Miksi akateemisuus on naisille niin valtava asia?

Ehkä se sitten nuoremmilla muokkaa kovastikin identiteettiä. Näin neljänkympin korvilla tuoreetkaan maisterinpaperit eivät enää hetkauttele, tutkinto muiden joukossa. Toki vaati työtä ja sitkeyttä, mutta niin tekee moni muukin asia elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.

Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.

Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.

"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"

Olihan sinulla käytynä molemmat?

Itse olen käynyt myös ylemmän amk:n kursseja, ja olin kyllä pettynyt siihen, mitä pilipalia hienosti nimetyt kurssit olivat. Toivottavasti ne olivat poikkeus amk-koulutusten joukossa. Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Minusta aika harvat naiset todella pärjäävät akateemisessa maailmassa. Heiltä vain puuttuu sitä jotakin.

Kaverini joka on aina viihtynyt paremmin miesporukoissa on pitkän linjan tutkija ja menestynyt sellainen. Kertoi että tiedemaailmassa on ihan samanlaista miesten suosimista nimityksissä kuin muuallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aika harvat naiset todella pärjäävät akateemisessa maailmassa. Heiltä vain puuttuu sitä jotakin.

Olisikohan ihan sitä, että monet ihmiset menevät yliopistoon, koska ovat kiinnostuneet tietystä aihepiiristä, mutta heillä ei välttämättä ole mitään sen kummempaa kunnianhimoa työskennellä alan tutkimuksen parissa. Itse tunnen monia ihan fiksuja ihmisiä (miehiä ja naisia), jotka ovat ikään kuin ajautuneet yliopistoon tuosta syystä, mutta eivät oikein tiedä mitä haluaisivat tutkinnollaan lopulta tehdä.

Minä en ikinä halunnut tiedemaailmaan. Olen virkamiestyyppiä. Niitäkin tarvitaan, ja asiantuntijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.

Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.

Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.

"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"

Olihan sinulla käytynä molemmat?

Vuoden olen opiskellut täyspäiväisesti AMKssa ennen kuin siirryin yliopistoon. Juuri siksi siirryin kun oli liikaa yläaste-tyyppinen. Yliopistossakin oli joitakin kursseja yhdessä AMKn kanssa, edelleen hyvin yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon.

Ensimmäinen vuosi AMK:ssa on ihan leikkikoulua ja pehmeää laskua opintoihin. Vuodet 2-3 noin yhtä vaativia kuin yliopistossakin. Lopputyö on helpompi ja vähemmän laaja kuin gradu. Noin omien kokemusten pohjalta.

Yliopisto on kiistatta vaativampi, mutta se ero niin astronominen ole. Paljon riippuu siitäkin mihin oma lahjakkuus suuntautuu.

Jos keskinkertaiset arvosanat riittävät eikä tiedekunta ole oikeustieteellinen/lääketieteellinen, yliopistosta selviää keskinkertaisilla älynlahjoilla ja keskinkertaisella panostuksella oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Toisten akateemisten kanssa voi olla oma itsensä. On kuin olisi kotona.

Pois lukien kauppa- ja liikuntatieteilijät, joiden opinnot muistuttavat pikemminkin akk.ta.

On toki myös älykkäitä ei-akateemisia.

Mutta liian monia vaivaa alemmuuskompleksi, eikä sitä vaan jaksa kuunnella.

Sehän on tämänkin avauksen teema.

Taloustiede muistuttaa ammattikorkeakoulua? Matematiikan laitoksen 5. vuoden tavaraa vikoilla kursseilla :D T: Pankkiiri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuranhaussa tuon ymmärtää, kyllähän siinä on paljon enemmän yhteistä toisen akateemisen kanssa. Enemmän yhteistä keskusteltavaa, samantyyliset elämäntilanteet, samantyyppiset tulevaisuuden urapolut ja ollaan koettu samat asiat koulutuksessa. Yliopiston suorittaminen on kuitenkin iso vaihe elämässä. Ja ihan yleisesti akateeminen ehkä arvostaa enemmän koulutusta ja oppimista sekä ovat kunnianhimoisempia. Sellaisen vaikutelman ainakin itse saanut kun vertaa akateemisia ei-akateemisiin. Itse siis myös akateeminen.

