Lue keskustelun säännöt.
Miksi akateemisuus on naisille niin valtava asia?
11.11.2019 |
Kun naisten keskusteluja kuuntelee/lukee, saa vaikutelman että heille kyse on suorastaan yhteiskuntaluokista, ja korkeakouluttautumalla noustaan korkeampaan luokkaan.
Kun nainen kertoo itsestään tai pariskunnasta, mainitsee hän ensimmäisenä korkeakoulutuksen - jopa ennen ikää, sukupuolta, siviilisäätyä, jne. Aivan kuin "akateeminen nainen" (akateeminen pariskunta) olisi eri rotua kuin "nainen" (akateeminen pariskunta).
Miksi tämä on juuri naisille niin valtava asia?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen akateeminen alkoholisti. Mainitsen sanan "akateeminen" usein lähinnä siksi, että rimmaa hyvin alkoholismiin. Minulle on tärkeää sanojen rimmaavuus ja kielen soinnillisuus. Tämä on toki vain subjektiivinen näkökulmani.
Se on allitteraatio eikä riimi senkin plebeiji, olisit nyt koittanut oppia opiskeluaikoinasi muutakin kuin juomatavat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan saa heikolla hallinnalla matlu:ssa hyviä arvosanoja. Puolet vastauksista pitää olla oikein, että pääsee ykkösellä läpi. Matematiikassa sekin vaatii paljon yliopistotasolla. Kieli on matematiikkaan verrattuna epätäsmällistä, joten epämääräisillä vähän sinne päin olevilla sönkötyksilläkin voi päästä esseevastauksia vaativista kokeista läpi. Vieraissa kielissä ei pääse, mutta suomenkieliset esseet harvemmin hylätään sisällön vuoksi, vaikka osa niistä on täyttä paskaa, voi olla sotkettu toisiinsa käsite tai pari, vähän keksitty omia sinne, minne ne eivät kuulu jne.
Se kuinka paljon vaatii se että saa puolet pisteistä oikein riippuu tenttitehtävien vaikeudesta ja arvosteluperusteista. Jos tenttitehtävät on helppoja ne saa helposti oikein. Jos todistuksissa hyväksytään vähän pehmeämpi järkeily, niin en mä näe tän eroavan millään lailla sönkötyksestä.
Esim. Aallon vastaavat tentit on paljon tiukempia. Matlun vitonen -> Aallon kolmonen.
Ainakin fysiikan puolella Kumpulassa 85% pisteistä vastaa vitosta. Epäilen kovasti, että samoilla prosenteilla saisi Aallosta kolmosen
eri
Jos luet huolella niin mä en toki väittänyt mitään tuollaista. Vaan Aallon tehtävät on vaikeampia ja kättenheiluttelusta annetaan kitsaammin pisteitä.
Tämäkään ei pidä paikkaansa, jos puhutaan Aallon perusmatikoista ja -fysiikoista eli niistä mitä esim. kone- ja raksateekkarit opiskelevat. Olisi hieman koomista, jos em. jampoilta vaaditaan enemmän kuin matikkaa ja fysiikkaa pää-/sivuaineena lukevilta. TFM:n tilannetta en osaa kommentoida, siellä voi ollakin noin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen koulutus on minulle perusvaatimus. Jos mies on niin laiska, ettei saa lukion oppimäärää suoritettua hyvillä arvosanoilla eikä mene yliopistoon, se on HÄNEN valintansa. Ja hän joutuu myös itse kantamaan sen valinnan seuraukset. Eli hän jää deittimarkkinoilla aina kakkoseksi, kun häntä vastassa ovat akateemisesti koulutetut miehet.
Akateeminen mies on monin tavoin parempi kumppani. Hänellä on yliopistoaikana hankitut sosiaaliset verkostot, jotka ulottuvat laajalle. Se on se "hyvä veli" -verkosto, jonka rakentaminen alkaa heti yliopistossa.
