Lue keskustelun säännöt.
Miksi akateemisuus on naisille niin valtava asia?
11.11.2019 |
Kun naisten keskusteluja kuuntelee/lukee, saa vaikutelman että heille kyse on suorastaan yhteiskuntaluokista, ja korkeakouluttautumalla noustaan korkeampaan luokkaan.
Kun nainen kertoo itsestään tai pariskunnasta, mainitsee hän ensimmäisenä korkeakoulutuksen - jopa ennen ikää, sukupuolta, siviilisäätyä, jne. Aivan kuin "akateeminen nainen" (akateeminen pariskunta) olisi eri rotua kuin "nainen" (akateeminen pariskunta).
Miksi tämä on juuri naisille niin valtava asia?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä nyt on ongelma, jos kumppanilta toivotaan akateemista koulutusta? Yliopiston läpikäyminen tarkoittaa kiinnostusta itsensä kehittämiseen, parempaan työpaikkaan/palkkaan sekä tiettyä keskustelun tasoa. Näin a priori siis. Toki yliopistokin oli täynnä idiootteja, mutta ehkä prosentuaalinen osuus on pienempi, kuin amiksessa tai amk:ssa.
Kyllä omalla työpaikalla huomaan ison eron yliopisto- ja amk-taustaisten ihmisten kanssa. Mieheltä toivoisin ehdottomasti yliopistotaustaa. Itselläni on kaksi tutkintoa.
Ja akateeminen mies avaa monia väyliä varallisuuteen ja yhteiskunnan yläkertaan.
Koska kaikki ystävätkin ovat akateemisia, erottautuu se amismies illanvietoissa kuin sontiainen kermakakussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.
Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.
Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.
"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"
Olihan sinulla käytynä molemmat?
Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.
Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.
Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.
Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.
Miksi näissä jutuissa on aina oikis/lääkis eikä esim. Aallon tefy tai HY:n matikka?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
Tottakai se vaikuttaa kuten esim. näillä
Nimi Varallisuus
10. Ted Turner – $2.2 Billion
9. Ty Warner – $2.4 Billion
8. David Geffen – $6.9 Billion
7 Ralph Lauren – $7 Billion
6. Jack Taylor – $12.5 Billion
5. Michael Dell – $19.2 Billion
4. Li Ka-shing – $33.3 Billion
3. Mark Zuckerberg – $33.4 Billion
2. Larry Ellison – $54.3 Billion
1. Bill Gates – $79.2 Billion
Ai niin eiväthän nämä mitään akateemisia ole.
Ja hännänhuippuna Ingvar Kamprad ,lukion käynyt jolta jäi 47 miljardin euron perintö,
Muutamien poikkeusten esiin vetäminen ei kuitenkaan kumoa sitä tutkittua tosiasiaa, että koulutus noin keskimäärin lisää kuin lisääkin kaikin puolin hyvää ihmisen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No halutaan tietysti, että ollaan samalta planeetalta. Että ymmärretään toisiamme.
Treffailin joskus sähkömiestä, ja jossain kohti pääsin heittämään, että "freudilainen lapsus". No hän ei tiennyt kuka on Freud, eikä tietysti tiennyt, mitä tarkoittaa freudilainen lapsus. Siinä tuli vähän sellainen olo, että eka sun pitää käydä lukio, ja sit yliopisto. Että tavataan uudestaan 10 vuoden päästä.
Sitä ois kiva, että voi jutella ja heitellä kommentteja, ja toinen olis jotenkin hajulla, että mistä puhutaan.
No niinpä niin. Kuinka monta monsteriautoa osaat itse nimetä? Et varmasti yhtään
Monsteriautojen tunteminen ei taida kuulua yleissivistykseen samalla tavalla kuin se, että tietää mitä tarkoittaa freudilainen lipsahdus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.
Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.
Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.
"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"
Olihan sinulla käytynä molemmat?
Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.
Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.
Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.
Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.
Miksi näissä jutuissa on aina oikis/lääkis eikä esim. Aallon tefy tai HY:n matikka?
ohis
Varmaan sen takia, että palstalaisten keskuudessa lääkärit ja juristit ovat arvostuksessa jumalasta seuraavia. Diplomi-insinöörejä ja matemaatikkoja hyihkytään, koska perus palstalaisen mielestä he ovat rajoittuneita tolloja, joiden osaaminen limestää nollaa eikä sillä edes tee mitään.
