Lue keskustelun säännöt.
Miksi akateemisuus on naisille niin valtava asia?
11.11.2019 |
Kun naisten keskusteluja kuuntelee/lukee, saa vaikutelman että heille kyse on suorastaan yhteiskuntaluokista, ja korkeakouluttautumalla noustaan korkeampaan luokkaan.
Kun nainen kertoo itsestään tai pariskunnasta, mainitsee hän ensimmäisenä korkeakoulutuksen - jopa ennen ikää, sukupuolta, siviilisäätyä, jne. Aivan kuin "akateeminen nainen" (akateeminen pariskunta) olisi eri rotua kuin "nainen" (akateeminen pariskunta).
Miksi tämä on juuri naisille niin valtava asia?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No halutaan tietysti, että ollaan samalta planeetalta. Että ymmärretään toisiamme.
Treffailin joskus sähkömiestä, ja jossain kohti pääsin heittämään, että "freudilainen lapsus". No hän ei tiennyt kuka on Freud, eikä tietysti tiennyt, mitä tarkoittaa freudilainen lapsus. Siinä tuli vähän sellainen olo, että eka sun pitää käydä lukio, ja sit yliopisto. Että tavataan uudestaan 10 vuoden päästä.
Sitä ois kiva, että voi jutella ja heitellä kommentteja, ja toinen olis jotenkin hajulla, että mistä puhutaan.
Se on muuten "freudilainen lipsahdus". :)
Olen akateeminen, opiskellut psykologiaakin perus- ja aineopintojen verran. Mieheni on ei- akateeminen, mutta ihan hyvin voin keskustella hänen kanssaan vaikkapa Freudista. Hän on aina lukenut paljon ja monipuolisesti sekä tieto- että kaunokirjallisuutta.
Tiedonhaluinen ja sivistynyt voi olla ilman akateemista tutkintoa, ja päinvastoin.
Lapsus on latinaa ja tarkoittaa lipsahdusta tai erehdystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia tuntuu vaivaavan palstapeikkoamista ihan tosissaan :)
Tuo on varsin totta. Etenkin luokkayhteiskunnan mahdollinen paluu askarruttaa ja harmittaa jo etukäteen.
*eri
Miksi harmittaa?
Köyhyys ja kurjistuminen. Siitä seuraa levottomuuksia ja sisällissota. Tämä on käyty aiemminkin, enkä halua moista.
Miksi oletat, että suomalaiset olisivat samanlaisia kuin joskus 100 vuotta sitten? Nykyisinhän suurin osa suomalaisista ihannoi amerikkalaista yhteiskuntaa. Myös ne, joiden ei pitäisi.
Miksi kyselet niin paljon. Oi miksi?
Muuten reunat ne on duunareidenkin maljassa. Katsotaan mitä tuleman pitää. Soisi prekariaatinkin tarttuvan tuumasta toimeen, eikä valittaisi pitkin pastoja.
Kyselen siksi, koska en tiedä. Vasemmiston kannatus ei nouse, vaikka suomalaiset sankoin joukoin seisovat leipäjonoissa. Ei nouse, vaikka työttömyys koskettaa jo tosi monia. Ei nouse, vaikka asumiskustannukset nousevat nousemistaan. Suomessa köyhä nokkii mieluummin toisen köyhän silmää kuin yrittää vaikuttaa asioihin yhtään mitenkään. 70-luvulla muuten aika moni vasemmistolaisista oli akateemisesti koulutettu.
Ei tosiaan saa heikolla hallinnalla matlu:ssa hyviä arvosanoja. Puolet vastauksista pitää olla oikein, että pääsee ykkösellä läpi. Matematiikassa sekin vaatii paljon yliopistotasolla. Kieli on matematiikkaan verrattuna epätäsmällistä, joten epämääräisillä vähän sinne päin olevilla sönkötyksilläkin voi päästä esseevastauksia vaativista kokeista läpi. Vieraissa kielissä ei pääse, mutta suomenkieliset esseet harvemmin hylätään sisällön vuoksi, vaikka osa niistä on täyttä paskaa, voi olla sotkettu toisiinsa käsite tai pari, vähän keksitty omia sinne, minne ne eivät kuulu jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.
Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.
Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.
"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"
Olihan sinulla käytynä molemmat?
Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.
Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.
Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.
Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.
Miksi näissä jutuissa on aina oikis/lääkis eikä esim. Aallon tefy tai HY:n matikka?
ohis
Koska näistä puhuu ei-akateemiset, jotka ovat kuulleet vaikeiden paikkojen olevan oikis ja lääkis... Jokainen akateeminen tietää, että fysiikan, kemian ja matematiikan alat ovat kaikki vaativia. Todennäköisesti oikista ja lääkistä vaativampia.
Lisäksi varmaan hämää se, että lääkikseen ja oikikseen hakee niin valtava määrä porukkaa joka vuosi, syystä että "luonnollista etukäteiskarsintaa" ei juurkaan ole. Tyyppi, joka on kirjoittanut suomen, ruotsin, englannin, terveystiedon ja uskonnon voi hakea oikeustieteelliseen siinä missä muutkin. Sen sijaan teknillisiin yliopistoihin ja yliopiston matematiikalle hakevat ovat päntänneet pitkät matikat, fysiikat ja kemiat ja edustavat vähemmistöä jo lukiovaiheessa.
Lääkistä varten nimenomaan on luettava lukiossa matikka, fysiikka, kemia ja biologia. Biologia ja matikka ei ole aivan pakollisia jos elämänsä haluaa ehdoin tahdoin tehdä vaikeaksi.
Niin nyt tarvii, jotta pääsee sinne sisään. Ei enää pääse mihinkään sisään, jollei saa eximia tai laudaturia pitkästä matematiikasta. Vuosikymmeniä ehti silti valmistua lääkäreitä, jotka eivät osaa integroida, koska lääkikseen sisäänpääsyyn riitti lyhyt matematiikka, jos sen avulla siitä pääsykokeesta pääsi läpi. Integrointia tai peruslaskutoimituksia vaativimpia laskuja lääkäreiden ei ole oletettu osaavan (matemaattis-luonnontieteellisestä valmistuneiden oletetaan osaavan).
Vierailija kirjoitti:
Lääkishän on statusala, ja sen vaikein osuus on monen lääkärinkin mukaan ollut pääsykoe. Lääkiksestä valmistuvat käytännössä kaikki, eikä siitä selvitäkseen ole tarvinnut edes lukea pitkää matematiikkaa. Matemaattis-luonnontieteellisestä ei valmistuta kehnoilla laskutaidoilla, tai no biologit ehkä... Tästä syystä myös lääkiksen valmennuskursseilla ovat kemiaa ja fysiikkaa opettaneet kemistit ja fyysikot, eivätkä lääkiksessa opiskelevat, koska taidot eivät näillä kovin kaksiset välttämättä ole. Kun fysiikkaa ja kemiaa sisältävästä vaativasta pääsykokeesta (lääkiksen vaikein osuus, jonka läpäisseistä 99% valmistuu lääkäreiksi) on päästy läpi, fysiikkaa ei ole tarvinnut tutkintoon lainkaan.
Lääkiksen pääsykoettahan ei tee vaikeaksi se fysiikka, vaan se laajuus ja se, että läpi päästäkseen on oltava parempi kuin 90% muista kokeen tekijöistä joista valtaosa on valmistautunut huolella. Tuskin muissakaan koulutusohjelmissa on hirveästi sitä vaikeampia suoritteita. Ainakin ihan hyvin niistä tulee DI:tä jotka ei sitä koetta läpäise. Ja oletko kuullut kukkateekkareista? Ei DI:denkään ole tarvinnut lukea edes pitkää matikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.
Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.
Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.
"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"
Olihan sinulla käytynä molemmat?
Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.
Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.
Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.
Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.
Miksi näissä jutuissa on aina oikis/lääkis eikä esim. Aallon tefy tai HY:n matikka?
ohis
Koska näistä puhuu ei-akateemiset, jotka ovat kuulleet vaikeiden paikkojen olevan oikis ja lääkis... Jokainen akateeminen tietää, että fysiikan, kemian ja matematiikan alat ovat kaikki vaativia. Todennäköisesti oikista ja lääkistä vaativampia.