Ja onhan siinä käyty läpi sama vaativa prosessi jos suorittanut yliopisto-tutkinnon, vähän kuten vaikka reservin upseerit pitää omaa kerhoaan erillään kaikista armeijan käyneistä. Yhdessä tehty jotain erityisen vativaa ja se yhdistää. Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa. Akateeminen vähän kuin upseeri ja AMKn käynyt aliupseeri.

Mutta jos asiaa jatkuvasti pitää tuoda esiin vaikkei ole etsimässä seuraa, se menee vähän yritykseksi pönkittää itsetuntoaan, toivotaan että korkea koulutus jotenkin nostaa statusta. Ehkä tuo itsetunnon pönkittäminen on yleisintä akateemisilla aloilla jossa kuitenkin matala palkka ja heikohkot työmahdollisuudet, kuten humanistiset tieteet jne.

"Onhan esim AMK aika helppo ja yläaste-tyyppinen verrattuna yliopistoon joten akateemisilla ei yhtä paljon yhteistä AMKn käyneiden kanssa"

Olihan sinulla käytynä molemmat?

Itse olen käynyt myös ylemmän amk:n kursseja, ja olin kyllä pettynyt siihen, mitä pilipalia hienosti nimetyt kurssit olivat. Toivottavasti ne olivat poikkeus amk-koulutusten joukossa. Ohis.

AMK:ssa kurssien taso vaihtelee aika paljon - riippuen missä opiskelet, mitä ja milloin. Kun minä opiskelin, tutkintoa oltiin muuttamassa ja osa kursseista oli täysin hatusta vedettyjä. Osa sitten oli yllättävänkin haastavia.

Nr. 87

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihmetyttää kuinka naiset liittävät akateemisiin positiivisia asioita jotka eivät minun kokemuksieni perusteella päde kuin vähemmistöön.

Akateemiset ovat siis erittäin älykkäitä, elämään intohimoisesti suhtautuvia elämäntapatutkijoita jotka taukoamatta kehittävät itseään ja ympäristöään, opettelevat non-stop uusia asioita, omaavat taianomaisen kyvyn oppia joka ei-akateemisilta puuttuu, ja siksi vastaavat käytännössä satukirjojen versiota entisajan aatelisista.

Missä tuollaiset akateemiset ovat?

Minun tuntemani "akateemiset" elävät normaalia elämää siinä missä ei-akateemisetkin. Joistain kouluttautumisen tunnistaa samoin kuin joistan sen ettei koulun penkillä/kirjojen parissa ole viihdytty. Enemmistöstä on mahdotonta sanoa onko käytynä yliopisto vai AMK. Osa parhaista kavereistakin on sellaisia että pitää muistella tosissaan missä he opiskelivat.

Enkä ymmärrä mitä yllättävää tässä on. Olisi ihmeellistä jos se missä opiskelit 20 vuotta sitten määrittäisi eniten sitä kuka olet.

 

Minä ja moni ystävinäni oleva samanikäinen opiskelimme juuri tuo 20 vuotta sitten ensimmäisen tutkintomme. Valmistun kuukauden sisällä toista kertaa maisteriksi. Pääsääntöisesti ikätovereillani on joko toinen tai kolmas tutkinto menossa tai jo valmis. Puolisoni on aloittamassa toista tutkintoaan, ensimmäinen on tohtorin tutkinto. 

Hyvä on, vaadimme tilastoja.

Kuinka suuri osa akateemisista suorittaa toisen tai kolmannen akateemisen tutkinnon?

Oletettavasti valtava enemmistö, jotta voit perustella yleistyksesi akateemisista.

