistä naisista, naiset ovat jopa opetelleet esittämään miehille tyhmempiä kuin ovatkaan, niin tämäkin naisälyasiaa lähentelevä seikka kannattaa otta esille oikopäätä. Akateemisuus ei tietenkään ole tae mielenkiintoisuudesta tai älykkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.
Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.
Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.
"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"
Olihan sinulla käytynä molemmat?
Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.
Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.
Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.
Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.
Miksi näissä jutuissa on aina oikis/lääkis eikä esim. Aallon tefy tai HY:n matikka?
ohis
Koska näistä puhuu ei-akateemiset, jotka ovat kuulleet vaikeiden paikkojen olevan oikis ja lääkis... Jokainen akateeminen tietää, että fysiikan, kemian ja matematiikan alat ovat kaikki vaativia. Todennäköisesti oikista ja lääkistä vaativampia.
Lisäksi varmaan hämää se, että lääkikseen ja oikikseen hakee niin valtava määrä porukkaa joka vuosi, syystä että "luonnollista etukäteiskarsintaa" ei juurkaan ole. Tyyppi, joka on kirjoittanut suomen, ruotsin, englannin, terveystiedon ja uskonnon voi hakea oikeustieteelliseen siinä missä muutkin. Sen sijaan teknillisiin yliopistoihin ja yliopiston matematiikalle hakevat ovat päntänneet pitkät matikat, fysiikat ja kemiat ja edustavat vähemmistöä jo lukiovaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia tuntuu vaivaavan palstapeikkoamista ihan tosissaan :)
Tuo on varsin totta. Etenkin luokkayhteiskunnan mahdollinen paluu askarruttaa ja harmittaa jo etukäteen.
*eri
Miksi harmittaa?
Köyhyys ja kurjistuminen. Siitä seuraa levottomuuksia ja sisällissota. Tämä on käyty aiemminkin, enkä halua moista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää kuinka naiset liittävät akateemisiin positiivisia asioita jotka eivät minun kokemuksieni perusteella päde kuin vähemmistöön.
Akateemiset ovat siis erittäin älykkäitä, elämään intohimoisesti suhtautuvia elämäntapatutkijoita jotka taukoamatta kehittävät itseään ja ympäristöään, opettelevat non-stop uusia asioita, omaavat taianomaisen kyvyn oppia joka ei-akateemisilta puuttuu, ja siksi vastaavat käytännössä satukirjojen versiota entisajan aatelisista.
Missä tuollaiset akateemiset ovat?
Minun tuntemani "akateemiset" elävät normaalia elämää siinä missä ei-akateemisetkin. Joistain kouluttautumisen tunnistaa samoin kuin joistan sen ettei koulun penkillä/kirjojen parissa ole viihdytty. Enemmistöstä on mahdotonta sanoa onko käytynä yliopisto vai AMK. Osa parhaista kavereistakin on sellaisia että pitää muistella tosissaan missä he opiskelivat.
Enkä ymmärrä mitä yllättävää tässä on. Olisi ihmeellistä jos se missä opiskelit 20 vuotta sitten määrittäisi eniten sitä kuka olet.
Minä ja moni ystävinäni oleva samanikäinen opiskelimme juuri tuo 20 vuotta sitten ensimmäisen tutkintomme. Valmistun kuukauden sisällä toista kertaa maisteriksi. Pääsääntöisesti ikätovereillani on joko toinen tai kolmas tutkinto menossa tai jo valmis. Puolisoni on aloittamassa toista tutkintoaan, ensimmäinen on tohtorin tutkinto.
No tuo ei totisesti sitä mitä yliopisto teiltä haluaa. Yliopistotutkinto antaa perustiedot tietystä aiheesta, se syvenee työelämässä tai jatko-opinnoissa, ilman muuta voi olla hyödyllistä opiskella jotain tiettyä lisätietoa tutkinnon sivuun - mutta tuollainen tutkintojen tehtailu ei ole yliopiston etu. Ilman muuta tuollaista saa tehdä, mutta kyllä nuo toiset tai kolmannet tutkinnot ovat yhteiskunnalle turhan kallis panostus. Eikö työura aukene vaikka tutkinnot on suoritettu? Kannattaa katsella peiliin ja muuttaa asennettaan. Tuollaista akateemisuutta ei yliopistossa arvosteta. t yliopiston ope.