Lisäksi varmaan hämää se, että lääkikseen ja oikikseen hakee niin valtava määrä porukkaa joka vuosi, syystä että "luonnollista etukäteiskarsintaa" ei juurkaan ole. Tyyppi, joka on kirjoittanut suomen, ruotsin, englannin, terveystiedon ja uskonnon voi hakea oikeustieteelliseen siinä missä muutkin. Sen sijaan teknillisiin yliopistoihin ja yliopiston matematiikalle hakevat ovat päntänneet pitkät matikat, fysiikat ja kemiat ja edustavat vähemmistöä jo lukiovaiheessa.
Lääkistä varten nimenomaan on luettava lukiossa matikka, fysiikka, kemia ja biologia. Biologia ja matikka ei ole aivan pakollisia jos elämänsä haluaa ehdoin tahdoin tehdä vaikeaksi.
Niin nyt tarvii, jotta pääsee sinne sisään. Ei enää pääse mihinkään sisään, jollei saa eximia tai laudaturia pitkästä matematiikasta. Vuosikymmeniä ehti silti valmistua lääkäreitä, jotka eivät osaa integroida, koska lääkikseen sisäänpääsyyn riitti lyhyt matematiikka, jos sen avulla siitä pääsykokeesta pääsi läpi. Integrointia tai peruslaskutoimituksia vaativimpia laskuja lääkäreiden ei ole oletettu osaavan (matemaattis-luonnontieteellisestä valmistuneiden oletetaan osaavan).
Jep, jos sen avulla siitä pääsykokeesta pääsi läpi. En mä ainakaan siinä luulisi pääseväni helpommalla, että käyn pitkän kemian ja fysiikan lyhyellä matikalla sentasoisesti että riittää lääkiksen pääsykokeeseen. Ja oletko nyt ihan varma siitä että niissä pääsykokeissa ei olisi ollut integraaleja? Niitä esiintyy kuitenkin jo ihan lukiotasoisessa fysiikassa vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkishän on statusala, ja sen vaikein osuus on monen lääkärinkin mukaan ollut pääsykoe. Lääkiksestä valmistuvat käytännössä kaikki, eikä siitä selvitäkseen ole tarvinnut edes lukea pitkää matematiikkaa. Matemaattis-luonnontieteellisestä ei valmistuta kehnoilla laskutaidoilla, tai no biologit ehkä... Tästä syystä myös lääkiksen valmennuskursseilla ovat kemiaa ja fysiikkaa opettaneet kemistit ja fyysikot, eivätkä lääkiksessa opiskelevat, koska taidot eivät näillä kovin kaksiset välttämättä ole. Kun fysiikkaa ja kemiaa sisältävästä vaativasta pääsykokeesta (lääkiksen vaikein osuus, jonka läpäisseistä 99% valmistuu lääkäreiksi) on päästy läpi, fysiikkaa ei ole tarvinnut tutkintoon lainkaan.
Lääkiksen pääsykoettahan ei tee vaikeaksi se fysiikka, vaan se laajuus ja se, että läpi päästäkseen on oltava parempi kuin 90% muista kokeen tekijöistä joista valtaosa on valmistautunut huolella. Tuskin muissakaan koulutusohjelmissa on hirveästi sitä vaikeampia suoritteita. Ainakin ihan hyvin niistä tulee DI:tä jotka ei sitä koetta läpäise. Ja oletko kuullut kukkateekkareista? Ei DI:denkään ole tarvinnut lukea edes pitkää matikkaa.
Joopa joo. Lukion matematiikalla kilpailu ja pari bilsan vihkosta lääkiksen pääsykokeissa on vaativampaa kuin 5 vuoden luonnontieteiden opinnot yliopistotasolla. On katsottu vähän Grayn anatomiaa ja nielty sellaisenaan jokin median syöttämä kuva lääkäreistä puolijumalina. Jos se matematiikan taito jää sille lukiotasolle, niin mitä vaativaa lääkiksessä opiskelussa sitten on? Käytännön työtä, josta ekat kolme vuotta tentitään kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen koulutus on minulle perusvaatimus. Jos mies on niin laiska, ettei saa lukion oppimäärää suoritettua hyvillä arvosanoilla eikä mene yliopistoon, se on HÄNEN valintansa. Ja hän joutuu myös itse kantamaan sen valinnan seuraukset. Eli hän jää deittimarkkinoilla aina kakkoseksi, kun häntä vastassa ovat akateemisesti koulutetut miehet.
