Inhosin perinnöttömänä sitä ”samalla viivalla” kaikkien duunarien ja rahasta tiukkaa tekevien kanssa olemista

Ahaa. Ongelmasi on siis se, että pidät itseäsi muita parempana ihmisenä. Et pysty hyväksymään sitä, että olet samanlainen tolliainen kuin kaikki muutkin.

Syytät tilanteesta äitiäsi. Ilman äitiäsi olisit voinut julistaa koko maailmalle, miten rikas tulet olemaan jonakin päivänä ja tehdä selväksi muille, että he ovat vain maan matosia, joiden pitää ryömiä jalkojesi juuressa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärsinkö oikein, että olet jo 50-vuotias ja koko ikäsi köyhäillyt tulevaa perintöä odotellessa?

Vanhempasi voivat elää vaikka 90-vuotiaiksi, jolloin saisit perinnön noin 70-vuotiaana.

Mikä järki sen vuoksi on ollut 70 vuotta elää köyhästi? Miksi et ole ollut töissä ja kerännyt omaa varallisuutta?

Itse olen nyt 35v ja olen itse kerryttänyt omaa varallisuutta yli 100 000€ omalla työnteolla. En todellakaan ala odottamaan vanhempieni perintöä ja sen vuoksi ”lykkäämään” omaa elämääni.

Koin, ettei minun ole mitään järkeä kerätä varallisuutta, koska perin kaiken, mitä voisin rahalla ostaa. Mulla kuitenkin oli jo 3-kymppiseksi mennessä oma velaton asunto, kesämökki arvotontilla ja kiinteistö ulkomailla. Niistä vain ei tullut tuottoja kaikista.

Ap

Olisit sitten huolettomana tehnyt elämälläsi jotain mielestäsi mielekästä sen sijaaan että pohtisit, mitä köyhät sinusta ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei siis omaa kateuttaan voinut tukea minua etsimään rikkaampaa seuraa, koska olin silloin tavallaan köyhä.

Ap

Olin masentunut, sekin oli äitini syy. Jos en olisi ollut masentunut, olisin varmasti halunnut pyöriä varakkaampien piireissä. Tietenkin se ois ollut hankalaa, koska rahaa ei ollut, mutta ehkä silti just jokin elämäntapahippien seura ois sopinut työntekijöitäparemmin, siellähän voi olla paljon salavarakkaita.

Ap

Salavarakkaana elämäntapahippinä voin luvata, että ei olisi sopinut.

Miten niin ei?

Ap

Tällä tavalla elävällä porukalla mielenkiinnon kohteet ovat ihan muualla kuin siinä, mitä joku toinen ajattelee omaisuudesta tai varallisuudesta, omastaan tai jonkun toisen. Lisäksi, vaikutat pikkumaiselta ja ilkeältä, kuka sellaista huolii seuraansa?

Vierailija kirjoitti:

Ahaa. Ongelmasi on siis se, että pidät itseäsi muita parempana ihmisenä. Et pysty hyväksymään sitä, että olet samanlainen tolliainen kuin kaikki muutkin.

Syytät tilanteesta äitiäsi. Ilman äitiäsi olisit voinut julistaa koko maailmalle, miten rikas tulet olemaan jonakin päivänä ja tehdä selväksi muille, että he ovat vain maan matosia, joiden pitää ryömiä jalkojesi juuressa.

No pidän, en tietenkään kaikkia, mutta niitä, joilla ei ole isoja varallisuuksia vanhaa rahaa ja sen tuomaa elämänpiiriä. Ja siis se on oikeasti typerää, ettei voi murehtia omaisuusasioista muiden tulematta kateellisiksi. Vaikka minua ei kiinnosta heidän parisuhdehuolensa, koska en ole koskaan tuntenut oloani rakastetuksi parisuhteessa, niin siitäpä ei saa olla kateellinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei siis omaa kateuttaan voinut tukea minua etsimään rikkaampaa seuraa, koska olin silloin tavallaan köyhä.