Miksi naisen kannattaisi tapailla jotain amiksen käynyttä ukkoa, jolla ei ole sosiaalista pääomaa eikä akateemista koulutusta? Koska kaikki akateemisesti koulutetut suomimiehet ovat jo varattuja? Ei huolta! Kyllä niitä yliopiston käyneitä sinkkumiehiä löytyy vaikka Ruotsista, Norjasta, Englannista ja Ranskasta.
Yliopisto-opintoihin kuuluu kansainvälisyys. Helsingin Yliopistossa on melko paljon ulkomaisia opiskelijoita. Minulla oli kämppäkavereina (soluasunnon seinänaapureina) yksi venäläinen, kaksi kiinalaista ja yksi hollantilainen. Siinä sitä kertyy sosiaalisia kontakteja ympäri maailmaa.
Ammattikoulun käynyt suomimies saa istua siellä peräkammarin pöydän ääressä vaikka loppuikänsä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. Paitsi ehkä ne ryyppykaverit.
Tilastokeskuksen tiedon mukaan suomalaiset naiset ovat paremmin koulutettuja kuin suomalaiset miehet. Naiset menevät useammin lukioon ja yliopistoon. Miehet jäävät amikseen.
Eli akateemisuuden lisäksi miehen pitää olla verkostoitunut ainejärjestöalfa
Ei tarvitse olla, mutta akateemiselle maailma on auki. Opintoja voi täydentää muissa maissa, työt voivat löytyä eri mantereelta. Akateemisen taidot yleensä riittävät esim. kielitaidollisesti hyödyntämään näitä verkostoitumisessa. Mikä siinä on niin vaikeaa ja vääräksi koettua, että naiset suosivat koulutettuja, kyvykkäitä miehiä?
Ei siinä ole mitään väärää. Ainoastaan on väärin väittää, että yliopistossa opiskelemisesta seuraisi laajat sosiaaliset verkostot. Melkein voisi sanoa, että useampi amisopiskelija osaa nimetä useamman opiskelukaverin. Tämä ei johdu opiskelijoista vaan siitä miten opetus on järjestetty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten akateemisten kanssa voi olla oma itsensä. On kuin olisi kotona.
Pois lukien kauppa- ja liikuntatieteilijät, joiden opinnot muistuttavat pikemminkin akk.ta.On toki myös älykkäitä ei-akateemisia.
Mutta liian monia vaivaa alemmuuskompleksi, eikä sitä vaan jaksa kuunnella.Sehän on tämänkin avauksen teema.
Tuo on rajoittunutta sisäpiirin rakentamista, ei akateemisuutta.
Koulutuksen hankkimisen tarkoituksessa on aina ollut mukana iso osa sitä, että voidaan sulkea ulkopuolelle ne joilta tutkintoja ja sisäpiirin tapakulttuurin tuntemusta ei löydy. Se on ollut ihan akateemisuuden ydintä, ja vieläkin siellä jatkuu eksklusiivisuuden, elitismin ja nurkkakuntaisuuden ympärille rakennetut perinteet.
Kyllä vain. Siksi yliopistoon ei ollut ennen muinoin asiaa niillä, joilta ei latina sujunut. Oxford ja Cambridge vaativat kreikan kielen hallintaa 1900-luvun alkuun ja latinaa 1960-luvulle asti. Ja siksi latinaa tai kreikkaa ei opetettu lainkaan naisille. Samasta syystä Suomen yliopistoissa opiskeltiin ruotsiksi, ja jollei ruotsi sujunut, et voinut opiskella korkeimmalla mahdollisella tasolla. Englannin kielen ylivalta voi harmittaa nykyopiskelijoita, vaikka kielivaatimuksia on koko ajan vähennetty. Edelleen lääkärit ja oikkarit käyttävät latinaa sulkeakseen maallikot ammattislangillaan ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan saa heikolla hallinnalla matlu:ssa hyviä arvosanoja. Puolet vastauksista pitää olla oikein, että pääsee ykkösellä läpi. Matematiikassa sekin vaatii paljon yliopistotasolla. Kieli on matematiikkaan verrattuna epätäsmällistä, joten epämääräisillä vähän sinne päin olevilla sönkötyksilläkin voi päästä esseevastauksia vaativista kokeista läpi. Vieraissa kielissä ei pääse, mutta suomenkieliset esseet harvemmin hylätään sisällön vuoksi, vaikka osa niistä on täyttä paskaa, voi olla sotkettu toisiinsa käsite tai pari, vähän keksitty omia sinne, minne ne eivät kuulu jne.