Akateeminen mies on monin tavoin parempi kumppani. Hänellä on yliopistoaikana hankitut sosiaaliset verkostot, jotka ulottuvat laajalle. Se on se "hyvä veli" -verkosto, jonka rakentaminen alkaa heti yliopistossa.
Miksi naisen kannattaisi tapailla jotain amiksen käynyttä ukkoa, jolla ei ole sosiaalista pääomaa eikä akateemista koulutusta? Koska kaikki akateemisesti koulutetut suomimiehet ovat jo varattuja? Ei huolta! Kyllä niitä yliopiston käyneitä sinkkumiehiä löytyy vaikka Ruotsista, Norjasta, Englannista ja Ranskasta.
Yliopisto-opintoihin kuuluu kansainvälisyys. Helsingin Yliopistossa on melko paljon ulkomaisia opiskelijoita. Minulla oli kämppäkavereina (soluasunnon seinänaapureina) yksi venäläinen, kaksi kiinalaista ja yksi hollantilainen. Siinä sitä kertyy sosiaalisia kontakteja ympäri maailmaa.
Ammattikoulun käynyt suomimies saa istua siellä peräkammarin pöydän ääressä vaikka loppuikänsä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. Paitsi ehkä ne ryyppykaverit.
Tilastokeskuksen tiedon mukaan suomalaiset naiset ovat paremmin koulutettuja kuin suomalaiset miehet. Naiset menevät useammin lukioon ja yliopistoon. Miehet jäävät amikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan saa heikolla hallinnalla matlu:ssa hyviä arvosanoja. Puolet vastauksista pitää olla oikein, että pääsee ykkösellä läpi. Matematiikassa sekin vaatii paljon yliopistotasolla. Kieli on matematiikkaan verrattuna epätäsmällistä, joten epämääräisillä vähän sinne päin olevilla sönkötyksilläkin voi päästä esseevastauksia vaativista kokeista läpi. Vieraissa kielissä ei pääse, mutta suomenkieliset esseet harvemmin hylätään sisällön vuoksi, vaikka osa niistä on täyttä paskaa, voi olla sotkettu toisiinsa käsite tai pari, vähän keksitty omia sinne, minne ne eivät kuulu jne.
Se kuinka paljon vaatii se että saa puolet pisteistä oikein riippuu tenttitehtävien vaikeudesta ja arvosteluperusteista. Jos tenttitehtävät on helppoja ne saa helposti oikein. Jos todistuksissa hyväksytään vähän pehmeämpi järkeily, niin en mä näe tän eroavan millään lailla sönkötyksestä.
Esim. Aallon vastaavat tentit on paljon tiukempia. Matlun vitonen -> Aallon kolmonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkishän on statusala, ja sen vaikein osuus on monen lääkärinkin mukaan ollut pääsykoe. Lääkiksestä valmistuvat käytännössä kaikki, eikä siitä selvitäkseen ole tarvinnut edes lukea pitkää matematiikkaa. Matemaattis-luonnontieteellisestä ei valmistuta kehnoilla laskutaidoilla, tai no biologit ehkä... Tästä syystä myös lääkiksen valmennuskursseilla ovat kemiaa ja fysiikkaa opettaneet kemistit ja fyysikot, eivätkä lääkiksessa opiskelevat, koska taidot eivät näillä kovin kaksiset välttämättä ole. Kun fysiikkaa ja kemiaa sisältävästä vaativasta pääsykokeesta (lääkiksen vaikein osuus, jonka läpäisseistä 99% valmistuu lääkäreiksi) on päästy läpi, fysiikkaa ei ole tarvinnut tutkintoon lainkaan.
