Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pysty jakamaan akateemisia onnistumisia duunarivanhempieni kanssa
10.11.2019 |
Tiedetään, typerä otsikko ja aloitus, mutta kyllä tämä harmittaa edelleen minua.
Olen siis duunariperheen ainoa yliopistosta valmistunut lapsi. Sisarukset kävivät ammattikoulun ja ovat hoitaja ja kokki. Itse opiskelin humanistista alaa ja olen aina ollut hyvissä töissä (kiitos duunaritaustan, arvostan työtä!). Kuitenkaan en pysty jakamaan onnistumisiani vanhempieni kanssa. He eivät joko ymmärrä asioitani, tai heille ne ovat merkityksettömiä.
Esim. He eivät arvosta työtäni. Olen hyvässä tehtävässä yksityisellä sektorilla, mutta työni on kuulemma ”paperin pyöritystä” ja voin olla töistä koska vain pois, koska en kuitenkaan tee mitään hyödyllistä. Etäpäivät ovat laiskottelua varten ja sisaruksieni työvuorolistat ovat paljon tärkeämpiä, niitä kun ei voi muutella kuin kysymällä pomolta! Arvatenkin minun työni joustaa, sisarteni ei.
Perheessämme on muuten hyvät välit, mutta harmittaa, ettei työtäni arvosteta. He itse kuitenkin kannustivat minua yliopisto-opintoihin.
Kommentit (359)
Tässä oli viikonloppuna monta "akateemista" koolla. Oli lastentarhanopettaja, luokanopettaja, historianmaikka, pappi, everstiluutnantti, KTM, DI, proviisori ja tutkija.
Ei puhuttu töistä tai urasuunnitelmista. Oikeastaan kenelläkään ei ole mitään erityistä uraa, ehkä proviisori on ainoa uraihminen, koska tähtää apteekkariksi, me muut vain teemme työtämme, josta saamme elantomme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yritä jakaa sellaista, mikä ei ole Jaettavissa. jaa heidän kanssaan jotain sellaisia asioita, jotka ovat heille jaettavissa.
Mutta tottakai sun työ joustaa enemmän kuin sisartesi. Olet todennäköisesti esimiesasemassa ja sulla on joko kokonaistyöaika tai vähintään liukuma. Se on akateemisen työn etuja.
Itselle kun nämä onnistumiset ovat tärkeitä, niin haluaisin niitä myös vanhemmilleni jakaa. Aiemmin en kertonut oikeastaan mitään, mutta sitten päätin, että nämä ovat niitä omia onnen hetkiä, niin totta kai ne jaan. Viime viikolla äitini kertoi, kuinka onnellinen oli, kun löysi lenkiltä koiran kanssa 2 tyhjää pulloa. Sai panttina 30 senttiä, kun palautti kauppaan. Iloitsin tästäkin ja sanoin, että olipas hyvä löytö.
-ap
Jaa kokeeksi meille joku onnistuminen.
Vierailija kirjoitti:
Nyyhkis. Ei tossa akateemisuus tai duunaritausta ole se juttu. Jos ihmiset arvostaa sua niin ne kannustaa ja iloitsee sun onnistumisista vaikkei ihan ymmärtäisikään mitä teet. Mun hommat kuulostaa scifiltä sellaiselle joka ei näitten asioitten kanssa ole tottunut puljaamaan, kuitenkin jos kerron asiaan vihkiytymättömälle läheiselle tai ystävälle onnistumisesta he ovat iloisia puolestani. Kuten minä olen iloinen muiden puolesta, vaikkei asia olisi minulle kiinnostava tai en sitä ymmärrä.
Hyvin kirjoitettu. Olen täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on ollut motivaatiosi hankkia akateeminen koulutus? Ihmiset, jotka löytävät oman alansa, eivät kaipaa tunnustusta ulkopuolisilta. Heille merkityksellistä on työ itsessään.
Oma äitini oli tukevassa uraputkessa hyväpalkkaisessa esimiesasemassa, mutta kouluttautui pieneläinhoitajaksi, vaikka palkka siinä hommassa on aivan mitätön. Hän on kertonut, että rahaa on ikävä, mutta yhtään mitään muuta ei.
Eli kun äitisi teki noin, niin pitäisi perustella, miksi joku haluaa akateemisen koulutuksen?
Ihmettelen, miksi joku kaipaa akateemiselle koulutukselle tunnustusta. Eivät motivoituneet ihmiset janoa hyväksyntää ulkopuolisilta. Heitä motivoi itse ala.
Esimerkiksi taiteilijat, mm. kirjailijat, elävät aivan uskomattoman vähällä rahalla vain siksi, että saisivat kirjoittaa. Juuri kukaan ei tiedä heistä tai tunnista heitä. He kirjoittavat silkasta sisäisestä kirjoittamisen pakosta.
Miksi johonkin ammattiin kouluttautunut ihminen tahtoo tunnustusta ammatistaan?
Katsopa itsenäisyyspäivänä, uutisoidaanko, että joku tuhansista ansioituneista kieltäytyisi vastaanottamasta tunnustusta. Yleensä se kelpaa ihmisille asemasta ja saavutuksista riippumatta. Samalla tavalla kelpaa se ystävällinen taputus olalle, kun joku kiittää hyvästä työstä. Meidän pitäisi avata suumme ja osoittaa arvostusta ja rakkautta ennen kuin vasta sitten hautajaisissa.
Mutta näistä palkituista kaikki eivät ole jotain akateemisia! Ja olen alkanut vihata sanaa akateeminen, muuten, tämän palstan takia.
Akateeminen on helppo saavutus, jonka voi kuitenkin ajatella nostavan itsen joidenkin muiden yläpuolelle. Siksi se lienee niin puhuttu täällä.
Höpö höpö. Akateeminen loppututkinto ei ole mikään yhdentekevä asia, se vaatii monen vuoden päätoimista opiskelua, taloudellisia uhrauksiakin. Eikä yliopistoon päästä noin vain, sekin edellyttää yleensä hyvää koulumenestystä, ylioppilastutkintoa hyvin arvosanoin.
Miksi ihmeessä ei saisi olla ylpeä kahdeksan vuoden täysipäiväisestä urakasta?! Haloo! Mistä jos ei siitä sitten?!!!
Kyllä siitä saa olla todellakin ylpeä.
Ja nyt ei ollut kyse siitä, miten muut suhtautuvat koulutukseen. Nyt oli kyse siitä, miten omat vanhemmar suhtautuvat. Kehuvatko lastaan, arvostavatko hänen ammattiaan ja haluan edetä uralla - vai mollaavatko mennen tullen ja vähättelevät suhteessa muihin lapsiin.
Omien vanhempiemme suhteen me olemme aina vähän lapsia, missä iässä vain. Heiltä soisi saavansa hyväksyntää, empatiaa ja arvostusta. Ei se siitä riipu, arvostaako itse omaa ammattiaan vai ei.