Ei kerry lapsia, saati eläkettä, mutta ryppyhattuja senkin edestä. Tuohan muistuttaa laitostumista. Eikö muutamat yliopiston tallaajat pääse irti putkestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia tuntuu vaivaavan palstapeikkoamista ihan tosissaan :)
Tuo on varsin totta. Etenkin luokkayhteiskunnan mahdollinen paluu askarruttaa ja harmittaa jo etukäteen.
*eri
Miksi harmittaa?
Köyhyys ja kurjistuminen. Siitä seuraa levottomuuksia ja sisällissota. Tämä on käyty aiemminkin, enkä halua moista.
Miksi oletat, että suomalaiset olisivat samanlaisia kuin joskus 100 vuotta sitten? Nykyisinhän suurin osa suomalaisista ihannoi amerikkalaista yhteiskuntaa. Myös ne, joiden ei pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää kuinka naiset liittävät akateemisiin positiivisia asioita jotka eivät minun kokemuksieni perusteella päde kuin vähemmistöön.
Akateemiset ovat siis erittäin älykkäitä, elämään intohimoisesti suhtautuvia elämäntapatutkijoita jotka taukoamatta kehittävät itseään ja ympäristöään, opettelevat non-stop uusia asioita, omaavat taianomaisen kyvyn oppia joka ei-akateemisilta puuttuu, ja siksi vastaavat käytännössä satukirjojen versiota entisajan aatelisista.
Missä tuollaiset akateemiset ovat?
Minun tuntemani "akateemiset" elävät normaalia elämää siinä missä ei-akateemisetkin. Joistain kouluttautumisen tunnistaa samoin kuin joistan sen ettei koulun penkillä/kirjojen parissa ole viihdytty. Enemmistöstä on mahdotonta sanoa onko käytynä yliopisto vai AMK. Osa parhaista kavereistakin on sellaisia että pitää muistella tosissaan missä he opiskelivat.
Enkä ymmärrä mitä yllättävää tässä on. Olisi ihmeellistä jos se missä opiskelit 20 vuotta sitten määrittäisi eniten sitä kuka olet.
Minä ja moni ystävinäni oleva samanikäinen opiskelimme juuri tuo 20 vuotta sitten ensimmäisen tutkintomme. Valmistun kuukauden sisällä toista kertaa maisteriksi. Pääsääntöisesti ikätovereillani on joko toinen tai kolmas tutkinto menossa tai jo valmis. Puolisoni on aloittamassa toista tutkintoaan, ensimmäinen on tohtorin tutkinto.
Hyvä on, vaadimme tilastoja.
Kuinka suuri osa akateemisista suorittaa toisen tai kolmannen akateemisen tutkinnon?
Oletettavasti valtava enemmistö, jotta voit perustella yleistyksesi akateemisista.
Miten joku voi pitää noita "epäonnistumisia" jotenkin hienona asian? Sama kuin amis kävisi metallin, prosessitekniikan ja kokin ammattitutkinnot. Toki monet varmaankin olivat omaa ammattitaitoa syventäviä tutkintoja, mutta silti.
Harrastaisiitte tuonkin ajan seksiä, niin menisi paremmin talteen.
mies51v
Kerrotko kokemusasiantuntijana mitä sitten harrastetaan, kun se seksi ei enää kiinnosta? Opiskellaan jotain?
Kannattaa varmaan ainakin miehenä hakea sinisiä pillereitä. Nuo kuulemma auttaa. Toinen varmaankin on tuohon haluun....korvaushoito. Patistappa miehesi verikokeen, niin saadaan selvillä mikä ukkoa vaivaa..
mies51v
En minä niitä tarvitse. Mutta sinä omien sanojesi mukaan voisit verikoetta kaivatakin.
ps. Opiskelemaan voi pyrkiä vanhemmallakin iällä.