Lääkiksen pääsykoettahan ei tee vaikeaksi se fysiikka, vaan se laajuus ja se, että läpi päästäkseen on oltava parempi kuin 90% muista kokeen tekijöistä joista valtaosa on valmistautunut huolella. Tuskin muissakaan koulutusohjelmissa on hirveästi sitä vaikeampia suoritteita. Ainakin ihan hyvin niistä tulee DI:tä jotka ei sitä koetta läpäise. Ja oletko kuullut kukkateekkareista? Ei DI:denkään ole tarvinnut lukea edes pitkää matikkaa.
Joopa joo. Lukion matematiikalla kilpailu ja pari bilsan vihkosta lääkiksen pääsykokeissa on vaativampaa kuin 5 vuoden luonnontieteiden opinnot yliopistotasolla. On katsottu vähän Grayn anatomiaa ja nielty sellaisenaan jokin median syöttämä kuva lääkäreistä puolijumalina. Jos se matematiikan taito jää sille lukiotasolle, niin mitä vaativaa lääkiksessä opiskelussa sitten on? Käytännön työtä, josta ekat kolme vuotta tentitään kirjoja.
No mun käsitykseni sen kokeen vaikeudesta tuli sen tekemisestä. Yhden kokeen vertailu koko maisterintutkintoon ei tietenkään ole se mitä tässä hain, varmaan 5 vuotta valmistautumalla mäkin olisin päässyt sisään.
Kuulostat nyt vähän siltä että susta maailman ainoa vaikea asia on matikka. Paha vastata tohon mitään. Toivottavasti et sentään opiskellut sitä itse, kun koet sen niin tuskaiseksi ja olisit parempi kaikessa muussa.
Akateemisesti koulutettu mies tienaa todennäköisesti hyvin. Siksi itsellenikin se on tärkeää. Itse olen tällä hetkellä työtön datanomi.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisten akateemisten kanssa voi olla oma itsensä. On kuin olisi kotona.
Pois lukien kauppa- ja liikuntatieteilijät, joiden opinnot muistuttavat pikemminkin akk.ta.On toki myös älykkäitä ei-akateemisia.
Mutta liian monia vaivaa alemmuuskompleksi, eikä sitä vaan jaksa kuunnella.Sehän on tämänkin avauksen teema.
Tuo on rajoittunutta sisäpiirin rakentamista, ei akateemisuutta.
Tämä taitaa olla yksi niistä ikuisuusaiheista, perimisen ohella, tällä palstalla. Akateemisuus ja nurkan takana odottava perintö -- niistä on av-palstan sielu tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkishän on statusala, ja sen vaikein osuus on monen lääkärinkin mukaan ollut pääsykoe. Lääkiksestä valmistuvat käytännössä kaikki, eikä siitä selvitäkseen ole tarvinnut edes lukea pitkää matematiikkaa. Matemaattis-luonnontieteellisestä ei valmistuta kehnoilla laskutaidoilla, tai no biologit ehkä... Tästä syystä myös lääkiksen valmennuskursseilla ovat kemiaa ja fysiikkaa opettaneet kemistit ja fyysikot, eivätkä lääkiksessa opiskelevat, koska taidot eivät näillä kovin kaksiset välttämättä ole. Kun fysiikkaa ja kemiaa sisältävästä vaativasta pääsykokeesta (lääkiksen vaikein osuus, jonka läpäisseistä 99% valmistuu lääkäreiksi) on päästy läpi, fysiikkaa ei ole tarvinnut tutkintoon lainkaan.
Lääkiksen pääsykoettahan ei tee vaikeaksi se fysiikka, vaan se laajuus ja se, että läpi päästäkseen on oltava parempi kuin 90% muista kokeen tekijöistä joista valtaosa on valmistautunut huolella. Tuskin muissakaan koulutusohjelmissa on hirveästi sitä vaikeampia suoritteita. Ainakin ihan hyvin niistä tulee DI:tä jotka ei sitä koetta läpäise. Ja oletko kuullut kukkateekkareista? Ei DI:denkään ole tarvinnut lukea edes pitkää matikkaa.