Ja kuitenkin nimen omaan lääkärit ja juristit mennä puksuttavat koulutusputkensa läpi pääasiassa perslihaksilla ja ulkoa opettelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako kertaa täällä toistuu aina samat lopetukset :
vaativalla alalla asiantuntijana ,tai vaativan alan asiantuntija, vaativan erikoisalan asiantuntija, akateeminen vaativan alan asiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.
Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.
Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.
"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"
Olihan sinulla käytynä molemmat?
Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.
Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.
Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.
Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.
Miksi näissä jutuissa on aina oikis/lääkis eikä esim. Aallon tefy tai HY:n matikka?
ohis
Koska näistä puhuu ei-akateemiset, jotka ovat kuulleet vaikeiden paikkojen olevan oikis ja lääkis... Jokainen akateeminen tietää, että fysiikan, kemian ja matematiikan alat ovat kaikki vaativia. Todennäköisesti oikista ja lääkistä vaativampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.
Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.
Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.
"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"
Olihan sinulla käytynä molemmat?
Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.
Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.
Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.
Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.
Miksi näissä jutuissa on aina oikis/lääkis eikä esim. Aallon tefy tai HY:n matikka?
ohis
Koska kukaan ei tiedä tefystä. Sinne ei ole läheskään yhtä vaikeaa päästä sisään kuin oikikseen ja lääkikseen joten työläydestään huolimatta se ei ole korkeimmassa eliittikategoriassa.
Yliopistomatikkaan ei ole oikein minkäänlaista karsintaa eikä se ole millään lailla kovatasoisen ohjelman maineessa. Siellä opiskelu onkin kivaa ja helppoa ja joko keskinkertaisilla lahjoilla tai keskinkertaisella panostuksella pärjää kyllä. Molemmilla ehkä ei sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä nyt on ongelma, jos kumppanilta toivotaan akateemista koulutusta? Yliopiston läpikäyminen tarkoittaa kiinnostusta itsensä kehittämiseen, parempaan työpaikkaan/palkkaan sekä tiettyä keskustelun tasoa. Näin a priori siis. Toki yliopistokin oli täynnä idiootteja, mutta ehkä prosentuaalinen osuus on pienempi, kuin amiksessa tai amk:ssa.
Kyllä omalla työpaikalla huomaan ison eron yliopisto- ja amk-taustaisten ihmisten kanssa. Mieheltä toivoisin ehdottomasti yliopistotaustaa. Itselläni on kaksi tutkintoa.
Ja akateeminen mies avaa monia väyliä varallisuuteen ja yhteiskunnan yläkertaan.
Koska kaikki ystävätkin ovat akateemisia, erottautuu se amismies illanvietoissa kuin sontiainen kermakakussa.
Viimeksi, kun vastaavassa keskustelussa kerroin, mitä itse elämänkumppanilta hain (älykkyyttä, sivistystä, kielitaitoa, kiinnostusta kulttuuriin eli että hänkin lukee paljon, viihtyy konserteissa jne), sain kuulla olevani seipäänniellyt snobi (itse asiassa kommentti oli paljon karkeampi), jota kukaan mies ei edes huolisi.
Sitten nämä samat miehet paheksuvat sitä, että hain koulutettua miestä, koska heidän joukostaan löytyy todennäköisemmin kulttuuria harrastava mies.
Varakkuuteen tai yhteiskunnan yläkertaan puolisoni ei ole avannut mitään väyliä, koska elän edelleen ihan omilla rahoillani, ja jos se yläkerta on jotain poliittisesti päättävässä asemassa olemista tms niin sielläkin olen ollut ihan itse ja omilla ansioillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No halutaan tietysti, että ollaan samalta planeetalta. Että ymmärretään toisiamme.
Treffailin joskus sähkömiestä, ja jossain kohti pääsin heittämään, että "freudilainen lapsus". No hän ei tiennyt kuka on Freud, eikä tietysti tiennyt, mitä tarkoittaa freudilainen lapsus. Siinä tuli vähän sellainen olo, että eka sun pitää käydä lukio, ja sit yliopisto. Että tavataan uudestaan 10 vuoden päästä.