Niin onhan se iso muutos jos jatkuvasti ei paneta. En oikein tiedä, että olisiko tuolle järkevää tilaustakaan omalta puolelta. Nykypäivänä kun tuossa on omat riskinsäkin...
Minun kouluni on jo käyty.
mies51v
"Kyllä täytyy myöntää, että halut on vähentynyt murto-osaan. Pesää olis tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta haluja vaan ei oikein ole. Tänäänkin ajattelin vain vetää kalsarikännit."
- No ei paneta ei.
Ehkä joku kansalaisopiston kurssi?
Niin. Kuten sanoin. Kaikki on suhteellista. Ei kyllä kiinnosta kurssit. Duunissa ihan riittävästi haastetta.:D
Senkin pikku stalkkeri :-)
mies51v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää kuinka naiset liittävät akateemisiin positiivisia asioita jotka eivät minun kokemuksieni perusteella päde kuin vähemmistöön.
Akateemiset ovat siis erittäin älykkäitä, elämään intohimoisesti suhtautuvia elämäntapatutkijoita jotka taukoamatta kehittävät itseään ja ympäristöään, opettelevat non-stop uusia asioita, omaavat taianomaisen kyvyn oppia joka ei-akateemisilta puuttuu, ja siksi vastaavat käytännössä satukirjojen versiota entisajan aatelisista.
Missä tuollaiset akateemiset ovat?
Minun tuntemani "akateemiset" elävät normaalia elämää siinä missä ei-akateemisetkin. Joistain kouluttautumisen tunnistaa samoin kuin joistan sen ettei koulun penkillä/kirjojen parissa ole viihdytty. Enemmistöstä on mahdotonta sanoa onko käytynä yliopisto vai AMK. Osa parhaista kavereistakin on sellaisia että pitää muistella tosissaan missä he opiskelivat.
Enkä ymmärrä mitä yllättävää tässä on. Olisi ihmeellistä jos se missä opiskelit 20 vuotta sitten määrittäisi eniten sitä kuka olet.
Minä ja moni ystävinäni oleva samanikäinen opiskelimme juuri tuo 20 vuotta sitten ensimmäisen tutkintomme. Valmistun kuukauden sisällä toista kertaa maisteriksi. Pääsääntöisesti ikätovereillani on joko toinen tai kolmas tutkinto menossa tai jo valmis. Puolisoni on aloittamassa toista tutkintoaan, ensimmäinen on tohtorin tutkinto.
Hyvä on, vaadimme tilastoja.
Kuinka suuri osa akateemisista suorittaa toisen tai kolmannen akateemisen tutkinnon?
Oletettavasti valtava enemmistö, jotta voit perustella yleistyksesi akateemisista.
Miten joku voi pitää noita "epäonnistumisia" jotenkin hienona asian? Sama kuin amis kävisi metallin, prosessitekniikan ja kokin ammattitutkinnot. Toki monet varmaankin olivat omaa ammattitaitoa syventäviä tutkintoja, mutta silti.
Harrastaisiitte tuonkin ajan seksiä, niin menisi paremmin talteen.
mies51v
Kerrotko kokemusasiantuntijana mitä sitten harrastetaan, kun se seksi ei enää kiinnosta? Opiskellaan jotain?
Kannattaa varmaan ainakin miehenä hakea sinisiä pillereitä. Nuo kuulemma auttaa. Toinen varmaankin on tuohon haluun....korvaushoito. Patistappa miehesi verikokeen, niin saadaan selvillä mikä ukkoa vaivaa..
mies51v
En minä niitä tarvitse. Mutta sinä omien sanojesi mukaan voisit verikoetta kaivatakin.
ps. Opiskelemaan voi pyrkiä vanhemmallakin iällä.