Joopa joo. Lukion matematiikalla kilpailu ja pari bilsan vihkosta lääkiksen pääsykokeissa on vaativampaa kuin 5 vuoden luonnontieteiden opinnot yliopistotasolla. On katsottu vähän Grayn anatomiaa ja nielty sellaisenaan jokin median syöttämä kuva lääkäreistä puolijumalina. Jos se matematiikan taito jää sille lukiotasolle, niin mitä vaativaa lääkiksessä opiskelussa sitten on? Käytännön työtä, josta ekat kolme vuotta tentitään kirjoja.
No mun käsitykseni sen kokeen vaikeudesta tuli sen tekemisestä. Yhden kokeen vertailu koko maisterintutkintoon ei tietenkään ole se mitä tässä hain, varmaan 5 vuotta valmistautumalla mäkin olisin päässyt sisään.
Kuulostat nyt vähän siltä että susta maailman ainoa vaikea asia on matikka. Paha vastata tohon mitään. Toivottavasti et sentään opiskellut sitä itse, kun koet sen niin tuskaiseksi ja olisit parempi kaikessa muussa.
No selvästi se lääkiksen pääsykoe on ollut sulle tähän mennessä se vaikein osuus, kun sen vaativuudesta niin kovasti jauhat. Ehkä et pyrkinyt oikealle alalle, jos jo pääsykoe otti noin koville. Yleensä opinnot vaikeutuvat vasta siellä yliopistossa, mutta ehket päässyt sinne lääkikseen sisään (tai sitten siellä lääkiksessä opiskelu oli helppoa -> MOT). Pointtini oli nimenomaan se, että statusalojen (kauppis, lääkis ja oikis) opinnot eivät ole sinänsä vaikeita, vaan niihin on vain vaikea päästä sisään pyrkijöiden suuren määrän vuoksi. Lääkiksestä valmistuvat käytännössä kaikki sisäänpäässeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan saa heikolla hallinnalla matlu:ssa hyviä arvosanoja. Puolet vastauksista pitää olla oikein, että pääsee ykkösellä läpi. Matematiikassa sekin vaatii paljon yliopistotasolla. Kieli on matematiikkaan verrattuna epätäsmällistä, joten epämääräisillä vähän sinne päin olevilla sönkötyksilläkin voi päästä esseevastauksia vaativista kokeista läpi. Vieraissa kielissä ei pääse, mutta suomenkieliset esseet harvemmin hylätään sisällön vuoksi, vaikka osa niistä on täyttä paskaa, voi olla sotkettu toisiinsa käsite tai pari, vähän keksitty omia sinne, minne ne eivät kuulu jne.
Se kuinka paljon vaatii se että saa puolet pisteistä oikein riippuu tenttitehtävien vaikeudesta ja arvosteluperusteista. Jos tenttitehtävät on helppoja ne saa helposti oikein. Jos todistuksissa hyväksytään vähän pehmeämpi järkeily, niin en mä näe tän eroavan millään lailla sönkötyksestä.
Esim. Aallon vastaavat tentit on paljon tiukempia. Matlun vitonen -> Aallon kolmonen.
Ainakin fysiikan puolella Kumpulassa 85% pisteistä vastaa vitosta. Epäilen kovasti, että samoilla prosenteilla saisi Aallosta kolmosen
eri
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen koulutus on minulle perusvaatimus. Jos mies on niin laiska, ettei saa lukion oppimäärää suoritettua hyvillä arvosanoilla eikä mene yliopistoon, se on HÄNEN valintansa. Ja hän joutuu myös itse kantamaan sen valinnan seuraukset. Eli hän jää deittimarkkinoilla aina kakkoseksi, kun häntä vastassa ovat akateemisesti koulutetut miehet.
Akateeminen mies on monin tavoin parempi kumppani. Hänellä on yliopistoaikana hankitut sosiaaliset verkostot, jotka ulottuvat laajalle. Se on se "hyvä veli" -verkosto, jonka rakentaminen alkaa heti yliopistossa.
Miksi naisen kannattaisi tapailla jotain amiksen käynyttä ukkoa, jolla ei ole sosiaalista pääomaa eikä akateemista koulutusta? Koska kaikki akateemisesti koulutetut suomimiehet ovat jo varattuja? Ei huolta! Kyllä niitä yliopiston käyneitä sinkkumiehiä löytyy vaikka Ruotsista, Norjasta, Englannista ja Ranskasta.