97
Nuorista ikäluokista 25 prosenttia saa akateemisen tutkinnon. Ei se ihan oikeasti ole mikään saavutus. Minullakin on tuplatutkinto, mutta paaaaljon ylpeämpi olen siitä, mitä olen saanut myöhemmin aikaan. Työllistän muun muassa 20 ihmistä vakaaseen, hyväpalkkaiseen ja miellyttävään työhön. Sitä pidän jo jonkinlaisena saavutuksena, vaikka tietysti moni paremminkin on menestynyt.
Ei niitä tutkintoja silti jaella joka neljännelle, vaan itse kukin joutuu sen suorittamaan.
Kukin joutuu suorittamaan peruskoulunkin. Joillekin se on jo juhlittava saavutus, ja sitten juhlitaan.
Eräälle kommentoijalle peruskoulu ei ole mikään saavutus, koska melkein kaikki saavat sen läpäistyä. Yliopistotutkinnonkin suorittaneet ovat hänelle kuin meren mutaa. Mutta jos työllistää 20 henkeä, niin sitten voi jo vähän kerskaillakin. Ihmisistä kaikkein arvostettavin hänelle lienee se, joka työllistää väkeä ja ansaitsee eniten. Mikä kertookin hänen arvomaailmastaan ihan riittävästi.
Kumpi sinusta on vaativampi suoritus?
Riippunee aika paljon aloista. Peruskoulupohjaltakin joku voi perustaa menestyvän yrityksen. Mutta toisin kuin miehet kuvittelevat, taloudellinen menestys ei tee miehestä kaikkien naisten silmissä mielenkiintoista ihmistä. Kun olen joskus opistotasopohjalta yrittäneen kanssa seurustellut, niin minulle se kokemus osoitti, että miehelläni pitää olla vähintään maisterintutkinto, jotta kommunikointi sujuu. Ansiotasolla taas ei ole niinkään väliä.
Luulen että alapäähän liittyvät pohdinnat ei ollut pointtina tässä.
Se jolle kaikki seurusteluun liittyvä on pelkkää alapään pohdintaa, ei luonnollisestikaan ymmärrä edellistä kommenttia.
Aijai miten hyvää viisastelua.
Parin valitseminen on melko keskeinen asia elämässä. Jos ihan pelkällä alapäällään valitsee, niin joutuu sitten sen valintansa mukaan käyttämään yläpäätäänkin. Kun on pidempään elänyt, aivotoiminnan merkitys vain kasvaa.
Mitä tämä parinvalinta nyt yhtäkkiä on? Mihin liittyy? Seurusteletko sinä äitisi tai muun perheesi kanssa vai mitä häh?
Nämä häh?-kysymykset ovat yksi asia, joita en kestä monissa duunareissa. Keskustelu, jossa ei saa olla mitään rönsyjä, on ahdistavaa. Yliopistolla parhaat luennot olivat sellaisia, joilla opettaja saattoi alkaa selittää jotain asiaa ohi muistiinpanojansa. Hyviä keskustelujakin syntyi, ja niitä saatettiin jatkaa luennon jälkeenkin. Tylsimpiä taas olivat ne, joilla käytiin kiireessä läpi vain se, mikä kuului aiheeseen tarkasti ottaen.
Kannattaa välttää työelämää. Siellä joudut ahdistumaan ja pitäytymään aiheessa.
Paitsi jos on esimerkiksi luovan alan yrittäjä. Ei kaikki työ ole jotain monotonista suorittamista. Jotkut keksivät ihan uusiakin asioita. Kun katselee ympärilleen ja käyttää aistejaan, huomaa, että maailma muuttuu koko ajan.
En tiedä laskeeko kirjoittaja arkkitehtuurin luovaksi alaksi, mutta ainakaan tällä alalla työ ei ole mitään ohi aiheen juttelua, ympärilleen katselua ja aistien käyttelyä. Kyllä me olemme fokusoituneita ammattilaisia. Luovuudessa ei ole kyse siitä, että haahuillaan mihin sattuu, vaan nimenomaan siitä, että toimitaan tavoitteellisesti ja järjestelmällisesti.
Asiakkaat haluavat keskittyä tiukasti asiaan palavereissa, eikä muu olisi mahdollistakaan, koska tapaamisille on varattu tietty aika, ja sillä mennään. Yleinen pöhistely olisi vain asiakkaan ajan varastamista. Työntekijät taas haluavat saada työt hoidettua ja säästävät mieluummin rönsyilyt vapaa-ajalle tai tauoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä ja erikoista te juttelette vapaa-ajalla, kun ette ymmärrä toisianne? Varsin outoa.
Mun mummi 95v on käynyt 5v kansakoulua, molemmat vanhemmat väitelleet tohtoriksi, itse olen käsityöläinen ja tytär kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi, eikä meillä koskaan ole ollut vastaavia ongelmia.
Ja jos joku ei ymmärrä jotakin asiaa, niin se kerrotaan mitä se tarkoittaa.Ettet vain ongelmattomuudesta tekisi ongelmaa. Vai käytätkö vapaa-ajalla puhekielessä ammattitermejä yms. jotka eivät aukene niille, jotka ei ole asian kanssa tekemisissä, niin kuin tekee naapurini, joka tuntuu pitävän sitä jotenkin sivistyneenä.
Ammattitermit eivät liity oikeastaan mitenkään akateemisuuteen. Kyse on enemmänkin käsitteellisestä ajattelusta ja eri tasoilla liikkumisesta ja assosioimisesta. Ammattilainen hallitsee yhden alan, akateeminen tuntee ja ymmärtää vähintään paria alaa eli on ns. yleissivistynyt eikä vain yhden asian osaaja.
Keskiverto akateeminen on kaikkea muuta kuin yleissivistynyt. Suurin osa höpöaineiden opiskelijoista ei tiedä edes opiskelemansa alan keskeisiä teorioita.
Luonnontieteiden, tekniikan ja esimerkiksi lääketieteen puolella tilanne on sitten toisenlainen. Niillä vaaditaan osaamistakin.
Eivätkö humanistiset aineet vaadi mielestäsi osaamista? Onko arkeologia, romaaninen kirjallisuus, poliittinen historia tai vaikkapa filosofia sinulle jotain höpöä?
Olen eri, mutta pitkälti kyllä.
Vastauksesi osoittaa hybristä ja mitä suurinta yleissivistyksen puutetta. Mietitäänpä maailmaa. Tuleeko se toimeen ilman teknologian uusimpia hilavitkuttimia? Kyllä. Mutta tuleeko ihmiskunta toimeen ilman näkemystä omasta historiastaan? Ei, koska silloin se tekee aina samat virheet.
Milloin humanistit saavat työnsä valmiiksi? Alkaa kieltämättä tympäistä nämä jatkuvat sodat, kansanmurhat ja muut kauheat virheet, mitä tehdään uudestaan ja uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen muusikko, kukaan perheestäni tai suvusta ei taidealalla ole. En silti ole kokenut tästä mitään ongelmaa, vaikka kukaan ei ”ymmärrä”. Sitä taustaa vasten kuulostaa oudolta ap:n ja muiden kuvaukset omasta tilanteestaan, mutta ehkä minulla on ollut onni olla avarakatseisten ihmisten seurassa koko ikäni.