 

Miten joku voi pitää noita "epäonnistumisia" jotenkin hienona asian? Sama kuin amis kävisi metallin, prosessitekniikan ja kokin ammattitutkinnot. Toki monet varmaankin olivat omaa ammattitaitoa syventäviä tutkintoja, mutta silti.

Harrastaisiitte tuonkin ajan seksiä, niin menisi paremmin talteen.

mies51v

Akateemisilla on myös muita useammin perhe ja lapsia, joten muutakin elämässä on. En kylläkään ymmärrä miski katsot epäonnistumiseksi sen, että haluaa kehittää itseään ammatillisesti läpi elämän. Näitä tutkintoja tehdään useita yleensä sen vuoksi, että halutaan muuttaa jotain urassa. Sosiaalityöntekijä haluaa panostaa terapeutillisuuteen ja lukee myös psykologin tutkinnon, luokanopettaja erityisopettajan tutkinnon tai matemaatikko kaupallisen tutkinnon. 

Siinähän että on akateeminen ei sinänsä ole mitään pahaa, vaan itseasiassa positiivinen asia, mutta karsastan noita ikuisia opiskelijoita joiden elämässä ei juuri muuta tunnu olevan kuin opiskelu. Yhteiskunnallisesti voidaan tietysti olla montaa mieltä siitä, että hyödyttääkö tuo yhteiskuntaa, vaiko vain vie resursseja muilta pois. Tunnenpa eräänkin joka vuosia sitten oli ikuinen opiskelija ja kirosi kun alkoi tulemaan aika vastaan, jolloin täytyy tutkinto saada kasaan. Olisi ollut niin paljon mukavampaa pohtia politiikkaa ylipistolla muiden opiskelijakavereiden kanssa.

mies51v

Jussistako puhut? Mitään ei mies ole muuta tehnyt kuin oudon väikkärin ja pazkahousuista politiikkaa. Ei edes inttiä, mutta vaimoja kaksin kappalein yhtä aikaa.

Jos naiset kerran ovat miehiä kunnianhimoisempia ja koulutetumpia, ja selkeästi korkea elintasokin kiinnostaa, miksi te akateemiset naiset päädytte heikommin palkattuihin ammatteihin?

Mukavuudenhalu ratkaisee kuitenkin, ei huvita ahkerointi?

Vierailija kirjoitti:

Asia tuntuu vaivaavan palstapeikkoamista ihan tosissaan :)

Niinpä ja ainut jota akateemisuus, varsinkin naisten, vaivaa on se joka ei itse ole akateeminen.

Niille jotka ovat se ei ole mikään ihne juttu ja apn kaltaiset pitåvät asian esille nostamisena ihan sitå kun joku vain on akateeminen ei tarvitse sitä mitenkänän itse esiin nostaa.

Akateemiset naiset ovat suhtautuneet vähän huonosti siihen, että olen ollut itse työelämässä liikkeellä enemmänkin "massit tiskiin" -asenteella. Menestystä on tullut, mutta olen ajatellut suorittaa vielä MBA:n.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.

No kyllä se käytännössä vaikuttaa. Vaikuttaa, vaikka et olisi ihan siinä tutkontoa vastaavassa työssäkään. Kertoo nimittäin paljon, että ihminen on

a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan akateemista alaa

b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >5 v opiskelua

c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.

Ja silti kaikkien näiden saavutusten jälkeen voit olla työtön yh, joka on hyvin kaukana ylemmästä keskiluokasta, akateeminen toki.