Se kuinka paljon vaatii se että saa puolet pisteistä oikein riippuu tenttitehtävien vaikeudesta ja arvosteluperusteista. Jos tenttitehtävät on helppoja ne saa helposti oikein. Jos todistuksissa hyväksytään vähän pehmeämpi järkeily, niin en mä näe tän eroavan millään lailla sönkötyksestä.
Esim. Aallon vastaavat tentit on paljon tiukempia. Matlun vitonen -> Aallon kolmonen.
Ainakin fysiikan puolella Kumpulassa 85% pisteistä vastaa vitosta. Epäilen kovasti, että samoilla prosenteilla saisi Aallosta kolmosen
eri
Jos luet huolella niin mä en toki väittänyt mitään tuollaista. Vaan Aallon tehtävät on vaikeampia ja kättenheiluttelusta annetaan kitsaammin pisteitä.
Tämäkään ei pidä paikkaansa, jos puhutaan Aallon perusmatikoista ja -fysiikoista eli niistä mitä esim. kone- ja raksateekkarit opiskelevat. Olisi hieman koomista, jos em. jampoilta vaaditaan enemmän kuin matikkaa ja fysiikkaa pää-/sivuaineena lukevilta. TFM:n tilannetta en osaa kommentoida, siellä voi ollakin noin
Ehdin jo pelätäkin että tämä tulisi seuraavaksi kun en heti älynnyt vääntää tätäkin erikseen rautalangasta uudestaan viimeisimmässäkin viestissä. Tämä keskusteluhan alkoi siitä että sanoin ettei matlulla vaadita hyviin arvosanoihin kovin vahvaa kurssin aihealueen hallintaa. Ne koetehtävät on vaikeampia suhteessa kurssin sisältöön. En toki väittänyt että niiden pakollisessa 20-25 opintopisteen matikkakokonaisuudessa käydään FM-tutkintoa vastaava sisältö ja viimeisen kurssin tentissä pitää kirjoittaa gradu. Tämä ei koske vain pakollisia matikan- ja fysiikankursseja vaan on siellä käsittääkseni muutenkin tapana. Mitä vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen koulutus on minulle perusvaatimus. Jos mies on niin laiska, ettei saa lukion oppimäärää suoritettua hyvillä arvosanoilla eikä mene yliopistoon, se on HÄNEN valintansa. Ja hän joutuu myös itse kantamaan sen valinnan seuraukset. Eli hän jää deittimarkkinoilla aina kakkoseksi, kun häntä vastassa ovat akateemisesti koulutetut miehet.
Akateeminen mies on monin tavoin parempi kumppani. Hänellä on yliopistoaikana hankitut sosiaaliset verkostot, jotka ulottuvat laajalle. Se on se "hyvä veli" -verkosto, jonka rakentaminen alkaa heti yliopistossa.
Miksi naisen kannattaisi tapailla jotain amiksen käynyttä ukkoa, jolla ei ole sosiaalista pääomaa eikä akateemista koulutusta? Koska kaikki akateemisesti koulutetut suomimiehet ovat jo varattuja? Ei huolta! Kyllä niitä yliopiston käyneitä sinkkumiehiä löytyy vaikka Ruotsista, Norjasta, Englannista ja Ranskasta.