Niin onhan se iso muutos jos jatkuvasti ei paneta. En oikein tiedä, että olisiko tuolle järkevää tilaustakaan omalta puolelta. Nykypäivänä kun tuossa on omat riskinsäkin...
Minun kouluni on jo käyty.
mies51v
"Kyllä täytyy myöntää, että halut on vähentynyt murto-osaan. Pesää olis tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta haluja vaan ei oikein ole. Tänäänkin ajattelin vain vetää kalsarikännit."
- No ei paneta ei.
Ehkä joku kansalaisopiston kurssi?
Niin. Kuten sanoin. Kaikki on suhteellista. Ei kyllä kiinnosta kurssit. Duunissa ihan riittävästi haastetta.:D
Senkin pikku stalkkeri :-)
mies51v
Palstalla käy melkoinen määrä ihmisiä. Osalla saattaa olla hyvä muisti. Tai tunnistuskyky.
Vumen hommat on haasteiltaan vielä aika keveitä. Mutta kaikkihan on suhteellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää kuinka naiset liittävät akateemisiin positiivisia asioita jotka eivät minun kokemuksieni perusteella päde kuin vähemmistöön.
Akateemiset ovat siis erittäin älykkäitä, elämään intohimoisesti suhtautuvia elämäntapatutkijoita jotka taukoamatta kehittävät itseään ja ympäristöään, opettelevat non-stop uusia asioita, omaavat taianomaisen kyvyn oppia joka ei-akateemisilta puuttuu, ja siksi vastaavat käytännössä satukirjojen versiota entisajan aatelisista.
Missä tuollaiset akateemiset ovat?
Minun tuntemani "akateemiset" elävät normaalia elämää siinä missä ei-akateemisetkin. Joistain kouluttautumisen tunnistaa samoin kuin joistan sen ettei koulun penkillä/kirjojen parissa ole viihdytty. Enemmistöstä on mahdotonta sanoa onko käytynä yliopisto vai AMK. Osa parhaista kavereistakin on sellaisia että pitää muistella tosissaan missä he opiskelivat.
Enkä ymmärrä mitä yllättävää tässä on. Olisi ihmeellistä jos se missä opiskelit 20 vuotta sitten määrittäisi eniten sitä kuka olet.
Minä ja moni ystävinäni oleva samanikäinen opiskelimme juuri tuo 20 vuotta sitten ensimmäisen tutkintomme. Valmistun kuukauden sisällä toista kertaa maisteriksi. Pääsääntöisesti ikätovereillani on joko toinen tai kolmas tutkinto menossa tai jo valmis. Puolisoni on aloittamassa toista tutkintoaan, ensimmäinen on tohtorin tutkinto.
Hyvä on, vaadimme tilastoja.
Kuinka suuri osa akateemisista suorittaa toisen tai kolmannen akateemisen tutkinnon?
Oletettavasti valtava enemmistö, jotta voit perustella yleistyksesi akateemisista.
Miten joku voi pitää noita "epäonnistumisia" jotenkin hienona asian? Sama kuin amis kävisi metallin, prosessitekniikan ja kokin ammattitutkinnot. Toki monet varmaankin olivat omaa ammattitaitoa syventäviä tutkintoja, mutta silti.
Harrastaisiitte tuonkin ajan seksiä, niin menisi paremmin talteen.
mies51v
Kerrotko kokemusasiantuntijana mitä sitten harrastetaan, kun se seksi ei enää kiinnosta? Opiskellaan jotain?
Kannattaa varmaan ainakin miehenä hakea sinisiä pillereitä. Nuo kuulemma auttaa. Toinen varmaankin on tuohon haluun....korvaushoito. Patistappa miehesi verikokeen, niin saadaan selvillä mikä ukkoa vaivaa..
mies51v
En minä niitä tarvitse. Mutta sinä omien sanojesi mukaan voisit verikoetta kaivatakin.
ps. Opiskelemaan voi pyrkiä vanhemmallakin iällä.