Olet tyypillisen duunarimentaliteetin mukaan hyvin konservatiivinen, vanhanaikainen ja rajoittunut. On olemassa muunkinlaisia yhteiskuntaluokkia kuin perinteinen sosio-ekonominen jako. Henkinen yhteiskunta-asemasi voi olla huippua, vaikka tosiaan olisit työtön, köyhä yh. Tosin tämmöinen henkilö ei samastu kovinkaantavan työttömiin yksinhuoltajiin; nuo asiat eivät nimittäin määrittele häntä ja hänen omaa arvoaan/itsearvostustaan. Kun ihmisellä on korkea henkinen kapasiteetti, hän on olosuhteidensa yläpuolella. Niin kuin intohimolleen omistautunut taiteilija, joka ei välttämättä ansaitse töillään. Got it?

Tuo on yleensä nuorten akateemisten intoa. Useimmilla se katoaa n. 5 vuodessa valmistumisen jälkeen.

Yliopisto on käytännössä lukio II. Se käydään, siirrytään työelämään, mennään naimisiin ja perustetaan perhe.

Harvassa ovat "henkisesti akateemiset" joiden elämäntapaan ja arvomaailmaan kuuluu jatkuva oman alan tutkiminen ja kehittäminen silloinkin kun siitä ei maksata palkkaa.

 

Voi, olen aiemman kommentin kirjoittaja ja olen yli 60 v! Minä ja oma tuttavapiirini olemme sitten tuommoisia henkisiä akateemisia, joilla riittää mielenkiintoa ja uteliaisuutta elämän koko kirjoon, ei vain oman alan asioihin. Ja nykyään pitää kyllä pysyä ajan tasalla, eli kouluttautua koko ajan, jos haluaa pysyä alansa kehityksessä mukana. Eikä se palkassa näy. Halu oppia uutta ja välttää jämähtämistä on osa älykkyyttä ja takaa aktiivisen elämän vielä eläkkeelläkin.

No tuossa tapauksessa minäkin tunnen useita henkisesti akateemisia.

Mielenkiintoista kyllä, enemmistöllä heistä ei ole akateemista tutkintoa.

Samaa mieltä. Fiksuin ja ylessivisynein kaverini on käynyt muinoin kauppiksen. Tunnen todella hienoja ja teräviä ihmisiä, jotka eivät todellakaan ole käyneet edes lukiota. Ei ammattitutkinto tarkoita tyhmää. Käsittämätöntä että tällaista pitää edes todistella. Valitettavasti jotkut miehet pelkäävät naista jolla korkeakoulutus. t. maisterinainen

Vierailija kirjoitti:

Eli vastauksista päätellen naiset oikeasti uskovat että maisteriksi lukeminen nostaa korkeampaan yhteiskuntaluokkaan, ja nostaa ihmisen eri tasolle lähes kaikilla älykkyyden osa-alueilla.

Aika hämmästyttävää. Korkeakoulututkinnon kuitenkin suorittaa aika iso osa ihmisistä, ja olisi absurdia väittää etteikö siihen kykenisi merkittävä osuus niistäkin jotka eivät halunneet 18-10v tienoilla yliopistoon.

En halua väheksyä ketään, mutta en vain mitenkään kykene pitämään akateemista tutkintoa huippusaavutuksena jollaiseksi se kuvataan. Hämmästelen myös "duunariamattien" vähäistä arvostusta. Jos näitä ei olisi, ainakin itse olisin pulassa. Esimerkiksi auton korjaaminen vaatii sen tyyppistä lahjakkuutta jota minulla ei ole. Olen yrittänyt, mutta en vain opi. Lukemalla oppiminen onnistuu kyllä, mutta hahmotuskyky puuttuu.

 

Ei kai sitä kukaan pidä huippusaavutuksena? Jos pyydetään kuvailemaan miten se näkyy käytännössä kuulet kaikenlaista joka voi olla tottakin muttei koskaan päde edes enemmistöön maistereista. Muuten sitä pidetään enemmänkin itsestäänselvyytenä ja hyväksyttävänä miniminä.