Yliopisto-opintoihin kuuluu kansainvälisyys. Helsingin Yliopistossa on melko paljon ulkomaisia opiskelijoita. Minulla oli kämppäkavereina (soluasunnon seinänaapureina) yksi venäläinen, kaksi kiinalaista ja yksi hollantilainen. Siinä sitä kertyy sosiaalisia kontakteja ympäri maailmaa.
Ammattikoulun käynyt suomimies saa istua siellä peräkammarin pöydän ääressä vaikka loppuikänsä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. Paitsi ehkä ne ryyppykaverit.
Tilastokeskuksen tiedon mukaan suomalaiset naiset ovat paremmin koulutettuja kuin suomalaiset miehet. Naiset menevät useammin lukioon ja yliopistoon. Miehet jäävät amikseen.
Eli akateemisuuden lisäksi miehen pitää olla verkostoitunut ainejärjestöalfa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten akateemisten kanssa voi olla oma itsensä. On kuin olisi kotona.
Pois lukien kauppa- ja liikuntatieteilijät, joiden opinnot muistuttavat pikemminkin akk.ta.On toki myös älykkäitä ei-akateemisia.
Mutta liian monia vaivaa alemmuuskompleksi, eikä sitä vaan jaksa kuunnella.Sehän on tämänkin avauksen teema.
Tuo on rajoittunutta sisäpiirin rakentamista, ei akateemisuutta.
Koulutuksen hankkimisen tarkoituksessa on aina ollut mukana iso osa sitä, että voidaan sulkea ulkopuolelle ne joilta tutkintoja ja sisäpiirin tapakulttuurin tuntemusta ei löydy. Se on ollut ihan akateemisuuden ydintä, ja vieläkin siellä jatkuu eksklusiivisuuden, elitismin ja nurkkakuntaisuuden ympärille rakennetut perinteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan saa heikolla hallinnalla matlu:ssa hyviä arvosanoja. Puolet vastauksista pitää olla oikein, että pääsee ykkösellä läpi. Matematiikassa sekin vaatii paljon yliopistotasolla. Kieli on matematiikkaan verrattuna epätäsmällistä, joten epämääräisillä vähän sinne päin olevilla sönkötyksilläkin voi päästä esseevastauksia vaativista kokeista läpi. Vieraissa kielissä ei pääse, mutta suomenkieliset esseet harvemmin hylätään sisällön vuoksi, vaikka osa niistä on täyttä paskaa, voi olla sotkettu toisiinsa käsite tai pari, vähän keksitty omia sinne, minne ne eivät kuulu jne.
Se kuinka paljon vaatii se että saa puolet pisteistä oikein riippuu tenttitehtävien vaikeudesta ja arvosteluperusteista. Jos tenttitehtävät on helppoja ne saa helposti oikein. Jos todistuksissa hyväksytään vähän pehmeämpi järkeily, niin en mä näe tän eroavan millään lailla sönkötyksestä.
Esim. Aallon vastaavat tentit on paljon tiukempia. Matlun vitonen -> Aallon kolmonen.
Ainakin fysiikan puolella Kumpulassa 85% pisteistä vastaa vitosta. Epäilen kovasti, että samoilla prosenteilla saisi Aallosta kolmosen
eri
Jos luet huolella niin mä en toki väittänyt mitään tuollaista. Vaan Aallon tehtävät on vaikeampia ja kättenheiluttelusta annetaan kitsaammin pisteitä.
Itse olen akateeminen alkoholisti. Mainitsen sanan "akateeminen" usein lähinnä siksi, että rimmaa hyvin alkoholismiin. Minulle on tärkeää sanojen rimmaavuus ja kielen soinnillisuus. Tämä on toki vain subjektiivinen näkökulmani.
Lääkistä varten nimenomaan on luettava lukiossa matikka, fysiikka, kemia ja biologia. Biologia ja matikka ei ole aivan pakollisia jos elämänsä haluaa ehdoin tahdoin tehdä vaikeaksi.