Niin onhan se iso muutos jos jatkuvasti ei paneta. En oikein tiedä, että olisiko tuolle järkevää tilaustakaan omalta puolelta. Nykypäivänä kun tuossa on omat riskinsäkin...
Minun kouluni on jo käyty.
mies51v
"Kyllä täytyy myöntää, että halut on vähentynyt murto-osaan. Pesää olis tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta haluja vaan ei oikein ole. Tänäänkin ajattelin vain vetää kalsarikännit."
- No ei paneta ei.
Ehkä joku kansalaisopiston kurssi?
Niin. Kuten sanoin. Kaikki on suhteellista. Ei kyllä kiinnosta kurssit. Duunissa ihan riittävästi haastetta.:D
Senkin pikku stalkkeri :-)
mies51v
Palstalla käy melkoinen määrä ihmisiä. Osalla saattaa olla hyvä muisti. Tai tunnistuskyky.
Vumen hommat on haasteiltaan vielä aika keveitä. Mutta kaikkihan on suhteellista.
No itseasiassa eivät ole. Ihmisten kanssa tekemisissä oleminen ja johtaminen on kaikkein haastellisinta mitä voi olla. Kysy joltakin joka tietää asiasta, ellet usko.
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää kuinka naiset liittävät akateemisiin positiivisia asioita jotka eivät minun kokemuksieni perusteella päde kuin vähemmistöön.
Akateemiset ovat siis erittäin älykkäitä, elämään intohimoisesti suhtautuvia elämäntapatutkijoita jotka taukoamatta kehittävät itseään ja ympäristöään, opettelevat non-stop uusia asioita, omaavat taianomaisen kyvyn oppia joka ei-akateemisilta puuttuu, ja siksi vastaavat käytännössä satukirjojen versiota entisajan aatelisista.
Missä tuollaiset akateemiset ovat?
Minun tuntemani "akateemiset" elävät normaalia elämää siinä missä ei-akateemisetkin. Joistain kouluttautumisen tunnistaa samoin kuin joistan sen ettei koulun penkillä/kirjojen parissa ole viihdytty. Enemmistöstä on mahdotonta sanoa onko käytynä yliopisto vai AMK. Osa parhaista kavereistakin on sellaisia että pitää muistella tosissaan missä he opiskelivat.
Enkä ymmärrä mitä yllättävää tässä on. Olisi ihmeellistä jos se missä opiskelit 20 vuotta sitten määrittäisi eniten sitä kuka olet.
Minä ja moni ystävinäni oleva samanikäinen opiskelimme juuri tuo 20 vuotta sitten ensimmäisen tutkintomme. Valmistun kuukauden sisällä toista kertaa maisteriksi. Pääsääntöisesti ikätovereillani on joko toinen tai kolmas tutkinto menossa tai jo valmis. Puolisoni on aloittamassa toista tutkintoaan, ensimmäinen on tohtorin tutkinto.
Hyvä on, vaadimme tilastoja.
Kuinka suuri osa akateemisista suorittaa toisen tai kolmannen akateemisen tutkinnon?
Oletettavasti valtava enemmistö, jotta voit perustella yleistyksesi akateemisista.
Miten joku voi pitää noita "epäonnistumisia" jotenkin hienona asian? Sama kuin amis kävisi metallin, prosessitekniikan ja kokin ammattitutkinnot. Toki monet varmaankin olivat omaa ammattitaitoa syventäviä tutkintoja, mutta silti.
Harrastaisiitte tuonkin ajan seksiä, niin menisi paremmin talteen.
mies51v
Kerrotko kokemusasiantuntijana mitä sitten harrastetaan, kun se seksi ei enää kiinnosta? Opiskellaan jotain?
Kannattaa varmaan ainakin miehenä hakea sinisiä pillereitä. Nuo kuulemma auttaa. Toinen varmaankin on tuohon haluun....korvaushoito. Patistappa miehesi verikokeen, niin saadaan selvillä mikä ukkoa vaivaa..
mies51v
En minä niitä tarvitse. Mutta sinä omien sanojesi mukaan voisit verikoetta kaivatakin.
ps. Opiskelemaan voi pyrkiä vanhemmallakin iällä.