Ne jotka ajattelee hierarkkisesti ei arvosta alemmilla tasoilla olevia, se on vaan väistämätöntä. Jos tavoittelee hyvää asemaa kunnianhimosta, on myös ksipää huonompiaan kohtaan. Ainoatakaan poikkeusta tästä säännöstä en ole vielä nähnyt. Yhteiskunnan vallitsevat arvot ovat sellaiset, että ihmisten työtä arvostetaan suhteessa heidän asemaansa. Se näkyy mm. naisvaltaisten alojen palkkauksessa. Kun tämä on syvään juurtunut toimintatapa, ei ole mikään yllätys että se näkyy yksilöidenkin arvoissa ja uskomuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset kerran ovat miehiä kunnianhimoisempia ja koulutetumpia, ja selkeästi korkea elintasokin kiinnostaa, miksi te akateemiset naiset päädytte heikommin palkattuihin ammatteihin?

Mukavuudenhalu ratkaisee kuitenkin, ei huvita ahkerointi?

Pojille tyrkytetään jo heti valmistumisen jällkeen päällikkönimikkeitä ja meille pätkätöitä ja astetta alemman osaamistason töitä. Osin tiedostamatonta varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt pelkästään jonkun koulun suorittaminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan.

No kyllä se käytännössä vaikuttaa. Vaikuttaa, vaikka et olisi ihan siinä tutkontoa vastaavassa työssäkään. Kertoo nimittäin paljon, että ihminen on

a) halunnut, pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan akateemista alaa

b) suorittanut loppututkinnon, joka yleensä edellyttää >5 v opiskelua

c) alallaan asiantuntija, ainakin huomattavasti perustellummin kuin sivustahuutelijat.

Ja silti kaikkien näiden saavutusten jälkeen voit olla työtön yh, joka on hyvin kaukana ylemmästä keskiluokasta, akateeminen toki.

Olet tyypillisen duunarimentaliteetin mukaan hyvin konservatiivinen, vanhanaikainen ja rajoittunut. On olemassa muunkinlaisia yhteiskuntaluokkia kuin perinteinen sosio-ekonominen jako. Henkinen yhteiskunta-asemasi voi olla huippua, vaikka tosiaan olisit työtön, köyhä yh. Tosin tämmöinen henkilö ei samastu kovinkaantavan työttömiin yksinhuoltajiin; nuo asiat eivät nimittäin määrittele häntä ja hänen omaa arvoaan/itsearvostustaan. Kun ihmisellä on korkea henkinen kapasiteetti, hän on olosuhteidensa yläpuolella. Niin kuin intohimolleen omistautunut taiteilija, joka ei välttämättä ansaitse töillään. Got it?

Tuo on yleensä nuorten akateemisten intoa. Useimmilla se katoaa n. 5 vuodessa valmistumisen jälkeen.

Yliopisto on käytännössä lukio II. Se käydään, siirrytään työelämään, mennään naimisiin ja perustetaan perhe.

Harvassa ovat "henkisesti akateemiset" joiden elämäntapaan ja arvomaailmaan kuuluu jatkuva oman alan tutkiminen ja kehittäminen silloinkin kun siitä ei maksata palkkaa.

 

Voi, olen aiemman kommentin kirjoittaja ja olen yli 60 v! Minä ja oma tuttavapiirini olemme sitten tuommoisia henkisiä akateemisia, joilla riittää mielenkiintoa ja uteliaisuutta elämän koko kirjoon, ei vain oman alan asioihin. Ja nykyään pitää kyllä pysyä ajan tasalla, eli kouluttautua koko ajan, jos haluaa pysyä alansa kehityksessä mukana. Eikä se palkassa näy. Halu oppia uutta ja välttää jämähtämistä on osa älykkyyttä ja takaa aktiivisen elämän vielä eläkkeelläkin.

No tuossa tapauksessa minäkin tunnen useita henkisesti akateemisia.

Mielenkiintoista kyllä, enemmistöllä heistä ei ole akateemista tutkintoa.