Yliopisto-opintoihin kuuluu kansainvälisyys. Helsingin Yliopistossa on melko paljon ulkomaisia opiskelijoita. Minulla oli kämppäkavereina (soluasunnon seinänaapureina) yksi venäläinen, kaksi kiinalaista ja yksi hollantilainen. Siinä sitä kertyy sosiaalisia kontakteja ympäri maailmaa.
Ammattikoulun käynyt suomimies saa istua siellä peräkammarin pöydän ääressä vaikka loppuikänsä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. Paitsi ehkä ne ryyppykaverit.
Tilastokeskuksen tiedon mukaan suomalaiset naiset ovat paremmin koulutettuja kuin suomalaiset miehet. Naiset menevät useammin lukioon ja yliopistoon. Miehet jäävät amikseen.
Eli miehessä ratkaisee tältä saatavat taloudelliset ja sosiaaliset resurssit.
Tämän toki jo tiesimmekin.
Vierailija kirjoitti:
Lääkishän on statusala, ja sen vaikein osuus on monen lääkärinkin mukaan ollut pääsykoe. Lääkiksestä valmistuvat käytännössä kaikki, eikä siitä selvitäkseen ole tarvinnut edes lukea pitkää matematiikkaa. Matemaattis-luonnontieteellisestä ei valmistuta kehnoilla laskutaidoilla, tai no biologit ehkä... Tästä syystä myös lääkiksen valmennuskursseilla ovat kemiaa ja fysiikkaa opettaneet kemistit ja fyysikot, eivätkä lääkiksessa opiskelevat, koska taidot eivät näillä kovin kaksiset välttämättä ole. Kun fysiikkaa ja kemiaa sisältävästä vaativasta pääsykokeesta (lääkiksen vaikein osuus, jonka läpäisseistä 99% valmistuu lääkäreiksi) on päästy läpi, fysiikkaa ei ole tarvinnut tutkintoon lainkaan.
Jestas näitten DI heikkoa itsetuntoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkishän on statusala, ja sen vaikein osuus on monen lääkärinkin mukaan ollut pääsykoe. Lääkiksestä valmistuvat käytännössä kaikki, eikä siitä selvitäkseen ole tarvinnut edes lukea pitkää matematiikkaa. Matemaattis-luonnontieteellisestä ei valmistuta kehnoilla laskutaidoilla, tai no biologit ehkä... Tästä syystä myös lääkiksen valmennuskursseilla ovat kemiaa ja fysiikkaa opettaneet kemistit ja fyysikot, eivätkä lääkiksessa opiskelevat, koska taidot eivät näillä kovin kaksiset välttämättä ole. Kun fysiikkaa ja kemiaa sisältävästä vaativasta pääsykokeesta (lääkiksen vaikein osuus, jonka läpäisseistä 99% valmistuu lääkäreiksi) on päästy läpi, fysiikkaa ei ole tarvinnut tutkintoon lainkaan.
Lääkiksen pääsykoettahan ei tee vaikeaksi se fysiikka, vaan se laajuus ja se, että läpi päästäkseen on oltava parempi kuin 90% muista kokeen tekijöistä joista valtaosa on valmistautunut huolella. Tuskin muissakaan koulutusohjelmissa on hirveästi sitä vaikeampia suoritteita. Ainakin ihan hyvin niistä tulee DI:tä jotka ei sitä koetta läpäise. Ja oletko kuullut kukkateekkareista? Ei DI:denkään ole tarvinnut lukea edes pitkää matikkaa.
Joopa joo. Lukion matematiikalla kilpailu ja pari bilsan vihkosta lääkiksen pääsykokeissa on vaativampaa kuin 5 vuoden luonnontieteiden opinnot yliopistotasolla. On katsottu vähän Grayn anatomiaa ja nielty sellaisenaan jokin median syöttämä kuva lääkäreistä puolijumalina. Jos se matematiikan taito jää sille lukiotasolle, niin mitä vaativaa lääkiksessä opiskelussa sitten on? Käytännön työtä, josta ekat kolme vuotta tentitään kirjoja.