Vaaditko toisia kuuntelemaan soittoasi jatkuvasti? Haluatko jakaa heille onnistumisiasi, eli kehuskella yleisömäärillä tai levymyynneillä? Oletko "unohtanut" yhteisen kielen, jolla perheen kanssa puhutaan?
Näistä asioista saattaa syntyä pieni ero ketjumme luokkaretkeläisiin...
Ap ajattelit jakaa akateemiset onnistumiseksi sitten palstalaisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä ja erikoista te juttelette vapaa-ajalla, kun ette ymmärrä toisianne? Varsin outoa.
Mun mummi 95v on käynyt 5v kansakoulua, molemmat vanhemmat väitelleet tohtoriksi, itse olen käsityöläinen ja tytär kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi, eikä meillä koskaan ole ollut vastaavia ongelmia.
Ja jos joku ei ymmärrä jotakin asiaa, niin se kerrotaan mitä se tarkoittaa.Ettet vain ongelmattomuudesta tekisi ongelmaa. Vai käytätkö vapaa-ajalla puhekielessä ammattitermejä yms. jotka eivät aukene niille, jotka ei ole asian kanssa tekemisissä, niin kuin tekee naapurini, joka tuntuu pitävän sitä jotenkin sivistyneenä.
Ammattitermit eivät liity oikeastaan mitenkään akateemisuuteen. Kyse on enemmänkin käsitteellisestä ajattelusta ja eri tasoilla liikkumisesta ja assosioimisesta. Ammattilainen hallitsee yhden alan, akateeminen tuntee ja ymmärtää vähintään paria alaa eli on ns. yleissivistynyt eikä vain yhden asian osaaja.
Keskiverto akateeminen on kaikkea muuta kuin yleissivistynyt. Suurin osa höpöaineiden opiskelijoista ei tiedä edes opiskelemansa alan keskeisiä teorioita.
Luonnontieteiden, tekniikan ja esimerkiksi lääketieteen puolella tilanne on sitten toisenlainen. Niillä vaaditaan osaamistakin.
Eivätkö humanistiset aineet vaadi mielestäsi osaamista? Onko arkeologia, romaaninen kirjallisuus, poliittinen historia tai vaikkapa filosofia sinulle jotain höpöä?
Olen eri, mutta pitkälti kyllä.
Vastauksesi osoittaa hybristä ja mitä suurinta yleissivistyksen puutetta. Mietitäänpä maailmaa. Tuleeko se toimeen ilman teknologian uusimpia hilavitkuttimia? Kyllä. Mutta tuleeko ihmiskunta toimeen ilman näkemystä omasta historiastaan? Ei, koska silloin se tekee aina samat virheet.
Milloin humanistit saavat työnsä valmiiksi? Alkaa kieltämättä tympäistä nämä jatkuvat sodat, kansanmurhat ja muut kauheat virheet, mitä tehdään uudestaan ja uudestaan.
Kannattaisi kuunnella humanisteja ja sosiologeja eikä kohdella meitä höpöhöpöihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä ja erikoista te juttelette vapaa-ajalla, kun ette ymmärrä toisianne? Varsin outoa.
Mun mummi 95v on käynyt 5v kansakoulua, molemmat vanhemmat väitelleet tohtoriksi, itse olen käsityöläinen ja tytär kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi, eikä meillä koskaan ole ollut vastaavia ongelmia.
Ja jos joku ei ymmärrä jotakin asiaa, niin se kerrotaan mitä se tarkoittaa.Ettet vain ongelmattomuudesta tekisi ongelmaa. Vai käytätkö vapaa-ajalla puhekielessä ammattitermejä yms. jotka eivät aukene niille, jotka ei ole asian kanssa tekemisissä, niin kuin tekee naapurini, joka tuntuu pitävän sitä jotenkin sivistyneenä.
Ammattitermit eivät liity oikeastaan mitenkään akateemisuuteen. Kyse on enemmänkin käsitteellisestä ajattelusta ja eri tasoilla liikkumisesta ja assosioimisesta. Ammattilainen hallitsee yhden alan, akateeminen tuntee ja ymmärtää vähintään paria alaa eli on ns. yleissivistynyt eikä vain yhden asian osaaja.
Keskiverto akateeminen on kaikkea muuta kuin yleissivistynyt. Suurin osa höpöaineiden opiskelijoista ei tiedä edes opiskelemansa alan keskeisiä teorioita.
Luonnontieteiden, tekniikan ja esimerkiksi lääketieteen puolella tilanne on sitten toisenlainen. Niillä vaaditaan osaamistakin.
Eivätkö humanistiset aineet vaadi mielestäsi osaamista? Onko arkeologia, romaaninen kirjallisuus, poliittinen historia tai vaikkapa filosofia sinulle jotain höpöä?
Olen eri, mutta pitkälti kyllä.
Vastauksesi osoittaa hybristä ja mitä suurinta yleissivistyksen puutetta. Mietitäänpä maailmaa. Tuleeko se toimeen ilman teknologian uusimpia hilavitkuttimia? Kyllä. Mutta tuleeko ihmiskunta toimeen ilman näkemystä omasta historiastaan? Ei, koska silloin se tekee aina samat virheet.
Milloin humanistit saavat työnsä valmiiksi? Alkaa kieltämättä tympäistä nämä jatkuvat sodat, kansanmurhat ja muut kauheat virheet, mitä tehdään uudestaan ja uudestaan.
Kannattaisi kuunnella humanisteja ja sosiologeja eikä kohdella meitä höpöhöpöihmisinä.
Humanistit tekevät keskimäärin hyvinkin laadukasta työtä isolla intohimolla. Työllä ei yleensä ole juurikaan arvoa, mutta se ei sinänsä ole näiden ihmisten vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä ja erikoista te juttelette vapaa-ajalla, kun ette ymmärrä toisianne? Varsin outoa.
Mun mummi 95v on käynyt 5v kansakoulua, molemmat vanhemmat väitelleet tohtoriksi, itse olen käsityöläinen ja tytär kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi, eikä meillä koskaan ole ollut vastaavia ongelmia.
Ja jos joku ei ymmärrä jotakin asiaa, niin se kerrotaan mitä se tarkoittaa.Ettet vain ongelmattomuudesta tekisi ongelmaa. Vai käytätkö vapaa-ajalla puhekielessä ammattitermejä yms. jotka eivät aukene niille, jotka ei ole asian kanssa tekemisissä, niin kuin tekee naapurini, joka tuntuu pitävän sitä jotenkin sivistyneenä.
Ammattitermit eivät liity oikeastaan mitenkään akateemisuuteen. Kyse on enemmänkin käsitteellisestä ajattelusta ja eri tasoilla liikkumisesta ja assosioimisesta. Ammattilainen hallitsee yhden alan, akateeminen tuntee ja ymmärtää vähintään paria alaa eli on ns. yleissivistynyt eikä vain yhden asian osaaja.