Samaa mieltä. Fiksuin ja ylessivisynein kaverini on käynyt muinoin kauppiksen. Tunnen todella hienoja ja teräviä ihmisiä, jotka eivät todellakaan ole käyneet edes lukiota. Ei ammattitutkinto tarkoita tyhmää. Käsittämätöntä että tällaista pitää edes todistella. Valitettavasti jotkut miehet pelkäävät naista jolla korkeakoulutus. t. maisterinainen

Voihan se noinkin olla.

Aika usein kyse taitaa kuitenkin olla siitä että koulusta alleviivataan heti aluksi liikaa.

Itseäni kiinnostaisi ikäiseni, lapseton, mukava ja mielellään jossain määrin liikunnallinen nainen jolla on akateeminen loppututkinto (vaikkei minulla ole).

Akateeminen nainen on sitten eri asia. Kun koko identiteetti ilmaistaan ensisijaisesti parikymppisenä hankitun koulutuksen kautta, siitä on haastavaa tehdä positiivisia johtopäätöksiä.

 

Vierailija kirjoitti:

No halutaan tietysti, että ollaan samalta planeetalta. Että ymmärretään toisiamme.

Treffailin joskus sähkömiestä, ja jossain kohti pääsin heittämään, että "freudilainen lapsus". No hän ei tiennyt kuka on Freud, eikä tietysti tiennyt, mitä tarkoittaa freudilainen lapsus. Siinä tuli vähän sellainen olo, että eka sun pitää käydä lukio, ja sit yliopisto. Että tavataan uudestaan 10 vuoden päästä.

Sitä ois kiva, että voi jutella ja heitellä kommentteja, ja toinen olis jotenkin hajulla, että mistä puhutaan.

No niinpä niin. Kuinka monta monsteriautoa osaat itse nimetä? Et varmasti yhtään

Vierailija kirjoitti:

Asia tuntuu vaivaavan palstapeikkoamista ihan tosissaan :)

Tuo on varsin totta. Etenkin luokkayhteiskunnan mahdollinen paluu askarruttaa ja harmittaa jo etukäteen.

*eri

Mikä siinä nyt on ongelma, jos kumppanilta toivotaan akateemista koulutusta? Yliopiston läpikäyminen tarkoittaa kiinnostusta itsensä kehittämiseen, parempaan työpaikkaan/palkkaan sekä tiettyä keskustelun tasoa. Näin a priori siis. Toki yliopistokin oli täynnä idiootteja, mutta ehkä prosentuaalinen osuus on pienempi, kuin amiksessa tai amk:ssa.

Kyllä omalla työpaikalla huomaan ison eron yliopisto- ja amk-taustaisten ihmisten kanssa. Mieheltä toivoisin ehdottomasti yliopistotaustaa. Itselläni on kaksi tutkintoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihmetyttää kuinka naiset liittävät akateemisiin positiivisia asioita jotka eivät minun kokemuksieni perusteella päde kuin vähemmistöön.

Akateemiset ovat siis erittäin älykkäitä, elämään intohimoisesti suhtautuvia elämäntapatutkijoita jotka taukoamatta kehittävät itseään ja ympäristöään, opettelevat non-stop uusia asioita, omaavat taianomaisen kyvyn oppia joka ei-akateemisilta puuttuu, ja siksi vastaavat käytännössä satukirjojen versiota entisajan aatelisista.

Missä tuollaiset akateemiset ovat?

Minun tuntemani "akateemiset" elävät normaalia elämää siinä missä ei-akateemisetkin. Joistain kouluttautumisen tunnistaa samoin kuin joistan sen ettei koulun penkillä/kirjojen parissa ole viihdytty. Enemmistöstä on mahdotonta sanoa onko käytynä yliopisto vai AMK. Osa parhaista kavereistakin on sellaisia että pitää muistella tosissaan missä he opiskelivat.

Enkä ymmärrä mitä yllättävää tässä on. Olisi ihmeellistä jos se missä opiskelit 20 vuotta sitten määrittäisi eniten sitä kuka olet.