Sitä ois kiva, että voi jutella ja heitellä kommentteja, ja toinen olis jotenkin hajulla, että mistä puhutaan.
No niinpä niin. Kuinka monta monsteriautoa osaat itse nimetä? Et varmasti yhtään
Monsteriautojen tunteminen ei taida kuulua yleissivistykseen samalla tavalla kuin se, että tietää mitä tarkoittaa freudilainen lipsahdus.
Ja sinä tiedät yleissivistyksen periaatteet?
Lukeneisuus ja akateemisuus ovat eri asioita, mutta eivät sulje pois toista. Akateemisuus vs. lukeneisuus. Mitä eroa niillä onkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
Tottakai se vaikuttaa kuten esim. näillä
Nimi Varallisuus
10. Ted Turner – $2.2 Billion
9. Ty Warner – $2.4 Billion
8. David Geffen – $6.9 Billion
7 Ralph Lauren – $7 Billion
6. Jack Taylor – $12.5 Billion
5. Michael Dell – $19.2 Billion
4. Li Ka-shing – $33.3 Billion
3. Mark Zuckerberg – $33.4 Billion
2. Larry Ellison – $54.3 Billion
1. Bill Gates – $79.2 Billion
Ai niin eiväthän nämä mitään akateemisia ole.
Ja hännänhuippuna Ingvar Kamprad ,lukion käynyt jolta jäi 47 miljardin euron perintö,
Muutamien poikkeusten esiin vetäminen ei kuitenkaan kumoa sitä tutkittua tosiasiaa, että koulutus noin keskimäärin lisää kuin lisääkin kaikin puolin hyvää ihmisen elämään.
Käyt hauki on kala,hauki on kala,mikä hauki on?? -opiston ja alat koneiston osaksi ja velkaorjaksi. Mitä hyvää siinä elämässä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää kuinka naiset liittävät akateemisiin positiivisia asioita jotka eivät minun kokemuksieni perusteella päde kuin vähemmistöön.
Akateemiset ovat siis erittäin älykkäitä, elämään intohimoisesti suhtautuvia elämäntapatutkijoita jotka taukoamatta kehittävät itseään ja ympäristöään, opettelevat non-stop uusia asioita, omaavat taianomaisen kyvyn oppia joka ei-akateemisilta puuttuu, ja siksi vastaavat käytännössä satukirjojen versiota entisajan aatelisista.
Missä tuollaiset akateemiset ovat?
Minun tuntemani "akateemiset" elävät normaalia elämää siinä missä ei-akateemisetkin. Joistain kouluttautumisen tunnistaa samoin kuin joistan sen ettei koulun penkillä/kirjojen parissa ole viihdytty. Enemmistöstä on mahdotonta sanoa onko käytynä yliopisto vai AMK. Osa parhaista kavereistakin on sellaisia että pitää muistella tosissaan missä he opiskelivat.
Enkä ymmärrä mitä yllättävää tässä on. Olisi ihmeellistä jos se missä opiskelit 20 vuotta sitten määrittäisi eniten sitä kuka olet.
Minä ja moni ystävinäni oleva samanikäinen opiskelimme juuri tuo 20 vuotta sitten ensimmäisen tutkintomme. Valmistun kuukauden sisällä toista kertaa maisteriksi. Pääsääntöisesti ikätovereillani on joko toinen tai kolmas tutkinto menossa tai jo valmis. Puolisoni on aloittamassa toista tutkintoaan, ensimmäinen on tohtorin tutkinto.
Hyvä on, vaadimme tilastoja.
Kuinka suuri osa akateemisista suorittaa toisen tai kolmannen akateemisen tutkinnon?
Oletettavasti valtava enemmistö, jotta voit perustella yleistyksesi akateemisista.
Miten joku voi pitää noita "epäonnistumisia" jotenkin hienona asian? Sama kuin amis kävisi metallin, prosessitekniikan ja kokin ammattitutkinnot. Toki monet varmaankin olivat omaa ammattitaitoa syventäviä tutkintoja, mutta silti.