Onko paljonkin kokemusta lääkiksessä opiskelusta? Minulla, kuten aika monella kollegalla, kun sattuu olemaan kokemusta sekä luonnontieteellisessä (kemia, fysiikka, pari matikalla) että lääketieteellisessä opiskelusta.
ei mikään ala ole vaikea jos kiinnostaa ja jaksaa lukea ja aivot toimii suurinpiirtein .
minulle vaikein ala ois varmaan joku pohtimiseen liittyvä haihattelu ajattelun filosofia, helpointa on kemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi varmaan, että olisi mukavaa, jos olisi samantyyppiset taustat molemmilla. Keskiasteen tai ammattikoulun köynyt nainen harvemmin odottaa miehelyäkään skateemisuutta. Juuri ilmestynyt Laura Kolben kirjakin todistaa, että rakkauselämässä onnistuu paremmin, kun kumpikin on samaa sosiaaliluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen akateeminen alkoholisti. Mainitsen sanan "akateeminen" usein lähinnä siksi, että rimmaa hyvin alkoholismiin. Minulle on tärkeää sanojen rimmaavuus ja kielen soinnillisuus. Tämä on toki vain subjektiivinen näkökulmani.
Se on allitteraatio eikä riimi senkin plebeiji, olisit nyt koittanut oppia opiskeluaikoinasi muutakin kuin juomatavat
Syynä saattaa pikemminkin olla se, että opiskelin alaa, jossa tienaa rahaa. Allitteraatioilla voit sinä taas lähinnä akateemisesti pyyhkiä perseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi varmaan, että olisi mukavaa, jos olisi samantyyppiset taustat molemmilla. Keskiasteen tai ammattikoulun köynyt nainen harvemmin odottaa miehelyäkään skateemisuutta. Juuri ilmestynyt Laura Kolben kirjakin todistaa, että rakkauselämässä onnistuu paremmin, kun kumpikin on samaa sosiaaliluokkaa.
Kun kyseessä on kuitenkin roskaa mitä kerätään päähän eli tietoa. Sitä on paljon nykyään ja se on roskaa.
Sitä jää päähän ja suoritetaan kursseja. Lopulta kirjoitetaan gradu ja jäsennellään se roska sinne, niin millä perusteella samantyyppiset taustat on osa persoonaa?
Eihän tieto ole muuta kuin roinaa varastossa. Pahimmillaan tuo roina on sellaista ettei sillä juurikaan tehdä mitään muuta kuin pöyhkeillään.
Ei amiksetkaan etsi kumppania joka osaa porata tiettyyn minuuttiin tietyn määrän reikiä metalliin tai betoniin. Se on tietotaitoa.
Ei se ole osa henkilöä.
Akateemista kumppania etsivät ovat pöyhkeilijöitä. Eivät he ole se mitä ovat opiskelleet. Eivät he ole sitä romua jota ovat keränneet pääkoppansa ullakolle. Se pitää osata eritellä itsestään, se romu ja se kuka on.
Siksi koko akateemisen kumppanin etsiminen on vain lapsellista haihattelua.
Toki voi olla kavereita joiden kanssa voi keskustella työhön liittyvistä asioista tai koulukavereita, mutta ei niitä nyt sentään nussita.
Itsellä tulee mieleen nuoruudesta eräs karaten mustavyö. Hänelle mustavyö oli niin kova juttu, että seurusteli vain toisten mustavyöläisten kanssa.
Värivyöt ei hänelle kelvanneet.