 

Minä ja moni ystävinäni oleva samanikäinen opiskelimme juuri tuo 20 vuotta sitten ensimmäisen tutkintomme. Valmistun kuukauden sisällä toista kertaa maisteriksi. Pääsääntöisesti ikätovereillani on joko toinen tai kolmas tutkinto menossa tai jo valmis. Puolisoni on aloittamassa toista tutkintoaan, ensimmäinen on tohtorin tutkinto. 

Hyvä on, vaadimme tilastoja.

Kuinka suuri osa akateemisista suorittaa toisen tai kolmannen akateemisen tutkinnon?

Oletettavasti valtava enemmistö, jotta voit perustella yleistyksesi akateemisista.

 

Miten joku voi pitää noita "epäonnistumisia" jotenkin hienona asian? Sama kuin amis kävisi metallin, prosessitekniikan ja kokin ammattitutkinnot. Toki monet varmaankin olivat omaa ammattitaitoa syventäviä tutkintoja, mutta silti.

Harrastaisiitte tuonkin ajan seksiä, niin menisi paremmin talteen.

mies51v

Akateemisilla on myös muita useammin perhe ja lapsia, joten muutakin elämässä on. En kylläkään ymmärrä miski katsot epäonnistumiseksi sen, että haluaa kehittää itseään ammatillisesti läpi elämän. Näitä tutkintoja tehdään useita yleensä sen vuoksi, että halutaan muuttaa jotain urassa. Sosiaalityöntekijä haluaa panostaa terapeutillisuuteen ja lukee myös psykologin tutkinnon, luokanopettaja erityisopettajan tutkinnon tai matemaatikko kaupallisen tutkinnon. 

Siinähän että on akateeminen ei sinänsä ole mitään pahaa, vaan itseasiassa positiivinen asia, mutta karsastan noita ikuisia opiskelijoita joiden elämässä ei juuri muuta tunnu olevan kuin opiskelu. Yhteiskunnallisesti voidaan tietysti olla montaa mieltä siitä, että hyödyttääkö tuo yhteiskuntaa, vaiko vain vie resursseja muilta pois. Tunnenpa eräänkin joka vuosia sitten oli ikuinen opiskelija ja kirosi kun alkoi tulemaan aika vastaan, jolloin täytyy tutkinto saada kasaan. Olisi ollut niin paljon mukavampaa pohtia politiikkaa ylipistolla muiden opiskelijakavereiden kanssa.

mies51v

Jussistako puhut? Mitään ei mies ole muuta tehnyt kuin oudon väikkärin ja pazkahousuista politiikkaa. Ei edes inttiä, mutta vaimoja kaksin kappalein yhtä aikaa.

No on se jotain persujen kanssa tehnyt. Aika moni akateeminenkin antaa hänelle äänensä.

mies51v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia tuntuu vaivaavan palstapeikkoamista ihan tosissaan :)

Tuo on varsin totta. Etenkin luokkayhteiskunnan mahdollinen paluu askarruttaa ja harmittaa jo etukäteen.

*eri

Minua vaivaa se, että akateemisuus on aivan pilipalia nykyään. Opiskelijamääriä on kasvatettu rutosti jatkuvasti, eikä vaatimustaso ole enää mistään kotoisin. Otaniemessä annettiin jopa mahdollisuus saavuttaa väliinjääneet matematiikan kurssit suullisesti, kun uuteen tutkintorakenteeseen oltiin siirtymässä. Siis joka iikka pusketaan läpi.

Tästä syystä en osaa olla lainkaan ylpeä omista opinnoistani, enkä tietystikään pidä muidenkaan opintoja minään (vaikka en sitä muille sanokaan tietenkään). Itse sentään valmistuin huippuarvosanoin, mutta miksipä se ketään kiinnostaisi. Ykkösen DI:täkin kutsutaan DI:ksi.