Keskiverto akateeminen on kaikkea muuta kuin yleissivistynyt. Suurin osa höpöaineiden opiskelijoista ei tiedä edes opiskelemansa alan keskeisiä teorioita.
Luonnontieteiden, tekniikan ja esimerkiksi lääketieteen puolella tilanne on sitten toisenlainen. Niillä vaaditaan osaamistakin.
Eivätkö humanistiset aineet vaadi mielestäsi osaamista? Onko arkeologia, romaaninen kirjallisuus, poliittinen historia tai vaikkapa filosofia sinulle jotain höpöä?
Olen eri, mutta pitkälti kyllä.
Vastauksesi osoittaa hybristä ja mitä suurinta yleissivistyksen puutetta. Mietitäänpä maailmaa. Tuleeko se toimeen ilman teknologian uusimpia hilavitkuttimia? Kyllä. Mutta tuleeko ihmiskunta toimeen ilman näkemystä omasta historiastaan? Ei, koska silloin se tekee aina samat virheet.
Milloin humanistit saavat työnsä valmiiksi? Alkaa kieltämättä tympäistä nämä jatkuvat sodat, kansanmurhat ja muut kauheat virheet, mitä tehdään uudestaan ja uudestaan.
Kannattaisi kuunnella humanisteja ja sosiologeja eikä kohdella meitä höpöhöpöihmisinä.
Humanistit tekevät keskimäärin hyvinkin laadukasta työtä isolla intohimolla. Työllä ei yleensä ole juurikaan arvoa, mutta se ei sinänsä ole näiden ihmisten vika.
Millä tavalla esim. historian tutkimuksella ei ole arvoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on ollut motivaatiosi hankkia akateeminen koulutus? Ihmiset, jotka löytävät oman alansa, eivät kaipaa tunnustusta ulkopuolisilta. Heille merkityksellistä on työ itsessään.
Oma äitini oli tukevassa uraputkessa hyväpalkkaisessa esimiesasemassa, mutta kouluttautui pieneläinhoitajaksi, vaikka palkka siinä hommassa on aivan mitätön. Hän on kertonut, että rahaa on ikävä, mutta yhtään mitään muuta ei.
Varmaan moni haluaa juuri rahaa, kun kotoa on lähdetty taskut tyhjinä. Rahaa kun tarvitaan asunnon hankkimiseen ja lasten kasvattamiseen. Jos on jotain erityistä lahjakkuuttakin, niin voi olla jopa kutsumusta. Omissa koulukavereissani oli matemaattisesti lahjakkaita, joista joku on nyt lääkäri ja joku on tutkija jne. On heillä varmaan ollut rankkaa, mutta mielestäni he ovat tehneet oikein, kun ovat käyttäneet lahjojaan. Olisi heistä varmasti tullut hyviä pieneläinhoitajiakin.
En tunne ainuttakaan akateemista, joka olisi opiskellut pelkän rahan vuoksi. Useimmille akateemisille opiskelu on kiinnostuksesta lähtöisin ja oman kiinnostuksen sisäisestä kunnianhimosta. Halusta elää omanlaista elämää, vapaampaa elämää.
Ilmeisesti tunnet sitten vain akateemisia, joiden taustassa ei ole ollut puutetta rahasta.
Minä myönnän aina avoimesti, että valitsin ammattini katsomalla taulukosta, missä ammateissa on paras palkka.
Totta kai olen päätynyt myös nauttimaan työstäni, mutta jos olisin voinut valita työn muuta kuin rahan takia, tekisin jotain ihan muuta.
Jos näytän siltä että olen työssäni hyvä, onko tullut mieleen, että olen tunnistanut kilpailukykyisimmät taitoni ja myynyt ne mahdollisimman kalliilla.
Miten röyhkeää ja naiivia olettaa, että akateemisilla ei olisi sama kamppailu saada leipä pöytään ja katto pään päälle, ihan erityisesti silloin, jos vanhemmat ovat työväenluokkaa, eikä heillä ole ollut resursseja kustantaa opintoja eikä asuntoja.
Lisäksi, mitä akateemista vapautta kuvittelet virkamiehellä olevan? Tai jollain johtajalla? Päättää, tekeekö ylituntinsa ennen vai jälkeen puolenyön?
-akateeminenOlen ensimmäisen polven akateeminen suvussani ja valitsin ammattini kiinnostuksen mukaan rahasta piittaamatta. Lähtökohtani eivät ole varakkaat. Olen tehnyt myös ei akateemisia hommia ja voin kertoa, että vapauden aste akateemisella on valtava verrattuna duunariin.
Kiinnostaisi tietää tuosta vapaudesta. Minulle akateeminen vapaus on tarkoittanut lähinnä ylitöitä ilman palkkaa.
Lisäksi tuntuu, että työtehtäväni lavenevat koko ajan täysin hallitsemattomasti. Ei ole mitään selvää työnkuvaa vaan jatkuvaa stressaavaa sopeutumista ja uuden opettelua.
Duunareille sentään maksetaan heti lisää, kun kello naksahtaa yli rajan, mutta minulle ei makseta ylitöistä minkäänlaista palkkaa, ei edes peruspalkkaa. Niitä vain oletetaan tehtävän.
Niin, sellaista se akateeminen työ on. Laajoja toimenkuvia, joissa itse joudut pohtimaan miten otat sen haltuun, niin, että saat edes jonkinlaisen hallinnan tunteen ja itse rakentelet kalenterisi milloin työsi teet. Työhön useimmilla kuuluu vielä kokouksia siellä tai täällä, työmatkoja. Duunari työ on erilaista. Soita vaikka pankkiisi. Siellä vastaa pankkitoimihenkilö, jolle on parhaassa tapauksessa lyöty vuorosanatkin valmiiksi ja jonka jokaista näppäimenpainallusta seurataan. Mitataan oliko puhelu kuinka monta sekuntia, tarjottiinko kaikkia pankin tuotteita, koska pääsee tauolle ja kuinka monta minuuttia siellä meni. Ei akateemiselle kukaan sellaista kyttäystä laita päälle, koska sillä ei ole itse työn kannalta mitään merkitystä. Vai luuletko, että varastomies voi aamulla liukua, koska pitää käydä lapsen päiväkodin vasu -keskustelussa tai lähteä perjantaina aikaisemmin?
Mille kokemukselle perustat nämä väitteesi? Olen akateeminen, ja edellinen esimies kellotti kaikki kahvituntimme.
Minullekin jäi epäselväksi. Onko kirjoittaja työskennellyt kaikissa näissä ammateissa koskapa näkyy niin hyvin tietävän mitä kaikki akateemiset tekevät ja mitä on duunari työ. Huom, yksikössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä ja erikoista te juttelette vapaa-ajalla, kun ette ymmärrä toisianne? Varsin outoa.