Niin onhan se iso muutos jos jatkuvasti ei paneta. En oikein tiedä, että olisiko tuolle järkevää tilaustakaan omalta puolelta. Nykypäivänä kun tuossa on omat riskinsäkin...
Minun kouluni on jo käyty.
mies51v
"Kyllä täytyy myöntää, että halut on vähentynyt murto-osaan. Pesää olis tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta haluja vaan ei oikein ole. Tänäänkin ajattelin vain vetää kalsarikännit."
- No ei paneta ei.
Ehkä joku kansalaisopiston kurssi?
Niin. Kuten sanoin. Kaikki on suhteellista. Ei kyllä kiinnosta kurssit. Duunissa ihan riittävästi haastetta.:D
Senkin pikku stalkkeri :-)
mies51v
Palstalla käy melkoinen määrä ihmisiä. Osalla saattaa olla hyvä muisti. Tai tunnistuskyky.
Vumen hommat on haasteiltaan vielä aika keveitä. Mutta kaikkihan on suhteellista.
No itseasiassa eivät ole. Ihmisten kanssa tekemisissä oleminen ja johtaminen on kaikkein haastellisinta mitä voi olla. Kysy joltakin joka tietää asiasta, ellet usko.
mies51v
Tiedän niistä ihan riittävästi. Palstan perusteella ne varmaan ovat sinulle haastavia.
Vierailija kirjoitti:
Lääkishän on statusala, ja sen vaikein osuus on monen lääkärinkin mukaan ollut pääsykoe. Lääkiksestä valmistuvat käytännössä kaikki, eikä siitä selvitäkseen ole tarvinnut edes lukea pitkää matematiikkaa. Matemaattis-luonnontieteellisestä ei valmistuta kehnoilla laskutaidoilla, tai no biologit ehkä... Tästä syystä myös lääkiksen valmennuskursseilla ovat kemiaa ja fysiikkaa opettaneet kemistit ja fyysikot, eivätkä lääkiksessa opiskelevat, koska taidot eivät näillä kovin kaksiset välttämättä ole. Kun fysiikkaa ja kemiaa sisältävästä vaativasta pääsykokeesta (lääkiksen vaikein osuus, jonka läpäisseistä 99% valmistuu lääkäreiksi) on päästy läpi, fysiikkaa ei ole tarvinnut tutkintoon lainkaan.
Juuri näin.
Statusala on ellainen jolle pääseminen on hankalaa, ja josta maksetaan hyvin.
Sama pätee vaikka lentäjiin. Valintakokeet ovat vaativia ja stressaavia, eikä yhdelläkään osa-alueella saa olla huono. Itse koulutuksen läpäiseekin enemmistö, ja lopulta työ on rutiinia. Osaaminen ja lahjakkuus on taustalla siltä varalta että kerran elämässä tulee paha vaaratilanne josta pitää selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia tuntuu vaivaavan palstapeikkoamista ihan tosissaan :)
Tuo on varsin totta. Etenkin luokkayhteiskunnan mahdollinen paluu askarruttaa ja harmittaa jo etukäteen.
*eri
Miksi harmittaa?
Köyhyys ja kurjistuminen. Siitä seuraa levottomuuksia ja sisällissota. Tämä on käyty aiemminkin, enkä halua moista.
Miksi oletat, että suomalaiset olisivat samanlaisia kuin joskus 100 vuotta sitten? Nykyisinhän suurin osa suomalaisista ihannoi amerikkalaista yhteiskuntaa. Myös ne, joiden ei pitäisi.
Miksi kyselet niin paljon. Oi miksi?
Muuten reunat ne on duunareidenkin maljassa. Katsotaan mitä tuleman pitää. Soisi prekariaatinkin tarttuvan tuumasta toimeen, eikä valittaisi pitkin pastoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.
Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.
Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.
"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"
Olihan sinulla käytynä molemmat?
Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.
Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.
Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.
Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.
Miksi näissä jutuissa on aina oikis/lääkis eikä esim. Aallon tefy tai HY:n matikka?
ohis
Koska näistä puhuu ei-akateemiset, jotka ovat kuulleet vaikeiden paikkojen olevan oikis ja lääkis... Jokainen akateeminen tietää, että fysiikan, kemian ja matematiikan alat ovat kaikki vaativia. Todennäköisesti oikista ja lääkistä vaativampia.
Mun tuttujen piirissä on kyllä ihan itsestäänselvää että oikis ja lääkis ovat vaativia ennen kaikkea työmäärän vuoksi. Kumpulan opintoja en ole vielä kenenkään kuullut pitävän vaativina.
Mä en ihan ymmärrä tätä yhtälöä. Mediassa ollaan huolissaan siitä, että pitkän matikan ja fysiikan suosio on laskenut, koska niitä pidetään vaikeina ja työläinä. Kuitenkaan matematiikan/fysiikan opiskelu pääaineena yliopistossa ei olisi ollenkaan vaativaa verrattuna oikeustieteeseen?
- yhtä aiempi ihmettelijä
Ei tuo musta niin kummallista ole. Tavallaan lukion pitkä matematiikka ja fysiikka ovat suhteellisesti paljon vaikeampia kuin yliopisto-opinnot. Jos mietit miltä taholta tuo näkemys niistä liian vaikeina ja työläinä tulee, niin se tulee niiltä lukiolaisilta jotka eivät halua käydä niitä. He arvioivat vähän erilaisin kriteerein kuin kenenkään matemaattisten aineiden opiskelua edes harkitsevan pitäisi ja se on täysin ok ja rationaalista.
Mulla oli oikeasti vähän raskasta kummassakin, siinä joutui opettelemaan aivan uudenlaisen ajattelutavan ja tekemään ensimmäistä kertaa elämässä työtä oppiakseen. Ihan se totuttelu oli rankkaa.
Työläyttä ja vaativuutta ei voi myöskään erottaa toisistaan. Matlussa saa hyviä arvosanoja kurssin aihealueen heikommallakin hallinnalla. Oikiksessa testataan.
Siihen en osaa vastata, joutuuko matemaattisten aineiden opinnoissa hahmottamaan merkittävästi mutkikkaampaa asiaa kuin oikiksessa koska tiedän oikiksen opinnoista todella paljon vähemmän. Sen vähän perusteella mitä olen nähnyt ja kuullut en lainkaan ole saanut vaikutelmaa, että se olisi helpompaa, kun vaan erilaista.
Matemaattisesti suuntautuneiden on monesti vaikea hahmottaa, että kun he eivät ymmärrä jotakin itselleen vierasta alaa, niin heille ei tämän johdosta ole myöskään selvää, mitkä ovat niihin liittyvät haasteet. Muilla aloilla olevat taas kunnioittavat matemaattisia aineita, koska matemaattisuus on pelottavan näköistä niille, jotka eivät sitä ymmärrä ja joita on opettamisen sijaan lähinnä peloteltu sen vaikeudella. Ei pidä antaa tämän hämätä itseään. Ehkä matemaattisuus itsessään tekeekin asiasta haastavampaa, mutta sitten rimaa on vaan laskettava alemmaksi. Syvennettävä tai laajennettava vähemmän. Päästettävä vähemmällä. Ja juuri tältä se musta näyttää, mutta epäilen tän kyllä johtuvan matemaattisuutta enemmän siitä että näille aloille ei valikoidu ne parhaat opiskelijat joilta voi odottaa suorituksiin venymistä.
En minä niitä tarvitse. Mutta sinä omien sanojesi mukaan voisit verikoetta kaivatakin.
ps. Opiskelemaan voi pyrkiä vanhemmallakin iällä.