Ap

Olin masentunut, sekin oli äitini syy. Jos en olisi ollut masentunut, olisin varmasti halunnut pyöriä varakkaampien piireissä. Tietenkin se ois ollut hankalaa, koska rahaa ei ollut, mutta ehkä silti just jokin elämäntapahippien seura ois sopinut työntekijöitäparemmin, siellähän voi olla paljon salavarakkaita.

Ap

Salavarakkaana elämäntapahippinä voin luvata, että ei olisi sopinut.

Miten niin ei?

Ap

Tällä tavalla elävällä porukalla mielenkiinnon kohteet ovat ihan muualla kuin siinä, mitä joku toinen ajattelee omaisuudesta tai varallisuudesta, omastaan tai jonkun toisen. Lisäksi, vaikutat pikkumaiselta ja ilkeältä, kuka sellaista huolii seuraansa?

No ei kai se, että on omaisuushuolia tarkoita, ettei elämässä olisi muita kiinnostuksen kohteita? Toisekseen se riittäisi, etteivät triggeröityisi aiheesta, vaan siitä voisi jutella, aivan kuin muistakin murheista voi.

Ja on niissä ison rahan hipeissäkin ilkeitä ja matalamielisiä ihmisiä, älä huoli. Aika harva sellainen on varsinainen enkeli.

Ap

Voi kun sillä rahalla vielä saisi sinulle toimivaa mielenterveydellistä hoitoa. Eikö olekin raskasta, että siinä sinä olet samalla viivalla tavallisten, köyhien ihmisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärsinkö oikein, että olet jo 50-vuotias ja koko ikäsi köyhäillyt tulevaa perintöä odotellessa?

Vanhempasi voivat elää vaikka 90-vuotiaiksi, jolloin saisit perinnön noin 70-vuotiaana.

Mikä järki sen vuoksi on ollut 70 vuotta elää köyhästi? Miksi et ole ollut töissä ja kerännyt omaa varallisuutta?

Itse olen nyt 35v ja olen itse kerryttänyt omaa varallisuutta yli 100 000€ omalla työnteolla. En todellakaan ala odottamaan vanhempieni perintöä ja sen vuoksi ”lykkäämään” omaa elämääni.

Koin, ettei minun ole mitään järkeä kerätä varallisuutta, koska perin kaiken, mitä voisin rahalla ostaa. Mulla kuitenkin oli jo 3-kymppiseksi mennessä oma velaton asunto, kesämökki arvotontilla ja kiinteistö ulkomailla. Niistä vain ei tullut tuottoja kaikista.

Ap

Olisit sitten huolettomana tehnyt elämälläsi jotain mielestäsi mielekästä sen sijaaan että pohtisit, mitä köyhät sinusta ajattelevat.

Ei pystynyt, koska oli masennusta yms. Äitini aiheuttamaa.

Ap

Kuule minun ex-miehelleni kävi niin että molemmilla hänen vanhemmillaan oli salaisia lapsia joka kävivät ilmi vasta perunkirjoituksessa. Hän odotti perintöä  14 -vuotiaasta asti.  Hänen ei kuulema tarvise tehdä mitään kun hän oli ainoa lapsi. "  äiti varmaan kohta kuolee kun on niin ylipainoinen", 125 kiloa. Äiti eli yli 80-- vuotiaaksi. Olin  10 vuotta naimisissa hänen kanssaan ,ja olin hankkinut aika suuren omaisuuden. Hän keskittyi tarjoilemaan porukoille ilmaista ruokaa ja juomaa minun rahoillani. Väärensi valtakrijoja pankkiin. Eron jälkeen hän vajosi köyhyyteen, vaikka oli omistusasunto ym.  Perinnön odotus on sulaa hulluutta.  Oli hänessä hyviäkin puolia, huoleton ja aina iloinen sitä perintöä odotellessaan. Harvoin tapaa itsekkäämpää ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun sillä rahalla vielä saisi sinulle toimivaa mielenterveydellistä hoitoa. Eikö olekin raskasta, että siinä sinä olet samalla viivalla tavallisten, köyhien ihmisten kanssa?