Mun mummi 95v on käynyt 5v kansakoulua, molemmat vanhemmat väitelleet tohtoriksi, itse olen käsityöläinen ja tytär kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi, eikä meillä koskaan ole ollut vastaavia ongelmia.
Ja jos joku ei ymmärrä jotakin asiaa, niin se kerrotaan mitä se tarkoittaa.Ettet vain ongelmattomuudesta tekisi ongelmaa. Vai käytätkö vapaa-ajalla puhekielessä ammattitermejä yms. jotka eivät aukene niille, jotka ei ole asian kanssa tekemisissä, niin kuin tekee naapurini, joka tuntuu pitävän sitä jotenkin sivistyneenä.
Ammattitermit eivät liity oikeastaan mitenkään akateemisuuteen. Kyse on enemmänkin käsitteellisestä ajattelusta ja eri tasoilla liikkumisesta ja assosioimisesta. Ammattilainen hallitsee yhden alan, akateeminen tuntee ja ymmärtää vähintään paria alaa eli on ns. yleissivistynyt eikä vain yhden asian osaaja.
Keskiverto akateeminen on kaikkea muuta kuin yleissivistynyt. Suurin osa höpöaineiden opiskelijoista ei tiedä edes opiskelemansa alan keskeisiä teorioita.
Luonnontieteiden, tekniikan ja esimerkiksi lääketieteen puolella tilanne on sitten toisenlainen. Niillä vaaditaan osaamistakin.
Eivätkö humanistiset aineet vaadi mielestäsi osaamista? Onko arkeologia, romaaninen kirjallisuus, poliittinen historia tai vaikkapa filosofia sinulle jotain höpöä?
Olen eri, mutta pitkälti kyllä.
Vastauksesi osoittaa hybristä ja mitä suurinta yleissivistyksen puutetta. Mietitäänpä maailmaa. Tuleeko se toimeen ilman teknologian uusimpia hilavitkuttimia? Kyllä. Mutta tuleeko ihmiskunta toimeen ilman näkemystä omasta historiastaan? Ei, koska silloin se tekee aina samat virheet.
Milloin humanistit saavat työnsä valmiiksi? Alkaa kieltämättä tympäistä nämä jatkuvat sodat, kansanmurhat ja muut kauheat virheet, mitä tehdään uudestaan ja uudestaan.
Kannattaisi kuunnella humanisteja ja sosiologeja eikä kohdella meitä höpöhöpöihmisinä.
Humanistit tekevät keskimäärin hyvinkin laadukasta työtä isolla intohimolla. Työllä ei yleensä ole juurikaan arvoa, mutta se ei sinänsä ole näiden ihmisten vika.
Millä tavalla esim. historian tutkimuksella ei ole arvoa?
Historiantutkimuksesta lähes kaikki on yhdenlaista harrastelua, joka tarjoaa näkökulmia elämään, mutta josta ei ole mitään varsinaista hyötyä yhteiskunnalle.
Rinnastan sen viihdebisnekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä ja erikoista te juttelette vapaa-ajalla, kun ette ymmärrä toisianne? Varsin outoa.
Mun mummi 95v on käynyt 5v kansakoulua, molemmat vanhemmat väitelleet tohtoriksi, itse olen käsityöläinen ja tytär kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi, eikä meillä koskaan ole ollut vastaavia ongelmia.
Ja jos joku ei ymmärrä jotakin asiaa, niin se kerrotaan mitä se tarkoittaa.Ettet vain ongelmattomuudesta tekisi ongelmaa. Vai käytätkö vapaa-ajalla puhekielessä ammattitermejä yms. jotka eivät aukene niille, jotka ei ole asian kanssa tekemisissä, niin kuin tekee naapurini, joka tuntuu pitävän sitä jotenkin sivistyneenä.
Ammattitermit eivät liity oikeastaan mitenkään akateemisuuteen. Kyse on enemmänkin käsitteellisestä ajattelusta ja eri tasoilla liikkumisesta ja assosioimisesta. Ammattilainen hallitsee yhden alan, akateeminen tuntee ja ymmärtää vähintään paria alaa eli on ns. yleissivistynyt eikä vain yhden asian osaaja.
Keskiverto akateeminen on kaikkea muuta kuin yleissivistynyt. Suurin osa höpöaineiden opiskelijoista ei tiedä edes opiskelemansa alan keskeisiä teorioita.
Luonnontieteiden, tekniikan ja esimerkiksi lääketieteen puolella tilanne on sitten toisenlainen. Niillä vaaditaan osaamistakin.
Eivätkö humanistiset aineet vaadi mielestäsi osaamista? Onko arkeologia, romaaninen kirjallisuus, poliittinen historia tai vaikkapa filosofia sinulle jotain höpöä?
Olen eri, mutta pitkälti kyllä.
Vastauksesi osoittaa hybristä ja mitä suurinta yleissivistyksen puutetta. Mietitäänpä maailmaa. Tuleeko se toimeen ilman teknologian uusimpia hilavitkuttimia? Kyllä. Mutta tuleeko ihmiskunta toimeen ilman näkemystä omasta historiastaan? Ei, koska silloin se tekee aina samat virheet.
Milloin humanistit saavat työnsä valmiiksi? Alkaa kieltämättä tympäistä nämä jatkuvat sodat, kansanmurhat ja muut kauheat virheet, mitä tehdään uudestaan ja uudestaan.
Kannattaisi kuunnella humanisteja ja sosiologeja eikä kohdella meitä höpöhöpöihmisinä.
Humanistit tekevät keskimäärin hyvinkin laadukasta työtä isolla intohimolla. Työllä ei yleensä ole juurikaan arvoa, mutta se ei sinänsä ole näiden ihmisten vika.
Millä tavalla esim. historian tutkimuksella ei ole arvoa?
Historiantutkimuksesta lähes kaikki on yhdenlaista harrastelua, joka tarjoaa näkökulmia elämään, mutta josta ei ole mitään varsinaista hyötyä yhteiskunnalle.
Rinnastan sen viihdebisnekseen.
Niin no, perustat käsityksesi ilmeisesti Kaari Utrion historiallisiin romaaneihin etkä historiaan tieteenä, mutta makuasiansa kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä ja erikoista te juttelette vapaa-ajalla, kun ette ymmärrä toisianne? Varsin outoa.
Mun mummi 95v on käynyt 5v kansakoulua, molemmat vanhemmat väitelleet tohtoriksi, itse olen käsityöläinen ja tytär kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi, eikä meillä koskaan ole ollut vastaavia ongelmia.
Ja jos joku ei ymmärrä jotakin asiaa, niin se kerrotaan mitä se tarkoittaa.Ettet vain ongelmattomuudesta tekisi ongelmaa. Vai käytätkö vapaa-ajalla puhekielessä ammattitermejä yms. jotka eivät aukene niille, jotka ei ole asian kanssa tekemisissä, niin kuin tekee naapurini, joka tuntuu pitävän sitä jotenkin sivistyneenä.