Harrastaisiitte tuonkin ajan seksiä, niin menisi paremmin talteen.
mies51v
Kerrotko kokemusasiantuntijana mitä sitten harrastetaan, kun se seksi ei enää kiinnosta? Opiskellaan jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
Tottakai se vaikuttaa kuten esim. näillä
Nimi Varallisuus
10. Ted Turner – $2.2 Billion
9. Ty Warner – $2.4 Billion
8. David Geffen – $6.9 Billion
7 Ralph Lauren – $7 Billion
6. Jack Taylor – $12.5 Billion
5. Michael Dell – $19.2 Billion
4. Li Ka-shing – $33.3 Billion
3. Mark Zuckerberg – $33.4 Billion
2. Larry Ellison – $54.3 Billion
1. Bill Gates – $79.2 Billion
Ai niin eiväthän nämä mitään akateemisia ole.
Ja hännänhuippuna Ingvar Kamprad ,lukion käynyt jolta jäi 47 miljardin euron perintö,
Muutamien poikkeusten esiin vetäminen ei kuitenkaan kumoa sitä tutkittua tosiasiaa, että koulutus noin keskimäärin lisää kuin lisääkin kaikin puolin hyvää ihmisen elämään.
Käyt hauki on kala,hauki on kala,mikä hauki on?? -opiston ja alat koneiston osaksi ja velkaorjaksi. Mitä hyvää siinä elämässä on?
Suomessa 18% ihmisistä käyttää psyykenlääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.
Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.
Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.
"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"
Olihan sinulla käytynä molemmat?
Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.
Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.
Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.
Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.
Miksi näissä jutuissa on aina oikis/lääkis eikä esim. Aallon tefy tai HY:n matikka?
ohis
Koska näistä puhuu ei-akateemiset, jotka ovat kuulleet vaikeiden paikkojen olevan oikis ja lääkis... Jokainen akateeminen tietää, että fysiikan, kemian ja matematiikan alat ovat kaikki vaativia. Todennäköisesti oikista ja lääkistä vaativampia.
Mun tuttujen piirissä on kyllä ihan itsestäänselvää että oikis ja lääkis ovat vaativia ennen kaikkea työmäärän vuoksi. Kumpulan opintoja en ole vielä kenenkään kuullut pitävän vaativina.
Työmiehiä : Väinö Linna ja Pentti Haanpää. Eihän heidän kanssaan tohtisi keskustella, koska ovat oppimattomia moukkia! Vähintään hortonomi tulisi puolison olla, tai mieluummin tradenomi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.
Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.
Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.
"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"
Olihan sinulla käytynä molemmat?
Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.
Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.
Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.
Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.
Fyysikon tutkinnostakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.
Tottakai se vaikuttaa kuten esim. näillä
Nimi Varallisuus
10. Ted Turner – $2.2 Billion
9. Ty Warner – $2.4 Billion
8. David Geffen – $6.9 Billion
7 Ralph Lauren – $7 Billion
6. Jack Taylor – $12.5 Billion
5. Michael Dell – $19.2 Billion
4. Li Ka-shing – $33.3 Billion
3. Mark Zuckerberg – $33.4 Billion
2. Larry Ellison – $54.3 Billion
1. Bill Gates – $79.2 Billion
Ai niin eiväthän nämä mitään akateemisia ole.
Ja hännänhuippuna Ingvar Kamprad ,lukion käynyt jolta jäi 47 miljardin euron perintö,
Muutamien poikkeusten esiin vetäminen ei kuitenkaan kumoa sitä tutkittua tosiasiaa, että koulutus noin keskimäärin lisää kuin lisääkin kaikin puolin hyvää ihmisen elämään.
Käyt hauki on kala,hauki on kala,mikä hauki on?? -opiston ja alat koneiston osaksi ja velkaorjaksi. Mitä hyvää siinä elämässä on?
Kun ihmisillä on mahdollisuus valita, melkein kaikkien mielestä elämä koneiston osana on parempi kuin yrittää pärjätä sen ulkopuolella ja siitä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.
Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.
Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.
"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"
Olihan sinulla käytynä molemmat?
Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.
Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.
Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.
Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.