Hieno esimerkki näistä "akateemisista" joille kelpaa vain toinen maisteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkishän on statusala, ja sen vaikein osuus on monen lääkärinkin mukaan ollut pääsykoe. Lääkiksestä valmistuvat käytännössä kaikki, eikä siitä selvitäkseen ole tarvinnut edes lukea pitkää matematiikkaa. Matemaattis-luonnontieteellisestä ei valmistuta kehnoilla laskutaidoilla, tai no biologit ehkä... Tästä syystä myös lääkiksen valmennuskursseilla ovat kemiaa ja fysiikkaa opettaneet kemistit ja fyysikot, eivätkä lääkiksessa opiskelevat, koska taidot eivät näillä kovin kaksiset välttämättä ole. Kun fysiikkaa ja kemiaa sisältävästä vaativasta pääsykokeesta (lääkiksen vaikein osuus, jonka läpäisseistä 99% valmistuu lääkäreiksi) on päästy läpi, fysiikkaa ei ole tarvinnut tutkintoon lainkaan.
Lääkiksen pääsykoettahan ei tee vaikeaksi se fysiikka, vaan se laajuus ja se, että läpi päästäkseen on oltava parempi kuin 90% muista kokeen tekijöistä joista valtaosa on valmistautunut huolella. Tuskin muissakaan koulutusohjelmissa on hirveästi sitä vaikeampia suoritteita. Ainakin ihan hyvin niistä tulee DI:tä jotka ei sitä koetta läpäise. Ja oletko kuullut kukkateekkareista? Ei DI:denkään ole tarvinnut lukea edes pitkää matikkaa.
Joopa joo. Lukion matematiikalla kilpailu ja pari bilsan vihkosta lääkiksen pääsykokeissa on vaativampaa kuin 5 vuoden luonnontieteiden opinnot yliopistotasolla. On katsottu vähän Grayn anatomiaa ja nielty sellaisenaan jokin median syöttämä kuva lääkäreistä puolijumalina. Jos se matematiikan taito jää sille lukiotasolle, niin mitä vaativaa lääkiksessä opiskelussa sitten on? Käytännön työtä, josta ekat kolme vuotta tentitään kirjoja.
Onko paljonkin kokemusta lääkiksessä opiskelusta? Minulla, kuten aika monella kollegalla, kun sattuu olemaan kokemusta sekä luonnontieteellisessä (kemia, fysiikka, pari matikalla) että lääketieteellisessä opiskelusta.
Ohis, mutta mikä viisivuotiaiden kokoontumisajo tämä on? Kumman isällä isompi pippeli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juissi nuissi muita puissi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi varmaan, että olisi mukavaa, jos olisi samantyyppiset taustat molemmilla. Keskiasteen tai ammattikoulun köynyt nainen harvemmin odottaa miehelyäkään skateemisuutta. Juuri ilmestynyt Laura Kolben kirjakin todistaa, että rakkauselämässä onnistuu paremmin, kun kumpikin on samaa sosiaaliluokkaa.
Kun kyseessä on kuitenkin roskaa mitä kerätään päähän eli tietoa. Sitä on paljon nykyään ja se on roskaa.
Sitä jää päähän ja suoritetaan kursseja. Lopulta kirjoitetaan gradu ja jäsennellään se roska sinne, niin millä perusteella samantyyppiset taustat on osa persoonaa?
Eihän tieto ole muuta kuin roinaa varastossa. Pahimmillaan tuo roina on sellaista ettei sillä juurikaan tehdä mitään muuta kuin pöyhkeillään.
Ei amiksetkaan etsi kumppania joka osaa porata tiettyyn minuuttiin tietyn määrän reikiä metalliin tai betoniin. Se on tietotaitoa.
Ei se ole osa henkilöä.
Akateemista kumppania etsivät ovat pöyhkeilijöitä. Eivät he ole se mitä ovat opiskelleet. Eivät he ole sitä romua jota ovat keränneet pääkoppansa ullakolle. Se pitää osata eritellä itsestään, se romu ja se kuka on.
Siksi koko akateemisen kumppanin etsiminen on vain lapsellista haihattelua.