En ole. Paljon ylmmällä olen. Köyhänä tuskin olisin ikinä mennyt terapiaan. Koko ajan julkisuudessa väitetään, että terapiaan pääsy on vaikeaa. Ainoastaan on, jos koittaa sinne julkiselta puolelta, terapeutithan ovat samoja. Sinne kannattaa ehdottomasti mennä yksityispuolen lähetteellä. Tosin se ei edes maksa niin paljon, etten tajua, miksi kukaan hölmö pyörii julkisen puolen rattaissa jumittamassa eikä pääse terapiaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuule minun ex-miehelleni kävi niin että molemmilla hänen vanhemmillaan oli salaisia lapsia joka kävivät ilmi vasta perunkirjoituksessa. Hän odotti perintöä  14 -vuotiaasta asti.  Hänen ei kuulema tarvise tehdä mitään kun hän oli ainoa lapsi. "  äiti varmaan kohta kuolee kun on niin ylipainoinen", 125 kiloa. Äiti eli yli 80-- vuotiaaksi. Olin  10 vuotta naimisissa hänen kanssaan ,ja olin hankkinut aika suuren omaisuuden. Hän keskittyi tarjoilemaan porukoille ilmaista ruokaa ja juomaa minun rahoillani. Väärensi valtakrijoja pankkiin. Eron jälkeen hän vajosi köyhyyteen, vaikka oli omistusasunto ym.  Perinnön odotus on sulaa hulluutta.  Oli hänessä hyviäkin puolia, huoleton ja aina iloinen sitä perintöä odotellessaan. Harvoin tapaa itsekkäämpää ihmistä.

Jaa no mun vanhemmallani ei ollut.

Ap

No, minkäs ammatin AP itse hankki, kun pitää kerran duunarien kanssa pyöriä?

Vierailija kirjoitti:

Kuule minun ex-miehelleni kävi niin että molemmilla hänen vanhemmillaan oli salaisia lapsia joka kävivät ilmi vasta perunkirjoituksessa. Hän odotti perintöä  14 -vuotiaasta asti.  Hänen ei kuulema tarvise tehdä mitään kun hän oli ainoa lapsi. "  äiti varmaan kohta kuolee kun on niin ylipainoinen", 125 kiloa. Äiti eli yli 80-- vuotiaaksi. Olin  10 vuotta naimisissa hänen kanssaan ,ja olin hankkinut aika suuren omaisuuden. Hän keskittyi tarjoilemaan porukoille ilmaista ruokaa ja juomaa minun rahoillani. Väärensi valtakrijoja pankkiin. Eron jälkeen hän vajosi köyhyyteen, vaikka oli omistusasunto ym.  Perinnön odotus on sulaa hulluutta.  Oli hänessä hyviäkin puolia, huoleton ja aina iloinen sitä perintöä odotellessaan. Harvoin tapaa itsekkäämpää ihmistä.

Asutko Turussa? Mietin vaan, että jos sanmuoto ”inhosin” on sulle nykyhetkessä olemista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei siis omaa kateuttaan voinut tukea minua etsimään rikkaampaa seuraa, koska olin silloin tavallaan köyhä.

Ap

Olin masentunut, sekin oli äitini syy. Jos en olisi ollut masentunut, olisin varmasti halunnut pyöriä varakkaampien piireissä. Tietenkin se ois ollut hankalaa, koska rahaa ei ollut, mutta ehkä silti just jokin elämäntapahippien seura ois sopinut työntekijöitäparemmin, siellähän voi olla paljon salavarakkaita.

Ap

Salavarakkaana elämäntapahippinä voin luvata, että ei olisi sopinut.

Miten niin ei?

Ap

Tällä tavalla elävällä porukalla mielenkiinnon kohteet ovat ihan muualla kuin siinä, mitä joku toinen ajattelee omaisuudesta tai varallisuudesta, omastaan tai jonkun toisen. Lisäksi, vaikutat pikkumaiselta ja ilkeältä, kuka sellaista huolii seuraansa?

No ei kai se, että on omaisuushuolia tarkoita, ettei elämässä olisi muita kiinnostuksen kohteita? Toisekseen se riittäisi, etteivät triggeröityisi aiheesta, vaan siitä voisi jutella, aivan kuin muistakin murheista voi.