Ammattitermit eivät liity oikeastaan mitenkään akateemisuuteen. Kyse on enemmänkin käsitteellisestä ajattelusta ja eri tasoilla liikkumisesta ja assosioimisesta. Ammattilainen hallitsee yhden alan, akateeminen tuntee ja ymmärtää vähintään paria alaa eli on ns. yleissivistynyt eikä vain yhden asian osaaja.
Keskiverto akateeminen on kaikkea muuta kuin yleissivistynyt. Suurin osa höpöaineiden opiskelijoista ei tiedä edes opiskelemansa alan keskeisiä teorioita.
Luonnontieteiden, tekniikan ja esimerkiksi lääketieteen puolella tilanne on sitten toisenlainen. Niillä vaaditaan osaamistakin.
Eivätkö humanistiset aineet vaadi mielestäsi osaamista? Onko arkeologia, romaaninen kirjallisuus, poliittinen historia tai vaikkapa filosofia sinulle jotain höpöä?
Olen eri, mutta pitkälti kyllä.
Vastauksesi osoittaa hybristä ja mitä suurinta yleissivistyksen puutetta. Mietitäänpä maailmaa. Tuleeko se toimeen ilman teknologian uusimpia hilavitkuttimia? Kyllä. Mutta tuleeko ihmiskunta toimeen ilman näkemystä omasta historiastaan? Ei, koska silloin se tekee aina samat virheet.
Milloin humanistit saavat työnsä valmiiksi? Alkaa kieltämättä tympäistä nämä jatkuvat sodat, kansanmurhat ja muut kauheat virheet, mitä tehdään uudestaan ja uudestaan.
Kannattaisi kuunnella humanisteja ja sosiologeja eikä kohdella meitä höpöhöpöihmisinä.
Humanistit tekevät keskimäärin hyvinkin laadukasta työtä isolla intohimolla. Työllä ei yleensä ole juurikaan arvoa, mutta se ei sinänsä ole näiden ihmisten vika.
Millä tavalla esim. historian tutkimuksella ei ole arvoa?
Historiantutkimuksesta lähes kaikki on yhdenlaista harrastelua, joka tarjoaa näkökulmia elämään, mutta josta ei ole mitään varsinaista hyötyä yhteiskunnalle.
Rinnastan sen viihdebisnekseen.
Jahas. Mitä historia sinusta sitten on? Viihdettäkö? Perustele, miksi historia on susta harrastelua. Ovatko kaikki menneisyyden ihmisten teot, kokemukset ja ajatukset sulle vain yhdentekevää hölynpölyä, jolla ei ole nykyihmisille mitään arvoa? Voisit yhtä hyvin muuttaa yksin Marsiin kuin irrottaa itsesi muun ihmiskunnan historiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä ja erikoista te juttelette vapaa-ajalla, kun ette ymmärrä toisianne? Varsin outoa.
Mun mummi 95v on käynyt 5v kansakoulua, molemmat vanhemmat väitelleet tohtoriksi, itse olen käsityöläinen ja tytär kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi, eikä meillä koskaan ole ollut vastaavia ongelmia.
Ja jos joku ei ymmärrä jotakin asiaa, niin se kerrotaan mitä se tarkoittaa.Ettet vain ongelmattomuudesta tekisi ongelmaa. Vai käytätkö vapaa-ajalla puhekielessä ammattitermejä yms. jotka eivät aukene niille, jotka ei ole asian kanssa tekemisissä, niin kuin tekee naapurini, joka tuntuu pitävän sitä jotenkin sivistyneenä.
Ammattitermit eivät liity oikeastaan mitenkään akateemisuuteen. Kyse on enemmänkin käsitteellisestä ajattelusta ja eri tasoilla liikkumisesta ja assosioimisesta. Ammattilainen hallitsee yhden alan, akateeminen tuntee ja ymmärtää vähintään paria alaa eli on ns. yleissivistynyt eikä vain yhden asian osaaja.
Keskiverto akateeminen on kaikkea muuta kuin yleissivistynyt. Suurin osa höpöaineiden opiskelijoista ei tiedä edes opiskelemansa alan keskeisiä teorioita.
Luonnontieteiden, tekniikan ja esimerkiksi lääketieteen puolella tilanne on sitten toisenlainen. Niillä vaaditaan osaamistakin.
Eivätkö humanistiset aineet vaadi mielestäsi osaamista? Onko arkeologia, romaaninen kirjallisuus, poliittinen historia tai vaikkapa filosofia sinulle jotain höpöä?
Olen eri, mutta pitkälti kyllä.
Vastauksesi osoittaa hybristä ja mitä suurinta yleissivistyksen puutetta. Mietitäänpä maailmaa. Tuleeko se toimeen ilman teknologian uusimpia hilavitkuttimia? Kyllä. Mutta tuleeko ihmiskunta toimeen ilman näkemystä omasta historiastaan? Ei, koska silloin se tekee aina samat virheet.
Milloin humanistit saavat työnsä valmiiksi? Alkaa kieltämättä tympäistä nämä jatkuvat sodat, kansanmurhat ja muut kauheat virheet, mitä tehdään uudestaan ja uudestaan.
Kannattaisi kuunnella humanisteja ja sosiologeja eikä kohdella meitä höpöhöpöihmisinä.
Humanistit tekevät keskimäärin hyvinkin laadukasta työtä isolla intohimolla. Työllä ei yleensä ole juurikaan arvoa, mutta se ei sinänsä ole näiden ihmisten vika.
Millä tavalla esim. historian tutkimuksella ei ole arvoa?
Historiantutkimuksesta lähes kaikki on yhdenlaista harrastelua, joka tarjoaa näkökulmia elämään, mutta josta ei ole mitään varsinaista hyötyä yhteiskunnalle.
Rinnastan sen viihdebisnekseen.
Idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on ollut motivaatiosi hankkia akateeminen koulutus? Ihmiset, jotka löytävät oman alansa, eivät kaipaa tunnustusta ulkopuolisilta. Heille merkityksellistä on työ itsessään.
Oma äitini oli tukevassa uraputkessa hyväpalkkaisessa esimiesasemassa, mutta kouluttautui pieneläinhoitajaksi, vaikka palkka siinä hommassa on aivan mitätön. Hän on kertonut, että rahaa on ikävä, mutta yhtään mitään muuta ei.
Eli kun äitisi teki noin, niin pitäisi perustella, miksi joku haluaa akateemisen koulutuksen?
Ihmettelen, miksi joku kaipaa akateemiselle koulutukselle tunnustusta. Eivät motivoituneet ihmiset janoa hyväksyntää ulkopuolisilta. Heitä motivoi itse ala.
Esimerkiksi taiteilijat, mm. kirjailijat, elävät aivan uskomattoman vähällä rahalla vain siksi, että saisivat kirjoittaa. Juuri kukaan ei tiedä heistä tai tunnista heitä. He kirjoittavat silkasta sisäisestä kirjoittamisen pakosta.