Toki voi olla kavereita joiden kanssa voi keskustella työhön liittyvistä asioista tai koulukavereita, mutta ei niitä nyt sentään nussita.
Itsellä tulee mieleen nuoruudesta eräs karaten mustavyö. Hänelle mustavyö oli niin kova juttu, että seurusteli vain toisten mustavyöläisten kanssa.
Värivyöt ei hänelle kelvanneet.
Hieno esimerkki näistä "akateemisista" joille kelpaa vain toinen maisteli.
Ihmiset viihtyy sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samaa kokemuspintaa ja viitekehystä. Jos kasvaa vaikka New Yorkissa, on helppo fiilistellä ja löytää yhteistä pintaa toisen newyorkilaisen kanssa kuin vaikka Viitasaarella kasvaneen kanssa. Tai jos lapsuus oli 60 -luvulla, on helpompi jutella toisen samanlaisen kanssa kuin lapsuutensa 90 -luvulla eläneen kanssa. Samalla lailla vastaava koulutustausta luo yhteistä. Itse olen ensimmäisen polven akateeminen, mutta koko aikuisikäni pyörinyt yliopiston nurkilla. Ystäväni ovat kaikki akateemisia ja kaikki elämänkumppanini tohtoreita. Nämä minä tunnen. Olisin pihalla kuin lumiukko jonkun putkimiehen kelkassa.
Vierailija kirjoitti:
Asia tuntuu vaivaavan palstapeikkoamista ihan tosissaan :)
Ja ei pelkästään palsta-ylejä. Jos miehellä on huono itsetunto (ja aika monella tuntuu olevan), ei se kestä sitä, että nainen on korkeammin koulutettu kuin mies (tai pidempi tai patempipalkkainen), näin on ainakin näissä +40 miehissä. Ihan kokemuksesta puhun. En tiedä, että onko asia toisin nuoremmissa sukupolvessa, todennäköisesti.
Akateemisuus vaikuttaa naisten parin valinnassa vain nettikeskusteluissa ja iltapäivälehtien jutuissa. Niissä stereotyyppisesti nähdään akateeminen ja menestynyt nainen, joka tekee jotain biolääketieteen tutkimusta, sekä amiksen käynyt hitsarimies, joka tekee pätkätöitä.
Stereotypiat eivät kuitenkaan ole totuus. Ensinnäkin iso osa käy ammattikorkeakoulun. He eivät ole akateemisia, mutta korkeakoulutettuja silti. Heistä suurin osa työskentelee erilaisissa asiantuntijatehtävissä, kuten vaikkapa konsulttina, aluepäällikkönä tai kehitysasiantuntijana.
Toisekseen akateemisuus ei yleensä ole molekyylitutkimusta yliopiston proffana. Se on yhtä lailla vaikkapa kolmosluokan opettamista peruskoulussa. Glamour siis aika kaukana.
Kolmanneksi akateemisen työn, tutkijan työ, ei ole mikään taloudellinen menestys. Sillä elää, muttei sillä varakkaaksi mitenkään automaationa tule. Akateemisuuden ja rahan yhdistäminen on peruja jostain 30-luvulta, milloin niillä oli korrelaatio ja kausaliteetti. Nykyisin varallisuutta saa todennäköisemmin lukemalla LVI-alan tutkinnon ja toimimalla yhden miehen yrittäjänä, kuin lukemalla kauppatieteitä ja toimimalla jonkin keskisuuren yrityksen lähiesimiehenä.
Eli karsastaako se akateemisesti koulutettu lastentarhan opettaja sitä autofirman teknisenä insinöörinä toimivaa AMK-inssiä baarissa/tinderissä tai missä hyvänsä? No ei tietenkään... tai no siis netissä ja iltiksen uutisissa joo kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia tuntuu vaivaavan palstapeikkoamista ihan tosissaan :)
Ja ei pelkästään palsta-ylejä. Jos miehellä on huono itsetunto (ja aika monella tuntuu olevan), ei se kestä sitä, että nainen on korkeammin koulutettu kuin mies (tai pidempi tai patempipalkkainen), näin on ainakin näissä +40 miehissä. Ihan kokemuksesta puhun. En tiedä, että onko asia toisin nuoremmissa sukupolvessa, todennäköisesti.