Ja on niissä ison rahan hipeissäkin ilkeitä ja matalamielisiä ihmisiä, älä huoli. Aika harva sellainen on varsinainen enkeli.

Ap

Aika vähän muita jutunaiheita otat esille. Minä olen sen verran epäsosiaalinen, ettei ole tarvetta olla tekemisissä matalamielisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

No, minkäs ammatin AP itse hankki, kun pitää kerran duunarien kanssa pyöriä?

Alunperin artesaanin. Se oli ehkä lähimpänä harrastusta ammattimielessä, minkä saattoi keksiä. Sittemmin akateemisen, mutta alemman tason tutkinnon vain. Minua ei kiinnosta muiden keksimien asioiden perässä paapattaminen papukaijana. Eli mitä helpommalla pääsee sen parempi, jos on pakko opiskella. Opiskelu ei tuota mitään omaperäistä elämään. Se on muiden keksimien asioiden kopiointia elitodella mielikuvituksetonta ja tyhmää. Ammatissa oleminen siis myös.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei siis omaa kateuttaan voinut tukea minua etsimään rikkaampaa seuraa, koska olin silloin tavallaan köyhä.

Ap

Olin masentunut, sekin oli äitini syy. Jos en olisi ollut masentunut, olisin varmasti halunnut pyöriä varakkaampien piireissä. Tietenkin se ois ollut hankalaa, koska rahaa ei ollut, mutta ehkä silti just jokin elämäntapahippien seura ois sopinut työntekijöitäparemmin, siellähän voi olla paljon salavarakkaita.

Ap

Salavarakkaana elämäntapahippinä voin luvata, että ei olisi sopinut.

Miten niin ei?

Ap

Tällä tavalla elävällä porukalla mielenkiinnon kohteet ovat ihan muualla kuin siinä, mitä joku toinen ajattelee omaisuudesta tai varallisuudesta, omastaan tai jonkun toisen. Lisäksi, vaikutat pikkumaiselta ja ilkeältä, kuka sellaista huolii seuraansa?

No ei kai se, että on omaisuushuolia tarkoita, ettei elämässä olisi muita kiinnostuksen kohteita? Toisekseen se riittäisi, etteivät triggeröityisi aiheesta, vaan siitä voisi jutella, aivan kuin muistakin murheista voi.

Ja on niissä ison rahan hipeissäkin ilkeitä ja matalamielisiä ihmisiä, älä huoli. Aika harva sellainen on varsinainen enkeli.

Ap

Aika vähän muita jutunaiheita otat esille. Minä olen sen verran epäsosiaalinen, ettei ole tarvetta olla tekemisissä matalamielisten kanssa.

Mistä sinä tiedät aiheet, joista teen palstalla aloituksia?

Ap

Me rikastuttiin sijoitusasunnoilla.

Olin töissä, jossa moni asui vuokralla. Tajusin vuokra veroineen kattaa koko vuokran ja hyvistä asunnoista oli pula.

Ostin 3 asuntoa, vanhemmat takasivat. Mutta olisin voinut ostaa asunnon kerralla, 90 luvulla sai hyvin lainaa.

Tapasin mieheni kanssa ja jatkoimme ostelua.

Nyt meillä on 20 asuntoa ja velkaa hyvin vähän.

Kulut ovat suuremmat, koska tämä on jo elinkeino ja meillä on palkattua työvoimaa.

Rahaa tulee tarpeeksi.

Meillä on 4 lasta. He eivät tiedä kaikkea, mutta koulussa joku oli hakenut meidän verotulot. Asia oli levinnyt.

Käynyt hyvä tuuri, otettu riskejä. Olemme mieheni kanssa tavallisia ihmisiä. Ei oltaisi voitu ikinä perustaa mitään yritystä, menestyä sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei siis omaa kateuttaan voinut tukea minua etsimään rikkaampaa seuraa, koska olin silloin tavallaan köyhä.