Miksi näissä jutuissa on aina oikis/lääkis eikä esim. Aallon tefy tai HY:n matikka?
ohis
Koska näistä puhuu ei-akateemiset, jotka ovat kuulleet vaikeiden paikkojen olevan oikis ja lääkis... Jokainen akateeminen tietää, että fysiikan, kemian ja matematiikan alat ovat kaikki vaativia. Todennäköisesti oikista ja lääkistä vaativampia.
Mun tuttujen piirissä on kyllä ihan itsestäänselvää että oikis ja lääkis ovat vaativia ennen kaikkea työmäärän vuoksi. Kumpulan opintoja en ole vielä kenenkään kuullut pitävän vaativina.
Mä en ihan ymmärrä tätä yhtälöä. Mediassa ollaan huolissaan siitä, että pitkän matikan ja fysiikan suosio on laskenut, koska niitä pidetään vaikeina ja työläinä. Kuitenkaan matematiikan/fysiikan opiskelu pääaineena yliopistossa ei olisi ollenkaan vaativaa verrattuna oikeustieteeseen?
- yhtä aiempi ihmettelijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää kuinka naiset liittävät akateemisiin positiivisia asioita jotka eivät minun kokemuksieni perusteella päde kuin vähemmistöön.
Akateemiset ovat siis erittäin älykkäitä, elämään intohimoisesti suhtautuvia elämäntapatutkijoita jotka taukoamatta kehittävät itseään ja ympäristöään, opettelevat non-stop uusia asioita, omaavat taianomaisen kyvyn oppia joka ei-akateemisilta puuttuu, ja siksi vastaavat käytännössä satukirjojen versiota entisajan aatelisista.
Missä tuollaiset akateemiset ovat?
Minun tuntemani "akateemiset" elävät normaalia elämää siinä missä ei-akateemisetkin. Joistain kouluttautumisen tunnistaa samoin kuin joistan sen ettei koulun penkillä/kirjojen parissa ole viihdytty. Enemmistöstä on mahdotonta sanoa onko käytynä yliopisto vai AMK. Osa parhaista kavereistakin on sellaisia että pitää muistella tosissaan missä he opiskelivat.
Enkä ymmärrä mitä yllättävää tässä on. Olisi ihmeellistä jos se missä opiskelit 20 vuotta sitten määrittäisi eniten sitä kuka olet.
Minä ja moni ystävinäni oleva samanikäinen opiskelimme juuri tuo 20 vuotta sitten ensimmäisen tutkintomme. Valmistun kuukauden sisällä toista kertaa maisteriksi. Pääsääntöisesti ikätovereillani on joko toinen tai kolmas tutkinto menossa tai jo valmis. Puolisoni on aloittamassa toista tutkintoaan, ensimmäinen on tohtorin tutkinto.
Hyvä on, vaadimme tilastoja.
Kuinka suuri osa akateemisista suorittaa toisen tai kolmannen akateemisen tutkinnon?
Oletettavasti valtava enemmistö, jotta voit perustella yleistyksesi akateemisista.
Miten joku voi pitää noita "epäonnistumisia" jotenkin hienona asian? Sama kuin amis kävisi metallin, prosessitekniikan ja kokin ammattitutkinnot. Toki monet varmaankin olivat omaa ammattitaitoa syventäviä tutkintoja, mutta silti.
Harrastaisiitte tuonkin ajan seksiä, niin menisi paremmin talteen.
mies51v
Kerrotko kokemusasiantuntijana mitä sitten harrastetaan, kun se seksi ei enää kiinnosta? Opiskellaan jotain?
Kannattaa varmaan ainakin miehenä hakea sinisiä pillereitä. Nuo kuulemma auttaa. Toinen varmaankin on tuohon haluun....korvaushoito. Patistappa miehesi verikokeen, niin saadaan selvillä mikä ukkoa vaivaa..
mies51v
Tuo tutkimustulos johtunee siitä, että tytöt oppivat ympäröivästä maailmasta naisen arvon määräytyvän pitkälti ulkonäön perusteella. Tytöt oppivat arvioimaan sitten itseään ja ilmeisesti myös toisiaan näillä perustein. Ulkonäköä ei oikein voi muuttaa.