Juurikin näin. Itselle ihan sama, mikä miehen koulutustausta on, mutta sama kokemus, kuin tämän kirjoittajalla, eli miehet eivät kestä sitä, että nainen on korkeammin koulutettu, ei kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisuus vaikuttaa naisten parin valinnassa vain nettikeskusteluissa ja iltapäivälehtien jutuissa. Niissä stereotyyppisesti nähdään akateeminen ja menestynyt nainen, joka tekee jotain biolääketieteen tutkimusta, sekä amiksen käynyt hitsarimies, joka tekee pätkätöitä.
Stereotypiat eivät kuitenkaan ole totuus. Ensinnäkin iso osa käy ammattikorkeakoulun. He eivät ole akateemisia, mutta korkeakoulutettuja silti. Heistä suurin osa työskentelee erilaisissa asiantuntijatehtävissä, kuten vaikkapa konsulttina, aluepäällikkönä tai kehitysasiantuntijana.
Toisekseen akateemisuus ei yleensä ole molekyylitutkimusta yliopiston proffana. Se on yhtä lailla vaikkapa kolmosluokan opettamista peruskoulussa. Glamour siis aika kaukana.
Kolmanneksi akateemisen työn, tutkijan työ, ei ole mikään taloudellinen menestys. Sillä elää, muttei sillä varakkaaksi mitenkään automaationa tule. Akateemisuuden ja rahan yhdistäminen on peruja jostain 30-luvulta, milloin niillä oli korrelaatio ja kausaliteetti. Nykyisin varallisuutta saa todennäköisemmin lukemalla LVI-alan tutkinnon ja toimimalla yhden miehen yrittäjänä, kuin lukemalla kauppatieteitä ja toimimalla jonkin keskisuuren yrityksen lähiesimiehenä.
Eli karsastaako se akateemisesti koulutettu lastentarhan opettaja sitä autofirman teknisenä insinöörinä toimivaa AMK-inssiä baarissa/tinderissä tai missä hyvänsä? No ei tietenkään... tai no siis netissä ja iltiksen uutisissa joo kyllä.
Niin Suomessa. Isossa maailmassa akateeminen vaurastuu aina. On ihan eri asia olla tekemässä molekyylitutkimusta vaikkapa yhdysvaltalaisessa lääkefirmassa kuin täällä proffana, joka hänkin tienaa akateemiseksi suomalaiseksi erinomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut moista. Mulle akateeminen koulutus oli ihan itsestäänselvyys, eikä edes mikään kovin ihmeellinen suoritus. Koulutukseni on akateeminen mutta se ei määritä minua ihmisenä, se määrittelee vain sen mitä teen työkseni.
No mitä sitten teet työksesi? Jos ammatti tuo enemmän statusta kuin tutkinto, niin kai se indentiteetti nojaa enemmmän sitten siihen ammattiin. Tuskin pörssiyhtiön toimitusjohtajakaan hokee joka paikassa olevansa DI.
Toiseksi - on sinulle itsestään selvyys. Tämä osoittaa juuri sen, miten tärkeää se on sinulle. Deittalet kuitenkin myös ai-akateemisia - miehiä vai?
Ei tarvitse olla, mutta akateemiselle maailma on auki. Opintoja voi täydentää muissa maissa, työt voivat löytyä eri mantereelta. Akateemisen taidot yleensä riittävät esim. kielitaidollisesti hyödyntämään näitä verkostoitumisessa. Mikä siinä on niin vaikeaa ja vääräksi koettua, että naiset suosivat koulutettuja, kyvykkäitä miehiä?