Ap

Olin masentunut, sekin oli äitini syy. Jos en olisi ollut masentunut, olisin varmasti halunnut pyöriä varakkaampien piireissä. Tietenkin se ois ollut hankalaa, koska rahaa ei ollut, mutta ehkä silti just jokin elämäntapahippien seura ois sopinut työntekijöitäparemmin, siellähän voi olla paljon salavarakkaita.

Ap

Salavarakkaana elämäntapahippinä voin luvata, että ei olisi sopinut.

Miten niin ei?

Ap

Tällä tavalla elävällä porukalla mielenkiinnon kohteet ovat ihan muualla kuin siinä, mitä joku toinen ajattelee omaisuudesta tai varallisuudesta, omastaan tai jonkun toisen. Lisäksi, vaikutat pikkumaiselta ja ilkeältä, kuka sellaista huolii seuraansa?

No ei kai se, että on omaisuushuolia tarkoita, ettei elämässä olisi muita kiinnostuksen kohteita? Toisekseen se riittäisi, etteivät triggeröityisi aiheesta, vaan siitä voisi jutella, aivan kuin muistakin murheista voi.

Ja on niissä ison rahan hipeissäkin ilkeitä ja matalamielisiä ihmisiä, älä huoli. Aika harva sellainen on varsinainen enkeli.

Ap

Aika vähän muita jutunaiheita otat esille. Minä olen sen verran epäsosiaalinen, ettei ole tarvetta olla tekemisissä matalamielisten kanssa.

Mistä sinä tiedät aiheet, joista teen palstalla aloituksia?

Ap

Älä viitsi.

Vierailija kirjoitti:

ÄitiH:n sunnuntaiprobleemat.

Jostain putkahti mieleeni ajatus, että "perintöasiat" eivät ole AP:n suurin ongelma. Kannattaisi tuohon toiseen hakea apua nopeasti, eikä jäädä odottelemaan kuten perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei siis omaa kateuttaan voinut tukea minua etsimään rikkaampaa seuraa, koska olin silloin tavallaan köyhä.

Ap

Olin masentunut, sekin oli äitini syy. Jos en olisi ollut masentunut, olisin varmasti halunnut pyöriä varakkaampien piireissä. Tietenkin se ois ollut hankalaa, koska rahaa ei ollut, mutta ehkä silti just jokin elämäntapahippien seura ois sopinut työntekijöitäparemmin, siellähän voi olla paljon salavarakkaita.

Ap

Salavarakkaana elämäntapahippinä voin luvata, että ei olisi sopinut.

Miten niin ei?

Ap

Tällä tavalla elävällä porukalla mielenkiinnon kohteet ovat ihan muualla kuin siinä, mitä joku toinen ajattelee omaisuudesta tai varallisuudesta, omastaan tai jonkun toisen. Lisäksi, vaikutat pikkumaiselta ja ilkeältä, kuka sellaista huolii seuraansa?

No ei kai se, että on omaisuushuolia tarkoita, ettei elämässä olisi muita kiinnostuksen kohteita? Toisekseen se riittäisi, etteivät triggeröityisi aiheesta, vaan siitä voisi jutella, aivan kuin muistakin murheista voi.

Ja on niissä ison rahan hipeissäkin ilkeitä ja matalamielisiä ihmisiä, älä huoli. Aika harva sellainen on varsinainen enkeli.

Ap

Aika vähän muita jutunaiheita otat esille. Minä olen sen verran epäsosiaalinen, ettei ole tarvetta olla tekemisissä matalamielisten kanssa.

Mistä sinä tiedät aiheet, joista teen palstalla aloituksia?

Ap

Älä viitsi.

Niin, mistä tiedät?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ÄitiH:n sunnuntaiprobleemat.

Jostain putkahti mieleeni ajatus, että "perintöasiat" eivät ole AP:n suurin ongelma. Kannattaisi tuohon toiseen hakea apua nopeasti, eikä jäädä odottelemaan kuten perintöä.

Äitini on narsistinen ihminen ja luonnevikainen, ei ole minun syytäni, ettei terapeutti 1997 tajunnut sitä. Eikä välittänyt auttaa minua, sisältä.

Ap