Miksi johonkin ammattiin kouluttautunut ihminen tahtoo tunnustusta ammatistaan?
Katsopa itsenäisyyspäivänä, uutisoidaanko, että joku tuhansista ansioituneista kieltäytyisi vastaanottamasta tunnustusta. Yleensä se kelpaa ihmisille asemasta ja saavutuksista riippumatta. Samalla tavalla kelpaa se ystävällinen taputus olalle, kun joku kiittää hyvästä työstä. Meidän pitäisi avata suumme ja osoittaa arvostusta ja rakkautta ennen kuin vasta sitten hautajaisissa.
Mutta näistä palkituista kaikki eivät ole jotain akateemisia! Ja olen alkanut vihata sanaa akateeminen, muuten, tämän palstan takia.
Akateeminen on helppo saavutus, jonka voi kuitenkin ajatella nostavan itsen joidenkin muiden yläpuolelle. Siksi se lienee niin puhuttu täällä.
Sinä ehkä pääsit kolmeen tiedekuntaan samana vuonna ja suoritit kaikista maisterintutkinnon ja päälle parit tohtorintutkinnot. Mutta ei se kaikille niin helppoa ole.
Sana akateeminen on vain sana, joka kuvaa yliopisto-opiskelua. Ei se ole mikään ylistävä termi.
Tällaista arvostuksen puutetta ymmärtää kovakalloisempikin ehkä, jos ajattelee toisenlaista perhettä. On akateeminen pariskunta, joiden lapsista yksi on juristi ja toinen ekonomi. Mutta kolmas onkin sitten puuseppä. Vanhemmat pitävät kolmatta omituisena eivätkä koskaan sano, että hyvän alan valitsit ja hienoa työtä teet, vaan luimistelevat ja melkeinpä häpeävät moista kummajaista. No, tietysti se eheä ja reipas puuseppä siitä vähät välittää. Mutta kun kaikki eivät ole sellaisia. Jotkut on lannistettu lapsesta lähtien. Joillakin on herkempi mieli. Jne. Aika harva ihminen on sitä mieltä, ettei vanhempien tekemisillä, suhtautumisella tai poissaololla olisi (ollut) mitään vaikutusta omaan kasvuun ja elämään myös aikuisena. Jos sellaista kuvittelee, ei ole kenties vielä ajatellut kovin syvällisesti koko elämää.
Tyhmää ihmistä ei voi rakastaa.
Oma äitini on yksinkertainen.
Muutin kotoa 16 vuotiaana..kävin lukion ja ammattikoulun.
Asuin YKSIN ..myös viikonloput....
Välillä mietin olisinko kouluttautunut paremmin jos olisin syntynyt hienostoon.
Olin kaunis ja älykäs ..mutta itsetunto 0 jatkuvan laiminlyönnin takia.
Äiti elää en ole pitänyt mitään yhteyttä (äiti tyhmä kuin saapas)
Isä kuoli jo kun olin nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on ollut motivaatiosi hankkia akateeminen koulutus? Ihmiset, jotka löytävät oman alansa, eivät kaipaa tunnustusta ulkopuolisilta. Heille merkityksellistä on työ itsessään.
Oma äitini oli tukevassa uraputkessa hyväpalkkaisessa esimiesasemassa, mutta kouluttautui pieneläinhoitajaksi, vaikka palkka siinä hommassa on aivan mitätön. Hän on kertonut, että rahaa on ikävä, mutta yhtään mitään muuta ei.
Eli kun äitisi teki noin, niin pitäisi perustella, miksi joku haluaa akateemisen koulutuksen?
Ihmettelen, miksi joku kaipaa akateemiselle koulutukselle tunnustusta. Eivät motivoituneet ihmiset janoa hyväksyntää ulkopuolisilta. Heitä motivoi itse ala.
Esimerkiksi taiteilijat, mm. kirjailijat, elävät aivan uskomattoman vähällä rahalla vain siksi, että saisivat kirjoittaa. Juuri kukaan ei tiedä heistä tai tunnista heitä. He kirjoittavat silkasta sisäisestä kirjoittamisen pakosta.
Miksi johonkin ammattiin kouluttautunut ihminen tahtoo tunnustusta ammatistaan?
Katsopa itsenäisyyspäivänä, uutisoidaanko, että joku tuhansista ansioituneista kieltäytyisi vastaanottamasta tunnustusta. Yleensä se kelpaa ihmisille asemasta ja saavutuksista riippumatta. Samalla tavalla kelpaa se ystävällinen taputus olalle, kun joku kiittää hyvästä työstä. Meidän pitäisi avata suumme ja osoittaa arvostusta ja rakkautta ennen kuin vasta sitten hautajaisissa.
Mutta näistä palkituista kaikki eivät ole jotain akateemisia! Ja olen alkanut vihata sanaa akateeminen, muuten, tämän palstan takia.
Akateeminen on helppo saavutus, jonka voi kuitenkin ajatella nostavan itsen joidenkin muiden yläpuolelle. Siksi se lienee niin puhuttu täällä.
Sinä ehkä pääsit kolmeen tiedekuntaan samana vuonna ja suoritit kaikista maisterintutkinnon ja päälle parit tohtorintutkinnot. Mutta ei se kaikille niin helppoa ole.
Sana akateeminen on vain sana, joka kuvaa yliopisto-opiskelua. Ei se ole mikään ylistävä termi.
Tällaista arvostuksen puutetta ymmärtää kovakalloisempikin ehkä, jos ajattelee toisenlaista perhettä. On akateeminen pariskunta, joiden lapsista yksi on juristi ja toinen ekonomi. Mutta kolmas onkin sitten puuseppä. Vanhemmat pitävät kolmatta omituisena eivätkä koskaan sano, että hyvän alan valitsit ja hienoa työtä teet, vaan luimistelevat ja melkeinpä häpeävät moista kummajaista. No, tietysti se eheä ja reipas puuseppä siitä vähät välittää. Mutta kun kaikki eivät ole sellaisia. Jotkut on lannistettu lapsesta lähtien. Joillakin on herkempi mieli. Jne. Aika harva ihminen on sitä mieltä, ettei vanhempien tekemisillä, suhtautumisella tai poissaololla olisi (ollut) mitään vaikutusta omaan kasvuun ja elämään myös aikuisena. Jos sellaista kuvittelee, ei ole kenties vielä ajatellut kovin syvällisesti koko elämää.
Tyhmää ihmistä ei voi rakastaa.
Oma äitini on yksinkertainen.
Muutin kotoa 16 vuotiaana..kävin lukion ja ammattikoulun.
Asuin YKSIN ..myös viikonloput....
Välillä mietin olisinko kouluttautunut paremmin jos olisin syntynyt hienostoon.
Olin kaunis ja älykäs ..mutta itsetunto 0 jatkuvan laiminlyönnin takia.
Äiti elää en ole pitänyt mitään yhteyttä (äiti tyhmä kuin saapas)
Isä kuoli jo kun olin nuori.
Taidat olla vanhapiika.
En yhtään ihmettele, että amiksia voi joku väheksyä puolisoehdokkaina, kuka nyt ilkeän ja ylimielisen kumppanin itselleen haluaisi, joka kohtelisi lapsiakin eri tavoin sen mukaan, ovatko nämä käyneet amiksen vai yliopiston. Tosiaan, sitä pitää heillekin sanoa, että rakkautta ei pidä etsiä sieltä, missä sitä ei ole. Itsepähän amikset ovat inhottavalla käytöksellään aiheuttaneet sen, että jotkut heitä karsastavat.
Olen törmännyt tähän samaan sukulaisteni parissa. Olen halunnut kehittyä työssäni ja suorittanut perustutkinnon (maisteri) lisäksi pari muuta tutkintoa ja erilaisia täydentäviä opintoja. Sukulaiset ihmettelevät, enkö ikinä valmistu, kun aina vaan opiskelen. Heille opiskelu on vain väylä ammattiin, itsensä tai oman osaamisen kehittäminen ei heitä kiinnosta. Olen siis kotoisin duunarisuvusta.
Myös etäpäivät ja työmatkat ovat heille vieraita käsitteitä. Samoin kuin se, ettei minulla ole varsinaista työaikaa. He eivät ymmärrä, miten muka voin tehdä töitä kotona, junassa tai mökillä. Tai miten minulla on näin paljon lomaa, että voin joka kuukausi matkustaa ulkomaille. Ihan turha selittää, etteivät ne matkat mitään lomaa ole. Eivätkä he ymmärrä, miksi minun pitää olla ”työajan ulkopuolella” tavoitettavissa. Heistä on myös aivan käsittämätöntä se, että saatan lähteä ulos kävelemän ja puhumaan työpuhelua – mitä se sellainen työ muka on…
Olen tottunut tähän, mutta väkisinkin yhteydenpito sukuuni on vähentynyt vuosien aikana, koska meitä yhdistävät asiat ovat vähentyneet – vanhemmat ovat kuolleet ja omat lapset kasvaneet.
Koulutuksen arvostaminen on siirtynyt sukupolvesta toiseen. Omat lapseni ovat opiskelleet paljon pidemälle kuin serkkunsa. Valitettavasti serkuksetkin ovat vieraantuneet toisistaan. Heillä ei ole samalla tavalla yhdistäviä asioita kuin silloin, kun olivat lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on ollut motivaatiosi hankkia akateeminen koulutus? Ihmiset, jotka löytävät oman alansa, eivät kaipaa tunnustusta ulkopuolisilta. Heille merkityksellistä on työ itsessään.
Oma äitini oli tukevassa uraputkessa hyväpalkkaisessa esimiesasemassa, mutta kouluttautui pieneläinhoitajaksi, vaikka palkka siinä hommassa on aivan mitätön. Hän on kertonut, että rahaa on ikävä, mutta yhtään mitään muuta ei.
Eli kun äitisi teki noin, niin pitäisi perustella, miksi joku haluaa akateemisen koulutuksen?
Ihmettelen, miksi joku kaipaa akateemiselle koulutukselle tunnustusta. Eivät motivoituneet ihmiset janoa hyväksyntää ulkopuolisilta. Heitä motivoi itse ala.
Esimerkiksi taiteilijat, mm. kirjailijat, elävät aivan uskomattoman vähällä rahalla vain siksi, että saisivat kirjoittaa. Juuri kukaan ei tiedä heistä tai tunnista heitä. He kirjoittavat silkasta sisäisestä kirjoittamisen pakosta.
Miksi johonkin ammattiin kouluttautunut ihminen tahtoo tunnustusta ammatistaan?
Katsopa itsenäisyyspäivänä, uutisoidaanko, että joku tuhansista ansioituneista kieltäytyisi vastaanottamasta tunnustusta. Yleensä se kelpaa ihmisille asemasta ja saavutuksista riippumatta. Samalla tavalla kelpaa se ystävällinen taputus olalle, kun joku kiittää hyvästä työstä. Meidän pitäisi avata suumme ja osoittaa arvostusta ja rakkautta ennen kuin vasta sitten hautajaisissa.
Mutta näistä palkituista kaikki eivät ole jotain akateemisia! Ja olen alkanut vihata sanaa akateeminen, muuten, tämän palstan takia.
Akateeminen on helppo saavutus, jonka voi kuitenkin ajatella nostavan itsen joidenkin muiden yläpuolelle. Siksi se lienee niin puhuttu täällä.
Sinä ehkä pääsit kolmeen tiedekuntaan samana vuonna ja suoritit kaikista maisterintutkinnon ja päälle parit tohtorintutkinnot. Mutta ei se kaikille niin helppoa ole.
Sana akateeminen on vain sana, joka kuvaa yliopisto-opiskelua. Ei se ole mikään ylistävä termi.
Tällaista arvostuksen puutetta ymmärtää kovakalloisempikin ehkä, jos ajattelee toisenlaista perhettä. On akateeminen pariskunta, joiden lapsista yksi on juristi ja toinen ekonomi. Mutta kolmas onkin sitten puuseppä. Vanhemmat pitävät kolmatta omituisena eivätkä koskaan sano, että hyvän alan valitsit ja hienoa työtä teet, vaan luimistelevat ja melkeinpä häpeävät moista kummajaista. No, tietysti se eheä ja reipas puuseppä siitä vähät välittää. Mutta kun kaikki eivät ole sellaisia. Jotkut on lannistettu lapsesta lähtien. Joillakin on herkempi mieli. Jne. Aika harva ihminen on sitä mieltä, ettei vanhempien tekemisillä, suhtautumisella tai poissaololla olisi (ollut) mitään vaikutusta omaan kasvuun ja elämään myös aikuisena. Jos sellaista kuvittelee, ei ole kenties vielä ajatellut kovin syvällisesti koko elämää.
Tyhmää ihmistä ei voi rakastaa.
Oma äitini on yksinkertainen.
Muutin kotoa 16 vuotiaana..kävin lukion ja ammattikoulun.
Asuin YKSIN ..myös viikonloput....
Välillä mietin olisinko kouluttautunut paremmin jos olisin syntynyt hienostoon.
Olin kaunis ja älykäs ..mutta itsetunto 0 jatkuvan laiminlyönnin takia.
Äiti elää en ole pitänyt mitään yhteyttä (äiti tyhmä kuin saapas)
Isä kuoli jo kun olin nuori.
Taidat itse olla tyh.mä.
Oot käyny vaan amiksen..oot yhtä tyhmä kuin äitis.Ap
Alue: Aihe vapaa
Itsekkäistä syistä haluan, että sekä silmälääkärini että hammaslääkärini ovat mahdollisimman korkeakoulutettuja juuri näille aloille ja heille maksetaan tosi hyvin, jos se vain suinkin motivoi tekemään enemmänkin kuin "kuha jottai tekkee".
On sen verran ongelmia ko alueilla ruumiissani, etten millekään parin tonnin harjoittelijoille niiden hoitoa usko.